Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä tunne kylmää porukkaa paikalla, oikein pahalta tuntuu millaisia vanhempia nämä ovat omille lapsilleen. Eikös se nyt ole ihan normaalia että vanhemmat huolehtivat lapsestaan ja tämän jaksamisesta lapsen kasvaessakin? Ja eikös empaattisuus nyt ole ihan perusasia sosiaalisessa kanssakäymisessä? Etenkin oman lapsen kanssa. Enpä ihmettele miten vanhainkodit ovat täynnä yksinäisiä vanhuksia, jos heidän lapsensa ovat sukupolvea joka ei välitä kenestäkään muusta. Ja koska kokevat jääneensä itse yksin omien lastensa kanssa, he kostavat sitä nyt lapsenlapsilleen. Varmasti onneksi suurin osa mummuista ja papista ihan aidosti nauttii lapsenlapsen seurasta. Ainakin itse käyn mielelläni hoitamassa muutaman tunnin että tyttäreni pääsee nukkumaan.
Ja olisit samoilla linjoilla vaikka tyttäresi avautuisi suppean mielensä tuottamista itsekkäistä ajatuksista kuinka sinä olet aina ollut ja olet yhä aivan kamala äiti, joka ei ole muka koskaan tehnyt mitään hänen vuokseen? Surkuttelisit, että voi kuinka äitihän on sinut selvästi hylännyt ja jättänyt liian yksin?
Vai tulitko vain nostattamaan itseäsi jalustalle kuinka kuvittelet olevasi parempi äiti kuin kukaan tällä palstalla, jopa jo aikuiselle tyttärellesi.
Voisit olla mun äiti. Äiti joka piiskasi, alisti, häpäisi ja nöyryytti lapsiaan. Joka oli julma, ilkkui ja lvi vaikeuksissa eikä koskaan sanonut yhtäkään lämmintä sanaa.
Nyt se äiti sitten yksinäisenä vanhuksena syyttelee miten on kiittämättömät lapset ja miten lapset on vaikeita vaikka HÄN oli maailman paras äiti.Äiti ei ole koskaan se oikea henkilö arvioimaan omaa onnistumistaan äitiydessä. Sen voi tehdä vain ja ainoastaan lapset.
"Voisit olla mun äiti. Äiti joka piiskasi, alisti, häpäisi ja nöyryytti lapsiaan. Joka oli julma, ilkkui ja lvi vaikeuksissa eikä koskaan sanonut yhtäkään lämmintä sanaa."
Huh :D aikamoiset harhat sulla. Ikävää jos olet täysin traumatisoitunut lapsena ja sinulla on kamala elämä. Toivottavasti ymmärrät sen vaikuttavan aika paljon tekemiisi tulkintoihin kaikesta muustakin. Olem äiti enkä ole ikinä piiskannut, alistanut, häpäissyt tai nöyryyttänyt lapsiani. En ole julma, en ilku enkä nälvi ja kohtelen lapsiani lämpimästi. Lapseni eivät joudu käymään terapiassa ja kertovat minulle tärkeistä asioista ja luottavat tukeeni.
Puhe on vastuusta omasta lapsesta ja isovanhempien velvollisuuksista. Se, että joku on eri mieltä vanhemman vastuusta omasta lapsestaan verrattuna lapsenlapsistaan, ei tarkoita, että hän ei voi olla olematta yhtä hirveä kuin äitisi. Opit häneltä melko väkivaltaisen tavan keskustella tuntemattomien kanssa? Tutkitko koskaan omia asenteitasi? Tai te muut tykkäämään hurmioituneet? Olette varmasti ihania äitejä jokainen.
Se että SINÄ olit lämmin ja hyvä äiti ei tarkoita että KAIKKI on sellaisia. Jestas miten yksinkertainen olet! Onko sulla mitään koulutusta? Ajattelet aina kaikki asiat ja ilmiöt itsesi kautta? Selvä.
Tuolla on perus av-mamman logiikka: kun joku kertoo että oli julma ja väkivaltainen äiti, tämä kumoaa sen sillä että ei, ei, ei ole totta eikä voi olla kun minä olen hyvä äiti!!
Elämä on helppoa kun aika kaiken perustelee oman linssin läpi suodattaen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä tunne kylmää porukkaa paikalla, oikein pahalta tuntuu millaisia vanhempia nämä ovat omille lapsilleen. Eikös se nyt ole ihan normaalia että vanhemmat huolehtivat lapsestaan ja tämän jaksamisesta lapsen kasvaessakin? Ja eikös empaattisuus nyt ole ihan perusasia sosiaalisessa kanssakäymisessä? Etenkin oman lapsen kanssa. Enpä ihmettele miten vanhainkodit ovat täynnä yksinäisiä vanhuksia, jos heidän lapsensa ovat sukupolvea joka ei välitä kenestäkään muusta. Ja koska kokevat jääneensä itse yksin omien lastensa kanssa, he kostavat sitä nyt lapsenlapsilleen. Varmasti onneksi suurin osa mummuista ja papista ihan aidosti nauttii lapsenlapsen seurasta. Ainakin itse käyn mielelläni hoitamassa muutaman tunnin että tyttäreni pääsee nukkumaan.
No hyvänen aika. Hoida se vaan vauvasi, koska itsekkin sanot, että äidillä on vastuu lapsistaan. Ei isovanhemmilla sinun lapsestasi
Kaikki te jotka sanotte että hoida itse vauvasi! Oletteko sitten samaa mieltä toisinkin päin, eli kun vanhus äiti valittaa ja vaatii apua, niin sille voi sanoa että hoida itse vaivasi ja asiasi!
Kiinnostuneena kyselen. Nimittäin apu menee niin että molempiin suuntiin. Tai sitten niin että ei mitään kumpaankaan suuntaan.
Nää on jotain lapsinaisia, jotka inisee, kun mamma ei ole hyysäämässä hänen ja miehensä elämää ja hoitamassa heidän vauvaa. Mieluummin isä pelaisi pleikkaa ja lapsinainen roikkuisi instassa ja muissa hömpötyksissä.
Mummi on sitten kylmä, kun yrittää aikuiselle tytölleen opettaa vadtuunkantoa ratkaisuista
Vierailija kirjoitti:
Kaikki te jotka sanotte että hoida itse vauvasi! Oletteko sitten samaa mieltä toisinkin päin, eli kun vanhus äiti valittaa ja vaatii apua, niin sille voi sanoa että hoida itse vaivasi ja asiasi!
Kiinnostuneena kyselen. Nimittäin apu menee niin että molempiin suuntiin. Tai sitten niin että ei mitään kumpaankaan suuntaan.
Täällä on pitkä ketju vanhuksista ja siinä tulee hyvin selväksi, että omia vanhempia ei haluta auttaa, vaikka ne olisi omistaneet koko elämänsä aikuisten lasten tukemiselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä tunne kylmää porukkaa paikalla, oikein pahalta tuntuu millaisia vanhempia nämä ovat omille lapsilleen. Eikös se nyt ole ihan normaalia että vanhemmat huolehtivat lapsestaan ja tämän jaksamisesta lapsen kasvaessakin? Ja eikös empaattisuus nyt ole ihan perusasia sosiaalisessa kanssakäymisessä? Etenkin oman lapsen kanssa. Enpä ihmettele miten vanhainkodit ovat täynnä yksinäisiä vanhuksia, jos heidän lapsensa ovat sukupolvea joka ei välitä kenestäkään muusta. Ja koska kokevat jääneensä itse yksin omien lastensa kanssa, he kostavat sitä nyt lapsenlapsilleen. Varmasti onneksi suurin osa mummuista ja papista ihan aidosti nauttii lapsenlapsen seurasta. Ainakin itse käyn mielelläni hoitamassa muutaman tunnin että tyttäreni pääsee nukkumaan.
Ei ole normaalia olettaa omien vanhempien olevan 24/7 valmiudessa korjaamaan omia mokia ja syytellä tunnekylmiksi kun näin ei tapahdu. Aikuisten ihmisten kannattaisi ymmärtää että myös omilla vanhemmilla on oikeus omaan elämään, lepoon harrastuksiin ym. Jos aikuinen ihminen menee ja tekee lapsen niin se ei ole isovanhempien vastuulla millään tapaa.
Ei kai kukaan odotakaan että isovanhemmat olisivat 24/7 valmiina auttamaan? Eikä missään ole tällaista mainittu, joten mietin mistä vedit tällaisen johtopäätöksen? Edelleen, ap sanoi kaipaavansa äidiltään tukea, edes henkistä tukea ja ymmärrystä. Tähän kyllä pystyy vaikka olisi oma elämä, harrastukset, vaihdevuodet jne. Tunnekylmyyttä ja empatiakyvyttömyyttä se on jos ei voi ymmärtää edes omaa lastaan silloin kun tällä on rankkaa.
Jokainen tekee lapset itselleen eikä omille vanhemmilleen.
Isovanhemmat ovat tehneet oman osuutensa ja kaikki eivät ehdi eikä jaksa enää toista kierrosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjussa oletetaan jotenkin stereotyyppisesti että vika on lapsessa jos vanhemmat ei auta häntä. Se unohtuu kokonaan että joskus vanhemmat itse valitsee elää ilman lapsiaan. Oma äitini ei ole pitänyt mitään yhteyttä 18 vuoteen, sillä narsisti isäni pakotti hänet valitsemaan joko hänet tai minut. Äiti valitsi narsistin.
Ei tuolle voi mitään. Eikä mikään mitä minä teen muuta tuota. Narisisti on ehdoton, kykenemätön neuvottelemaan ja on despootti määräyksissään.
Mun elämän merkkipaalut, häät, valmistuminen, lasteni syntymät, kasteet, rippijuhlat - kaikki nää on mennyt vanhemmiltani ohi eikä he ole osallistuneet mitenkään. Ja se on ollut heidän valinta, ei minun.
En kaipaa enää heitä, vuosien saatossa olen tottunut tähän. Mutta silti, joskus, hetken verran saatan ihmetellä miksi joku luopuu tästä vapaehtoisesti? Siis että itse valitsee sen ettei ole lapsensa ja lastenlasten elämässä ollenkaan läsnä. No, meitä on moneen junaan.
Kiitos kommenteista! Ensi viikolla uudestaan! Viikonloppuviihdettä!😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä tunne kylmää porukkaa paikalla, oikein pahalta tuntuu millaisia vanhempia nämä ovat omille lapsilleen. Eikös se nyt ole ihan normaalia että vanhemmat huolehtivat lapsestaan ja tämän jaksamisesta lapsen kasvaessakin? Ja eikös empaattisuus nyt ole ihan perusasia sosiaalisessa kanssakäymisessä? Etenkin oman lapsen kanssa. Enpä ihmettele miten vanhainkodit ovat täynnä yksinäisiä vanhuksia, jos heidän lapsensa ovat sukupolvea joka ei välitä kenestäkään muusta. Ja koska kokevat jääneensä itse yksin omien lastensa kanssa, he kostavat sitä nyt lapsenlapsilleen. Varmasti onneksi suurin osa mummuista ja papista ihan aidosti nauttii lapsenlapsen seurasta. Ainakin itse käyn mielelläni hoitamassa muutaman tunnin että tyttäreni pääsee nukkumaan.
No hyvänen aika. Hoida se vaan vauvasi, koska itsekkin sanot, että äidillä on vastuu lapsistaan. Ei isovanhemmilla sinun lapsestasi
Jospa nyt hengähdät syvään ja luet ensin viestin mihin vastaat. Olen hoitanut omat lapseni (äitini ja isäni avulla) ja nyt hoidan omaa lapsenlastani. Ja äitiäni. Äidillä on vastuu lapsestaan, mutta rakastan omaa lastani ja lapsenlastani. Siksi haluan että heillä on kaikki hyvin, ja autan sen verran kuin pystyn. Ja aina olen tukena jos tyttäreni haluaa jutella ja kertoa vauvavuoden raskaudesta. Sitä paitsi pidän lapsenlapseni seurasta, enkä koe mitenkään rangaistuksena viettää aikaa hänen kanssaan.
Yllätys yllätys: olen myös ystävieni tukena, enkä laske minuutteja siitä, kuka on tukenut eniten toista. Sitä tuetaan joka apua tarvitsee.
Joo kyllä se on välillä vika ihan rehellisesti niissä vanhemmissa. Omalla isälläni on välit poikki ollut koko ikänsä omiin vanhempiin, omiin sisaruksiinsa, naapureihin ja entisiin naapureihin, työkavereihin, omiin aikuisiin lapsiinsa ja jopa entisiin harrastusporukan miehiin.
Kyllä tällaisen pitäisi jo kertoa siitä että vika ei ole nyt aikuisessa lapsessa vaan ihan jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se oikeasti outoa, jos ei päälle kolmikymppiset lapset pärjää ilman äitinsä hyysäämistä.
Siis ihan oikeasti. Tehdään ensimmäinen lapsi 35 vuotiaana, kun on haluttu nauttia nuoruudesta ja sitten heittäydytään avuttomaksi keski-ikäisiksi ja huudetaan äitiä apuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normisettiä. Mun äitini (tai vanhempani) ei ole koskaan auttaneet mitenkään mua. Kotoa piti muuttaa heti lukion jälkeen, ei autettu mitenkään, siis edes muutossa tai takuuvuokrassa. Koko aikuisuus mennyt ilman apua missään koskaan. Ei puhettakaan lainan takauksista, lastenhoitoavusta, muuttoavusta, yhtään mistään.
Nyt tulee ap se osio mikä kannattaa lukea tarkkaan. Vuosikymmet mahdollistin tuon tylyn paskakohtelun. Teeskentelin että ei se haittaa, ei se satu - vaikka sattui. Kun sisarus sai koko ajan apua ja huomattavaa rahallista tukea, katsoin muualle ja ajattelin että ei tässä ole mitään epäreilua. Siedin sen että lapsistani ei oltu kiinnostuttu ikinä, ei viitsitty tavata tai soitella tai pitää yhteyttä. Mä olin aina se joka laitteli lasten valokuvia (joilla vanhemmat leuhki muille miten he hoitaa ja auttaa, eli siis valehtelivat). Koko vähäinen yhteydenpito oli mun varassa. Mä joustin, taivuin, alistuin.
Vasta kun täytin 40 ja sisarukselle ostettiin lahjaksi asunto, raivostuin ja LOPETIN MAHDOLLISTAMISEN. En enää pitänyt yhteyttä, en enää alistunut paskaan kohteluun ja en enää mukisematta niellyt sitä että toinen lapsista saa 30 000 rempparahaa ja mä en saanut ikinä mitään.
Välithän meni sitten siinä. Mutta mä vahvistuin, sain itsetuntoni takaisin ja arvostan itseäni. Ikinä en enää ota tuota paskaa niskaan.Isovanhempia ei lapsillani ole siis mun puolelta ollenkaa . Elossa ovat, muuta en tiedä.
Onko tuo totta, vai jätitkö jotain kertomatta? 30 000 euroa on niin suuri raha, että siitä menee jo lahjavero, vai oliko ennakkoperintö?
Katkasitko välit myös sisarukseesi?
Siis sille ostettiin asunto JA remonttirahaa. Totta on, vanhemmat maksoi lahjaveron ja teki sellaisen paperin että ”tämä ei ole ennakkoperintö”. Meni välit kaikkiin.
Miksi sun vanhemmat ei saisi itse päättää, kenen hyväksi he omaa itse ansaitsemaansa omaisuutta käyttävät? Olipa syy ihan mikä tahansa, niin kyllä jokainen saa omista rahoistaan itse lahjoittaa vaikka naapurin Tahvolle ihan mitä haluaa. Ymmärrän kokemasi "epäoikeudenmukaisuuden tunteen", mutta rehellisesti sanottuna, vanhemmillasi on täysi oikeus lahjoittaa vaikka kaikki omaisuutensa mihin ikinä haluavat. Ne rahat eivät ole sinun, vaan heidän.
Juuri näin. Samoin aiemmalla kirjoittajalla on täysi oikeus katkaista välit sukulaisiinsa. Lasten epäoikeudenmukainen kohtelu on ilmeisesti todella yleistä ja kyllä, siitä saa loukkaantua ja sen perusteella tehdä omat ratkaisunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä äidiltäsi apua jollain konkreettisella tavalla. Ehdota vaikka suoraan, että voitko tulla meille pariksi tunniksi, käyn suihkussa ja sitten syötän vauvan, ja käyn kaupassa sillä aikaa kun olet vauvan kanssa.
Isovanhemman voi olla vaikea hoksata miten voisi auttaa, varsinkin jos yhtään varoo olemasta liian tungetteleva.
Onpa kymä asenne! Toisaalta sopii kyllä suomalaiseen yksin pärjäämisen eetokseen.
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että moni täällä on sitä mieltä, että ap:n äidin velvollisuus olisi jotenkin erityisesti tukea aikuista lastansa. Äiti on jo velvollisuutensa tehnyt. Nyt on ap:n vuoro tehdä oma osansa äitinä omalle lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista! Ensi viikolla uudestaan! Viikonloppuviihdettä!😀
Tyylisi on niin tunnistettava, että itse ainakin erotan viestisi oitis. Moni näihin kyllä lähtee mukaan...
Kertoisitko vähän itsestäsi ja elämäntilanteestasi? Mitä saat vauvapalstalla trollailusta ja provoaloitusten keksimisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normisettiä. Mun äitini (tai vanhempani) ei ole koskaan auttaneet mitenkään mua. Kotoa piti muuttaa heti lukion jälkeen, ei autettu mitenkään, siis edes muutossa tai takuuvuokrassa. Koko aikuisuus mennyt ilman apua missään koskaan. Ei puhettakaan lainan takauksista, lastenhoitoavusta, muuttoavusta, yhtään mistään.
Nyt tulee ap se osio mikä kannattaa lukea tarkkaan. Vuosikymmet mahdollistin tuon tylyn paskakohtelun. Teeskentelin että ei se haittaa, ei se satu - vaikka sattui. Kun sisarus sai koko ajan apua ja huomattavaa rahallista tukea, katsoin muualle ja ajattelin että ei tässä ole mitään epäreilua. Siedin sen että lapsistani ei oltu kiinnostuttu ikinä, ei viitsitty tavata tai soitella tai pitää yhteyttä. Mä olin aina se joka laitteli lasten valokuvia (joilla vanhemmat leuhki muille miten he hoitaa ja auttaa, eli siis valehtelivat). Koko vähäinen yhteydenpito oli mun varassa. Mä joustin, taivuin, alistuin.
Vasta kun täytin 40 ja sisarukselle ostettiin lahjaksi asunto, raivostuin ja LOPETIN MAHDOLLISTAMISEN. En enää pitänyt yhteyttä, en enää alistunut paskaan kohteluun ja en enää mukisematta niellyt sitä että toinen lapsista saa 30 000 rempparahaa ja mä en saanut ikinä mitään.
Välithän meni sitten siinä. Mutta mä vahvistuin, sain itsetuntoni takaisin ja arvostan itseäni. Ikinä en enää ota tuota paskaa niskaan.Isovanhempia ei lapsillani ole siis mun puolelta ollenkaa . Elossa ovat, muuta en tiedä.
Onko tuo totta, vai jätitkö jotain kertomatta? 30 000 euroa on niin suuri raha, että siitä menee jo lahjavero, vai oliko ennakkoperintö?
Katkasitko välit myös sisarukseesi?
Siis sille ostettiin asunto JA remonttirahaa. Totta on, vanhemmat maksoi lahjaveron ja teki sellaisen paperin että ”tämä ei ole ennakkoperintö”. Meni välit kaikkiin.
Miksi sun vanhemmat ei saisi itse päättää, kenen hyväksi he omaa itse ansaitsemaansa omaisuutta käyttävät? Olipa syy ihan mikä tahansa, niin kyllä jokainen saa omista rahoistaan itse lahjoittaa vaikka naapurin Tahvolle ihan mitä haluaa. Ymmärrän kokemasi "epäoikeudenmukaisuuden tunteen", mutta rehellisesti sanottuna, vanhemmillasi on täysi oikeus lahjoittaa vaikka kaikki omaisuutensa mihin ikinä haluavat. Ne rahat eivät ole sinun, vaan heidän.
Juuri näin. Samoin aiemmalla kirjoittajalla on täysi oikeus katkaista välit sukulaisiinsa. Lasten epäoikeudenmukainen kohtelu on ilmeisesti todella yleistä ja kyllä, siitä saa loukkaantua ja sen perusteella tehdä omat ratkaisunsa.
Tämä. Sanoisin että on lähes velvollisuus katkaista välit tuollaisen jälkeen.
Mikä velvollisuus äidilläsi on lastasi hoitaa? Itse olet tuohon ryhtynyt, ei se penska ole äitisi riesa.
En nyt lue kaikkia vastauksia, joten voi olla, että toistan samoja kuin muutkin. Mutta sen haluaisin sanoa, että sinä olet oma yksilösi, ap. Vaikka äidilläsi on vaikeuksia osoittaa aikuiselle lapselleen empatiaa tai halua tukea, niin niin ei tarvitse olla sinun suhteessasi omaan lapseesi. Etenkään, kun tunnistat itse jo asian ja osaat siksi kiinnittää siihen erityistä huomiota.
Vauva-aika voi olla ihan omituista ja vaikeaa. Itse olin todella ahdistunut ensimmäisen vauvani kanssa ja maailman onnellisin toisen kanssa. Se tuntuu kohtuuttomalta vääryydeltä ihanaa esikoista kohtaan, mutta onneksi hän ei tiedä siitä. Näitä tuntemuksia kun ei valitse itse, eivätkä ne aina ole edes suoraan yhteydessä tilanteen todelliseen kuormittavuuteen (joita syitä niitäkin riittää) kuten vähäisiin uniin, koliikkiin, imetysongelmiin yms.
Koliikit ja omat paniikit menevät kyllä ohi, eikä niitä lopulta edes täysin muista, mutta sehän ei auta sinua juuri nyt, kun on rankkaa. Kuka tahansa väsyy, jos ei saa nukutuksi. Pyydä neuvolasta apua (lastensuojeluilmoitus kuulostaa turhan heviltä, paitsi jos tosiaan tuntuu siltä, että on vaaraksi lapselleen), yritä sopia tapaamisia kavereiden kanssa, käy leikkipuiston tai seurakunnan vauvakerhossa (ohjaaja pitää vauvaa sen aikaa, että saat haetuksi kupin kahvia ja tarjoaa pari myötätuntoista sanaa. Älä odota liikoja äidiltäsi, koska hän ei vaikuta ainakaan tässä vaiheessa kykenevältä paljoa tarjoamaan. Pyydä häneltä jotain pientä konkreettista, kuten, että sylittelee sen aikaa, että saat käytyä suihkussa, että tuo kaupasta jotakin matkalla yms. Lapsellasi on kuitenkin isovanhempi, edes puutteineen.
Se että SINÄ olit lämmin ja hyvä äiti ei tarkoita että KAIKKI on sellaisia. Jestas miten yksinkertainen olet! Onko sulla mitään koulutusta? Ajattelet aina kaikki asiat ja ilmiöt itsesi kautta? Selvä.