Olen 44-v ja koen että olen tipahtamaisillani nykyajasta

Varsinkin tämä viimeisin keskustelu opettajien velvollisuudesta kuskata oppilaan kakkaa kertoo nykyajan älyttömyydestä. Työryhmän käytännön järki ja ajattelutaidot ovat taantuneet jonnekin 3-vuotiaan tasolle. Jos jotain asiaa ei pystytä digitalisoimaan, ei osata enää ajatella käytännöllisesti ilman sitä.

Mitä tehdä kouluissa kun sähkökatko tulee?

1) sähkökatkot tulevat hallitusti ja kestävät 2 tuntia

2) joten koulu voidaan sulkea loppupäiväksi

Ei mitään älyttömiä otsalamppu ja pussikakkasekoiluja!

Oon 46 ja tehokkaassa elämänvaiheessa nyt eli voin käyttää aikaa extratöihin eikä terveyshuolia vielä suuremmin ole. Työvuoron aloittaminen on välillä hankalaa kun ei pää riitä joka firman käyttäjätunnuksiin ja salasanoihin missä teen töitä. Siviilielämän puolellakin on ongelmaa salassanojen pelaamisen kanssa. Kultaisia oli ajat vuosituhannen vaihteessa kun samalla muutamakirjaimisella salasanalla porskutettiin kaikissa käänteissä eikä tarvittu mitään kommervinkkejä kuten numeroita ja erikoismerkkejä rikastuttamaan salasanaa. Olen ihan hukassa salasanaviidakossa ja kohta mun on oikeesti hommattava vihko mihin "tietoturvaturvallisesti" kirjaan kaikki käyttäjätunnukset ja salasanat ylös joka firman ja sovelluksen osalta. Olisin ekana jonossa jos voisin saada itseeni jonkun sirun että tää sekoilu loppuisi.

En jaksa lukea kaikkea, mutta muistakaa, että ei ole aikuisen tehtävä miellyttää nuorisoa ja olla mukana kaikissa nuorempien jutuissa. On toki tärkeää, että on olemassa näitä somettavia ja huppariin pukeutuvia "Nuokkarin Mikkoja ja Minnoja", jotka toimivat linkkinä nuorten ja aikuisten välillä, mutta lähtökohtaisesti aikuinen saa elää ihan aikuisen elämää.

Kun aikuiset elävät aikuisen elämää, nuoretkin näkevät esimerkkiä ja aikuistuvat joskus itsekin.

(mutta entä jos tai kun eivät näe? entä jos nuoret näkevätkin vain pellejä, jotka yrittävät miellyttää nuorten makua kuuntelemalla "nuorekasta musaa", puhumalla "nuorisokieltä" ja käyttämällä "nuorekkaita merkkejä"? nuoret määräävät säännöt, joihin aikuiset ovat alistuneet?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen nautin nykyajasta ainakin tekniikan osalta. Kaiken voi hoitaa verkossa kuten ajanvaraukset, pankkiasiat. Kännykällä voi maksaa ostokset kaupassa, musiikki,elokuvat ja sarjat löytyvät striimauspalveluista, pleikkapelit saa ostettua netin kautta pleikan omalta kauppapaikalta, ruokaostokset saa kotiovelle toimitettuna.

Kuvat, tiedostot yms. voi tallentaa pilveen ja yhteydenpito hoituu whatsapilla.

M44

Heh! Joku saattaa luulla että olet tosissasi. Pitää laittaa sarkasmivaroitus tuollaisiin viesteihin!

Miksi ei olisi tosissaan. Allekirjoitan minäkin tuon kaiken, ja esimerkiksi minusta on ihan luksusta käyttää nettipankkia ja itsepalvelukassoja. Elin ne ajat kun molemmissa piti jonottaa, ja esim. pankit oli auki arkisin 9-16. Eipä todellakaan haluttaisi lähteä kesken työpäivän jonottamaan pankkiin laskujen maksua varten! Lisäksi ei ollut nettiä joten ei todellakaan ollut mahdollisuutta itse tutustua palveluvalikoimaan etukäteen tai helposti vertailla sitä esim. niiden pankkien kesken. Nyt kaiken sen tiedon mitä 30v sitten olisi joutunut jonottamaan yksi kerrallaan voi itse etsiä vaikka vessassa istuessa.

Myös esim. ruokaostokset hoidan pääasiassa verkossa, ja ne toimitetaan kotiovelle. Ah miten helppoa verrattuna siihen että kiirehtisi ennen klo 19 lähikauppaan (koska nekin meni hyvin aikaisin kiinni vielä 90-luvulla ainakin pienissä kaupungeissa) jossa valikoima olisi hyvin rajattu. 

Väitän että valtaosa näistä sähköisten palvelujen moittijoita ei oikeasti ole elänyt sitä aikaa kun ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hoitaa asiat paikan päällä henkilökohtaisesti. 

N43

Laskut pystyi ennenkin maksamaan esim. pankkien tuulikaapeissa olevilla laskunmaksuautomaateilla. Ei tarvinnut jonottaa pankin tiskille!

JA sitä ennen kirjoitettiin kotona kaikessa rauhassa pankkisiirtotoimeksianto, joka pantiin kirjekuoreen ja pudotettiin pankin postilaatikkoon.

Ihmisillä ei myöskään ollut niin kauheasti laskuja. Tietysti nykyäänkin suurin osa menee suoravelotuksella, mutta olihan se yksinkertaisempaa, kun kotiin tuli vesilasku, sähkölasku, kiinteistövero, tv-lupamaksu, puhelinlasku ja koiravero. Ei siinä kovin montaa kertaa vuodessa tarvinnut pankissa käydä.

Käteisellä maksaessa myös raha-asiat pysyi paremmin hallinnassa monella, luulen ma. Itse huomaan, että nettikauppojen myötä minusta on tullut aikamoinen shoppailija. En ostanut about ikinä mitään ennen niiden tuloa, koska inhoan kauppoja. Nettikauppojen tultua kävi kuitenkin ilmi, että vaikka inhoan kauppoja, tykkään esim. vaatteista. Ennen luulin etten tykkää niistäkään, koska ne oli siellä kaupassa missä kaikki oli kamalaa.

Nykyaika on tuonut ihmisille aivan liikaa valinnanvaraa, mistä seuraa päätöksentekouupumus, mistä seuraa impulssikontrollin heikkeneminen ja huonoja päätöksiä. Joudumme päivittäin valitsemaan todella paljon täysin yhdentekeviä asioita, alkaen siitä mitä syödään kun vaihtoehtoja on tuhat kertaa enemmän kuin kasarilla.

Mikään tästä ei edes lisää ihmisten onnellisuutta, kasarilla tutkimusten mukaan oltiin onnellisempia ja nukuttiin ja naitiin enemmän.

Mielenkiintoista on myös, että vielä 70-luvulla naiset olivat onnellisempia kuin miehet. Nykyään kaikkien onnellisuus on laskenut, mutta naisten onnellisuus merkittävästi enemmän kuin miesten. Ts. suhteellinen onnellisuusero on kaventunut. Tähän kun lisätään se, että onnellisimpia ovat konservatiiviset, perinteisessä parisuhteessa elävät naiset, pistää miettimään että miksi meidän sitten halutaan olevan kaikkea muuta? (Tutkimuslinkit artikkelissa.)

https://thefederalist.com/2022/09/30/by-every-benchmark-the-world-femin…

Ehkä tarujen Atlantis ja muutkin korkeakulttuurit olivatkin oikeasti olemassa. Meille on nyt käymässä samoin.

aalio kirjoitti:

Nykyajan teineillä tulee olemaan elämä vanhempana yhtä helvettiä

On se sitä jo meillä 2000-vuosikymmenen teineilläkin.

Osaan englantia hieman, on kielitaito ihan ruosteessa.  Mua ärsyttää kun nykyään Helsingissä ainakin monessa paikassa pitäis puhua enkkua että saa palvelua. 

Yhteiskunnallisissa asioissa joo. Ei oikeastaan enää edes kiinnosta hirveästi mitä hullutuksia ihmiset jaksavat keksiä. Tuntuu että asiat muuttuvat koko ajan vain hölmömmiksi.

Työelämässä sen sijaan ei ole varaa tipahtaa. Valitsin nopeasti kehittyvän teknisen alan, ja jopa tykkään pysytellä kehityksen vauhdissa omalla alallani.

Jollain toisella alalla olisin varmaan jäänyt paikoilleni himmailemaan ja tylsistynyt. Yhteiskunnallinen puoli on nykyään sellaita sirkusta, että olisi masentavaa ellei elämässä olisi riittävän haasteellista muuta sisältöä. Nyt ei jää aikaa miettiä turhanpäiväisiä asioita ja voi ohittaa kaiken orwllilaisen höpötyksen.

Olen itse 39 ja tunnen olevani jo aika monestakin nykyvirtauksesta toivottoman pihalla. Samalla on se tunne, että moinen ei haittaa yhtään, koska ko. virtaukset tuntuvat usein kiltisti sanottuna järkijättöisiltä.

Vanhaksi on sitä tullut jo tämän ikäisenä siis. :)

Vierailija kirjoitti:

En usko, että kukaan on enää kärryillä. Edes nuoret. Heidän pitää hallita niin montaa digialustaa, että muut perustaidot alkaa näivettyä. Mitään sivistystä ei ehditä hankkimaan, kun kaikki aika menee sovellusten räpläämiseen.

Näin 45-vuotiaana koodarina homma on sellaista, että tehdään samat asiat, kuin ennenkin, mutta käytetään esim. työkaluna uutta muotitermiä. Kuitenkin tuo uudelleen tehty ohjelma on käytännössä sama, kuin vanha, mutta kiireen vuoksi vähän huonommin tehty. Mutta voi sanoa, että siinä on jokin uusi 3-4 kirjaiminen muotilyhenne. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyaika on tuonut ihmisille aivan liikaa valinnanvaraa, mistä seuraa päätöksentekouupumus, mistä seuraa impulssikontrollin heikkeneminen ja huonoja päätöksiä. Joudumme päivittäin valitsemaan todella paljon täysin yhdentekeviä asioita, alkaen siitä mitä syödään kun vaihtoehtoja on tuhat kertaa enemmän kuin kasarilla.

Jep. Meillä lopetettiin Netflix sen vuoksi ettei lapset osanneet valkata mitään eikä me aikuisetkaan omiamme, vaihtoehtoja niin hemmetisti. Jos ajateltiin miehen pitää leffailta niin jos ekat minuutit ei näyttänyt lupaavalta niin vaihettiin leffaa ja saatettiin vaihtaa useampi kerta, lopulta huomattiin että alkaa olla nukkumaanmeno aika eikä me oltu mitään leffaa keretty katsoa. Ja näin on tapahtunut useamman kerran. Nykyään katsotaan viikonloppuisin joku leffa mikä tulee telkkarista ja katsotaan myös se loppuun vaikka olisikin huonot ekat minuutit. 

Vaikka ruokaboksit tulevat kalliiksi niin välillä on ollut mukava ottaa niitä vain sen takia, ettei tarvi itse päättää mitä ruokaa tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin tämä viimeisin keskustelu opettajien velvollisuudesta kuskata oppilaan kakkaa kertoo nykyajan älyttömyydestä. Työryhmän käytännön järki ja ajattelutaidot ovat taantuneet jonnekin 3-vuotiaan tasolle. Jos jotain asiaa ei pystytä digitalisoimaan, ei osata enää ajatella käytännöllisesti ilman sitä.

Mitä tehdä kouluissa kun sähkökatko tulee?

1) sähkökatkot tulevat hallitusti ja kestävät 2 tuntia

2) joten koulu voidaan sulkea loppupäiväksi

Ei mitään älyttömiä otsalamppu ja pussikakkasekoiluja!

Tai sitten hommataan siihen koulun pihalle rivistö pasikuikkaa. Onnistuu ulostaminen pönttöön niin hallitun kuin hallitsemattomankin sähkökatkon aikana.

Olen 48 v mies, ja täysin mukana menossa, vielä kun omat lapset ovat tässä kasvaneet ja nyt jo yli 18 vuotiaita, niin on hyvin pysynyt myös teinien ja nuorten aikuisten maailmassa. Tässä alkaa elämä paranemaan vuosi vuodelta, ja toisaalta sitä ymmärtää jättää turhuudet taakse, enkä enää jaksa stressata mistään. Vaimon kanssa vietellään vaan laatuaikaa ja uusia juttuja tulee koko ajan töiden kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe olevani tippunut ajasta. Päinvastoin minusta nykynuorten ajattelu on aika surkeaa ja kestävyys heikkoa ja keskittymiskyky heillä aika surkea. He tippuvat heti kelkasta, kun jotain vähänkin vaativaa ja kestävyyttä tarvitsevaa ilmaantuu. Kovat luulot heillä kyllä on itsestään. Tiedän kyllä näistä woketrendeistä, mutta ei tulisi kuuloonkaan, että alkaisin seuraamaan niitä.

Vaatetrendit nyt ovat mitä ovat ja on kertakaikkiaan jokaisessa porukassa joku oma juttu. Joka välillä on siistiä ja välillä noloa. Tiedän kyllä mitkä merkkituotteet on in ja mitkä värit Ainakin niissä tyyliryhmissä, joita minä seuraan ja joskus ostan niitä, joskus en.

Mitä tekniikkaan tulee, niin kuka niitä kaikkia viitsii edes opetella? Ei edes teinit hallitse niitä kaikkia. Kohta suurin osa niistä on kuitenkin vanhoja. Opettelen vain jos tarvitsen.

Ruuan suhteen en seuraa yhtään ajanhengeä. Syön vaan mistä pidän, koska jos lihon, haluan ainakin olla sen takia lihonnut, että söin ruokaa josta pidin.

Mitä sanoihin tulee, niin en törmää tuohon usein, joten ne muutamat sanat ei ole ongelma.

Minusta ajatus nuorison kartalla olemisesta ja diginatiiviudesta on ehkä universumin suurin vitsi. Se, että he käyttävät koulutehtävien tekemiseen ja palautukseen jotain softaa, ei tarkoita, että he ymmärtäisivät mitä ovat tekemässä. Me 80-luvun lapset, jotka latasimme lerpuilta pelejä tietokoneella ja koodasimme niitä itse ohjeen mukaan ja tietokone hoki syntax erroria, tiedämme paljon paremmin mitä sen koneen sisuksissa tapahtuu.

Graafiset käyttöliittymät ovat saaneet ihmisiltä jotenkin hämärtymään sen, että siellä taustalla tapahtuu edelleen niitä samoja asioita kuin syntax errorin aikoina. Välissä on vain helvetisti koodia, joka saa homman näyttämään ja tuntumaan helpommalta kuin sen, että kirjoitat run:<disk, vai miten se meni.

Se, että osaa sujuvasti kuvata itsestään perseenpyöritysvideon tiktokiin ei oikeastaan ole minkäänlaista osaamista. Valtaosa apinoista luultavasti oppisi sen, jos annettaisiin riittävästi herkkuja -ja bordercollieista, jos olisi tassuille sopivammat ohjaimet.

Itse olin nuorempana äärettömän tiede- ja tekniikkauskovainen, mutta se usko on hiipunut. Mitään todellisia läpimurtoja tekniikan saralla ei ole tullut vuosikymmeniin, vaikka tietokoneiden laskentaho tuplaantuu neljän vuoden välein. Silti energiaa tehdään enimmäkseen samoilla menetelmillä kuin 60-luvulla, ehkä vähän paremmalla hyötysuhteella ja puhtaammin, mutta en olisi ysärillä uskonut, että vuonna 2020 joudutaan vielä keskutelemaan energian säästämisestä.

Tuntuu että ihmiskunnan tekninen kehitys on saavuttanut sen pisteen, jossa saadaan lisää ja nopeammin pornoa ja kissavideoita, mutta ei enää mitään mullistavaa uutta tekniikkaa. Paraskin tietokone on vain niin hyvä kuin siihen koodatut ohjelmat, ja ilmeisesti on saavutettu ihmisten koodauskyvyn lakipiste. Sama juttu kaiken tekniikan kanssa. Tottakai uutta tulee, mutta ne ovat vain vanhojen tekniikoiden sovelluksia, ei mitään oikeasti uutta, mitään esim. ydinvoiman keksimiseen verratavaa.

Siis kyllähän sitä suunnitellaan kaivostoimintaa asteroidivyöhykkeelle -samalla tekniikalla, joka on ollut olemassa vuosikymmeniä. Ideoita on, mutta innovaatiot puuttuvat, siis sellaiset todella ihmiskuntaa mullistavat kuten lennätin aikoinaan.

Luulen, että joko me degeneroidumme kissavideoidemme äärellä kuten antiikin Rooma, tai sitten tekoäly tekee Skynetit. Jos nyt ikinä saamme tekoälyä tarpeeksi fiksuksi, ihmisen koodamiskyvystähän siinäkin on alkuun kyse, kunnes se alkaa oppia itse. Ja pystyykö se koskaan olemaan niin fiksu, että lukee omaa koodiaan ja korjaa ihmisten sinne tekevät rajoittavat virheet -tai tarkoitukselliset rajoittimet?

--------

Anyway olen siis tavallaan tahallani pudottautunut kelkasta, koska ei ole mitään järkeä pysyä kelkassa, joka kiitää täyttä vauhtia kohti jyrkännettä tai suonsilmäkettä. Kuten joku jo totesi, ei tekniikka siihen omaan arkeen ja vapaa-aikaan tuo oikeastaan mitään lisäarvoa. Lisäarvo olisi siinä, että meidän ei enää tarvitsisi tehdä työtä.

--------

Niin joo, ja kaikki tämä tekniikka tyhmentää meitä. Ihmisten hippokampukset kutistuvat, koska kukaan ei enää opettele reittejä edes omassa kotikaupungissaan, kun google maps ohjaa. Emme siis ole "kartalla".

Koen, että kaikki tämä nykyajan helppous ja mukavuus tekee meistä pehmeitä ja tyhmiä. Vähän kuin alienien lihakarjaa (Muistatteko scifisarjan V, jossa oli niitä liskoihmisiä, alunperin kasarilta, kymmenkunta vuotta sitten tuli repro).

Amen. Koen hyvin samoin. Ei minulla ole ollut ikinä mitään ongelmaa oppia nopeasti mitä hyvänsä uutta softaa tai appia. Ongelma on, että minua ei kiinnosta oppia koko ajan uusia softia ja appeja, joita ei oikeasti tarvita mihinkään.

Esim. Teams ei ole loppujen lopuksi tehnyt mitään muuta kuin tuottanut lisää turhia palavereita, joissa ei edes saada pullaa.

Tai kaikki ajanseurausohjelmat. Ennen riitti, että tulit töihin siinä kahdeksan maissa ja lähdit neljän maissa. Koira ei perään haukkunut niin kauan kun työn jälki oli hyvää. Nykyään pitää kirjata itsensä töihin (ja miksi tämä ei tapahdu automaattisesti kun koneen avaan, kysyn vaan?) ja vielä sekin, mitä tekee. Vitunmoista kyttäystä. Toki työajanseuranta teki aikanaan se, että huomasin tekeväni viikossa pari tuntia ylitöitä huomaamatta, kun olin aina ajoissa paikalla enkä voinut lähteä ennen neljää puhelimen takia.

Anyway inhoan tuota kyttäämismentaliteettia, minusta työnantajalle kuuluu tasan se työni lopputulos, montako minuuttia mitäkin olen tehnyt mihin aikaan työpäivästä on minun asiani. Sama asiakkaiden kanssa: minä määritän montako tuntia työhön menee ja asiakas hyväksyy lopputuloksen tai ei hyväksy. Ei minun tarvitse sille joka minuutista tiliä tehdä, lopputuloksesta se viime kädessä maksaa.

Inhoan myös kaikenlaisia turhanaikaisia appeja, shakkipeli ehkä poislaskettuna. Ja karttaohjelmia, erityisesti jos se on auki autossa. On niin paljon helpompaa vilkaista kotona reitti ja painaa se mieleensä, ei tarvitse kuunnella ajaessa jotain typerää ämmää joka käskee valitsemaan kiertoliittymän toisen erkanemiskaistan kun on tarkoitus ajaa suoraan.

Inhoan ekirjoja ja äänikirjoja ja ihmisiä, jotka eivät ymmärrä kirjojen arvoa fyysisenä esineenä. Inhoan nykykirjallisuuttakin, en lue juuri mitään mikä olisi painettu ennen vuotta 1980. Ennen kyllä seurasin aikaani ja luin kaikki kohutut uutuudet, mutta en enää jaksa. Erityisesti jännitysromaaneissa on ihan järjetön tempo ja elokuvat ovat samanlaisia, en kestä sellaista. Katselen enintään jotain Hercule Poirotia tai isä Brownia, missä edetään verkkaisesti, tai luen P.D. Jamesia, jonka kirjat ovat melko viipyileviä nekin.

Inhoan kaikkia viestiappeja, erityisen erityisesti WA:ta. Vielä enemmän inhoan sitä, että kaikilla on koko ajan videokamera mukana. Vanhoina Hyvinä Aikoina ei olisi joutunut näkemään videoita kavereiden kakaroiden treeneistä.

Itse olen ottanut sen linjan, että en viestitä mitään, mitä en kirjoittaisi kirjeeseen/korttiin. Entivanhaanhan ihmiset saattoivat sopia tapaamisestakin postikortilla! Kaikkien tällaisten viehättävien tapojen takia tykkään vanhoista kirjoista. On ihana lukea, miten ihmiset pärjäsi ihan hyvin, vaikka ne eivät tekstanneet "olen 3 min myöhässä".

Inhoan myös sitä, että ruoka ei ole enää ruokaa vaan imagonrakennusta. Oli tosi vapauttavaa kesällä, kun olin mökillä, ja päätin olla sen ajan "Anni Polva" -dieetillä. Niissä kirjoissa nimittäin syödään aika usein. Ihmiset ilmeisesti onnistuivat aivan mainiosti pysymään hengissä voileivillä, puurolla, viilillä, makkaralla, pullalla, satunnaisella hernekeitolla ja tolkuttomalla kahvinjuonnilla. Vain kahdessa kirjassa syödään kasviksia -niissä kun ollaan jossain terveyshotellissa laihduttamassa! Oli muuten rennoin mökkireissu ikinä. Tosin kahvinjuontia vähän himmailin.

Kyse ei siis ole siitä, että olisin tipahtanut nykyajasta, vaan siitä, että olen hypännyt kyydistä ja lyönyt pääni kiveen.

P.S. Vihaan muuten hymiöitäkin. Jos ette osaa ilmaista tunteitanne sanoitta, olkaa ilmaisematta. Kuten Wittgenstein sanoi: Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Ja pärjättiin sitä ennenkin ilman jatkuvaa tunneilmaisua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe olevani tippunut ajasta. Päinvastoin minusta nykynuorten ajattelu on aika surkeaa ja kestävyys heikkoa ja keskittymiskyky heillä aika surkea. He tippuvat heti kelkasta, kun jotain vähänkin vaativaa ja kestävyyttä tarvitsevaa ilmaantuu. Kovat luulot heillä kyllä on itsestään. Tiedän kyllä näistä woketrendeistä, mutta ei tulisi kuuloonkaan, että alkaisin seuraamaan niitä.

Vaatetrendit nyt ovat mitä ovat ja on kertakaikkiaan jokaisessa porukassa joku oma juttu. Joka välillä on siistiä ja välillä noloa. Tiedän kyllä mitkä merkkituotteet on in ja mitkä värit Ainakin niissä tyyliryhmissä, joita minä seuraan ja joskus ostan niitä, joskus en.

Mitä tekniikkaan tulee, niin kuka niitä kaikkia viitsii edes opetella? Ei edes teinit hallitse niitä kaikkia. Kohta suurin osa niistä on kuitenkin vanhoja. Opettelen vain jos tarvitsen.

Ruuan suhteen en seuraa yhtään ajanhengeä. Syön vaan mistä pidän, koska jos lihon, haluan ainakin olla sen takia lihonnut, että söin ruokaa josta pidin.

Mitä sanoihin tulee, niin en törmää tuohon usein, joten ne muutamat sanat ei ole ongelma.

Minusta ajatus nuorison kartalla olemisesta ja diginatiiviudesta on ehkä universumin suurin vitsi. Se, että he käyttävät koulutehtävien tekemiseen ja palautukseen jotain softaa, ei tarkoita, että he ymmärtäisivät mitä ovat tekemässä. Me 80-luvun lapset, jotka latasimme lerpuilta pelejä tietokoneella ja koodasimme niitä itse ohjeen mukaan ja tietokone hoki syntax erroria, tiedämme paljon paremmin mitä sen koneen sisuksissa tapahtuu.

Graafiset käyttöliittymät ovat saaneet ihmisiltä jotenkin hämärtymään sen, että siellä taustalla tapahtuu edelleen niitä samoja asioita kuin syntax errorin aikoina. Välissä on vain helvetisti koodia, joka saa homman näyttämään ja tuntumaan helpommalta kuin sen, että kirjoitat run:<disk, vai miten se meni.

Se, että osaa sujuvasti kuvata itsestään perseenpyöritysvideon tiktokiin ei oikeastaan ole minkäänlaista osaamista. Valtaosa apinoista luultavasti oppisi sen, jos annettaisiin riittävästi herkkuja -ja bordercollieista, jos olisi tassuille sopivammat ohjaimet.

Itse olin nuorempana äärettömän tiede- ja tekniikkauskovainen, mutta se usko on hiipunut. Mitään todellisia läpimurtoja tekniikan saralla ei ole tullut vuosikymmeniin, vaikka tietokoneiden laskentaho tuplaantuu neljän vuoden välein. Silti energiaa tehdään enimmäkseen samoilla menetelmillä kuin 60-luvulla, ehkä vähän paremmalla hyötysuhteella ja puhtaammin, mutta en olisi ysärillä uskonut, että vuonna 2020 joudutaan vielä keskutelemaan energian säästämisestä.

Tuntuu että ihmiskunnan tekninen kehitys on saavuttanut sen pisteen, jossa saadaan lisää ja nopeammin pornoa ja kissavideoita, mutta ei enää mitään mullistavaa uutta tekniikkaa. Paraskin tietokone on vain niin hyvä kuin siihen koodatut ohjelmat, ja ilmeisesti on saavutettu ihmisten koodauskyvyn lakipiste. Sama juttu kaiken tekniikan kanssa. Tottakai uutta tulee, mutta ne ovat vain vanhojen tekniikoiden sovelluksia, ei mitään oikeasti uutta, mitään esim. ydinvoiman keksimiseen verratavaa.

Siis kyllähän sitä suunnitellaan kaivostoimintaa asteroidivyöhykkeelle -samalla tekniikalla, joka on ollut olemassa vuosikymmeniä. Ideoita on, mutta innovaatiot puuttuvat, siis sellaiset todella ihmiskuntaa mullistavat kuten lennätin aikoinaan.

Luulen, että joko me degeneroidumme kissavideoidemme äärellä kuten antiikin Rooma, tai sitten tekoäly tekee Skynetit. Jos nyt ikinä saamme tekoälyä tarpeeksi fiksuksi, ihmisen koodamiskyvystähän siinäkin on alkuun kyse, kunnes se alkaa oppia itse. Ja pystyykö se koskaan olemaan niin fiksu, että lukee omaa koodiaan ja korjaa ihmisten sinne tekevät rajoittavat virheet -tai tarkoitukselliset rajoittimet?

--------

Anyway olen siis tavallaan tahallani pudottautunut kelkasta, koska ei ole mitään järkeä pysyä kelkassa, joka kiitää täyttä vauhtia kohti jyrkännettä tai suonsilmäkettä. Kuten joku jo totesi, ei tekniikka siihen omaan arkeen ja vapaa-aikaan tuo oikeastaan mitään lisäarvoa. Lisäarvo olisi siinä, että meidän ei enää tarvitsisi tehdä työtä.

--------

Niin joo, ja kaikki tämä tekniikka tyhmentää meitä. Ihmisten hippokampukset kutistuvat, koska kukaan ei enää opettele reittejä edes omassa kotikaupungissaan, kun google maps ohjaa. Emme siis ole "kartalla".

Koen, että kaikki tämä nykyajan helppous ja mukavuus tekee meistä pehmeitä ja tyhmiä. Vähän kuin alienien lihakarjaa (Muistatteko scifisarjan V, jossa oli niitä liskoihmisiä, alunperin kasarilta, kymmenkunta vuotta sitten tuli repro).

Amen. Koen hyvin samoin. Ei minulla ole ollut ikinä mitään ongelmaa oppia nopeasti mitä hyvänsä uutta softaa tai appia. Ongelma on, että minua ei kiinnosta oppia koko ajan uusia softia ja appeja, joita ei oikeasti tarvita mihinkään.

Esim. Teams ei ole loppujen lopuksi tehnyt mitään muuta kuin tuottanut lisää turhia palavereita, joissa ei edes saada pullaa.

Tai kaikki ajanseurausohjelmat. Ennen riitti, että tulit töihin siinä kahdeksan maissa ja lähdit neljän maissa. Koira ei perään haukkunut niin kauan kun työn jälki oli hyvää. Nykyään pitää kirjata itsensä töihin (ja miksi tämä ei tapahdu automaattisesti kun koneen avaan, kysyn vaan?) ja vielä sekin, mitä tekee. Vitunmoista kyttäystä. Toki työajanseuranta teki aikanaan se, että huomasin tekeväni viikossa pari tuntia ylitöitä huomaamatta, kun olin aina ajoissa paikalla enkä voinut lähteä ennen neljää puhelimen takia.

Anyway inhoan tuota kyttäämismentaliteettia, minusta työnantajalle kuuluu tasan se työni lopputulos, montako minuuttia mitäkin olen tehnyt mihin aikaan työpäivästä on minun asiani. Sama asiakkaiden kanssa: minä määritän montako tuntia työhön menee ja asiakas hyväksyy lopputuloksen tai ei hyväksy. Ei minun tarvitse sille joka minuutista tiliä tehdä, lopputuloksesta se viime kädessä maksaa.

Inhoan myös kaikenlaisia turhanaikaisia appeja, shakkipeli ehkä poislaskettuna. Ja karttaohjelmia, erityisesti jos se on auki autossa. On niin paljon helpompaa vilkaista kotona reitti ja painaa se mieleensä, ei tarvitse kuunnella ajaessa jotain typerää ämmää joka käskee valitsemaan kiertoliittymän toisen erkanemiskaistan kun on tarkoitus ajaa suoraan.

Inhoan ekirjoja ja äänikirjoja ja ihmisiä, jotka eivät ymmärrä kirjojen arvoa fyysisenä esineenä. Inhoan nykykirjallisuuttakin, en lue juuri mitään mikä olisi painettu ennen vuotta 1980. Ennen kyllä seurasin aikaani ja luin kaikki kohutut uutuudet, mutta en enää jaksa. Erityisesti jännitysromaaneissa on ihan järjetön tempo ja elokuvat ovat samanlaisia, en kestä sellaista. Katselen enintään jotain Hercule Poirotia tai isä Brownia, missä edetään verkkaisesti, tai luen P.D. Jamesia, jonka kirjat ovat melko viipyileviä nekin.

Inhoan kaikkia viestiappeja, erityisen erityisesti WA:ta. Vielä enemmän inhoan sitä, että kaikilla on koko ajan videokamera mukana. Vanhoina Hyvinä Aikoina ei olisi joutunut näkemään videoita kavereiden kakaroiden treeneistä.

Itse olen ottanut sen linjan, että en viestitä mitään, mitä en kirjoittaisi kirjeeseen/korttiin. Entivanhaanhan ihmiset saattoivat sopia tapaamisestakin postikortilla! Kaikkien tällaisten viehättävien tapojen takia tykkään vanhoista kirjoista. On ihana lukea, miten ihmiset pärjäsi ihan hyvin, vaikka ne eivät tekstanneet "olen 3 min myöhässä".

Inhoan myös sitä, että ruoka ei ole enää ruokaa vaan imagonrakennusta. Oli tosi vapauttavaa kesällä, kun olin mökillä, ja päätin olla sen ajan "Anni Polva" -dieetillä. Niissä kirjoissa nimittäin syödään aika usein. Ihmiset ilmeisesti onnistuivat aivan mainiosti pysymään hengissä voileivillä, puurolla, viilillä, makkaralla, pullalla, satunnaisella hernekeitolla ja tolkuttomalla kahvinjuonnilla. Vain kahdessa kirjassa syödään kasviksia -niissä kun ollaan jossain terveyshotellissa laihduttamassa! Oli muuten rennoin mökkireissu ikinä. Tosin kahvinjuontia vähän himmailin.

Kyse ei siis ole siitä, että olisin tipahtanut nykyajasta, vaan siitä, että olen hypännyt kyydistä ja lyönyt pääni kiveen.

P.S. Vihaan muuten hymiöitäkin. Jos ette osaa ilmaista tunteitanne sanoitta, olkaa ilmaisematta. Kuten Wittgenstein sanoi: Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Ja pärjättiin sitä ennenkin ilman jatkuvaa tunneilmaisua.

Lisäksi inhoan sitä, että palsta vinkuu tekstieni olevan liian pitkiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 39 ja tunnen olevani jo aika monestakin nykyvirtauksesta toivottoman pihalla. Samalla on se tunne, että moinen ei haittaa yhtään, koska ko. virtaukset tuntuvat usein kiltisti sanottuna järkijättöisiltä.

Vanhaksi on sitä tullut jo tämän ikäisenä siis. :)

Tai sitten nämä muotivirtaukset ja muut wouhotukset vaan oikeasti on suurimmaksi osaksi täysin turhaa kaahotusta ja itsensä / ajatuksensa / tekeleensä tarpeelliseksi tekemistä vaikka väkisin.

Sopulit menee noissa mukana automodella ilman kritiikkiä tai edes ajattelua, koska muuten on ihan muumiomummo ja täysin nolo sekä outo ja muut luulee varmasti persuksikin. Pitää vaan olla aina sitä just oikeaa ja muodikasta mieltä vaikka oikeasti ei ole koko asiasta mitään mieltä kun ei sitä ole edes funtsinut.

Olen 29 ja samaistun.

Inhoan älylaitteita yli kaiken.

En kestä ylisuorittamisen ja kilpailun kultuuria työelämässä.

Olen ahdistunut tulevaisuudesta.

Haaveilen omavaraisuudesta, sähköttömyydestä ja eristäytymisestä.

Olen 55-vuotias ja tunnen olevani erittäin vahvasti mukana nykyajassa. Muutama kuukausi sitten otin rohkean askeleen ja vaihdoin työpaikkaa hommasta jossa osasin kaiken helposti (töitä oli todella paljon mutta ne hoituivat aika rutiinilla) hommaan jossa olen jatkuvasti joutunut oppimaan minulle täysin uusia asioita. On ollut mahtavaa huomata että kykenen vielä oppimaan! Olen saanut jatkuvia onnistumisen elämyksiä kun olen tajunnut jonkun jutun josta minulla ei aiemmin ollut aavistustakaan. 

Tämä lupaa toivottavasti hyvää henkisille kyvyilleni eläkeiässäkin, eli toivottavasti pysyn aktiivisena ja kykenevänä oppimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman mummoutumisen lähipiirissäni ja ihmetellyt sitä. Itse koen 45v olevani vielä suht nuori ja ajan tasalla. Seuraan aikaani joka alalla aktiivisesti ja ymmärrän jopa nuorison uusimmat sanonnat, vaikka en niitä toki itse hirveästi käytä, koska se olisi noloa. Vaatteeni ja hius- ja meikkaustyylini ovat samat mitä instagramissa, Eihän se persoonallista ole, mutta tykkään seurata trendejä. Kaupoista haluaisin ostaa vaan trendikkäimpiä vaatteita, jotka tietenkin ikäiselläni ovat joidenkin mielestä blääh.. Minusta on tosi mielenkiintoista tietää miten nuoremmat ihmiset ajattelevat ja olen valmis muuttamaan omaa ajatteluani jos olen joihinkin vanhoihin ajatusmalleihin kangistunut. Elämä on paljon mielenkiintoisempaa kun siihen osallstuu täysillä eikä ole joku sivustaseuraaja. 

Tuosta tuli mieleen historianopettajani kommentti 70-luvulta. Hän sanoi, että ihmiset ovat sillä tavalla monipuolisia, että joku voi seurata uusinta vaate- ja meikkimuotia ja olla silti poliittisilta mielipiteiltään täysin vanhoillinen tai tietämätön esim. tieteen uusimmista saavutuksista, ja toisin päin. Ihminen yleensä seuraa aikaansa niillä alueilla, jotka kiinnostavat, ja sitten jokaisella on vielä omat mielipiteet.

Ap, jos sä hyppäääät korkealta kuka ottaa kiinni? Kuka näkeee sut?