Lue keskustelun säännöt.
BBC: Polyamoristen parisuhdeonni muita suurempaa
Kommentit (129)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monogaminen jokaisessa suhteessani, joillakin suhteita on useita samankaltaisesti ja toisilla peräkkäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kuin omasta puolestani. Onnellisuus lisääntyi dramaattisesti, mutta seksin määrä ja seksikeskeisyys ylipäätään paradoksaalisesti väheni meillä molemmilla, kun idealisoiduista ja tunkkaisen kangistuneista "täydellisen" parisuhteen kaavoista sai päästää irti.
Ei se seksi, vaan vapaus. Älkää antako ympäristön paineiden ohjata parisuhdevalintojanne!
Mitä muita muutoksia suhteeseenne tuli kuin vapaus harrastaa seksiä myös muiden kanssa?
Olen eri, mutta voin allekirjoittaa siteeraamasi kirjoittajan tuntemukset ja siksi kommentoin:
Muutos (koko sana kuulostaa liian dramaattisemta) oli meillä ennen kaikkea periaatteellinen ja "filosofinen" eikä ensisijaisesti johonkin oikeuksiin tai tekemisiin/tekemättömyyksiin keskittyvää. Viimeksi mainituthan ovat vain kuorrutusta, ja suhteen perusta luodaan syvemmälle.
Meillä keskusteluyhteys syveni, mikä lähensi meitä ja auttoi myös prosessoimaan omaa sielunelämää. Keskiöön nousi luottamus ja toisen kunnioittaminen - sen hyväksyminen, että toinen aikuinen ihminen on erillinen ja vapaa yksilö, jota ei voi omistaa eikä survoa omien mielihalujensa määrittämiin raameihin.
Jos en voi luottaa toisen olevan pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka osaa tehdä itsenäisesti omia valintojaan, voiko suhde olla kovin terveellä pohjalla? Millä perusteella minä osaisin tehdä yhtään parempia valintoja kumppanini puolesta kuin hän itse?
.
Miksi polypalloilijat aina kuvittelevat, että monogamisissa suhteissa omistetaan toinen? Meillä ainakin molemmat ovat täysin vapaita lopettamaan suhteen ja siirtymään elämässään eteenpäin ihan just sillä hetkellä, kun haluavat. Kukaan ei omista ketään eikä voi myöskään pakottaa kumpaakaan kenenkään kolmannen osapuolen metamuruseksi.
Jos omassa suhteessasi on ollut keskustelukyvyttömyyttä ja omistuspyrkimyksiä ennen suhteen avaamista, niin älä yleistä muihin.
Siteeramassasi postauksessa ei kylläkään väitetty yhtäkään noista asioista, joista mouruat. Taisi nyt vain tulla vahva tunnereaktio, ja aloit lukea rivien välistä oman agendasi ohjaamana. Ei poly automaattisesti ole ristiretkellä monogamiaa VASTAAN, mutta sitä sinun näyttää olevan vaikea sisäistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina kuvitellaan että vapaa suhde tarkoittaa sitä että hypitään sängystä sänkyyn? Ei se sitä tarkoita, vaan että on vapaus olla muitten kanssa JOS haluaa, ja olla olematta jos ei halua.
Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 13 vuotta vapaassa suhteessa. Tänä aikana olen ihastunut kahteen mutta en harrastanut seksiä kummankaan kanssa. Mieheni on ihastunut kerran ja harrasti ihastuksen kanssa seksiä pari kertaa. Kerromme kaiken toisillemme ja suhteemme on hyvä ja rakastava. Ei mitään sellaista salailua ja epäilyä mitä suljetuissa suhteissa on. Eikä koskaan pettämistä koska JOS haluaa tehdä jotain niin sen voi ja saa kertoa kumppanille ilman pelkoa erosta.Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Ylipäätään kaikki vähänkin "normaalista" poikkeavat suhteet ajatellaan aina vain seksin kautta. Ihan samanlaillahan aikoinaan (osa toki edelleen) tehtiin homosuhteidenkin kanssa.
Itse elän ihan yksiavioisessa, heteronormatiivisessa suhteessa ja seksi on yksi osa meidän suhdetta. Suhteeseemme kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin, että pystyn ymmärtämään, ettei muidenkaan suhteissa ole kyse vain seksistä. Ymmärrän jopa sen, että itselleen toimivaa suhdemuotoa ei valita vain seksin takia.
Eli siis mitä kautta avoin suhde nyt sitten pitäisi ajatella? Miten muuten se on erilainen kuin monogaminen suhde, paitsi seksin osalta? Mikä on se avoimeen suhteeseen liittyvä vapaus, joka ei liity seksiin, mutta puuttuu yksiavioisesta suhteesta? Jostain syystä tähän kysymykseen ei kuitenkaan tule muuta vastausta kuin "no ei ole pakko harrastaa seksiä muiden kanssa". No eipä tietenkään, mutta siihen minulla on vapaus myös yksiavioisessa suhteessa, plus se liittyy seksiin, joten...?
En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista. Totta kai suhteessamme on muutakin ja tärkeämpiä asioita, mutta olettaisin, että sitä kaikkea muuta voi olla missä tahansa suhteessa. Erottava tekijä on siis ei-heteroseksi, vaikka se ei olisikaan suhteen keskeisin ominaisuus.
En nyt saa aivan kiinni, että puhutko polyamorisista parisuhteista vai avoimista suhteista joissa kaksi ihmistä seurustelee keskenään ja kumpikin/toinen harrastaa seksiä myös muiden ihmisten kanssa? Vai niputatko nämä samaksi asiaksi?
Polyamorisessa suhteessa eletään parisuhteessa useamman kumppanin kanssa. Kyllähän suhteeseen liittyy paljon muutakin kuin seksi, joten kovin yksiulotteista muodostaa näkemyksiä toisten suhteista pelkästään seksin kautta. Tai edes omasta suhteesta, kuten sinä tunnut tekevän. Tuolla logiikallahan kumppani valitaan pelkän seksin takia ja muut yhdistävät piirteet ovat lähinnä iloinen yllätys.
Siis mä kirjaimellisesti sanon, että suhteessani on tärkeämpiä asioita kuin seksi, mutta sinusta määrittelen suhteeni seksin perusteella? Ok.
Niin ja silti sanot myös kirjaimellisesti "En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista.".
Vaikka suhteessa oli itselleen tärkeämpiä asioita kuin seksi, se ei tarkoita sitä, etteikö suhteita silti määritelisi puhtaasti seksin kautta. Niinhän tässä ketjussa kaikki polysuhteiden paheksujat tuntuvat tekevän. Me muut olemme vain koittaneet tuoda esiin sitä näkökulmaa, että erilaisten suhteiden ajattelu pelkän seksin kautta on kovin yksipuolista.
Ok, yritän avata tarkemmin, mitä tarkoitin tuolla siteeraamallasi lauseella:
Norminmukaisena suhteena on pidetty yleisesti monogamista heterosuhdetta, kuten kommentoija, jolle vastasin, totesi.
Omassa suhteessani on asioita, kuten vaikka keskinäinen luottamus, jaetut arvot, yhteiset unelmat, meille riittävän samanlaiset kiinnostuksenkohteet, monogamisuus ja ei-hetero seksi.
Nyt mietin, millä tavalla suhteeni on erilainen kuin aiemmin määritelty normisuhde. Oletan, että myös heteroparin suhteessa voi olla keskinäinen luottamus, jaetut arvot, yhteiset unelmat, heille riittävän samanlaiset kiinnostuksenkohteet ja monogamia. Sen sijaan määritelmällisesti siinä ei voi olla ei-heteroseksiä.
Tällöin vastaus kysymykseen "Millä tavalla suhteesi eroaa norminmukaisesta heterosuhteesta?" on: ei-heteroseksi. En keksi mitään muuta ominaisuutta, joka ei-heterosuhteessa voisi olla, mutta heterosuhteessa kategorisesti ei voisi.
Silti se ei kerro mitään siitä, miten tärkeää seksi on sen kannalta, miten minä itse näen ja määrittelen suhteeni merkityksen omassa elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kuin omasta puolestani. Onnellisuus lisääntyi dramaattisesti, mutta seksin määrä ja seksikeskeisyys ylipäätään paradoksaalisesti väheni meillä molemmilla, kun idealisoiduista ja tunkkaisen kangistuneista "täydellisen" parisuhteen kaavoista sai päästää irti.
Ei se seksi, vaan vapaus. Älkää antako ympäristön paineiden ohjata parisuhdevalintojanne!
Mitä muita muutoksia suhteeseenne tuli kuin vapaus harrastaa seksiä myös muiden kanssa?
Olen eri, mutta voin allekirjoittaa siteeraamasi kirjoittajan tuntemukset ja siksi kommentoin:
Muutos (koko sana kuulostaa liian dramaattisemta) oli meillä ennen kaikkea periaatteellinen ja "filosofinen" eikä ensisijaisesti johonkin oikeuksiin tai tekemisiin/tekemättömyyksiin keskittyvää. Viimeksi mainituthan ovat vain kuorrutusta, ja suhteen perusta luodaan syvemmälle.
Meillä keskusteluyhteys syveni, mikä lähensi meitä ja auttoi myös prosessoimaan omaa sielunelämää. Keskiöön nousi luottamus ja toisen kunnioittaminen - sen hyväksyminen, että toinen aikuinen ihminen on erillinen ja vapaa yksilö, jota ei voi omistaa eikä survoa omien mielihalujensa määrittämiin raameihin.
Jos en voi luottaa toisen olevan pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka osaa tehdä itsenäisesti omia valintojaan, voiko suhde olla kovin terveellä pohjalla? Millä perusteella minä osaisin tehdä yhtään parempia valintoja kumppanini puolesta kuin hän itse?
.
Miksi polypalloilijat aina kuvittelevat, että monogamisissa suhteissa omistetaan toinen? Meillä ainakin molemmat ovat täysin vapaita lopettamaan suhteen ja siirtymään elämässään eteenpäin ihan just sillä hetkellä, kun haluavat. Kukaan ei omista ketään eikä voi myöskään pakottaa kumpaakaan kenenkään kolmannen osapuolen metamuruseksi.
Jos omassa suhteessasi on ollut keskustelukyvyttömyyttä ja omistuspyrkimyksiä ennen suhteen avaamista, niin älä yleistä muihin.
Siteeramassasi postauksessa ei kylläkään väitetty yhtäkään noista asioista, joista mouruat. Taisi nyt vain tulla vahva tunnereaktio, ja aloit lukea rivien välistä oman agendasi ohjaamana. Ei poly automaattisesti ole ristiretkellä monogamiaa VASTAAN, mutta sitä sinun näyttää olevan vaikea sisäistää.
"sen hyväksyminen, että toinen aikuinen ihminen on erillinen ja vapaa yksilö, jota ei voi omistaa eikä survoa omien mielihalujensa määrittämiin raameihin."
Eikä tod. ole ainoa kerta, kun joku poly tulee kertomaan, kuinka *he* ovat oivaltaneet, ettei toista voi omistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina kuvitellaan että vapaa suhde tarkoittaa sitä että hypitään sängystä sänkyyn? Ei se sitä tarkoita, vaan että on vapaus olla muitten kanssa JOS haluaa, ja olla olematta jos ei halua.
Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 13 vuotta vapaassa suhteessa. Tänä aikana olen ihastunut kahteen mutta en harrastanut seksiä kummankaan kanssa. Mieheni on ihastunut kerran ja harrasti ihastuksen kanssa seksiä pari kertaa. Kerromme kaiken toisillemme ja suhteemme on hyvä ja rakastava. Ei mitään sellaista salailua ja epäilyä mitä suljetuissa suhteissa on. Eikä koskaan pettämistä koska JOS haluaa tehdä jotain niin sen voi ja saa kertoa kumppanille ilman pelkoa erosta.Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Ylipäätään kaikki vähänkin "normaalista" poikkeavat suhteet ajatellaan aina vain seksin kautta. Ihan samanlaillahan aikoinaan (osa toki edelleen) tehtiin homosuhteidenkin kanssa.
Itse elän ihan yksiavioisessa, heteronormatiivisessa suhteessa ja seksi on yksi osa meidän suhdetta. Suhteeseemme kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin, että pystyn ymmärtämään, ettei muidenkaan suhteissa ole kyse vain seksistä. Ymmärrän jopa sen, että itselleen toimivaa suhdemuotoa ei valita vain seksin takia.
Eli siis mitä kautta avoin suhde nyt sitten pitäisi ajatella? Miten muuten se on erilainen kuin monogaminen suhde, paitsi seksin osalta? Mikä on se avoimeen suhteeseen liittyvä vapaus, joka ei liity seksiin, mutta puuttuu yksiavioisesta suhteesta? Jostain syystä tähän kysymykseen ei kuitenkaan tule muuta vastausta kuin "no ei ole pakko harrastaa seksiä muiden kanssa". No eipä tietenkään, mutta siihen minulla on vapaus myös yksiavioisessa suhteessa, plus se liittyy seksiin, joten...?
En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista. Totta kai suhteessamme on muutakin ja tärkeämpiä asioita, mutta olettaisin, että sitä kaikkea muuta voi olla missä tahansa suhteessa. Erottava tekijä on siis ei-heteroseksi, vaikka se ei olisikaan suhteen keskeisin ominaisuus.
Ajattelet asian turhan hankalasti.
Minulle ihmisen vapaus on yksinkertaisesti arvo, jota haluan vaalia myös ihmissuhteissani. Asiaan liittyy myös tietyllä tavalla henkisen kasvun ajatus, mutta ilman mitään mystiikkaa tai hippeilyä ainanaan minulla. Arjen pyörteessä suhteeni on varmasti monin tavoin kuin yksiavioisellakin, sillä erotuksella että en uhkaa kumppaniani erolla, jos hän kävisi vieraissa ;). En ylipäätään ole seksikeskeinen.
Minulla ei ole tarvetta nimetä suhdetyyppiäni mitenkään tai määritellä sitä vertailemalla johonkin muuhun. Tuntuu että se määrittelytarve on ulkopuolisilla, josta kirjoituksesi on hyvä esimerkki. Minä en koe, että suhteessani olisi mitään "erityisjärjestelyä" - se tuntuu minulle/meille varmaankin yhtä luontevalta tai "itsestäänselvältä" kuin yksiavioisuus jostakin toisesta.
Millä tavalla kirjoitukseni on osoitus siitä, että minulla olisi tarve määritellä sinun suhteesi? Kirjoitukseni oli vastaus aiempiin teksteihin, jotka perustuvat siihen, että ihmisillä yleisesti on tarve määritellä, että on erilaisia suhdetyyppejä. Jos ei olisi, niin eihän olisi tätä koko ketjua eikä kukaan tutkisi, ovatko polyamoristit onnellisempia kuin muut jne.
Avoimet suhteet -kirja ei myöskään tukenut väitettäsi siitä, että määrittelytarve olisi erityisesti "ulkopuolisilla", perinteisessä parisuhteessa elävillä. Siellähän oli vaikka millä mitalla määritelmiä ja sanastoa, jotka asianosaiset itse ovat kehittäneet ja ilmeisesti kokevat tarpeellisiksi, jotta voivat erottaa suhdemuotonsa ns. norminmukaisista suhteista.
Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä jossain Avoimet suhteet -kirjassa sanotaan, enkä minä ole siihen millään tavalla "asianosainen".
Polyamiriset joutuvat kadotukseen. Niille ei ole pelastusta. Niissä ei ole mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kuin omasta puolestani. Onnellisuus lisääntyi dramaattisesti, mutta seksin määrä ja seksikeskeisyys ylipäätään paradoksaalisesti väheni meillä molemmilla, kun idealisoiduista ja tunkkaisen kangistuneista "täydellisen" parisuhteen kaavoista sai päästää irti.
Ei se seksi, vaan vapaus. Älkää antako ympäristön paineiden ohjata parisuhdevalintojanne!
Mitä muita muutoksia suhteeseenne tuli kuin vapaus harrastaa seksiä myös muiden kanssa?
Olen eri, mutta voin allekirjoittaa siteeraamasi kirjoittajan tuntemukset ja siksi kommentoin:
Muutos (koko sana kuulostaa liian dramaattisemta) oli meillä ennen kaikkea periaatteellinen ja "filosofinen" eikä ensisijaisesti johonkin oikeuksiin tai tekemisiin/tekemättömyyksiin keskittyvää. Viimeksi mainituthan ovat vain kuorrutusta, ja suhteen perusta luodaan syvemmälle.
Meillä keskusteluyhteys syveni, mikä lähensi meitä ja auttoi myös prosessoimaan omaa sielunelämää. Keskiöön nousi luottamus ja toisen kunnioittaminen - sen hyväksyminen, että toinen aikuinen ihminen on erillinen ja vapaa yksilö, jota ei voi omistaa eikä survoa omien mielihalujensa määrittämiin raameihin.
Jos en voi luottaa toisen olevan pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka osaa tehdä itsenäisesti omia valintojaan, voiko suhde olla kovin terveellä pohjalla? Millä perusteella minä osaisin tehdä yhtään parempia valintoja kumppanini puolesta kuin hän itse?
.
Miksi polypalloilijat aina kuvittelevat, että monogamisissa suhteissa omistetaan toinen? Meillä ainakin molemmat ovat täysin vapaita lopettamaan suhteen ja siirtymään elämässään eteenpäin ihan just sillä hetkellä, kun haluavat. Kukaan ei omista ketään eikä voi myöskään pakottaa kumpaakaan kenenkään kolmannen osapuolen metamuruseksi.
Jos omassa suhteessasi on ollut keskustelukyvyttömyyttä ja omistuspyrkimyksiä ennen suhteen avaamista, niin älä yleistä muihin.
Siteeramassasi postauksessa ei kylläkään väitetty yhtäkään noista asioista, joista mouruat. Taisi nyt vain tulla vahva tunnereaktio, ja aloit lukea rivien välistä oman agendasi ohjaamana. Ei poly automaattisesti ole ristiretkellä monogamiaa VASTAAN, mutta sitä sinun näyttää olevan vaikea sisäistää.
"sen hyväksyminen, että toinen aikuinen ihminen on erillinen ja vapaa yksilö, jota ei voi omistaa eikä survoa omien mielihalujensa määrittämiin raameihin."
Eikä tod. ole ainoa kerta, kun joku poly tulee kertomaan, kuinka *he* ovat oivaltaneet, ettei toista voi omistaa.
Suurennuslasillakaan en löydä siteeraamastasi tekstistä väitettä, etteikö yksiavioinen voisi oivaltaa ja hyväksyä ihan samaa asiaa. Onko se ylipäätään sinulta pois, jos joku toinen oivaltaa jotakin itselleen tärkeää?
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kuin omasta puolestani. Onnellisuus lisääntyi dramaattisesti, mutta seksin määrä ja seksikeskeisyys ylipäätään paradoksaalisesti väheni meillä molemmilla, kun idealisoiduista ja tunkkaisen kangistuneista "täydellisen" parisuhteen kaavoista sai päästää irti.
Ei se seksi, vaan vapaus. Älkää antako ympäristön paineiden ohjata parisuhdevalintojanne!
Sinkkuna on vapaus. Miksei se ole vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kuin omasta puolestani. Onnellisuus lisääntyi dramaattisesti, mutta seksin määrä ja seksikeskeisyys ylipäätään paradoksaalisesti väheni meillä molemmilla, kun idealisoiduista ja tunkkaisen kangistuneista "täydellisen" parisuhteen kaavoista sai päästää irti.
Ei se seksi, vaan vapaus. Älkää antako ympäristön paineiden ohjata parisuhdevalintojanne!
Sinkkuna on vapaus. Miksei se ole vaihtoehto?
Kuka on väittänyt, ettei sinkkuus ole vaihtoehto?
Toivon ettei yksikään polyamirinen tule koskaan kasvojeni eteen jauhamaan minulle pervoilujensa "onnellisuutta*. Koska silloin en vastaa reaktiostani. Pysy poly sikanarttu poissa, anna olla. Älä tule tai annan vastineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina kuvitellaan että vapaa suhde tarkoittaa sitä että hypitään sängystä sänkyyn? Ei se sitä tarkoita, vaan että on vapaus olla muitten kanssa JOS haluaa, ja olla olematta jos ei halua.
Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 13 vuotta vapaassa suhteessa. Tänä aikana olen ihastunut kahteen mutta en harrastanut seksiä kummankaan kanssa. Mieheni on ihastunut kerran ja harrasti ihastuksen kanssa seksiä pari kertaa. Kerromme kaiken toisillemme ja suhteemme on hyvä ja rakastava. Ei mitään sellaista salailua ja epäilyä mitä suljetuissa suhteissa on. Eikä koskaan pettämistä koska JOS haluaa tehdä jotain niin sen voi ja saa kertoa kumppanille ilman pelkoa erosta.Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Ylipäätään kaikki vähänkin "normaalista" poikkeavat suhteet ajatellaan aina vain seksin kautta. Ihan samanlaillahan aikoinaan (osa toki edelleen) tehtiin homosuhteidenkin kanssa.
Itse elän ihan yksiavioisessa, heteronormatiivisessa suhteessa ja seksi on yksi osa meidän suhdetta. Suhteeseemme kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin, että pystyn ymmärtämään, ettei muidenkaan suhteissa ole kyse vain seksistä. Ymmärrän jopa sen, että itselleen toimivaa suhdemuotoa ei valita vain seksin takia.
Eli siis mitä kautta avoin suhde nyt sitten pitäisi ajatella? Miten muuten se on erilainen kuin monogaminen suhde, paitsi seksin osalta? Mikä on se avoimeen suhteeseen liittyvä vapaus, joka ei liity seksiin, mutta puuttuu yksiavioisesta suhteesta? Jostain syystä tähän kysymykseen ei kuitenkaan tule muuta vastausta kuin "no ei ole pakko harrastaa seksiä muiden kanssa". No eipä tietenkään, mutta siihen minulla on vapaus myös yksiavioisessa suhteessa, plus se liittyy seksiin, joten...?
En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista. Totta kai suhteessamme on muutakin ja tärkeämpiä asioita, mutta olettaisin, että sitä kaikkea muuta voi olla missä tahansa suhteessa. Erottava tekijä on siis ei-heteroseksi, vaikka se ei olisikaan suhteen keskeisin ominaisuus.
En nyt saa aivan kiinni, että puhutko polyamorisista parisuhteista vai avoimista suhteista joissa kaksi ihmistä seurustelee keskenään ja kumpikin/toinen harrastaa seksiä myös muiden ihmisten kanssa? Vai niputatko nämä samaksi asiaksi?
Polyamorisessa suhteessa eletään parisuhteessa useamman kumppanin kanssa. Kyllähän suhteeseen liittyy paljon muutakin kuin seksi, joten kovin yksiulotteista muodostaa näkemyksiä toisten suhteista pelkästään seksin kautta. Tai edes omasta suhteesta, kuten sinä tunnut tekevän. Tuolla logiikallahan kumppani valitaan pelkän seksin takia ja muut yhdistävät piirteet ovat lähinnä iloinen yllätys.
Siis mä kirjaimellisesti sanon, että suhteessani on tärkeämpiä asioita kuin seksi, mutta sinusta määrittelen suhteeni seksin perusteella? Ok.
Niin ja silti sanot myös kirjaimellisesti "En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista.".
Vaikka suhteessa oli itselleen tärkeämpiä asioita kuin seksi, se ei tarkoita sitä, etteikö suhteita silti määritelisi puhtaasti seksin kautta. Niinhän tässä ketjussa kaikki polysuhteiden paheksujat tuntuvat tekevän. Me muut olemme vain koittaneet tuoda esiin sitä näkökulmaa, että erilaisten suhteiden ajattelu pelkän seksin kautta on kovin yksipuolista.
Ok, yritän avata tarkemmin, mitä tarkoitin tuolla siteeraamallasi lauseella:
Norminmukaisena suhteena on pidetty yleisesti monogamista heterosuhdetta, kuten kommentoija, jolle vastasin, totesi.
Omassa suhteessani on asioita, kuten vaikka keskinäinen luottamus, jaetut arvot, yhteiset unelmat, meille riittävän samanlaiset kiinnostuksenkohteet, monogamisuus ja ei-hetero seksi.
Nyt mietin, millä tavalla suhteeni on erilainen kuin aiemmin määritelty normisuhde. Oletan, että myös heteroparin suhteessa voi olla keskinäinen luottamus, jaetut arvot, yhteiset unelmat, heille riittävän samanlaiset kiinnostuksenkohteet ja monogamia. Sen sijaan määritelmällisesti siinä ei voi olla ei-heteroseksiä.
Tällöin vastaus kysymykseen "Millä tavalla suhteesi eroaa norminmukaisesta heterosuhteesta?" on: ei-heteroseksi. En keksi mitään muuta ominaisuutta, joka ei-heterosuhteessa voisi olla, mutta heterosuhteessa kategorisesti ei voisi.
Silti se ei kerro mitään siitä, miten tärkeää seksi on sen kannalta, miten minä itse näen ja määrittelen suhteeni merkityksen omassa elämässäni.
Ja nyt osan keskustelijoista mielestä poly/avoimen ts. ei-monogamisen suhteen erottaa monogamisesta suhteesta jokin muu asia kuin se, että suhde ei ole monogaminen. Kysymykseni kuului, mikä se asia on? Tähän asti saatuja vastauksia:
- keskusteluyhteys (ei vastaa omaa kokemustani)
- kokemus vapaudesta (ei vastaa omaa kokemustani)
- toisen kohtelu itsenäisenä, kunnioittamisen arvoisena aikuisena (ei vastaa omaa kokemustani)
Kaikki nämä vastaukset ovat myös aika loukkaavia, koska ne sisältävät oletuksen, että nuo asiat eivät voi toteutua monogamisessa suhteessa. Vaikka kuulemma ei olla mitenkään monogamisia suhteita vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina kuvitellaan että vapaa suhde tarkoittaa sitä että hypitään sängystä sänkyyn? Ei se sitä tarkoita, vaan että on vapaus olla muitten kanssa JOS haluaa, ja olla olematta jos ei halua.
Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 13 vuotta vapaassa suhteessa. Tänä aikana olen ihastunut kahteen mutta en harrastanut seksiä kummankaan kanssa. Mieheni on ihastunut kerran ja harrasti ihastuksen kanssa seksiä pari kertaa. Kerromme kaiken toisillemme ja suhteemme on hyvä ja rakastava. Ei mitään sellaista salailua ja epäilyä mitä suljetuissa suhteissa on. Eikä koskaan pettämistä koska JOS haluaa tehdä jotain niin sen voi ja saa kertoa kumppanille ilman pelkoa erosta.Tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Ylipäätään kaikki vähänkin "normaalista" poikkeavat suhteet ajatellaan aina vain seksin kautta. Ihan samanlaillahan aikoinaan (osa toki edelleen) tehtiin homosuhteidenkin kanssa.
Itse elän ihan yksiavioisessa, heteronormatiivisessa suhteessa ja seksi on yksi osa meidän suhdetta. Suhteeseemme kuuluu kuitenkin niin paljon muutakin, että pystyn ymmärtämään, ettei muidenkaan suhteissa ole kyse vain seksistä. Ymmärrän jopa sen, että itselleen toimivaa suhdemuotoa ei valita vain seksin takia.
Eli siis mitä kautta avoin suhde nyt sitten pitäisi ajatella? Miten muuten se on erilainen kuin monogaminen suhde, paitsi seksin osalta? Mikä on se avoimeen suhteeseen liittyvä vapaus, joka ei liity seksiin, mutta puuttuu yksiavioisesta suhteesta? Jostain syystä tähän kysymykseen ei kuitenkaan tule muuta vastausta kuin "no ei ole pakko harrastaa seksiä muiden kanssa". No eipä tietenkään, mutta siihen minulla on vapaus myös yksiavioisessa suhteessa, plus se liittyy seksiin, joten...?
En nyt myöskään keksi mitään ei-seksiin liittyvää piirrettä, joka erottaisi oman ei-heterosuhteeni heterosuhteista. Totta kai suhteessamme on muutakin ja tärkeämpiä asioita, mutta olettaisin, että sitä kaikkea muuta voi olla missä tahansa suhteessa. Erottava tekijä on siis ei-heteroseksi, vaikka se ei olisikaan suhteen keskeisin ominaisuus.
Ajattelet asian turhan hankalasti.
Minulle ihmisen vapaus on yksinkertaisesti arvo, jota haluan vaalia myös ihmissuhteissani. Asiaan liittyy myös tietyllä tavalla henkisen kasvun ajatus, mutta ilman mitään mystiikkaa tai hippeilyä ainanaan minulla. Arjen pyörteessä suhteeni on varmasti monin tavoin kuin yksiavioisellakin, sillä erotuksella että en uhkaa kumppaniani erolla, jos hän kävisi vieraissa ;). En ylipäätään ole seksikeskeinen.
Minulla ei ole tarvetta nimetä suhdetyyppiäni mitenkään tai määritellä sitä vertailemalla johonkin muuhun. Tuntuu että se määrittelytarve on ulkopuolisilla, josta kirjoituksesi on hyvä esimerkki. Minä en koe, että suhteessani olisi mitään "erityisjärjestelyä" - se tuntuu minulle/meille varmaankin yhtä luontevalta tai "itsestäänselvältä" kuin yksiavioisuus jostakin toisesta.
Millä tavalla kirjoitukseni on osoitus siitä, että minulla olisi tarve määritellä sinun suhteesi? Kirjoitukseni oli vastaus aiempiin teksteihin, jotka perustuvat siihen, että ihmisillä yleisesti on tarve määritellä, että on erilaisia suhdetyyppejä. Jos ei olisi, niin eihän olisi tätä koko ketjua eikä kukaan tutkisi, ovatko polyamoristit onnellisempia kuin muut jne.
Avoimet suhteet -kirja ei myöskään tukenut väitettäsi siitä, että määrittelytarve olisi erityisesti "ulkopuolisilla", perinteisessä parisuhteessa elävillä. Siellähän oli vaikka millä mitalla määritelmiä ja sanastoa, jotka asianosaiset itse ovat kehittäneet ja ilmeisesti kokevat tarpeellisiksi, jotta voivat erottaa suhdemuotonsa ns. norminmukaisista suhteista.
Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä jossain Avoimet suhteet -kirjassa sanotaan, enkä minä ole siihen millään tavalla "asianosainen".
En ole väittänyt, että olisit. Toin vain esiin, että aika monessa tapauksessa määrittelytarve tulee suhteen sisältä, eikä "ulkopuolisilta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kuin omasta puolestani. Onnellisuus lisääntyi dramaattisesti, mutta seksin määrä ja seksikeskeisyys ylipäätään paradoksaalisesti väheni meillä molemmilla, kun idealisoiduista ja tunkkaisen kangistuneista "täydellisen" parisuhteen kaavoista sai päästää irti.
Ei se seksi, vaan vapaus. Älkää antako ympäristön paineiden ohjata parisuhdevalintojanne!
Mitä muita muutoksia suhteeseenne tuli kuin vapaus harrastaa seksiä myös muiden kanssa?
Olen eri, mutta voin allekirjoittaa siteeraamasi kirjoittajan tuntemukset ja siksi kommentoin:
Muutos (koko sana kuulostaa liian dramaattisemta) oli meillä ennen kaikkea periaatteellinen ja "filosofinen" eikä ensisijaisesti johonkin oikeuksiin tai tekemisiin/tekemättömyyksiin keskittyvää. Viimeksi mainituthan ovat vain kuorrutusta, ja suhteen perusta luodaan syvemmälle.
Meillä keskusteluyhteys syveni, mikä lähensi meitä ja auttoi myös prosessoimaan omaa sielunelämää. Keskiöön nousi luottamus ja toisen kunnioittaminen - sen hyväksyminen, että toinen aikuinen ihminen on erillinen ja vapaa yksilö, jota ei voi omistaa eikä survoa omien mielihalujensa määrittämiin raameihin.
Jos en voi luottaa toisen olevan pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka osaa tehdä itsenäisesti omia valintojaan, voiko suhde olla kovin terveellä pohjalla? Millä perusteella minä osaisin tehdä yhtään parempia valintoja kumppanini puolesta kuin hän itse?
.
Miksi polypalloilijat aina kuvittelevat, että monogamisissa suhteissa omistetaan toinen? Meillä ainakin molemmat ovat täysin vapaita lopettamaan suhteen ja siirtymään elämässään eteenpäin ihan just sillä hetkellä, kun haluavat. Kukaan ei omista ketään eikä voi myöskään pakottaa kumpaakaan kenenkään kolmannen osapuolen metamuruseksi.
Jos omassa suhteessasi on ollut keskustelukyvyttömyyttä ja omistuspyrkimyksiä ennen suhteen avaamista, niin älä yleistä muihin.
Siteeramassasi postauksessa ei kylläkään väitetty yhtäkään noista asioista, joista mouruat. Taisi nyt vain tulla vahva tunnereaktio, ja aloit lukea rivien välistä oman agendasi ohjaamana. Ei poly automaattisesti ole ristiretkellä monogamiaa VASTAAN, mutta sitä sinun näyttää olevan vaikea sisäistää.
"sen hyväksyminen, että toinen aikuinen ihminen on erillinen ja vapaa yksilö, jota ei voi omistaa eikä survoa omien mielihalujensa määrittämiin raameihin."
Eikä tod. ole ainoa kerta, kun joku poly tulee kertomaan, kuinka *he* ovat oivaltaneet, ettei toista voi omistaa.
Suurennuslasillakaan en löydä siteeraamastasi tekstistä väitettä, etteikö yksiavioinen voisi oivaltaa ja hyväksyä ihan samaa asiaa. Onko se ylipäätään sinulta pois, jos joku toinen oivaltaa jotakin itselleen tärkeää?
Ei ole. Mutta jos kysymys on, että mikä erottaa monogamisen suhteen ei-monogamisesta, ja tuo on vastaus, niin en tarvitse suurennuslasia nähdäkseni, että oletetaan, että yksiavioinen ei noita asioita oivalla.
Britannian oma YLE mädättää, ja tuonkin mädätyksen taustalla on pohjimmiltaan antivalkoisuus ja monikulttuurisuus - valkoisen ydinperheen, sukupuolten ja parisuhteen tuhoaminen etunenässä.
Itse en ole koskaan tavannut hiukkaakaan hurmaavan näköistä polyamoristia, enkä ole varma olenko tavannut yhtäkään joka ei olisi myös jonkintasoinen mt-tapaus tai muutoin melkoinen reppana.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä polyamoriaa nyt tuputetaan joka suunnasta. Yle, BBC, iltapäivälehdet. Mietityttää, että kuinka paljon näitä polyamorisia kuitenkaan oikeasti on. Ovatko lehtijutut ollenkaan suhteessa heidän todelliseen määräänsä koko väestöstä.
Toisen kumppanin tietämättä ei-monogamisia suhteita ainakin on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Britannian oma YLE mädättää, ja tuonkin mädätyksen taustalla on pohjimmiltaan antivalkoisuus ja monikulttuurisuus - valkoisen ydinperheen, sukupuolten ja parisuhteen tuhoaminen etunenässä.
Itse en ole koskaan tavannut hiukkaakaan hurmaavan näköistä polyamoristia, enkä ole varma olenko tavannut yhtäkään joka ei olisi myös jonkintasoinen mt-tapaus tai muutoin melkoinen reppana.
Tuo on totta. Ylessä työskentelee entisiä pornotähtiä ja muita epäilyttäviä henkilöitä. Koko polyamir ja transagenda on pienen porukan aikaansaamaa. Osa niistä on Lusiferisteja ja muut hulluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kuin omasta puolestani. Onnellisuus lisääntyi dramaattisesti, mutta seksin määrä ja seksikeskeisyys ylipäätään paradoksaalisesti väheni meillä molemmilla, kun idealisoiduista ja tunkkaisen kangistuneista "täydellisen" parisuhteen kaavoista sai päästää irti.
Ei se seksi, vaan vapaus. Älkää antako ympäristön paineiden ohjata parisuhdevalintojanne!
Mitä muita muutoksia suhteeseenne tuli kuin vapaus harrastaa seksiä myös muiden kanssa?
Olen eri, mutta voin allekirjoittaa siteeraamasi kirjoittajan tuntemukset ja siksi kommentoin:
Muutos (koko sana kuulostaa liian dramaattisemta) oli meillä ennen kaikkea periaatteellinen ja "filosofinen" eikä ensisijaisesti johonkin oikeuksiin tai tekemisiin/tekemättömyyksiin keskittyvää. Viimeksi mainituthan ovat vain kuorrutusta, ja suhteen perusta luodaan syvemmälle.
Meillä keskusteluyhteys syveni, mikä lähensi meitä ja auttoi myös prosessoimaan omaa sielunelämää. Keskiöön nousi luottamus ja toisen kunnioittaminen - sen hyväksyminen, että toinen aikuinen ihminen on erillinen ja vapaa yksilö, jota ei voi omistaa eikä survoa omien mielihalujensa määrittämiin raameihin.
Jos en voi luottaa toisen olevan pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka osaa tehdä itsenäisesti omia valintojaan, voiko suhde olla kovin terveellä pohjalla? Millä perusteella minä osaisin tehdä yhtään parempia valintoja kumppanini puolesta kuin hän itse?
.
Miksi polypalloilijat aina kuvittelevat, että monogamisissa suhteissa omistetaan toinen? Meillä ainakin molemmat ovat täysin vapaita lopettamaan suhteen ja siirtymään elämässään eteenpäin ihan just sillä hetkellä, kun haluavat. Kukaan ei omista ketään eikä voi myöskään pakottaa kumpaakaan kenenkään kolmannen osapuolen metamuruseksi.
Jos omassa suhteessasi on ollut keskustelukyvyttömyyttä ja omistuspyrkimyksiä ennen suhteen avaamista, niin älä yleistä muihin.
Siteeramassasi postauksessa ei kylläkään väitetty yhtäkään noista asioista, joista mouruat. Taisi nyt vain tulla vahva tunnereaktio, ja aloit lukea rivien välistä oman agendasi ohjaamana. Ei poly automaattisesti ole ristiretkellä monogamiaa VASTAAN, mutta sitä sinun näyttää olevan vaikea sisäistää.
"sen hyväksyminen, että toinen aikuinen ihminen on erillinen ja vapaa yksilö, jota ei voi omistaa eikä survoa omien mielihalujensa määrittämiin raameihin."
Eikä tod. ole ainoa kerta, kun joku poly tulee kertomaan, kuinka *he* ovat oivaltaneet, ettei toista voi omistaa.
Suurennuslasillakaan en löydä siteeraamastasi tekstistä väitettä, etteikö yksiavioinen voisi oivaltaa ja hyväksyä ihan samaa asiaa. Onko se ylipäätään sinulta pois, jos joku toinen oivaltaa jotakin itselleen tärkeää?
Ei ole. Mutta jos kysymys on, että mikä erottaa monogamisen suhteen ei-monogamisesta, ja tuo on vastaus, niin en tarvitse suurennuslasia nähdäkseni, että oletetaan, että yksiavioinen ei noita asioita oivalla.
Kysymys ei ollut, mikä erottaa monogamisen suhteen ei-monogamisesta suhteesta. Henkilöä pyydettiin kertomaan "muutoksesta" henkilökohtaisen kokemuksensa näkökulmasta, eikä mistään ilmene, ettäkö hän olisi välttämättä aiemminkaan kuvitellut omistavansa toisen. Eihän jonkin asian oivaltaminen edellytä, että olisi aiemmin ollut välttämättä päinvastaista mieltä asiasta.
Siksi polyamorian oletetaan liittyvän ympäriinsä paneskeluun, että meille muille semmoinen suhde jossa rakastetaan jotain ihmistä ja vietetään sen kanssa paljon aikaa mutta ei harrasteta seksiä tai mitään erotiikkaan viittavaa on ystävyyssuhde. Ts. jos polyilla ei olisi tarvetta eroottisuuteen niiden muiden osapuolien kanssa, niin ei tarvittaisi koko käsitettä.
Sinällään koko aihe on kyllä mahdoton suo terminologian osalta - mielestäni esim. polyamoria ja avoin suhde on ihan eri asioita. Jos vähän kärjistetään, niin polyamorian käsitän niin että tunnetaan romanttista rakkautta ja eroottista halua useampaa kuin yhtä kohtaan samanaikaisesti (itselleni ihan mahdotonta, mutta jokaiselle omansa) ja avoimessa suhteessa taas on lupa harrastaa "ihan vaan seksiä" kenen kanssa haluaa (no tämäkin on minusta absurdia, kun en tunne halua muuten kuin silloin kun on myös romanttisia tunteita). Polyamorinen suhde voi myös olla suljettu eli siinä on vaikka vaan tietyt kolme ihmistä, eikä muita ole sallittua ottaa kuvioon.
Ei niin, mutta miten tämä liittyy asiaan?