BBC: Polyamoristen parisuhdeonni muita suurempaa

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole asiasta selkeää mielipidettä oikein suuntaan eikä toiseen, mutta se on pistänyt silmään, että seksi tuntuu olevan pakkomielle polyja moraalisin perustein lyttääville enemmän kuin itse polyille.

Tarkoitan, että monen tuntuu olevan vaikea nähdä vapaudella mitään muuta arvoa kuin estottoman paneskelun mahdollistaminen. Hirvittävän ahdistava ajatus minusta. Sitä paitsi, luulisi ihmisillä olevan suhdemuodosta riippumatta vaihtelevan vahvuisia libidoja? Silti oletus tuntuu olevan, että poly on aina jonkinlainen hyperseksuaali tai moraaliton pervo.

Olisikohan nämä ihmiset, jotka näkevät kaikkien muiden valintojen kuin perinteisen parisuhteen motiivina holtittoman paneskelun myös  niitä ihmisiä, joiden mielestä lasten hankkimatta jättäminen tarkoittaa halua bilettää loputtomasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina kuvitellaan että vapaa suhde tarkoittaa sitä että hypitään sängystä sänkyyn? Ei se sitä tarkoita, vaan että on vapaus olla muitten kanssa JOS haluaa, ja olla olematta jos ei halua.

Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 13 vuotta vapaassa suhteessa. Tänä aikana olen ihastunut kahteen mutta en harrastanut seksiä kummankaan kanssa. Mieheni on ihastunut kerran ja harrasti ihastuksen kanssa seksiä pari kertaa. Kerromme kaiken toisillemme ja suhteemme on hyvä ja rakastava. Ei mitään sellaista salailua ja epäilyä mitä suljetuissa suhteissa on. Eikä koskaan pettämistä koska JOS haluaa tehdä jotain niin sen voi ja saa kertoa kumppanille ilman pelkoa erosta.

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Ylipäätään kaikki vähänkin "normaalista" poikkeavat suhteet ajatellaan aina vain seksin kautta. Ihan samanlaillahan aikoinaan (osa toki edelleen) tehtiin homosuhteidenkin kanssa.

Itse elän ihan yksiavioisessa, heteronormatiivisessa suhteessa ja seksi on yksi osa meidän suhdetta. Suhteeseemme kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin, että pystyn ymmärtämään, ettei muidenkaan suhteissa ole kyse vain seksistä. Ymmärrän jopa sen, että itselleen toimivaa suhdemuotoa ei valita vain seksin takia.

Eli siis mitä kautta avoin suhde nyt sitten pitäisi ajatella? Miten muuten se on erilainen kuin monogaminen suhde, paitsi seksin osalta? Mikä on se avoimeen suhteeseen liittyvä vapaus, joka ei liity seksiin, mutta puuttuu yksiavioisesta suhteesta? Jostain syystä tähän kysymykseen ei kuitenkaan tule muuta vastausta kuin "no ei ole pakko harrastaa seksiä muiden kanssa". No eipä tietenkään, mutta siihen minulla on vapaus myös yksiavioisessa suhteessa, plus se liittyy seksiin, joten...?

En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista. Totta kai suhteessamme on muutakin ja tärkeämpiä asioita, mutta olettaisin, että sitä kaikkea muuta voi olla missä tahansa suhteessa. Erottava tekijä on siis ei-heteroseksi, vaikka se ei olisikaan suhteen keskeisin ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kuin omasta puolestani. Onnellisuus lisääntyi dramaattisesti, mutta seksin määrä ja seksikeskeisyys ylipäätään paradoksaalisesti väheni meillä molemmilla, kun idealisoiduista ja tunkkaisen kangistuneista "täydellisen" parisuhteen kaavoista sai päästää irti.

Ei se seksi, vaan vapaus. Älkää antako ympäristön paineiden ohjata parisuhdevalintojanne!

Mitä muita muutoksia suhteeseenne tuli kuin vapaus harrastaa seksiä myös muiden kanssa? 

Olen eri, mutta voin allekirjoittaa siteeraamasi kirjoittajan tuntemukset ja siksi kommentoin:

Muutos (koko sana kuulostaa liian dramaattisemta) oli meillä ennen kaikkea periaatteellinen ja "filosofinen" eikä ensisijaisesti johonkin oikeuksiin tai tekemisiin/tekemättömyyksiin keskittyvää. Viimeksi mainituthan ovat vain kuorrutusta, ja suhteen perusta luodaan syvemmälle.

Meillä keskusteluyhteys syveni, mikä lähensi meitä ja auttoi myös prosessoimaan omaa sielunelämää. Keskiöön nousi luottamus ja toisen kunnioittaminen - sen hyväksyminen, että toinen aikuinen ihminen on erillinen ja vapaa yksilö, jota ei voi omistaa eikä survoa omien mielihalujensa määrittämiin raameihin.

Jos en voi luottaa toisen olevan pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka osaa tehdä itsenäisesti omia valintojaan, voiko suhde olla kovin terveellä pohjalla? Millä perusteella minä osaisin tehdä yhtään parempia valintoja kumppanini puolesta kuin hän itse?

.

Ok, kiitos vastuksesta, en tosin ilmeisesti onnistunut muotoilemaan kysymystäni niin, että siitä olisi tajunnut, mitä ajan takaa. Yritän jatkokysymyksillä.

Minä luotan puolisoni olevan pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka osaa tehdä itsenäisesti omia valintojaan. Täten luotan myös siihen, että hän on ihan itse valinnut olla minun kanssani monogamisessa suhteessa. Luotan myös siihen, että hän uskoo saman minusta ja luottaa sanaani, kun kerron haluavani olla hänen kanssaan monogamisessa suhteessa.

Miksi oletat, että monogamisessa suhteessa joku tekisi valintoja toisen puolesta? Tai omistaisi toisen? Tai että suhteessa ei voitaisi keskustella syvällisesti ja myös tehtäisi niin? Eikö tämä ole varsin kapea ja ennakkoluuloinen käsitys monogamisesta suhteesta?

Jos teillä se keskusteluyhteyden syveneminen ei siis liittynyt siihen, että keskusteltaisiin suhteen avaamisesta seksuaalisessa mielessä, niin millaisesta suhteen avaamisesta te keskustelitte? Eli mitä ei-seksiin liittyvää avoimuutta avoin suhde tarkoittaa (jos sitä kerran ei pitäisi määritellä sen kautta, mitä seksistä on sovittu)?

Kolme tyttöystävää ja kaksi vaimoa on itselle sopiva määrä.

Bolshevik Broadcasting Corporation mädättää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina kuvitellaan että vapaa suhde tarkoittaa sitä että hypitään sängystä sänkyyn? Ei se sitä tarkoita, vaan että on vapaus olla muitten kanssa JOS haluaa, ja olla olematta jos ei halua.

Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 13 vuotta vapaassa suhteessa. Tänä aikana olen ihastunut kahteen mutta en harrastanut seksiä kummankaan kanssa. Mieheni on ihastunut kerran ja harrasti ihastuksen kanssa seksiä pari kertaa. Kerromme kaiken toisillemme ja suhteemme on hyvä ja rakastava. Ei mitään sellaista salailua ja epäilyä mitä suljetuissa suhteissa on. Eikä koskaan pettämistä koska JOS haluaa tehdä jotain niin sen voi ja saa kertoa kumppanille ilman pelkoa erosta.

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Ylipäätään kaikki vähänkin "normaalista" poikkeavat suhteet ajatellaan aina vain seksin kautta. Ihan samanlaillahan aikoinaan (osa toki edelleen) tehtiin homosuhteidenkin kanssa.

Itse elän ihan yksiavioisessa, heteronormatiivisessa suhteessa ja seksi on yksi osa meidän suhdetta. Suhteeseemme kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin, että pystyn ymmärtämään, ettei muidenkaan suhteissa ole kyse vain seksistä. Ymmärrän jopa sen, että itselleen toimivaa suhdemuotoa ei valita vain seksin takia.

Eli siis mitä kautta avoin suhde nyt sitten pitäisi ajatella? Miten muuten se on erilainen kuin monogaminen suhde, paitsi seksin osalta? Mikä on se avoimeen suhteeseen liittyvä vapaus, joka ei liity seksiin, mutta puuttuu yksiavioisesta suhteesta? Jostain syystä tähän kysymykseen ei kuitenkaan tule muuta vastausta kuin "no ei ole pakko harrastaa seksiä muiden kanssa". No eipä tietenkään, mutta siihen minulla on vapaus myös yksiavioisessa suhteessa, plus se liittyy seksiin, joten...?

En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista. Totta kai suhteessamme on muutakin ja tärkeämpiä asioita, mutta olettaisin, että sitä kaikkea muuta voi olla missä tahansa suhteessa. Erottava tekijä on siis ei-heteroseksi, vaikka se ei olisikaan suhteen keskeisin ominaisuus.

Ajattelet asian turhan hankalasti.

Minulle ihmisen vapaus on yksinkertaisesti arvo, jota haluan vaalia myös ihmissuhteissani. Asiaan liittyy myös tietyllä tavalla henkisen kasvun ajatus, mutta ilman mitään mystiikkaa tai hippeilyä ainanaan minulla. Arjen pyörteessä suhteeni on varmasti monin tavoin kuin yksiavioisellakin, sillä erotuksella että en uhkaa kumppaniani erolla, jos hän kävisi vieraissa ;). En ylipäätään ole seksikeskeinen.

Minulla ei ole tarvetta nimetä suhdetyyppiäni mitenkään tai määritellä sitä vertailemalla johonkin muuhun. Tuntuu että se määrittelytarve on ulkopuolisilla, josta kirjoituksesi on hyvä esimerkki. Minä en koe, että suhteessani olisi mitään "erityisjärjestelyä" - se tuntuu minulle/meille varmaankin yhtä luontevalta tai "itsestäänselvältä" kuin yksiavioisuus jostakin toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kuin omasta puolestani. Onnellisuus lisääntyi dramaattisesti, mutta seksin määrä ja seksikeskeisyys ylipäätään paradoksaalisesti väheni meillä molemmilla, kun idealisoiduista ja tunkkaisen kangistuneista "täydellisen" parisuhteen kaavoista sai päästää irti.

Ei se seksi, vaan vapaus. Älkää antako ympäristön paineiden ohjata parisuhdevalintojanne!

Mitä muita muutoksia suhteeseenne tuli kuin vapaus harrastaa seksiä myös muiden kanssa? 

Olen eri, mutta voin allekirjoittaa siteeraamasi kirjoittajan tuntemukset ja siksi kommentoin:

Muutos (koko sana kuulostaa liian dramaattisemta) oli meillä ennen kaikkea periaatteellinen ja "filosofinen" eikä ensisijaisesti johonkin oikeuksiin tai tekemisiin/tekemättömyyksiin keskittyvää. Viimeksi mainituthan ovat vain kuorrutusta, ja suhteen perusta luodaan syvemmälle.

Meillä keskusteluyhteys syveni, mikä lähensi meitä ja auttoi myös prosessoimaan omaa sielunelämää. Keskiöön nousi luottamus ja toisen kunnioittaminen - sen hyväksyminen, että toinen aikuinen ihminen on erillinen ja vapaa yksilö, jota ei voi omistaa eikä survoa omien mielihalujensa määrittämiin raameihin.

Jos en voi luottaa toisen olevan pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka osaa tehdä itsenäisesti omia valintojaan, voiko suhde olla kovin terveellä pohjalla? Millä perusteella minä osaisin tehdä yhtään parempia valintoja kumppanini puolesta kuin hän itse?

.

Miksi polypalloilijat aina kuvittelevat, että monogamisissa suhteissa omistetaan toinen? Meillä ainakin molemmat ovat täysin vapaita lopettamaan suhteen ja siirtymään elämässään eteenpäin ihan just sillä hetkellä, kun haluavat. Kukaan ei omista ketään eikä voi myöskään pakottaa kumpaakaan kenenkään kolmannen osapuolen metamuruseksi. 

Jos omassa suhteessasi on ollut keskustelukyvyttömyyttä ja omistuspyrkimyksiä ennen suhteen avaamista, niin älä yleistä muihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina kuvitellaan että vapaa suhde tarkoittaa sitä että hypitään sängystä sänkyyn? Ei se sitä tarkoita, vaan että on vapaus olla muitten kanssa JOS haluaa, ja olla olematta jos ei halua.

Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 13 vuotta vapaassa suhteessa. Tänä aikana olen ihastunut kahteen mutta en harrastanut seksiä kummankaan kanssa. Mieheni on ihastunut kerran ja harrasti ihastuksen kanssa seksiä pari kertaa. Kerromme kaiken toisillemme ja suhteemme on hyvä ja rakastava. Ei mitään sellaista salailua ja epäilyä mitä suljetuissa suhteissa on. Eikä koskaan pettämistä koska JOS haluaa tehdä jotain niin sen voi ja saa kertoa kumppanille ilman pelkoa erosta.

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Ylipäätään kaikki vähänkin "normaalista" poikkeavat suhteet ajatellaan aina vain seksin kautta. Ihan samanlaillahan aikoinaan (osa toki edelleen) tehtiin homosuhteidenkin kanssa.

Itse elän ihan yksiavioisessa, heteronormatiivisessa suhteessa ja seksi on yksi osa meidän suhdetta. Suhteeseemme kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin, että pystyn ymmärtämään, ettei muidenkaan suhteissa ole kyse vain seksistä. Ymmärrän jopa sen, että itselleen toimivaa suhdemuotoa ei valita vain seksin takia.

Eli siis mitä kautta avoin suhde nyt sitten pitäisi ajatella? Miten muuten se on erilainen kuin monogaminen suhde, paitsi seksin osalta? Mikä on se avoimeen suhteeseen liittyvä vapaus, joka ei liity seksiin, mutta puuttuu yksiavioisesta suhteesta? Jostain syystä tähän kysymykseen ei kuitenkaan tule muuta vastausta kuin "no ei ole pakko harrastaa seksiä muiden kanssa". No eipä tietenkään, mutta siihen minulla on vapaus myös yksiavioisessa suhteessa, plus se liittyy seksiin, joten...?

En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista. Totta kai suhteessamme on muutakin ja tärkeämpiä asioita, mutta olettaisin, että sitä kaikkea muuta voi olla missä tahansa suhteessa. Erottava tekijä on siis ei-heteroseksi, vaikka se ei olisikaan suhteen keskeisin ominaisuus.

Ajattelet asian turhan hankalasti.

Minulle ihmisen vapaus on yksinkertaisesti arvo, jota haluan vaalia myös ihmissuhteissani. Asiaan liittyy myös tietyllä tavalla henkisen kasvun ajatus, mutta ilman mitään mystiikkaa tai hippeilyä ainanaan minulla. Arjen pyörteessä suhteeni on varmasti monin tavoin kuin yksiavioisellakin, sillä erotuksella että en uhkaa kumppaniani erolla, jos hän kävisi vieraissa ;). En ylipäätään ole seksikeskeinen.

Minulla ei ole tarvetta nimetä suhdetyyppiäni mitenkään tai määritellä sitä vertailemalla johonkin muuhun. Tuntuu että se määrittelytarve on ulkopuolisilla, josta kirjoituksesi on hyvä esimerkki. Minä en koe, että suhteessani olisi mitään "erityisjärjestelyä" - se tuntuu minulle/meille varmaankin yhtä luontevalta tai "itsestäänselvältä" kuin yksiavioisuus jostakin toisesta.

Ei mullakaan ollut mitään tarvetta kutsua itseäni yksiavioiseksi ennen kuin avoimien suhteiden puolestapuhujat minut sellaiseksi nimittivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina kuvitellaan että vapaa suhde tarkoittaa sitä että hypitään sängystä sänkyyn? Ei se sitä tarkoita, vaan että on vapaus olla muitten kanssa JOS haluaa, ja olla olematta jos ei halua.

Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 13 vuotta vapaassa suhteessa. Tänä aikana olen ihastunut kahteen mutta en harrastanut seksiä kummankaan kanssa. Mieheni on ihastunut kerran ja harrasti ihastuksen kanssa seksiä pari kertaa. Kerromme kaiken toisillemme ja suhteemme on hyvä ja rakastava. Ei mitään sellaista salailua ja epäilyä mitä suljetuissa suhteissa on. Eikä koskaan pettämistä koska JOS haluaa tehdä jotain niin sen voi ja saa kertoa kumppanille ilman pelkoa erosta.

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Ylipäätään kaikki vähänkin "normaalista" poikkeavat suhteet ajatellaan aina vain seksin kautta. Ihan samanlaillahan aikoinaan (osa toki edelleen) tehtiin homosuhteidenkin kanssa.

Itse elän ihan yksiavioisessa, heteronormatiivisessa suhteessa ja seksi on yksi osa meidän suhdetta. Suhteeseemme kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin, että pystyn ymmärtämään, ettei muidenkaan suhteissa ole kyse vain seksistä. Ymmärrän jopa sen, että itselleen toimivaa suhdemuotoa ei valita vain seksin takia.

Eli siis mitä kautta avoin suhde nyt sitten pitäisi ajatella? Miten muuten se on erilainen kuin monogaminen suhde, paitsi seksin osalta? Mikä on se avoimeen suhteeseen liittyvä vapaus, joka ei liity seksiin, mutta puuttuu yksiavioisesta suhteesta? Jostain syystä tähän kysymykseen ei kuitenkaan tule muuta vastausta kuin "no ei ole pakko harrastaa seksiä muiden kanssa". No eipä tietenkään, mutta siihen minulla on vapaus myös yksiavioisessa suhteessa, plus se liittyy seksiin, joten...?

En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista. Totta kai suhteessamme on muutakin ja tärkeämpiä asioita, mutta olettaisin, että sitä kaikkea muuta voi olla missä tahansa suhteessa. Erottava tekijä on siis ei-heteroseksi, vaikka se ei olisikaan suhteen keskeisin ominaisuus.

En nyt saa aivan kiinni, että puhutko polyamorisista parisuhteista vai avoimista suhteista joissa kaksi ihmistä seurustelee keskenään ja kumpikin/toinen harrastaa seksiä myös muiden ihmisten kanssa? Vai niputatko nämä samaksi asiaksi?

Polyamorisessa suhteessa eletään parisuhteessa useamman kumppanin kanssa. Kyllähän suhteeseen liittyy paljon muutakin kuin seksi, joten kovin yksiulotteista muodostaa näkemyksiä toisten suhteista pelkästään seksin kautta. Tai edes omasta suhteesta, kuten sinä tunnut tekevän. Tuolla logiikallahan kumppani valitaan pelkän seksin takia ja muut yhdistävät piirteet ovat lähinnä iloinen yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina kuvitellaan että vapaa suhde tarkoittaa sitä että hypitään sängystä sänkyyn? Ei se sitä tarkoita, vaan että on vapaus olla muitten kanssa JOS haluaa, ja olla olematta jos ei halua.

Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 13 vuotta vapaassa suhteessa. Tänä aikana olen ihastunut kahteen mutta en harrastanut seksiä kummankaan kanssa. Mieheni on ihastunut kerran ja harrasti ihastuksen kanssa seksiä pari kertaa. Kerromme kaiken toisillemme ja suhteemme on hyvä ja rakastava. Ei mitään sellaista salailua ja epäilyä mitä suljetuissa suhteissa on. Eikä koskaan pettämistä koska JOS haluaa tehdä jotain niin sen voi ja saa kertoa kumppanille ilman pelkoa erosta.

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Ylipäätään kaikki vähänkin "normaalista" poikkeavat suhteet ajatellaan aina vain seksin kautta. Ihan samanlaillahan aikoinaan (osa toki edelleen) tehtiin homosuhteidenkin kanssa.

Itse elän ihan yksiavioisessa, heteronormatiivisessa suhteessa ja seksi on yksi osa meidän suhdetta. Suhteeseemme kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin, että pystyn ymmärtämään, ettei muidenkaan suhteissa ole kyse vain seksistä. Ymmärrän jopa sen, että itselleen toimivaa suhdemuotoa ei valita vain seksin takia.

Eli siis mitä kautta avoin suhde nyt sitten pitäisi ajatella? Miten muuten se on erilainen kuin monogaminen suhde, paitsi seksin osalta? Mikä on se avoimeen suhteeseen liittyvä vapaus, joka ei liity seksiin, mutta puuttuu yksiavioisesta suhteesta? Jostain syystä tähän kysymykseen ei kuitenkaan tule muuta vastausta kuin "no ei ole pakko harrastaa seksiä muiden kanssa". No eipä tietenkään, mutta siihen minulla on vapaus myös yksiavioisessa suhteessa, plus se liittyy seksiin, joten...?

En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista. Totta kai suhteessamme on muutakin ja tärkeämpiä asioita, mutta olettaisin, että sitä kaikkea muuta voi olla missä tahansa suhteessa. Erottava tekijä on siis ei-heteroseksi, vaikka se ei olisikaan suhteen keskeisin ominaisuus.

Ajattelet asian turhan hankalasti.

Minulle ihmisen vapaus on yksinkertaisesti arvo, jota haluan vaalia myös ihmissuhteissani. Asiaan liittyy myös tietyllä tavalla henkisen kasvun ajatus, mutta ilman mitään mystiikkaa tai hippeilyä ainanaan minulla. Arjen pyörteessä suhteeni on varmasti monin tavoin kuin yksiavioisellakin, sillä erotuksella että en uhkaa kumppaniani erolla, jos hän kävisi vieraissa ;). En ylipäätään ole seksikeskeinen.

Minulla ei ole tarvetta nimetä suhdetyyppiäni mitenkään tai määritellä sitä vertailemalla johonkin muuhun. Tuntuu että se määrittelytarve on ulkopuolisilla, josta kirjoituksesi on hyvä esimerkki. Minä en koe, että suhteessani olisi mitään "erityisjärjestelyä" - se tuntuu minulle/meille varmaankin yhtä luontevalta tai "itsestäänselvältä" kuin yksiavioisuus jostakin toisesta.

En uhkaile kumppaniani millään. Olemme sopineet, että suhde on suljettu. Jos toinen rikkoo sopimuksen, niin sitä katsotaan tilannekohtaisesti, kuten mitä vain muutakin toiselle valehtelua katsottaisiin. Minusta se, että en valehtele rakastamalleni ihmiselle ei ole vapaudesta luopumista, mutta kukin toki määrittelee vapauden haluamallaan tavalla:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina kuvitellaan että vapaa suhde tarkoittaa sitä että hypitään sängystä sänkyyn? Ei se sitä tarkoita, vaan että on vapaus olla muitten kanssa JOS haluaa, ja olla olematta jos ei halua.

Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 13 vuotta vapaassa suhteessa. Tänä aikana olen ihastunut kahteen mutta en harrastanut seksiä kummankaan kanssa. Mieheni on ihastunut kerran ja harrasti ihastuksen kanssa seksiä pari kertaa. Kerromme kaiken toisillemme ja suhteemme on hyvä ja rakastava. Ei mitään sellaista salailua ja epäilyä mitä suljetuissa suhteissa on. Eikä koskaan pettämistä koska JOS haluaa tehdä jotain niin sen voi ja saa kertoa kumppanille ilman pelkoa erosta.

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Ylipäätään kaikki vähänkin "normaalista" poikkeavat suhteet ajatellaan aina vain seksin kautta. Ihan samanlaillahan aikoinaan (osa toki edelleen) tehtiin homosuhteidenkin kanssa.

Itse elän ihan yksiavioisessa, heteronormatiivisessa suhteessa ja seksi on yksi osa meidän suhdetta. Suhteeseemme kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin, että pystyn ymmärtämään, ettei muidenkaan suhteissa ole kyse vain seksistä. Ymmärrän jopa sen, että itselleen toimivaa suhdemuotoa ei valita vain seksin takia.

Eli siis mitä kautta avoin suhde nyt sitten pitäisi ajatella? Miten muuten se on erilainen kuin monogaminen suhde, paitsi seksin osalta? Mikä on se avoimeen suhteeseen liittyvä vapaus, joka ei liity seksiin, mutta puuttuu yksiavioisesta suhteesta? Jostain syystä tähän kysymykseen ei kuitenkaan tule muuta vastausta kuin "no ei ole pakko harrastaa seksiä muiden kanssa". No eipä tietenkään, mutta siihen minulla on vapaus myös yksiavioisessa suhteessa, plus se liittyy seksiin, joten...?

En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista. Totta kai suhteessamme on muutakin ja tärkeämpiä asioita, mutta olettaisin, että sitä kaikkea muuta voi olla missä tahansa suhteessa. Erottava tekijä on siis ei-heteroseksi, vaikka se ei olisikaan suhteen keskeisin ominaisuus.

En nyt saa aivan kiinni, että puhutko polyamorisista parisuhteista vai avoimista suhteista joissa kaksi ihmistä seurustelee keskenään ja kumpikin/toinen harrastaa seksiä myös muiden ihmisten kanssa? Vai niputatko nämä samaksi asiaksi?

Polyamorisessa suhteessa eletään parisuhteessa useamman kumppanin kanssa. Kyllähän suhteeseen liittyy paljon muutakin kuin seksi, joten kovin yksiulotteista muodostaa näkemyksiä toisten suhteista pelkästään seksin kautta. Tai edes omasta suhteesta, kuten sinä tunnut tekevän. Tuolla logiikallahan kumppani valitaan pelkän seksin takia ja muut yhdistävät piirteet ovat lähinnä iloinen yllätys.

Siis mä kirjaimellisesti sanon, että suhteessani on tärkeämpiä asioita kuin seksi, mutta sinusta määrittelen suhteeni seksin perusteella? Ok.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole asiasta selkeää mielipidettä oikein suuntaan eikä toiseen, mutta se on pistänyt silmään, että seksi tuntuu olevan pakkomielle polyja moraalisin perustein lyttääville enemmän kuin itse polyille.

Tarkoitan, että monen tuntuu olevan vaikea nähdä vapaudella mitään muuta arvoa kuin estottoman paneskelun mahdollistaminen. Hirvittävän ahdistava ajatus minusta. Sitä paitsi, luulisi ihmisillä olevan suhdemuodosta riippumatta vaihtelevan vahvuisia libidoja? Silti oletus tuntuu olevan, että poly on aina jonkinlainen hyperseksuaali tai moraaliton pervo.

Itse en lyttää polyja/avoimia/ketään, kukin saa elää miten haluaa. Mutta mä koen olevani täysin vapaa monogamisessa parisuhteessani, enkä tajua, miten tämä tuntuu olevan osalle em. ryhmien edustajista ihan mahdoton ajatus. Tavallaan kiinnostaisi tietää, mitä seksiin liittymätöntä vapautta he olettavat minulta puuttuvan.

Kolme miestä olisi hyvä, yksi hoitaa lapset, toinen kokkaa ja kolmas käy töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina kuvitellaan että vapaa suhde tarkoittaa sitä että hypitään sängystä sänkyyn? Ei se sitä tarkoita, vaan että on vapaus olla muitten kanssa JOS haluaa, ja olla olematta jos ei halua.

Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 13 vuotta vapaassa suhteessa. Tänä aikana olen ihastunut kahteen mutta en harrastanut seksiä kummankaan kanssa. Mieheni on ihastunut kerran ja harrasti ihastuksen kanssa seksiä pari kertaa. Kerromme kaiken toisillemme ja suhteemme on hyvä ja rakastava. Ei mitään sellaista salailua ja epäilyä mitä suljetuissa suhteissa on. Eikä koskaan pettämistä koska JOS haluaa tehdä jotain niin sen voi ja saa kertoa kumppanille ilman pelkoa erosta.

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Ylipäätään kaikki vähänkin "normaalista" poikkeavat suhteet ajatellaan aina vain seksin kautta. Ihan samanlaillahan aikoinaan (osa toki edelleen) tehtiin homosuhteidenkin kanssa.

Itse elän ihan yksiavioisessa, heteronormatiivisessa suhteessa ja seksi on yksi osa meidän suhdetta. Suhteeseemme kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin, että pystyn ymmärtämään, ettei muidenkaan suhteissa ole kyse vain seksistä. Ymmärrän jopa sen, että itselleen toimivaa suhdemuotoa ei valita vain seksin takia.

Eli siis mitä kautta avoin suhde nyt sitten pitäisi ajatella? Miten muuten se on erilainen kuin monogaminen suhde, paitsi seksin osalta? Mikä on se avoimeen suhteeseen liittyvä vapaus, joka ei liity seksiin, mutta puuttuu yksiavioisesta suhteesta? Jostain syystä tähän kysymykseen ei kuitenkaan tule muuta vastausta kuin "no ei ole pakko harrastaa seksiä muiden kanssa". No eipä tietenkään, mutta siihen minulla on vapaus myös yksiavioisessa suhteessa, plus se liittyy seksiin, joten...?

En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista. Totta kai suhteessamme on muutakin ja tärkeämpiä asioita, mutta olettaisin, että sitä kaikkea muuta voi olla missä tahansa suhteessa. Erottava tekijä on siis ei-heteroseksi, vaikka se ei olisikaan suhteen keskeisin ominaisuus.

Ajattelet asian turhan hankalasti.

Minulle ihmisen vapaus on yksinkertaisesti arvo, jota haluan vaalia myös ihmissuhteissani. Asiaan liittyy myös tietyllä tavalla henkisen kasvun ajatus, mutta ilman mitään mystiikkaa tai hippeilyä ainanaan minulla. Arjen pyörteessä suhteeni on varmasti monin tavoin kuin yksiavioisellakin, sillä erotuksella että en uhkaa kumppaniani erolla, jos hän kävisi vieraissa ;). En ylipäätään ole seksikeskeinen.

Minulla ei ole tarvetta nimetä suhdetyyppiäni mitenkään tai määritellä sitä vertailemalla johonkin muuhun. Tuntuu että se määrittelytarve on ulkopuolisilla, josta kirjoituksesi on hyvä esimerkki. Minä en koe, että suhteessani olisi mitään "erityisjärjestelyä" - se tuntuu minulle/meille varmaankin yhtä luontevalta tai "itsestäänselvältä" kuin yksiavioisuus jostakin toisesta.

Ei mullakaan ollut mitään tarvetta kutsua itseäni yksiavioiseksi ennen kuin avoimien suhteiden puolestapuhujat minut sellaiseksi nimittivät.

Tämän myötäkö sinulle tuli tarve kutsua itseäsi yksiavioiseksi. Minä ymmärrän, että joissain asiayhteyksissä on selkeyden vuoksi järkevää nimetä jonkun suhdemuoto yksiavioisuudeksi, mutta tämä ei ole silti luonut minulle tarvetta alkaa kutsua itseäni yksiavioiseksi.

Näyttäkää minulle kauniita, hoikkia, naisellisia naisilta näyttöviä naisia, femmejä ja maskuliinisia kunnon uroksia, miehisiä miehiä sisältävä polyamorinen suhde, niin minä kerron teille kuinka maailmankaikkeus syntyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina kuvitellaan että vapaa suhde tarkoittaa sitä että hypitään sängystä sänkyyn? Ei se sitä tarkoita, vaan että on vapaus olla muitten kanssa JOS haluaa, ja olla olematta jos ei halua.

Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 13 vuotta vapaassa suhteessa. Tänä aikana olen ihastunut kahteen mutta en harrastanut seksiä kummankaan kanssa. Mieheni on ihastunut kerran ja harrasti ihastuksen kanssa seksiä pari kertaa. Kerromme kaiken toisillemme ja suhteemme on hyvä ja rakastava. Ei mitään sellaista salailua ja epäilyä mitä suljetuissa suhteissa on. Eikä koskaan pettämistä koska JOS haluaa tehdä jotain niin sen voi ja saa kertoa kumppanille ilman pelkoa erosta.

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Ylipäätään kaikki vähänkin "normaalista" poikkeavat suhteet ajatellaan aina vain seksin kautta. Ihan samanlaillahan aikoinaan (osa toki edelleen) tehtiin homosuhteidenkin kanssa.

Itse elän ihan yksiavioisessa, heteronormatiivisessa suhteessa ja seksi on yksi osa meidän suhdetta. Suhteeseemme kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin, että pystyn ymmärtämään, ettei muidenkaan suhteissa ole kyse vain seksistä. Ymmärrän jopa sen, että itselleen toimivaa suhdemuotoa ei valita vain seksin takia.

Eli siis mitä kautta avoin suhde nyt sitten pitäisi ajatella? Miten muuten se on erilainen kuin monogaminen suhde, paitsi seksin osalta? Mikä on se avoimeen suhteeseen liittyvä vapaus, joka ei liity seksiin, mutta puuttuu yksiavioisesta suhteesta? Jostain syystä tähän kysymykseen ei kuitenkaan tule muuta vastausta kuin "no ei ole pakko harrastaa seksiä muiden kanssa". No eipä tietenkään, mutta siihen minulla on vapaus myös yksiavioisessa suhteessa, plus se liittyy seksiin, joten...?

En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista. Totta kai suhteessamme on muutakin ja tärkeämpiä asioita, mutta olettaisin, että sitä kaikkea muuta voi olla missä tahansa suhteessa. Erottava tekijä on siis ei-heteroseksi, vaikka se ei olisikaan suhteen keskeisin ominaisuus.

Ajattelet asian turhan hankalasti.

Minulle ihmisen vapaus on yksinkertaisesti arvo, jota haluan vaalia myös ihmissuhteissani. Asiaan liittyy myös tietyllä tavalla henkisen kasvun ajatus, mutta ilman mitään mystiikkaa tai hippeilyä ainanaan minulla. Arjen pyörteessä suhteeni on varmasti monin tavoin kuin yksiavioisellakin, sillä erotuksella että en uhkaa kumppaniani erolla, jos hän kävisi vieraissa ;). En ylipäätään ole seksikeskeinen.

Minulla ei ole tarvetta nimetä suhdetyyppiäni mitenkään tai määritellä sitä vertailemalla johonkin muuhun. Tuntuu että se määrittelytarve on ulkopuolisilla, josta kirjoituksesi on hyvä esimerkki. Minä en koe, että suhteessani olisi mitään "erityisjärjestelyä" - se tuntuu minulle/meille varmaankin yhtä luontevalta tai "itsestäänselvältä" kuin yksiavioisuus jostakin toisesta.

Millä tavalla kirjoitukseni on osoitus siitä, että minulla olisi tarve määritellä sinun suhteesi? Kirjoitukseni oli vastaus aiempiin teksteihin, jotka perustuvat siihen, että ihmisillä yleisesti on tarve määritellä, että on erilaisia suhdetyyppejä. Jos ei olisi, niin eihän olisi tätä koko ketjua eikä kukaan tutkisi, ovatko polyamoristit onnellisempia kuin muut jne.

Avoimet suhteet -kirja ei myöskään tukenut väitettäsi siitä, että määrittelytarve olisi erityisesti "ulkopuolisilla", perinteisessä parisuhteessa elävillä. Siellähän oli vaikka millä mitalla määritelmiä ja sanastoa, jotka asianosaiset itse ovat kehittäneet ja ilmeisesti kokevat tarpeellisiksi, jotta voivat erottaa suhdemuotonsa ns. norminmukaisista suhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina kuvitellaan että vapaa suhde tarkoittaa sitä että hypitään sängystä sänkyyn? Ei se sitä tarkoita, vaan että on vapaus olla muitten kanssa JOS haluaa, ja olla olematta jos ei halua.

Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 13 vuotta vapaassa suhteessa. Tänä aikana olen ihastunut kahteen mutta en harrastanut seksiä kummankaan kanssa. Mieheni on ihastunut kerran ja harrasti ihastuksen kanssa seksiä pari kertaa. Kerromme kaiken toisillemme ja suhteemme on hyvä ja rakastava. Ei mitään sellaista salailua ja epäilyä mitä suljetuissa suhteissa on. Eikä koskaan pettämistä koska JOS haluaa tehdä jotain niin sen voi ja saa kertoa kumppanille ilman pelkoa erosta.

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Ylipäätään kaikki vähänkin "normaalista" poikkeavat suhteet ajatellaan aina vain seksin kautta. Ihan samanlaillahan aikoinaan (osa toki edelleen) tehtiin homosuhteidenkin kanssa.

Itse elän ihan yksiavioisessa, heteronormatiivisessa suhteessa ja seksi on yksi osa meidän suhdetta. Suhteeseemme kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin, että pystyn ymmärtämään, ettei muidenkaan suhteissa ole kyse vain seksistä. Ymmärrän jopa sen, että itselleen toimivaa suhdemuotoa ei valita vain seksin takia.

Eli siis mitä kautta avoin suhde nyt sitten pitäisi ajatella? Miten muuten se on erilainen kuin monogaminen suhde, paitsi seksin osalta? Mikä on se avoimeen suhteeseen liittyvä vapaus, joka ei liity seksiin, mutta puuttuu yksiavioisesta suhteesta? Jostain syystä tähän kysymykseen ei kuitenkaan tule muuta vastausta kuin "no ei ole pakko harrastaa seksiä muiden kanssa". No eipä tietenkään, mutta siihen minulla on vapaus myös yksiavioisessa suhteessa, plus se liittyy seksiin, joten...?

En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista. Totta kai suhteessamme on muutakin ja tärkeämpiä asioita, mutta olettaisin, että sitä kaikkea muuta voi olla missä tahansa suhteessa. Erottava tekijä on siis ei-heteroseksi, vaikka se ei olisikaan suhteen keskeisin ominaisuus.

En nyt saa aivan kiinni, että puhutko polyamorisista parisuhteista vai avoimista suhteista joissa kaksi ihmistä seurustelee keskenään ja kumpikin/toinen harrastaa seksiä myös muiden ihmisten kanssa? Vai niputatko nämä samaksi asiaksi?

Polyamorisessa suhteessa eletään parisuhteessa useamman kumppanin kanssa. Kyllähän suhteeseen liittyy paljon muutakin kuin seksi, joten kovin yksiulotteista muodostaa näkemyksiä toisten suhteista pelkästään seksin kautta. Tai edes omasta suhteesta, kuten sinä tunnut tekevän. Tuolla logiikallahan kumppani valitaan pelkän seksin takia ja muut yhdistävät piirteet ovat lähinnä iloinen yllätys.

Siis mä kirjaimellisesti sanon, että suhteessani on tärkeämpiä asioita kuin seksi, mutta sinusta määrittelen suhteeni seksin perusteella? Ok.

Ei sinulta kysy lupaa muut ihmiset kuinka sinut luokitellaan suuremman joukon edessä yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina kuvitellaan että vapaa suhde tarkoittaa sitä että hypitään sängystä sänkyyn? Ei se sitä tarkoita, vaan että on vapaus olla muitten kanssa JOS haluaa, ja olla olematta jos ei halua.

Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 13 vuotta vapaassa suhteessa. Tänä aikana olen ihastunut kahteen mutta en harrastanut seksiä kummankaan kanssa. Mieheni on ihastunut kerran ja harrasti ihastuksen kanssa seksiä pari kertaa. Kerromme kaiken toisillemme ja suhteemme on hyvä ja rakastava. Ei mitään sellaista salailua ja epäilyä mitä suljetuissa suhteissa on. Eikä koskaan pettämistä koska JOS haluaa tehdä jotain niin sen voi ja saa kertoa kumppanille ilman pelkoa erosta.

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Ylipäätään kaikki vähänkin "normaalista" poikkeavat suhteet ajatellaan aina vain seksin kautta. Ihan samanlaillahan aikoinaan (osa toki edelleen) tehtiin homosuhteidenkin kanssa.

Itse elän ihan yksiavioisessa, heteronormatiivisessa suhteessa ja seksi on yksi osa meidän suhdetta. Suhteeseemme kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin, että pystyn ymmärtämään, ettei muidenkaan suhteissa ole kyse vain seksistä. Ymmärrän jopa sen, että itselleen toimivaa suhdemuotoa ei valita vain seksin takia.

Eli siis mitä kautta avoin suhde nyt sitten pitäisi ajatella? Miten muuten se on erilainen kuin monogaminen suhde, paitsi seksin osalta? Mikä on se avoimeen suhteeseen liittyvä vapaus, joka ei liity seksiin, mutta puuttuu yksiavioisesta suhteesta? Jostain syystä tähän kysymykseen ei kuitenkaan tule muuta vastausta kuin "no ei ole pakko harrastaa seksiä muiden kanssa". No eipä tietenkään, mutta siihen minulla on vapaus myös yksiavioisessa suhteessa, plus se liittyy seksiin, joten...?

En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista. Totta kai suhteessamme on muutakin ja tärkeämpiä asioita, mutta olettaisin, että sitä kaikkea muuta voi olla missä tahansa suhteessa. Erottava tekijä on siis ei-heteroseksi, vaikka se ei olisikaan suhteen keskeisin ominaisuus.

Ajattelet asian turhan hankalasti.

Minulle ihmisen vapaus on yksinkertaisesti arvo, jota haluan vaalia myös ihmissuhteissani. Asiaan liittyy myös tietyllä tavalla henkisen kasvun ajatus, mutta ilman mitään mystiikkaa tai hippeilyä ainanaan minulla. Arjen pyörteessä suhteeni on varmasti monin tavoin kuin yksiavioisellakin, sillä erotuksella että en uhkaa kumppaniani erolla, jos hän kävisi vieraissa ;). En ylipäätään ole seksikeskeinen.

Minulla ei ole tarvetta nimetä suhdetyyppiäni mitenkään tai määritellä sitä vertailemalla johonkin muuhun. Tuntuu että se määrittelytarve on ulkopuolisilla, josta kirjoituksesi on hyvä esimerkki. Minä en koe, että suhteessani olisi mitään "erityisjärjestelyä" - se tuntuu minulle/meille varmaankin yhtä luontevalta tai "itsestäänselvältä" kuin yksiavioisuus jostakin toisesta.

Ei mullakaan ollut mitään tarvetta kutsua itseäni yksiavioiseksi ennen kuin avoimien suhteiden puolestapuhujat minut sellaiseksi nimittivät.

Tämän myötäkö sinulle tuli tarve kutsua itseäsi yksiavioiseksi. Minä ymmärrän, että joissain asiayhteyksissä on selkeyden vuoksi järkevää nimetä jonkun suhdemuoto yksiavioisuudeksi, mutta tämä ei ole silti luonut minulle tarvetta alkaa kutsua itseäni yksiavioiseksi.

Tällaisiin keskusteluihin osallistumisen myötä minulle tuli tarve käyttää jotain sanaa kuvaamaan sitä, miten suhteeni eroaa avoimesta suhteesta. Mutta ei se ole minulle mikään identiteetti, joten ihan turha tulla tällaiseen keskusteluun pätemään sillä, että "ei minulla ole tarvetta antaa asioille nimiä".

Polyamyrinen ihminen on saasta joka pitää hävittää maanpäältä. Pyhä Raamattu "poista paha keskuudestasi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina kuvitellaan että vapaa suhde tarkoittaa sitä että hypitään sängystä sänkyyn? Ei se sitä tarkoita, vaan että on vapaus olla muitten kanssa JOS haluaa, ja olla olematta jos ei halua.

Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 13 vuotta vapaassa suhteessa. Tänä aikana olen ihastunut kahteen mutta en harrastanut seksiä kummankaan kanssa. Mieheni on ihastunut kerran ja harrasti ihastuksen kanssa seksiä pari kertaa. Kerromme kaiken toisillemme ja suhteemme on hyvä ja rakastava. Ei mitään sellaista salailua ja epäilyä mitä suljetuissa suhteissa on. Eikä koskaan pettämistä koska JOS haluaa tehdä jotain niin sen voi ja saa kertoa kumppanille ilman pelkoa erosta.

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Ylipäätään kaikki vähänkin "normaalista" poikkeavat suhteet ajatellaan aina vain seksin kautta. Ihan samanlaillahan aikoinaan (osa toki edelleen) tehtiin homosuhteidenkin kanssa.

Itse elän ihan yksiavioisessa, heteronormatiivisessa suhteessa ja seksi on yksi osa meidän suhdetta. Suhteeseemme kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin, että pystyn ymmärtämään, ettei muidenkaan suhteissa ole kyse vain seksistä. Ymmärrän jopa sen, että itselleen toimivaa suhdemuotoa ei valita vain seksin takia.

Eli siis mitä kautta avoin suhde nyt sitten pitäisi ajatella? Miten muuten se on erilainen kuin monogaminen suhde, paitsi seksin osalta? Mikä on se avoimeen suhteeseen liittyvä vapaus, joka ei liity seksiin, mutta puuttuu yksiavioisesta suhteesta? Jostain syystä tähän kysymykseen ei kuitenkaan tule muuta vastausta kuin "no ei ole pakko harrastaa seksiä muiden kanssa". No eipä tietenkään, mutta siihen minulla on vapaus myös yksiavioisessa suhteessa, plus se liittyy seksiin, joten...?

En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista. Totta kai suhteessamme on muutakin ja tärkeämpiä asioita, mutta olettaisin, että sitä kaikkea muuta voi olla missä tahansa suhteessa. Erottava tekijä on siis ei-heteroseksi, vaikka se ei olisikaan suhteen keskeisin ominaisuus.

En nyt saa aivan kiinni, että puhutko polyamorisista parisuhteista vai avoimista suhteista joissa kaksi ihmistä seurustelee keskenään ja kumpikin/toinen harrastaa seksiä myös muiden ihmisten kanssa? Vai niputatko nämä samaksi asiaksi?

Polyamorisessa suhteessa eletään parisuhteessa useamman kumppanin kanssa. Kyllähän suhteeseen liittyy paljon muutakin kuin seksi, joten kovin yksiulotteista muodostaa näkemyksiä toisten suhteista pelkästään seksin kautta. Tai edes omasta suhteesta, kuten sinä tunnut tekevän. Tuolla logiikallahan kumppani valitaan pelkän seksin takia ja muut yhdistävät piirteet ovat lähinnä iloinen yllätys.

Siis mä kirjaimellisesti sanon, että suhteessani on tärkeämpiä asioita kuin seksi, mutta sinusta määrittelen suhteeni seksin perusteella? Ok.

Niin ja silti sanot myös kirjaimellisesti "En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista.".

Vaikka suhteessa oli itselleen tärkeämpiä asioita kuin seksi, se ei tarkoita sitä, etteikö suhteita silti määritelisi puhtaasti seksin kautta. Niinhän tässä ketjussa kaikki polysuhteiden paheksujat tuntuvat tekevän. Me muut olemme vain koittaneet tuoda esiin sitä näkökulmaa, että erilaisten suhteiden ajattelu pelkän seksin kautta on kovin yksipuolista.