Lue keskustelun säännöt.
Varattu mies dumppasi ystäväni ja minun pitäisi nyt olla olkapäänä
15.02.2022 |
Jatkuvaa itkua ja avautumista. Jauhetaan samoja asioita tunnista ja päivästä toiseen. Miten se mies oli niin tärkeä, miten on niin tottunut siihen että soittelivat, miten sitä ja tätä.
Puolitoista vuotta kesti hänen suhteensa varattuun mieheen. Mies tietenkin jauhoi kokoajan että eroaa näillä näppäimillä. No, ei tietenkään eronnut, vaan kertoi ystävälleni ettei halua enää tavata ja lakkasi sitten vastaamasta yhteydenottoihin.
Tästä on aikaa 2 viikkoa ja olen jo lopen kyllästynyt. Sanoin alusta asti että tuo ei pääty hyvin, enkä nyt jaksaisi kuunnella teinimäistä sydänsuruvuodatusta. Harmittaa, kun haluaisin takaisin sen tyypin jonka kanssa pystyi puhumaan muustakin kuin jonkun toisen aviomiehestä.
Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?
Kaikenlisäksi tiedän, että kun ukkomies vaivautuu taas laittamaan viestiä, ystäväni kiitää taas paikalle kuin perässävedettävä koira.
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, ihastuminen on satunnanvaraista, mutta rakastaminen on valinta. Eli voit päättää annatko rakastumisen mennä rakkauteen
Näin se menee.
Jos nyt kuitenkin alkaa varatun kanssa suhteeseen, niin aika äkkiä selviää älykkäälle sen toisen rakastumisen aste, ei siihen eroon nyt vuosia mene. Ihan selvää on millaisen miehen (tai naisen) kanssa on tekemisissä, jos toinen keksii syitä toisensa perään, eikä mikään muutu. Joskushan se asia on kumppanille ja lapsille kuitenkin kerrottava ja erottava.
Ihmeellistä, kun jotkut jopa useita vuosia odottavat sitä eroa, eikä sitä koskaan tule, vaan ainoastaan salattuja tapaamisia ja katteettomia lupauksia. Sitten itketään, vaikka kylmä totuus on nenän edessä.
Surullisia reppanoita sitten nämä, jotka uhkaavat paljastaa sille vaimolle kaiken ja jäävät roikkumaan. Ei mies enää tällaista luuseria halua, vaan on jo uutta ja tuoretta lihaa saalistamassa. Suloiset valheet ja pehmeät puheet odottavat jo seuraavaa hölmöä naisparkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se varattu pettäjä pitää "saada omaksi"? Sehän on jo todistetusti epärehellinen ja luihu, joten ihan samalla lailla toimii jatkossakin. Ei luotettava ja rehellinen ihminen ala mihinkään salasuhteeseen.
Kertaerehdyksestä saatetaan selvitä, tunnustus ja kumppani ehkä antaa anteeksi, mennään terapiaan jne. mutta ei tuollaisella tapapettäjällä ole mitään tekoa. Se pantteri ei pilkuistaan pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, ihastuminen on satunnanvaraista, mutta rakastaminen on valinta. Eli voit päättää annatko rakastumisen mennä rakkauteen
Näin se menee.
Jos nyt kuitenkin alkaa varatun kanssa suhteeseen, niin aika äkkiä selviää älykkäälle sen toisen rakastumisen aste, ei siihen eroon nyt vuosia mene. Ihan selvää on millaisen miehen (tai naisen) kanssa on tekemisissä, jos toinen keksii syitä toisensa perään, eikä mikään muutu. Joskushan se asia on kumppanille ja lapsille kuitenkin kerrottava ja erottava.
Ihmeellistä, kun jotkut jopa useita vuosia odottavat sitä eroa, eikä sitä koskaan tule, vaan ainoastaan salattuja tapaamisia ja katteettomia lupauksia. Sitten itketään, vaikka kylmä totuus on nenän edessä.
Surullisia reppanoita sitten nämä, jotka uhkaavat paljastaa sille vaimolle kaiken ja jäävät roikkumaan. Ei mies enää tällaista luuseria halua, vaan on jo uutta ja tuoretta lihaa saalistamassa. Suloiset valheet ja pehmeät puheet odottavat jo seuraavaa hölmöä naisparkaa.
Vanhempani tapasivat, kun isäni oli naimisissa oleva perheenisä. Hyvin pian oli selkeää, että tässä tämä nyt on. Isä ilmoitti ottavansa eron, otti mukaansa repullisen tavaraa ja jätti kaiken muun ex-vaimolleen ja sisarpuolilleni. Isän suku suuttui niin pahasti, ettei kukaan ollut sen jälkeen tekemisissä ja äitini oli tietysti vaan vokotteleva hirviö, joka saalisti viattoman perheenisän.
Vanhempani ovat olleet nyt yhdessä 40 vuotta. Ei siihen jääty roikkumaan, että joo joo, otan eron, joo joo, rakastan sinua toinen salanainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, ihastuminen on satunnanvaraista, mutta rakastaminen on valinta. Eli voit päättää annatko rakastumisen mennä rakkauteen
Näin se menee.
Jos nyt kuitenkin alkaa varatun kanssa suhteeseen, niin aika äkkiä selviää älykkäälle sen toisen rakastumisen aste, ei siihen eroon nyt vuosia mene. Ihan selvää on millaisen miehen (tai naisen) kanssa on tekemisissä, jos toinen keksii syitä toisensa perään, eikä mikään muutu. Joskushan se asia on kumppanille ja lapsille kuitenkin kerrottava ja erottava.
Ihmeellistä, kun jotkut jopa useita vuosia odottavat sitä eroa, eikä sitä koskaan tule, vaan ainoastaan salattuja tapaamisia ja katteettomia lupauksia. Sitten itketään, vaikka kylmä totuus on nenän edessä.
Surullisia reppanoita sitten nämä, jotka uhkaavat paljastaa sille vaimolle kaiken ja jäävät roikkumaan. Ei mies enää tällaista luuseria halua, vaan on jo uutta ja tuoretta lihaa saalistamassa. Suloiset valheet ja pehmeät puheet odottavat jo seuraavaa hölmöä naisparkaa.
Vanhempani tapasivat, kun isäni oli naimisissa oleva perheenisä. Hyvin pian oli selkeää, että tässä tämä nyt on. Isä ilmoitti ottavansa eron, otti mukaansa repullisen tavaraa ja jätti kaiken muun ex-vaimolleen ja sisarpuolilleni. Isän suku suuttui niin pahasti, ettei kukaan ollut sen jälkeen tekemisissä ja äitini oli tietysti vaan vokotteleva hirviö, joka saalisti viattoman perheenisän.
Vanhempani ovat olleet nyt yhdessä 40 vuotta. Ei siihen jääty roikkumaan, että joo joo, otan eron, joo joo, rakastan sinua toinen salanainen.
Hyvä ettei salapetetty, mutta surullinen tarina kuitenkin :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, ihastuminen on satunnanvaraista, mutta rakastaminen on valinta. Eli voit päättää annatko rakastumisen mennä rakkauteen
Näin se menee.
Jos nyt kuitenkin alkaa varatun kanssa suhteeseen, niin aika äkkiä selviää älykkäälle sen toisen rakastumisen aste, ei siihen eroon nyt vuosia mene. Ihan selvää on millaisen miehen (tai naisen) kanssa on tekemisissä, jos toinen keksii syitä toisensa perään, eikä mikään muutu. Joskushan se asia on kumppanille ja lapsille kuitenkin kerrottava ja erottava.
Ihmeellistä, kun jotkut jopa useita vuosia odottavat sitä eroa, eikä sitä koskaan tule, vaan ainoastaan salattuja tapaamisia ja katteettomia lupauksia. Sitten itketään, vaikka kylmä totuus on nenän edessä.
Surullisia reppanoita sitten nämä, jotka uhkaavat paljastaa sille vaimolle kaiken ja jäävät roikkumaan. Ei mies enää tällaista luuseria halua, vaan on jo uutta ja tuoretta lihaa saalistamassa. Suloiset valheet ja pehmeät puheet odottavat jo seuraavaa hölmöä naisparkaa.
Vanhempani tapasivat, kun isäni oli naimisissa oleva perheenisä. Hyvin pian oli selkeää, että tässä tämä nyt on. Isä ilmoitti ottavansa eron, otti mukaansa repullisen tavaraa ja jätti kaiken muun ex-vaimolleen ja sisarpuolilleni. Isän suku suuttui niin pahasti, ettei kukaan ollut sen jälkeen tekemisissä ja äitini oli tietysti vaan vokotteleva hirviö, joka saalisti viattoman perheenisän.
Vanhempani ovat olleet nyt yhdessä 40 vuotta. Ei siihen jääty roikkumaan, että joo joo, otan eron, joo joo, rakastan sinua toinen salanainen.
No joo, nämä tarinat ovat noin promille tästä isosta otannasta. Poikkeus vahvistaa säännön. Eiköhän se mies useimmiten kuitenkin palaa sinne kotiin.
On tietty niitäkin tapauksia, joissa ollaan oltu pitkään onnettomia ja se salainen rakkaus onkin se oikea, eli voidaan puhua tähtiin kirjoitetusta onnesta. Eli homma on vaan pientä töytäisyä ja herätystä vailla ja kenties helpotus molemmille että erotaan.
Sitten on vielä ne tapaukset, joissa on erottu, ja alettu sen salarakkaan kanssa olemaan, mutta kuinka ollakaan, on silti vanha suola janottanut ja exän kanssa yhteen taas menyt.
Mun miehen isä sai mieheni siskon syntymän aikoihin vauvan myös toisen naisen kanssa. Kuukausi ikäeroa. Mies olisi halunnut jäädä vaimonsa luo, mutta mieheni äiti potkaisi persiille ja jäi kolmen lapsen yksinuoltajaksi. Hänellä oli kolme työtä samaan aikaan. Rankkaa kuulema on ollut. Mieheni huolehti siskoistaan, ja oli pakko ottaa vastuuta. Hän on aika katkera isälleen. Ja silloin ei ollut mitään sossuja, tästä on aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, ihastuminen on satunnanvaraista, mutta rakastaminen on valinta. Eli voit päättää annatko rakastumisen mennä rakkauteen
Näin se menee.
Jos nyt kuitenkin alkaa varatun kanssa suhteeseen, niin aika äkkiä selviää älykkäälle sen toisen rakastumisen aste, ei siihen eroon nyt vuosia mene. Ihan selvää on millaisen miehen (tai naisen) kanssa on tekemisissä, jos toinen keksii syitä toisensa perään, eikä mikään muutu. Joskushan se asia on kumppanille ja lapsille kuitenkin kerrottava ja erottava.
Ihmeellistä, kun jotkut jopa useita vuosia odottavat sitä eroa, eikä sitä koskaan tule, vaan ainoastaan salattuja tapaamisia ja katteettomia lupauksia. Sitten itketään, vaikka kylmä totuus on nenän edessä.
Surullisia reppanoita sitten nämä, jotka uhkaavat paljastaa sille vaimolle kaiken ja jäävät roikkumaan. Ei mies enää tällaista luuseria halua, vaan on jo uutta ja tuoretta lihaa saalistamassa. Suloiset valheet ja pehmeät puheet odottavat jo seuraavaa hölmöä naisparkaa.
Vanhempani tapasivat, kun isäni oli naimisissa oleva perheenisä. Hyvin pian oli selkeää, että tässä tämä nyt on. Isä ilmoitti ottavansa eron, otti mukaansa repullisen tavaraa ja jätti kaiken muun ex-vaimolleen ja sisarpuolilleni. Isän suku suuttui niin pahasti, ettei kukaan ollut sen jälkeen tekemisissä ja äitini oli tietysti vaan vokotteleva hirviö, joka saalisti viattoman perheenisän.
Vanhempani ovat olleet nyt yhdessä 40 vuotta. Ei siihen jääty roikkumaan, että joo joo, otan eron, joo joo, rakastan sinua toinen salanainen.
Hyvä ettei salapetetty, mutta surullinen tarina kuitenkin :(
Miten niin surullinen tarina? Yksi parisuhde päättyi, kaksi uutta alkoi. Molemmat pitkiä parisuhteita. Vanhempani todennäköisesti viimeisillä päivillään kuolevat melko peräjälkeen. Rakkaus on niin syvä.
Tietysti voisi spekuloida, että jos isäni olisi vain malttanut pysytellä sinkkuna sinne asti, kun tapaa äitini, niin toista perhettä ei olisi tapahtunut.
Läimäytä sitä, niin lakkaa volisemasta tyhjän takia.
Tai lyö vetoa sen kanssa siitä, ettei se äijä eroa ikinä. - Saisit siten sinäkin, ap, vähän jännitystä osallesi tilanteesta, joka on typerä, naurettava ja tylsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, ihastuminen on satunnanvaraista, mutta rakastaminen on valinta. Eli voit päättää annatko rakastumisen mennä rakkauteen
Näin se menee.
Jos nyt kuitenkin alkaa varatun kanssa suhteeseen, niin aika äkkiä selviää älykkäälle sen toisen rakastumisen aste, ei siihen eroon nyt vuosia mene. Ihan selvää on millaisen miehen (tai naisen) kanssa on tekemisissä, jos toinen keksii syitä toisensa perään, eikä mikään muutu. Joskushan se asia on kumppanille ja lapsille kuitenkin kerrottava ja erottava.
Ihmeellistä, kun jotkut jopa useita vuosia odottavat sitä eroa, eikä sitä koskaan tule, vaan ainoastaan salattuja tapaamisia ja katteettomia lupauksia. Sitten itketään, vaikka kylmä totuus on nenän edessä.
Surullisia reppanoita sitten nämä, jotka uhkaavat paljastaa sille vaimolle kaiken ja jäävät roikkumaan. Ei mies enää tällaista luuseria halua, vaan on jo uutta ja tuoretta lihaa saalistamassa. Suloiset valheet ja pehmeät puheet odottavat jo seuraavaa hölmöä naisparkaa.
Vanhempani tapasivat, kun isäni oli naimisissa oleva perheenisä. Hyvin pian oli selkeää, että tässä tämä nyt on. Isä ilmoitti ottavansa eron, otti mukaansa repullisen tavaraa ja jätti kaiken muun ex-vaimolleen ja sisarpuolilleni. Isän suku suuttui niin pahasti, ettei kukaan ollut sen jälkeen tekemisissä ja äitini oli tietysti vaan vokotteleva hirviö, joka saalisti viattoman perheenisän.
Vanhempani ovat olleet nyt yhdessä 40 vuotta. Ei siihen jääty roikkumaan, että joo joo, otan eron, joo joo, rakastan sinua toinen salanainen.
No joo, nämä tarinat ovat noin promille tästä isosta otannasta. Poikkeus vahvistaa säännön. Eiköhän se mies useimmiten kuitenkin palaa sinne kotiin.
On tietty niitäkin tapauksia, joissa ollaan oltu pitkään onnettomia ja se salainen rakkaus onkin se oikea, eli voidaan puhua tähtiin kirjoitetusta onnesta. Eli homma on vaan pientä töytäisyä ja herätystä vailla ja kenties helpotus molemmille että erotaan.
Sitten on vielä ne tapaukset, joissa on erottu, ja alettu sen salarakkaan kanssa olemaan, mutta kuinka ollakaan, on silti vanha suola janottanut ja exän kanssa yhteen taas menyt.
Mun miehen isä sai mieheni siskon syntymän aikoihin vauvan myös toisen naisen kanssa. Kuukausi ikäeroa. Mies olisi halunnut jäädä vaimonsa luo, mutta mieheni äiti potkaisi persiille ja jäi kolmen lapsen yksinuoltajaksi. Hänellä oli kolme työtä samaan aikaan. Rankkaa kuulema on ollut. Mieheni huolehti siskoistaan, ja oli pakko ottaa vastuuta. Hän on aika katkera isälleen. Ja silloin ei ollut mitään sossuja, tästä on aikaa.
Totta, niin ovat. Kerroinkin vanhempieni tarinan siltä kantilta, että jos OIKEASTI rakastaa toista, ei jää vehtaamaan ulkopuolisten kanssa. Se on tiukasti ero heti ja uuteen suhteeseen, eikä mitään roikuttelua ja salavehkeilyä 2 vuotta putkeen ja sitten takaisin häntä koipien välissä kotiin, kun jää kiinni housut kintuissa.
En siis ymmärrä, miten yksikään nainen suostuu roikkumaan kakkosnaisena vuoksikausia tai edes kuukausia sillä ajatuksella, että tässä on hieno mies, joka jossain vaiheessa haluaa olla vain yksin minulle uskollinen kunhan odotan tarpeeksi kauan.
Herra jumala, naiset, vähän enemmän nyt itsekunnioitusta! Jos mies aidosti rakastaa juuri sinua, hän kiipeää vaikka kuuhun ahteri edellä teidän vuoksenne, maksoi se mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, ihastuminen on satunnanvaraista, mutta rakastaminen on valinta. Eli voit päättää annatko rakastumisen mennä rakkauteen
Näin se menee.
Jos nyt kuitenkin alkaa varatun kanssa suhteeseen, niin aika äkkiä selviää älykkäälle sen toisen rakastumisen aste, ei siihen eroon nyt vuosia mene. Ihan selvää on millaisen miehen (tai naisen) kanssa on tekemisissä, jos toinen keksii syitä toisensa perään, eikä mikään muutu. Joskushan se asia on kumppanille ja lapsille kuitenkin kerrottava ja erottava.
Ihmeellistä, kun jotkut jopa useita vuosia odottavat sitä eroa, eikä sitä koskaan tule, vaan ainoastaan salattuja tapaamisia ja katteettomia lupauksia. Sitten itketään, vaikka kylmä totuus on nenän edessä.
Surullisia reppanoita sitten nämä, jotka uhkaavat paljastaa sille vaimolle kaiken ja jäävät roikkumaan. Ei mies enää tällaista luuseria halua, vaan on jo uutta ja tuoretta lihaa saalistamassa. Suloiset valheet ja pehmeät puheet odottavat jo seuraavaa hölmöä naisparkaa.
Vanhempani tapasivat, kun isäni oli naimisissa oleva perheenisä. Hyvin pian oli selkeää, että tässä tämä nyt on. Isä ilmoitti ottavansa eron, otti mukaansa repullisen tavaraa ja jätti kaiken muun ex-vaimolleen ja sisarpuolilleni. Isän suku suuttui niin pahasti, ettei kukaan ollut sen jälkeen tekemisissä ja äitini oli tietysti vaan vokotteleva hirviö, joka saalisti viattoman perheenisän.
Vanhempani ovat olleet nyt yhdessä 40 vuotta. Ei siihen jääty roikkumaan, että joo joo, otan eron, joo joo, rakastan sinua toinen salanainen.
Hyvä ettei salapetetty, mutta surullinen tarina kuitenkin :(
Miten niin surullinen tarina? Yksi parisuhde päättyi, kaksi uutta alkoi. Molemmat pitkiä parisuhteita. Vanhempani todennäköisesti viimeisillä päivillään kuolevat melko peräjälkeen. Rakkaus on niin syvä.
Tietysti voisi spekuloida, että jos isäni olisi vain malttanut pysytellä sinkkuna sinne asti, kun tapaa äitini, niin toista perhettä ei olisi tapahtunut.
Oletko muuten tekemisissä tai väleissä sisarpuoltesi kanssa? Mä olen ohis, mutta edesmenneellä isälläni on myös uusioperhe, josta kolme lasta. Minua siis useita vuosia nuoremmat. Isä ei pettänyt vaan löysi kakkosvaimonsa työpaikaltaan.
Meillä oli perukirjoitus isäni kuoleman jälkeen ja voi sitä ahdistavaa tunnelmaa, jos katseet voisivat tappaa. Tunsin suoranaista itseeni kohdistuvaa vihaa.
Isäni oli aikoinaan äidilleen sanonut, että katuu kovin kun jätti äitini. Pettänyt ei kuitenkaan, vaan tohtorismiehellä nousi urea hattuun, äiti kun ei ollut akateeminen. Näin kirjeen jonka oli äidilleni kirjoittanut. Siinä tilitti tuntojaan ja pyysi anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alä vaan ap mene ja rakastu koskaan varattuun.
Saahan sitä ihastua ja ”rakastuakin” mutta on eri asi lähteä toimimaan näiden tunteiden vietävänä ja ottamaan riskiä perheiden hajoamisesta.
Mitä ihminen tekee ystävällä, joka asennoituu näin. On meillä vihollisiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, ihastuminen on satunnanvaraista, mutta rakastaminen on valinta. Eli voit päättää annatko rakastumisen mennä rakkauteen
Näin se menee.
Jos nyt kuitenkin alkaa varatun kanssa suhteeseen, niin aika äkkiä selviää älykkäälle sen toisen rakastumisen aste, ei siihen eroon nyt vuosia mene. Ihan selvää on millaisen miehen (tai naisen) kanssa on tekemisissä, jos toinen keksii syitä toisensa perään, eikä mikään muutu. Joskushan se asia on kumppanille ja lapsille kuitenkin kerrottava ja erottava.
Ihmeellistä, kun jotkut jopa useita vuosia odottavat sitä eroa, eikä sitä koskaan tule, vaan ainoastaan salattuja tapaamisia ja katteettomia lupauksia. Sitten itketään, vaikka kylmä totuus on nenän edessä.
Surullisia reppanoita sitten nämä, jotka uhkaavat paljastaa sille vaimolle kaiken ja jäävät roikkumaan. Ei mies enää tällaista luuseria halua, vaan on jo uutta ja tuoretta lihaa saalistamassa. Suloiset valheet ja pehmeät puheet odottavat jo seuraavaa hölmöä naisparkaa.
Vanhempani tapasivat, kun isäni oli naimisissa oleva perheenisä. Hyvin pian oli selkeää, että tässä tämä nyt on. Isä ilmoitti ottavansa eron, otti mukaansa repullisen tavaraa ja jätti kaiken muun ex-vaimolleen ja sisarpuolilleni. Isän suku suuttui niin pahasti, ettei kukaan ollut sen jälkeen tekemisissä ja äitini oli tietysti vaan vokotteleva hirviö, joka saalisti viattoman perheenisän.
Vanhempani ovat olleet nyt yhdessä 40 vuotta. Ei siihen jääty roikkumaan, että joo joo, otan eron, joo joo, rakastan sinua toinen salanainen.
Jätti myös lapsensa? Ihana isä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihminen tekee ystävällä, joka asennoituu näin. On meillä vihollisiakin.
Jos ihminen tekee jotain mikä on täysin omien arvojen vastausta on äärettömän vaikea tukea itseaiheutetun tuskan keskellä. Etenkin kun tyypi näyttää olevan valmis tekemään kaiken uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, ihastuminen on satunnanvaraista, mutta rakastaminen on valinta. Eli voit päättää annatko rakastumisen mennä rakkauteen
Näin se menee.
Jos nyt kuitenkin alkaa varatun kanssa suhteeseen, niin aika äkkiä selviää älykkäälle sen toisen rakastumisen aste, ei siihen eroon nyt vuosia mene. Ihan selvää on millaisen miehen (tai naisen) kanssa on tekemisissä, jos toinen keksii syitä toisensa perään, eikä mikään muutu. Joskushan se asia on kumppanille ja lapsille kuitenkin kerrottava ja erottava.
Ihmeellistä, kun jotkut jopa useita vuosia odottavat sitä eroa, eikä sitä koskaan tule, vaan ainoastaan salattuja tapaamisia ja katteettomia lupauksia. Sitten itketään, vaikka kylmä totuus on nenän edessä.
Surullisia reppanoita sitten nämä, jotka uhkaavat paljastaa sille vaimolle kaiken ja jäävät roikkumaan. Ei mies enää tällaista luuseria halua, vaan on jo uutta ja tuoretta lihaa saalistamassa. Suloiset valheet ja pehmeät puheet odottavat jo seuraavaa hölmöä naisparkaa.
Vanhempani tapasivat, kun isäni oli naimisissa oleva perheenisä. Hyvin pian oli selkeää, että tässä tämä nyt on. Isä ilmoitti ottavansa eron, otti mukaansa repullisen tavaraa ja jätti kaiken muun ex-vaimolleen ja sisarpuolilleni. Isän suku suuttui niin pahasti, ettei kukaan ollut sen jälkeen tekemisissä ja äitini oli tietysti vaan vokotteleva hirviö, joka saalisti viattoman perheenisän.
Vanhempani ovat olleet nyt yhdessä 40 vuotta. Ei siihen jääty roikkumaan, että joo joo, otan eron, joo joo, rakastan sinua toinen salanainen.
No joo, nämä tarinat ovat noin promille tästä isosta otannasta. Poikkeus vahvistaa säännön. Eiköhän se mies useimmiten kuitenkin palaa sinne kotiin.
On tietty niitäkin tapauksia, joissa ollaan oltu pitkään onnettomia ja se salainen rakkaus onkin se oikea, eli voidaan puhua tähtiin kirjoitetusta onnesta. Eli homma on vaan pientä töytäisyä ja herätystä vailla ja kenties helpotus molemmille että erotaan.
Sitten on vielä ne tapaukset, joissa on erottu, ja alettu sen salarakkaan kanssa olemaan, mutta kuinka ollakaan, on silti vanha suola janottanut ja exän kanssa yhteen taas menyt.
Mun miehen isä sai mieheni siskon syntymän aikoihin vauvan myös toisen naisen kanssa. Kuukausi ikäeroa. Mies olisi halunnut jäädä vaimonsa luo, mutta mieheni äiti potkaisi persiille ja jäi kolmen lapsen yksinuoltajaksi. Hänellä oli kolme työtä samaan aikaan. Rankkaa kuulema on ollut. Mieheni huolehti siskoistaan, ja oli pakko ottaa vastuuta. Hän on aika katkera isälleen. Ja silloin ei ollut mitään sossuja, tästä on aikaa.
Totta, niin ovat. Kerroinkin vanhempieni tarinan siltä kantilta, että jos OIKEASTI rakastaa toista, ei jää vehtaamaan ulkopuolisten kanssa. Se on tiukasti ero heti ja uuteen suhteeseen, eikä mitään roikuttelua ja salavehkeilyä 2 vuotta putkeen ja sitten takaisin häntä koipien välissä kotiin, kun jää kiinni housut kintuissa.
En siis ymmärrä, miten yksikään nainen suostuu roikkumaan kakkosnaisena vuoksikausia tai edes kuukausia sillä ajatuksella, että tässä on hieno mies, joka jossain vaiheessa haluaa olla vain yksin minulle uskollinen kunhan odotan tarpeeksi kauan.
Herra jumala, naiset, vähän enemmän nyt itsekunnioitusta! Jos mies aidosti rakastaa juuri sinua, hän kiipeää vaikka kuuhun ahteri edellä teidän vuoksenne, maksoi se mitä tahansa.
Todennäköisesti ajattelevat vaan, että onhan tämä parempi kuin ei mitään. Varmaan jotain läheisriippuvaisia, että kuka tahansa käy.
Tää " en voinut vastustaa varattua" menee ihan täysin moraaliton idiootti kategoriaan. Ei voi vaan olla niin tyhmä ettei tota enempää osaa itseään hillitä. Jos rakastutaan niin ennen kuksimista erotaan, ei siis missään tilanteessa panna varattua. Naiset on vielä pahimpia lässyttäjiä tässä. Ihan sama ku hakkaava mies "ei vaan voi vastustaa kun alkukantaiset vietit vie", samat tekosyyt ja yhtä hyvä moraali. Oksetus.
Vierailija kirjoitti:
Hädässä ystävä tunnetaan!
Niinpä mutta aloittajan tapauksessa ei ole mikään hätä. Lisäksi kenenkään ei pidä alkaa jollekin 24/7 terapeutiksi. Ja onhan tuo nyt ääliömäistä itkeä varatun miehen perään.
Miksi itkeä varatun perään, kun seuraavan voi katsoa vapaana olevan. Ei tatvitse odotella, koska miehellä on aikaa.
Vierailija kirjoitti:
On täällä kyllä taas niin älyttömiä kommentteja, että usko ihmislajin älykkyyteen on kovalla koetuksella. Ilmeisesti aihepiiri menee joillakin niin tunteisiin että pää sumenee täysin ja viimeinenkin lukutaito katoaa.
Ensiksikin, on täysin eri asia vaikka joutua onnettomuuteen tai sairastua vakavasti verrattuna siihen, että tietoisesti sekaantuu varattuun ihmiseen mistään muusta piittaamatta.
Toiseksi, ap on jo kuunnellut ja tukenut kaveriaan tilanteessa puolitoista(?) vuotta. Kaveri ei puhu mistään muusta, ei etene vatvomisessaan mihinkään, eikä hae ammattiapua, vaan vyöryttää täysin samaa omanapaista monologiaan tunnista, päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen ap:n niskaan. Kaveri ei myöskään ole tukenut ap:ta hänen elämänsä murheissa. Mikään ap:n asia ei kiinnosta kaveria. Tämä on todella piittaamatonta ja itsekästä käytöstä kaverilta.
Täällä sitten syytetään ap:ta kun hänen mittansa on täynnä. Ei kukaan jaksa kuunnella tuollaista vatvojaa kuin tämä kaveri on, hänellä ei ole aikomustakaan päästä yli miehestä, jatkaa elämäänsä ja ottaa opikseen. Ihan sama mikä trauma siellä taustalla voi olla, kyllä jokaisella aikuisella on velvollisuus ottaa vastuu itsestään ja teoistaan.
Jos olisin ap, niin kertoisin kaverille, että nyt riittää, olet kuunnellut samaa virttä puolitoista vuotta, kaveruus ei ole millään tavalla vastavuoroista, ja laitat yhteydenpidon tauolle, koska olet täysin kyllästynyt kaverin käytökseen (tähän ilmaisena terapeuttina käyttämiseen) ja siihen ettei mistään muusta voi puhua ikinä.
Juuri inäin. Tåssä viisaat sanat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, ihastuminen on satunnanvaraista, mutta rakastaminen on valinta. Eli voit päättää annatko rakastumisen mennä rakkauteen
Näin se menee.
Jos nyt kuitenkin alkaa varatun kanssa suhteeseen, niin aika äkkiä selviää älykkäälle sen toisen rakastumisen aste, ei siihen eroon nyt vuosia mene. Ihan selvää on millaisen miehen (tai naisen) kanssa on tekemisissä, jos toinen keksii syitä toisensa perään, eikä mikään muutu. Joskushan se asia on kumppanille ja lapsille kuitenkin kerrottava ja erottava.
Ihmeellistä, kun jotkut jopa useita vuosia odottavat sitä eroa, eikä sitä koskaan tule, vaan ainoastaan salattuja tapaamisia ja katteettomia lupauksia. Sitten itketään, vaikka kylmä totuus on nenän edessä.
Surullisia reppanoita sitten nämä, jotka uhkaavat paljastaa sille vaimolle kaiken ja jäävät roikkumaan. Ei mies enää tällaista luuseria halua, vaan on jo uutta ja tuoretta lihaa saalistamassa. Suloiset valheet ja pehmeät puheet odottavat jo seuraavaa hölmöä naisparkaa.
Vanhempani tapasivat, kun isäni oli naimisissa oleva perheenisä. Hyvin pian oli selkeää, että tässä tämä nyt on. Isä ilmoitti ottavansa eron, otti mukaansa repullisen tavaraa ja jätti kaiken muun ex-vaimolleen ja sisarpuolilleni. Isän suku suuttui niin pahasti, ettei kukaan ollut sen jälkeen tekemisissä ja äitini oli tietysti vaan vokotteleva hirviö, joka saalisti viattoman perheenisän.
Vanhempani ovat olleet nyt yhdessä 40 vuotta. Ei siihen jääty roikkumaan, että joo joo, otan eron, joo joo, rakastan sinua toinen salanainen.
Jätti myös lapsensa? Ihana isä.
Ei lainkaan. Isä piti säännöllisesti yhteyttä lapsiinsa ja entiseen vaimoonsa, koska oli ja on edelleen lastensa isä. Avioliitto loppui, ei isyys tai vastuu lapsista, kun niitä lapsia oli jo hankittu.
^ Ihastua toiseen naiseen, ei mieheen , nyt tuli moka :D