Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mököttäjän kanssaeläjät, miten kestätte?!
28.06.2015 |
Ollaan miehen kanssa ihan erilaisia mitä tulee riitelytilanteisiin. Mies alkaa mököttämään, vaikka sanoo, että hällä ei ole mikään. Itse olen luonteeltani sellainen, että mieluumin riitelisin pikaisesti ja sopisin ja unohtaisin pikaisesti. Koen tosi raskaana henkisesti, että toinen mököttää ja osoittaa mieltään monta päivää jostain asiasta. Esim. yksi päivä suutuin miehelle, kun ei pitänyt yhtä lupausta, mikä oli mulle tärkeä. no, mies alkoi sitten mököttämään ja sitä kesti n. 11 päivää. Yritin jotain kivaakin järjestää, mutta ei tuota mikään lepyttänyt.
Nyt alkaa mietityttää, että mitenkähän tuommoista käytöstä jaksaa, tuntuu ihan lapselliselta toisen käytös. miten muut toimitte mököttäjän kanssa? Aion nyt itse muuttaa tyyliä eli en enää yritä lepytellä toista vaan mököttäköön sitten jos haluaa, pitää yrittää keksiä itelle muuta ajateltavaa odotellessa toisen leppymistä...
Kommentit (44)
Mun mies on myös mököttäjä, mutta ei onneksi koskaan ole ihan noin kauaa mököttänyt. 3-4 päivää taitaa olla ennätys, mutta sekin on mulle tosi rankkaa ja raastavaa ja vie aikaa sekä energiaa ihan turhaan. Tuntuu vielä niin tyhmältä se, että jos itse on suuttunut jostain (kuten esimerkissäsi lupauksen rikkominen), tilanne kääntyykin päinvastaiseksi eli kun ilmaiset suuttumisen, joudutkin sen jälkeen kestämään mököttävää miestä ja sen jälkeen vielä lepyttämään häntä ja pyytelemään anteeksi että suutuit, sen sijaan että toinen pyytäisi anteeksi että rikkoi lupauksen.
Temperamenteista tuossa on kuitenkin kyse, ja yritän aina ymmärtää että tuollaisen muuttaminen ei ole helppoa. Mullekin olisi tosi vaikeaa ja epäluonnollista mököttää kauan, joten ymmärrän että ihan yhtä lailla se on miehelle vaikeaa jos hänen pitäisi reagoida eri tavalla tai mököttää jotenkin vähemmän aikaa.
Vaikea sanoa millä tuosta pääsisi eteenpäin, meillä se on ollut tosi vaikeaa ja vaatii edelleen työtä. Mä olen yrittänyt olla välittämättä mökötyksestä, huomioin sen kyllä ja yritän olla kiva jne. (koska se osoittaa että välitän, jos olen ihan välinpitämätön niin siitäkös mies mököttää vielä enemmän), mutten ota miehen mökötystä niin henkilökohtaisestii juuri minuun suunnattuna, vaan vain hänen reaktiotapanaan joka johtuu temperamentista. Yritetään aika paljon keskustella myös riidan/mökötyksen syistä ja näkemyksistä miksi asiat meni niin kuin meni. Puolin ja toisin yritetään myös olla rennompia, koska meidän riidat johtuu enimmäkseen väärinkäsityksistä, ei mistään tahallisista teoista tai isoista aiheista, eli ihan tietoisesti molemmat yrittää suhtautua asioihin rennommin ja joustavammin. Minä yritän olla suuttumatta ja ärsyyntymättä niin helposti, ja sama tietty miehellä, vaikka usein se miehen mökötys on reaktio mun suuttumiseen, hyvin harvoin hän "oma-aloitteisesti" mököttää. Oon ajatellut myös, että pitäisi lukea joitain parisuhde-self help -opuksia, mutten vielä ole sitä tehnyt. Eiköhän sieltäkin jotain neuvoja löytyisi.
Meillä helpottaa ainakin se, että pystytään kuitenkin keskustelemaan tosi hyvin ja halutaan ymmätää toisiamme. Mies tietää että hänen mökötyksensä hajottaa minua ja mä taas ymmärrän että omat reaktiotapani voi miehen mielestä olla välillä hyvinkin irrationaalisia. Tsemppiä teille ap, toivottavasti tilanne paranee! Olisi myös tosi kiva kuulla, jos jatkossa olet välinpitämätön miehen mökötykselle, että miten se toimii. Miten kauan muuten olette olleet yhdessä ja onko teillä lapsia?
/Wall of text, sori!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 00:45"]
Omasta näkökulmasta suuttujat/äkkipikaiset/temperamenttiset tai miksi niitä haluaakaan kutsua ovat TODELLA itsekkäitä kusipäitä. Oksentaavat muiden niskaan lapsellisen kyvyttömyytensä hillitä itseään ja näin toiset joutuvat kestämään sen tunneryöpyn sen sijaan että olisivat edes vähän itsehillintään kykeneviä ja ottaisivat itse tunteistaan vallan. Mököttäjät menee monella tapaa samaan kastiin. Ei riitä kyky käsitellä asioita ja tahallaan pilataan toisenkin mieliala, kun ei suostuta puhumaan asioita läpi ja se jää vaivaamaan. Että itsekkäät suuttujat koittakaa hillitä ne hermonne, ei ole niin vaikeaa. Tietysti jos on lellipentu joka ln aina saanut tahtonsa läpi niin se voi olla aluksi vierasta. Miksi minun rauhallisena pitäisi kestää toisen kiukuttelua ja tunteenpurkausta, samalla kun itse ei sitä voi/halua tehdä? Todella epäreilua, etenkin jos toinen sen tietää ettei ole suuttuvaa sorttia. Siinä sitten joutuu hillitsemään itsensä kahfenkahden puolesta.
[/quote]
Melko aggressiivista tekstiä rauhalliselta yli-ihmiseltä. Tunteet kuuluu elämään. Aina ne ei ole kivoja, mutta kyllä nyt jotain tunteenpurkauksia pitäisi suvaita muilta ja ennen kaikkea itseltään. Kaikkia tunteita ei tarvitse hillitä itseltään, eikä varsinkaan hillitä itseään kahden puolesta.
En näe muuta kestävää tapaa elää mököttäjän kanssa kuin olla välittämättä mökötyksestä. Meillä ainakin tapani toimia on vähentänyt mökötysten kestoa.
8.
Ap vielä vastailee...
Ollaan oltu nyt melkein vuosi yhdessä ja yhteisiä lapsia ei ole. Miehen lapset kylläkin. Tämä on mulla ensimmäinen suhde jossa mies käyttäytyy tällä tavalla. Pahimmalta tuntuu se toisen kylmyys ja välinpitämättömyys, että vaikka itse sydämensä ja kyyneleensä vuodattaisi, niin toinen ei vaan avaudu. Jos kysyn, vaikka kuinka nätisti, että mikä on, niin ei kuulemma mikään, vaikka näkeehän sen kaikesta... Uskon, että jos itse alkaisin käyttäytyä vastaavalla tavalla niin saisin lähtöpassit hyvin pian.
jos itse on suuttunut jostain, tilanne kääntyykin päinvastaiseksi eli kun ilmaiset suuttumisen, joudutkin sen jälkeen kestämään mököttävää miestä ja sen jälkeen vielä lepyttämään häntä ja pyytelemään anteeksi että suutuit, sen sijaan että toinen pyytäisi anteeksi että rikkoi lupauksen
Juuri näin. Tätä en oikein ymmärrä. Esimerkki: ollaan illanvietossa saaressa, siis rannalla. Mies ottaa sekaisin alkoholia ja unilääkkeitä ja häviää. Tulee pimeää, on myöhä. Etsit häntä itku kurkussa taskulampun valossa pitkin rantoja. Pelkäät että hän on hukkunut, koska ei hallitse itseään siinä tilassa. Pyydät ystävät mukaan etsimään. Kuluu tunteja. Lopulta mies löytyy nukkumasta rannalta, pressun alta, elossa mutta tuhannen kännissä. Aamulla kerrot hänelle (nätisti, ei huutaen) että häntä etsittiin ja olit huolissasi. Seuraa mökötys. Oletkin paha, koska olet antanut ymmärtää että hän on toiminut väärin. Todellisuudessa olet vain kertonut mitä yöllä tapahtui: hän hävisi, pelkäsit pahaa, etsintään kului pitkä aika.
Lepyttämiseen menee kaksi päivää. Siis sen anteeksi pyytelyyn, että hän aiheutti käytöksellään huolta.
Tätä on elämä mököttäjän kanssa. Terveisiä tutuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos itse alkaisin käyttäytyä vastaavalla tavalla niin saisin lähtöpassit hyvin pian.
Aivan. Se, joka käyttäytyy näin, ei siedä vastaavaa käytöstä toiselta. Miten sellaisen kanssa siis voi elää?
Älä ajattele sitä kylmyytenä ja välinpitämättömyytenä, se voi olla myös kyvyttömyyttä tai pelkoa kertoa ajatuksistaan. Ehkä mies esim. tietää suuttuneensa tyhmästä pikkujutusta ja sitten sitä harmittaa se oma suuttuminen ja lapsellinen käytös, ei oikein kehtaa myöntää asiaa ja jää vaan vellomaan siihen.
Enkä nyt yritä puolustella/ väittää että kyseinen käytös olisi järkevää, mutta välttämättä mökötyksen tarkoitus ei ole loukata toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:01"]
jos itse alkaisin käyttäytyä vastaavalla tavalla niin saisin lähtöpassit hyvin pian.
Aivan. Se, joka käyttäytyy näin, ei siedä vastaavaa käytöstä toiselta. Miten sellaisen kanssa siis voi elää?
Ei sellaisen kanssa ole pakko elää. Se on oma valinta.
Anna mä arvaa. Mies erosi, koska vaimo ei sietänyt enää henkistä väkivaltaa. Sitähän se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten leikeissä yhden lapsen jättäminen ulkopuolelle näkyy siinä, että hänelle ei puhuta enää. Luokkakaverit saattavat korkeintaan murjaista jotain ilkeää tai naureskella. ”Ole sinä siellä keskenäsi. Et ole tarpeeksi hyvä meidän leikkeihin.”
Miten kaksi toisiinsa sitoutunutta aikuista päätyvät samaan tilanteeseen? ”Jos et nyt ole kunnolla, niin minä en enää puhu sun kanssa.”
Mykkäkoulu on toisen hylkäämistä. Se on rangaistus niistä ahdistavista tunteista, joita mykkäkoululainen ei kestä. Se on avuttomuutta. Mykkäkoulu on vallan ottamista tavalla, jonka kokee ainoaksi toimivaksi. Kun puoliso ei saa omaa ääntään kuuluville, mykkäkoulu on äänekäs viesti. ”Täällä minä olen. Minä päätän nyt.”
Joku voi ajatella, että mykkäkoulu on parempi vaihtoehto kuin riiteleminen. Jos ilmassa on väkivallan uhka, näin onkin. Puhumattomat asiat voivat olla niin kipeitä, että parisuhde on vaarassa joutua hätätilaan
26:lle, tuo on aika extremeä mun mielestä. Siis vaikka mieheni on ärsyttävä mököttäjä, niin tällaisissa "isommissa" jutuissa on kyllä aina ymmärtänyt että on mokannut ja pyytää anteeksi. Meillä ne mökötykset lähtee jostain ihan naurettavasta pikku jutusta, eli mä ärsyynnyn vaikka siitä, että mies on luvannut tehdä ruokaa, muttei teekään sitä silloin kun minä haluaisin, vaan sitten kun hänelle sopii (kamalaa, eikö :D). Mies ärsyyntyy siitä että minä olen ärsyyntynyt ja alkaa mököttää.
Se ehkä näissä onkin kaikkein raivostuttavinta, että ne mökötykset yleensä lähtee jostain mun pienestä ärsyyntymisestä, ja sitten niistä voi tulla monen päivän riitoja. Tuollaiset suuremmat sekoilut ja töppäykset on meillä onneksi jääneet hyvin vähälle ja jos sellaisia onkin ollut, niin mies on kyllä ymmärtänyt huoleni ja pyytänyt heti anteeksi.
22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mykkäkoulu voi olla esimerkiksi opittu tapa riitojen ratkaisemisessa. Mykkäkoulu on kuitenkin voimakasta henkisen väkivallan käyttöä. Riidat eivät selviä mykkäkoululla. Muita vahingollisia asioista riidellessä ovat kärjistäminen, uhkailu, syyttely, vähättely, joustamattomuus ja kielteisyys.
Mieheni ei käytä alkoholia ja unilääkkeitä päänsä sekoittamiseen! Uusi ketju näistä aiheista, sillä eivät liittyne tavalliseen mököttämiseen? Jos käyttäisi, niin pitäisin niin sairaana ja edesvastuuttomana, että käskisin hoitoon enkä vain katselisi. Käskisin niinkuin armeijassa, enkä vain pyytäisi kauniisti.
emököttäjän vaimo ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 01:10"]Mieheni ei käytä alkoholia ja unilääkkeitä päänsä sekoittamiseen! Uusi ketju näistä aiheista, sillä eivät liittyne tavalliseen mököttämiseen? Jos käyttäisi, niin pitäisin niin sairaana ja edesvastuuttomana, että käskisin hoitoon enkä vain katselisi. Käskisin niinkuin armeijassa, enkä vain pyytäisi kauniisti.
emököttäjän vaimo ei ap
[/quote] henkistä väkivaltaa suostut kuitenkin sietämään. Kiva kiva!
Henkinen väkivalta on kasvun paikka. Itse olen sen yläpuolella oleva, tyytyväinen ja tasapainoinen ihminen ihan omana itsenäni, en kumppanini jatkeena. Mökötykset hoituvat nykyään parissa tunnissa, kun ennen meni päiviä. En siis ole eroamassa. Mököttäjämieheni pyytää anteeksi omaa tyhmyyttään.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 00:54"]
En näe muuta kestävää tapaa elää mököttäjän kanssa kuin olla välittämättä mökötyksestä. Meillä ainakin tapani toimia on vähentänyt mökötysten kestoa.
8.
[/quote]
Eli käyttäydyt ikään kuin toinen ei mököttäisi? Keskustelet hänen kanssaan normaalisti, siis. Ja kun et saa vastausta, kuinka toimit silloin? Keksitkö itse hänen vuorosanansa?
"Moneenko menet töihin huomenna, kultsi?"
[kuolemanhiljaisuus]
"Ai kahdeksaan, kiva. Muistathan ostaa ananaksia iltapalalle?"
[kuolemanhiljaisuus]
"Ihanaa, rakas. Nähdään sitten illalla! Pusi pusi!"
Hyvin toimittu!
Jatka samaan malliin ettet pidä lupauksiasi. Jatka samaan malliin nyt ja niissä monissa muissa tulevissa suhteissasi, kun toinen tuntee olonsa loukatuksi ja mieltää jo valmiiksi sinut epäluotettaviksi ja petturiksi, ettet välitä toisesta tai tunteista, mitä et teekkään. Lähde vaikka baariin, vedä preet ja vieraisiin, kyllä se siitä hyvä tulee, bra!
Tai mitäs jos vain ottaisit vastaan mitä tulee ja pitäisit lupauksesi jatkossa?
Mä sanoin miehelle että mun puolesta saa mököttää vaikka loppuelämänsä jos haluaa. Sen jälkeen kieltäydyin reagoimasta mökötykseen mitenkään, vaan elin ja puhuin ihan normaalisti (ja kiristelin nurkan takana hampaitani). Ei ole sen jälkeen juurikaan mököttänyt.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 00:54"]
En näe muuta kestävää tapaa elää mököttäjän kanssa kuin olla välittämättä mökötyksestä. Meillä ainakin tapani toimia on vähentänyt mökötysten kestoa.
8.
Eli käyttäydyt ikään kuin toinen ei mököttäisi? Keskustelet hänen kanssaan normaalisti, siis. Ja kun et saa vastausta, kuinka toimit silloin? Keksitkö itse hänen vuorosanansa?
"Moneenko menet töihin huomenna, kultsi?"
[kuolemanhiljaisuus]
"Ai kahdeksaan, kiva. Muistathan ostaa ananaksia iltapalalle?"
[kuolemanhiljaisuus]
"Ihanaa, rakas. Nähdään sitten illalla! Pusi pusi!"
En mä ainakaan kysele mitään, tiedän muutenkin miehen työpäivien keston. Jos mökötys tarkoittaa sitä, että mies ei voi hoitaa omaa puoltaan kotihommista asiallisesti, niin saa kyllä ihan itse siitä myös kärsiä. Mulle on helppoa elää niinkuin toista ei olisi olemassakaan, jos yrittää mököttämällä käyttää valtaa.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 00:27"]Ymmärrän täysin, että mökötys ärsyttää ja voi loukata toista osapuolta, mutta ihan oikeasti kannattaa sisäistää se, että kyseesssä on ainoastaan erilainen tapa reagoida riitatilanteisiin. Toiset taas vihaa yli kaiken sitä huutoa, sähäkkyyttä ja kaiken sylkemistä toisen kasvoille riidan aikana. On myös niitä yli-ihmisiä, jotka rakentavasti osaavat keskustella kaikki ristiriitaiset tilanteet läpi kylmän rauhallisesti, mutta taitavat olla vähemmistöä..
[/quote]
Itse olen noita "yli-ihmisiä" joka haluaisi keskustella kaikki rauhallisesti ja inhoan yli kaiken suuttumista joten hyvin harvoin sitä teen.
Omasta näkökulmasta suuttujat/äkkipikaiset/temperamenttiset tai miksi niitä haluaakaan kutsua ovat TODELLA itsekkäitä kusipäitä. Oksentaavat muiden niskaan lapsellisen kyvyttömyytensä hillitä itseään ja näin toiset joutuvat kestämään sen tunneryöpyn sen sijaan että olisivat edes vähän itsehillintään kykeneviä ja ottaisivat itse tunteistaan vallan.
Mököttäjät menee monella tapaa samaan kastiin. Ei riitä kyky käsitellä asioita ja tahallaan pilataan toisenkin mieliala, kun ei suostuta puhumaan asioita läpi ja se jää vaivaamaan.
Että itsekkäät suuttujat koittakaa hillitä ne hermonne, ei ole niin vaikeaa. Tietysti jos on lellipentu joka ln aina saanut tahtonsa läpi niin se voi olla aluksi vierasta.
Miksi minun rauhallisena pitäisi kestää toisen kiukuttelua ja tunteenpurkausta, samalla kun itse ei sitä voi/halua tehdä? Todella epäreilua, etenkin jos toinen sen tietää ettei ole suuttuvaa sorttia. Siinä sitten joutuu hillitsemään itsensä kahfenkahden puolesta.