Lue keskustelun säännöt.
Olen 44-v ja koen että olen tipahtamaisillani nykyajasta
En jaksa koko ajan opetella uutta, uusia nykyajan sanoja ja termejä. En jaksa työelämän vaatimuksia ja tuntuu että aika menee liian kovaa ohi ja mä haluaisin vain olla rauhassa ja hissutella eteenpäin omaan tahtiini.
Miten te muut mun ikäiset, jaksatteko pysyä "aallon harjalla"?
Kommentit (953)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä osaanko liittää tähän yhden videon, mutta minusta tämä on hyvä parodiamainen esimerkki siitä mihin ollaan menty. Näitä apuva-sketsejä tehtiin juuri sillä silmällä, että kaikki kehitys ahdistaa yksinkertaista ja "ihmistä ei enää tahdo löytää, kaikki on automatisoitu." Tuohon aikaan se ei edes ollut vielä totta! Silloin sai palvelua kaikkialta. Joka asiassa ja joka paikassa. Toki oli tuotu myös automaatteja esimerkiksi laskujen maksamiseen, mutta ei KAIKKI ollut dikiä, eikä nettiä edes vielä ollut yleisessä käytössä. Tässä nykymenossa on tultu ihan liian nopeasti eteenpäin, esimerkiksi omaishoidon asiat on tehty vaikeaksi kun pankista ei saa enää niitä paperisia tunnuslukuja, vaan pitää jokaisella ihmisellä olla oma älyluuri jolla kirjautua sovelluksella. Minä kun valitin tästä pankkiin, sain vastaukseksi tyyliin "ei voi mitään, se on tätä nykyaikaa".
No en näköjään osannut. Yritän vielä. Jos ei onnistu, niin etsikää itse, kyseessä on youtubessa video nimeltä: James Potkukelkka Partakone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen syntynyt 1993 ja minustakin tuntuu että olen putoamassa nykyajasta. En työssäni kylläkään vaan enemmänkin kulttuurillisesti. Olen olut täysi-ikäinen 10,5 vuotta ja koen että maailma on muuttunut tänä aikana aika paljon.
Olen hyvin pitkälti pudonnut kärryiltä kaiken woketuksen suhteen. En minä muista että silloin kun olin 18 olisi puhuttu muunsukupuolisuudesta tai kehitetty ongelmaa jostain Afrikan Tähdestä. En todellakaan muista että silloin ihmiset olisivat puhuneet jostain ”super turvattomasta olostaan” jos toinen ihminen sanoi sanan jota ei olisi haluttu kuulla. Toivon todella että tämä on vain lyhyt, muutamia vuosia kestävä vaihe ja että liiallinen itsensä ja omien tunteiden pohtiminen loppuisi.
Silloin kun minä olin ala-astelainen niin tytöt olivat tyttöjä ja pojat poikia, koulussa luettiin ruokarukous ja jos en väärin muista niin meidän todella lempeän opettajan johdolla leikittiin liikuntatunnilla ”kuka pelkää mustaa miestä”. Ja tästä ei siis ole kuin noin 20 vuotta.
Mitä on tapahtunut? Ja mihin tämä voi oikein mennä? Ennustaisin että tämä kehitys ei tee meille hyvää. Joten siinä mielessä olen ihan tyytyväinen että olen pudonnut kelkasta enkä nykyajan hermoille mukaan haluakaan.
Luettiin Ruokarukous koulussa?
Milloin. Ei ainakaan vielä 70-luvulla?
Sinun nuoruudessa ei puhuttu muunsukupuolisista? Tarkoitatko, ettei heitä ollut?
Et sinä ole pudonnut nykyajasta, olet vain hyvin vahvasti poteroitunut omaan viiteryhmääsi ja ajattelet 100% kuten sinun halutaan ajattelevan.
Sääli!
Kyllä, ruokarukous luettiin ala-astetta käydessäni ennen ruokailua 2000-2006. Peruskoulun kävin pienellä paikkakunnalla Pohjanmaalla joten sillä varmasti vaikutusta.
Ja vilpittömästi en muista että nuoruudessani olisi puhuttu muunsukupuolisista. Voi olla että on puhuttu mutta ei se todellakaan ole ollut asia mikä ainakaan minun viitepiirissäni olisi ollut tuttu. Ja lukioni kävin Helsingissä. Ensimmäisen kerran olen tuosta uudesta sukupuolesta kuullut muutamia vuosia sitten. Tätä ennen muunsukupuoliset lähtökohtaisesti olivat joko miehiä tai naisia.
Totta, en ole ehkä pudonnut nykyajasta johtuen siitä että en ole tähän hörhöilyyn koskaan edes lähtenyt mukaan.
Olet tippunut tuon uskonnollisen taustayhteisön vuoksi. Tai sis et ole koskaan edes päässyt kyytiin. Muualla ei ruokarukouksia ole ollut edes 70-luvulla. (Jolloin itse aloitin koulun)
Muunsukupuolisista ei ole puhuttu. Ei se tarkoita, ettei heitä ole ollut.
Teillä ei varmaan ollut homoja tai transsukupuolisiakaan? Ei ainakaan Pohjanmaala uskovaisissa kunnissa!
Minä suhtaudun asiaan niin, että en tiedä asioista paljoa, mutta minule on samantekevää ihmisten sukupuoli ja seksuaalusuus. Kaikki ovat samanarvoisia. Näin oli jo 80-luvulla pienellä paikkakunnalla transseksuaalisen ihmisen kanssa. Meille hän oli hyvä sellaisenaan.
Ai... 🤔 Itä-Suomi, 80-luvun loppu ja joka kerta ennen syömään käymistä seisottiin oman pulpetin vieressä ja rukoiltiin ruokarukous. Tämä jäi pois myöhemmillä luokilla, kun siirryttiin luokasta ruokalaan syömään. Mutta vielä sielläkin odotettiin että kaikki oli istunut alas, hiljentynyt, opettaja pöydän päästä toivotti hyvää ruokahalua ja vasta sitten sai käydä syömään.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä osaanko liittää tähän yhden videon, mutta minusta tämä on hyvä parodiamainen esimerkki siitä mihin ollaan menty. Näitä apuva-sketsejä tehtiin juuri sillä silmällä, että kaikki kehitys ahdistaa yksinkertaista ja "ihmistä ei enää tahdo löytää, kaikki on automatisoitu." Tuohon aikaan se ei edes ollut vielä totta! Silloin sai palvelua kaikkialta. Joka asiassa ja joka paikassa. Toki oli tuotu myös automaatteja esimerkiksi laskujen maksamiseen, mutta ei KAIKKI ollut dikiä, eikä nettiä edes vielä ollut yleisessä käytössä. Tässä nykymenossa on tultu ihan liian nopeasti eteenpäin, esimerkiksi omaishoidon asiat on tehty vaikeaksi kun pankista ei saa enää niitä paperisia tunnuslukuja, vaan pitää jokaisella ihmisellä olla oma älyluuri jolla kirjautua sovelluksella. Minä kun valitin tästä pankkiin, sain vastaukseksi tyyliin "ei voi mitään, se on tätä nykyaikaa".
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Se tässä ärsyttää suunnattomasti, että palveluntuottajat eivät osaa ottaa mitään kantaa, he vaan sanovat että "se vaan on näin". Ei asiat vaan ole "näin". Ne on tehty tällaisiksi ja jos ei toimi niin niiden tekijän pitäisi ottaa kantaa ja vastuu. Meillä on koko ajan enemmän ja enemmän väliportaita, ne vaan ohjaavat viestiä alaspäin eivätkä ota mitään vastuuta tai kantaa vaikka kuinka tietävät että asia ei toimi. Ja se, että kun soitan pankkiin, ymmärrän hyvin että joudun jonottamaan, mutta kun siellä on heti alussa se automaattinen vastaaja, joka kestää usein 20 sekuntia. Se on pitkä aika kuunnella diipadaapaa, senkin ajan voisi käyttää siihen jonottamiseen, mutta sitten vasta pääsee painamaan 1 tai 2 tms. Paras tietysti on henkilökohtainen palvelu, mutta se on jo ihan liikaa vaadittu.
Kaikista surkuhupaisin esimerkki oli puhelinliikkeessä, tai mitä lie nimiä ne niistä käyttävät. Menin ihan simppelin osoitemuutoksen takia paikan päälle, koska tietenkään en ollut saanut tehtyä sitä suoraan puhelimitse koska syystä x se ei käynyt. Siis olin ilmoittanut uuden osoitteen mutta edelleen vuoden jälkeen sinne vanhaan osoitteeseen meni materiaalia. No siihen tuli heti avulias palvelija kysymään, että kuinka voi auttaa. Totesin, että voisiko osoitteeni muuttaa tietokantaan kun jostain syystä edelleen menee vanhaan osoitteeseen postia vaikka se pitäisi olla muutettu moneen kertaan. Tämä energinen myyjä sanoi tarmokkaasti, joo mä en voi sitä tehdä, mulla ei ole siihen oikeuksia mutta tuo toinen kaveri tuolla vuoronumerolla voi. Miten tällaiseen asiaan ei ole oikeuksia, mitä se sitten tekee se myyjä siellä, myy liittymiä tietysti. Eli nykyään kaikki palvelut ovat pirstaloitettu ja monta kertaa saa kuulla ei ei ei ennen kun löytää sen tahon, joka voi asian hoitaa. Ja tietysti sittenkin vielä pitää pari kertaa jälkeen päin hoitaa se asia ennen kun se tallentuu sinne digisysteemiin...
Vierailija kirjoitti:
Etkö näe näissä viesteissä äärioikeiston mantraa. Sa.at lauseet, samat valitukset ja teemat.
Samat opitut lauseet.
Meillä tätä ei onneksi ole paljoa. Kyse on marginaalisesta ryhmästä. Yhteistä on tämä lammasmaisuus.
Joiltain ajoilta se oli helppo ymmärtää, miksi tähän ajautuivat. Köyhyys oli nii suurta.
Olet kova kommentoimaan, mutta osaatko kommentoida noihin kysymyksiin mitä on esitetty? Eli millä tavoin asiasisältö muuttuu, vaikka kyseessä on oikeisto, vasemmisto tai keskusta? Eivätkö nämä asian esittäjät ole oikeassa perustellessaan näkemyksenä muutokseen ja kehitykseen liittyen? Olen aina elänyt itse siinä uskossa, että oikeistolaisuus ei perustu lammasmaisuuteen, vaan enemmän se on vasemmisto mikä näin käyttäytyy ja mihin heidän ideologia perustuu, erityisesti kollektiivisuuteen. Koska vasemmistolainen on heikko, niin hänen täytyy toimia ryhmässä ja saada uskottavuus ja voimantunne sieltä. Mutta tämä taitaa olla pahasti asian vierestä...
No joo. Pysyn kyllä kärryillä, mutten välttämättä haluaisi.
Mieluusti jättäisin nuorison omasta puolestani ihan rauhaan, mutta olen törmännyt sellaiseen ärsyttävään ilmiöön, että nuoremmat polvet "omivat" minulle rakkaat harrastukset ja kiinnostuksenkohteet ja yrittävät asettaa niihin omia sääntöjään. Ei saa edes olla jotain Keski-ikäisten Noita-akkojen Ikiomaa Harrastuskerhoa jossa puuhastellaan keskenään vanhoilla säännöillä, vaan nuoret tulevat soihtujen kanssa ovelle ja vaativat että kyseinen harrastuskerho poltetaan maan tasalle. Näin kärjistettynä vertauskuvana.
Ei ole ainoastaan mistään woke-jutuista kyse, mutta ne ovat tietysti iso osa tätä ilmiötä. Esimerkkinä vaikka sellainen harrastus kuin historialliset puvut. Enää ei ole sallittua ihan vain ommella hienoja historiallisia pukuja ja nauttia niistä, eikä varsinkaan rentoutua minkään Jane Austen -fantasiamaailmojen parissa. Tai on kyllä, mutta silloin pitää puuhastella yksinään. Nettiyhteisöissä keskitytään nykyään lähes yksinomaan saarnaamaan joko päivänpolttavista aiheista tai sitten pukujen sortavasta historiasta. En edes tajua miten se Väsyneiden Keski-ikäisten Ikioma Jane Austen Fantasiaklubi haittaisi tai loukkaisi ketään olemassaolollaan, mutta kyllä se nyt vaan jostain syystä haittaa ja loukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä provosoin tätä ikäjuttua. Yritän pysyä mukana ja nytkin opiskelen alaa, jossa paljon nuorempia kun minä. joo olen keski-ikäinen mutta elän nyt parasta aikaani. Naimisissa kohta 15-vuotta, lapsi kohta teini-ikäinen ja hänellä jo omia juttuja ja ensimmäistä kertaa ikinä opiskelen ilman talouspaineita. Ei todellakaan käy kateeksi miehen siskoa, joka elää pikkulapsiarkea vaan saan toteuttaa nyt itseäni ja opiskella uutta alaa. Olishan se kauheeta jos nyt jo rupeaisi tylsistymään. Olen siis pian 48-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
No joo. Pysyn kyllä kärryillä, mutten välttämättä haluaisi.
Mieluusti jättäisin nuorison omasta puolestani ihan rauhaan, mutta olen törmännyt sellaiseen ärsyttävään ilmiöön, että nuoremmat polvet "omivat" minulle rakkaat harrastukset ja kiinnostuksenkohteet ja yrittävät asettaa niihin omia sääntöjään. Ei saa edes olla jotain Keski-ikäisten Noita-akkojen Ikiomaa Harrastuskerhoa jossa puuhastellaan keskenään vanhoilla säännöillä, vaan nuoret tulevat soihtujen kanssa ovelle ja vaativat että kyseinen harrastuskerho poltetaan maan tasalle. Näin kärjistettynä vertauskuvana.
Ei ole ainoastaan mistään woke-jutuista kyse, mutta ne ovat tietysti iso osa tätä ilmiötä. Esimerkkinä vaikka sellainen harrastus kuin historialliset puvut. Enää ei ole sallittua ihan vain ommella hienoja historiallisia pukuja ja nauttia niistä, eikä varsinkaan rentoutua minkään Jane Austen -fantasiamaailmojen parissa. Tai on kyllä, mutta silloin pitää puuhastella yksinään. Nettiyhteisöissä keskitytään nykyään lähes yksinomaan saarnaamaan joko päivänpolttavista aiheista tai sitten pukujen sortavasta historiasta. En edes tajua miten se Väsyneiden Keski-ikäisten Ikioma Jane Austen Fantasiaklubi haittaisi tai loukkaisi ketään olemassaolollaan, mutta kyllä se nyt vaan jostain syystä haittaa ja loukkaa.
Kuulostaa kyllä aivan mahtavalta tuo teidän pukuharrastus ja noitaklubi. Ikävää jos se perinne meinaa muuttua joksikin muuksi kuin mikä sen alkuperäinen funktio on ollut. En minä miehenä oleta, että pääsisin sinne velhoilemaan, se on teidän juttu ja sellaisena se saa olla ja pysyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sinua kolme vuotta nuorempi, mutta myös tippunut kärryiltä. Pian alkaa kyllä se vaihe kun lapsi alkaa käyttämään puhelinta, joten sitten varmasti pakko opetella. Opin kyllä, mutten ole kiinnostunut uusista sovelluksista, käyttöohjelmista ym.
Vierailija kirjoitti:
No joo. Pysyn kyllä kärryillä, mutten välttämättä haluaisi.
Mieluusti jättäisin nuorison omasta puolestani ihan rauhaan, mutta olen törmännyt sellaiseen ärsyttävään ilmiöön, että nuoremmat polvet "omivat" minulle rakkaat harrastukset ja kiinnostuksenkohteet ja yrittävät asettaa niihin omia sääntöjään. Ei saa edes olla jotain Keski-ikäisten Noita-akkojen Ikiomaa Harrastuskerhoa jossa puuhastellaan keskenään vanhoilla säännöillä, vaan nuoret tulevat soihtujen kanssa ovelle ja vaativat että kyseinen harrastuskerho poltetaan maan tasalle. Näin kärjistettynä vertauskuvana.
Ei ole ainoastaan mistään woke-jutuista kyse, mutta ne ovat tietysti iso osa tätä ilmiötä. Esimerkkinä vaikka sellainen harrastus kuin historialliset puvut. Enää ei ole sallittua ihan vain ommella hienoja historiallisia pukuja ja nauttia niistä, eikä varsinkaan rentoutua minkään Jane Austen -fantasiamaailmojen parissa. Tai on kyllä, mutta silloin pitää puuhastella yksinään. Nettiyhteisöissä keskitytään nykyään lähes yksinomaan saarnaamaan joko päivänpolttavista aiheista tai sitten pukujen sortavasta historiasta. En edes tajua miten se Väsyneiden Keski-ikäisten Ikioma Jane Austen Fantasiaklubi haittaisi tai loukkaisi ketään olemassaolollaan, mutta kyllä se nyt vaan jostain syystä haittaa ja loukkaa.
Piti eilen vielä lisätä (mutta palsta meni kiinni), että iso osa tätä ongelmaa on se, että keski-ikäiset harrastajat itse yrittävät miellyttää nuoria ja hakevat heiltä hyväksyntää, vaikka sitten luopumalla täysin viattomista jutuista, jotka tuottavat heille iloa. Nuorempi päällepäsmäri ikäänkuin automaattisesti hyväksytään päättämään harrastuksen uusista tuulista ja toimimaan moraalinvartijana. En ylipäätään ymmärrä, missä vaiheessa ruvettiin uskomaan, että nuorissa ihmisissä asuu jotain erityistä viisautta. No ei kyllä asu. Kaikki meistä ovat olleet nuoria: kuinka moni meistä muistelee olleensa parikymppisenä viisaampi ja laajakatseisempi kuin nykyään? Enkä tarkoita tällä, että keski-ikäisetkään olisivat mitään erityisen viisaita. Mutta sepä siinä onkin. Jos kukaan ei ole sen viisaampi kuin toinen, miksi hemmetissä pokkuroidaan ja kuunnellaan vain yhtä ikäryhmää vaatimuksineen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, on kyllä väsyttävää tämä nykyaika.
Veikkaanpa että tulossa on myös vastarintaliike tälle kaikelle teknologian pikajuoksulle. Paluu puhelinkoppeihin olis aika ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen jo tipahtanut eräällä tavalla pois. En jaa nykyihmisten arvoja enää monessakaan kohtaa. Teknologian kyllä hallitsen, se ei ole ongelma.
Mä oon Kasari ysäri vaiheeseen taas alkanut. Ostin samallaiset autot kun silloin oli ja olen alkanut taas soittaa musaa. Pöytämallin GSM puhelinta vielä suunnittelen, joten minut saisi kiinni vain kotoa ja dataa ei tarvitsisi käyttää. Minua on alkanut häiritä, että koko ajan pitää olla tavoitettavissa. T.m48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Relaa boomer! Get over it!
Etkö osaa Suomeksi kirjoittaa???
Itse taas jotenkin koen nykyajan olevan viimein aika, joka on omalle luonteelleni luontainen tapa toimia. Työelämään ainakin oma työnantaja on jalkauttanut lempeämmän ja kokeilevamman ilmapiirin, eikä enää pomot sanele, mitä pitää tehdä.
Olen saanut itse muokata työstäni sellaisen kuin pidän siitä, joka tukee vapaa-aikaani. Teknistyminen ja järjestelmät eivät ole koskaan olleet ongelma itselleni, joten varmasti sekin auttaa sulautumisessa uuteen muutokseen.
Musta tuntuu, että se hyöty mitä sähköisistäjärjestelmistä on saatavissa, on saavutettu ja nyt niitä vaan muutetaan ja välmätään pelkästä muutoksen riemusta. 10 vuotta sitten työohjelma oli huono, kun se vaihdettiin uuteen ja tuoreempaan, työteho parani ja asiat helpottuivat. Sama ei päde enää, asiat muuttuvat vain vaikeammiksi ja ohjelmat tuntuvat olevan viimeistelemättömiä raakileita. Samaa noituvat myös nuoremmat kollegat, joten ehkä vika ei täysin ole minussa. Mutta raivo nousee herkemmin, kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että se hyöty mitä sähköisistäjärjestelmistä on saatavissa, on saavutettu ja nyt niitä vaan muutetaan ja välmätään pelkästä muutoksen riemusta. 10 vuotta sitten työohjelma oli huono, kun se vaihdettiin uuteen ja tuoreempaan, työteho parani ja asiat helpottuivat. Sama ei päde enää, asiat muuttuvat vain vaikeammiksi ja ohjelmat tuntuvat olevan viimeistelemättömiä raakileita. Samaa noituvat myös nuoremmat kollegat, joten ehkä vika ei täysin ole minussa. Mutta raivo nousee herkemmin, kuin ennen.
Tämä. Tänä aamuna täällä suuressa valtion virastossa taaskaan ei saanut kirjauduttua sisään, koska valtio otti ja hankki uuden kirjautumisjärjestelmän joka on kolmen tunnistautumisen takana ja niin raskas että aamukahdeksalta se yleensä näyttää vain erroria kun liian moni yrittää sisään. Uusia ohjelmia asioiden käsittelyyn ja itseopiskeluun ym. tulee jatkuvasti, ja ok jos toimivat, moni on liian monen kirjautumiskiemuran päässä. Lisäksi etsimällä tietoa ei esim. intrasta löydä, ei ainakaan tämänvuotista, vaan kaikki hukkuu sinne. Jos jotain uutta tietoa etsii ilman että tietää polun niin siinähän etsit. Raivo nousee koska tietää että aikaisemmilla ohjelmilla homma oli suoraviivaisempaa. Pl. esim. Teams, erittäin hyvä kokonaisuus. Saat*na, täytyi tulla tänne avautumaan kun fiilikset pilalla taas. t. 41v.
Vetäytyminen nunna-munkkiluostariin on varmaan vaihtoehto. Luostarin ohjelma on tosi tarkka noudatetaan rytmiä aamupesu, aamiainen,
hartaus, päivittäiset työt puutarhan hoito, talvella lumityöt, siivoukset, vaatehuolto, hartaukset. mahdolliset opinnot jne...
Oon yli 60 v ja tässä iässä arvostaa terveyttä.
Ajassa mukana, se vaan että epävarmoja aikoja elämme.
👍🏻🤗
Voi ottaa rennosti.