Lue keskustelun säännöt.
BBC: Polyamoristen parisuhdeonni muita suurempaa
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kuin omasta puolestani. Onnellisuus lisääntyi dramaattisesti, mutta seksin määrä ja seksikeskeisyys ylipäätään paradoksaalisesti väheni meillä molemmilla, kun idealisoiduista ja tunkkaisen kangistuneista "täydellisen" parisuhteen kaavoista sai päästää irti.
Ei se seksi, vaan vapaus. Älkää antako ympäristön paineiden ohjata parisuhdevalintojanne!
Mitä muita muutoksia suhteeseenne tuli kuin vapaus harrastaa seksiä myös muiden kanssa?
Olen eri, mutta voin allekirjoittaa siteeraamasi kirjoittajan tuntemukset ja siksi kommentoin:
Muutos (koko sana kuulostaa liian dramaattisemta) oli meillä ennen kaikkea periaatteellinen ja "filosofinen" eikä ensisijaisesti johonkin oikeuksiin tai tekemisiin/tekemättömyyksiin keskittyvää. Viimeksi mainituthan ovat vain kuorrutusta, ja suhteen perusta luodaan syvemmälle.
Meillä keskusteluyhteys syveni, mikä lähensi meitä ja auttoi myös prosessoimaan omaa sielunelämää. Keskiöön nousi luottamus ja toisen kunnioittaminen - sen hyväksyminen, että toinen aikuinen ihminen on erillinen ja vapaa yksilö, jota ei voi omistaa eikä survoa omien mielihalujensa määrittämiin raameihin.
Jos en voi luottaa toisen olevan pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka osaa tehdä itsenäisesti omia valintojaan, voiko suhde olla kovin terveellä pohjalla? Millä perusteella minä osaisin tehdä yhtään parempia valintoja kumppanini puolesta kuin hän itse?
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kuin omasta puolestani. Onnellisuus lisääntyi dramaattisesti, mutta seksin määrä ja seksikeskeisyys ylipäätään paradoksaalisesti väheni meillä molemmilla, kun idealisoiduista ja tunkkaisen kangistuneista "täydellisen" parisuhteen kaavoista sai päästää irti.
Ei se seksi, vaan vapaus. Älkää antako ympäristön paineiden ohjata parisuhdevalintojanne!
Mitä muita muutoksia suhteeseenne tuli kuin vapaus harrastaa seksiä myös muiden kanssa?
Olen eri, mutta voin allekirjoittaa siteeraamasi kirjoittajan tuntemukset ja siksi kommentoin:
Muutos (koko sana kuulostaa liian dramaattisemta) oli meillä ennen kaikkea periaatteellinen ja "filosofinen" eikä ensisijaisesti johonkin oikeuksiin tai tekemisiin/tekemättömyyksiin keskittyvää. Viimeksi mainituthan ovat vain kuorrutusta, ja suhteen perusta luodaan syvemmälle.
Meillä keskusteluyhteys syveni, mikä lähensi meitä ja auttoi myös prosessoimaan omaa sielunelämää. Keskiöön nousi luottamus ja toisen kunnioittaminen - sen hyväksyminen, että toinen aikuinen ihminen on erillinen ja vapaa yksilö, jota ei voi omistaa eikä survoa omien mielihalujensa määrittämiin raameihin.
Jos en voi luottaa toisen olevan pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka osaa tehdä itsenäisesti omia valintojaan, voiko suhde olla kovin terveellä pohjalla? Millä perusteella minä osaisin tehdä yhtään parempia valintoja kumppanini puolesta kuin hän itse?
.
Voi v. mitä lätinää, en ymmärtänyt puoliakaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mulle, kunhan säännöt on sovittu yhdessä ja kuvio sopii jokaiselle. Eikä kuviossa mielellään ole lapsia.
Iltiksessä oli joku aika sitten juttu joka oli otsikoitu jotenkin niin, että lapset tietävät kun Minna menee tapaamaan poikaystävää. Minnan asuinkumppani ja muistaakseni lasten isä oli lasten kanssa sillä aikaa. Mun mielestäni ei ole lasten asia tietää että äiti menee n-simaan toista miestä, jota lapset eivät tunne.
Mielestäni kaikki saavat panna toisiaan niin paljon kuin sielu sietää, mutta pettää ei saa eikä kenenkään tunteilla saa leikkiä. Sen verran konservatiivinen kuitenkin olen että mielestäni lasten kohdalla pitää pyrkiä ydinperhekuvioon ja siihen että lasten olot olisivat mahdollisimman vakaat.
Millä tavalla polyamoria luo lapselle epävakaan kasvuympäristön? Kuten itsekin myönsit, kyse on vain konservatiivisista käsityksistäsi.
On ihan tutkittu juttu, että ydinperhe on lapselle se paras vaihtoehto. Googletteleppa aiheesta vaikka lisää infoa.
Tieteellisiin tutkimuksiin johdattavia linkkejäsi odotellessa! T. Sosiologi
Taitaa olla sosiologiakin jo aika pitkälle kriittisen teorian syövyttämää, joten sinuna en hirveästi ylpeilisi...
-eri
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä ollenkaan hyvännäköisiä ihmisiä?
Monissa kulttityyppisissä on paljonkin hyvännäköisiä, tyhmiä, nuoria naisia. Sehän on asian pointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mulle, kunhan säännöt on sovittu yhdessä ja kuvio sopii jokaiselle. Eikä kuviossa mielellään ole lapsia.
Iltiksessä oli joku aika sitten juttu joka oli otsikoitu jotenkin niin, että lapset tietävät kun Minna menee tapaamaan poikaystävää. Minnan asuinkumppani ja muistaakseni lasten isä oli lasten kanssa sillä aikaa. Mun mielestäni ei ole lasten asia tietää että äiti menee n-simaan toista miestä, jota lapset eivät tunne.
Mielestäni kaikki saavat panna toisiaan niin paljon kuin sielu sietää, mutta pettää ei saa eikä kenenkään tunteilla saa leikkiä. Sen verran konservatiivinen kuitenkin olen että mielestäni lasten kohdalla pitää pyrkiä ydinperhekuvioon ja siihen että lasten olot olisivat mahdollisimman vakaat.
Millä tavalla polyamoria luo lapselle epävakaan kasvuympäristön? Kuten itsekin myönsit, kyse on vain konservatiivisista käsityksistäsi.
On ihan tutkittu juttu, että ydinperhe on lapselle se paras vaihtoehto. Googletteleppa aiheesta vaikka lisää infoa.
Tieteellisiin tutkimuksiin johdattavia linkkejäsi odotellessa! T. Sosiologi
Taitaa olla sosiologiakin jo aika pitkälle kriittisen teorian syövyttämää, joten sinuna en hirveästi ylpeilisi...
-eri
Se nyt vaan on niin, että epämääräiset "tutkittu on, guugletteleppa vaan" -heitot eivät vakuuta oikein millään tasolla.
On vaikea keksiä, miten tosielämään saataisiin loihdittua tutkimusasetelma, jossa lukuisia muuttujia kyetään hallitsemaan siten, että syy-seuraussuhde polyamorian ja lapsen kehitysongelmien (tai positiivisten vaikutusten) välillä pystyttäisiin mitenkään luotettavasti osoittamaan.
-myöskin eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa siinä ollaan onnellisia näissä kaikenmaailman avoimissa suhteissa kun saa häsiskellä toisten kanssa ihan luvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kuin omasta puolestani. Onnellisuus lisääntyi dramaattisesti, mutta seksin määrä ja seksikeskeisyys ylipäätään paradoksaalisesti väheni meillä molemmilla, kun idealisoiduista ja tunkkaisen kangistuneista "täydellisen" parisuhteen kaavoista sai päästää irti.
Ei se seksi, vaan vapaus. Älkää antako ympäristön paineiden ohjata parisuhdevalintojanne!
Mitä muita muutoksia suhteeseenne tuli kuin vapaus harrastaa seksiä myös muiden kanssa?
Olen eri, mutta voin allekirjoittaa siteeraamasi kirjoittajan tuntemukset ja siksi kommentoin:
Muutos (koko sana kuulostaa liian dramaattisemta) oli meillä ennen kaikkea periaatteellinen ja "filosofinen" eikä ensisijaisesti johonkin oikeuksiin tai tekemisiin/tekemättömyyksiin keskittyvää. Viimeksi mainituthan ovat vain kuorrutusta, ja suhteen perusta luodaan syvemmälle.
Meillä keskusteluyhteys syveni, mikä lähensi meitä ja auttoi myös prosessoimaan omaa sielunelämää. Keskiöön nousi luottamus ja toisen kunnioittaminen - sen hyväksyminen, että toinen aikuinen ihminen on erillinen ja vapaa yksilö, jota ei voi omistaa eikä survoa omien mielihalujensa määrittämiin raameihin.
Jos en voi luottaa toisen olevan pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka osaa tehdä itsenäisesti omia valintojaan, voiko suhde olla kovin terveellä pohjalla? Millä perusteella minä osaisin tehdä yhtään parempia valintoja kumppanini puolesta kuin hän itse?
.
Voi v. mitä lätinää, en ymmärtänyt puoliakaan!
Ja palstamammat ne ylpeänä yläpeukuttaa, auliisti myöntäen tyhmyytensä. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi sitä, että suhteessakin vain ajelehditaan ihmisten välillä. Minulla, kun monella muullakin on arki varmaan sitä, ettei mikään ole pysyvää ja vuoden parin välein joudut vaihtamaan töitä (tai ainakaan niiden pysyvyydestä ei ole tietoa), asuinpaikkaasi, kaupunkiakin. Rutiini, varmuus ja pysyvyys olisi kivaa vaihteeksi ja toisi onnea. Ehkä noihin polyjuttuihin lähtevät ovat vaihtelunhaluisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pölyimurisissa suhteissa aina jollain tuppaa jäämään aina se pölyimuri käteen kun kotitöitä sovitellaan.
Imurointi menee kovin monimutkaiseksi jos samaa imuria pitelee kaksi imuroijaa yhtäaikaa. :) Samoin yksi imuroija ei voi käyttää montaa imuria yhtä aikaa, yksi on aina nurkassa tai pahimmillaan kaapissa. Imuroijan pitää löytää itselleen sopiva imuri ja lakata haalimasta ylimääräisiä imureita. Vain käytettävissä olevasta imurista saa parhaiten iloa. ;)
Kirjoittajan älykkyysosamäärä lienee n. 100. Mikä ei toki ole huono tulos vaan keskimääräinen. Aivan kuten ihminen keskimääräisesti päätyy tekemään valmiiksi pureskeltuja valintoja elämässään, oli kyse sitten vaikkapa parisuhteesta tai työurasta. Se, että osa pyrkii irtautumaan valmiista kaavoista, on elämän rikkaus. Läheskään kaikista ei sellaiseen ole, ja sekin on osa ihmiselämän rikkautta.
👏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö otsikko voisi olla myös:
Vähemmistö on tyytyväinen tapaansa elää itselleen tyypillisellä tavalla.
Voi muuten tulla ongelmia kun tehdään lapsia ja varsinkin kun polyamoriassa potkastaan tyhjää, kuka perii mitä ja keneltä. Tosin en usko että polyamorikot ovat välttämättä ensimmäisinä juoksemassa maallisen mammonan perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mulle, kunhan säännöt on sovittu yhdessä ja kuvio sopii jokaiselle. Eikä kuviossa mielellään ole lapsia.
Iltiksessä oli joku aika sitten juttu joka oli otsikoitu jotenkin niin, että lapset tietävät kun Minna menee tapaamaan poikaystävää. Minnan asuinkumppani ja muistaakseni lasten isä oli lasten kanssa sillä aikaa. Mun mielestäni ei ole lasten asia tietää että äiti menee n-simaan toista miestä, jota lapset eivät tunne.
Mielestäni kaikki saavat panna toisiaan niin paljon kuin sielu sietää, mutta pettää ei saa eikä kenenkään tunteilla saa leikkiä. Sen verran konservatiivinen kuitenkin olen että mielestäni lasten kohdalla pitää pyrkiä ydinperhekuvioon ja siihen että lasten olot olisivat mahdollisimman vakaat.
Millä tavalla polyamoria luo lapselle epävakaan kasvuympäristön? Kuten itsekin myönsit, kyse on vain konservatiivisista käsityksistäsi.
On ihan tutkittu juttu, että ydinperhe on lapselle se paras vaihtoehto. Googletteleppa aiheesta vaikka lisää infoa.
Tieteellisiin tutkimuksiin johdattavia linkkejäsi odotellessa! T. Sosiologi
Taitaa olla sosiologiakin jo aika pitkälle kriittisen teorian syövyttämää, joten sinuna en hirveästi ylpeilisi...
-eri
Se nyt vaan on niin, että epämääräiset "tutkittu on, guugletteleppa vaan" -heitot eivät vakuuta oikein millään tasolla.
On vaikea keksiä, miten tosielämään saataisiin loihdittua tutkimusasetelma, jossa lukuisia muuttujia kyetään hallitsemaan siten, että syy-seuraussuhde polyamorian ja lapsen kehitysongelmien (tai positiivisten vaikutusten) välillä pystyttäisiin mitenkään luotettavasti osoittamaan.
-myöskin eri-
Näinhän se on. Mutta "sosiologi" antaa ymmärtää, että hänellä on koulutuksensa ansiosta asiasta luotettavampaa tietoa, joka olisi osoittanut, että polyamorisissa perheissä kasvaneet lapset ovat aivan yhtä terveitä, kuin perinteisissäkin. Ikävä kyllä kriittisen teorian voittokulku erilaisiin "pehmeisiin" tieteisiin on vienyt niiltä kokonaan uskottavuuden. Tosin uskon, että objektiivistakin tutkimusta siellä vielä tehdään, tai ainakin toivon niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi sitä, että suhteessakin vain ajelehditaan ihmisten välillä. Minulla, kun monella muullakin on arki varmaan sitä, ettei mikään ole pysyvää ja vuoden parin välein joudut vaihtamaan töitä (tai ainakaan niiden pysyvyydestä ei ole tietoa), asuinpaikkaasi, kaupunkiakin. Rutiini, varmuus ja pysyvyys olisi kivaa vaihteeksi ja toisi onnea. Ehkä noihin polyjuttuihin lähtevät ovat vaihtelunhaluisia?
OK, sinä et jaksa sekä kaipaat rutiinia ja varmuutta - joku toinen taas ei. Minulle vapaus on arvokysymys eikä sinällään liity vaihtelunhaluun. En koe, että vapaa suhde tekisi elämästä millään tavalla epävarmempaa. Elämähän ON epävarmaa ja hyväksyn asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi puhua kuin omasta puolestani. Onnellisuus lisääntyi dramaattisesti, mutta seksin määrä ja seksikeskeisyys ylipäätään paradoksaalisesti väheni meillä molemmilla, kun idealisoiduista ja tunkkaisen kangistuneista "täydellisen" parisuhteen kaavoista sai päästää irti.
Ei se seksi, vaan vapaus. Älkää antako ympäristön paineiden ohjata parisuhdevalintojanne!
Mitä muita muutoksia suhteeseenne tuli kuin vapaus harrastaa seksiä myös muiden kanssa?
Olen eri, mutta voin allekirjoittaa siteeraamasi kirjoittajan tuntemukset ja siksi kommentoin:
Muutos (koko sana kuulostaa liian dramaattisemta) oli meillä ennen kaikkea periaatteellinen ja "filosofinen" eikä ensisijaisesti johonkin oikeuksiin tai tekemisiin/tekemättömyyksiin keskittyvää. Viimeksi mainituthan ovat vain kuorrutusta, ja suhteen perusta luodaan syvemmälle.
Meillä keskusteluyhteys syveni, mikä lähensi meitä ja auttoi myös prosessoimaan omaa sielunelämää. Keskiöön nousi luottamus ja toisen kunnioittaminen - sen hyväksyminen, että toinen aikuinen ihminen on erillinen ja vapaa yksilö, jota ei voi omistaa eikä survoa omien mielihalujensa määrittämiin raameihin.
Jos en voi luottaa toisen olevan pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka osaa tehdä itsenäisesti omia valintojaan, voiko suhde olla kovin terveellä pohjalla? Millä perusteella minä osaisin tehdä yhtään parempia valintoja kumppanini puolesta kuin hän itse?
.
Voi v. mitä lätinää, en ymmärtänyt puoliakaan!
Ja palstamammat ne ylpeänä yläpeukuttaa, auliisti myöntäen tyhmyytensä. 😂
Jos sinä olet kirjoittanut mukafilosofisen ympäripyöreän sössötyksen, ei se tarkoita, että lukija olisi tyhmä.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mulle, kunhan säännöt on sovittu yhdessä ja kuvio sopii jokaiselle. Eikä kuviossa mielellään ole lapsia.
Iltiksessä oli joku aika sitten juttu joka oli otsikoitu jotenkin niin, että lapset tietävät kun Minna menee tapaamaan poikaystävää. Minnan asuinkumppani ja muistaakseni lasten isä oli lasten kanssa sillä aikaa. Mun mielestäni ei ole lasten asia tietää että äiti menee n-simaan toista miestä, jota lapset eivät tunne.
Mielestäni kaikki saavat panna toisiaan niin paljon kuin sielu sietää, mutta pettää ei saa eikä kenenkään tunteilla saa leikkiä. Sen verran konservatiivinen kuitenkin olen että mielestäni lasten kohdalla pitää pyrkiä ydinperhekuvioon ja siihen että lasten olot olisivat mahdollisimman vakaat.
Millä tavalla polyamoria luo lapselle epävakaan kasvuympäristön? Kuten itsekin myönsit, kyse on vain konservatiivisista käsityksistäsi.
On ihan tutkittu juttu, että ydinperhe on lapselle se paras vaihtoehto. Googletteleppa aiheesta vaikka lisää infoa.
Tieteellisiin tutkimuksiin johdattavia linkkejäsi odotellessa! T. Sosiologi
Taitaa olla sosiologiakin jo aika pitkälle kriittisen teorian syövyttämää, joten sinuna en hirveästi ylpeilisi...
-eri
Se nyt vaan on niin, että epämääräiset "tutkittu on, guugletteleppa vaan" -heitot eivät vakuuta oikein millään tasolla.
On vaikea keksiä, miten tosielämään saataisiin loihdittua tutkimusasetelma, jossa lukuisia muuttujia kyetään hallitsemaan siten, että syy-seuraussuhde polyamorian ja lapsen kehitysongelmien (tai positiivisten vaikutusten) välillä pystyttäisiin mitenkään luotettavasti osoittamaan.
-myöskin eri-
Näinhän se on. Mutta "sosiologi" antaa ymmärtää, että hänellä on koulutuksensa ansiosta asiasta luotettavampaa tietoa, joka olisi osoittanut, että polyamorisissa perheissä kasvaneet lapset ovat aivan yhtä terveitä, kuin perinteisissäkin. Ikävä kyllä kriittisen teorian voittokulku erilaisiin "pehmeisiin" tieteisiin on vienyt niiltä kokonaan uskottavuuden. Tosin uskon, että objektiivistakin tutkimusta siellä vielä tehdään, tai ainakin toivon niin.
En ole sosiologi, mutta sen verran tiedän, että yhteiskuntatieteilijällä on todennäköisesti vähintäänkin parempi "perstuntuma" perhetutkimuksesta kuin ns. kovan tieteen edustajalla, jonka asiantuntemus ei liippaa aihepiirin läheltäkään. Itse asiassa laadullinen tutkimus lienee paras tapa tämän tyyppisiä asioita tutkittaessa, mutta pointtini oli, että mitään tyhjentävän lopullista FAKTAA ei voida asian ympäriltä sanoa. Ja ehkä siksi täälläkin asiasta tapellaan. ;)
Ydinperheessä eläminen on kiistatta tutkimusten mukaan lapsille parempi ja vakaampi ympäristö kasvaa ja kehittyä.
Jordan Peterson on Polyamory, erittäin hyvä puheenvuoro juutuubista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mulle, kunhan säännöt on sovittu yhdessä ja kuvio sopii jokaiselle. Eikä kuviossa mielellään ole lapsia.
Iltiksessä oli joku aika sitten juttu joka oli otsikoitu jotenkin niin, että lapset tietävät kun Minna menee tapaamaan poikaystävää. Minnan asuinkumppani ja muistaakseni lasten isä oli lasten kanssa sillä aikaa. Mun mielestäni ei ole lasten asia tietää että äiti menee n-simaan toista miestä, jota lapset eivät tunne.
Mielestäni kaikki saavat panna toisiaan niin paljon kuin sielu sietää, mutta pettää ei saa eikä kenenkään tunteilla saa leikkiä. Sen verran konservatiivinen kuitenkin olen että mielestäni lasten kohdalla pitää pyrkiä ydinperhekuvioon ja siihen että lasten olot olisivat mahdollisimman vakaat.
Millä tavalla polyamoria luo lapselle epävakaan kasvuympäristön? Kuten itsekin myönsit, kyse on vain konservatiivisista käsityksistäsi.
On ihan tutkittu juttu, että ydinperhe on lapselle se paras vaihtoehto. Googletteleppa aiheesta vaikka lisää infoa.
Tieteellisiin tutkimuksiin johdattavia linkkejäsi odotellessa! T. Sosiologi
Taitaa olla sosiologiakin jo aika pitkälle kriittisen teorian syövyttämää, joten sinuna en hirveästi ylpeilisi...
-eri
Se nyt vaan on niin, että epämääräiset "tutkittu on, guugletteleppa vaan" -heitot eivät vakuuta oikein millään tasolla.
On vaikea keksiä, miten tosielämään saataisiin loihdittua tutkimusasetelma, jossa lukuisia muuttujia kyetään hallitsemaan siten, että syy-seuraussuhde polyamorian ja lapsen kehitysongelmien (tai positiivisten vaikutusten) välillä pystyttäisiin mitenkään luotettavasti osoittamaan.
-myöskin eri-
Näinhän se on. Mutta "sosiologi" antaa ymmärtää, että hänellä on koulutuksensa ansiosta asiasta luotettavampaa tietoa, joka olisi osoittanut, että polyamorisissa perheissä kasvaneet lapset ovat aivan yhtä terveitä, kuin perinteisissäkin. Ikävä kyllä kriittisen teorian voittokulku erilaisiin "pehmeisiin" tieteisiin on vienyt niiltä kokonaan uskottavuuden. Tosin uskon, että objektiivistakin tutkimusta siellä vielä tehdään, tai ainakin toivon niin.
En ole sosiologi, mutta sen verran tiedän, että yhteiskuntatieteilijällä on todennäköisesti vähintäänkin parempi "perstuntuma" perhetutkimuksesta kuin ns. kovan tieteen edustajalla, jonka asiantuntemus ei liippaa aihepiirin läheltäkään. Itse asiassa laadullinen tutkimus lienee paras tapa tämän tyyppisiä asioita tutkittaessa, mutta pointtini oli, että mitään tyhjentävän lopullista FAKTAA ei voida asian ympäriltä sanoa. Ja ehkä siksi täälläkin asiasta tapellaan. ;)
En minä väitä, että kovan tieteen edustaja tietäisi perhetutkimuksesta enemmän. Yritin sanoa, että sukupuolentutkimuksesta levinnyt "kriittinen teoria" on vallannut myös sosiologian. Koska "kriittinen teoria" on pseudotutkimusta johon BBC:nkin nykyinen hapatus pohjaa, on sitä myötä sosiologiankin uskottavuus uhattuna. Siinä mielessä oraakkeli google ja sosiologia alkavat olla samoilla viivoilla. Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheessä eläminen on kiistatta tutkimusten mukaan lapsille parempi ja vakaampi ympäristö kasvaa ja kehittyä.
Jordan Peterson on Polyamory, erittäin hyvä puheenvuoro juutuubista.
Trolli? Kuitenkin Jordan Peterson ja Youtube kriittisinä lähteinä nyt esiin tuotu. :D
Olen käsityksessä, että tätä vaihtoehtoista suhdemuotoa suosivat vähän älykkäämmät yksilöt, jotka tykkäävät puhua tunteista jne. sukupuolesta riippumatta. Jos monogaamisista pareista valittaisiin vain tällaisista henkilöistä muodostuvat parit, monogaamiset olisivat luultavasti yhtä tyytyväisiä tai tyytyväisempiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mulle, kunhan säännöt on sovittu yhdessä ja kuvio sopii jokaiselle. Eikä kuviossa mielellään ole lapsia.
Iltiksessä oli joku aika sitten juttu joka oli otsikoitu jotenkin niin, että lapset tietävät kun Minna menee tapaamaan poikaystävää. Minnan asuinkumppani ja muistaakseni lasten isä oli lasten kanssa sillä aikaa. Mun mielestäni ei ole lasten asia tietää että äiti menee n-simaan toista miestä, jota lapset eivät tunne.
Mielestäni kaikki saavat panna toisiaan niin paljon kuin sielu sietää, mutta pettää ei saa eikä kenenkään tunteilla saa leikkiä. Sen verran konservatiivinen kuitenkin olen että mielestäni lasten kohdalla pitää pyrkiä ydinperhekuvioon ja siihen että lasten olot olisivat mahdollisimman vakaat.
Millä tavalla polyamoria luo lapselle epävakaan kasvuympäristön? Kuten itsekin myönsit, kyse on vain konservatiivisista käsityksistäsi.
On ihan tutkittu juttu, että ydinperhe on lapselle se paras vaihtoehto. Googletteleppa aiheesta vaikka lisää infoa.
Tieteellisiin tutkimuksiin johdattavia linkkejäsi odotellessa! T. Sosiologi
Taitaa olla sosiologiakin jo aika pitkälle kriittisen teorian syövyttämää, joten sinuna en hirveästi ylpeilisi...
-eri
Se nyt vaan on niin, että epämääräiset "tutkittu on, guugletteleppa vaan" -heitot eivät vakuuta oikein millään tasolla.
On vaikea keksiä, miten tosielämään saataisiin loihdittua tutkimusasetelma, jossa lukuisia muuttujia kyetään hallitsemaan siten, että syy-seuraussuhde polyamorian ja lapsen kehitysongelmien (tai positiivisten vaikutusten) välillä pystyttäisiin mitenkään luotettavasti osoittamaan.
-myöskin eri-
Täältä vielä yksi eri tuppaa väliin kommentoimaan ottamatta itse aiheeseen kantaa. En ymmärrä miksei polyamoristen perheiden lapsista saisi ihan yhtä validia tutkimustietoa kuin ydinperhelapsista, yh-perheiden lapsista tai sateenkaariperheiden lapsista? Ihan samanlailla näissä perhemalleissa on lukuisia muuttujia.
Mitä muita muutoksia suhteeseenne tuli kuin vapaus harrastaa seksiä myös muiden kanssa?