Lue keskustelun säännöt.
Varattu mies dumppasi ystäväni ja minun pitäisi nyt olla olkapäänä
15.02.2022 |
Jatkuvaa itkua ja avautumista. Jauhetaan samoja asioita tunnista ja päivästä toiseen. Miten se mies oli niin tärkeä, miten on niin tottunut siihen että soittelivat, miten sitä ja tätä.
Puolitoista vuotta kesti hänen suhteensa varattuun mieheen. Mies tietenkin jauhoi kokoajan että eroaa näillä näppäimillä. No, ei tietenkään eronnut, vaan kertoi ystävälleni ettei halua enää tavata ja lakkasi sitten vastaamasta yhteydenottoihin.
Tästä on aikaa 2 viikkoa ja olen jo lopen kyllästynyt. Sanoin alusta asti että tuo ei pääty hyvin, enkä nyt jaksaisi kuunnella teinimäistä sydänsuruvuodatusta. Harmittaa, kun haluaisin takaisin sen tyypin jonka kanssa pystyi puhumaan muustakin kuin jonkun toisen aviomiehestä.
Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?
Kaikenlisäksi tiedän, että kun ukkomies vaivautuu taas laittamaan viestiä, ystäväni kiitää taas paikalle kuin perässävedettävä koira.
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli todella ikävä kuva ap:n ystävyydestä. Hän suhtautuu ylimielisesti ja vailla empatiakykyä. Se ei ole empatiaa että kuuntelet ja nyökkäilet vaikkei yhtään tee mieli.
Ensinnäkin kaverillasi on jonkunlainen traumasidos kuten on jo sanottu. Sinuna suhtautuisin siihen lempeästi. Ohjaa hänet terapiaan ja sano suoraan ettet osaa auttaa asiassa, eikä sinun tarvitsekaan osata. Mutta pidä nuo ylimieliset ajatukset itselläsi. Pettämiseen osallistuminen on väärin, mutta selkeästi ystäväsi itsetunnossa olisi kehittämistä niin ei ala kylmän miehen toiseksi naiseksi. Olet ystävänäkin tosi kylmä, katso nyt puheitasi hänestä. Voi sanoa napakasti jo alkuun ettei hyväksy pettämistä, se ei ole ilkeää. Mutta tuo inhosi kaveria kohtaan on.
Hän on kertonut jo, että hän tuntee empatiaa tätä miehen vaimoa (?) kohtaan, koska hänellä on sellainen käsitys, että tämä on tullut kuviossa ilman omaa syytään petetyksi. Hän ei tunne empatiaa ystäväänsä kohtaan, koska hänellä on sellainen käsitys, että ystävä on osallisena vaimoon (?) kohdistuvaan petokseen.
Minä huomaan tässä sellaista musta-valkoista johtopäätöksiin kiirehtivää ajatuskaavaa, jota näin myös esim Koskela-keskustelussa. Ikään kuin jokaisessa tarinassa olisi vain rosvo ja uhri ja jokaiselle on löydettävä leima jommasta kummasta leiristä. Aloittajan lailla ajattelevat pitivät käsittämättömänä ajatusta, etteivät henkirikokseen syyllistyneiden vanhemmat ehkä tehneet mitään erityisesti "väärin" kasvatuksessaan ja ymmärrystä, että vanhemmat tuntevat hätää ja surua pahaa tehneiden lastensa puolesta.
Psykologinen termi "splitting" tai binäärinen ajattelu on yhteydessä turvallisuushakuiseen persoonallistuuteen ja alhaisempaan älykkyysosamäärään:
https://en.wikipedia.org/wiki/Splitting_(psychology)
https://www.forbes.com/sites/ilanaredstone/2021/01/11/splitting-the-psy…
No nyt on taas sisälukutaito kymppi teillä molemmilla. Esitän sinulle kaksi kysymystä kommenttiisi liittyen, mutten odota vastausta. Muuten kommenttisi menee niin ohi aiheen etten jaksa enempää siihen tarttua.
1. Missä kohtaa olen sanonut että miehen vaimo on tullut ilman omaa syytään petetyksi?
2. Missä kohtaa olen sanonut etten tunne empatiaa ystävääni kohtaan? Lisäkysymys, luuletko tosissasi että kuuntelisin hänen vuodatuksiaan nyt pitkälti toista vuotta, ellen tuntisi empatiaa? En minä siitä palkkaa tai pokaalia saa.
Ap
seuraavat lainaukset suoraan omista kirjoituksistasi paljastavat, että olet jo päätellyt että vaimo on viaton uhri:
"Empatiani on enemmän sen petetyn vaimon suunnalla"
"tulevat (mielestäni) kohdelluksi väärin"
"onnellisessa suhteessa ei petetä"-höpinä on ikiaikainen keino vierittää uskottomuuden syy jonkun toisen harteille."
135 kommentti ja pari ennen sitä ja sen jälkeen
"ystäväni teon vääryys tietenkin tuo oman mausteensa asiaan"
"suunnitellun kusetuksen "
"tietämättömästä osapuolesta empatian saattelemana"
Empatian puutteen ystävääsi kohtaan osoittaa jo se, että rollaat hänen asioitaan melko tunnistettavasti julkisella keskustelupalstalla, esität hänelle kuuntelevasi hänen murhaitaan samaan aikaan ajatellen, että ei olisi pitänyt vastata puhelimeen ja mitäs työnnät kätesi liedelle sekä kirjoitustesi ihan yleisen tuomitseva, hyvin binäärinen, sävy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppujen lopuksi kaikesta voi syyttää itseään. Ystävä meni laskettelemaan ja katkaisi jalkansa - en jaksa kuunnella. Ystävä ajoi autolla, kolaroi - en jaksa kuunnella. Ystävä sai lapsen, vaikea synnytys, palautuminen - en jaksa kuunnella. Toivottavasti itse rakastut väärään tyyppiin ja saat nenillesi - eikä ketään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli aikoinaan ystävä, joka useampaankin otteeseen sekaantui varattuihin miehiin. Itse tein alusta asti selväksi mielipiteeni tästä ja yritin pitää näiden miesten kumppanien puolia, herätellä vähän miettimään, miten paskamaista tuo toiminta on heitä kohtaan. Tällä ystävälläni oli vielä todella inhottava tapa puhua näistä petetyistä naisista ja haukkua heitä. Oli ihan selvää, että haki omalle itsetunnolleen kohotusta olemalla toinen nainen, mutta ainakin yhteen miehistä rakastui myös ja elätteli toiveita, että mies jättäisi kumppaninsa. Sitten kun miehet aina valitsivat lopulta parisuhteensa kaverini sijaan, en joutunut lohduttajaksi, koska olin alusta asti tehnyt mielipiteeni selväksi eli että olen täysin näiden petettyjen naisten puolella. Miksi ihmeessä te toisten naisten kaverit ette yritä laittaa stoppia tuolle touhulle ja tao järkeä päähän? Miksi pitäisi kannustaa ystäväänsä tekemään typeryyksiä alunperin? Ette varmaan kannustaisi heitä rikoksienkaan tekoon, jos joku kaveri innostuisi vaikka näpistelystä tai huumekaupasta? Ei ystävän tehtävä ole tukea kaikessa idioottimaisessa touhussa kritiikittömästi.
Nykyään tämä ystäväni on naimisissa ja pakko tunnustaa, että olen joskus miettinyt, että miltäköhän hänestä tuntuisi, jos hänen miehensä pettäisi häntä. Ymmärtäisikö sitten, miten typerästi toimi, kun toistuvasti alkoi toiseksi naiseksi näille pettäjämiehille.
En ole missään vaiheessa mitenkään kannustanut ystävääni tuohon salasuhteeseen, vaan sanonut että se on huono idea ja että mielestäni mies on mulkku.
Muuten olet kyllä oikeassa, olisi pitänyt alusta asti tehdä kantani vielä selvemmäksi. "En halua tietää tästä mitään kiitos, puhutaan jostain muusta".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvä ja rakas ystävä, joka tinderöi ahkerasti. Hän on näyttävä nainen ja saa paljon matcheja. Lisäksi hän ihastuu helposti ja maalailee jo viikon sisällä yhteistä tulevaisuutta. Siis ihan tosissaan. Hän on aivan liian innokas ja tätä säikähtää 99% miehistä. Niinpä he monesti luikkivat pakoon ja muutaman päivän itkun jälkeen show alkaa alusta.
Olen viimeisen 3 vuoden aikana "innostunut" miehestä hänen kanssaan, kuunnellut näitä hehkutuksia ja maalailuja ja sitten harmitellut hänen kanssaan "suhteiden" loppumisia. Pikkuisen alkaa väsyttää. Ja kyse on 40+ naisesta, jonka elämän sisältö on miehen löytäminen...
Mikä pitäisi olla 40+ naisen elämän sisältö?
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sinä sanot että tunnet empatiaa, mutta minusta vaikuttaa ettet tunne aitoa sellaista. Kuuntelet kun pitää mutta hampaat irvessä. Lisäksi korostat ettet haluaisi koskaan olla kuin kaverisi jne. Minulla kaatui ystävyys tuohon joka pyöritteli silmiänsä elämälleni, hän ei sanonut mitään mutta teot kertoi enemmän. On vaikea olla ystävä ihmisen kanssa joka ei arvosta.
Jep, kuuntelen hampaat irvessä koska olen kuunnellut samaa jahnausta jo 1.5 vuotta.
Ymmärsitköhän vähän väärin tuon ettei ystävälläni ole ominaisuuksia jotka haluaisin itselleni, koska olen tyytyväinen omiin ominaisuuksiini? :D "En haluaisi koskaan olla niin kuin ystäväni?" Aikamoista tulkintaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli aikoinaan ystävä, joka useampaankin otteeseen sekaantui varattuihin miehiin. Itse tein alusta asti selväksi mielipiteeni tästä ja yritin pitää näiden miesten kumppanien puolia, herätellä vähän miettimään, miten paskamaista tuo toiminta on heitä kohtaan. Tällä ystävälläni oli vielä todella inhottava tapa puhua näistä petetyistä naisista ja haukkua heitä. Oli ihan selvää, että haki omalle itsetunnolleen kohotusta olemalla toinen nainen, mutta ainakin yhteen miehistä rakastui myös ja elätteli toiveita, että mies jättäisi kumppaninsa. Sitten kun miehet aina valitsivat lopulta parisuhteensa kaverini sijaan, en joutunut lohduttajaksi, koska olin alusta asti tehnyt mielipiteeni selväksi eli että olen täysin näiden petettyjen naisten puolella. Miksi ihmeessä te toisten naisten kaverit ette yritä laittaa stoppia tuolle touhulle ja tao järkeä päähän? Miksi pitäisi kannustaa ystäväänsä tekemään typeryyksiä alunperin? Ette varmaan kannustaisi heitä rikoksienkaan tekoon, jos joku kaveri innostuisi vaikka näpistelystä tai huumekaupasta? Ei ystävän tehtävä ole tukea kaikessa idioottimaisessa touhussa kritiikittömästi.
Nykyään tämä ystäväni on naimisissa ja pakko tunnustaa, että olen joskus miettinyt, että miltäköhän hänestä tuntuisi, jos hänen miehensä pettäisi häntä. Ymmärtäisikö sitten, miten typerästi toimi, kun toistuvasti alkoi toiseksi naiseksi näille pettäjämiehille.
Vaikea sanoa mistä noin holtiton toiminta johtuu.
Minun ystäväni kuitenkin on päässyt irti henkisesti ja pari kertaa jopa fyysisesti väkivaltaisesta suhteesta kehittelemällä suhteen ulkopuolisen seksisuhteen itseään nuoremman miehen kanssa. En todellakaan paheksu tätä miekkosta vaan pidän häntä suorastaan sankarina, että jaksoi ottaa vastaan sen hullun uhkailuja ja p*skan jauhamisen kohteena olemista siihen saakka, että ystävä oli taas jaloillaan ja löytänyt itseluottamuksensa. En tiedä olisiko häneltä löytynyt uskallusta lähteä siihen taisteluun ilman uuden ihastuksen tuomia vaaleanpunaisia laseja ennen kuin olisi tullut vakavemmin pataan tai ennen kuin lapset olisivat saaneet myös siitä riuhtomisesta ja puristelusta osansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se tosiaan empatian puutetta, ellei jaksa kuunnella toistuvasti tuntikausien itkunsekaista vellomista, joka ei etene mihinkään? Minusta ei ole. Noissa tilanteissa ystävien tuki on korvaamatonta, mutta kyllä sieltä suosta pitää edes yrittää pyrkiä myös pois, eikä jäädä rypemään. Jos joku haluaa hakea syyllisiä, niin ne ympärillä olevat ystävät eivät sitä ole.
Ihmiset ovat toki erilaisia, ja toisilta vie kauemmin toipua, mutta silti. Minusta suurempaa ystävyyttä on siinä kohtaa sanoa jo hiukan suoremmin, että huomaan kyllä, kuinka paha olo sinulla on, mutta nyt olisi aika jo siirtyä eteenpäin elämässä. Että se tuntikausien itkuntyrske kuormittaa valtavasti ystäväpiiriäkin. Tällainen omassa surkeudessaan vellova ihminen on todennäköisesti sokeutunut omalle käytökselleen, ja jatkaa sitä, kunnes ystävät ovat kaikonneet kokonaan.Se on todellakin empatian puutetta, että ystävästä kirjoitetaan halveksuvan ylimieliseen sävyyn johonkin keskustelupalstalle toivoen, että muut kirjoittajat lähtevät mukaan haukkumaan ja naureskelemaan sen muka ystävän kustannuksella, jonka sydän on särkynyt. Mietipä omalle kohdalle jos sattuisit törmäämään keskusteluun, jossa ns ystäväsi kirjoittaa, ettei jaksa enää kuunnella sinun märehtimistä itseaiheuttamasi murheen äärellä. Ajattelisitko, että olisit toivonut että ystäväksesi itseään kutsuva olisi kertonut sinulle, ettei hänestä se asian vatvominen ole enää mukavaa eikä rakentavaa ja koittanut ohjata keskustelua mukavempiin aiheisiin? Sanonut vaikka, että tarivtset apua tuosta elämäntilanteesta selviämiseen?
MInua on joskus joku kaveri yrittänyt lähestyä hieman samanlaiseen sävyyn, siis joskus pentuna, että onpas se-ja-se hölmö kun itkee sellaisen ja sellaisen pojan perään. Olen hyvin nopeasti vetänyt johtopäätökseni tällaisesta tyypistä.
Täysin samaa mieltä. Pettämistä ei tarvitse hyväksyä mutta tuollainen asenne mikä ap:lla on ystävään on tosi kurja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sinä sanot että tunnet empatiaa, mutta minusta vaikuttaa ettet tunne aitoa sellaista. Kuuntelet kun pitää mutta hampaat irvessä. Lisäksi korostat ettet haluaisi koskaan olla kuin kaverisi jne. Minulla kaatui ystävyys tuohon joka pyöritteli silmiänsä elämälleni, hän ei sanonut mitään mutta teot kertoi enemmän. On vaikea olla ystävä ihmisen kanssa joka ei arvosta.
Jep, kuuntelen hampaat irvessä koska olen kuunnellut samaa jahnausta jo 1.5 vuotta.
Ymmärsitköhän vähän väärin tuon ettei ystävälläni ole ominaisuuksia jotka haluaisin itselleni, koska olen tyytyväinen omiin ominaisuuksiini? :D "En haluaisi koskaan olla niin kuin ystäväni?" Aikamoista tulkintaa.
Ap
No mikset sitten ole sanonut etten halua kuulla tästä mitään. Ihan oma vikasi tämä tilanne oikeastaan.
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi kaikesta voi syyttää itseään. Ystävä meni laskettelemaan ja katkaisi jalkansa - en jaksa kuunnella. Ystävä ajoi autolla, kolaroi - en jaksa kuunnella. Ystävä sai lapsen, vaikea synnytys, palautuminen - en jaksa kuunnella. Toivottavasti itse rakastut väärään tyyppiin ja saat nenillesi - eikä ketään kiinnosta.
Näin. Minulla ystävä jätti ihan jopa vastaamatta viestiin jossa kerroin yhdestä sydänsurusta ja mitä mies oli minulle tehnyt. Olin nuori silloin ja en tajunnut että tältä kaverilta ei empatiaa minun suuntaan heru. Emme tosiaan ole enää tekemisissä.
Minusta AP sinun kannattaa myös miettiä että miksi annat toisen lörpötellä 1,5v tuntikausia samasta aiheesta, ja myös miettiä että itse luultavasti et halua avautua toiselle ollenkaan, joten siksi et saa samaa takaisin häneltä. Kun mietit sitä ettei tuo kuuntelu ole ollut vastavuoroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta itse en jaksaisi noin kuormittavaa tilannetta kauaa. Ulkopuolisena ihmisenä saattaisin anonyymisti paljastaa tälle petetylle vaimolle, minkälaisen sankarin kanssa onkaan naimisissa. Onkisin tärkeitä tietoja ystävältä, screenshotteja viestiketjuista tai mitä tahansa todistusaineistoa olisikaan saatavilla. Pettäjämies on kuoppansa itse kaivanut, sitä saa mitä tilaa.
Itse olen kuunnellut yli 20 vuotta, kuinka ystäväni jokainen kumppani on narsisti ja kusipää. Jossain vaiheessa oli pakko laittaa rajat, ja sanoa suoraan, että en halua kuuntelemalla ja samoja asioita jauhamalla tukea ongelmaa, joka on pohjimmiltaan hänen omansa: miksi roikkua vuodesta toiseen aina uudestaan ja uudestaan kumppanissa, joka aiheuttaa niin valtavasti vihaa. Tämän vihan kohteeksi joutui myös kumppanin eksät ja tuttavat. Oli valtavan uuvuttavaa jauhaa ihmisistä, joita ei edes tunne.
Ystävyys on säilynyt. Onneksi kykenemme sanomaan toisillemme ikävätkin asiat suoraan. Tiedän etten ole lähelläkään täydellistä ystävää, mutta rakkautta on se että siedetään myös ongelmia ja toisen heikkouksia ja puolin ja toisin. Vain elämällä tätä elämää opitaan asettamaan rajoja myös ystävyyden sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se tosiaan empatian puutetta, ellei jaksa kuunnella toistuvasti tuntikausien itkunsekaista vellomista, joka ei etene mihinkään? Minusta ei ole. Noissa tilanteissa ystävien tuki on korvaamatonta, mutta kyllä sieltä suosta pitää edes yrittää pyrkiä myös pois, eikä jäädä rypemään. Jos joku haluaa hakea syyllisiä, niin ne ympärillä olevat ystävät eivät sitä ole.
Ihmiset ovat toki erilaisia, ja toisilta vie kauemmin toipua, mutta silti. Minusta suurempaa ystävyyttä on siinä kohtaa sanoa jo hiukan suoremmin, että huomaan kyllä, kuinka paha olo sinulla on, mutta nyt olisi aika jo siirtyä eteenpäin elämässä. Että se tuntikausien itkuntyrske kuormittaa valtavasti ystäväpiiriäkin. Tällainen omassa surkeudessaan vellova ihminen on todennäköisesti sokeutunut omalle käytökselleen, ja jatkaa sitä, kunnes ystävät ovat kaikonneet kokonaan.Se on todellakin empatian puutetta, että ystävästä kirjoitetaan halveksuvan ylimieliseen sävyyn johonkin keskustelupalstalle toivoen, että muut kirjoittajat lähtevät mukaan haukkumaan ja naureskelemaan sen muka ystävän kustannuksella, jonka sydän on särkynyt. Mietipä omalle kohdalle jos sattuisit törmäämään keskusteluun, jossa ns ystäväsi kirjoittaa, ettei jaksa enää kuunnella sinun märehtimistä itseaiheuttamasi murheen äärellä. Ajattelisitko, että olisit toivonut että ystäväksesi itseään kutsuva olisi kertonut sinulle, ettei hänestä se asian vatvominen ole enää mukavaa eikä rakentavaa ja koittanut ohjata keskustelua mukavempiin aiheisiin? Sanonut vaikka, että tarivtset apua tuosta elämäntilanteesta selviämiseen?
MInua on joskus joku kaveri yrittänyt lähestyä hieman samanlaiseen sävyyn, siis joskus pentuna, että onpas se-ja-se hölmö kun itkee sellaisen ja sellaisen pojan perään. Olen hyvin nopeasti vetänyt johtopäätökseni tällaisesta tyypistä.
Kerroin, että _minusta_se ei ole empatian puutetta. Sinä vastaat ikäänkuin yleisenä ja tunnustettuna mielipiteenä, että kyllä on.
Olen sitten kai jotenkin viallinen, kun olen ystävilleni muutamastakin elämäntilanteestani avautunut, ja olen saanut valtavasti empatiaa osakseni, MUTTA olen jättänyt vatvomiset siihen. Se yksi keskustelu on riittänyt kantamaan eteenpäin. Samoin olen ollut olkapäänä. En suostuisi vuosia vatvomaan samaa asiaa, johon ei näy ratkaisua syntyvän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli todella ikävä kuva ap:n ystävyydestä. Hän suhtautuu ylimielisesti ja vailla empatiakykyä. Se ei ole empatiaa että kuuntelet ja nyökkäilet vaikkei yhtään tee mieli.
Ensinnäkin kaverillasi on jonkunlainen traumasidos kuten on jo sanottu. Sinuna suhtautuisin siihen lempeästi. Ohjaa hänet terapiaan ja sano suoraan ettet osaa auttaa asiassa, eikä sinun tarvitsekaan osata. Mutta pidä nuo ylimieliset ajatukset itselläsi. Pettämiseen osallistuminen on väärin, mutta selkeästi ystäväsi itsetunnossa olisi kehittämistä niin ei ala kylmän miehen toiseksi naiseksi. Olet ystävänäkin tosi kylmä, katso nyt puheitasi hänestä. Voi sanoa napakasti jo alkuun ettei hyväksy pettämistä, se ei ole ilkeää. Mutta tuo inhosi kaveria kohtaan on.
Hän on kertonut jo, että hän tuntee empatiaa tätä miehen vaimoa (?) kohtaan, koska hänellä on sellainen käsitys, että tämä on tullut kuviossa ilman omaa syytään petetyksi. Hän ei tunne empatiaa ystäväänsä kohtaan, koska hänellä on sellainen käsitys, että ystävä on osallisena vaimoon (?) kohdistuvaan petokseen.
Minä huomaan tässä sellaista musta-valkoista johtopäätöksiin kiirehtivää ajatuskaavaa, jota näin myös esim Koskela-keskustelussa. Ikään kuin jokaisessa tarinassa olisi vain rosvo ja uhri ja jokaiselle on löydettävä leima jommasta kummasta leiristä. Aloittajan lailla ajattelevat pitivät käsittämättömänä ajatusta, etteivät henkirikokseen syyllistyneiden vanhemmat ehkä tehneet mitään erityisesti "väärin" kasvatuksessaan ja ymmärrystä, että vanhemmat tuntevat hätää ja surua pahaa tehneiden lastensa puolesta.
Psykologinen termi "splitting" tai binäärinen ajattelu on yhteydessä turvallisuushakuiseen persoonallistuuteen ja alhaisempaan älykkyysosamäärään:
https://en.wikipedia.org/wiki/Splitting_(psychology)
https://www.forbes.com/sites/ilanaredstone/2021/01/11/splitting-the-psy…
No nyt on taas sisälukutaito kymppi teillä molemmilla. Esitän sinulle kaksi kysymystä kommenttiisi liittyen, mutten odota vastausta. Muuten kommenttisi menee niin ohi aiheen etten jaksa enempää siihen tarttua.
1. Missä kohtaa olen sanonut että miehen vaimo on tullut ilman omaa syytään petetyksi?
2. Missä kohtaa olen sanonut etten tunne empatiaa ystävääni kohtaan? Lisäkysymys, luuletko tosissasi että kuuntelisin hänen vuodatuksiaan nyt pitkälti toista vuotta, ellen tuntisi empatiaa? En minä siitä palkkaa tai pokaalia saa.
Ap
seuraavat lainaukset suoraan omista kirjoituksistasi paljastavat, että olet jo päätellyt että vaimo on viaton uhri:
"Empatiani on enemmän sen petetyn vaimon suunnalla"
"tulevat (mielestäni) kohdelluksi väärin"
"onnellisessa suhteessa ei petetä"-höpinä on ikiaikainen keino vierittää uskottomuuden syy jonkun toisen harteille."
135 kommentti ja pari ennen sitä ja sen jälkeen
"ystäväni teon vääryys tietenkin tuo oman mausteensa asiaan"
"suunnitellun kusetuksen "
"tietämättömästä osapuolesta empatian saattelemana"
Empatian puutteen ystävääsi kohtaan osoittaa jo se, että rollaat hänen asioitaan melko tunnistettavasti julkisella keskustelupalstalla, esität hänelle kuuntelevasi hänen murhaitaan samaan aikaan ajatellen, että ei olisi pitänyt vastata puhelimeen ja mitäs työnnät kätesi liedelle sekä kirjoitustesi ihan yleisen tuomitseva, hyvin binäärinen, sävy
Kyllä, pettäminen on mielestäni väärin vaikka vaimo ei syytön olisikaan. Osoitit juuri entistä selvemmin että sisälukutaidossa tosiaan mättää.
Ja kyllä, pidän ystäväni toimia vääränä, mutta se ei mitenkään vähennä empatiaani häntä kohtaan. Mulla ei ole aavistustakaan miksi sekoitat nuo asiat iloisesti keskenään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se tosiaan empatian puutetta, ellei jaksa kuunnella toistuvasti tuntikausien itkunsekaista vellomista, joka ei etene mihinkään? Minusta ei ole. Noissa tilanteissa ystävien tuki on korvaamatonta, mutta kyllä sieltä suosta pitää edes yrittää pyrkiä myös pois, eikä jäädä rypemään. Jos joku haluaa hakea syyllisiä, niin ne ympärillä olevat ystävät eivät sitä ole.
Ihmiset ovat toki erilaisia, ja toisilta vie kauemmin toipua, mutta silti. Minusta suurempaa ystävyyttä on siinä kohtaa sanoa jo hiukan suoremmin, että huomaan kyllä, kuinka paha olo sinulla on, mutta nyt olisi aika jo siirtyä eteenpäin elämässä. Että se tuntikausien itkuntyrske kuormittaa valtavasti ystäväpiiriäkin. Tällainen omassa surkeudessaan vellova ihminen on todennäköisesti sokeutunut omalle käytökselleen, ja jatkaa sitä, kunnes ystävät ovat kaikonneet kokonaan.Se on todellakin empatian puutetta, että ystävästä kirjoitetaan halveksuvan ylimieliseen sävyyn johonkin keskustelupalstalle toivoen, että muut kirjoittajat lähtevät mukaan haukkumaan ja naureskelemaan sen muka ystävän kustannuksella, jonka sydän on särkynyt. Mietipä omalle kohdalle jos sattuisit törmäämään keskusteluun, jossa ns ystäväsi kirjoittaa, ettei jaksa enää kuunnella sinun märehtimistä itseaiheuttamasi murheen äärellä. Ajattelisitko, että olisit toivonut että ystäväksesi itseään kutsuva olisi kertonut sinulle, ettei hänestä se asian vatvominen ole enää mukavaa eikä rakentavaa ja koittanut ohjata keskustelua mukavempiin aiheisiin? Sanonut vaikka, että tarivtset apua tuosta elämäntilanteesta selviämiseen?
MInua on joskus joku kaveri yrittänyt lähestyä hieman samanlaiseen sävyyn, siis joskus pentuna, että onpas se-ja-se hölmö kun itkee sellaisen ja sellaisen pojan perään. Olen hyvin nopeasti vetänyt johtopäätökseni tällaisesta tyypistä.
Kerroin, että _minusta_se ei ole empatian puutetta. Sinä vastaat ikäänkuin yleisenä ja tunnustettuna mielipiteenä, että kyllä on.
Olen sitten kai jotenkin viallinen, kun olen ystävilleni muutamastakin elämäntilanteestani avautunut, ja olen saanut valtavasti empatiaa osakseni, MUTTA olen jättänyt vatvomiset siihen. Se yksi keskustelu on riittänyt kantamaan eteenpäin. Samoin olen ollut olkapäänä. En suostuisi vuosia vatvomaan samaa asiaa, johon ei näy ratkaisua syntyvän.
Olen pahoillani, että olet sokea kirjoitustesi sävylle. Sinulle on täällä jo usea kirjoittaja tuosta ikävästä sävystä huomauttanut.
Osa porukkaa toki komppaa kirjoituksiasi vain koska pitää toisena naisena olemista niin moitittavana, että se inho ylittää kaiken muun heidän mielessään. Tuskin silmääkään räpäyttäisivät jos kirjoittaisit, että olet pyöritellyt ystäväsi hammasharjaa vessanpöntössä, luultavasti saisit ennätyssaldon yläpeukkuja. Some friend..o_0
Mitäpä jos avaisit suusi ja sanoisit, että nyt kuule rakas ystävä sinun elämä on pyörinyt liian kauan tämän miehen ympärillä ja yhteystiedot estoon joka paikasta ja etsitään sulle muuta ajateltavaa, vaikka laastari. Jos ei suostu vaan haluaa jatkaa murheen alhossa niin sitten vaan sanot, että sin et sitä enää pysty seuraamaan vierestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?'
Ne on ne tunteet. Ei niille vaan mitään voi,vaikka olis miten omanarvontuntoa ja omatuntoa. Et sinä rakastuessasi voi määrätä sydäntäsi,kehen se sattuu rakastumaan. Et voi vaikkapa valita,että nyt rakastun vapaaseen urheilua harrastavaan mieheen. Toki kun saat selville,että mies tai nainen onkin varattu,niin silloin voit (yrittää) käyttää järkeäsi ja hypätä takavasemmalle ja yrittää kuolettaa tunteesi. Nuorena voi olla naivimpi ja hölmömpi,eikä nää varatun miehen aikeita ja uskoo sokeasti kaiken,mitä mies sanoo. Vanhempana,kokeneempana naisena osaa jo katsoa,mitä nää varatut ukot yrittää pelata ja selittää,eikä niihin enää tuu tunteitakaan.....
Se on totta ettei tunteita voi (täysin) ohjata. Mutta rakastutko sinä täysin randomisti aina kehen tahansa vastaantulijaan tuosta vain? Vai rakastutko kuitenkin niihin, joiden seuraan hakeudut, joiden kanssa olet yhteyksissä ja joihin tutustut? Olisiko siinä rakastumisessa kuitenkin sijaa myös omalla aktiivisella toiminnalla, eikä suinkaan vain ja ainoastaan hallitsemattomasti ympäriinsä poukkoilevilla tunteilla?
Ap
Oot kyllä niin kujalla, jos kuvittelet, että nämä salasuhteet ovat jotain kerralla baarista hankittuja. Tuntemani salasuhteet (joista on usein päädytty yhteen, kun lapset ovat kasvaneet riittävän isoiksi) ovat kaikki saaneet alkunsa työpaikalta. Kun teet läheisesti töitä vuosia jonkun kanssa työmatkoineen kaikkineen, niin voit olla jo rakastunut työkaveriisi, vaikkei mitään olisi tapahtunutkaan. Usein molemmat ovat myös naimisissa tahoillaan, vaikka palstalla aina syytetään sinkkunaisia. Myös ne naimisissa olevat naiset pettää, ei pelkästään miehet.. mutta sitähän ei kukaan kritisoi
Kauan sitten omista ystävistä yksi ryhtyi suhteeseen varatun kanssa. Inhottavaksi jutun teki sekin, että olin koko kaveripiirissä ainoa, joka siitä tiesi. Joten mulle vuodatettiin liian intiimejä yksityiskohtia "päiväkahveista" yms. scheissea mitä en todellakaan halunnut tietää. Lisäksi olisi pitänyt hihkua riemusta kamun kanssa kun varattu äijä ilmoitti olevansa kulmilla ja "käytettävissä". Yöks.
Sittne koitti se päivä kun ystävä tajusi ettei varattu äijä tule ikinä jättämään puolisoaan ja perhettää. Sitä s**tanan volinaa kesti ja kesti. Tuin ja ymmärsin vaikka tein selväksi, että itseään saa kiittää. Kyllä hän sen tiesi ja ymmärsi, mutkun se äijä oli vaan niin ihana. Tosi löytö oli joo XDD Jossain vaiheesa sanoin raa'asti, että en aio kuunnella enää yhtään hetkeä märinää aiheesta ÄiJÄ. Märinä vaihtui vihaan mua kohtaan XD Olin paska ystävä jne. Sanoin siihen, että kerropa koko tarina kaveripiirille ja katso mitä mieltä muut on. Tyyppi viilensi välit joksikin aikaa mutta lopulta tuli hieromaan sopua, myönsi vapaaehtoisesti käyttäytyneensä kuin ääliö ja olevansa pahoillaan. Ihan hyviä ystäviä ollaan edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Erohan tulee usein eteen myös ihan perinteisessä suhteessa, useammin kuin joka toisen kerran kun suhteeseen uskaltautuu. Onko siis seurustelu jo lähtökohtaisesti sydänsurujen kutsumista luokse.
Sinua taitaa tässä nyt kaihertaa enemmän oma moraalinen vastustuksesi hänen valintojaan kohtaan. Niin useimpia kunnes itse sattuukin löytämään itsensä tilanteesta, jossa toimii yleisen moraalikäsityksen vastaisesti. Silloin ystävä saattaa olla se ainoa, joka pysyy vierellä, vaikkei toisen valintoja hyväksykään.
”sattuukin löytämään”?
Kyse ei ole sattumasta, vaan tietoisesta valinnasta. Älä yritä ulkoistaa vastuuta omista teoistasi.
On toki raastavaa, jos ihastuu/rakastuu varattuun ja joutuu repimään itsensä siitä irti. Mutta jokainen vastuullinen laitta poikki heti, kun saa tietää toisen olevan varattu. Näin pääsee itsekin lopulta paljon helpommalla.
Niin, kyllä minä tiedän muitakin ihmisiä, joiden mielestä ainoa mieleen tuleva moraaliton teko on seurustella varatun miehen kanssa.
Kannattaa kuitenkin miettiä, että saattaa itsekin LÖYTÄÄ itsensä tilanteesta, missä on tehnyt jonkin kyseenalaisen valinnan, monihan sairastuu riippuuvuuksiin, joku kehittää peliongelman, ehkä joutuu velkaongelmiin jne jne.. Toivottavasti siellä sitten on yhtä virheettömiä ystäviä rinnalle seisomaan kun LÖyDÄT itsesi synkimmästä pimeydestäsi
Höpö höpö, aikuinen ihminen osaa ottaa valinnoistaan vastuun, eikä tasan vaan LÖYDÄ itseään sekaantumassa varattuun. Mikä riippuvuus tuo muka edes on, kun niihin vertaat?
En minä edellyttäisi että joku kuuntelisi minun loputonta narinaani, jos itse teen jotakin noin typerää.
Voi pieni ystävä kun yhä edelleen tutkimusten mukaan joka toinen pettää jossain elämänvaiheessa kumppaniaan. Kiviä kun alat siis heittelemään ympärillesi on parempi varautua oikein pienellä vuorella.
Nää keskustelut on aina niin huvittavia kun näihin rientää hetkessä lauma naisia, joiden suurin pelko elämässä tuntuu olevan se, että mies löytäisi toisen naisen! Outoa, etten minä pitäisi sitä minään maailmanloppuna vaikka olenkin eronnut, sen ydinperheen ja talon ja volvot menettänyt ja ajatelkaa petettykin vielä 8-O. Ehkä se johtuu siitä, etten näppäile tänne kahdeksannelta peräkkäiseltä hoitovapaavuodelta tai 60% työajalta, vaan tästä ihan läppärin ja kahvikupin ääreltä kun pidän työstäni taukoa. En siis TARVITSE miestä mihinkään, otan sellaisen elämääni jonka haluan ja niin pitkäksi aikaa kun tunne on molemminpuolinen.
No nyt on järki-ihminen kommentoimassa. Komppaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli todella ikävä kuva ap:n ystävyydestä. Hän suhtautuu ylimielisesti ja vailla empatiakykyä. Se ei ole empatiaa että kuuntelet ja nyökkäilet vaikkei yhtään tee mieli.
Ensinnäkin kaverillasi on jonkunlainen traumasidos kuten on jo sanottu. Sinuna suhtautuisin siihen lempeästi. Ohjaa hänet terapiaan ja sano suoraan ettet osaa auttaa asiassa, eikä sinun tarvitsekaan osata. Mutta pidä nuo ylimieliset ajatukset itselläsi. Pettämiseen osallistuminen on väärin, mutta selkeästi ystäväsi itsetunnossa olisi kehittämistä niin ei ala kylmän miehen toiseksi naiseksi. Olet ystävänäkin tosi kylmä, katso nyt puheitasi hänestä. Voi sanoa napakasti jo alkuun ettei hyväksy pettämistä, se ei ole ilkeää. Mutta tuo inhosi kaveria kohtaan on.
Hän on kertonut jo, että hän tuntee empatiaa tätä miehen vaimoa (?) kohtaan, koska hänellä on sellainen käsitys, että tämä on tullut kuviossa ilman omaa syytään petetyksi. Hän ei tunne empatiaa ystäväänsä kohtaan, koska hänellä on sellainen käsitys, että ystävä on osallisena vaimoon (?) kohdistuvaan petokseen.
Minä huomaan tässä sellaista musta-valkoista johtopäätöksiin kiirehtivää ajatuskaavaa, jota näin myös esim Koskela-keskustelussa. Ikään kuin jokaisessa tarinassa olisi vain rosvo ja uhri ja jokaiselle on löydettävä leima jommasta kummasta leiristä. Aloittajan lailla ajattelevat pitivät käsittämättömänä ajatusta, etteivät henkirikokseen syyllistyneiden vanhemmat ehkä tehneet mitään erityisesti "väärin" kasvatuksessaan ja ymmärrystä, että vanhemmat tuntevat hätää ja surua pahaa tehneiden lastensa puolesta.
Psykologinen termi "splitting" tai binäärinen ajattelu on yhteydessä turvallisuushakuiseen persoonallistuuteen ja alhaisempaan älykkyysosamäärään:
https://en.wikipedia.org/wiki/Splitting_(psychology)
https://www.forbes.com/sites/ilanaredstone/2021/01/11/splitting-the-psy…
No nyt on taas sisälukutaito kymppi teillä molemmilla. Esitän sinulle kaksi kysymystä kommenttiisi liittyen, mutten odota vastausta. Muuten kommenttisi menee niin ohi aiheen etten jaksa enempää siihen tarttua.
1. Missä kohtaa olen sanonut että miehen vaimo on tullut ilman omaa syytään petetyksi?
2. Missä kohtaa olen sanonut etten tunne empatiaa ystävääni kohtaan? Lisäkysymys, luuletko tosissasi että kuuntelisin hänen vuodatuksiaan nyt pitkälti toista vuotta, ellen tuntisi empatiaa? En minä siitä palkkaa tai pokaalia saa.
Ap
seuraavat lainaukset suoraan omista kirjoituksistasi paljastavat, että olet jo päätellyt että vaimo on viaton uhri:
"Empatiani on enemmän sen petetyn vaimon suunnalla"
"tulevat (mielestäni) kohdelluksi väärin"
"onnellisessa suhteessa ei petetä"-höpinä on ikiaikainen keino vierittää uskottomuuden syy jonkun toisen harteille."
135 kommentti ja pari ennen sitä ja sen jälkeen
"ystäväni teon vääryys tietenkin tuo oman mausteensa asiaan"
"suunnitellun kusetuksen "
"tietämättömästä osapuolesta empatian saattelemana"
Empatian puutteen ystävääsi kohtaan osoittaa jo se, että rollaat hänen asioitaan melko tunnistettavasti julkisella keskustelupalstalla, esität hänelle kuuntelevasi hänen murhaitaan samaan aikaan ajatellen, että ei olisi pitänyt vastata puhelimeen ja mitäs työnnät kätesi liedelle sekä kirjoitustesi ihan yleisen tuomitseva, hyvin binäärinen, sävy
Kyllä, pettäminen on mielestäni väärin vaikka vaimo ei syytön olisikaan. Osoitit juuri entistä selvemmin että sisälukutaidossa tosiaan mättää.
Ja kyllä, pidän ystäväni toimia vääränä, mutta se ei mitenkään vähennä empatiaani häntä kohtaan. Mulla ei ole aavistustakaan miksi sekoitat nuo asiat iloisesti keskenään.
Ap
Edelleen sinä olet ihan itse päättänyt, että vaimo on petetty. Koska sinä näet mustan ja valkoisen.
Kun minä voin taas omakohtaisesta kokemuksesta kertoa, että vaikka henkilö a tapailisi henkilöä b asuessaan henkilön c kanssa, ei kyse välttämättä ole pettämisestä. Tapailun pitäminen diskreettinä ei myöskään ole osoitus pettämisestä, kuin ei myöskään se, ettei kuitenkaan halua lakata asumasta henkilön c kanssa ja alkaa avoimesti jakamaan elämäänsä henkilön b kanssa.
Olen pahoillani, että olet joutunut kaikesta päätellen ainakin huolestumaan oman kumppanisi aikeista, mutta sinä nyt aika rajusti tulkitset tilanteita omasta näkökulmastasi.
Mulla on sama tilanne kuin ap.lla. Ystävä on muuten mitä ihanin ja parhain ystävä mutta on ollut kaksi vuotta salasuhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Ja nyt kun hän haaveilee yhteisestä asunnosta kun mies asuu vaimon kanssa, välillä hän tajuaa että kuvittelee turhia ja soittaa parin tunnin mittaisia itkupuheluita, niin on hermoissa pitelemistä.
Siinä taistelee ystävyys ja toisaalta se tieto että jossain on vaimo joka ei tiedä mistään mitä miehensä puuhailee.
Se on todellakin empatian puutetta, että ystävästä kirjoitetaan halveksuvan ylimieliseen sävyyn johonkin keskustelupalstalle toivoen, että muut kirjoittajat lähtevät mukaan haukkumaan ja naureskelemaan sen muka ystävän kustannuksella, jonka sydän on särkynyt. Mietipä omalle kohdalle jos sattuisit törmäämään keskusteluun, jossa ns ystäväsi kirjoittaa, ettei jaksa enää kuunnella sinun märehtimistä itseaiheuttamasi murheen äärellä. Ajattelisitko, että olisit toivonut että ystäväksesi itseään kutsuva olisi kertonut sinulle, ettei hänestä se asian vatvominen ole enää mukavaa eikä rakentavaa ja koittanut ohjata keskustelua mukavempiin aiheisiin? Sanonut vaikka, että tarivtset apua tuosta elämäntilanteesta selviämiseen?
MInua on joskus joku kaveri yrittänyt lähestyä hieman samanlaiseen sävyyn, siis joskus pentuna, että onpas se-ja-se hölmö kun itkee sellaisen ja sellaisen pojan perään. Olen hyvin nopeasti vetänyt johtopäätökseni tällaisesta tyypistä.