Lue keskustelun säännöt.
Mummot ja papat joita ei kiinnosta oma lapsenlapsi
13.02.2022 |
Ollaan miehen kanssa oltu tosi hämmästyneitä, että isovanhempia ei kiinnosta oma lapsenlapsi. On lähes ainut lapsenlapsi molempien sukujen puolella.
Isovanhempia ei näy, eikä kuulu. Samaan aikaan kuulee kaveriperheiltä osallistuvista isovanhemmista, jotka kysyvät kuulumisia, tulevat käymään, mahdollisesti jopa haluavat viettää aikaa lapsenlapsen kanssa ja parhaimmat ottavat oikein yökylään.
Välillä nämä meidän lapsen ”isovanhemmat” haluavat kuvia ja videoita näytettäväksi kavereilleen, mutta mitään muuta kiinnostusta lasta kohtaan ei ilmene.
Mistä voi johtua tällainen välinpitämättömyys omaa lapsenlasta kohtaan? Onko se tämä itsekkäiden sukupolvi? Itselläni on läheinen suhde omaan mummooni, koska olen lapsena ollut siellä useasti hoidossa ja yökylässä. Tuntuu kuin äitini olisi ottanut kaikki kermat kakun päältä, eikä itse ole valmis edes tutustumaan omaan lapsenlapseensa. Terveitä ovat kaikki ja työssä tai eläkkeellä.
Kommentit (24)
Ihmiset ja varsinkin isovanhempi-ikäiset ovat niin itsekkäitä nykyään! Oma napa on tärkein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi vertaat muihin?
Ilmankin vaikka ei vertaa muihin, asia surettaa.
Jokaisella on perustuslakiin perustuva itsemääräämisoikeus.
Lue tota toista ketjua. Monessa perheessä lapset pykättiin ulos 80-90-luvulla 'koska-muutkin'- mentaliteetti.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ja varsinkin isovanhempi-ikäiset ovat niin itsekkäitä nykyään! Oma napa on tärkein!
Terve itsekkyys on hyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin on päinvastoin lapsuudessa. Oli helpottavaa ettei ollut vääriä henkilöitä elämässä. Osa isovanhemmista juo ja polttaa, erilainen elämäntyyli. Varamummo ei ole myös pyhimys automaattisesti ja ystävällinen koko ajan, kaikki lapset ja mummot /papat eivät sovi yhteen. Jos on hyvä tuuri, on kivat fiksut isovanhemmat.
Kai se on ajan henki. Meidän lasten isovanhemmista kaksi osoittaa selkeästi välittävänsä ja ovat mukana elämässään, mutta yksi jo alusta saakka ylpeili, että minuuttiakaan ei ota sitten vastuuta lapsista, hymyillen ylpeili tällä asialla, en ehkäoikein ymmärrä kunnolla syitä miksi, ja olen sivuuttanutkin sen niin, ettei sillä enää ole väliä. Mutta toivottavasti teillä isovanhemmat vaikka hetken päästä, kun lapset ovat hieman isompia, ottaisivat mielellään luokseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites tuo aika ennen kuin lapsi syntyi? Kun olitte lapsettomia nuorehkoja aikuisia? Tuliko pidettyä yhteyttä vanhempiinne, olitteko heidän elämästään kiinnostuneita tai he teidän?
Kyllähän siinä kerkiää vieraantua, jopa omasta lapsestaan, jos tämä ei ikinä soita eikä käy tervehtimässä.
Kun nyky miniät ja vävyt narisee pitkin nettiä milloin mistäkin isovanhempien tekemisestä, niin eihän ne uskalla tulla edes kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites tuo aika ennen kuin lapsi syntyi? Kun olitte lapsettomia nuorehkoja aikuisia? Tuliko pidettyä yhteyttä vanhempiinne, olitteko heidän elämästään kiinnostuneita tai he teidän?
Kyllähän siinä kerkiää vieraantua, jopa omasta lapsestaan, jos tämä ei ikinä soita eikä käy tervehtimässä.
Niin tai olivatko omat vanhemmat jo silloin kiinnostuneita, kysyivätkö silloin kuulumisia? Jos kiinnostus jo omaan lapseen on ollut heikkoa, niin voi olla vaikea ottaa vastuuta lapsenlapseen tutustumisesta.
Nykylasten elämä on jotenkin niin erilaista kuin mitä se oli aiemmin. Netissä pelailua, somettamista ja puhelimen näpräämistä. Mikään muu ei kiinnosta. Itse en taas välitä netin peleistä, etenkään sellaisista joissa tarkoitus on tuhota/tappaa muita.
Itse olin aikoinaan mielelläni isovanhempien luona ja minulle riitti hyvin samat asiat, joita isovanhempien lapsuuteen oli kuulunut, satujen lukeminen ja kuuntelu, vanhojen laulujen laulaminen, kävelyretket isovanhempien kanssa, piirtäminen, nukeilla leikkiminen jne. Eli ennen oli helppoa viihtyä isovanhempien kanssa, nyt on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nyky miniät ja vävyt narisee pitkin nettiä milloin mistäkin isovanhempien tekemisestä, niin eihän ne uskalla tulla edes kylään.
Ennen jauhettiin selän takana tai mulkoiltiin toinen toisiaan tuvassa. Niin, entisaikaan anoppi saattoi asua saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tuo aika ennen kuin lapsi syntyi? Kun olitte lapsettomia nuorehkoja aikuisia? Tuliko pidettyä yhteyttä vanhempiinne, olitteko heidän elämästään kiinnostuneita tai he teidän?
Kyllähän siinä kerkiää vieraantua, jopa omasta lapsestaan, jos tämä ei ikinä soita eikä käy tervehtimässä.
Niin tai olivatko omat vanhemmat jo silloin kiinnostuneita, kysyivätkö silloin kuulumisia? Jos kiinnostus jo omaan lapseen on ollut heikkoa, niin voi olla vaikea ottaa vastuuta lapsenlapseen tutustumisesta.
Jos toinen aina äyskii ja huutaa vanhemmalleen tämän soittaessa että onks jotain asiaa... niin kyllä siinä menee halut soitella. Ja jos tämä jatkuu kymmenen vuotta eikä muutu, niin eipä enää huvita tutustua tämän henkilön lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä yleistä.Mumona olen elämäni roolissa!
tia.a. 69v. mummoäiti anoppi kirjoitti:
Älä yleistä.Mumona olen elämäni roolissa!
Hienoa, että on myös ihania mummoja!
Omia vanhempiani kiinnostaa vain siskoni lapsi. Ei mun.
Siitä tulee sellainen tunne kuin koko aiempi käsitykseni elämästä romahtaisi.
He ovat lukeneet tätä palstaa, eivätkä nyt uskalla.
tia.a. 69v. mummoäiti anoppi kirjoitti:
Älä yleistä.Mumona olen elämäni roolissa!
Tykkääkö miniä?
Niin ne lapset tehdään itseään varten…
Miksi vertaat muihin?