Lue keskustelun säännöt.
2 vuotias lapsi, vanhemmat lomalla
28.06.2015 |
Mies oli hommannut meille häämatkan ensi kuuksi, 4 yötä Espanjaan.
Kehkeytyi pieni sanaharkka, koska en ole valmis jättämään kaksi vuotiasta isovanhemmilleen neljäksi yöksi.
On ollut kerran siellä kaksi yötä ja kaikki sujui hyvin, tietysti kuulemma pientä ikävää.
Mitä te tekisitte?
Kommentit (56)
Mä en nyt oikein ymmärrä. Jos lapsi on ollut jo aiemminkin yökylässä tutuilla isovanhemmilla, mikä on nyt sitten ongelma? Sekö, että öitä on muutama enemmän?
Jos lapsi nukkuu hyvin päiväunet siellä yökyläpaikassa, nukkuu hän todennäköisesti yönsäkin hyvin. Jos lapsi kokee olonsa turvattomaksi,ei hän nuku päikkäreitäkään.
Jotenkin vaikuttaa siltä, että monet äidit ovat oikeasti riippuvaisia lapsistaan, eli ongelma tuntuu olevan siellä äitien omassa päässä. Ei äitiys tarkoita, eikä saa tarkoittaa sitä, että pitäisi alkaa elää pelkästään lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:29"]
Voi jumalavita. Ei kyllä ihmetytä, miksi pienten lasten äidit tulevat petetyiksi ja jätetyiksi. Totta kai lähdet sinne matkalle, se on sulle ja sun miehelle todella tärkeää!
[/quote]
Ei tullut ennenkään, vaikkeivät pariskunnat saattaneet koko elämänsä aikana käydä kahdestaan missään. Kyllä sitä vikaa voi etsiä jostain ihan muusta, kuin matkustelusta.
Mekin ollaan lasten kanssa kotona. Ei se reissuviikko kerran vuodessa suhdetta pelasta, sellainen on tekohengitystä. Suhteen pitää muuten toimia. Meillä lapset menevät joka ilta nukkumaan kahdeksalta, jonka jälkeen meillä on joka ilta omaa aikaa muutama tunti. Olla kahdestaan ja jutella, katsoa telkkaria tai mitä nyt mieleen juolahtaa. Viikonloppuisin illan lisäksi on parin tunnin päiväuniaikakin kahdestaan käytettäväksi. Ja jos lapset kyläilevät joskus päiväseltään mummolla, voimme toki käydä elokuvissa tai syömässä.
Oleellisempaa on se jatkuva toisen huomiointi ja yhdessäolo vaikka pieninä annoksina, ei siihen tarvitse jättää lapsia ja häipyä.
Jos joku tulee petetyksi ja jätetyksi siksi, ettei käy joskus puolison kanssa matkoilla, niin sellaisesta suhteesta kyllä kannattaakin häipyä...
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 17:59"]
Naurettava ajatuskin, ettei voisi. Jätät hyvillä mielin. Ei lapsestaan saa noin sairaalla tavalla olla riippuvainen. Onhan sitä nyt ihmisillä työmatkojakin tuossa vaiheessa useilla.
[/quote]
ei kyl oo molemmilla vanhemmilla yht'aikaa työmatkoja. ottakaa lapsi mukaan. Eiks se mee sylissä.tai sit oma lentolippu Ja hotellissa on ilmainen.
neljä päivää on turhan paljon, jos ei oo pakko. Noin pieni lapsi. Kaksi vuorokautta kaksivuotiaalle maksimi. Mä enn ymmärrä miks pitäis lapsi jättää hoitoon.
Tehkää noi,ajassa pienempiä visiittejä kahdestaan. Matkustella sitten kun lapsi on isompi. Kai se on valinta tehty, kun on lapsi tehty. Ihan mitä Vaan ei voi enää tehdÄ niinku sinkkuna. Paljon voi tehdä, mut pitää ottaa huomioon se pieni.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:26"]
Mummo tässä. Meillä on juuri karvan verran yli yksivuotias koko viikon yötäpäivää hoidossa isompien sisarustensa kanssa. Vanhemmat ovat hyvin ansaitulla kahdenkeskisellä lomallaan.
Tosin olemme lasten kanssa hyvinkin tuttuja ja turvallisiksi koettuja. Kaikki nukkuvat nyt.
Parisuhdettakin tulee hoitaa, elämän ei tule pyöriä pelkästään lasten ympärillä, vaikka he tärkeitä ja rakkaita ovatkin. Pikkulapsiaikana parisuhde kärsii jossain määrin väkisinkin, joten kahdenkeskinen loma on enemmän kuin paikallaan.
Ap, miehesi toiminta oli mielestäni upeaa ja kertoo siitä, että hän välittää sinusta tosissaan ja haluaa sitä kahdenkeskistä aikaa kanssasi. Sinulla on ilmeisesti hyvä ja ajattelevainen mies, onnittelut.
Harjoitelkaa hommaa siten, että jätätte lapsen muutamana päivänä isovanhempien hoitoon ja sitten yöksi. Jos lapsi kokee heidät turvallisiksi, ongelmia ei synny. Mutta voi syntyä hieno suhde lapsen ja isovanhempien välille.
[/quote]
Jos ei kykene hoitamaan parisuhdetta arjessa, ei ole sitä ansainnut!
Ei yksikään suhde pysy koossa sillä, että kerran vuodessa ollaan erossa lapsista pari päivää ja oletetaan, että tässä se oli. Parempi ottaa yhteistä ja omaa aikaa joka päivä vähän sen sijaan, että panostetaan kaikki yhteiseen lomaan, joka todennäköisesti menee pieleen. Parisuhdetta kun on niin moni muu asia kuin seksi, joten moniko mies on valmis keskustelemaan neljä päivää perheestä, sen tulevaisuudesta jne. Todella harva - ja juuri sitä taas nainen kaipaisi pitkien yöunien lisäksi.
Jos mies todella arvostaan naistaan, hän ostaa tälle yhden hengen matkan vaikka Lontooseen. Ja huolehtii itse sillä aikaa jälkikasvusta.
[/quote]
Samaa meinasin kirjoittaa. Jos ei jaksa arjessa, niin kerran vuodessa viikko ulkomailla suhteen hoitoa ei pelasta enää mitään. Arjensietokyky, se on se salaisuus, millä parisuhteet säilyvät.
Lomailu on sitten taas erikseen ja mummolassa olo. Jos ok mummola ja siellä mummi ja pappa jaksaa neljä päivää katsoa lasta, niin itse lähtisin. Mutta jos parisuhde olisi jo siinä kunnossa, että tarvitsee lomaa pelastaakseen sen ja hoitaakseen suhdetta, satsaisin sen neljä päivää parisuhdeleirille.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 23:10"]
Mun mies teki pari vuotta samalla tavalla. Jostain syystä hän ei tehnyt elettäkään pakatakseen lapsen tavaroita tai edes viedäkseen lasta mummolaan - hänellä oli niin paljon omaa pakkaamista. Olin siis jo kentällä vihainen. Olin pakannut vain käsimatkatavaroita ja mies halusi ujuttaa minulle osan tavaroistaan, jos laukkunsa katoaa - hieno juttu, pakkaan siis uusiksi ja jätän osan tavaroista kotiin.
Perillä satoi neljä päivää ja oli käsittämättömän kylmä. Se oli ensimmäinen matkani Milanoon, halusin siis käydä katsomassa nähtävyyksiä jne. Mies halusi katsoa jalkapalloa. Televisiosta.
Lapsi oli äidilläni, joka ei soittanut, että olivat joutuneet ensiapuun allergisen reaktion takia. Lapsi oli siellä tiputuksessa puoli vuorokautta.
Kotona lapsi roikkui minussa kaksi viikkoa aivan hädissään - siis lapsi, joka oli jo ollut päiväkodissakin 6 kk ajan. Unirytmi meni sekaisin.
Lapselle ei jäänyt traumoja (tai jos jäi, ne näkyvät vasta aikuisena), mutta minä tajusin, että jalkapalloa voi katsoa Suomessakin, urheilukanavia on monia.
[/quote]
Miehet haluaa naisensa ulkomaille lomalle siksi, että voivat viettää omaa aikaa ja nussia rauhassa, kun haluttaa ja mahdollisimman paljon vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättäisi noin pientä neljäksi yöksi "vieraan" hoitoon. Maksimissaan se kaksi yötä (1 yö/ikävuosi).
En jättäisi noin pientä. Yli kolmevuotiaan kohdalla saattaisin harkita. Olen opiskellut kehitys- ja persoonallisuuspsykologiaa. Kiintymyssuhdeteorian valossa noin pitkä ero vanhemmasta voi olla hyvin traumaattinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:26"]
Mummo tässä. Meillä on juuri karvan verran yli yksivuotias koko viikon yötäpäivää hoidossa isompien sisarustensa kanssa. Vanhemmat ovat hyvin ansaitulla kahdenkeskisellä lomallaan.
Tosin olemme lasten kanssa hyvinkin tuttuja ja turvallisiksi koettuja. Kaikki nukkuvat nyt.
Parisuhdettakin tulee hoitaa, elämän ei tule pyöriä pelkästään lasten ympärillä, vaikka he tärkeitä ja rakkaita ovatkin. Pikkulapsiaikana parisuhde kärsii jossain määrin väkisinkin, joten kahdenkeskinen loma on enemmän kuin paikallaan.
Ap, miehesi toiminta oli mielestäni upeaa ja kertoo siitä, että hän välittää sinusta tosissaan ja haluaa sitä kahdenkeskistä aikaa kanssasi. Sinulla on ilmeisesti hyvä ja ajattelevainen mies, onnittelut.
Harjoitelkaa hommaa siten, että jätätte lapsen muutamana päivänä isovanhempien hoitoon ja sitten yöksi. Jos lapsi kokee heidät turvallisiksi, ongelmia ei synny. Mutta voi syntyä hieno suhde lapsen ja isovanhempien välille.
[/quote]
Kirjoitat kauniisti ja varmasti viisaastikin, mutta kaksivuotiaalla ei ole mitään "suhdetta" yhtään kenenkään. Sen ikäisellä ei ole vielä mitään annettavaa. Myöhemmin sitten kehittyy niitä kiintymyssuhteita, jos on kehittyäkseen.
[/quote]
Voi, kuinka väärässä oletkaan. Lapsen kiintymyssuhde alkaa muodostua aikaisin, äitiin jo kohdussa, isään syntymän jälkeen, edellyttäen tietysti, että isä hoitaa lasta siinä missä äitikin.
Muihinkin ihmisiin se syntyy, jos sille annetaan tilaisuus. Eli lapsi tapaa usein, vaikkapa pari kertaa viikossa jotain ihmistä (vanhemmat tai ainakin äiti ovat läsnä), joka silloin hoitaa vaipanvaihdot ja vaikkapa ruokkimisen pullosta, pitää sylissä ja juttelee. Tällä tavalla lapsi, siis vauvakin, oppii tunnistamaan vanhempiensa lisäksi muitakin ihmisiä ja syntyy luottamus. Lapsi alkaa kokea tällaisen ihmisen turvalliseksi ja tutuksi. Tämä ilmenee ensin hymyilynä ja vauvan kasvaessa hän alkaa ojentaa käsiään päästäkseen tähän tuttuun syliin.
Liian pieni jäämään. Ottakaa lapsi mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättäisi. En sen takia, etten itse hyvinkin pärjäisi ilman lasta lomalla. Lapsi ei pärjäisi ilman minua. Omani nyt vuoden ja kahdeksan kuukautta, eikä ole ollut tarvetta jättää yökylään. Juuri palattiin Euroopan lomalta ja kirjoitan tätä risteilyltä, muksu nukkuu rattaissa. Kohta kahvihetki miehen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:26"]
Mummo tässä. Meillä on juuri karvan verran yli yksivuotias koko viikon yötäpäivää hoidossa isompien sisarustensa kanssa. Vanhemmat ovat hyvin ansaitulla kahdenkeskisellä lomallaan.
Tosin olemme lasten kanssa hyvinkin tuttuja ja turvallisiksi koettuja. Kaikki nukkuvat nyt.
Parisuhdettakin tulee hoitaa, elämän ei tule pyöriä pelkästään lasten ympärillä, vaikka he tärkeitä ja rakkaita ovatkin. Pikkulapsiaikana parisuhde kärsii jossain määrin väkisinkin, joten kahdenkeskinen loma on enemmän kuin paikallaan.
Ap, miehesi toiminta oli mielestäni upeaa ja kertoo siitä, että hän välittää sinusta tosissaan ja haluaa sitä kahdenkeskistä aikaa kanssasi. Sinulla on ilmeisesti hyvä ja ajattelevainen mies, onnittelut.
Harjoitelkaa hommaa siten, että jätätte lapsen muutamana päivänä isovanhempien hoitoon ja sitten yöksi. Jos lapsi kokee heidät turvallisiksi, ongelmia ei synny. Mutta voi syntyä hieno suhde lapsen ja isovanhempien välille.
[/quote]
Jos ei kykene hoitamaan parisuhdetta arjessa, ei ole sitä ansainnut!
Ei yksikään suhde pysy koossa sillä, että kerran vuodessa ollaan erossa lapsista pari päivää ja oletetaan, että tässä se oli. Parempi ottaa yhteistä ja omaa aikaa joka päivä vähän sen sijaan, että panostetaan kaikki yhteiseen lomaan, joka todennäköisesti menee pieleen. Parisuhdetta kun on niin moni muu asia kuin seksi, joten moniko mies on valmis keskustelemaan neljä päivää perheestä, sen tulevaisuudesta jne. Todella harva - ja juuri sitä taas nainen kaipaisi pitkien yöunien lisäksi.
Jos mies todella arvostaan naistaan, hän ostaa tälle yhden hengen matkan vaikka Lontooseen. Ja huolehtii itse sillä aikaa jälkikasvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:29"]
Voi jumalavita. Ei kyllä ihmetytä, miksi pienten lasten äidit tulevat petetyiksi ja jätetyiksi. Totta kai lähdet sinne matkalle, se on sulle ja sun miehelle todella tärkeää!
[/quote]
Entä jos se on tärkeä vain miehelle? Nainen haluaisi hellyyttä joka päivä, käpertyä illalla kainaloon, mutta mies kuittaa koko vuoden läheisyydenkaipuun vajaalla viikolla ulkomailla ja voi aina sen jälkeen todeta, että sen reissunkin sinulle ostin, mutta mikään ei kelpaa.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:50"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:26"]
Mummo tässä. Meillä on juuri karvan verran yli yksivuotias koko viikon yötäpäivää hoidossa isompien sisarustensa kanssa. Vanhemmat ovat hyvin ansaitulla kahdenkeskisellä lomallaan.
Tosin olemme lasten kanssa hyvinkin tuttuja ja turvallisiksi koettuja. Kaikki nukkuvat nyt.
Parisuhdettakin tulee hoitaa, elämän ei tule pyöriä pelkästään lasten ympärillä, vaikka he tärkeitä ja rakkaita ovatkin. Pikkulapsiaikana parisuhde kärsii jossain määrin väkisinkin, joten kahdenkeskinen loma on enemmän kuin paikallaan.
Ap, miehesi toiminta oli mielestäni upeaa ja kertoo siitä, että hän välittää sinusta tosissaan ja haluaa sitä kahdenkeskistä aikaa kanssasi. Sinulla on ilmeisesti hyvä ja ajattelevainen mies, onnittelut.
Harjoitelkaa hommaa siten, että jätätte lapsen muutamana päivänä isovanhempien hoitoon ja sitten yöksi. Jos lapsi kokee heidät turvallisiksi, ongelmia ei synny. Mutta voi syntyä hieno suhde lapsen ja isovanhempien välille.
[/quote]
Kirjoitat kauniisti ja varmasti viisaastikin, mutta kaksivuotiaalla ei ole mitään "suhdetta" yhtään kenenkään. Sen ikäisellä ei ole vielä mitään annettavaa. Myöhemmin sitten kehittyy niitä kiintymyssuhteita, jos on kehittyäkseen.
[/quote]
Voi, kuinka väärässä oletkaan. Lapsen kiintymyssuhde alkaa muodostua aikaisin, äitiin jo kohdussa, isään syntymän jälkeen, edellyttäen tietysti, että isä hoitaa lasta siinä missä äitikin.
Muihinkin ihmisiin se syntyy, jos sille annetaan tilaisuus. Eli lapsi tapaa usein, vaikkapa pari kertaa viikossa jotain ihmistä (vanhemmat tai ainakin äiti ovat läsnä), joka silloin hoitaa vaipanvaihdot ja vaikkapa ruokkimisen pullosta, pitää sylissä ja juttelee. Tällä tavalla lapsi, siis vauvakin, oppii tunnistamaan vanhempiensa lisäksi muitakin ihmisiä ja syntyy luottamus. Lapsi alkaa kokea tällaisen ihmisen turvalliseksi ja tutuksi. Tämä ilmenee ensin hymyilynä ja vauvan kasvaessa hän alkaa ojentaa käsiään päästäkseen tähän tuttuun syliin.
[/quote]
Ja näin av-mamma oli reippaasti eri mieltä kuin psykologit ja kiintymysteoriansa. Ne penteleet kun väittävät, että lapset aivot on liian kehittymättömät ottamaan vastaan niin paljoa ärsykkeitä, että lapsi kykenisi kiintymään kovin moneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei nyt haloo. Todellakin lähtisin. Ei se elämä siihen lapsensaantiin pysähdy. Mummolassa olo on ainakin meidän lapsille asia jota odottavat kuin kuuta nousevaa (nuorin juurikin kaksi vuotta). Ei me niitä lapsia sinne viikoiksi dumpata, mutta ei mitään ongelmaa jättää esimerkiksi viikonlopuksi kerran puolessa vuodessa jos miehen kanssa mennään johonkin. Tekee vaan hyvää kaikille vähän tuulettua toisistaan.
Tai sitten meillä on niin hyvä tuuri että lapsilla on niin ihanat ja turvalliset isovanhemmat että kovaa ikävää ei kerkeä tulla. Siellä touhuavat kaikkea kivaa koko päivän ja illalla sammuvat kun saunalyhdyt :)
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:27"]
En jättäisi, enkä ole jättänyt. En oikeastaan ymmärrä, mikä tarve monilla nykyäideillä on "päästä eroon" lapsestaan mahdollisimman pian. Lapsihan tarvitsee tuttuja rutiineja ja sitä turvallista hoitajaa (johon siis on ehtinyt varhaislapsuudessa sen kiintymyssuhteen luomaan, eli yleensä äiti ja / tai isä).
Mä en ole edes nelivuotiasta vielä laittanu koskaan yökylään, koska hän osaa jo itse ajatella ja kertoa toiveistaan, eikä hän halua olla pois kotoa yötä ilman isää tai äitiä. Niinpä käymme perheenä jossain, tai sitten vanhemmat erikseen, jos se vaatii yön yli poissaoloa.
Vanhempi lapsista (lähtee kouluun) on ollut pari kertaa mummolassa yhden yön, koska on itse sitä halunnut. Tosin viimeisimmästä yökyläilystäkin taitaa olla pari vuotta jo... Lapsen turvallisuudentunnetta on typerää ravistella.
Minut jätettiin vajaaksi viikoksi mummolle, kun olin 1-vuotias. Takerruin mummooni hätääntyneenä, enkä päästänyt häntä edes vessaan itsekseen sillä aikaa, koska varmaan pelkäsin että hänkin jättää minut, ja sitten minulla ei ole ketään. Ja kun vanhempani palasivat, vierastin ja pelkäsin heitä, enkä olisi halunnut enää mummon sylistä pois. Miksi olisinkaan luottanut ihmisiin, jotka jättävät?
Koko elämäni olen kokenut vähän sellaista yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta, vaikka olen näennäisesti sosiaalinen tyyppi. Silti aina jossain syvällä on tunne, etten kuulu oikein mihinkään ja kellekään. Olen pohtinut eräänkin kerran sitä, mikä merkitys tuolla varhaisella kokemuksella on ollut. Nykyisinhän tiedetään, että nimenomaan tuo varhaisen vuorovaikutuksen aika vaikuttaa ihmisen koko elämään.
[/quote]
Ensinnäkin, et oikeasti muista itse mitään tuosta ajasta, vaan sinulle on kerrottu juttuja, todennäköisesti hieman liioitellen.
Ihminen muistaa tutkitusti vasta kolmevuotiaasta alkaen asioita, niistäkin vain vähän.
Ulkopuolisuuden tunne on yleisempää kuin arvaatkaan, eikä siihen ole useinkaan mitään tiettyä syytä.
[/quote]
Tutkitusti? No, minua ei ole tutkittu ja muistan varsin hyvin asioita jo 2 vuotiaasta alkaen.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:26"]
Mummo tässä. Meillä on juuri karvan verran yli yksivuotias koko viikon yötäpäivää hoidossa isompien sisarustensa kanssa. Vanhemmat ovat hyvin ansaitulla kahdenkeskisellä lomallaan.
Tosin olemme lasten kanssa hyvinkin tuttuja ja turvallisiksi koettuja. Kaikki nukkuvat nyt.
Parisuhdettakin tulee hoitaa, elämän ei tule pyöriä pelkästään lasten ympärillä, vaikka he tärkeitä ja rakkaita ovatkin. Pikkulapsiaikana parisuhde kärsii jossain määrin väkisinkin, joten kahdenkeskinen loma on enemmän kuin paikallaan.
Ap, miehesi toiminta oli mielestäni upeaa ja kertoo siitä, että hän välittää sinusta tosissaan ja haluaa sitä kahdenkeskistä aikaa kanssasi. Sinulla on ilmeisesti hyvä ja ajattelevainen mies, onnittelut.
Harjoitelkaa hommaa siten, että jätätte lapsen muutamana päivänä isovanhempien hoitoon ja sitten yöksi. Jos lapsi kokee heidät turvallisiksi, ongelmia ei synny. Mutta voi syntyä hieno suhde lapsen ja isovanhempien välille.
[/quote]
Jos ei kykene hoitamaan parisuhdetta arjessa, ei ole sitä ansainnut!
Ei yksikään suhde pysy koossa sillä, että kerran vuodessa ollaan erossa lapsista pari päivää ja oletetaan, että tässä se oli. Parempi ottaa yhteistä ja omaa aikaa joka päivä vähän sen sijaan, että panostetaan kaikki yhteiseen lomaan, joka todennäköisesti menee pieleen. Parisuhdetta kun on niin moni muu asia kuin seksi, joten moniko mies on valmis keskustelemaan neljä päivää perheestä, sen tulevaisuudesta jne. Todella harva - ja juuri sitä taas nainen kaipaisi pitkien yöunien lisäksi.
Jos mies todella arvostaan naistaan, hän ostaa tälle yhden hengen matkan vaikka Lontooseen. Ja huolehtii itse sillä aikaa jälkikasvusta.
[/quote]
Kylläpä ajattelet mustavalkoisesti. Miten nämä kaksi asiaa sulkevat pois toisensa?
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 23:03"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:50"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:26"]
Mummo tässä. Meillä on juuri karvan verran yli yksivuotias koko viikon yötäpäivää hoidossa isompien sisarustensa kanssa. Vanhemmat ovat hyvin ansaitulla kahdenkeskisellä lomallaan.
Tosin olemme lasten kanssa hyvinkin tuttuja ja turvallisiksi koettuja. Kaikki nukkuvat nyt.
Parisuhdettakin tulee hoitaa, elämän ei tule pyöriä pelkästään lasten ympärillä, vaikka he tärkeitä ja rakkaita ovatkin. Pikkulapsiaikana parisuhde kärsii jossain määrin väkisinkin, joten kahdenkeskinen loma on enemmän kuin paikallaan.
Ap, miehesi toiminta oli mielestäni upeaa ja kertoo siitä, että hän välittää sinusta tosissaan ja haluaa sitä kahdenkeskistä aikaa kanssasi. Sinulla on ilmeisesti hyvä ja ajattelevainen mies, onnittelut.
Harjoitelkaa hommaa siten, että jätätte lapsen muutamana päivänä isovanhempien hoitoon ja sitten yöksi. Jos lapsi kokee heidät turvallisiksi, ongelmia ei synny. Mutta voi syntyä hieno suhde lapsen ja isovanhempien välille.
[/quote]
Kirjoitat kauniisti ja varmasti viisaastikin, mutta kaksivuotiaalla ei ole mitään "suhdetta" yhtään kenenkään. Sen ikäisellä ei ole vielä mitään annettavaa. Myöhemmin sitten kehittyy niitä kiintymyssuhteita, jos on kehittyäkseen.
[/quote]
Voi, kuinka väärässä oletkaan. Lapsen kiintymyssuhde alkaa muodostua aikaisin, äitiin jo kohdussa, isään syntymän jälkeen, edellyttäen tietysti, että isä hoitaa lasta siinä missä äitikin.
Muihinkin ihmisiin se syntyy, jos sille annetaan tilaisuus. Eli lapsi tapaa usein, vaikkapa pari kertaa viikossa jotain ihmistä (vanhemmat tai ainakin äiti ovat läsnä), joka silloin hoitaa vaipanvaihdot ja vaikkapa ruokkimisen pullosta, pitää sylissä ja juttelee. Tällä tavalla lapsi, siis vauvakin, oppii tunnistamaan vanhempiensa lisäksi muitakin ihmisiä ja syntyy luottamus. Lapsi alkaa kokea tällaisen ihmisen turvalliseksi ja tutuksi. Tämä ilmenee ensin hymyilynä ja vauvan kasvaessa hän alkaa ojentaa käsiään päästäkseen tähän tuttuun syliin.
[/quote]
Ja näin av-mamma oli reippaasti eri mieltä kuin psykologit ja kiintymysteoriansa. Ne penteleet kun väittävät, että lapset aivot on liian kehittymättömät ottamaan vastaan niin paljoa ärsykkeitä, että lapsi kykenisi kiintymään kovin moneen.
[/quote]
Tässä puhuikin kokemus teorioiden sijaan.
Mun mies teki pari vuotta samalla tavalla. Jostain syystä hän ei tehnyt elettäkään pakatakseen lapsen tavaroita tai edes viedäkseen lasta mummolaan - hänellä oli niin paljon omaa pakkaamista. Olin siis jo kentällä vihainen. Olin pakannut vain käsimatkatavaroita ja mies halusi ujuttaa minulle osan tavaroistaan, jos laukkunsa katoaa - hieno juttu, pakkaan siis uusiksi ja jätän osan tavaroista kotiin.
Perillä satoi neljä päivää ja oli käsittämättömän kylmä. Se oli ensimmäinen matkani Milanoon, halusin siis käydä katsomassa nähtävyyksiä jne. Mies halusi katsoa jalkapalloa. Televisiosta.
Lapsi oli äidilläni, joka ei soittanut, että olivat joutuneet ensiapuun allergisen reaktion takia. Lapsi oli siellä tiputuksessa puoli vuorokautta.
Kotona lapsi roikkui minussa kaksi viikkoa aivan hädissään - siis lapsi, joka oli jo ollut päiväkodissakin 6 kk ajan. Unirytmi meni sekaisin.
Lapselle ei jäänyt traumoja (tai jos jäi, ne näkyvät vasta aikuisena), mutta minä tajusin, että jalkapalloa voi katsoa Suomessakin, urheilukanavia on monia.
Lähtisin. Ehdottomasti. En haluaisi missään nimessä tuottaa pettymystä miehelle noin ihanasta yllätyksestä + loma ja yhteinen aika tekee varmasti kummallekin hyvää. Ja jos mummolassa on aiemminkin mennyt hyvin.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 22:26"]
Mummo tässä. Meillä on juuri karvan verran yli yksivuotias koko viikon yötäpäivää hoidossa isompien sisarustensa kanssa. Vanhemmat ovat hyvin ansaitulla kahdenkeskisellä lomallaan.
Tosin olemme lasten kanssa hyvinkin tuttuja ja turvallisiksi koettuja. Kaikki nukkuvat nyt.
Parisuhdettakin tulee hoitaa, elämän ei tule pyöriä pelkästään lasten ympärillä, vaikka he tärkeitä ja rakkaita ovatkin. Pikkulapsiaikana parisuhde kärsii jossain määrin väkisinkin, joten kahdenkeskinen loma on enemmän kuin paikallaan.
Ap, miehesi toiminta oli mielestäni upeaa ja kertoo siitä, että hän välittää sinusta tosissaan ja haluaa sitä kahdenkeskistä aikaa kanssasi. Sinulla on ilmeisesti hyvä ja ajattelevainen mies, onnittelut.
Harjoitelkaa hommaa siten, että jätätte lapsen muutamana päivänä isovanhempien hoitoon ja sitten yöksi. Jos lapsi kokee heidät turvallisiksi, ongelmia ei synny. Mutta voi syntyä hieno suhde lapsen ja isovanhempien välille.
[/quote]
Kirjoitat kauniisti ja varmasti viisaastikin, mutta kaksivuotiaalla ei ole mitään "suhdetta" yhtään kenenkään. Sen ikäisellä ei ole vielä mitään annettavaa. Myöhemmin sitten kehittyy niitä kiintymyssuhteita, jos on kehittyäkseen.