Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 44-v ja koen että olen tipahtamaisillani nykyajasta
En jaksa koko ajan opetella uutta, uusia nykyajan sanoja ja termejä. En jaksa työelämän vaatimuksia ja tuntuu että aika menee liian kovaa ohi ja mä haluaisin vain olla rauhassa ja hissutella eteenpäin omaan tahtiini.
Miten te muut mun ikäiset, jaksatteko pysyä "aallon harjalla"?
Kommentit (953)
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu, että jotkut keski-iässä tosiaan luovuttavat eli mummoutuvat? Eli eivät jaksa kiinnostua uusista asioista vaan haluavat, että asiat olisivat "niin kuin ennen"?
Ihmettelen miksi näin käy. Itse kuulun työpaikallani ryhmään nuoriso vaikka osa "aikuisista" on minua nuorempia.
N41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu, että jotkut keski-iässä tosiaan luovuttavat eli mummoutuvat? Eli eivät jaksa kiinnostua uusista asioista vaan haluavat, että asiat olisivat "niin kuin ennen"?
En tiedä mistä se johtuu, jotenkin mua vaan ei kiinnosta enää. Ärsyttää kun aina tulee jotain uutta vaikka olin ihan tyytyväinen vanhaan. Nuorena niistä jaksoin vielä innostua, nyt ajattelen vaan joka kerta "voi ei, taas jotain uutta". Ja kun ei voi edes valita jäädä siihen vanhaan kun ei ne yleensä toimi sitten enää. On ikäänkuin pakko mennä mukana uudistuksissa. Voin kuvitella kuinka kamalaa vanhuksilla on.
Keksitään uusia toimimattomia asioita vanhojen hyvien toimivien tilalle ja pakotetaan muut noudattamaan niitä ja kärsimään.
Minulla on samankaltainen tunne. Toivon, että eläisimme vielä vuotta 2012 tai 2013. Maailma on muuttunut liikaa - ja toki itsekin olen. En haluaisi, että kaikki digitalisoituu Kela-korttia myöten.
Cancel-kulttuuri, instagram-influensserit, seksin myynnin idealisointi, tubettajat ja monet muut tämän päivän ilmiöt tuntuvat minulle vierailta. Haluaisin sen ”vanhan hyvän ajan” takaisin, kun maailma oli vielä hallittavampi ja asiat olivat perinteisempiä.
Kyllä jotkut 27v nuoret on enemmän tipahtaneet nykyajasta kuin minä 60v.
T. ICT-specialisti
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samankaltainen tunne. Toivon, että eläisimme vielä vuotta 2012 tai 2013. Maailma on muuttunut liikaa - ja toki itsekin olen. En haluaisi, että kaikki digitalisoituu Kela-korttia myöten.
Cancel-kulttuuri, instagram-influensserit, seksin myynnin idealisointi, tubettajat ja monet muut tämän päivän ilmiöt tuntuvat minulle vierailta. Haluaisin sen ”vanhan hyvän ajan” takaisin, kun maailma oli vielä hallittavampi ja asiat olivat perinteisempiä.
Tätä juuri ihmettelen, että miksi näissä asioissa ei voi pysyä ajan tasalla ja muuttaa niitä omia käsityksiään nykyaikaa vastaavaksi tai ainakin ilman ennakkoluuloja koittaa tutustua uusiin ilmiöihin? Miksi elämän pitää olla hallittavaa ja perinteistä, eli kauhean tylsää? t. 47v mummo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samankaltainen tunne. Toivon, että eläisimme vielä vuotta 2012 tai 2013. Maailma on muuttunut liikaa - ja toki itsekin olen. En haluaisi, että kaikki digitalisoituu Kela-korttia myöten.
Cancel-kulttuuri, instagram-influensserit, seksin myynnin idealisointi, tubettajat ja monet muut tämän päivän ilmiöt tuntuvat minulle vierailta. Haluaisin sen ”vanhan hyvän ajan” takaisin, kun maailma oli vielä hallittavampi ja asiat olivat perinteisempiä.
Samaa mieltä. Some ja älypuhelimet on muuttaneet maailmaa vähän liikaa. Someen tuotetaan teennäistä epäaitoa paskaa jota ihmiset katselee ja matkii ja nuoret jopa pahoinpitelee ja kuvaa sitä someen. Joka toinen luulee olevansa joku oman elämänsä filmitähti kun on videoita jossain tiktokissa tai YouTubessa. Samoin tämä cancel-paska on juuri somen ansiosta levinnyt. Ihmiset tyhmistyy kiihtyvällä tahdilla, mutta itse luulevat olevansa päinvastoin todella tiedosta via, kun ovat netistä/somesta lukeneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samankaltainen tunne. Toivon, että eläisimme vielä vuotta 2012 tai 2013. Maailma on muuttunut liikaa - ja toki itsekin olen. En haluaisi, että kaikki digitalisoituu Kela-korttia myöten.
Cancel-kulttuuri, instagram-influensserit, seksin myynnin idealisointi, tubettajat ja monet muut tämän päivän ilmiöt tuntuvat minulle vierailta. Haluaisin sen ”vanhan hyvän ajan” takaisin, kun maailma oli vielä hallittavampi ja asiat olivat perinteisempiä.Samaa mieltä. Some ja älypuhelimet on muuttaneet maailmaa vähän liikaa. Someen tuotetaan teennäistä epäaitoa paskaa jota ihmiset katselee ja matkii ja nuoret jopa pahoinpitelee ja kuvaa sitä someen. Joka toinen luulee olevansa joku oman elämänsä filmitähti kun on videoita jossain tiktokissa tai YouTubessa. Samoin tämä cancel-paska on juuri somen ansiosta levinnyt. Ihmiset tyhmistyy kiihtyvällä tahdilla, mutta itse luulevat olevansa päinvastoin todella tiedosta via, kun ovat netistä/somesta lukeneet.
Joka ajassa on huonoja ilmiöitä. 90-luvulla kaikki oli avoimesti r.sisteja ja naisvihaajia. Enpä sitä aikaa kaipaa takaisin todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Olen 44v. Haluaisin vetäytyä kokonaan tästä maailmasta, johonkin nunnaluostariin vaikka. Ei vaan onnistu just nyt, kun lapset on vielä pieniä.
Siirryin "älyttömään" elämään äskettäin. Poistuin somesta ja oon laittanut puhelimen kokonaan sivuun pieniä hetkiä lukuunottamatta.
Tuntuu että maailma ympärillä kiihtyy mahdottomuuksiin ja turhuuksiin saakka. Ajattelin itse olla pyörremyrskyn keskus. Hidastaa ja ehkä jopa pysähtyä. Olkoon se uusi trendi.
38v ja samat tuntemukset. Ihan hirveää nykyään KAIKKI. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkialla pitää itsepalvella itseään: pankki, verottaja, matkavaraukset, vakuutukset jne. Töissä tulee uusia ohjelmia, mutta kukaan ei perehdytä. Pitää vaan itse keksiä. Viestintävälineitä jne.
Uusi sähkösopimus, uusi liittymät ja netti. Maksa laskut. Huokaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu, että jotkut keski-iässä tosiaan luovuttavat eli mummoutuvat? Eli eivät jaksa kiinnostua uusista asioista vaan haluavat, että asiat olisivat "niin kuin ennen"?
En tiedä mistä se johtuu, jotenkin mua vaan ei kiinnosta enää. Ärsyttää kun aina tulee jotain uutta vaikka olin ihan tyytyväinen vanhaan. Nuorena niistä jaksoin vielä innostua, nyt ajattelen vaan joka kerta "voi ei, taas jotain uutta". Ja kun ei voi edes valita jäädä siihen vanhaan kun ei ne yleensä toimi sitten enää. On ikäänkuin pakko mennä mukana uudistuksissa. Voin kuvitella kuinka kamalaa vanhuksilla on.
Keksitään uusia toimimattomia asioita vanhojen hyvien toimivien tilalle ja pakotetaan muut noudattamaan niitä ja kärsimään.
Jetsulleen näin. Ja tää jopa vähän ahdistaa minua, kun mitään valinnanvaraa ei anneta. Esimerkiksi tuo käteinen raha on selvästi jäämässä pois. Haluttiin me sitä tai ei. Saa jo oikein etsiä sellaista asemaa missä vielä pystyy tankkaamaan setelillä. Ja niin minä mieleni pahoitin kun lääkärillä käydessä oli parkkihallin kolikkomaksu-kone vaihdettu pankkikortilla toimivaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu, että jotkut keski-iässä tosiaan luovuttavat eli mummoutuvat? Eli eivät jaksa kiinnostua uusista asioista vaan haluavat, että asiat olisivat "niin kuin ennen"?
En halua että kaikki asiat ovat kuten ennen, mutta olen tarpeeksi aikuinen näkemään turhan hössötyksen läpi.
Esim. teknologia ei ole helpottanut elämää lähes yhtään vaikka monet haluavat uskoa niin. Kyseessä on yleensä vain jonkun palvelun laskutus puhelimen kautta, siinä koko innovaatio.
Vierailija kirjoitti:
Seuraan aikaani, mutta minua huvittavat jutut, joissa jankutetaan nuorten käyttämistä sanoista ja siitä, ettei "äiti osaa käyttää kyseisiä sanoja oikein".
Miksi ihmeessä äidin pitäisi jankuttaa naurettavia teinihokemia?
Itse käytän teinihokemia ihan tahallani "väärin" nuorison kiusaksi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkialla pitää itsepalvella itseään: pankki, verottaja, matkavaraukset, vakuutukset jne. Töissä tulee uusia ohjelmia, mutta kukaan ei perehdytä. Pitää vaan itse keksiä. Viestintävälineitä jne.
Uusi sähkösopimus, uusi liittymät ja netti. Maksa laskut. Huokaus.
Joo ja silti hinnat vaan nousee vaikkei mitään palveluakaan saa enää mistään vaan pitää itse kaikki tehdä. Kauheeks valittamiseksi tämä nyt meni, mutta pakko saada avautua tästä. Se vaan kun muistan niin selvästi ne ajat kun menin vaan johonkin tiskille ja heti sai apua. Nyt on ihan kauhun paikka jos pitää soittaa johonkin, saati jos menet käymään niin suhtaudutaan suorastaan vihamielisesti, että mitä sä täällä teet.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samankaltainen tunne. Toivon, että eläisimme vielä vuotta 2012 tai 2013. Maailma on muuttunut liikaa - ja toki itsekin olen. En haluaisi, että kaikki digitalisoituu Kela-korttia myöten.
Cancel-kulttuuri, instagram-influensserit, seksin myynnin idealisointi, tubettajat ja monet muut tämän päivän ilmiöt tuntuvat minulle vierailta. Haluaisin sen ”vanhan hyvän ajan” takaisin, kun maailma oli vielä hallittavampi ja asiat olivat perinteisempiä.
Sama. Yritä tässä sitten instainfluensserien ja sugar daddy-ilmiön ihannoinnin keskellä kasvattaa täyspäisiä tyttäriä!
Itse kasvoin nuoreksi naiseksi 2000-luvun alussa, jolloin lehdet oli täynnä nuorten naisten uratarinoita, kouluttautumista ja tasa-arvoa, oli visio mitä odottaa omalta elämältään. Nyt tytöillä on esikuvinaan insta-babet ja lehdet täynnä voimaantumistarinoita siitä, kuinka itsensä myymisellä saa hyvät tulot. (Hello 90-luvun laman tissibaarit!) Puhutaan voimaantumisesta, mutta minusta tämä kertoo vain taantumisesta aikaan, kun ihmisiä vaivaa näköalattomuus ja tunne siitä, ettei kouluttautumalla saa enää parempaa elämää. Ja tietenkin vähintään rintoihin ja huuliin täytettä.
Olen niin pahoillani nuorten tyttöjen puolesta.
T. 37v.
Vierailija kirjoitti:
Olen 51vee ja tipuin jo. No problem, elämä jatkuu. :)
Nykyään tuntuu kuin olisi ulkomailla.
"Nykyään tuntuu kuin olisi ulkomailla."
Tuo oli osuvasti sanottu. Juuri tuolta tuntuu, että vaikka olen omassa maassani, kaikki tuntuu niin vieraalta. Eipähän tartte ulkomaillekaan enää mennä kun on tarpeeksi pallo hukassa ihan täälläkin 😆.
Tismalleen sama. Saan tästä pelkotiloja, sillä nyt olen nelikymppisenä pudonnut lähes kaikesta. Minulla ei ole oikein mitään turvaverkkoa, enkä tiedä miten pärjään, kun nyt jo tuntuu dementiltä. Vihaan sitä, että koti täyttyy johdoista ja erilaisista laitteista, jotka kestävät vain pari vuotta. Minne niitäkin voi viedä, kun pitäisi omat tiedot niistä jotenkin tyhjentää. Pakko niitä on hankkia, jotta saa asiansa hoidettua. Sitten on itse vastuussa tietosuojastakin, vaikkei tajua mistään mitään. Tuntuu, että pelkkiä velvollisuuksia koko elämä. Sähköposti tukossa eikä aina saa selvää onko mainoksia vai asiaa. Myös pinnallinen somesosiaalisuus on yhtä ahdistelua. Kokoajan pitäisi olla saatavilla, reagoida ja kommunikointi on pelkkää muruttelua ja emojia. En minä sellaista kaipaa. Kellään ei ole enää aikaa vastata edes viestiin, mutta somessa kyllä häärätään esittelemässä elämää yleisölle ja vaihtamassa turhanpäivästä kehuskelua. Olen kuin joku noita-akka tai syrjäytynyt kylähullu.
Vähän tai enemmänkin pihalla tietotekniikasta. Sähköpostia ja Youtubea osaa käyttää. Facessa ei ole eikä muissa somejutuissa.
Tämä johtuu siitä että tietokoneet eivät olleet omassa nuoruudessa. Sittemmin pitänyt opetella itse. Hankalilta tuntuu ja työläiltä.
Työssä ei juurikaan ole tarvinnut.
Minusta meidän vanhempien ikäluokkien kuuluukin suhtautua näihin asioihin kriittisesti. Nuoret ei sitä tee, koska ovat kasvaneet tähän, eivät muusta tiedä ja ryhmäpaineen takia varmaan kuuluukin purematta niellä kaikki uusi mitä tulee. Me tiedämme mitä elämä oli ennen, kaikki uudistus ei ole automaattisesti hyvästä. Me olemme nähneet ja kokeneet sen muutoksen ja jostain se ahdistus ja vastareaktiotkin kertoo, se on helppo kuitata mummoutumisella, mutta maailma ei ole koskaan muuttunut tällä nopeudella kuin nykyään. Siksi jo kolmekymppisetkin ovat hämillään ja kaipaavat 10 vuoden takaiseen maailmaan.
Maailma oli ennen vapaampi ja huolettomampi. Nyt periaatteessa kuka vaan koska vaan voi tahtomattaan joutua someen, kun kaikilla on taskussa videokamera, niinkuin se surullisenkuuluisa risumies. Se että vanhemmallakin iällä suhtautuu pelkällä innolla kaikkeen uuteen ja on "ajassa kiinni", kertoo minusta tietynlaisesta arvostelukyvyn puutteesta. Mihin tuota kaikkea tietoa mitä meistä nykyään jatkuvasti kerätään, tullaan vielä joskus käyttämään?
Alue: Aihe vapaa
Alkaa mietityttää kaupassa maksaminen. Käytän yleensä käteistä ja joskus maksan kortilla. Nykyään tuntuu, että kaikki muut mummoja ja pappoja (ja minua) lukuunottamatta käyttää mobiilimaksua.