Lue keskustelun säännöt.
Olen 44-v ja koen että olen tipahtamaisillani nykyajasta
En jaksa koko ajan opetella uutta, uusia nykyajan sanoja ja termejä. En jaksa työelämän vaatimuksia ja tuntuu että aika menee liian kovaa ohi ja mä haluaisin vain olla rauhassa ja hissutella eteenpäin omaan tahtiini.
Miten te muut mun ikäiset, jaksatteko pysyä "aallon harjalla"?
Kommentit (953)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sentään nämä nykyaikaan pettyneet ole persuja?
Aika monesta kommentista saa sellaisen kuvan.Eiköhän sitä nykyaikaan turhautunutta vastarannankiiskeä löydy ihan kaikkien puolueiden kannattajista ja puoluekentän ulkopuolelta.
Unabomber oli äärivasemmalla ja hän se vasta teknologista kehitystä vastustukin. Onhan sitä anarkoprimitismiä ja vaikka mitä aatetta. Hippejä ja muita kulutuskriittisiä, downshiftaajia, burnoutin polttamia entisiä startup-yrittäjiä jne.
Ketjun menneitä aikoina kaipailevat ovat niin äärioikealla kuin voi olla. He kaipaavat valkoisen miehen valtaa, sukupuolivähemmistöjen ja kaikkien erilaisten vaikenemista. Kaipuu kohdistuu koulun ruokarukouksiin(?) Ja aamunavuksiin.
Sitten on toki nämä muutama, jotka kommentoivat ilman mitään älylaitteita tai nettiä. Joidenkin mielestä kaikki vaan oli ennen parempaa! Ihan vain koska sai hiihtää kouluun kesät talvet. Joku halusi kanoja kerrostalon parvekkeelle.
😄 Sinä taas olet se, josta cursed_cancellations saa Instagramissa kaiken materiaalinsa ja sisältönsä
Jatka samaan malliin! Kaipaankin taas vähän piristystä feediini 👍🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sentään nämä nykyaikaan pettyneet ole persuja?
Aika monesta kommentista saa sellaisen kuvan.Eiköhän sitä nykyaikaan turhautunutta vastarannankiiskeä löydy ihan kaikkien puolueiden kannattajista ja puoluekentän ulkopuolelta.
Unabomber oli äärivasemmalla ja hän se vasta teknologista kehitystä vastustukin. Onhan sitä anarkoprimitismiä ja vaikka mitä aatetta. Hippejä ja muita kulutuskriittisiä, downshiftaajia, burnoutin polttamia entisiä startup-yrittäjiä jne.
Ketjun menneitä aikoina kaipailevat ovat niin äärioikealla kuin voi olla. He kaipaavat valkoisen miehen valtaa, sukupuolivähemmistöjen ja kaikkien erilaisten vaikenemista. Kaipuu kohdistuu koulun ruokarukouksiin(?) Ja aamunavuksiin.
Sitten on toki nämä muutama, jotka kommentoivat ilman mitään älylaitteita tai nettiä. Joidenkin mielestä kaikki vaan oli ennen parempaa! Ihan vain koska sai hiihtää kouluun kesät talvet. Joku halusi kanoja kerrostalon parvekkeelle.
😄 Sinä taas olet se, josta cursed_cancellations saa Instagramissa kaiken materiaalinsa ja sisältönsä
Jatka samaan malliin! Kaipaankin taas vähän piristystä feediini 👍🏻
Sorry. En puhu viiteryhmäsi kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen syntynyt 1993 ja minustakin tuntuu että olen putoamassa nykyajasta. En työssäni kylläkään vaan enemmänkin kulttuurillisesti. Olen olut täysi-ikäinen 10,5 vuotta ja koen että maailma on muuttunut tänä aikana aika paljon.
Olen hyvin pitkälti pudonnut kärryiltä kaiken woketuksen suhteen. En minä muista että silloin kun olin 18 olisi puhuttu muunsukupuolisuudesta tai kehitetty ongelmaa jostain Afrikan Tähdestä. En todellakaan muista että silloin ihmiset olisivat puhuneet jostain ”super turvattomasta olostaan” jos toinen ihminen sanoi sanan jota ei olisi haluttu kuulla. Toivon todella että tämä on vain lyhyt, muutamia vuosia kestävä vaihe ja että liiallinen itsensä ja omien tunteiden pohtiminen loppuisi.
Silloin kun minä olin ala-astelainen niin tytöt olivat tyttöjä ja pojat poikia, koulussa luettiin ruokarukous ja jos en väärin muista niin meidän todella lempeän opettajan johdolla leikittiin liikuntatunnilla ”kuka pelkää mustaa miestä”. Ja tästä ei siis ole kuin noin 20 vuotta.
Mitä on tapahtunut? Ja mihin tämä voi oikein mennä? Ennustaisin että tämä kehitys ei tee meille hyvää. Joten siinä mielessä olen ihan tyytyväinen että olen pudonnut kelkasta enkä nykyajan hermoille mukaan haluakaan.
Luettiin Ruokarukous koulussa?
Milloin. Ei ainakaan vielä 70-luvulla?
Sinun nuoruudessa ei puhuttu muunsukupuolisista? Tarkoitatko, ettei heitä ollut?
Et sinä ole pudonnut nykyajasta, olet vain hyvin vahvasti poteroitunut omaan viiteryhmääsi ja ajattelet 100% kuten sinun halutaan ajattelevan.
Sääli!
Kyllä, ruokarukous luettiin ala-astetta käydessäni ennen ruokailua 2000-2006. Peruskoulun kävin pienellä paikkakunnalla Pohjanmaalla joten sillä varmasti vaikutusta.
Ja vilpittömästi en muista että nuoruudessani olisi puhuttu muunsukupuolisista. Voi olla että on puhuttu mutta ei se todellakaan ole ollut asia mikä ainakaan minun viitepiirissäni olisi ollut tuttu. Ja lukioni kävin Helsingissä. Ensimmäisen kerran olen tuosta uudesta sukupuolesta kuullut muutamia vuosia sitten. Tätä ennen muunsukupuoliset lähtökohtaisesti olivat joko miehiä tai naisia.
Totta, en ole ehkä pudonnut nykyajasta johtuen siitä että en ole tähän hörhöilyyn koskaan edes lähtenyt mukaan.
Olet tippunut tuon uskonnollisen taustayhteisön vuoksi. Tai sis et ole koskaan edes päässyt kyytiin. Muualla ei ruokarukouksia ole ollut edes 70-luvulla. (Jolloin itse aloitin koulun)
Muunsukupuolisista ei ole puhuttu. Ei se tarkoita, ettei heitä ole ollut.
Teillä ei varmaan ollut homoja tai transsukupuolisiakaan? Ei ainakaan Pohjanmaala uskovaisissa kunnissa!
Minä suhtaudun asiaan niin, että en tiedä asioista paljoa, mutta minule on samantekevää ihmisten sukupuoli ja seksuaalusuus. Kaikki ovat samanarvoisia. Näin oli jo 80-luvulla pienellä paikkakunnalla transseksuaalisen ihmisen kanssa. Meille hän oli hyvä sellaisenaan.
Androgyyneiksi kutsuttiin sellaisia jotka poikkesivat selkeästä naisellisuus/miehekkyysmuotista. Näitä on saanut olla iät ja ajat, kaikenlaisia hiihtäjiä on ihmisissä ollut kumminkin. Nyt tämä muunsukupuolisuus liittyy sukupuolipolitiikkaan ja kovin vallankumoukselliset tavoitteethan tällä sukupuolten sotkemisella ja hämärtämisellä on.
Joidenkin mielestä lajimme tuhoutuu jos miehet ja naiset kategorioina tuhotaan. Nyt ollaan jo suurissa vaikeuksissa miten miehet ja naiset kohtaavat toisiaan ja kykenevät parisuhteisiin. Riitaisuutta ja kaunaa ruokitaan päivittäin median täydeltä, auvoisena ratkaisuna jokin utooppinen sukupuoleton yleisihmisyys.
Minulle elämän suola ja sokeri on naisena miesten erilaisuus. Silloin kun hyväksymme toistemme erilaisen kokemuksen. Nyt ajan sana on hajottaminen ja hävityksen lietsonta. Feminismi on kaapattu jo ajat sitten näiden genderhihhuleiden omaksi linnakkeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sentään nämä nykyaikaan pettyneet ole persuja?
Aika monesta kommentista saa sellaisen kuvan.Eiköhän sitä nykyaikaan turhautunutta vastarannankiiskeä löydy ihan kaikkien puolueiden kannattajista ja puoluekentän ulkopuolelta.
Unabomber oli äärivasemmalla ja hän se vasta teknologista kehitystä vastustukin. Onhan sitä anarkoprimitismiä ja vaikka mitä aatetta. Hippejä ja muita kulutuskriittisiä, downshiftaajia, burnoutin polttamia entisiä startup-yrittäjiä jne.
Ketjun menneitä aikoina kaipailevat ovat niin äärioikealla kuin voi olla. He kaipaavat valkoisen miehen valtaa, sukupuolivähemmistöjen ja kaikkien erilaisten vaikenemista. Kaipuu kohdistuu koulun ruokarukouksiin(?) Ja aamunavuksiin.
Sitten on toki nämä muutama, jotka kommentoivat ilman mitään älylaitteita tai nettiä. Joidenkin mielestä kaikki vaan oli ennen parempaa! Ihan vain koska sai hiihtää kouluun kesät talvet. Joku halusi kanoja kerrostalon parvekkeelle.
í ½í¸ Sinä taas olet se, josta cursed_cancellations saa Instagramissa kaiken materiaalinsa ja sisältönsä
Jatka samaan malliin! Kaipaankin taas vähän piristystä feediini í ½í±í ¼í¿»
Sorry. En puhu viiteryhmäsi kieltä.
tässä yks asia mitä vihaan nykyajassa: ihmisten niputtaminen "viiteryhmiinsä"
aito yksiköiden välinen keskustelu on mahdotonta, kun jokainen nähdään vaan jonkun viiteryhmän edustajana.
ei tarvi ajatella mitä toinen sanoo, kun se on jo "osa niitä" ja "ne" on kategorisesti aina väärässä.
hassuinta on kun puhutaan laumasieluisuutta ja mantroja vastaan eikä huomata ollenkaan niitä itsensä toistamia mantroja. enkä varmasti itsekään ole tästä ilmiöstä vapaa, onhan mutkin samassa kulttuuriliemessä paistettu, mutta en tahtoisi näin olevan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen syntynyt 1993 ja minustakin tuntuu että olen putoamassa nykyajasta. En työssäni kylläkään vaan enemmänkin kulttuurillisesti. Olen olut täysi-ikäinen 10,5 vuotta ja koen että maailma on muuttunut tänä aikana aika paljon.
Olen hyvin pitkälti pudonnut kärryiltä kaiken woketuksen suhteen. En minä muista että silloin kun olin 18 olisi puhuttu muunsukupuolisuudesta tai kehitetty ongelmaa jostain Afrikan Tähdestä. En todellakaan muista että silloin ihmiset olisivat puhuneet jostain ”super turvattomasta olostaan” jos toinen ihminen sanoi sanan jota ei olisi haluttu kuulla. Toivon todella että tämä on vain lyhyt, muutamia vuosia kestävä vaihe ja että liiallinen itsensä ja omien tunteiden pohtiminen loppuisi.
Silloin kun minä olin ala-astelainen niin tytöt olivat tyttöjä ja pojat poikia, koulussa luettiin ruokarukous ja jos en väärin muista niin meidän todella lempeän opettajan johdolla leikittiin liikuntatunnilla ”kuka pelkää mustaa miestä”. Ja tästä ei siis ole kuin noin 20 vuotta.
Mitä on tapahtunut? Ja mihin tämä voi oikein mennä? Ennustaisin että tämä kehitys ei tee meille hyvää. Joten siinä mielessä olen ihan tyytyväinen että olen pudonnut kelkasta enkä nykyajan hermoille mukaan haluakaan.
Jätin koko lainauksen. Jos 20 vuotta sitten olisi joku käyttäytynyt kuten nämä w-o-k-e ihmiset tai lähtenyt syyttämään Räsästä, tai käyttäytynyt kuten Marita Kattila ilmoittaakseen milloin saa seksiä, niin heitä olisi pidetty HULLUINA. Siis absoluuttisesti oli naurettu pihalle ja ihmetelty että ovatko nämä ihmiset päästään sekaisin. Nyt joku kehtaa sanoa, että ovatpa nämä rohkeita ja voimaantuneita ties mitä. Ja 20 vuotta on loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika tässä pitkässä juoksussa. En oikein osaa sanoa, kumpiko aiheuttaa enemmän ongelmia yhteiskunnassa, teknologinen murros vai tämä kulttuurillinen murros. Sitten toki on taloudellinen murros eli valtava velkaantumisen kasvu, demograafinen murros jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä sinun kannattaisi lukea Aldous Huxleyn kirja Uusi uljas maailma, niin ymmärrät paremmin. Soma ei ole kovin kaukana näistä SSRI-lääkkeistä.
Ei ihmisiä kiinnosta tällaiset kirjat, heitä kiinnostaa helpot asiat. Aldous Huxleyn dystopiat kuvaavat todellisuutta muuten paljon paremmin kuin Orwell.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40 v. ja pysyn kyllä ajassa kiinni, vaikka en enää käyttäydy kuin teinit. Esim. tutustun uuteen musiikkiin ja seuraan mieluiten uusien tekijöiden taidetta, jotta tiedän, mikä on relevanttia tässä ajassa. Olen kyllä myös suuntautumassa pedagogiseen ammattiin, joten siinä tuo "nuorison ymmärtäminen" on jokseenkin pakollista. Mutta itsekin koen olevani yhä nuori ihminen, en mikään täti. Kumppani on 10 v. nuorempi, enkä näe meissä päälle päin ikäeroa, henkisestikin olemme molemmat samalla aaltopituudella. Eihän suhteessa muuten järkeä olisikaan. Useimmin minä olen se, joka kumppanille selittää vaikka pop-kulttuurin viimeisimpiä koukeroita. Ehkä koenkin itseni nuoreksi, koska olen edelleen utelias maailmalle, jolloin ei tule olo, ettei pysyisi mukana.
Emojien nykymerkityksistä olen tipahtanut osittain pois kartalta, eli siitä huomaan iän vaikutuksen. Ja joskus polviin sattuu enemmän.
Asiallinen kirjoitus. Osaatko sanoa, mitkä ovat ne asiat konkreettisesti, joista nautit nykyaikana? En tarkoita mitään tyyliin "hiihtämistä" tai "matkustamista", koska kaikkia noita on voinut tehdä ennenkin, sillä erolla että jos menit Eurooppaan niin se oli 20 vuotta sitten vielä enemmän Eurooppa. Mutta noin yleisesti. Pidätkö nykymusiikista? Nykyelokuvista? Nykyautoista? Nykyisestä keskusteluilmapiiristä somessa tai tästä sensuroinnista jne jne? Tämä kiinnostaisi kovasti.
Löysin esimerkiksi hiljattain uuden 21-vuotiaan rap-artistin, jonka musiikista pidän. Teen koreografioita hänen kappaleisiinsa ja tanssin. En laita näitä TikTokiin, mutta eivätpä ne sieltä virrasta poikkeaisi. Nykyisin tuotetaan hurjan laadukkaita sarjoja. Roskaa on toki, mutta niin on aina ollut. Suoratoistopalveluista katson "trendaavat" ohjelmat, ja usein ne ovat mieleisiä. On myös kiva huomata, että monet nostalgiset sarjat kiinnostavat uutta sukupolvea. Esim. Stranger Things, josta 80-luvun lapsena nautin. Elokuvat ovat sen sijaan hieman kärsineet, kun paukkuja laitetaan nimenomaan sarjoihin ja minisarjoihin. Autoista en ole koskaan ymmärtänyt.
Some on lisännyt vastakkainasettelua, tai tuonut sen näkyvämmäksi. Ennen "pahaa maailmaa" pääsi pakoon, kun sulki oven. Nykyään kaikki on koko ajan "tässä" 24/7, myös netin nurja puoli. Siitä en nauti. Mutta nautin siitä, että voin myös olla 24/7 yhteydessä ystäviini ympäri maailmaa, ja puoli-ilmaiseksi. Voidaan käydä videopuheluita yms. Olen työni kautta tekemisissä trans- ja ei-binääristen nuorten kanssa, ja ymmärrän heidän tarpeitaan ja kokemuksiaan oikein hyvin. Nykynuoriso on tajunnut tämän: Ei maksa mitään olla kiva, eikä ole itseltä pois antaa toisen olla kuten on. Hävettää, että 90-luvulla koulussa käytettiin vielä sanastoa, kuten "heitä h--- voltti". Nyt tajuan, miltä se on voinut tuntua siitä luokan h---sta. Eli kyllä, nautin edistyksestä ja siitä, että ihmisille voidaan nykyään sallia turvallisempi olo omassa nahassaan.
- Se, jolta kysyit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjun menneitä aikoina kaipailevat ovat niin äärioikealla kuin voi olla. He kaipaavat valkoisen miehen valtaa, sukupuolivähemmistöjen ja kaikkien erilaisten vaikenemista. Kaipuu kohdistuu koulun ruokarukouksiin(?) Ja aamunavuksiin.
Sitten on toki nämä muutama, jotka kommentoivat ilman mitään älylaitteita tai nettiä. Joidenkin mielestä kaikki vaan oli ennen parempaa! Ihan vain koska sai hiihtää kouluun kesät talvet. Joku halusi kanoja kerrostalon parvekkeelle.
Kirjoittamasi ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta jos leikitään vähän ajatuksella. Entä jos kirjoittajat olisivatkin niin äärioikealla kun voi olla. Kuinka tämä muuttaa sitä sanomaa ja sisältöä? Voitko perustella, että näiden kirjoitusten sisältö ei pidä paikkaansa? Menetkö sinä sanomaan japanilaisille, että heidän kulttuurinsa pitää "kehittyä" ja "muuttua", että kehitys on vain hyvästä heille. Tai menetkö sanomaan kanadalaisille, että heidän elämänsä malli ei ole hyvä, vaan sitä pitää väkisin ulkopuolelta muuttaa? Jne jne.
Mutta sellainen asiaan liittyvä toteamus vielä, että mikään muu asia ei ole niin ulkopuolelta opittua ja aivopesun uhriksi joutumista, kuin tämä w-o-k-e ilmiö. Se on täysin muualta tultu, pitkän istutuksen tulos ja suurella energialla ja työllä julistettu ideologia. Se, jos joku ei perustu millään tavalla luonnonmukaisuuteen vaan kulttuurirelativismiin.
Edustivatpa ihmiset mitä ideologiaa tahansa, niin täytyy pystyä katsomaan niitä asioita ja ilmiöitä, että mistä ne ovat syntyneet, miksi niitä ajetaan ja millaisia vaikutuksia niillä on. Olipa kyseessä sitten teknologia, digitalisaatio, populaarikulttuuri jne jne.
Ymmärrän täydellisesti mitä tarkoitat. En näe tulevaisuuttani kovin valoisana. Kuulostaa liioittelulta, mutta minun on hyvin vaikeaa nähdä itseäni viiden vuoden päästä edes hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko lukenut ketjua? Oletko eri mieltä tästä? Eikö suurin kaipuu liity valkoisen miehen ylivaltaan?[/quote
Kun tämä valkoisen miehen ylivalta on sinulle ilmeisesti pakkomielle, niin kerrotaan tässä mitä se oikeasti on. Se on sivistys yhdistettynä älykkyyteen. Se on kovan työn, osaamisen, rohkeuden, uhrautumisen, prosessien, rakentamisen, kunnian, luonnon hierarkian, tavoitteellisuuden, pyhän ja muutaman muun ilmiön huipentuma. Se on kulttuuri, se on teknologia, se on taide, se on historia, se on arkkitehtuuri, se on kone. Se on ilmiö, jota ilman sinä et kirjoittelisi täällä mitään vaan eläisit savimajoissa (Camille Paglia ja if women ran the society). Se ei ole mikään itsestään syntynyt ilmiö, vaan satojen ja tuhansien vuosien jatkumo, joka on tässä vaiheessa jo hyvän aikaa saavuttanut sen kulminaatiopisteen, jonka jälkeen alamäki on alkanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen syntynyt 1993 ja minustakin tuntuu että olen putoamassa nykyajasta. En työssäni kylläkään vaan enemmänkin kulttuurillisesti. Olen olut täysi-ikäinen 10,5 vuotta ja koen että maailma on muuttunut tänä aikana aika paljon.
Olen hyvin pitkälti pudonnut kärryiltä kaiken woketuksen suhteen. En minä muista että silloin kun olin 18 olisi puhuttu muunsukupuolisuudesta tai kehitetty ongelmaa jostain Afrikan Tähdestä. En todellakaan muista että silloin ihmiset olisivat puhuneet jostain ”super turvattomasta olostaan” jos toinen ihminen sanoi sanan jota ei olisi haluttu kuulla. Toivon todella että tämä on vain lyhyt, muutamia vuosia kestävä vaihe ja että liiallinen itsensä ja omien tunteiden pohtiminen loppuisi.
Silloin kun minä olin ala-astelainen niin tytöt olivat tyttöjä ja pojat poikia, koulussa luettiin ruokarukous ja jos en väärin muista niin meidän todella lempeän opettajan johdolla leikittiin liikuntatunnilla ”kuka pelkää mustaa miestä”. Ja tästä ei siis ole kuin noin 20 vuotta.
Mitä on tapahtunut? Ja mihin tämä voi oikein mennä? Ennustaisin että tämä kehitys ei tee meille hyvää. Joten siinä mielessä olen ihan tyytyväinen että olen pudonnut kelkasta enkä nykyajan hermoille mukaan haluakaan.
Jätin koko lainauksen. Jos 20 vuotta sitten olisi joku käyttäytynyt kuten nämä w-o-k-e ihmiset tai lähtenyt syyttämään Räsästä, tai käyttäytynyt kuten Marita Kattila ilmoittaakseen milloin saa seksiä, niin heitä olisi pidetty HULLUINA. Siis absoluuttisesti oli naurettu pihalle ja ihmetelty että ovatko nämä ihmiset päästään sekaisin. Nyt joku kehtaa sanoa, että ovatpa nämä rohkeita ja voimaantuneita ties mitä. Ja 20 vuotta on loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika tässä pitkässä juoksussa. En oikein osaa sanoa, kumpiko aiheuttaa enemmän ongelmia yhteiskunnassa, teknologinen murros vai tämä kulttuurillinen murros. Sitten toki on taloudellinen murros eli valtava velkaantumisen kasvu, demograafinen murros jne jne.
Toki maailma on muuttunut. Hyvään suuntaan. Sitä kai tarkoitit. 20 v sitten olisi naurettu. Enää ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen syntynyt 1993 ja minustakin tuntuu että olen putoamassa nykyajasta. En työssäni kylläkään vaan enemmänkin kulttuurillisesti. Olen olut täysi-ikäinen 10,5 vuotta ja koen että maailma on muuttunut tänä aikana aika paljon.
Olen hyvin pitkälti pudonnut kärryiltä kaiken woketuksen suhteen. En minä muista että silloin kun olin 18 olisi puhuttu muunsukupuolisuudesta tai kehitetty ongelmaa jostain Afrikan Tähdestä. En todellakaan muista että silloin ihmiset olisivat puhuneet jostain ”super turvattomasta olostaan” jos toinen ihminen sanoi sanan jota ei olisi haluttu kuulla. Toivon todella että tämä on vain lyhyt, muutamia vuosia kestävä vaihe ja että liiallinen itsensä ja omien tunteiden pohtiminen loppuisi.
Silloin kun minä olin ala-astelainen niin tytöt olivat tyttöjä ja pojat poikia, koulussa luettiin ruokarukous ja jos en väärin muista niin meidän todella lempeän opettajan johdolla leikittiin liikuntatunnilla ”kuka pelkää mustaa miestä”. Ja tästä ei siis ole kuin noin 20 vuotta.
Mitä on tapahtunut? Ja mihin tämä voi oikein mennä? Ennustaisin että tämä kehitys ei tee meille hyvää. Joten siinä mielessä olen ihan tyytyväinen että olen pudonnut kelkasta enkä nykyajan hermoille mukaan haluakaan.
Luettiin Ruokarukous koulussa?
Milloin. Ei ainakaan vielä 70-luvulla?
Sinun nuoruudessa ei puhuttu muunsukupuolisista? Tarkoitatko, ettei heitä ollut?
Et sinä ole pudonnut nykyajasta, olet vain hyvin vahvasti poteroitunut omaan viiteryhmääsi ja ajattelet 100% kuten sinun halutaan ajattelevan.
Sääli!
Kyllä, ruokarukous luettiin ala-astetta käydessäni ennen ruokailua 2000-2006. Peruskoulun kävin pienellä paikkakunnalla Pohjanmaalla joten sillä varmasti vaikutusta.
Ja vilpittömästi en muista että nuoruudessani olisi puhuttu muunsukupuolisista. Voi olla että on puhuttu mutta ei se todellakaan ole ollut asia mikä ainakaan minun viitepiirissäni olisi ollut tuttu. Ja lukioni kävin Helsingissä. Ensimmäisen kerran olen tuosta uudesta sukupuolesta kuullut muutamia vuosia sitten. Tätä ennen muunsukupuoliset lähtökohtaisesti olivat joko miehiä tai naisia.
Totta, en ole ehkä pudonnut nykyajasta johtuen siitä että en ole tähän hörhöilyyn koskaan edes lähtenyt mukaan.
Olet tippunut tuon uskonnollisen taustayhteisön vuoksi. Tai sis et ole koskaan edes päässyt kyytiin. Muualla ei ruokarukouksia ole ollut edes 70-luvulla. (Jolloin itse aloitin koulun)
Muunsukupuolisista ei ole puhuttu. Ei se tarkoita, ettei heitä ole ollut.
Teillä ei varmaan ollut homoja tai transsukupuolisiakaan? Ei ainakaan Pohjanmaala uskovaisissa kunnissa!
Minä suhtaudun asiaan niin, että en tiedä asioista paljoa, mutta minule on samantekevää ihmisten sukupuoli ja seksuaalusuus. Kaikki ovat samanarvoisia. Näin oli jo 80-luvulla pienellä paikkakunnalla transseksuaalisen ihmisen kanssa. Meille hän oli hyvä sellaisenaan.
Androgyyneiksi kutsuttiin sellaisia jotka poikkesivat selkeästä naisellisuus/miehekkyysmuotista. Näitä on saanut olla iät ja ajat, kaikenlaisia hiihtäjiä on ihmisissä ollut kumminkin. Nyt tämä muunsukupuolisuus liittyy sukupuolipolitiikkaan ja kovin vallankumoukselliset tavoitteethan tällä sukupuolten sotkemisella ja hämärtämisellä on.
Joidenkin mielestä lajimme tuhoutuu jos miehet ja naiset kategorioina tuhotaan. Nyt ollaan jo suurissa vaikeuksissa miten miehet ja naiset kohtaavat toisiaan ja kykenevät parisuhteisiin. Riitaisuutta ja kaunaa ruokitaan päivittäin median täydeltä, auvoisena ratkaisuna jokin utooppinen sukupuoleton yleisihmisyys.
Minulle elämän suola ja sokeri on naisena miesten erilaisuus. Silloin kun hyväksymme toistemme erilaisen kokemuksen. Nyt ajan sana on hajottaminen ja hävityksen lietsonta. Feminismi on kaapattu jo ajat sitten näiden genderhihhuleiden omaksi linnakkeeksi.
Olet väärässä. Naiset ja miehet elävät parisuhteessa kuten ennenkin.
Minua ei modernisaatiossa haittaa kuin käteisen rahan mahdollinen käytöstäpoisto, sitä en haluaisi. Mutta suurin osa harrastuksistani on netissä, ja ystäviini (joista yli puolet asuu eri puolilla Suomea) pidän yhteyttä pääasiassa juurikin nettiteitse.
Joku mainitsi keskustelun alkupuolella, että ”laitteet ovat lyhytikäisempiä kuin ennen; puhelimien sietäisi kestävän vähintään 5 vuotta, mutta eivät kestä” – minulla on yhä käytössä iPhone 7 Plus vuodelta 2016. Yksikään älylaitteeni tai muu moderni kojeeni ei ole hajonnut kuin rehellisen huolimattomuuden tai laiminlyönnin takia.
En ole myöskään missään somessa, Facebookiakin käytin vain hetken aikaa melkein 10 vuotta sitten. ”Moderneista kotkotuksista” kun voi onneksi valita parhaat päältä. Eri asia tietenkin niillä, jotka joutuvat esim. työn puolesta jatkuvasti perehtymään digitalisaation uusimpiin tuuliin, mutta uskon vahvasti, että jokin mikä on Maaritin mielestä turha mukauudistus, voi olla Minnan mielestä oikeasti hyödyllinen lisäys.
N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä on myös 44v mutta tunnen olevani välitilassa. Me 77 syntyneet olemme oman aikamme vallankumous. Musiikki, koulutus, tiede ja taide oli meidän nuoruudessa parempaa kuin nyt!
Vierailija kirjoitti:
Löysin esimerkiksi hiljattain uuden 21-vuotiaan rap-artistin, jonka musiikista pidän. Teen koreografioita hänen kappaleisiinsa ja tanssin. En laita näitä TikTokiin, mutta eivätpä ne sieltä virrasta poikkeaisi. Nykyisin tuotetaan hurjan laadukkaita sarjoja. Roskaa on toki, mutta niin on aina ollut. Suoratoistopalveluista katson "trendaavat" ohjelmat, ja usein ne ovat mieleisiä. On myös kiva huomata, että monet nostalgiset sarjat kiinnostavat uutta sukupolvea. Esim. Stranger Things, josta 80-luvun lapsena nautin. Elokuvat ovat sen sijaan hieman kärsineet, kun paukkuja laitetaan nimenomaan sarjoihin ja minisarjoihin. Autoista en ole koskaan ymmärtänyt.
Some on lisännyt vastakkainasettelua, tai tuonut sen näkyvämmäksi. Ennen "pahaa maailmaa" pääsi pakoon, kun sulki oven. Nykyään kaikki on koko ajan "tässä" 24/7, myös netin nurja puoli. Siitä en nauti. Mutta nautin siitä, että voin myös olla 24/7 yhteydessä ystäviini ympäri maailmaa, ja puoli-ilmaiseksi. Voidaan käydä videopuheluita yms. Olen työni kautta tekemisissä trans- ja ei-binääristen nuorten kanssa, ja ymmärrän heidän tarpeitaan ja kokemuksiaan oikein hyvin. Nykynuoriso on tajunnut tämän: Ei maksa mitään olla kiva, eikä ole itseltä pois antaa toisen olla kuten on. Hävettää, että 90-luvulla koulussa käytettiin vielä sanastoa, kuten "heitä h--- voltti". Nyt tajuan, miltä se on voinut tuntua siitä luokan h---sta. Eli kyllä, nautin edistyksestä ja siitä, että ihmisille voidaan nykyään sallia turvallisempi olo omassa nahassaan.
- Se, jolta kysyit
Kiitos vastauksestasi! Tämä on siinä mielessä hassua, että itsekin kuuntelin paljon mustaa musiikkia 90-luvulla. Nykyään enemmän vanhaa RnB:tä, koska rap on suoraan sanoen niin käsittämättömän huonolaatuista. Vaikea kuvitella, miksi kukaan aikuinen kuuntelee rapmusiikkia, mutta uskon sen taustalla olevan sellaisen ilmiön, että kun kaikki nykyaikana on niin sivistynyttä ja kliinistä, pitää katsoa tarkkaan mitä sanoo ja ei saa sitä eikä saa tätä, niin rap-musiikki on ns. epävirallinen ja "oikeutettu" tapa purkaa juuri niitä primitiivisimpiä viettejä jotka liittyvät väkivaltaan, anarkiaan, alistamiseen jne jne. Toki tästähän ei saa puhua, vaan pitää sanoa että se on taidetta ja kulttuuria jne., mutta jos asiaa tarkastelee objektiivisesti niin eihän se ole mitään sellaista.
Tiedätkö muuten mistä tuo ho** -haukkumasana juontaa juurensa? Tai mikä sen taustalla oleva ilmiö on? Se on ns. haukkumasana usein epämiehekkäille miehille tai nuorille ns. dandypojille. Meillä on koodattu evoluutioon viitekehys, sisäryhmä vs. ulkoryhmä. Tämä on kaikkialla luonnossa ja näkyy äärimmäisen hyvin myös nykyään ihmisten keskuudessa, vaikka tätäkään ei saa sanoa ääneen. Myös niiden kohdalla erityisesti, jotka tämän haluavat kieltää. No pointti on siinä, että ennen vanhaan jos joku miesryhmän edustajista käyttäytyi epämiehekkäästi, niin se aiheutti suurta uhkaa koko heimolle. Enää tietenkään heimoja ei sellaisenaan ole, mutta on valtava sisäryhmän vs. ulkoryhmän suosiminen. Tämä näkyy esimerkiksi työpaikoilla tulosyksiköissä, urheilussa, politiikassa, mutta myös jatkuvasti kaveripiireissä. Jos olet perehtynyt rap-musiikkiin, etenkin siellä piireissä se on ollut aina vahvasti läsnä (Bloods vs. Crips, East side vs. West side jne jne). Mutta se näkyy ihan arkisessa elämässäkin. Toisin sanoen, kaikki sellaiset pojat ja nuoret miehet, jotka poikkeavat liikaa habitukseltaan tai arvoiltaan ryhmästä, heikentävät koko ryhmän uskottavuutta ja toimivuutta. Tämä saattaa tietämättömälle alkuvaiheessa kuulostaa oudolta, mutta tämä näkyy jatkuvasti myös moderneina aikoina ja osoittaa sen, kuinka mahdoton meidän on vapautua biologiasta. Se on yksi syvimmistä periaatteista, jota kannamme mukanamme aina.
Tuo oli hyvä huomio, että sarjoihin on panostettu. Se on itse asiassa yksi harvoista asioista, jotka ovat mielestäni tehty nykyään vähintään yhtä hyvin kuin ennen, jopa useissa tapauksissa paremmin. Eli positiivista kehitystä on tapahtunut. Mutta varsinaisesti populaarikulttuurissa on ilmentynyt eräs erittäin rasittava ilmiö; pyritään tyydyttämään kaikkia. Jos katsoo jotain star warseja tai hobitteja tai marvelin sankarielokuvia, niin siellä on aina se sama teema, että ne on tehty koko massalle. Ja silloin kun pyritään tyydyttämään kaikkia, loppujen lopuksi ei tyydytetä ketään. Tätä ilmiötä ei ollut ennen ainakaan samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun menneitä aikoina kaipailevat ovat niin äärioikealla kuin voi olla. He kaipaavat valkoisen miehen valtaa, sukupuolivähemmistöjen ja kaikkien erilaisten vaikenemista. Kaipuu kohdistuu koulun ruokarukouksiin(?) Ja aamunavuksiin.
Sitten on toki nämä muutama, jotka kommentoivat ilman mitään älylaitteita tai nettiä. Joidenkin mielestä kaikki vaan oli ennen parempaa! Ihan vain koska sai hiihtää kouluun kesät talvet. Joku halusi kanoja kerrostalon parvekkeelle.
Kirjoittamasi ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta jos leikitään vähän ajatuksella. Entä jos kirjoittajat olisivatkin niin äärioikealla kun voi olla. Kuinka tämä muuttaa sitä sanomaa ja sisältöä? Voitko perustella, että näiden kirjoitusten sisältö ei pidä paikkaansa? Menetkö sinä sanomaan japanilaisille, että heidän kulttuurinsa pitää "kehittyä" ja "muuttua", että kehitys on vain hyvästä heille. Tai menetkö sanomaan kanadalaisille, että heidän elämänsä malli ei ole hyvä, vaan sitä pitää väkisin ulkopuolelta muuttaa? Jne jne.
Mutta sellainen asiaan liittyvä toteamus vielä, että mikään muu asia ei ole niin ulkopuolelta opittua ja aivopesun uhriksi joutumista, kuin tämä w-o-k-e ilmiö. Se on täysin muualta tultu, pitkän istutuksen tulos ja suurella energialla ja työllä julistettu ideologia. Se, jos joku ei perustu millään tavalla luonnonmukaisuuteen vaan kulttuurirelativismiin.
Edustivatpa ihmiset mitä ideologiaa tahansa, niin täytyy pystyä katsomaan niitä asioita ja ilmiöitä, että mistä ne ovat syntyneet, miksi niitä ajetaan ja millaisia vaikutuksia niillä on. Olipa kyseessä sitten teknologia, digitalisaatio, populaarikulttuuri jne jne.
Etkö näe näissä viesteissä äärioikeiston mantraa. Sa.at lauseet, samat valitukset ja teemat.
Samat opitut lauseet.
Meillä tätä ei onneksi ole paljoa. Kyse on marginaalisesta ryhmästä. Yhteistä on tämä lammasmaisuus.
Joiltain ajoilta se oli helppo ymmärtää, miksi tähän ajautuivat. Köyhyys oli nii suurta.
En tiedä osaanko liittää tähän yhden videon, mutta minusta tämä on hyvä parodiamainen esimerkki siitä mihin ollaan menty. Näitä apuva-sketsejä tehtiin juuri sillä silmällä, että kaikki kehitys ahdistaa yksinkertaista ja "ihmistä ei enää tahdo löytää, kaikki on automatisoitu." Tuohon aikaan se ei edes ollut vielä totta! Silloin sai palvelua kaikkialta. Joka asiassa ja joka paikassa. Toki oli tuotu myös automaatteja esimerkiksi laskujen maksamiseen, mutta ei KAIKKI ollut dikiä, eikä nettiä edes vielä ollut yleisessä käytössä. Tässä nykymenossa on tultu ihan liian nopeasti eteenpäin, esimerkiksi omaishoidon asiat on tehty vaikeaksi kun pankista ei saa enää niitä paperisia tunnuslukuja, vaan pitää jokaisella ihmisellä olla oma älyluuri jolla kirjautua sovelluksella. Minä kun valitin tästä pankkiin, sain vastaukseksi tyyliin "ei voi mitään, se on tätä nykyaikaa".
Minä täytän tänä vuonna 39v ja koen ihan samalla tavalla. En jaksa opetella enää yhtäkään uutta termiä miehelle joka oli nainen mutta haluaisikin nyt olla sukupuoleton-tyypeille enkä pohtia mistä joku woke loukkaantui eilen kun sai kesken normikeskustelun feministiraivarit.
Vielä vähemmän jaksan töissä kiinnostua viidestä eri kehittämisprojektista jotka tulivat niiden viime viikolla keksittyjen kolmen tilalle. Tai päivittää koneeseen taas jotain superhyper uutta tietojärjestelmää josta on tiedossa kymmenen koulutusta seuraavassa kuussa.
Kun nämä sukupuoliasiat ja seksuaalisuus ovat niin älyttömän suuressa osassa modernia agendaa, niin mitä on tapahtunut sille ajatukselle että seksuaalisuus on yksityisasia? Miksi kenenkään kirjakaupan tai Prisman pitäisi ottaa mitään kantaa noin intiimiin asiaan, mitä se heille kuuluu? Miksi kenenkään pitäisi teoriassa tietää, mitä minä teen kenenkin kanssa? Onko kaikki yksityisyys tarkoitus tuoda kaikkien silmille?
Vastaus tähän on tietenkin yksinkertainen. Ei ketään Prismaa tai kirjakauppaa kiinnostakaan, ne tekevät sen vain siksi koska se on trendikästä. Se, että valtion laitokset, yritykset, koulut, muut säätiöt ja yhdistykset tuovat seksuaalisuutta niin vahvasti esille, johtuu siitä että seksuaalisuuteen liittyy niin käsittämättömästi valtaa ja sillä voi kontrolloida ihmisiä. Se on tyylipuhdasta identiteettipolitiikkaa. Se voidaan helposti pukea "rakkauteen". Ja eihän kukaan meistä halua antaa kuvaa, että emme rakastaisi...
Tässä toki olemme eri mieltä mikä on olkiukkoilua ja mikä on asiallista. Olen kyllä siitä samaa mieltä, että.suurin osa tässäkään ketjussa ei osaa lukea, toistavat vaan oppimaansa mantraa. Ennen ilmatkin oli parempia eikä ollut toisen värisiä!