Olen 44-v ja koen että olen tipahtamaisillani nykyajasta
En jaksa koko ajan opetella uutta, uusia nykyajan sanoja ja termejä. En jaksa työelämän vaatimuksia ja tuntuu että aika menee liian kovaa ohi ja mä haluaisin vain olla rauhassa ja hissutella eteenpäin omaan tahtiini.
Miten te muut mun ikäiset, jaksatteko pysyä "aallon harjalla"?
Kommentit (953)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu, että jotkut keski-iässä tosiaan luovuttavat eli mummoutuvat? Eli eivät jaksa kiinnostua uusista asioista vaan haluavat, että asiat olisivat "niin kuin ennen"?
En halua että kaikki asiat ovat kuten ennen, mutta olen tarpeeksi aikuinen näkemään turhan hössötyksen läpi.
Esim. teknologia ei ole helpottanut elämää lähes yhtään vaikka monet haluavat uskoa niin. Kyseessä on yleensä vain jonkun palvelun laskutus puhelimen kautta, siinä koko innovaatio.
Just tämä viimeinen. Kaikki muuttuu sähköiseksi, paradoksaalisesti isoilla näyttötauluilla oikein mainostetaan vihreyttä ja ilmastotoimia, keksitään lisää kaikkea sähköistä, lukot on sähköisiä, autot on sähköisiä, palveluihin tarvitsee käyttää jotain laitteita ja kirjautumisia. Ehkä enää ei savupiipuista tuprua kivihiili tai pakoputkista lyijybensa mutta tää hitonmoinen sähkönkäyttö ja sähkötoimisuus ajatellaan olevan jotenkin luonnollinen asia tässä ilmaston suojelun aikakaudella ja se tuntuu paradoksaaliselta. Ei edes pyritä hillitsemään vaan kaikki jutut nojautuu siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samankaltainen tunne. Toivon, että eläisimme vielä vuotta 2012 tai 2013. Maailma on muuttunut liikaa - ja toki itsekin olen. En haluaisi, että kaikki digitalisoituu Kela-korttia myöten.
Cancel-kulttuuri, instagram-influensserit, seksin myynnin idealisointi, tubettajat ja monet muut tämän päivän ilmiöt tuntuvat minulle vierailta. Haluaisin sen ”vanhan hyvän ajan” takaisin, kun maailma oli vielä hallittavampi ja asiat olivat perinteisempiä.Samaa mieltä. Some ja älypuhelimet on muuttaneet maailmaa vähän liikaa. Someen tuotetaan teennäistä epäaitoa paskaa jota ihmiset katselee ja matkii ja nuoret jopa pahoinpitelee ja kuvaa sitä someen. Joka toinen luulee olevansa joku oman elämänsä filmitähti kun on videoita jossain tiktokissa tai YouTubessa. Samoin tämä cancel-paska on juuri somen ansiosta levinnyt. Ihmiset tyhmistyy kiihtyvällä tahdilla, mutta itse luulevat olevansa päinvastoin todella tiedosta via, kun ovat netistä/somesta lukeneet.
Joka ajassa on huonoja ilmiöitä. 90-luvulla kaikki oli avoimesti r.sisteja ja naisvihaajia. Enpä sitä aikaa kaipaa takaisin todellakaan.
Onko nuo tyypit mihinkään hävinneet? Tuntuu että nyt ne työnnetään vaan pois silmistä. Sukupuolten välinenjuopa ei ole ratkennut, vaan mahdollisesti vain syventynyt. Kauhulla mietin mihin tässä päädytään, toki osalla porukasta sellaiset asemat ja oltavat että voivat hyvin elellä lintukodoissaan.
En ajattele että iällä on suurtakaan tekemistä kärryillä pysymisessä, todellisuuspakoa ei voi mitenkään pitää edistyksellisenä ratkaisuna elämänlaadun tai toimeentulon haasteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Tismalleen sama. Saan tästä pelkotiloja, sillä nyt olen nelikymppisenä pudonnut lähes kaikesta. Minulla ei ole oikein mitään turvaverkkoa, enkä tiedä miten pärjään, kun nyt jo tuntuu dementiltä. Vihaan sitä, että koti täyttyy johdoista ja erilaisista laitteista, jotka kestävät vain pari vuotta. Minne niitäkin voi viedä, kun pitäisi omat tiedot niistä jotenkin tyhjentää. Pakko niitä on hankkia, jotta saa asiansa hoidettua. Sitten on itse vastuussa tietosuojastakin, vaikkei tajua mistään mitään. Tuntuu, että pelkkiä velvollisuuksia koko elämä. Sähköposti tukossa eikä aina saa selvää onko mainoksia vai asiaa. Myös pinnallinen somesosiaalisuus on yhtä ahdistelua. Kokoajan pitäisi olla saatavilla, reagoida ja kommunikointi on pelkkää muruttelua ja emojia. En minä sellaista kaipaa. Kellään ei ole enää aikaa vastata edes viestiin, mutta somessa kyllä häärätään esittelemässä elämää yleisölle ja vaihtamassa turhanpäivästä kehuskelua. Olen kuin joku noita-akka tai syrjäytynyt kylähullu.
Nimenomaan tuollainen syrjäytynyt noita-akka olo on mullakin. Lähdin facebookista ja instasta pois muutama vuosi sitten, mutta kaikki tutut jäivät sinne. Ei heillä ole tarvetta esimerkiksi lässyttää puhelimessa tai nokatusten mun kanssa, koska ne on jo purkaneet mieltään sinne, en vaan ole enää osa sitä sosiaalista rinkiä. En ole koskaan ollut näin yksinäinen, mutta samalla on myös helpottunut olo kun pääsin sieltä jatkuvasta syötteestä pois. Se tuntui niin luonnottomalta tavalta olla ihmisten kanssa tekemisissä. Aiheutti paljon ahdistusta.
Minusta tämä aika ei ole seuraamisen arvoinen.
Tikstoks, instagram, meetsit ja tinderit. Oman takapuolen ja naaman kuvaaminen ja kuvien julkaisu ja selaaminen tuntikausia.
Mieli pahoitetaan milloin mistäkin lautapelistä ja suklaapatukan nimestä. "Musiikki" on sitä, että joku juttelee rumpukoneen päälle.
"TV-viihde" sitä, että joukko typeryksiä kerääntyy uima-altaalle juomaan alkoholia ja lääppimään ja pettämään toisiaan.
Suomen suosituimmassa aikakauslehdessä on tekstiä vähemmän kuin Aku Ankassa.
Kiitos, mutta jätän tämän mieluummin väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samankaltainen tunne. Toivon, että eläisimme vielä vuotta 2012 tai 2013. Maailma on muuttunut liikaa - ja toki itsekin olen. En haluaisi, että kaikki digitalisoituu Kela-korttia myöten.
Cancel-kulttuuri, instagram-influensserit, seksin myynnin idealisointi, tubettajat ja monet muut tämän päivän ilmiöt tuntuvat minulle vierailta. Haluaisin sen ”vanhan hyvän ajan” takaisin, kun maailma oli vielä hallittavampi ja asiat olivat perinteisempiä.Samaa mieltä. Some ja älypuhelimet on muuttaneet maailmaa vähän liikaa. Someen tuotetaan teennäistä epäaitoa paskaa jota ihmiset katselee ja matkii ja nuoret jopa pahoinpitelee ja kuvaa sitä someen. Joka toinen luulee olevansa joku oman elämänsä filmitähti kun on videoita jossain tiktokissa tai YouTubessa. Samoin tämä cancel-paska on juuri somen ansiosta levinnyt. Ihmiset tyhmistyy kiihtyvällä tahdilla, mutta itse luulevat olevansa päinvastoin todella tiedosta via, kun ovat netistä/somesta lukeneet.
Joka ajassa on huonoja ilmiöitä. 90-luvulla kaikki oli avoimesti r.sisteja ja naisvihaajia. Enpä sitä aikaa kaipaa takaisin todellakaan.
Onko nuo tyypit mihinkään hävinneet? Tuntuu että nyt ne työnnetään vaan pois silmistä. Sukupuolten välinenjuopa ei ole ratkennut, vaan mahdollisesti vain syventynyt. Kauhulla mietin mihin tässä päädytään, toki osalla porukasta sellaiset asemat ja oltavat että voivat hyvin elellä lintukodoissaan.
En ajattele että iällä on suurtakaan tekemistä kärryillä pysymisessä, todellisuuspakoa ei voi mitenkään pitää edistyksellisenä ratkaisuna elämänlaadun tai toimeentulon haasteisiin.
Netissähän ne nykyään on. Kaikki inselit ja mtgow-miehet, jotka möykkää päivästä toiseen törkyä ja vihaa naisia kohtaan. Tälläkin palstalla. Musta se on vaan hieno juttu, että miehet löytää itsensä ja omalle elämälleen mielekästä tarkoitusta, mutta miksi siihen pitää aina liittyä naisten haukkuminen ja vihaaminen? En minä käy jossain ylisjonnelaudalla päivästä toiseen haukkumassa miehiä.
Ja on myös kaikki tinderhuijarit, kostopornot jne.
"Hyvät asiakkaat, palvelemme teitä myös itsepalvelukassoilla".
Siis mitä??? Selittäkää.
Jokseenkin jokainen 45v aikoo lopettaa työnteon 10 vuoden sisällä. Sitten nähdään miten sossulandia pyörii kun kukaan ei enää tee töitä eikä kukaan enää oikeasti osaa mitään
Häröillään vaan jotain s@@tanan tik tokkia, bruh
Minusta tässä ajassa on jotain tosi kummallista, kun virkamiestenkin oletetaan menevän työminänä instaan ja muihin kuvallisiin somekanaviin. Siis miksi kaiken pitää henkilöityä, brändäyttää yksittäiset virkamiehetkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samankaltainen tunne. Toivon, että eläisimme vielä vuotta 2012 tai 2013. Maailma on muuttunut liikaa - ja toki itsekin olen. En haluaisi, että kaikki digitalisoituu Kela-korttia myöten.
Cancel-kulttuuri, instagram-influensserit, seksin myynnin idealisointi, tubettajat ja monet muut tämän päivän ilmiöt tuntuvat minulle vierailta. Haluaisin sen ”vanhan hyvän ajan” takaisin, kun maailma oli vielä hallittavampi ja asiat olivat perinteisempiä.Sama. Yritä tässä sitten instainfluensserien ja sugar daddy-ilmiön ihannoinnin keskellä kasvattaa täyspäisiä tyttäriä!
Itse kasvoin nuoreksi naiseksi 2000-luvun alussa, jolloin lehdet oli täynnä nuorten naisten uratarinoita, kouluttautumista ja tasa-arvoa, oli visio mitä odottaa omalta elämältään. Nyt tytöillä on esikuvinaan insta-babet ja lehdet täynnä voimaantumistarinoita siitä, kuinka itsensä myymisellä saa hyvät tulot. (Hello 90-luvun laman tissibaarit!) Puhutaan voimaantumisesta, mutta minusta tämä kertoo vain taantumisesta aikaan, kun ihmisiä vaivaa näköalattomuus ja tunne siitä, ettei kouluttautumalla saa enää parempaa elämää. Ja tietenkin vähintään rintoihin ja huuliin täytettä.
Olen niin pahoillani nuorten tyttöjen puolesta.
T. 37v.
Aika hyvin sanottu miten asiat on.
Tuohon koulutukseen sen verran ettei se enää takaa mitään. Jos 60 pinnaa ikäpolvesta käy korkeakoulutuksen niin aika inflaation se silloin on kokenut. Duunarikoulutuksella saavuttaa usein enemmän ja on moni paikoin vaativampaakin kuin ns akateeminen hössötys.
Itse olen vissiin sen verran pudonnut kelkasta etten käsitä että miten tarvii olla korkeakoulututkinto jos hoitaa lapsia päivän tarhassa. Juu kyllä osa pitää olla sen alkeispedakokiikan takia mutta että kaikki. Sama monessa muussa hommassa mikä ihan perustason tekemistä niin tarvii olla korkeakoulutettu, palkka vaan ei oo ihan sillä tasolla.
Ja sit toi tietotekniikan kehittyminen, tai siis usein taantuminen. Muutetaan toimiva ohjelmistoympäristö kännykäyttöiseksi niin on olevinaan kehitystä, usein uhrataan vaan kaikki käytettävyys ja homman helppous kun pitääkin kikkailla kun ei puhelimien ja padien ominaisuudet riitä.
M45
Eikö tiktok olekaan enää teinien juttu?
No niin, pihalla tästäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samankaltainen tunne. Toivon, että eläisimme vielä vuotta 2012 tai 2013. Maailma on muuttunut liikaa - ja toki itsekin olen. En haluaisi, että kaikki digitalisoituu Kela-korttia myöten.
Cancel-kulttuuri, instagram-influensserit, seksin myynnin idealisointi, tubettajat ja monet muut tämän päivän ilmiöt tuntuvat minulle vierailta. Haluaisin sen ”vanhan hyvän ajan” takaisin, kun maailma oli vielä hallittavampi ja asiat olivat perinteisempiä.Tätä juuri ihmettelen, että miksi näissä asioissa ei voi pysyä ajan tasalla ja muuttaa niitä omia käsityksiään nykyaikaa vastaavaksi tai ainakin ilman ennakkoluuloja koittaa tutustua uusiin ilmiöihin? Miksi elämän pitää olla hallittavaa ja perinteistä, eli kauhean tylsää? t. 47v mummo
Koska kaikki ilmiöt eivät ole tutustumisen arvoisia.
t. 48 v.
Ihan samoja ajatuksia. Tuntuu, että on jtk väsähtänyt olo pitkään työuraan jo nyt, 23v työtä. Lapset ja ruuhkavuodet. Yks päivä kuuntelin nuorison puheita kun käveli edellä, tuli olo että oon kyllä näin 43veenä jo aivan pihalla kaikesta. Oon kadotttanut tatsin kaikesta pyörin vaan mukana.. huoh!
Ennen vanhaan oli hienoa oli olla fiksu ja älykäs. Blondeista kerrottiin vitsejä. Nyt ei haittaa, vaikka korvien välissä olisi minkälainen tuulitunneli, kunhan netissä on vaan esillä oikeat kuvat, se on se juttu. Miten tässä yrität puhua koulutuksen tärkeydessä kasvavalle nuorelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samankaltainen tunne. Toivon, että eläisimme vielä vuotta 2012 tai 2013. Maailma on muuttunut liikaa - ja toki itsekin olen. En haluaisi, että kaikki digitalisoituu Kela-korttia myöten.
Cancel-kulttuuri, instagram-influensserit, seksin myynnin idealisointi, tubettajat ja monet muut tämän päivän ilmiöt tuntuvat minulle vierailta. Haluaisin sen ”vanhan hyvän ajan” takaisin, kun maailma oli vielä hallittavampi ja asiat olivat perinteisempiä.Tätä juuri ihmettelen, että miksi näissä asioissa ei voi pysyä ajan tasalla ja muuttaa niitä omia käsityksiään nykyaikaa vastaavaksi tai ainakin ilman ennakkoluuloja koittaa tutustua uusiin ilmiöihin? Miksi elämän pitää olla hallittavaa ja perinteistä, eli kauhean tylsää? t. 47v mummo
No mitä pahaa on tylsyydessä? Nykynuoret ei edes tiedä mitä tylsyys on koska he eivät ole joutuneet sellaista koskaan sietämään. Ei meillä ollut lapsena nettiä, piti itse keksiä tekemistä. Aina ei ollut mitään tekemistä, sekin on ihan hyväksi aivoille, uskon näin. Muistan kuinka itsekin saatoin vain istua kalliolla tuijottamassa maisemaa, hyvinkin usein kun oli tylsää. Nykyään lapsilla ei edes silmät kehity normaalisti koska he eivät katso tarpeeksi usein pitkälle, ainoastaan lähelle, eli juuri näitä ruutuja.
Ja tuosta ajan tasalla olemisesta, kyllä minä pitkään jaksoin yrittää pysyä mukana ja pysyinkin. Mutta mun sietokykyni vaan tuli vastaan. Minusta on kehitytty jo tarpeeksi ja vähän liikaakin. Eikä mua kiinnosta olla joka saamarin somealustalla, koska niinhän se menee että pitäisi aina liittyä sinne uudempaan ja suositumpaan, muuten olet muita jäljessä etkä näe kaikkea, esimerkiksi mistä radiossa puhutaan. Huaaaah! Ei kiitos.
Minä olen huomannut, ettei ole mitään uutta auringon alla.
Söpöä, kun joku energinen nuori konsultti tulee opettamaan myymistä tai markkinointia. Ihan kuin olisi itse keksinyt koko asian vasta eilispäivänä.
Tai se, kun jätin sanomatta että koodasin jo 80- luvulla, silloin kun nuori perehdyttäjä oli niin onnellinen esitellessään ohjelmakielen alkeita.
Myynnin perusteet on yhä samat kuin aikojen alussa. Menestyminen vaatii työtä ja jotkut asiat vaan on helpompia ruutupaperille piirrettynä kuin tietokoneella tehtyinä.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tää jonkinlainen keski-iän kriisi?
20-30 vuosien välillä tuli lapset ja 30-40-vuosien välillä ero, lasten aikuistuminen ja poismuutto. Uusi parisuhde on muutaman vuoden ikäinen ja nyt tasaannutaan tähän keski-ikäistymään. Yhteisen asunnon hankinnan suhteen mietitään loppuelämän kotia yms. Loppuelämän! Sehän tarkoittaa kuolemaa. Ahdistavaa!
-ap
Ap, ei ole kyse keski-iän kriisistä. Kyse on yhteiskunnan tason kriisistä. Nuoretkin ovat nykyään masentuneita eivätkä saa nykyajasta kicksejä, mutta eivät ymmärrä mistä on kyse. Me keski-ikäiset tiedämme hyvin, mikä nykyään mättää, mutta se on niin suuri tabu. Tämä nykyaika on totaalisen hullua aikaa. Jos jotain vinkkejä haluat, niin siirry fyysiseen maanläheiseen työhön, muuta pienelle paikkakunnalle, ota eläimiä ja luontoa ympärillesi ja yritä löytää samankaltaisesti ajattelevia. Ei tätä yhteiskuntaa ja kehitystä halua terve ihminen tukea millään tavalla. Sitten päättäjät ja virkamiehet miettivät että mitähän hulluja nuo ovat. Ei, me emme ole hulluja, he tähän tilanteeseen ovat yhteiskuntaa ajaneet.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samoja ajatuksia. Tuntuu, että on jtk väsähtänyt olo pitkään työuraan jo nyt, 23v työtä. Lapset ja ruuhkavuodet. Yks päivä kuuntelin nuorison puheita kun käveli edellä, tuli olo että oon kyllä näin 43veenä jo aivan pihalla kaikesta. Oon kadotttanut tatsin kaikesta pyörin vaan mukana.. huoh!
Se, mitä nykyaika sisältää ja edustaa, siinä ei edes kannata olla mukana. Ole ylpeä siitä, ettet ole osana tätä "kehitystä". Totta kai se tuntuu oudolta, kun maa ja yhteiskunta ei oikein tarjoa enää mitään merkityksellistä tai arvokasta. Mutta tähän meitä on ajettu viimeiset 20 vuotta, taustat toki ovat vielä vanhemmassa. Luo täysin oma elämä tämän yhteiskunnan sisälle, jos se vain on mahdollista. Sellainen, joka noudattaa eri arvoja ja asenteita sekä käyttäytymistä kun mitä meille on yritetty ohjata
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä aika ei ole seuraamisen arvoinen.
Tikstoks, instagram, meetsit ja tinderit. Oman takapuolen ja naaman kuvaaminen ja kuvien julkaisu ja selaaminen tuntikausia.
Mieli pahoitetaan milloin mistäkin lautapelistä ja suklaapatukan nimestä. "Musiikki" on sitä, että joku juttelee rumpukoneen päälle.
"TV-viihde" sitä, että joukko typeryksiä kerääntyy uima-altaalle juomaan alkoholia ja lääppimään ja pettämään toisiaan.
Suomen suosituimmassa aikakauslehdessä on tekstiä vähemmän kuin Aku Ankassa.Kiitos, mutta jätän tämän mieluummin väliin.
Nyt on oikea täti äänessä :D
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvin sanottu miten asiat on.
Tuohon koulutukseen sen verran ettei se enää takaa mitään. Jos 60 pinnaa ikäpolvesta käy korkeakoulutuksen niin aika inflaation se silloin on kokenut. Duunarikoulutuksella saavuttaa usein enemmän ja on moni paikoin vaativampaakin kuin ns akateeminen hössötys.
Itse olen vissiin sen verran pudonnut kelkasta etten käsitä että miten tarvii olla korkeakoulututkinto jos hoitaa lapsia päivän tarhassa. Juu kyllä osa pitää olla sen alkeispedakokiikan takia mutta että kaikki. Sama monessa muussa hommassa mikä ihan perustason tekemistä niin tarvii olla korkeakoulutettu, palkka vaan ei oo ihan sillä tasolla.
Ja sit toi tietotekniikan kehittyminen, tai siis usein taantuminen. Muutetaan toimiva ohjelmistoympäristö kännykäyttöiseksi niin on olevinaan kehitystä, usein uhrataan vaan kaikki käytettävyys ja homman helppous kun pitääkin kikkailla kun ei puhelimien ja padien ominaisuudet riitä.
M45
Upeasti kirjoitettu. Tämä tulee monelle shokkina, mutta nämä globaalit megatrendit kuten digitalisaatio, korkeakoulutus(kupla), vihreä siirtymä, palvelujen "kehittyminen" sekä YK:n agenda, ne vaan lisäävät yhteiskunnan pahoinvointia ja ihmisten ongelmia. Tämä on kestänyt jonkun aikaa tajuta se, mutta kun sen ymmärtää syvällisemmin niin se on ihan selvää. Elämme jotenkin edelleen siinä uskossa, että kehityksestä on sama hyöty kun siitä oli 80-luvulla. Sitten kaikki on asiantuntijaa, erityisasiantuntijaa. Miksi sen televisioseksologin täytyy olla "erityistason seksuaaliterapeutti"? Miksi iltalehden toimittajan täytyy olla "erityistoimittaja", kun suurin osa mitä hän haastattelee on jotain pornoon tai roskajournalismiin liittyvää? Näitä esimerkkejä on miljoonia.
Olemme edenneet sen viivan yli, jossa kehitys ja yhteiskunnalliset trendit alkavat todella näyttää todellisen karvansa, ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että ihmisillä ei ole enää identiteettiä, ei sisältöä, ei merkityksellisyyttä.
Mitä luulette, minkä takia 80- ja 90-luvut kiinnostavat ihmisiä tällä hetkellä kovasti, ja etenkin lähivuosina? Se alkaa olla jo pian meemi, koska siihen suuntaan katsotaan enemmän ja enemmän? Kyseessä ei ole parodia, vaan ihmiset kaipaavat aikaa jolloin asioilla oli merkitys, aitous ja monia muita asioita mitkä on yksinkertaisesti viety pois tämän globaalin kehityksen myötä.
Itseäni häiritsee aivan valtavasti tämän ajan tekopyhyys. Hyvä esimerkki on juuri tämä, ettei laitteet kestä välttämättä käytössä edes paria vuotta. Kalliistakin laitteista tulee uusia versioita markkinoille koko ajan eikä edes rahalla saa nykyään välttämättä kestävää. Markkinointi suorastaan painostaa ihmisiä päivittämään uuteen ollakseen ajantasalla. Älylaitteiden sun muiden akkumateriaalien louhinta ja kaivostoiminta mm. Afrikassa ja Kiinassa on vähintäänkin hämärää ja aiheuttaa valtavat tuhot ympäristölle. Kiinassa akkuteollisuuden lähistöllä asuvan viljelijän kasvit lakkasivat tuottamasta lehtiä. Tämä näytettiin YLEn dokumentilla.
Toinen on kaiken muuttaminen digiksi. Internet on jo ohittanut päästöissä kansainvälisen lentoliikenteen, mutta jostain syystä kukaan ei puhu tästä. Lisää vaan digiä, somea, älysitä, älytätä.
Sitten on kaikki netin kauppapaikat kuten Amazon, SHEIN, Wish ym. mistä nykyään tilataan paljon kaikenlaista roinaa. Varmasti joku tulee inisemään, "mutta en minä tilaa". Jostain kumman syystä Jeff Bezos on monimiljardööri ja SHEIN pikamuotiketju on ohittanut Amazoninkin jo myynnissä. Tavaroita roudataan globaaleissa logistiikkaketjuissa, valmistetaan puutteellisen ympäristölainsäädännön ja valvonnan kehitysmaissa, ja kukaan ei ole huolissaan näiden vaikutuksista ympäristöön? Nyt puhutaan yhtiöistä, jotka ovat menestyksen ja myyntilukujen huipulla globaalisti. Mutta suomalaiset ei pikkuisessa Suomessa saisi edes puusaunaa lämmittää, kun ympäristö tuhoutuu? Antakaa mun kaikki kestää.