Lue keskustelun säännöt.
Perheellinen mies rakastui
26.06.2015 |
Olen n. 40v mies ja minulla on vaimo ja lapsia. Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa. N. viikko sitten kaverini järjesti illanvieton. Olen ollut naimisissa vuosia, enkä koskaan ole ihastunut kehenkään. Kaverillani oli naispuolinen ystävä, johon ihastuin. Hän teki itse aloitteen ja tuli heti kertomaan, että olisin hänelle täydellinen. Ihastuin silmittömästi.
Tämän jälkeen olemme soitelleet pari kertaa ja nähneetkin vähän. Olemme molemmat varattuja, mutta tämä tuntuu oikeammalta kuin mikään koskaan aikaisemmin. Olen umpirakastunut. Edes syöminen ja nukkuminen eivät juuri onnistu. Minulla ei koskaan ole ollut läheskään vastaavaa olotilaa eläessäni.
Tietysti rakastan lapsiani yhä enemmän kuin mitään muut, enkä koskaan halua elää ilman heitä. Mitä minun tulisi tehdä?
Kommentit (131)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä ennenkun petät. Helppo ratkasu.
Ei pidä ylireakisoida. Nauttii nyt tästä sen mitä kestää.
Lupaa, että olin tosissani. Katsokaapa huviksenne kommenttiketjua. Aika kohtuutonta minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä nykyinen ja otat uuden emännän. Turha tuollaisesta on kärsiä jos tunne on molemminpuolinen. Yksi elämä vaan niin ei kannata tuhlata sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan usein että pitkien suhteiden aikana ihminen voi ihastua vieraaseen mutta se menee ohi. Ymmärrän sua hyvin miten ihanalta kaikki tuntuu mutta ei se kestä kuin sen hetken. On vaikeaa päättää mitä haluaa kun pelkää samalla tekevänsä väärän päätöksen. Nauti toki ihastumisen tunteesta, ei se tuu vastaan usein elämässä.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 20:33"]
2 viikossa ei voi rakastua. Hullaantua ja ihastua kyllä voi ja se voi hyvinkin olla ohimenevää.
[/quote]
Jos sinä et pysty, se ei tarkoita etteikö joku muu voisi.
Rakastuminen on kemiaa, ei fundeerausta.
[/quote]
Salamarakastuminen on itsepetosta, tunne-elämältään epätasapainoisten höpötystä. Ihminen ihastuu, ja toki se voi kehittyä ajan kanssa rakkaudeksi, mutta rakkaudella ei kahden viikon ja tuntemattoman ihmisen suhteen ole mitään todellisuuspohjaa.
Ei ihme, että nykyisin erotaan ja pompitaan kukasta toiseen, jos edes normaaleja tunnevivahteita ei osata erotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:41"]No sepä se. Olen nykyisen puolisoni kanssa ollut toistakymmentä vuotta, enkä missään vaiheessa ole kokenut mitäään vastaavaa. Siksi tämä onkin niin outoa. [/quote] Olet vaan unohtanut sen alun huuman ja onnen. Nyt tuli sopiva rako ja joku tarjosi samaa! Usko pois, olen kokenut ja puolessa vuodessa se hullaantuminen laantui, vuodessa on täysin unohtunut. Onneksi tajusin tämän itsekin, enkä tehnyt mitään peruuttamatonta! Mutta te mies raukat olette niin vietävissä, että riko toki perheesi ja elämäsi, kärsimyksen aika koittaa myöhemmin ja se on varma.
[/quote]
Tuossa voi olla noinkin mutta monesti voi olla kyse paljon isommistakin asioista. Minulla kyse oli esimerkiksi seksisn haluamisesta ekaa kertaa elämässäni sen uuden ihmisen kanssa. Kyllä, luit aivan oikein. Olin siis päälle 40 ja en ollut koskaan halunnut seksiä. En nauttinut siitä ja se oli minulle välttämätön paha. Edelleen liitossani mieheni kanssa. Pisin seksitaukomme oli 5 vuotta.
Kun sitten tapasin miehen, jonka kanssa tajusin voivani saada sänkyynmenosta aivan erilaisen tunteen kuin koskaan aikaisemmin elämässäni, että ensinnäkin se olen minä joka haluan, minä jonka lukkiutuneet tunteet ehkä saavat vihdoinkin näkyä, minä joka voin nauttia, niin aika laimeaa sanoa, että mitään uutta ei ole luvassa. Minulle se uusi ihminen edusti ihmettä, seksuaalisen kyvyn (siis että kykenen seksiin) saavuttamisen mahdollisuutta. Se nyt ei todellakaan ole mikään vähäinen syy tuntea, että on tavannut jotain, mitä ei koskaan aikaisemmin.
[/quote]
Tämä on lohduttavasti sanottu, mulle on tainnut käydä juuri noin :)
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 16:46"]Olen 34v mies ja 3 lasta, omakotitalo ja uskomattoman kaunis vaimo.
Ihastunut olen ollut 2 kertaa avioliiton aikana. Toinen ihastus on työkaverini, kaunis nainen, fiksu ja herttainen. Ulkonäöllisesti ei silti mitään verrattavissa vaimooni.
Veikkaan että ihastuminen on molemminpuolinen, mutta jotenkin tiedän että se on ihastus jonka into laantuu
Suhteessa/avioliitossa on arki joka on hienoa mutta raskasta.
EN ala neuvoa, mutta ota asia käsittelyyn vaikka parhaan ystäväsi kanssa, juokaa bisseä mökillä ja saunokaa.
Meille miehille se parhaimman kaverin kanssa vietetty aika saattaa avata silmiä ja saat objektiivisesti katsottua asioita hänen silmin.
Jos tunne on pysyvä niin sitten mieti tarkkaan asiat ennenkuin toimit
Kaikkea hyvää ja tsemppiä sinulle!
-Vtj81
[/quote][quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 16:46"]Olen 34v mies ja 3 lasta, omakotitalo ja uskomattoman kaunis vaimo.
Ihastunut olen ollut 2 kertaa avioliiton aikana. Toinen ihastus on työkaverini, kaunis nainen, fiksu ja herttainen. Ulkonäöllisesti ei silti mitään verrattavissa vaimooni.
Veikkaan että ihastuminen on molemminpuolinen, mutta jotenkin tiedän että se on ihastus jonka into laantuu
Suhteessa/avioliitossa on arki joka on hienoa mutta raskasta.
EN ala neuvoa, mutta ota asia käsittelyyn vaikka parhaan ystäväsi kanssa, juokaa bisseä mökillä ja saunokaa.
Meille miehille se parhaimman kaverin kanssa vietetty aika saattaa avata silmiä ja saat objektiivisesti katsottua asioita hänen silmin.
Jos tunne on pysyvä niin sitten mieti tarkkaan asiat ennenkuin toimit
Kaikkea hyvää ja tsemppiä sinulle!
-Vtj81
[/quote]Lopeta sitten mun vonkaaminen (ja niiden muidenkin naisten). En ole kiinnostunut susta. Olen vain kohtelias. Ei enää yhtään rakkausviestejä tai -lauluja. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 13:45"]Kuinka moni teistä on itse kokenut vastaavaa ja tarttunut rohkeasti uuteen rakkauteen? Minä olen enkä joutunut katumaan.
Olisi ollut itsepetosta lämmitellä kuollutta suhdetta ja vakuutella itselleen, ettei vaihtamalla parane.
[/quote]
No Tottakai on eri asia jos suhde on huono. Mutta jos kaikki on jo hyvin,ja silti ahneuksissaan pitää saada vielä enemmän? Sitä en ymmärrä...
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 13:45"]Kuinka moni teistä on itse kokenut vastaavaa ja tarttunut rohkeasti uuteen rakkauteen? Minä olen enkä joutunut katumaan. Olisi ollut itsepetosta lämmitellä kuollutta suhdetta ja vakuutella itselleen, ettei vaihtamalla parane. [/quote] No Tottakai on eri asia jos suhde on huono. Mutta jos kaikki on jo hyvin,ja silti ahneuksissaan pitää saada vielä enemmän? Sitä en ymmärrä...
[/quote]
Jos kaikki on hyvin, ei kukaan mene ja ihastu vaan johonkin satunnaiseen vastaantulijaan! Kyllä ihastujalla on paljon tyydyttymättömiä tarpeita tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiattomia vastauksia olet saanut, se toki on ymmärrettävää, sillä suuri osa tuomitsee ajatuksenkin pettämisestä, ja tilanteesi on monen kumppanin pahimpia painajaisia.
Ihminen on aina altis ihastumisille ja uudet asiat viehättävät. Olet kokenut huumaavan hetken, sinua on lähestytty avoimesti, ja olet kokenut itsesi halutuksi, arvostetuksi ja maskuliiniseksi. Ne ovat asioita, jotka pitkässä suhteessa lapsiperheen arjessa jäävät usein taka-alalle.
Olet keski-iässä, ja taatusti mietit, mihin elämässäsi tähtäät. Onko vielä oven takana tarjolla jotain muuta, toisiko elämä vielä hienoja yllätyksiä, vaikka kortit näyttävät jaetun jo. Nämä kriiseiksikin kutsutut asiat ovat täysin normaaleja ja asiaan kuuluvia tilintekoja omasta elämästä.
Sinulla on nyt kuitenkin todella paljon pelissä. Kukaan ei rakastu silmänräpäyksessä. Rakkaus on asia, mikä kasvaa ajan myötä. Alun tuntemukset ovat voimakkaita ihastumisen kokemuksia, joissa ihastutaan tilanteeseen, mielikuvaan ihastuksen kohteesta ja siihen, että toinen osoittaa vastakaikua. Toki nämä tunteet ovat todellisia, mutta aikuisen ihmisen arvomaailmassa niille ei pitäisi laittaa liian suurta painoa. Niitä tulee ja menee, joillakin on lahja kokea niitä paljon, toisille ne ovat ainutkertaisia. Harvoin ihastuva ei välttämättä tunnista, että kyse on yleensä nopeasti hiipuvasta roihahduksesta, ei elämää suuremmasta rakkaudenkokemuksesta.
Voit miettiä omia arvojasi. Niistä et ole tilivelvollinen palstalla. Rakastatko vaimoasi? Onko suhteesi häneen toimiva? Jos ei, oletteko ratkoneet ongelmia? Mieti, miten suhtautuisit mikäli vaimollesi kävisi kuten sinulle? Hyväksyisitkö asian?
Arvostatko naista, joka on valmis tulemaan perheen väliin? Joka ei kunnioita sinun elämääsi ja lapsiasi? Vaikka hän sanoisi sinulle muuta, hän tekee sen antaakseen itsestään mahdollisimman hyvän kuvan silmissäsi, ja haluat siihen ihastuksissasi uskoa. Vastaako hänen moraalinsa sinun moraalikäsitystäsi? Kestätkö mahdollisessa uudessa suhteessa ihmistä, jolle moraali on sanahelinää?
Kerrot, ettet halua loukata läheisiäsi. Niin tulet kuitenkin väistämättä tekemään, et pelkästään vaimoasi, vaan myös lapsiasi. Ihastumiselle ei voi mitään, mutta teoilleen voi. Eniten uskottomuudessa loukkaa epärehellisyys ja selän takana vehtaaminen. Onko hetken huuma sen arvoista, että ajat perheesi kriisiin, joka vaikuttaa lastesi perusturvan kokemuksiin ja mahdollisesti vääristää heidän ajatusmaailmansa terveestä parisuhteesta?
Jos tunteesi uutta naista kohtaan ovat aitoja ja peruuttamattomia, pistät nyt tuon vehtaamispelin poikki uuden naisen kanssa ja selvität ensimmäiseksi asian perheesi kanssa. Jos uusi nainen on suoraselkäinen ja tunteissaan sinua kohtaan aito, hän ymmärtää tilanteen ja kunnioittaa perhettäsi, ja odottaa asioiden ratkeamista taka-alalla, sotkematta elämääsi. Muista kuitenkin, että on naisia, jotka pönkittävät olematonta itsetuntoaan vamppaamalla kaltaisiasi perheellisiä miehiä, saaden siitä kaksinkertaisen onnistumisen kokemuksen.
Ainut, mitä voit tehdä rehellisesti ja suoraselkäisesti suhteesi jatkamiseksi on, että
eroat, muutat pois ja käsittelet erosi. Vasta sen jälkeen alat rakentaa uutta suhdetta. Siinä on tapa, joka loukkaa perhettäsi, mutta vähemmän kuin tuo tie, jolle olet nyt lähtenyt: rakennat salaa suhdetta perheesi selän takana, ja testaat, onko uusi nainen elämänkumppaniainesta. Se on huonoin mahdollinen tapa, sillä se rysähtää niskaan dramaattisesti. Rakastunut on hölmö, kumppani aistii muutoksen ja osaa epäillä jotain pienistäkin vihjeistä.
Jos asiat kotona ovat huonosti, ne on pystyttävä ratkaisemaan ilman ihastumisen tuomaa kainalokeppiä. Ja jos ne eivät olekaan niin huonosti, että olisit harkinnut eroamista... Säästä perheesi tuskalta. Kiität itseäsi myöhemmin. Vaimosi on se, jonka olet joskus valinnut, jonka olet kokenut arvokkaaksi lastesi äidiksi tulemiseen. Mieti niitä asioita, joita olette yhdessä kokeneet, millaista elämänne on. Olette PERHE, haluatko rikkoa sen kuvion, ja minkä takia? Siksi, että vieras nainen iskee sinuun silmänsä käyttäen kliseistä iskurepliikkiä? Onko vaimosi muuttunut niin paljon, oletko sinä? Käsittele tunteesi ja etsi vaimostasi uudelleen se nainen, jonka olet nainut.
Elämä ei ole elokuvaa, ja myös tunteet ovat asioita, jotka vaihtuvat. Ihminen voi rakastua palavasti, mutta usein taustalla ei ole elämää suurempi rakkaus, vaan siihen liittyy paljon muita asioita. Toivottavasti löydät ratkaisun tilanteeseesi, ja toivon kaikkea hyvää nimenomaan perheellesi.
Islam on siitä järkevä uskonto että koko yhteiskunta tiedostaa tietyt ongelmat. Siksi miesten ja naisten ei pitäisi työskennellä samoissa työpaikoissa tai muutenkaan törmäillä vapaa-ajalla toisiinsa, koska aina ihastuminen on mahdollista.
Ihastumiset pilaavat elämiä ja ruostuttavat yhteiskuntaa sisältäpäin. Ei se vaihtamalla parane.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 13:45"]Kuinka moni teistä on itse kokenut vastaavaa ja tarttunut rohkeasti uuteen rakkauteen? Minä olen enkä joutunut katumaan. Olisi ollut itsepetosta lämmitellä kuollutta suhdetta ja vakuutella itselleen, ettei vaihtamalla parane. [/quote] No Tottakai on eri asia jos suhde on huono. Mutta jos kaikki on jo hyvin,ja silti ahneuksissaan pitää saada vielä enemmän? Sitä en ymmärrä...
[/quote]
Ongelma on varmaan siinä, että vain toinen osapuoli kokee suhteen hyväksi ja tyydyttäväksi.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:41"]No sepä se. Olen nykyisen puolisoni kanssa ollut toistakymmentä vuotta, enkä missään vaiheessa ole kokenut mitäään vastaavaa. Siksi tämä onkin niin outoa.
[/quote]
Olet vaan unohtanut sen alun huuman ja onnen. Nyt tuli sopiva rako ja joku tarjosi samaa! Usko pois, olen kokenut ja puolessa vuodessa se hullaantuminen laantui, vuodessa on täysin unohtunut.
Onneksi tajusin tämän itsekin, enkä tehnyt mitään peruuttamatonta! Mutta te mies raukat olette niin vietävissä, että riko toki perheesi ja elämäsi, kärsimyksen aika koittaa myöhemmin ja se on varma.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 13:45"]Kuinka moni teistä on itse kokenut vastaavaa ja tarttunut rohkeasti uuteen rakkauteen? Minä olen enkä joutunut katumaan. Olisi ollut itsepetosta lämmitellä kuollutta suhdetta ja vakuutella itselleen, ettei vaihtamalla parane. [/quote] No Tottakai on eri asia jos suhde on huono. Mutta jos kaikki on jo hyvin,ja silti ahneuksissaan pitää saada vielä enemmän? Sitä en ymmärrä...
[/quote]
Jos kaikki on hyvin, ei kukaan mene ja ihastu vaan johonkin satunnaiseen vastaantulijaan! Kyllä ihastujalla on paljon tyydyttymättömiä tarpeita tuossa tilanteessa.
[/quote]
Voi olla ongelmia, jotka on selvitettävissä ja ajan kanssa korjattavissa. Näin ainakin meillä ja silloin minulle tarjoutui tilaisuus uuteen onneen, mutta onneksi en lähtenyt vaan kestin sen hetken kärsimystä (noin 3v).
itse lähdin HYVÄSTÄ suhteesta kun tunsin ihstuneeni niin palavasti että mistään ei tule mitään, tässä sitten ollaan, uuden ihanan miehen kanssa, yhteinen koti ja kissavauva. Onnellisempi en voisi olla.
ei se tarkoita ettei suhteesta voisi lähteä koska se on
hyvä.
Trollin ammattitutkinnon perusopinnoissa jo opetetaan, että päätä aina avausviestisi kysymykseen, kuten
Mitä minun tulisi tehdä?
Mielipiteitä?
Teinkö oikein?
Mitä minun tulisi tehdä?