Lue keskustelun säännöt.
Perheellinen mies rakastui
26.06.2015 |
Olen n. 40v mies ja minulla on vaimo ja lapsia. Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa. N. viikko sitten kaverini järjesti illanvieton. Olen ollut naimisissa vuosia, enkä koskaan ole ihastunut kehenkään. Kaverillani oli naispuolinen ystävä, johon ihastuin. Hän teki itse aloitteen ja tuli heti kertomaan, että olisin hänelle täydellinen. Ihastuin silmittömästi.
Tämän jälkeen olemme soitelleet pari kertaa ja nähneetkin vähän. Olemme molemmat varattuja, mutta tämä tuntuu oikeammalta kuin mikään koskaan aikaisemmin. Olen umpirakastunut. Edes syöminen ja nukkuminen eivät juuri onnistu. Minulla ei koskaan ole ollut läheskään vastaavaa olotilaa eläessäni.
Tietysti rakastan lapsiani yhä enemmän kuin mitään muut, enkä koskaan halua elää ilman heitä. Mitä minun tulisi tehdä?
Kommentit (131)
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:41"]No sepä se. Olen nykyisen puolisoni kanssa ollut toistakymmentä vuotta, enkä missään vaiheessa ole kokenut mitäään vastaavaa. Siksi tämä onkin niin outoa. [/quote] Olet vaan unohtanut sen alun huuman ja onnen. Nyt tuli sopiva rako ja joku tarjosi samaa! Usko pois, olen kokenut ja puolessa vuodessa se hullaantuminen laantui, vuodessa on täysin unohtunut. Onneksi tajusin tämän itsekin, enkä tehnyt mitään peruuttamatonta! Mutta te mies raukat olette niin vietävissä, että riko toki perheesi ja elämäsi, kärsimyksen aika koittaa myöhemmin ja se on varma.
[/quote]
Tuossa voi olla noinkin mutta monesti voi olla kyse paljon isommistakin asioista. Minulla kyse oli esimerkiksi seksisn haluamisesta ekaa kertaa elämässäni sen uuden ihmisen kanssa. Kyllä, luit aivan oikein. Olin siis päälle 40 ja en ollut koskaan halunnut seksiä. En nauttinut siitä ja se oli minulle välttämätön paha. Edelleen liitossani mieheni kanssa. Pisin seksitaukomme oli 5 vuotta.
Kun sitten tapasin miehen, jonka kanssa tajusin voivani saada sänkyynmenosta aivan erilaisen tunteen kuin koskaan aikaisemmin elämässäni, että ensinnäkin se olen minä joka haluan, minä jonka lukkiutuneet tunteet ehkä saavat vihdoinkin näkyä, minä joka voin nauttia, niin aika laimeaa sanoa, että mitään uutta ei ole luvassa. Minulle se uusi ihminen edusti ihmettä, seksuaalisen kyvyn (siis että kykenen seksiin) saavuttamisen mahdollisuutta. Se nyt ei todellakaan ole mikään vähäinen syy tuntea, että on tavannut jotain, mitä ei koskaan aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 16:33"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 16:26"][quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:12"]Antaa mennä, kerran vain elät, varmasti hän on se oikea, jos alkaa sitten kyllästyttää niin voihan olla että erehdyit, uusi oikea löytyy varmasti, lapsia tee jokaisen kanssa, niistä väliä, pääasia että papi saa elää surta rakkauttaan! [/quote] Niin, kerranhan tässä vaan eletään. Itse mieluummin elän onnellisena ja tarvittaessa eroan kuin sinnittelen onnettomassa ja ahdistavassa liitossa koko elämäni. Elän itselleni, en muille ja mulla on lupa olla onnellinen. [/quote] Ja tuo säälittävä alapeukuttaja voisi kertoa, mitä sanoin väärin? Sun mielestä mun pitää elää rakkaudettomassa suhteessa seuraavat 40-50 vuotta?
[/quote]
En alapeukuttanut, mutta jos on lapsia ei pidä erota vain koska itse löysi parempaa. Erota voi jos on aivan aivan pakko.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:14"][quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 16:33"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 16:26"][quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:12"]Antaa mennä, kerran vain elät, varmasti hän on se oikea, jos alkaa sitten kyllästyttää niin voihan olla että erehdyit, uusi oikea löytyy varmasti, lapsia tee jokaisen kanssa, niistä väliä, pääasia että papi saa elää surta rakkauttaan! [/quote] Niin, kerranhan tässä vaan eletään. Itse mieluummin elän onnellisena ja tarvittaessa eroan kuin sinnittelen onnettomassa ja ahdistavassa liitossa koko elämäni. Elän itselleni, en muille ja mulla on lupa olla onnellinen. [/quote] Ja tuo säälittävä alapeukuttaja voisi kertoa, mitä sanoin väärin? Sun mielestä mun pitää elää rakkaudettomassa suhteessa seuraavat 40-50 vuotta?
[/quote]
En alapeukuttanut, mutta jos on lapsia ei pidä erota vain koska itse löysi parempaa. Erota voi jos on aivan aivan pakko.
[/quote]
En eroa toisen miehen takia, vaan itseni. Olen kypsytellyt eroa jo 1,5 vuotta, miehen kanssa puhuttiin vuosi sitten jo että ellei tilanne muutu niin erotaan. Ihastuin toiseen vasta vähän aikaa sitten enkä ole hänen kanssaan sopinut mistään yhteen menosta, mutta tuo ihastukseni voimakkuus riitti vihdoin vahvistamaan päätökseni erosta, tunteeni tätä nykyistä miestä kohtaan ovat täysin kuolleet. Lapset ovat ensisijalla onneksi meillä molemmilla, eli heidän isä pysyy mun elämässä aina ja uskon että ystävinä ja helpottuneina erotaan. Kaikki on tehty mitä on voitu, mutta ei tunteita voi pakottaa eikä lasten kannalta ole parasta onnettomat vanhemmat yhdessä vaan onnelliset vanhemmat.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 01:00"]
Kumpi on tärkeämpää sulle: oma (hetken?) onni vai sun perheen? Jos petät ja jätät se vaikuttaa lapsiin koko heidän loppuelämänsä. Tollasten tunteiden vaikutuksesta unohtaa helposti miten iso meekity omilla teoilla on ja miten suuren vastuun kantaa perheellinen. Olet valintasi jo tehnyt ja jos liitto on onnellienen niin älä riko rakkaidesi elämää oman ihastumisen tuumasi takia. Älä ainakaan hätiköi - odota edes vuosi tai pari ennen suhteen (tapailun ja yhteydenpidon jatkamista - lasten takia.. odottaa se toinen nainenkin jos oikeesti kannattaa.
[/quote]
Jos se rakastamasi nainen on onneton suhteessaan, se saattaa hermostua sun jahkailuun, ja löytää vielä paremman miehen sillä aikaa. Elämä on lyhyt. Ja tosi harvoin osuu täydellistä sielunkumppania kohdalle. Kannattaa napata, kun osuu. Muuten joutuu katumaan vuosikausia jälkeenpäin. Ja ihminenhän ei ole yksiavioinen oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 01:17"]
Vaimo ottaa ne kersat ja sä maksat elarit, jotka vie ison osan sun liksaa. Sitten sun uus vaimoke itkee kun jää niin vähän käteen perheen yhteisiin juttuihin kun on ne elarit. Etkä nää kersojas kun todella harvoin. Ne vihaa sua koska teet äidin surulliseks.
[/quote]
Ai äiti voi syyllistää lapsia isän uudesta tyttöystävästä? Nyt menee mammat jo psyko-touhuksi.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:35"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 01:00"]
Kumpi on tärkeämpää sulle: oma (hetken?) onni vai sun perheen? Jos petät ja jätät se vaikuttaa lapsiin koko heidän loppuelämänsä. Tollasten tunteiden vaikutuksesta unohtaa helposti miten iso meekity omilla teoilla on ja miten suuren vastuun kantaa perheellinen. Olet valintasi jo tehnyt ja jos liitto on onnellienen niin älä riko rakkaidesi elämää oman ihastumisen tuumasi takia. Älä ainakaan hätiköi - odota edes vuosi tai pari ennen suhteen (tapailun ja yhteydenpidon jatkamista - lasten takia.. odottaa se toinen nainenkin jos oikeesti kannattaa.
[/quote]
Jos se rakastamasi nainen on onneton suhteessaan, se saattaa hermostua sun jahkailuun, ja löytää vielä paremman miehen sillä aikaa. Elämä on lyhyt. Ja tosi harvoin osuu täydellistä sielunkumppania kohdalle. Kannattaa napata, kun osuu. Muuten joutuu katumaan vuosikausia jälkeenpäin. Ja ihminenhän ei ole yksiavioinen oikeasti.
[/quote]
Parin lyhyen keskustelun jälkeen ei voi tietää onko nainen sielunkumppani vai ei. Tämän tajuaa jokainen vähänkään järkevä ihminen. Parin lyhyen keskustelun perusteella ei tunne toista, on vaan luonut jonkunlaisen hataran mielikuvan kyseisestä ihmisestä.
Onko sitten järkevää jättää koko entinen elämä moisen mielikuvan takia? Minusta ei todellakaan ole, aivan liian iso riski otettavaksi. Varsinkin kun on lapsia. En todellakaan jättäis lapsiani jonkun "mielikuvitus" sielunkumppanin takia. Jättäisin lapseni vasta kun todella tuntisin ja tietäisin naisen. En parin viikon ja parin tapaamisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 01:09"]
En koskaan jätä lapsiani! Ymmärrän oikein hyvin, että asiassa on hankaluuksia ja riskejä. Silti tekisi mieli uskoa, että ihmisellä on oikeus onneen.
[/quote]
Mä jätin tilaisuuteni käyttämättä. Nyt oon vanha ja katkera. Eikä perhekään tykkää olla mun kanssa ku mä oon niin kärttynen ja ikävä kuulemma. Mutta kyllä mun rahat vaan kelpaa niille. Eikä ne ees tiedä kuinka paljon mä oon niille uhrannut.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:35"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 01:00"]
Kumpi on tärkeämpää sulle: oma (hetken?) onni vai sun perheen? Jos petät ja jätät se vaikuttaa lapsiin koko heidän loppuelämänsä. Tollasten tunteiden vaikutuksesta unohtaa helposti miten iso meekity omilla teoilla on ja miten suuren vastuun kantaa perheellinen. Olet valintasi jo tehnyt ja jos liitto on onnellienen niin älä riko rakkaidesi elämää oman ihastumisen tuumasi takia. Älä ainakaan hätiköi - odota edes vuosi tai pari ennen suhteen (tapailun ja yhteydenpidon jatkamista - lasten takia.. odottaa se toinen nainenkin jos oikeesti kannattaa.
[/quote]
Jos se rakastamasi nainen on onneton suhteessaan, se saattaa hermostua sun jahkailuun, ja löytää vielä paremman miehen sillä aikaa. Elämä on lyhyt. Ja tosi harvoin osuu täydellistä sielunkumppania kohdalle. Kannattaa napata, kun osuu. Muuten joutuu katumaan vuosikausia jälkeenpäin. Ja ihminenhän ei ole yksiavioinen oikeasti.
[/quote]
Parin lyhyen keskustelun jälkeen ei voi tietää onko nainen sielunkumppani vai ei. Tämän tajuaa jokainen vähänkään järkevä ihminen. Parin lyhyen keskustelun perusteella ei tunne toista, on vaan luonut jonkunlaisen hataran mielikuvan kyseisestä ihmisestä.
Onko sitten järkevää jättää koko entinen elämä moisen mielikuvan takia? Minusta ei todellakaan ole, aivan liian iso riski otettavaksi. Varsinkin kun on lapsia. En todellakaan jättäis lapsiani jonkun "mielikuvitus" sielunkumppanin takia. Jättäisin lapseni vasta kun todella tuntisin ja tietäisin naisen. En parin viikon ja parin tapaamisen jälkeen.
[/quote]
Kannattaisko ekaks ystävystyä naisen kanssa? Selviää onko teillä mitään yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku on vähän kattonut Affair-sarjaa...
vkossa rakastunut? jepjep. Btw , arki se tulee joka suhteeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 05:26"]
Hyvinhän teillä vaimon kanssa on mennyt, ellei ihmeempiä ihastumisia ole ennen tullut. Tarinasi on aivan tavallisista tavallisin. Niin tavallinen, että ihme, ettei ole ennen sulle tullut. Näitä tulee jokaiselle ennemmin tai myöhemmin. Kestävät noin kuukauden ja sitten hiipuvat pois. Ellet siis itse lisää vettä myllyyn. Nyt vaan kaikki yhteydenotot poikki ainakin kuukaudeksi, jonka jälkeen huomaat ihmetteleväsi mikä sinuun oikein iski. Usko nyt vaan, anna olla ja ota enemmän kahdenkeskistä aikaa vaimosi kanssa.
Toinen toistakymmentä vuotta naimisissa oleva
[/quote]
Kuukaudessa irti? Mulla kesti vuosia.
Ihan sama mitä aikuiset säätää, mutta on sairasta sotkea lapsia mukaan ja odottaa niiden "valitsevan puolensa". Joka niin tekee, ei ole kypsä vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on vaimot ihan hysteerisinä. Mä muistan mun yhden kaverin joka uhkasi ettei miehensä hengissä selviä jos heille tulee ero. No nyt he ovat sitten eronneet. En ole pitänyt yhteyttä. Eli en tiedä selvisikö mies erosta hengissä... :)
Mut joidenkin naisten omistushalu on pelottavaa, vaikka olen nainen itsekin.
Lähtekää viikoksi metsään vaeltamaan. Siellä selviää henkinen ja fyysinen yhteensopivuus. Hyvä seksi kantaa suhteen tosi pitkälle, ilman ei suhdetta ole olenkaan testattu. Onnea matkaan.
Kymmenen yhteisen vuoden jälkeen silloinen mieheni ja lasteni isä tapasi naisen, jonka vuoksi oli kolmen viikon tuttavuuden jälkeen valmis jättämään perheensä. Nainen oli ihana ja ihmeellinen, ja he olivat puhuneet kaikesta ja kertoneet toisilleen hyvät ja huonot puolensa.
Ensijärkytyksen ja sormuksen seinään heittämisen jälkeen yritin kuitenkin puhua miehelle järkeä: ihastuksia tulee pitkässä suhteessa, mutta on oma valinta lähteekö niihin mukaan (olin itsekin ollut joskus ihastunut toiseen mieheen, mutta minulle oli selvää, etten koskaan tekisi asialle mitään).
Niin me sitten yritimme. Vuoden jälkeen heitin hanskat tiskiin, koska mies piti edelleen yhteyttä naiseen, ja koska tajusin, että voisin saada elämältä jotain parempaakin (niin sainkin, mutta se on toinen tarina).
Eromme jälkeen mies tapaili tuota naista, mutta ei se montaa viikkoa kestänyt. Nainen ei sitten kuitenkaan ollut ihan sellainen kuin mies oli kuvitellut. Ei tykännyt suuseksistäkään, kertoi mies harmistuneena (myönnän tunteneeni hienoista vahingoniloa tuon kuultuani).
Hieman myöhemmin mies olisi kovasti halunnut minut takaisin, koska ei yllättäen saanutkaan yhtä kaunista naista kuin minä (myönnän edelleen tunteneeni hienoista vahingoniloa, mutta minkäänlaista kiinnostusta yhteenpaluuseen ei minulla enää ollut).
Tällä elämänkokemuksella sanoisin: Jos parisuhde ei oikeasti toimi ja vie elämästä ilon ja energian, siitä kannattaa lähteä. Mielellään jo ennen kuin tapaa toisen miehen/naisen. Jos taas parisuhde on perustaltaan hyvä ja toimiva, kannattaa miettiä ainakin kolmeen kertaan kannattaako siitä lähteä äkkinäisen hullaantumisen vuoksi. On silloin täysin tuurista kiinni paraneeko elämä kumppania vaihtamalla vai löytyykö säkistä sittenkin sika.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 01:00"]
Kumpi on tärkeämpää sulle: oma (hetken?) onni vai sun perheen? Jos petät ja jätät se vaikuttaa lapsiin koko heidän loppuelämänsä. Tollasten tunteiden vaikutuksesta unohtaa helposti miten iso meekity omilla teoilla on ja miten suuren vastuun kantaa perheellinen. Olet valintasi jo tehnyt ja jos liitto on onnellienen niin älä riko rakkaidesi elämää oman ihastumisen tuumasi takia. Älä ainakaan hätiköi - odota edes vuosi tai pari ennen suhteen (tapailun ja yhteydenpidon jatkamista - lasten takia.. odottaa se toinen nainenkin jos oikeesti kannattaa.
[/quote]
Tällainen vastakkainasettelu oman ja perheen onnen välillä on aivan puppua. Eron voi hoitaa lasten kannalta mahdollisimman kivuttomasti, jos vanhemmilla on halua ja kykyä asettaa lasten etu tärkeimmällä sijalle. Vanhemmat voivat asua vaikka saman rivitalon eri päädyissä ja lapset voivat olla koko ajan molempien vanhempien kanssa tekemisissä.
Hätiköinnistä olen samaa mieltä. Odota vuosi ja katso, onko tunteet ennallaan.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 19:01"]
Täällä on vaimot ihan hysteerisinä. Mä muistan mun yhden kaverin joka uhkasi ettei miehensä hengissä selviä jos heille tulee ero. No nyt he ovat sitten eronneet. En ole pitänyt yhteyttä. Eli en tiedä selvisikö mies erosta hengissä... :)
Mut joidenkin naisten omistushalu on pelottavaa, vaikka olen nainen itsekin.
[/quote]
Hysteerisiä? Eihän ketään voi väkisin suhteessa pitää, kai meistä jokainen sen tietää. Puoliso lähtee jos lähtee. Tässä on vaan yritetty sanoa, että parin viikon tuttavuuden ja parin lyhyen keskustelun takia ei ehkä vielä kannata ottaa ja lähteä. Ei siinä ole mitään järkeä. Jokaisella on toki oikeus onneen, mutta mistä ap tietää että se nainen on se onni? Ei hän tätä tunne, ei lähellekään. Ehkä se onni on kuitenkin siellä kotona ja sen menettää jos nyt lähtee suinpäin uuden naisen matkaan. Eikö nyt kannattais vähän hidastaa ja miettiä. Jos nainen sillävälin lähtee toisen matkaan niin tuskin se silloin mikään sielunkumppani olikaan.
Ei ole olemassa "sitä oikeaa", on vain ihmisten hormoniheittelyitä ja erilaisia elämäntilanteita. Ajattele ap lapsiasi, ei se järki sieltä jalkojen välistä löydy.