Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Vierailija kirjoitti:
Vie lapsi yksityiselle erikoislääkärille ja ota ohjeet koliikkiin. Ja lääkäri tutkii mikä on. Sitten joku muukin sukulainen voi ehkä auttaa kuin äiti. Onko serkkua tai tätiä.
Sedät ja enot kelpaavat myös mainiosti lapsenhoitoavuksi. Samoin vauvan isoisät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä tunne kylmää porukkaa paikalla, oikein pahalta tuntuu millaisia vanhempia nämä ovat omille lapsilleen. Eikös se nyt ole ihan normaalia että vanhemmat huolehtivat lapsestaan ja tämän jaksamisesta lapsen kasvaessakin? Ja eikös empaattisuus nyt ole ihan perusasia sosiaalisessa kanssakäymisessä? Etenkin oman lapsen kanssa. Enpä ihmettele miten vanhainkodit ovat täynnä yksinäisiä vanhuksia, jos heidän lapsensa ovat sukupolvea joka ei välitä kenestäkään muusta. Ja koska kokevat jääneensä itse yksin omien lastensa kanssa, he kostavat sitä nyt lapsenlapsilleen. Varmasti onneksi suurin osa mummuista ja papista ihan aidosti nauttii lapsenlapsen seurasta. Ainakin itse käyn mielelläni hoitamassa muutaman tunnin että tyttäreni pääsee nukkumaan.
Ja olisit samoilla linjoilla vaikka tyttäresi avautuisi suppean mielensä tuottamista itsekkäistä ajatuksista kuinka sinä olet aina ollut ja olet yhä aivan kamala äiti, joka ei ole muka koskaan tehnyt mitään hänen vuokseen? Surkuttelisit, että voi kuinka äitihän on sinut selvästi hylännyt ja jättänyt liian yksin?
Vai tulitko vain nostattamaan itseäsi jalustalle kuinka kuvittelet olevasi parempi äiti kuin kukaan tällä palstalla, jopa jo aikuiselle tyttärellesi.
Voisit olla mun äiti. Äiti joka piiskasi, alisti, häpäisi ja nöyryytti lapsiaan. Joka oli julma, ilkkui ja lvi vaikeuksissa eikä koskaan sanonut yhtäkään lämmintä sanaa.
Nyt se äiti sitten yksinäisenä vanhuksena syyttelee miten on kiittämättömät lapset ja miten lapset on vaikeita vaikka HÄN oli maailman paras äiti.Äiti ei ole koskaan se oikea henkilö arvioimaan omaa onnistumistaan äitiydessä. Sen voi tehdä vain ja ainoastaan lapset.
Huomaatko edes, että olet ihan samanlainen olet kuin äitisi: hylkääjä, ilkkuja, julma. Teet sitä samaa mistä syytät äitiäsikin.
En tiedä auttaako tieto että ei minunkaan äitini juuri tsempannut. Tai no, silloin kun oli isäni kanssa riidoissa niin oli ystävällinen minulle. Kun olivat sovussa niin haukkui minut kylmäksi ja julmaksi kun en isääni ymmärrä. Riitelivät vähintään kerran viikossa ja isä oli pitkiä aikoja pois kotoa ja piti puhelinnumeronsa salaisena. Soitti silloin kun sattui huvittamaan, tuntemattomasta numerosta. Siskoni lapsia on sitten hoidettu korvauksetta useita vuosia kun halutaan luoda läheinen side lapsenlapsiin. Voi kun olisin tajunnut kieroutuneet kuviot jo aikaisemmin niin olisimme säästyneet monelta murheelta :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä tunne kylmää porukkaa paikalla, oikein pahalta tuntuu millaisia vanhempia nämä ovat omille lapsilleen. Eikös se nyt ole ihan normaalia että vanhemmat huolehtivat lapsestaan ja tämän jaksamisesta lapsen kasvaessakin? Ja eikös empaattisuus nyt ole ihan perusasia sosiaalisessa kanssakäymisessä? Etenkin oman lapsen kanssa. Enpä ihmettele miten vanhainkodit ovat täynnä yksinäisiä vanhuksia, jos heidän lapsensa ovat sukupolvea joka ei välitä kenestäkään muusta. Ja koska kokevat jääneensä itse yksin omien lastensa kanssa, he kostavat sitä nyt lapsenlapsilleen. Varmasti onneksi suurin osa mummuista ja papista ihan aidosti nauttii lapsenlapsen seurasta. Ainakin itse käyn mielelläni hoitamassa muutaman tunnin että tyttäreni pääsee nukkumaan.
Ja olisit samoilla linjoilla vaikka tyttäresi avautuisi suppean mielensä tuottamista itsekkäistä ajatuksista kuinka sinä olet aina ollut ja olet yhä aivan kamala äiti, joka ei ole muka koskaan tehnyt mitään hänen vuokseen? Surkuttelisit, että voi kuinka äitihän on sinut selvästi hylännyt ja jättänyt liian yksin?
Vai tulitko vain nostattamaan itseäsi jalustalle kuinka kuvittelet olevasi parempi äiti kuin kukaan tällä palstalla, jopa jo aikuiselle tyttärellesi.
Voisit olla mun äiti. Äiti joka piiskasi, alisti, häpäisi ja nöyryytti lapsiaan. Joka oli julma, ilkkui ja lvi vaikeuksissa eikä koskaan sanonut yhtäkään lämmintä sanaa.
Nyt se äiti sitten yksinäisenä vanhuksena syyttelee miten on kiittämättömät lapset ja miten lapset on vaikeita vaikka HÄN oli maailman paras äiti.Äiti ei ole koskaan se oikea henkilö arvioimaan omaa onnistumistaan äitiydessä. Sen voi tehdä vain ja ainoastaan lapset.
"Voisit olla mun äiti. Äiti joka piiskasi, alisti, häpäisi ja nöyryytti lapsiaan. Joka oli julma, ilkkui ja lvi vaikeuksissa eikä koskaan sanonut yhtäkään lämmintä sanaa."
Huh :D aikamoiset harhat sulla. Ikävää jos olet täysin traumatisoitunut lapsena ja sinulla on kamala elämä. Toivottavasti ymmärrät sen vaikuttavan aika paljon tekemiisi tulkintoihin kaikesta muustakin. Olem äiti enkä ole ikinä piiskannut, alistanut, häpäissyt tai nöyryyttänyt lapsiani. En ole julma, en ilku enkä nälvi ja kohtelen lapsiani lämpimästi. Lapseni eivät joudu käymään terapiassa ja kertovat minulle tärkeistä asioista ja luottavat tukeeni.
Puhe on vastuusta omasta lapsesta ja isovanhempien velvollisuuksista. Se, että joku on eri mieltä vanhemman vastuusta omasta lapsestaan verrattuna lapsenlapsistaan, ei tarkoita, että hän ei voi olla olematta yhtä hirveä kuin äitisi. Opit häneltä melko väkivaltaisen tavan keskustella tuntemattomien kanssa? Tutkitko koskaan omia asenteitasi? Tai te muut tykkäämään hurmioituneet? Olette varmasti ihania äitejä jokainen.
Se että SINÄ olit lämmin ja hyvä äiti ei tarkoita että KAIKKI on sellaisia. Jestas miten yksinkertainen olet! Onko sulla mitään koulutusta? Ajattelet aina kaikki asiat ja ilmiöt itsesi kautta? Selvä.
Tuolla on perus av-mamman logiikka: kun joku kertoo että oli julma ja väkivaltainen äiti, tämä kumoaa sen sillä että ei, ei, ei ole totta eikä voi olla kun minä olen hyvä äiti!!
Elämä on helppoa kun aika kaiken perustelee oman linssin läpi suodattaen!
Tuskin se mielenterveysongelmainen lapsikaan näkee sitä vanhempiensa ja hyvyyttä/huomiotta objektiivisesti. Hanki terapiaa ja iroita menneestä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole ennenkään ollut mitenkään itsestäänselvää, että omilta vanhemmiltaan saisi apua esikoisen hoitoon.
Oman esikoiseni sain keväällä 1988. Olin vauvan kanssa yksin paljon, koska puolisoni oli kesätöissä ulkosaaristossa, kävi vain välillä pari päivää kotona. Molempien äidit olivat työelämässä (karjatilallisia) ja asuivat kaukana. ei tullut mieleenkään lähteä anoppilaan saati äidin ja isän luo vauvoineni. Mikäs minulla oli hätänä, vauvathan nyt kuitenkin nukkuvat enemmän kuin aikuiset, vaikkakin pätkissä. Äitiyshormonit auttavat siihen, että äiditkin kestävät pätkittäistä unta paremmin kuin ei-äitiystilassa olevat. Nukuin kun vauvakin nukkui, kotia ei sotkenut muut kuin minä ja vauva, kone pesi pyykit ja vaunujen kanssa pystyin käymään lähikaupassa hakemassa ruokaa ja vaippoja.
Koska olin siihen asti tehnyt töitä jatkuvasti, ollut joka loman opiskelujen välissä jossain tissä, oli tämä kotonaolo todellista juhlaa. Luin kirjojakin vaikka kuinka paljon. Stressaavia päiviä olivat ainoastaan ne, onneksi harvat, kun vanhemmat tai apet tulivat pistäytymään ja heille piti keittää kahvia ja puhua joutavia.
Ap:n vauvalla on koliikki. Sinun vauvallasi ei ollut sitä. Tilanne on siltä osin aivan toisenlainen.872
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki te jotka sanotte että hoida itse vauvasi! Oletteko sitten samaa mieltä toisinkin päin, eli kun vanhus äiti valittaa ja vaatii apua, niin sille voi sanoa että hoida itse vaivasi ja asiasi!
Kiinnostuneena kyselen. Nimittäin apu menee niin että molempiin suuntiin. Tai sitten niin että ei mitään kumpaankaan suuntaan.
No apu ei todellakaan mene molempiin suuntiin. Yhtälailla ne vanhukset jätetään yksin kotiinsa ilman hoitoa, kun yhteiskunta ei hoitoa järjestä ja pistää maksamaan perinnöt sileiksi . Jokaisen kannattaa ihan itse varmistaa se loppuvuosiensa hoito ja toimeentulo, eikä kuvitella että sen joku muu tekee.
No ei varmasti menekään! Kyllä täällä nää kuuskymppiset minä-minä-ihmiset on jo osoittaneet etteivät piittaa omista lapsistaan tai lapsenlapsistaan, miksi siis piittaisivat vanhemmistaankaan. Toivottavasti tuo itsekkyyden trauma ei enää siirry seuraavaan sukupolveen, vaan tämä kaiken hopealautasella saanut sukupolvi jäisi ainoaksi.
Se että isovanhemmat ei osallistu mitenkään vauvavaiheessa ei ole vielä mikään kovin iso suru, eikä vauva ymmärrä menettävänsä mitään.
Sen sijaan myöhemmin se on suru. Tulee lukemattomia tarhan isovanhempipäiviä, lapsen synttäreitä, muskarin joulujuhlia, rippijuhlia jne ja yhdessäkään ei ole ketään isovanhempaa ollut koskaan. Eivät edes kastejuhlaan tulleet.
Nyt onneksi lapset jo koululaisia ja heille voi selittää että isovanhemmat ei ole ihan normaaleita vaan tunnevammaisia eikä se ole lapsen syy. Mutta lasten ollessa pieniä jouduin usein ottamaan ne tarhasta pois isovanhemman päivänä. Muilla isovanhemmat, omilla lapsilla ei ketään. Toivottavasti noista päivistä on nykyään jo luovuttu….
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki te jotka sanotte että hoida itse vauvasi! Oletteko sitten samaa mieltä toisinkin päin, eli kun vanhus äiti valittaa ja vaatii apua, niin sille voi sanoa että hoida itse vaivasi ja asiasi!
Kiinnostuneena kyselen. Nimittäin apu menee niin että molempiin suuntiin. Tai sitten niin että ei mitään kumpaankaan suuntaan.
Ei tietenkään apu mene molempiin suuntiin - itse olen auttanut niin paljon, etten halua apua. Olen tehnyt koko ikäni töitä niin, eetä voin ostaa tarvitsemani palvelut.
Koliikkiin auttaa vauvoihin erikoistunut vyöhyketerapeutti, hän opettaa sinullekin miten hieroa/painella vauvan jalkapohjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki te jotka sanotte että hoida itse vauvasi! Oletteko sitten samaa mieltä toisinkin päin, eli kun vanhus äiti valittaa ja vaatii apua, niin sille voi sanoa että hoida itse vaivasi ja asiasi!
Kiinnostuneena kyselen. Nimittäin apu menee niin että molempiin suuntiin. Tai sitten niin että ei mitään kumpaankaan suuntaan.
No apu ei todellakaan mene molempiin suuntiin. Yhtälailla ne vanhukset jätetään yksin kotiinsa ilman hoitoa, kun yhteiskunta ei hoitoa järjestä ja pistää maksamaan perinnöt sileiksi . Jokaisen kannattaa ihan itse varmistaa se loppuvuosiensa hoito ja toimeentulo, eikä kuvitella että sen joku muu tekee.
No ei varmasti menekään! Kyllä täällä nää kuuskymppiset minä-minä-ihmiset on jo osoittaneet etteivät piittaa omista lapsistaan tai lapsenlapsistaan, miksi siis piittaisivat vanhemmistaankaan. Toivottavasti tuo itsekkyyden trauma ei enää siirry seuraavaan sukupolveen, vaan tämä kaiken hopealautasella saanut sukupolvi jäisi ainoaksi.
Aamen! Totta joka sana
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mä tajusin, miten paska äiti mulla oli, niin en odottanut häneltä mitään. Tsemppiä ap! Valis
Sä oot syntynyt siitä paskasta joka on kuunnellut sun huutoa. Miksi te teette lapsia jos tekee se pitää hoitaa valittamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole ennenkään ollut mitenkään itsestäänselvää, että omilta vanhemmiltaan saisi apua esikoisen hoitoon.
Oman esikoiseni sain keväällä 1988. Olin vauvan kanssa yksin paljon, koska puolisoni oli kesätöissä ulkosaaristossa, kävi vain välillä pari päivää kotona. Molempien äidit olivat työelämässä (karjatilallisia) ja asuivat kaukana. ei tullut mieleenkään lähteä anoppilaan saati äidin ja isän luo vauvoineni. Mikäs minulla oli hätänä, vauvathan nyt kuitenkin nukkuvat enemmän kuin aikuiset, vaikkakin pätkissä. Äitiyshormonit auttavat siihen, että äiditkin kestävät pätkittäistä unta paremmin kuin ei-äitiystilassa olevat. Nukuin kun vauvakin nukkui, kotia ei sotkenut muut kuin minä ja vauva, kone pesi pyykit ja vaunujen kanssa pystyin käymään lähikaupassa hakemassa ruokaa ja vaippoja.
Koska olin siihen asti tehnyt töitä jatkuvasti, ollut joka loman opiskelujen välissä jossain tissä, oli tämä kotonaolo todellista juhlaa. Luin kirjojakin vaikka kuinka paljon. Stressaavia päiviä olivat ainoastaan ne, onneksi harvat, kun vanhemmat tai apet tulivat pistäytymään ja heille piti keittää kahvia ja puhua joutavia.
Ap:n vauvalla on koliikki. Sinun vauvallasi ei ollut sitä. Tilanne on siltä osin aivan toisenlainen.872
Koliikki kestää muutaman kuukauden.
Näitä asioita pitäisi miettiä ja varautua ennen lisääntymistä. Ei voi olettaa että jonkun muun pitää ottaa vastuu sinun omista asioistasi.
99% vastaajista ei näe sitä oikeaa ongelmaa. Joka on VÄLITTÄMISEN PUUTE. Ei hoitoavun puute. Ap ilmaisee asian noin että äiti ei hoida tai auta, ja se tuntuu pahalta. Todellinen syy on se että hylkääminen, yksinjättäminen ja välinpitämättömyys tuntuu pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on niin että vanhemmat itse ”tilaavat” vanhuutensa sillä miten lapsiaan kohtelevat. Tän kun kaikki tajuaisi niin monelta ongelmalta selvittäisiin.
Joidenkin isovanhempien käytös on aivan raivostuttavaa.
Moni nykyisten pienten lasten isovanhemmista on itse hoidattanut omat lapsensa suurelta osin omilla vanhemmillaan.
Sen sijaan omien lastenlasten hoitamisesta ja vastuun kantamisesta ei kiinnostuta ollenkaan. Milloin mikäkin vesijuoksu tai kavereiden tapaaminen menee omien lastenlasten hoidon edelle.
Ymmärrän tietysti jos tilanne on se, että esimerkiksi on itse sairas, huonokuntoinen tai puoliso on sairas ja huonokuntoinen. Jollakulla tuoreella isovanhemmalla saattaa olla hoidettavanaan vielä omatkin vanhemmat. Tai rasittava työ.
Tosin yllättävän monella ukilla ja mummolla ei ole mitään ylimääräisiä rasitteita elämässään, mutta halua omien lastenlasten hoitamiseen ei kerta kaikkiaan ole.
Se parhaiten nauraa, jonka ei tarvitse itse kaivaa vaippaa.
MLL kautta saa lastenhoitoapua. Myös jos ilmoitat väsymyksestä raskaassa tilanteessa neuvolaan, kunnalta saattaa saada ainakin paikallisesti hyvää apua.
Kannattaa kysyä nyt kun vielä jaksat kysyä, älä odota pidempään.
Sinusta ei tule etäistä, olet jo ymmärtänyt mekaniikan ja pystyt yrittämään pitämään itsesi eri kurssissa. Uskon, että onnistut.
Älä vaadi itseltäsi liikaa, pistä paukut sinne missä ne eniten on hyödyksi. Moni asia voi olla hieman repsallaan, vaikka jonkun kuulauden, anna itsellesi lupa. Koliikki ei jatku ikuisuutta, mutta jos nyt on vaikeaa, tee se mikä on pakollista ja säästä voimia.
Älä välitä mitä äitisi, tai muut sanoo. Älä ainakaan mieti mitä "ne ajattelee". Sit joskus jos sit enää huvittaa noita miettiä. Vapauta itsesi tosta.
Olet hyvä ja rakastava äiti. Lapsesi tietää sen. Nyt on tärkeää jaksaa ja oppia hölläämään. Älä murehdi tulevaa.
Oikeasti, sinä pärjäät. Älä odota äidiltäsi mitään, anna hänen olla, älä järjestä valmiita kutsuja missä sun kaaos ei näy.
Pyydä kaaoksen keskelle, anna huutava lapsi syliin. Keitä itsellesi kahvit/vedä pötkölleen hetkeksi. Voisi tajuta?
Olen 1. lapsen äiti joka on joutunut miettimään suhteet vanhempiin uusiksi. Enemmän kuin vaikeaa, mutta vuoden jälkeen helpottaa. Pikku hiljaa ymmärrän arvostaa itseäni. Vanhempani eivät sitä tee, joten idylli on romuttunut. Henkisesti alkaa ajan kanssa helpottaa. En voi olla henkisesti kylmän ja vaurioituneen äitini kantava voima. Ja ei, en ole heille velkaa. Et ole sinäkään. Aika voi parantaa, mutta ei sitä väkisin voi edistää.
Rakas ap. Pistä itsesi oikeaan arvoon, selvitä mistä apua ja siirrä negatiivinen sivuun.
sä pärjäät kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini oli hiukan samanlainen. Auttoi kyllä, mutta rajallisesti. Lapseni oli sairas ja olisin tarvinnut kipeästi apua.
Edelleen tuntuu, että mummi haluaa vain parhaat palat lapsesta. Kuulla, että hyvin menee.
Oli nuorena samanlainen minua kohtaan. Sairastuin psyykkisesti ja en saanut apua perheeltäni. Minut käytännössä hylättiin.
Sain apua lastensuojelusta vauvan saatuani. Oma vointini, yksinäisyys ja vauvan sairaus olisivat olleet liikaa minulle yksin.
Lastensuojelu auttaa, jos tosiaan olet avun tarpeessa.Missä näiden lasten isät aina on? Jos töissä, niin luulisi että illalla edes on mahdollisuus ottaa huilia ja aikaa itselleen?
Moni vauvaperheen isä tekeekin juuri näin: työpäivän jälkeen ottaa huilia ja aikaa itselleen. Miten sitä muuten taas jaksaisi töitä tehdä. Yötkin ovat rikkonaisia, kun koliikkivauva huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin isovanhempien käytös on aivan raivostuttavaa.
Moni nykyisten pienten lasten isovanhemmista on itse hoidattanut omat lapsensa suurelta osin omilla vanhemmillaan.
Sen sijaan omien lastenlasten hoitamisesta ja vastuun kantamisesta ei kiinnostuta ollenkaan. Milloin mikäkin vesijuoksu tai kavereiden tapaaminen menee omien lastenlasten hoidon edelle.
Ymmärrän tietysti jos tilanne on se, että esimerkiksi on itse sairas, huonokuntoinen tai puoliso on sairas ja huonokuntoinen. Jollakulla tuoreella isovanhemmalla saattaa olla hoidettavanaan vielä omatkin vanhemmat. Tai rasittava työ.
Tosin yllättävän monella ukilla ja mummolla ei ole mitään ylimääräisiä rasitteita elämässään, mutta halua omien lastenlasten hoitamiseen ei kerta kaikkiaan ole.
Meillä on molemmat isovanhemmat just tällaiset. Paras on kun omat vanhemmat sanoi että jokainen hoitakoon omansa. Mikä vitsi! Heidän lapsiaan (eli minua ja sisaruksia) hoiti kaikki PAITSI ne omat vanhemmat. He matkusteli, hummasi, vietti parisuhdeaikaa, kävi monta kertaa viikossa tansseissa… koko suku molemmin puolin auttoi koko ajan ja hoiti lapset.
Mutta tällaista se on maailmassa. On tietty ihmistyyppi joka ottaa kaiken itselleen, antamatta koskaan mitään takaisin. Nyt kun omat lapset jo isompia niin osaan suhtautua jo huumorilla. Esim rippijuhliin vanhemmat eivät tulleet kun ”mitä siitä olisi meille hyötyä”. Naurahdin kun kuulin syyn ;)
No apu ei todellakaan mene molempiin suuntiin. Yhtälailla ne vanhukset jätetään yksin kotiinsa ilman hoitoa, kun yhteiskunta ei hoitoa järjestä ja pistää maksamaan perinnöt sileiksi . Jokaisen kannattaa ihan itse varmistaa se loppuvuosiensa hoito ja toimeentulo, eikä kuvitella että sen joku muu tekee.