Olen 44-v ja koen että olen tipahtamaisillani nykyajasta

Minusta koronavilkku on tämän typerän ajan huipentumia. Kuka haluaa että häntä seurataan koko ajan? Somessa näytettiin videoita kiinalaisista, jotka tippuivat kuolleina kaduille ja suomalaiset halusi, että meitä seurataan. Haloo. Missä mediakriittisyys ja se arkijärki. Tässä ajassa tarvitaan tätejä, jotka sanoo " ei".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma on muuttunut monella tapaa 80- ja jopa 90-luvulta. Ihmisiä on miljardeja enemmän. Maailma on sössitty - ilmastonmuutos muuttaa kaiken vieläkin rajummin. Teknologia kehittyy koko ajan.

Tässä ketjussa haikaillaan menneisyyteen, jota ei enää koskaan voi olla olemassa. Edessä on vaan enemmän muutoksia, laaja-alaisempia nopeampia muutoksia.

Ainoa mahdollisuus on sopeutua. Maailman muutokselle ei voi mitään.

Kehitysmaissa voit tehdä aikamatkan menneisyyteen. Esimerkiksi Keski Afrikan tasavallassa lähes kenelläkään ei ole nettiä, sähköjä, vessaa tai juoksevaa vettä. Pääset suoraan sinne 40-50-luvun maaseutumeininkiin.

Se voi hyvinkin olla edessä vielä meillä kaikilla että ei ole enää sähköjä, juoksevaa vettä yms mukavuuksia. Ei tarvitse sitten sinne afrikkaan asti mennä. Tälläinen yhteiskunta joka luottaa kaikki toiminnot tietotekniikan varaan, kaatuu yhdellä seisomalla kun jokin vähän isompi mullistus osuu kohdalle.

Aivan. Ehkä jo talvella päästään harjoittelemaan. Eikä tarvi olla mullistuskaan kyseessä. Tietoturva-asiantuntijat ovat varoitelleet jo vuosia, että yhteiskunnan perustoiminnot ovat käytännössä tietoturvasuojaamattomia. Joku sattumanvarainen siviilikin voi ihan vaikka kiusantekomielessä katkaista tai häiritä vedenjakelua, tai pahimmillaan sotkea sekaan tappavan kemikaalikoktailin.

Vierailija kirjoitti:

Maailma on muuttunut monella tapaa 80- ja jopa 90-luvulta. Ihmisiä on miljardeja enemmän. Maailma on sössitty - ilmastonmuutos muuttaa kaiken vieläkin rajummin. Teknologia kehittyy koko ajan.

Tässä ketjussa haikaillaan menneisyyteen, jota ei enää koskaan voi olla olemassa. Edessä on vaan enemmän muutoksia, laaja-alaisempia nopeampia muutoksia.

Ainoa mahdollisuus on sopeutua. Maailman muutokselle ei voi mitään.

Et taida olla täti? Kun sinulla on lapsenusko teknologiaan ja ilmastonmuutokseen?

En pysy, ei kiinnosta :)

Vierailija kirjoitti:

Minusta koronavilkku on tämän typerän ajan huipentumia. Kuka haluaa että häntä seurataan koko ajan? Somessa näytettiin videoita kiinalaisista, jotka tippuivat kuolleina kaduille ja suomalaiset halusi, että meitä seurataan. Haloo. Missä mediakriittisyys ja se arkijärki. Tässä ajassa tarvitaan tätejä, jotka sanoo " ei".

Ja myöhemmin todistettiin, että nämä videot oli kuvattu jo ennen koronaa. Samoin kuin ne Intian maahan kasaatuneet ruumiit, jotka oli erään tehtaan kemiallisen onnettumuuden kuvastoa takavuosilta. Koronavilkun tietoturva oli, tutkimuksen jälkeen, aika lähellä täyttä nollaa ja hyöty samoin.

Mutta, kyllä, kaikki seuranta ja kontrolli tuntuu menevän läpi taikasanoilla "turvallisuus", "mukavuus", "helppous" ja "se on omaksi parhaaksesi" ilman sen syvällisempää tarkastusta. Useat asiat menee jo ihan ajattelematta. Esimerkiksi puhelimen akku, jota ei voi poistaa, automaattiset päivitykset ohjelmistoihin, kaiken siirtäminen applikaatioihin/"sähköiseen maksuun/viestintään..." ja niin edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Relaa boomer! Get over it!

Älä huoli, kyllä sinustakin vielä boomeri tulee 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Relaa boomer! Get over it!

Etkö osaa Suomeksi kirjoittaa???

Taisi olla Sanna-parodia. Se jauhoissaan noita suoltaa.

N54

Miksi edes roikkua asioissa jotka on tarkoitettu teineille? Olen keski-ikäinen ja sujut asian kanssa. Kuuntelen musiikkia, josta olen aina pitänyt, katson uusintoina suosikkisarjoja ja luen kirjoja, joista olen aina pitänyt.

Töissä on hyvä pitää taidot ajantasalla, mutta muuten voi elää juuri niin kuin haluaa.

Olen pudonnut kyydistä, ikää 50v.

Ostin uuden puhelimen ja android 12 suututtaa toden teolla. Miksi tekoälyn pitää kysellä koko ajan jotakin? Kun yritän tehdä jotain ihan yksinkertaista asiaa, olen jo täysin kypäs, ennen kuin pääseen siihen. Vaikkapa nyt tekstiviestin lähetys. Meni ensin tovi, ennenkuin tajusin, että ruudun alareuna "aloita chat" on se kohta mistä pääsen lähettämään viestin. Miksi tekstiviestiketjua täytyy nykyään nimittää chatiksi? Sitten puhelin kyselee joka sanan kohdalla sen lisäämisä sanakirjaan, esittää vaihtoehtoja ja korjausehdotuksia kuin yli-innokas lakeija tai huonepalvelija.

En todellakaan tykkää moisesta. Halua kirjoittaa ja oikolukea viestin ihan itse.

Ahdistaakin ajatus olla jonkun laitteen jatke. Haluan käyttää tietoteknisiä laitteita itse, en olla laitteen käyttämä. Tästä syystä en voi sietää aktiivisuusrannekkeita, navgaattoritkin ovat vähän siinä ja siinä ja ehdoton ei tulee personoidulle uutisvirralle ja muille tekoälyn minua varten räätälöimille palveluille.

Ehkä meillä vanhemmilla on ihan erilainen hermostorakenne kuin nuoremmilla. Aivothan ovat plastiset ja muovautuvat paljolti lapsuuden ja nuoruuden käytön mukaan. Olen tottunut tekemään keskittyneesti asioita ja etsimään ja käsittelemään tietoa eri tavoin kuin nuoret, enkä jotenkin synkronoidu uusimpaan teknologiaan. Nuoremmilla taas lienee ainakin haastetta keskittymiskyvyn ja lkemisen ja luetun ymmärtämisen kanssa. Nuorten sarjoissa jaksojen pituus on nykyisin vain 10-15min, kun pidempiä ei jakseta katsoa ja käytöohjeita ei lukemalla ymmärretä vaan nekin pitää olla videon muodossa.

41 v täällä. Olen aina ollut vähän "lapsellinen" eli ollut kallellaan nuorempien juttuihin ja nauttinut siitä. Töissä olen selkeästi enemmän samalla aaltopituudella kaksikymppisten kuin neli- ja viisikymppisten kanssa. Olen tykännyt uusista etätyömahdollisuuksista ja olen motivoitunut pysymään kärryillä kaikissa uusissa digijutuissa. Tässä auttaa myös se, että mieheni on IT-alalla ja neuvoo.

MUTTA: nyt on tullut eteen yksi asia, jota en käsitä enkä halua käsittää: EMOJIEN KÄYTTÖ. Teini-ikäiset (ja tätä vanhemmatkin?) ovat omaksumassa viestikulttuurin, jossa kaikenlainen emojien käyttö tulkitaan herkästi "sarkastiseksi". Olen aina rakastanut emojeita ja olen ihan hämilläni, että tässäkö pitäisi nyt alkaa miettiä, että onko hymiön "hymy" sarkastisen laimea vai sarkastisen leveä. Peukun käyttökin on nou-nou, ja jos jotain haluaa kehua hyväksi, pitää laittaa jotain pääkalloja. Olen saanut käsityksen, että jatkossa "nuorekkain" tapa ilmaista itseään on jättää emojit kokonaan pois. Mutta tähän en suostu! Siinähän palataan takaisin nollapisteeseen eli historiaan, jolloin emojeita ei ollut. Pakko kai siis vain olla ylpeä milleniaali tässä suhteessa ja käyttää emojeita kuten ennenkin -- olenhan sentään emojien alkuperäisomaksuja!

Eräs tuttuni elää mökissään, johon ei tule edes sähköjä. En tiedä miten tuo voi nykyään onnistua, mutta elossa hän on. Tästä kaikesta pääsee irti jos tahtoa on, mutta kun tosipaikka tulee eteen, kännykkä onkin elintärkeä.

Työn kautta tietotekniikkataidot pysyvät ja kehittyvät.

YleX kuunnellessa tietää vähän tuosta "nuoremmasta" maailmanmenosta. Musiikista mitä nyt kuunnellaan ja sanoista, joita nyt käytetään. Radio päällä päivinä, jolloin teen kotona töitä.

Muuten on välillä ihan ulalla, mutta aina voi onneksi googlettaa ja vähän häivyttää "omaa tyhmyyttään."

N47

Tuttu tunne. Tein uuden uravalinnan muutama vuosi sitten, nyt teen töitä, nykyään ehkä hiukan erikoisemmankin käsityöläisalan, yrittäjänä.

En kadehdi monia ikärovereitani, jotka porskuttavat pää kainalossa hellittämättömissä työrattaissa, välillä joku "ylennys" tuo hetkellisen pilkahduksen tuohon oravanpyörään, mutta sama meno jatkuu, jatkuu...

Rakastan sitä että saan tehdä töitä omaan tahtiin itsekseni, omassa työtilassani, ilman että kukaan muu puuttuu tekemisiini tai tyylini. En kaipaa sosiaalista työyhteisöä, minulle riittää perheeni ja ystävät täyttämään sosiaalisen tarpeeni aivan loistavasti.

Vaikka olen yksin töissä päivän, en ahdistu yhtään vaikka olisin illankin tällaisen päivän jälkeen yksin.

Olen seurallinen ja aika puheliaskin ihmisten seurassa, mutta tykkään vaan touhuta itsekseni ja jopa nautin siitä.

Tuntuu että mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän omasta tahdostani myös "erakoidun"

Meitä on tietysti niin monelaisia. Olemme kohta kahdeksankymppisiä. Käytämme kaikessa normaalielämässä digilaitteita ios on tullut kaikin tavoin tutuksi. Tekee elämän niin helpoksi.

Esimerkkeinä , musiikin kuuntelu spotifystä, omat listat sinne, äänikirjojen kuuntelu ja muidenkin kirjojen luku. Ei tarvitse rampata kirjastossa. Siellä on myös e.press.fi kaiken maailman kuvalehdet luettavana. Päivän lehdet olemme lukeneet padilta jo kymmenen vuotta.

Tietty kaikki lääkäri-labra-ja rokotusajat tilataan netistä. E-terveys ja omakanta toimii, viestitellään terveyskeskuslääkärille jne.

Siel on omavero ja pankkimobiili, voi tilata lennot ja muuttaa niitä.

Kun aiomme ostaa jotain, tutkimme het netistä, mistä saa ja millä hinnalla. Ostinpa pyykinpesukoneenkin chattailemalla6v sitten, kotiin tuotiin ja loisto-ostos.

Kun oli uudistamassa ajokorttia ennenkuin täytin just 70 , sen hoidin netin kautta ja sitten vaan käväsin hakemassa ärrältä.

Ja tietysti ruokakassit tilataan aina netistä.

Fb on se , johon emme ole sekaantuneet, on menneen talven lumia mielestämme. No- tik-tok ei juur kiinnosta, vähän

yksinketaista. Youtubista löytyy sensijaan ihan kunnon ohjeita jonkun uuden laitteen käyttöön, puhumattakaan jumppavideoista( ne oli ahkerassa käytössä pahimpana korona -aikana.)

Mutta toista se on meillä ikääntyneillä ,kun on pelkkää aikaa lenkkeilyn ja kuntosalien välissä oppia nuo uudet digijutut joita tupsahtaa tietoon aina vähä väliä. Näin voi pysyä virkeänä.

Siis ipad on loistava apulainen ikäihmiselle ja aina voi googleta kysäistä ,jos tarvitsee lisätietoa tai ohjetta.

Katsoo nuorison kuvaamia videoita, niin on onnellinen että on pudonnut. On kyllä niin älyvapaata tuo nykyajan nuorisokulttuuri anglismeineen yms. Veikkaan että suomalaista kulttuuria ja suomen kieltä ei 20-30 vuoden aikana juurikaan ole, jos ei synny jotain ihmeellistä kulttuuriprotektionistista ilmiötä. Nuoria ei yksinkertaisesti kiinnosta suomalaisuus, vaan olla globaaleja maailmankansalaisia eli mitäänsanomatonta mössöä miljardien muiden ihmisten kanssa. 

Juu olen tippunut kärryiltä jo ajat sitten, eikä ole oikein koskaan ollutkaan kiinnostusta ns. seurata aikaansa. Olen yli 50 v ja mummoudun mieluusti. Aikuisilta lapsiltamme kuulen nykymaailman menosta, josta hekään eivät ole innoissaan. Kaikki haaveilevat muuttavansa maalle, kun valmistuvat, haluavat perheen ja elämään rauhallista elämää ilman kaikenmaailman vimpaimia. Itse otan käyttöön vanhan älyttömän puhelimeni, kun tästä nykyisestä älypuhelimesta näyttää akku menneen paskaksi. Mulla ei ole aikomusta osallistua digiloikkaan.

Huomasin ensimmäiset vanhuuden merkit kun jouduin vaihtamaan puhelimen eikä se innostanut yhtään. Kiukutti vain kun piti opetella uusiksi kaikki ja ladata mobiilipankit sun muut. Nyt tämä uusin älypuhelin alkoi mennä liian pitkälle kun päivityksen jälkeen on halunnut urkkia kaikkia asioitani ja nyt kysyy haluanko liittyä johonkin kerhoon. En hitto vie halua! En minä puhelinta hankkiessa sitoutunut liittymään mihinkään maalmanyhteisöön jossa jaetaan kaikki! Onko niitä vanhoja Nokian kapuloita vielä myynnissä?

Mä tunsin jo 50 vuotiaana että tipahda . Nyt olen yli 70 v ja edelleen on se pelko ettei pysy mukana. Aina tulee uusia asioita jotka pitäs opetella ja lisäksi muistaa. Tietotekn ikkka ei ole mulla onhgelma opetelin aikoinaan win 98 alkaen ja selviän ilman kenekään apua niissä. Mutta aina tulee uutta ja kaikki asiat siirtyy internettiin. Kyllähän se kuormittaa.

Minä tykkään käydä kirjastossa, samoin ruokakaupassa ja tuollainen toiminta auttaa mua pysymään virkeänä. Kirjaston tunnelma on ihana ja se oikea kirja kädessä...aah! Kaupassa haluan valita tuotteet, jutella tuttujen ja myyjien kanssa. En oo koskaan tilannut ruokaa kaupasta, ja se maksaakin. Mulle tuo virkeyttä kaikenlainen toiminta, asioilla käyminen, marjastus, sienestys, käsityöt, lenkkeily, kyläily. Pankkiasiat hoidan maksupalvelukuorilla ja joskus pankissakin käyden. Käteisellä maksan yleensä, kiva kun on lompsassa rahaa ja helposti pysyy talous tasapainossa. Lääkäriin on aniharvoin ollut asiaa, ehkä kerran 10 vuodessa olen käynyt. Lääkkeitä ei ole ja rokotuksia en ole ottanut sitten lapsuuden, paitsi jäykkäkouristukseen. Soittamalla olen ajan saanut. Mitään en hoida netissä, ellei ole pakko. Tykkään olla tekemisissä ihmisten kanssa, en koneiden. T. Vanhanajan mummo