Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole ennenkään ollut mitenkään itsestäänselvää, että omilta vanhemmiltaan saisi apua esikoisen hoitoon.
Oman esikoiseni sain keväällä 1988. Olin vauvan kanssa yksin paljon, koska puolisoni oli kesätöissä ulkosaaristossa, kävi vain välillä pari päivää kotona. Molempien äidit olivat työelämässä (karjatilallisia) ja asuivat kaukana. ei tullut mieleenkään lähteä anoppilaan saati äidin ja isän luo vauvoineni. Mikäs minulla oli hätänä, vauvathan nyt kuitenkin nukkuvat enemmän kuin aikuiset, vaikkakin pätkissä. Äitiyshormonit auttavat siihen, että äiditkin kestävät pätkittäistä unta paremmin kuin ei-äitiystilassa olevat. Nukuin kun vauvakin nukkui, kotia ei sotkenut muut kuin minä ja vauva, kone pesi pyykit ja vaunujen kanssa pystyin käymään lähikaupassa hakemassa ruokaa ja vaippoja.
Koska olin siihen asti tehnyt töitä jatkuvasti, ollut joka loman opiskelujen välissä jossain tissä, oli tämä kotonaolo todellista juhlaa. Luin kirjojakin vaikka kuinka paljon. Stressaavia päiviä olivat ainoastaan ne, onneksi harvat, kun vanhemmat tai apet tulivat pistäytymään ja heille piti keittää kahvia ja puhua joutavia.
Ap:n vauvalla on koliikki. Sinun vauvallasi ei ollut sitä. Tilanne on siltä osin aivan toisenlainen.872
Koliikki kestää muutaman kuukauden.
Näitä asioita pitäisi miettiä ja varautua ennen lisääntymistä. Ei voi olettaa että jonkun muun pitää ottaa vastuu sinun omista asioistasi.
Muutama kuukausi huonosti nukuttuja öitä vetää kyllä mielialan matalaksi ja voimat vähiin, vaikka olisi miten teoriassa ymmärtänyt, että itkuisen vauvan vuoksi valvotut yöt ovat mahdollisia tai jopa todennäköisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MLL kautta saa lastenhoitoapua. Myös jos ilmoitat väsymyksestä raskaassa tilanteessa neuvolaan, kunnalta saattaa saada ainakin paikallisesti hyvää apua.
Kannattaa kysyä nyt kun vielä jaksat kysyä, älä odota pidempään.
Sinusta ei tule etäistä, olet jo ymmärtänyt mekaniikan ja pystyt yrittämään pitämään itsesi eri kurssissa. Uskon, että onnistut.
Älä vaadi itseltäsi liikaa, pistä paukut sinne missä ne eniten on hyödyksi. Moni asia voi olla hieman repsallaan, vaikka jonkun kuulauden, anna itsellesi lupa. Koliikki ei jatku ikuisuutta, mutta jos nyt on vaikeaa, tee se mikä on pakollista ja säästä voimia.
Älä välitä mitä äitisi, tai muut sanoo. Älä ainakaan mieti mitä "ne ajattelee". Sit joskus jos sit enää huvittaa noita miettiä. Vapauta itsesi tosta.
Olet hyvä ja rakastava äiti. Lapsesi tietää sen. Nyt on tärkeää jaksaa ja oppia hölläämään. Älä murehdi tulevaa.
Oikeasti, sinä pärjäät. Älä odota äidiltäsi mitään, anna hänen olla, älä järjestä valmiita kutsuja missä sun kaaos ei näy.
Pyydä kaaoksen keskelle, anna huutava lapsi syliin. Keitä itsellesi kahvit/vedä pötkölleen hetkeksi. Voisi tajuta?
Olen 1. lapsen äiti joka on joutunut miettimään suhteet vanhempiin uusiksi. Enemmän kuin vaikeaa, mutta vuoden jälkeen helpottaa. Pikku hiljaa ymmärrän arvostaa itseäni. Vanhempani eivät sitä tee, joten idylli on romuttunut. Henkisesti alkaa ajan kanssa helpottaa. En voi olla henkisesti kylmän ja vaurioituneen äitini kantava voima. Ja ei, en ole heille velkaa. Et ole sinäkään. Aika voi parantaa, mutta ei sitä väkisin voi edistää.
Rakas ap. Pistä itsesi oikeaan arvoon, selvitä mistä apua ja siirrä negatiivinen sivuun.
sä pärjäät kyllä.
Paras vastaus koko ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se parhaiten nauraa, jonka ei tarvitse itse kaivaa vaippaa.
Se parhaiten nauraa jonka ei tarvi vanhuksen pissavaippaa vaihtaa.
Ikäänkuin nämä lapset vanhempiaan hoitaisivat. Hylkäävät laitokseen, se on niin nähty.
Vierailija kirjoitti:
oikea äiti kirjoitti:
Ei äitisi sinua tarvitse enää paapoa. Laita miehesi auttamaan, kun on sinut paksuksi aikoinaan pannut. Olisit ajatellut asioita ennen naintia. Osta lapsenhoitopalveluja. Älä rasita enää vanhaa äitiäsi. Ole aikuinen äläkä valita.
"Ole aikuinen äläkä valita." :D Pahimmat tuntemani valittajat ovat lähinnä vain keski-ikäisiä tai eläkeläisiä. Saanko sanoa heille aina tästä lähtien "Ole aikuinen äläkä valita"? - eri
Tottakai saat.
Suomessa on niin vihamielinen kasvatuskulttuuri - ollut siis satoja vuosia, vasta nyt lähivuosina muuttunut - että ei ne vanhat vanhemmat koe menettävänsä mitään kun eivät ole lastensa ja lastenlasten elämässä mitenkään. Omat vanhemmat valitsi sen että eivät ala ollenkaan isovanhemmiksi. Eli ilmoittivat että eivät aio pitää yhteyttä eikä heitä saa kutsua sillä nimellä, eivätkä halua mitään kuvia tsm lapsista.
Tämä on toki ok, heidän valinta. Ja ymmärrän jopa vähän heitä. Eivät ole lapsirakkaita eivätkä olisi halunneet varmaan omia lapsia, tekivät ne kun oli kuulemma ”pakko”. Eli jos ne eläisi nyt tässä ajassa niin olisivat veloja.
Jos ja kun omaan lapseen ei synny mitään rakkautta koskaan - kuten omassa tapauksessani oli, en ole koskaan saanut minkäänlaista rakkautta vanhemmiltani - niin ei heitä silloin kiinnosta aikuisen lapsen elämä, lastenlasten syntymä tai lastenlasten kasvu ja kehitys.
On niin pitkä perinne sillä että lapset on välttämätön paha ja niitä voi kohdella miten paskasti ja väkivaltaisesti haluaa. Omassa suvussa on varmaan kymmeniä sukupolvia hakattu ja piesty lapsia. Mä olen ensimmäinen joka lopetti tuon. Eli vasta nyt se katkesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki te jotka sanotte että hoida itse vauvasi! Oletteko sitten samaa mieltä toisinkin päin, eli kun vanhus äiti valittaa ja vaatii apua, niin sille voi sanoa että hoida itse vaivasi ja asiasi!
Kiinnostuneena kyselen. Nimittäin apu menee niin että molempiin suuntiin. Tai sitten niin että ei mitään kumpaankaan suuntaan.
Ei tietenkään apu mene molempiin suuntiin - itse olen auttanut niin paljon, etten halua apua. Olen tehnyt koko ikäni töitä niin, eetä voin ostaa tarvitsemani palvelut.
Sitten lapsesi valittaa, kun tuhlaat heidän perintönsä siivouspalveluihin yms
Tässä ketjussa oli noita perinnöllä kiristäjiä ja lapsiaan perinnöllä hyppyyttäviä ja perinnöttömäksi uhkailevia.
Se on niin että mitään perintöjä ei jatkossa tule jäämään. Kaikki menee vanhushoivaan ja palvelukotien maksuihin. Perintökiristäminen on aivan naurettavaa ja vailla pohjaa. Hoivakodit tulee viemään joka pennin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ymmärrä, miksi tämä keskustelu on mennyt siihen, että puhutaan siitä, pitääkö isovanhempien kasvattaa lastenlapsensa vai ei. Oletteko lukeneet aloituksen ja ensimmäiset viestit? AP kertoi, ettei saa emotionaalista tukea vanhemmaltaan (eikä ilmeisestikään muutakaan IKINÄ). Onko hän vaatinut tällä, että isoäiti olisi KASVATTANUT ja HOITANUT lapsen? On aivan täysin eri asia toivoa emotionaalista tukea omalta vanhemmaltaan ja että voisi auttaa JOSKUS edes JOTENKIN, edes hetken aikaa, kuin sysätä kaikki kasvatus- ja hoitovastuu isovanhemmalle.
AP ei ilmeisesti tähän keskusteluun ole enää vastannut aikoihin. Viimeiset utelut olivat miehestä, että onko miestä ja miksei isä hoida, kysy isältä. Näihin ei ilmeisesti ole vastannut mitään, koska kyse oli alun perin hänen äidistään, jolta olisi varmasti juuri NAISENA ja toisena ÄITINÄ tarvinnut ymmärrystä, koska vain toinen NAINEN ja ÄITI voi asian ymmärtää, mitä on olla vastasynnyttäneenä pienen huutavan koliikkivauvan kanssa, hormonimyrskyssä, univajeisena jne. Saattaa olla, että isä ei ole lapsen elämässä läsnä. Tätäkin on paljon, isätkään eivät ole vastuussa lapsista, yksinhuolto aivan mahdollinen. Ketään ei voi vastuuttaa edes oman vauvansa hoitamisesta. Monet miehet luikertelee tästä.
Ei ole oikeastaan mummon asia auttaa arjessa. Hän on omansa jo hoitanut.
Miksi on rankkaa? Missä lapsen isä? Jos lapsi on terve, niin kyllä pitäisi selvitä ilman psykoterapiaakin yhdestä lapsesta. Älä ainakaan tee lisää, jollet jaksa yhtäkään.
Mikä teitä vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin isovanhempien käytös on aivan raivostuttavaa.
Moni nykyisten pienten lasten isovanhemmista on itse hoidattanut omat lapsensa suurelta osin omilla vanhemmillaan.
Sen sijaan omien lastenlasten hoitamisesta ja vastuun kantamisesta ei kiinnostuta ollenkaan. Milloin mikäkin vesijuoksu tai kavereiden tapaaminen menee omien lastenlasten hoidon edelle.
Ymmärrän tietysti jos tilanne on se, että esimerkiksi on itse sairas, huonokuntoinen tai puoliso on sairas ja huonokuntoinen. Jollakulla tuoreella isovanhemmalla saattaa olla hoidettavanaan vielä omatkin vanhemmat. Tai rasittava työ.
Tosin yllättävän monella ukilla ja mummolla ei ole mitään ylimääräisiä rasitteita elämässään, mutta halua omien lastenlasten hoitamiseen ei kerta kaikkiaan ole.
Miksi pitäisikään olla halua lastenlasten hoitamiseen? He ovat oman osansa tehneet siinä vaiheessa kun omat lapset on elätetty ja kasvatettu täysi-ikäisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin isovanhempien käytös on aivan raivostuttavaa.
Moni nykyisten pienten lasten isovanhemmista on itse hoidattanut omat lapsensa suurelta osin omilla vanhemmillaan.
Sen sijaan omien lastenlasten hoitamisesta ja vastuun kantamisesta ei kiinnostuta ollenkaan. Milloin mikäkin vesijuoksu tai kavereiden tapaaminen menee omien lastenlasten hoidon edelle.
Ymmärrän tietysti jos tilanne on se, että esimerkiksi on itse sairas, huonokuntoinen tai puoliso on sairas ja huonokuntoinen. Jollakulla tuoreella isovanhemmalla saattaa olla hoidettavanaan vielä omatkin vanhemmat. Tai rasittava työ.
Tosin yllättävän monella ukilla ja mummolla ei ole mitään ylimääräisiä rasitteita elämässään, mutta halua omien lastenlasten hoitamiseen ei kerta kaikkiaan ole.
Kaiken maailman "omat vesijuoksut tai kavereiden tapaamiset" - ne on sen mummon tai papan oman elämän kannalta tärkeitä. Henkisen terävyyden ja fyysisen kunnossa pysymisen - älkää pyytäkää heti uhraamaan niitä! Viikossa on 7päivää joissa jokaisessa 24h - etsikää joku toinen ajankohta tapaamiselle sitten (ja jos sitä ei van löydy niin sitten toki voi miettiä jotain johtopäätöksiä...)
Se on oikeasti teidänkin etu, että vanhempamme pysyvät mahdolliimman hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin isovanhempien käytös on aivan raivostuttavaa.
Moni nykyisten pienten lasten isovanhemmista on itse hoidattanut omat lapsensa suurelta osin omilla vanhemmillaan.
Sen sijaan omien lastenlasten hoitamisesta ja vastuun kantamisesta ei kiinnostuta ollenkaan. Milloin mikäkin vesijuoksu tai kavereiden tapaaminen menee omien lastenlasten hoidon edelle.
Ymmärrän tietysti jos tilanne on se, että esimerkiksi on itse sairas, huonokuntoinen tai puoliso on sairas ja huonokuntoinen. Jollakulla tuoreella isovanhemmalla saattaa olla hoidettavanaan vielä omatkin vanhemmat. Tai rasittava työ.
Tosin yllättävän monella ukilla ja mummolla ei ole mitään ylimääräisiä rasitteita elämässään, mutta halua omien lastenlasten hoitamiseen ei kerta kaikkiaan ole.
Miksi pitäisikään olla halua lastenlasten hoitamiseen? He ovat oman osansa tehneet siinä vaiheessa kun omat lapset on elätetty ja kasvatettu täysi-ikäisiksi.
Tunnevammaisilla ei olekaan. Mutta onneksi on meitä lämpimiä ihmisiä joilla on kiinnostus. Ja se kiinnostus omaa lasta kohtaan kestää koko eliniän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju jos mikä näyttää sen miten häiriintyneitä, vihamielisiä, aggresiivisia ja julmia VELAT on. Puistattavaa luettavaa.
Eiks täällä justiin valita lapselliset ihmiset, äidit ja mummot?
Velat on niitä jotka kommentoi että mitäs läksiit, oma syy, turpa kiinni, ei kuulu kenenkään auttaa jne.
Eivät tajua millaista on vauvan kanssa.
Hah hah, juurikin tajuavat, siksi niillä ei niitä vauvoja olekaan.
Ovat fiksumpia kuin sinä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon jotenkin järkyttynyt tän ketjun sävystä, miten kaikki on toisilleen vaan taakkoja. Mä oon aina ollut sitä mieltä, että on etuoikeus saada kuulua lapsen elämään. Ja pitänyt itsestäänselvyytenä sitä, että läheisiä autetaan silloin kun toinen sitä tarvitsee. En käsitä sitä, että täällä jotkut haluaa istua koko vsnhuutensakin yksin, ettei vain tarvitse tehdä mitään toisten eteen. Jos unohdetaan kaikki se hoitaminen, niin ettekö te koskaan ihan vain puhtaasti nauti teille rakkaiden ihmisten seurasta? Oli kyse sitten vauvasta tai vanhuksesta, tai omasta aikuisesta lapsesta?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikeastaan mummon asia auttaa arjessa. Hän on omansa jo hoitanut.
Miksi on rankkaa? Missä lapsen isä? Jos lapsi on terve, niin kyllä pitäisi selvitä ilman psykoterapiaakin yhdestä lapsesta. Älä ainakaan tee lisää, jollet jaksa yhtäkään.
Mikä teitä vaivaa?
Ja sieltä löytyi malliesimerkki ap:n äidin kaltaisesta empatiakyvyttömästä ja kylmästä, tunne vammaisesta ihmisestä.
Pienen lapsen kanssa valvominen on rankkaa ja sen saa sanoa ääneen. Se on ollut rankkaa jo 50-luvullakin, ja sitä aikaisemmin. Ja se on sanottu usein silloinkin ääneen. Mikä siinä on, että nykyinen mummosukupolvi on kasvanut niin kieroon, että ei kykene näkemään asioita kuin omalta kannaltaan? Eivät kykene koskaan myöntämään että mikään olisi rankkaa, eivätkä ainakaan tuntemaan sympatiaa? Heitä edeltävältä sukupolvelta se kuitenkin yleensä onnistuu.
Psykoterapiaa ei varmasti tarvitse sen vauvan takia, vaan sen takia että kaltaisesi ihmiset ovat kasvattaneet sukupolven lapsia jotka ovat jääneet vaille kaikenlaista emotionaalista tukea, ja ovat tulleet aina vähätellyksi ja poljetuksi äitiensä taholta. Sinunlaistesi äitien.
Minä oikein odotan lapsenlapsia. Jätän kyllä kaikki harrastukset, kunhan saan vain auttaa uutta perhettä ja pientä hoitaa.
Miehellekin olen jo sanonut, että ei kannata odottaa eläkkeellä sitä, että vihdoin on aikaa minun kanssa matkustella ja mökillä puuhastelua. Menkööt yksin, minä hoidan vauvoja.
En ymmärrä itsekkäitä ja tunnekylmiä mummoja, jotka hyppää kaiken maailman hypyissä ja juoksevat ukkonsa kanssa aurinkorannoilla tai mökeillä. Lapsistaan pitää kantaa vastuu loppuun asti. Sitten voi toivoa, että hoitavat minutkin, ettei tarvi laitoksiin lähteä
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole ennenkään ollut mitenkään itsestäänselvää, että omilta vanhemmiltaan saisi apua esikoisen hoitoon.
Oman esikoiseni sain keväällä 1988. Olin vauvan kanssa yksin paljon, koska puolisoni oli kesätöissä ulkosaaristossa, kävi vain välillä pari päivää kotona. Molempien äidit olivat työelämässä (karjatilallisia) ja asuivat kaukana. ei tullut mieleenkään lähteä anoppilaan saati äidin ja isän luo vauvoineni. Mikäs minulla oli hätänä, vauvathan nyt kuitenkin nukkuvat enemmän kuin aikuiset, vaikkakin pätkissä. Äitiyshormonit auttavat siihen, että äiditkin kestävät pätkittäistä unta paremmin kuin ei-äitiystilassa olevat. Nukuin kun vauvakin nukkui, kotia ei sotkenut muut kuin minä ja vauva, kone pesi pyykit ja vaunujen kanssa pystyin käymään lähikaupassa hakemassa ruokaa ja vaippoja.
Koska olin siihen asti tehnyt töitä jatkuvasti, ollut joka loman opiskelujen välissä jossain tissä, oli tämä kotonaolo todellista juhlaa. Luin kirjojakin vaikka kuinka paljon. Stressaavia päiviä olivat ainoastaan ne, onneksi harvat, kun vanhemmat tai apet tulivat pistäytymään ja heille piti keittää kahvia ja puhua joutavia.
Juuri näinhän se sujuu. Sitten jotkut onnettomat eivät edes onnistu pääsemään vessaan tai suihkuun.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon jotenkin järkyttynyt tän ketjun sävystä, miten kaikki on toisilleen vaan taakkoja. Mä oon aina ollut sitä mieltä, että on etuoikeus saada kuulua lapsen elämään. Ja pitänyt itsestäänselvyytenä sitä, että läheisiä autetaan silloin kun toinen sitä tarvitsee. En käsitä sitä, että täällä jotkut haluaa istua koko vsnhuutensakin yksin, ettei vain tarvitse tehdä mitään toisten eteen. Jos unohdetaan kaikki se hoitaminen, niin ettekö te koskaan ihan vain puhtaasti nauti teille rakkaiden ihmisten seurasta? Oli kyse sitten vauvasta tai vanhuksesta, tai omasta aikuisesta lapsesta?
No se on sitä sinulle. Sinä selvästi saat jotain siitä, että saat kuulua lapsen elämään. Joku toinen taas kokee, ettei saa siitä mitään muuta kuin vaivaa ja harmia. Monesti näillä avuntarvitsijoilla on vielä hyvin yksipuolinen näkemys asioista. Täälläkin monet meuhkaavat, "kun ei tarjottu sitä tai annettu tätä, niin päätin että pitäkööt tunkkinsa". Eli vaikka suhde on vain velvollisuudentunnosta yksipuolista antamista, niin silloinkin pitäsi osata ja haluta ihan itse päätellä, että mitä se toinen haluaa, ja antaa sitä pyytämättä.
Lisäksi tuo näkemys, että "tottakai mummulla on NAISENA ja ÄITINÄ erityisvelvollisuus olla avuksi ja huomaavaisempi jopa enemmän kuin lapsen isällä" on todella vastenmielinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikeastaan mummon asia auttaa arjessa. Hän on omansa jo hoitanut.
Miksi on rankkaa? Missä lapsen isä? Jos lapsi on terve, niin kyllä pitäisi selvitä ilman psykoterapiaakin yhdestä lapsesta. Älä ainakaan tee lisää, jollet jaksa yhtäkään.
Mikä teitä vaivaa?
Lapsen isähän on mies. Ei aavee lankojen mielestä lasta voi miehet, enot, sedät ja ukit hoitaa. Se on naisten tehtävä ja velvollisuus
Se parhaiten nauraa jonka ei tarvi vanhuksen pissavaippaa vaihtaa.