Olen 44-v ja koen että olen tipahtamaisillani nykyajasta

Kannattaa totutella jatkuvaan muutokseen. Toisaalta ei myöskään kannata kaikessa pysyä siinä aallon harjalla, vaan ihan itselle tärkeissä jutuissa. Kyllä niitä neuvojia sitten löytyy, jos jokin uusi asia rupeaa kiinnostamaan.

Tismalleen samat tuntemukset. Ja lisäisin, että nykymeno ei edes kiinnosta, vaikka jaksaisikin. Ennen oli aivan kaikki paremmin. Nyt lapset suurimmaksi osaksi mielipuolia jo ennenkuin menevät alakouluun. Vanhukset mätänevät yksinäisyyteen...

Naisille "tasa-arvoa" mutta myös jumalattomat ulkonäköpaineet, mitä ei pääministeri omilla filleröidyillä kuvilla ainakaan paranna.

Miehet haukuttu maan rakoon....

"Useimmin me yli 50+ ikäiset olemme ne, jotka havaitsemme kehitysideat ja -kohteet ja viat & puutteet em. järjestelmässä, vaikkei käyttökielikään ole se itselle kaikkein tutuin."

Jep, ja kun kerrot ne ideat sinun 25 vee pomolle niin saat katseita ja huokauksia. Seuraavalla viikolla toki asia esitetään omana ideana viikkopalaverissa.

Vierailija kirjoitti:

"Useimmin me yli 50+ ikäiset olemme ne, jotka havaitsemme kehitysideat ja -kohteet ja viat & puutteet em. järjestelmässä, vaikkei käyttökielikään ole se itselle kaikkein tutuin."

Jep, ja kun kerrot ne ideat sinun 25 vee pomolle niin saat katseita ja huokauksia. Seuraavalla viikolla toki asia esitetään omana ideana viikkopalaverissa.

Missä te olette töissä jos pomot on 25-vuotiaita? Jossain puhelinmyyntifirmassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 50v ja oikein tyytyväisenä täällä 1900-luvulla. Aikoja sitten tipahtanut siis mutta ei vain kiinnostele "ajassa pysyminen".

Vaikka näinhän se on ettei kohta pääse edes basgalle ilman käyttäjätunnusta ja salasanaa.

Älyvessanpöntön kansi ei aukene ilman kirjautumista. Ja sitten kun kirjaudut, niin pönttö kerää informaatiota palkastasi tietokantaan ja joku suuryritys hallitsee tietojasi. Saat pöntölle mainontaa juuri sinulle sopivasta vessapaperista ja ruokavaliosuosituksia. Ripulin sattuessa joudut maksamaan ekstraa, koska sopimukseen kuuluu vain tietty määrä pöntöllä käyntejä per päivä.

Paskastas, ei palkasta

Kerää se ohessa myös palkastasi, jotta saat juuri sinullle kohdennettua mainontaa vain hitusen yli varojesi maksavasta wc tuoksusta, jonka annostelija sähköisesti säätää, älypuhelimeesi ostamasi appin avulla, ulosteeseesi sopivan tuoksun voimakkuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim mulla tulee laskuja postilaatikkoon,spostiin,palveluntuottajan sivustolle ja verkkopankkiin sekä on maksuja jotka pitää tehdä kuukausittain ilman eti laskua ja olen joka kuukausi pihalla mitä olen mahtanut maksaa. En hallitse näitä yhtään.

Mitä nämä laskut on? Kuulostaa oudolta, ei kai ihmisillä yleensä ole noin paljon erilaisia laskuja, ja kaikki "viralliset" (vuokra, sähkö, vesi, vakuutukset jne) saa joka tapauksessa suoraveloituksena. Esim itsellä ei tule yhden yhtä laskua muita reittejä. Huomattavasti helpompaa verrattuna siihen että vastaanottaisi laskut joka kuukausi postissa ja juoksisi säännöllisesti pankkiin maksamaan.

Esim lasten harrastuslaskut tulee sähköpostiin. Lapsen iltapäiväkerholasku tuli jostain syystä omapostiin, vaikka päivähoitomaksut tulee e-laskuina ja molemmat järjestää sama kaupunki. Varmaan jos ei ole lapsia eikä ikinä vaihda esim puhelinliittymää tai sähköyhtiötä niin voi selvitä sillä, että kaikki tulee yhteen paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 50v ja oikein tyytyväisenä täällä 1900-luvulla. Aikoja sitten tipahtanut siis mutta ei vain kiinnostele "ajassa pysyminen".

Vaikka näinhän se on ettei kohta pääse edes basgalle ilman käyttäjätunnusta ja salasanaa.

Älyvessanpöntön kansi ei aukene ilman kirjautumista. Ja sitten kun kirjaudut, niin pönttö kerää informaatiota palkastasi tietokantaan ja joku suuryritys hallitsee tietojasi. Saat pöntölle mainontaa juuri sinulle sopivasta vessapaperista ja ruokavaliosuosituksia. Ripulin sattuessa joudut maksamaan ekstraa, koska sopimukseen kuuluu vain tietty määrä pöntöllä käyntejä per päivä.

Paskastas, ei palkasta

Kerää se ohessa myös palkastasi, jotta saat juuri sinullle kohdennettua mainontaa vain hitusen yli varojesi maksavasta wc tuoksusta, jonka annostelija sähköisesti säätää, älypuhelimeesi ostamasi appin avulla, ulosteeseesi sopivan tuoksun voimakkuuden.

Ympäristö ystävällisesti, kestävän kehityksen mallilla luoduista luonnollisista orgaanisista ainesosista.

Olin apteekissa töissä silloin kun e-reseptit tuli käyttöön ja siinä hyvin huomasi sen, miten eri tavoin ihmiset iästä ja sairauksista riippumatta pysyy ns kärryillä. Osa jopa alle kuusikymppisistä valitti että "olen ihan liian vanha oppimaan tämmöisiä" ja kauhean vaikeaa ja hankalaa kaikki, ja sitten seuraavana asiakkaana tuli joku 85v mummo joka iloisesti kertoi miten tämä internet on nykyään niin hyvä juttu ja kävinpä tuossa omakannassa uusimassa nämä reseptini äsken ja tulostin reissua varten yhteenvedot. Ja sitten toki se puolestahuolestujien joukko, jotka osaavat itse joten kuten, mutta joku muu ei ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Hassu ketju. Kuulostatte työuupuneilta tai masentuneilta.

Olen 59 ja ihan kartalla elektroniikasta ja ohjelmistoista ja älypuhelimista, uudet asiat avautuu kiehtovina ja änkeän aina pilotoimaan kaikkea töissä.

Politiikkakin aukeaa hyvin ja olen aika aktiivinen. Samoin nuorisokieli putoaa hyvin kun iltatähtönen on kotona. Yritän välttää uudissanoja töissä koska vaikutelma vois olla koominen nuorten mielestä.

Se mitä en millään jaksa on juuri harmaa arki ja vanhat paskasti toimivat järjestelmät.

Miten saat väännettyä työuupumuksen ja masennuksen siitä, että jotkut ihmiset eivät ole kiinnostuneet jatkuvasta uudistamisesta ja uudistautumisesta? Minusta se kuulostaa pikemminkin siltä, että nämä ihmiset pitävät elämästään sellaisena kuin se on, eikä ole tarvetta juosta jokaisen uuden jutun perässä. Sehän on ihan tutkittu juttu, että oikeasti aidosti onnellisimpia ovat ihmiset, jotka elävät jossain kehitysmaassa ilman vempaimia. Heillä on kaikki perustarpeet kunnossa ja he tekevät oikeasti merkityksellisiä asioita, eli hommaavat ruokaa pöytään ja kasvattavat lapsia sekä huolehtivat vanhuksista. Ihmisethän voidaan jakaa 3 ryhmään sen mukaan, miten he suhtautuvat elämänsä kulkuun. Menneisyydessä elävät (esim. useimmat vanhukset), nykyisyydessä elävät (tyytyväisiä elämäänsä ja yrittävät nauttia elämästään sellaisena kuin se on) ja tulevaisuudessa elävät (odottavat koko ajan jotain, jotain uutta, jotain parempaa jne.).

Ennen oli kaikki yksinkertaisempaa, esim tilin sai rahana suoraan työpaikalta. Laskut käytiin maksamassa pankissa. Raha eli markka kelpasi maksuun. Kaikki tilitapahtumat, nostot ja otot kirjattiin pankissa paperiseen pankkikirjaan. Pankissa ei yleensä tarkistettu henkilöllisyyttä, koska henkilöllisyystodistuksia ei ollut olemassa, ainakaan yleisesti. Sairausvakuutuskortti, joka oli paperinen ja sinä oma paperikuva kelpasi henkilöllisyyden toteamisesta.

Ihmisellä oli siihen aikaan kaikki tarpeellinen käsillä tehtävää, kaikki asiat toimitetiiin käsin ja raha oli käteistä.

Tietotekniikan aikana kaikki on muuttunut pinnallisesi, ikäänkuin  rahaa olisi vaan rivi numeroita, jotka merkitsee jotain arvoa ja hintaa.

Ihmiset ei enää tapaa toisiaan, eivät tunnista toisen mielialaa kasvojen ilmeistä. Keskustelupalstoilla sanotaan tuntemattomille rumasti, eikä nähtä että toisella voi olla silloin paha päivä muutenkin.

Kadulla kulkee kasvottomia ihmisiä, jotka kävelee kuin sokeina ja monet tuijottavat pientä näyttöruutua ja höpisevät itsekseen jotakin, välillä hihkuen, välillä hiljempaa.

 

Kun ikää on mullekin jo kertynyt, niin aina on se pelko, miten jos en enää selviydy. Kun koko ajan tulee uutta ja erilaista, jos ei pysy ajassa mukana tipahtaa kaiken ulökopuolelle .

Kun sellaísetkin asiat kuin lääkäriin ajan tilaaminen on monelle ikäihmiselle vaikeaa, kaikki menee mutkan kautta; soita numeroon xxxx, valitse 1 jos asiasi koskee lässylässiun, valitse 2 jos asiasi koskee pölöpöpölöpöti, valitse 3 jos sinulla on hopotihopotihipop. Sitten kuuluu, jätä numerosi yhteydenottoa varten ja puhelu katkeaa ennenkuin kuunnellun numeromelskan seasta muistan mikä se minun numeroni onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuttavan tätimäistä.

Meitä kiinnostaa aiemmat vuosikymmenet kuten aina on kiinnostanut. 70-lubulla ihailtiin 50-lukua ja tädit kauhisteli mihin maailma on menossa.

Silloinkin tädit huokailivat:

"Olemme edenneet sen viivan yli, jossa kehitys ja yhteiskunnalliset trendit alkavat todella näyttää todellisen karvansa, ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että ihmisillä ei ole enää identiteettiä, ei sisältöä, ei merkityksellisyyttä."

Onko sinun vaikea myöntää se, että etenkin "kehittyneet" länsimaat eivät enää palvele ihmisiä ja anna samanlaista merkityksellisyyttä? Miksi näin on? Minä olen nähnyt hyvin menneet vuosikymmenet ja pystyn rehellisesti ja avoimesti tunnustamaan ne erot, mitkä vallitsevat tämän aikakauden ja entisajan välillä.

Se, mikä erottaa meidät aiemmasta on teknologia, nettimaailma ja äly-yhteiskunta, hyperturbulentti arvojen muutos (liberalismi), nykyinen tilanne, jossa maata johdetaan ulkopuolelta, yltiöglobalismi sekä kaiken kattava arvojen muutos, joka näkyy koulumaailmassa, kuluttamisessa, polarisaatiossa jne jne.

Eivät nämä ole mielipiteitä, nämä ovat mitattavissa olevia faktoja, joilla on ennennäkemätön vaikutus ihmisiin, onnellisuuteen ja hyvinvointiin. Erityisesti nuoret oireilevat enemmän kuin koskaan, eikä kukaan oikein suostu tai osaa määritellä että miksi. Lisäksi, ennen ne olivat vanhat ihmiset, jotka sanoivat että ajat ovat muuttuneet, nykyään jo kolmekymppiset huomaavat että jotain on pahasti vialla.

Minä pärjään maailmassa erittäin hyvin, siitä ei ole kyse, mutta minulla on selkärankaa ja rohkeutta myöntää jos joku asia on mennyt ja menossa päin ***vettiä.

Hyvin sanottu. Tuosta arvomuutoksesta juolahtikin mieleeni, että ennen ihmisillä oli - ja sai olla - erilaisia arvoja. Jokaisella oli siis omansa. Nykyään kaikille on pakotettu samat arvot jostain ylhäältä saneltuna. Tai ainakin pitää esittää omaavansa samat arvot ja myös mielipiteet. Ja jos joissain asioissa voikin olla vielä muista poikkeavia arvoja tai mielipiteitä, niin sinut niputetaan niiden perusteella johonkin ryhmään, johon et ollenkaan tunne kuuluvasi. Eli käytännössä kaikki kaipuu entiseen normaaliin tai entisiin arvoihin (kuten vaikka itsenäisyys) tarkoittaa nykyään, että olet joko persu tai ryssätrolli tms.

Jep. Ennen ihmisillä oli arvoja, nyt yrityksillä. 

48v ja koko ajan opetellaan uutta. Vielä ollaan kärryillä ja neuvotaan nuorempia mutta tuntuu eläkeiän saavuttaminen nykyisessä (tai missään muussakaan) teknologia-yrityksessä kaukaiselta haaveelta. Ainoa tapa kai varmistaa elanto olisi perustaa firma. Mutta ei jaksaisi...  Uudet, nuoret innokkaat insinööit palkataan puoli-ilmaiseksi ja tulijoita riittää.

Vanhassa kotimaassa Saksassa arvostettiin korkeaa ikää ja kokemusta mutta ei millään jaksaisi enää muuttaa takaisin sinnekään..

Ei jaksa...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäkin voi olla täti. Täti on tämä mielentila, että "Mihin maailma on menossa".

Maailma on muuttunut aina. En pidä tätä meidän matkaa 60-luvulta mitenkään erikoisena suhteessa historiaan. 80-luvulla luultiin kehityksen olevan paljon nopeampaa. Nyt pitäisi ajella lento-autoilla ym.

En suinkaan halua loukata ja tuossa olet aivan oikeassa, että "täti" on mielentila. Mutta aikamoisessa pullossa olet elänyt, jos et pysty huomaamaan mitään vallankumouksellista tässä 2000-luvun ajassa, etenkin 2010 jälkeen eletyssä. Kuten sanoin, ne asiat, jotka ovat muuttuneet, liittyvät mielentilaan ja identiteettiin, siihen miten kukin näkee ihmisyyden, ihmisen suhteen luontoon, muihin kulttuureihin, teknologiaan jne jne. Ne, missä lentoautoilla ajeltiin oli populaarikulttuuria tai scifiä.

Kukaan ei olisi koskaan 80-luvulla, tai edes 2000-luvun alulla voinut kuvitella, että ihmiset voivat loukkaantua ihan mistä vaan, että jokainen ihminen voi harhoissaan määritellä täysin mitä on ja miten muiden pitää suhtautua sinuun, sitä että kymmenet tuhannet, sadat tuhannet ja miljoonat ihmiset voivat ihan noin vaan lähteä kotoa ja mennä asumaan ilmaiseksi muihin valitsemiinsa maihin koko loppuiäksi, että meitä tullaan pakkorokottamaan tautiin joka ei ole vaarallinen, se että koulussa opiskelijoilla on enemmän valtaa kuin opettajilla, ja että koko koululaitos tukee tätä ilmiötä, sitä että Suomea johdetaan ulkomailta, sitä, että objektiivisilla faktoilla ei ole enää mitään merkitystä jne jne. Voin jatkaa listaa mielihyvin, tämä on vain yksi tuhannesosa siitä mistä on kyse.

Tuo on niin kliseinen ja kyllästetty termi tuo "maailma on muuttunut aina". Tuo on asia, jota ei tarvitse edes kertoa, jokainen apinasta älykkäämpi tajuaa sen kyllä. Kyse on huomattavasti laajemmasta ja syvällisemmästä ilmiöstä, lisäksi se, että tämä muutos ja kehitys ei ole niin sanotusti luonnonmukaista, vaan keinotekoisesti valtavilla resursseilla ohjattua. Tämä erottaa sen kehityksen, joka tapahtui aiemmin ja joka tapahtuu nyt, ainakin mittasuhteiltaan.

Ihmisen evoluutio ei ole tarkoittanut ihmistä soveltuvan tällaisiin muutoksiin, mitä meille nykyaikana ajetaan. Siksi siitä seuraava suunnattomat ristiriidat ja sopeutumisongelmat.

Hieno kirjoitus ja paras ketju ikinä! Mahtavaa, kun joku ajattelee juuri niin kuin itsekin. Missä te piileksitte? Missä teitä voi tavata ja tutustua? Vähän niin kuin katastrofielokuvissa huhuilisi radioon, että onko jossain joku muukin hengissä ja se tunne, kun surisevan radion päässä joku vastaa. 😄

Oon aina valikoinut jutut, joihin katson tarpeelliseksi lähteä mukaan. Hyvin oon pärjännyt. 

N58

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kas kummaa. Misogynistit ja h*m*foobikot tulivat pilaamaan tämänkin ketjun. Hohhoijaa.

Just tämä on se ajan ilmiö mitä täällä vastustetaan. Heti tuli joku uhriutuja vinkumaan muiden mielipiteistä.

Jep. Enkä ole nähnyt täällä yhtäkään h.foobista viestiä. Itseasiassa nykyään perinteisen h:t ja l:t ovat usein ihan yhtä pihalla tästä nykymenosta kuin heterotkin. Olen tuntenut näitä jo 90-luvulla, ja kyllä he pystyivät ihan jo silloin olemaan vapaasti sitä mitä ovat, jos halusivat. Nykyaika on kuin jotain munankuorilla kävelyä. Ennen kaikki saivat osansa tasapuolisesti, eikä koko ajan tarvinnut varoa, mitä voi sanoa. Nyt kukaan ei uskalla sanoa enää mitään, kun kaikesta pitää pahoittaa mieli. Miten tähän on oikein tultu?

Miksi pitää opetella? Kuka sinua käskee.

Vierailija kirjoitti:

Hassu ketju. Kuulostatte työuupuneilta tai masentuneilta.

Olen 59 ja ihan kartalla elektroniikasta ja ohjelmistoista ja älypuhelimista, uudet asiat avautuu kiehtovina ja änkeän aina pilotoimaan kaikkea töissä.

Politiikkakin aukeaa hyvin ja olen aika aktiivinen. Samoin nuorisokieli putoaa hyvin kun iltatähtönen on kotona. Yritän välttää uudissanoja töissä koska vaikutelma vois olla koominen nuorten mielestä.

Se mitä en millään jaksa on juuri harmaa arki ja vanhat paskasti toimivat järjestelmät.

Eli sinullakin on jaksamisongelma, vieläpä pahinta laatua, koska et "millään jaksa" 👌

Minusta on ihanaa seurata ajan ilmiöitä. Luen myös paljon lähihistoriasta kertovia kirjoja, on mielenkiintoista peilata mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Erityisesti nuorten juttuja seuraan mielelläni. Olen vähän päälle 40 ja ajattelin pysyä mukana maailman menossa ainakin vielä toiset 40 vuotta :).

Näen tämän ajan ehkä vähän huonompana kuin oman nuoruuteni, mutta toisaalta se vaikuttaa olevan yleinen kokemus. Äitini haikailee omaan nuoruuteensa (sodan jälkeiseen pula-aikaan!) minä näen 80- ja 90-luvun ihanana aikana (tsernobyl, lama) ja luultavasti omat teinini muistelevat näitä vuosia myöhemmin nostalgialasit päässä, huolimatta koronasta ja sodasta. Olen todennut että oikeastaan mikään aika ei ole huono tai hyvä, kyse on yksilön kokemuksesta ja siitä, miten kokemukseen suhtautuu.

Vierailija kirjoitti:

Hassu ketju. Kuulostatte työuupuneilta tai masentuneilta.

Olen 59 ja ihan kartalla elektroniikasta ja ohjelmistoista ja älypuhelimista, uudet asiat avautuu kiehtovina ja änkeän aina pilotoimaan kaikkea töissä.

Politiikkakin aukeaa hyvin ja olen aika aktiivinen. Samoin nuorisokieli putoaa hyvin kun iltatähtönen on kotona. Yritän välttää uudissanoja töissä koska vaikutelma vois olla koominen nuorten mielestä.

Se mitä en millään jaksa on juuri harmaa arki ja vanhat paskasti toimivat järjestelmät.

Ero onkin just siinä, että sinua nuo asiat kiinnostavat. Meitä muita pääsääntöisesti ei.

Isänikin oli ennen innoissaan kaikesta uudesta tekniikasta, turhastakin, ja opiskeli niitä aina ensimmäisten joukossa. Siksi hän onkin vielä pärjännyt kohtalaisesti. Ennen hän laittoi minullekin laitteet käyttökuntoon. Vielä muutama vuosi sitten pyysin avuksi ottamaan käyttöön uutta tietokonetta, mutta huomasin, että aika oli ajanut hänen ohitseen ja osasin itse paremmin. Nyt hän ei enää osaa itse ottaa uusia laitteita käyttöön ja käytön oppiminenkin tuntuu mahdottoman vaikealta. Häntä hermostuttaa ja ahdistaa, kun ei ymmärrä. Ikää 75v. Itsekin olin aallon harjalla vielä 25 vuotta sitten, mutta ei kiinnosta enää. Voin kuvitella, miten äärettömän vaikeita nämä asiat on sellaiselle, jota ne ei ole koskaan kiinnostaneet.

Mutta kuvittelepa tilanne, että joutuisit pakon edessä perehtymään virkkausohjeisiin, erilaisiin silmukoihin jne., koska muuten et saisi pakollisia asioitasi hoidettua. Tai opettelemaan hevosen suitsien kokoamisen, säätämisen sopiviksi ja valitsemaan oikeat kuolaimet kymmenien vaihtoehtojen joukosta. Opettelemaan jalkapallosäännöt? Kokoamaan viikottain jonkin uuden ikea-kalusteen? Perehtymään erilaisten kasvien vaatimiin kasvuolosuhteisiin, lannotteisiin ja kasteluun? Opettelemaan viikottain 5 uutta lausetta mandariinikiinaa? Tuntemaan eri maiden sotastrategiat toisessa maailmansodassa? Pianon virittäminen? Osakesijoittaminen? Veneilyyn tai kiipeilyyn liittyvien varusteiden huolto ja erilaisten solmujen hallitseminen? Purjeiden säätäminen tuuleen ja suuntaan sopiviksi? Olen aika varma, että jokin noista mainituista ei kiinnosta ollenkaan, joten käytä kuvitelmassasi juuri sitä umpitylsältä tuntuvaa asiaa, niin ymmärrät, mikä meitä muita ahdistaa.

Näistäkin mainituista jokainen asia on kiinnostava ja siksi helppo jollekin, mutta useimmille ei. Ero on siinä, että nämä voimme valita itse, mutta jokaisen on pakko perehtyä tietoteknisiin systeemeihin, että saamme pakolliset asiat hoidettua. Se kaikki on pois jostain, mikä meitä oikeasti kiinnostaa. Se kaikki väsyttää ja turhauttaa ja ärsyttää meitä, ja vie turhaan aikaamme, energiaamme ja hermojamme. Kukaan ei kiellä ketään olemasta innostunut tekniikasta. Kun vain olisi mahdollisuus olla kiinnostumatta. Maailmassa on niin paljon kiinnostavia asioita, joihin ei kaikkiin muutenkaan ehdi ja jaksa perehtyä. Sitten pitää hassata puoli elämää joihinkin toimimattomiin järjestelmiin. Ja jos joku sattuukin toimimaan, niin eiköhän sekin pilata seuraavalla päivityksellä...

Tai muutetaan huvikseen, kun on juuri oppinut sujuvasti käyttämään edellistä, ja taas joutuu opettelemaan uudet klikkaukset jne. Argh! Ts. juuri kun olet oppinut kokoamaan ja säätämään ne suitset sille hevoselle, sille ostetaan uudet ja saat aloittaa opettelun lähes alusta. Tai jalkapallosäännöt muutetaan tai laji vaihdetaankin jääkiekoksi. Mandariinikiina vaihtuu klingoniksi. Virkkaus ristipistoiksi. Piano viuluksi tai ne kasvattamasi kasvit revitään pois yhdessä yössä ja saat tilalle 10 ihan uuden kasvin siemenet...

Harkitusti Tipahtanut kirjoitti:

Me halutaan elää eikä tapella toimimattoman tekniikan kanssa ja tuhlata aikaa johonkin hemmetin sovelluksiin. Me ollaan ehditty elää sitä oikeaa elämää ja tiedetään, mitä se on. Siksi me osataan kaivata sitä. Me sentään tiedetään, mikä ja miksi meitä ahdistaa. .

Tämä! Ollaan eletty aidosti ihmiset kohdaten,  ei somessa peukuttaen/ tykäten/ "kavereita lisäten" (? versus ystävyys, mitä helvettiä??? Ei kavereita voi lisätä nappia painamalla, ystävyys ja luottamus rakentuu hitaasti ja aivan jollekin muille kuin some-arvoille). Ollaan saatu elää aito digivapaa lapsuus (itse 70-luvun, meillä oli kanatkin vapaana pihalla, oma ranta jossa uitiin, metsä jossa leikittiin), onnellinen digivapaa nuoruus, siksi tiedetään, mitä EI haluta

Kaveri -sana on tosiaankin kokenut inflaation... minusta sellainen henkilö ei ole lapsen todellinen kaveri, joka ei ole koskaan edes käynyt meillä kylässä ja jonka kanssa lapsi ei ole koskaan tekemisissä vapaa-ajalla. Koulussa hengaillaan porukoissa joo, mutta kaveruus/ystävyys on mielestäni jotain vähän syvempää.