Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Vierailija kirjoitti:
Ongelman juurisyy on tässä:
Hyväosainen, rakastavan lapsuuden kokenut jolla vanhemmat rakastaa, tukee ja auttaa, ei voi KOSKAAN ymmärtää, siis pienimmässäkään määrin tai millään tasolla, millaista on sellaisen elämä jonka vanhemmat ei koskaan rakastaneet ja olivat kaltoinkohtelevia, väkivaltaisia, pelottavia ja julmia.
TÄMÄN takia kaikki puhuu ketjussa ohi toistensa ymmärtämättä mitä toinen kokee, vain omaan ihanaan elämäänsä ja rakastaviin vanhempiinsa asioita peilaten.
Kyllä! Ihan kuin jossain joukkopsykoosissa unohtuisi se että esim:
-juopot saa lapsia
-narkit saa lapsia
- narsisti ja psykot saa lapsia
- vakavasti mt-sairaat saa lapsia
- rikolliset saa lapsia
- elämänhallintaongelmaiset saa lapsia… jne jne
Jotenkin oletetaan naiivisti aina että kun mulla on hyvät vanhemmat, niin tietenkin kaikilla on. Ja kun mä saan vanhemmilta apua, niin jos joku muu ei saa niin syy on siinä itsessä koska tietenkin sillä on hyvät vanhemmat.
Hyvät vanhemmat on ehkä puolella ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Kerropa mikä laki määrää auttamaan vanhempiaan? EI MIKÄÄN. Sellaista lakia ei ole. Paskat vanhemmat saa ja voi ja jopa kannattaa jättää mätänemään kotiinsa. Sitä saavat mitä ovat tilanneet.
Saksa on edelläkävijä maa tässä suhteessa. Siellä aikuiset lapset ovat velvollisia joko maksamaan iäkkäiden vanhempiensa hoidon tai hoitamaan heidät itse. Näin vaikkei olisi edes samassa taloudessaa vanhempansa kanssa lapsena asunut.
Sama tulee tietenkin n Suomeen kun yhteiskunnan varat ei riitä massiivista vanhusväestöä hoitamaan.
Espanjassa myös laki, joka velvoittaa lapset hoitamaan vanhat vanhempansa.
EUssa ollaan....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen tästä ketjusta ihan sekaisin. Kuka tässä nyt auttaa ketä ja ketä ei auteta ? Kuka on kenenkin äiti ja kuka taas anoppi ? Tässähän näyttää ihan siltä, että ap elää jotain idylliä vaapukkahilloineen kaikkineen. Vääntäkää nyt joku rauralangasta, mistä tässä oikein on kysymys.
Ihmiset sekoilee ja vastailee ja keksii tarinoita apsta.
Ap:lla ei äiti auta. Ei ole miestä. Ei ole anoppia. Ei ole ketään. On tukiverkoton.Nää muut sit sönköttää omista äideistään ja anopeistaan ja uhkailee ventovieraita kirjoittaja perinnöttömäksi jättämisellä. Sekopää av palsta.
Aapee on mulkvisti jota inhoaa jopa sen äiti. Exäkään ei sitä kestänyt ja kavereita se ei ole koskaan saanut luonteensa takia. Toivottovasti sen lapset otetaan huostaan.
Millainen ihminen laittaa tällaisen viestin? Oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen tästä ketjusta ihan sekaisin. Kuka tässä nyt auttaa ketä ja ketä ei auteta ? Kuka on kenenkin äiti ja kuka taas anoppi ? Tässähän näyttää ihan siltä, että ap elää jotain idylliä vaapukkahilloineen kaikkineen. Vääntäkää nyt joku rauralangasta, mistä tässä oikein on kysymys.
En itsekään ihan pysy perässä, mutta yritetään.
1. Ap on vihainen äidilleen, joka suosii vävyään (valmistaa mm. vaapukkahilloa hänelle), mutta ei auta tarpeeksi vauvan hoidossa.
2. Ap ei saa otettua asiaa puheeksi äitinsä kanssa. Hieman outo äitisuhde muutenkin, kutsuu äitiään ”miehen anopiksi”.
3. Perhe on jotenkin jumittanut syömään joka aamu saman aamiaisen (graham-puuroa).
Kaikesta tästä on tullut riitaa, mutta yllätys, yllätys, kukaan ei kehtaa puhua tilanteesta avoimesti.
Grahampuuro ei ole apn teksti! Se on palstan vakiojamppa joka kirjoittaa joka ketjuun grahampuuro tarinansa
Täytyy sen olla ap:n teksti. Eihän tässä ketjussa muuten ole mitään järkeä. Enkä sitäpaitsi ole koskaan aikaisemmin lukenut täältä mistään grahampuurosta.
Grahamjannu on päivystänyt täällä pari vuotta ja tulee aina riitaketjuihin ehdottamaan ratkaisuksi grhampuuroa
Oletko tosissasi ? En ole koskaan ennen nähnyt. Eihän puuro mikään ratkaisu voi olla.
No hitto kaikki vakkaripalstaajat tunnistaa tän grahampuuro-tyypin
Siis ap:ko on tämä grahampuurotyyppi. Vai onko se joku muu. En jaksanut lukea ihan koko ketjua läpi.
Ei ole Ap! Se on palstan vakiohörhö!
Ei kai sentään. Olen lukenut ketjusta sivut 17-20 ja minusta sen täytyy olla ap. Ei kukaan voi olla niin hörhö, että olisi jonkun puurojutun takia vihainen ap:n äidille. Tai niin kuin ap sanoo: ”mieheni anopille”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Kerropa mikä laki määrää auttamaan vanhempiaan? EI MIKÄÄN. Sellaista lakia ei ole. Paskat vanhemmat saa ja voi ja jopa kannattaa jättää mätänemään kotiinsa. Sitä saavat mitä ovat tilanneet.
Saksa on edelläkävijä maa tässä suhteessa. Siellä aikuiset lapset ovat velvollisia joko maksamaan iäkkäiden vanhempiensa hoidon tai hoitamaan heidät itse. Näin vaikkei olisi edes samassa taloudessaa vanhempansa kanssa lapsena asunut.
Sama tulee tietenkin n Suomeen kun yhteiskunnan varat ei riitä massiivista vanhusväestöä hoitamaan.
Lakiin tulisi kyllä tietyt ehdot ettei tarvitse maksaa. Juuri siis väkivaltavanhemat/juopot/rikolliset poissuljettaisiin.
Mä meen ennemmin vankilaan kun autan väkivaltaisia narsistivanhempia. Mikään mahti maailmassa ei saa mua siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisko hän vain, että sellaista se on, oli hänelläkin? Voitko kysyä pahimpiin tilanteisiin apua?
Juuri tätä minäkin ajattelin. Että äiti itse on kokenut samaa ap:n ollessa vauva ja tuo p-aska muisto karmeasta vauva-ajasta jotenkin aktivoituu isoäidin mielessä. Itselläni oli koko eka vauvavuosi aivan muuta kuin raskaana ollessa kuvittelin; pelkkää sumua ja synkkyyttä, kun sattui syntymään vaativa ja huonosti nukkuva, kitisevä vauva. Hammasta purren selvisin mottonani: haudassa saa sitten levätä. Apua en saanut, koska mies sai juuri vastavalmistuneena hyvän työpaikan ja painoi siellä pitkää päivää, isovanhemmat molemmin puolin päättivät mullistaa elämänsä juuri vauvavuonna, joten mitään apuja ei tullut sieltäkään.
Vieläkin, kun jossakin kuulen pikkuvauvan itkua, sisälläni kouraisee kalman koura.
Voi luoja näitä juttuja.
Kenen mies painaa pitkää päivää, kenen ukko oli kesätöissä ulkosaaristossa vai miten se meni. Ja kuinka ollakaan, just esikoisen vauvavuotena.Mut kun asiaa ajattelen, niin näinhän se meni monella kaverillakin: miehet teki mielellään pitkiä työpäiviä, kun kotona oli niin tylsää. Huutava vauva ja tukka sojossa naama harmaana kuljeskeleva vaimo, joka ei saa edes siivottua. Ja viikonloppuna olikin aika mennä poikien kanssa kaljalle tai tekemään jotain kivaa.
Naiset jäivät yksi toisensa jälkeen pois myös pariskuntien riennoista (ei, lastenhoitajaa ei jostain kumman syystä voinut pyytää, saada, palkata, ei edes kerran vuodessa). Parissa vuodessa naiset muuttuivat tylsiksi ja happamiksi kuin maitotölkit. Sen kerran kun niitä näki, mitään sanottavaa niillä ei ollut mistään muusta kuin lapsista.Luulisi että nämä jutut on 50-luvulta.
Eikös isän osallistumisesta ja vastuunjakamisesta ole jauhettu jo vuosikymmeniä? Miten se onkin yhä niin, että nainen uurastaa palkatta ja kiitoksetta kotona. Kun mies vaihtaa yhden kerran vaipan hän maailman paras isä.Naisen sen kun vertailevat kauhukokemuksiaan ja surkeuttaan ja pilkkaavat toisiaan.
Pakko kommentoida, kun satuin tämän kommenttisi näkemään. Olen se jonka "ukko oli kesätöissä ulkosaaristossa" just vauvavuonna, 1988.
"Ukko" oli varsin rakastava ja osallistuva isä, kun pääsi taas syyskuun lopulla kotiin kesätöistä ja osallistumaan. Tietysti hän oli päivät yliopistolla (siihen maailman aikaan tarvittiin ihan läsnäoloakin siellä) ja minä olin vauvan kanssa kotona. Niin, miksi ihmeessä ukkoni oli siellä ulkosaaristossa? Ihan rahan takia. Siihen aikaan oli ihan itse tienattava rahansa, koska erilaiset avustukset olivat huomattavasti pienempiä kuin nykyään.
Silti olin onnellinen. Ehkä siksi, kun ei ollut tällaista vauvapalstaa, jossa kilvan valitetaan kuinka elämä on hirveää, jos ei joku koko ajan tue ja auta.
Täällä oli myös joku ketju missä oli että keski-ikäiset ei tajua mitään nykymaailman menosta. Siitä ei tunnu mitään tajuavan nuoremmatkaan, mutta nuoremmat eivät kyllä myöskään tajua mitään edes niistä ajoista kun ovat itse syntyneet tänne matoiseen maailmaan.
Kuinka ollakaan, olin itsekin yliopistossa tuohon aikaan. Aloitin v. 87. Riippuu siitä mitä opiskeli, mutta missään tiedekunnassa ei oltu läsnä täysiä työpäiviä, ei läheskään. Opiskelun ohella oli täysin mahdollista tehdä palkkatyötä, harrastaa ja tavata kavereita.
Noihin aikoihin sai halpaa opintolainaa opintorahan ja asumistuen ohella. Töitä riitti jokaiselle joka vain viitsi tehdä.
Niin että turha paasata avustuksien pienuudesta. Moni hankki tarkoituksella lapsen juuri opiskeluaikana, koska siitä sai niin hyvin tukia. Perheelliset saivat halvan perheasunnon yliopistokaupungeista.Mutta te valitsitte niin kuin valitsitte, oma asia. 80-luvulla ei köyhyydestä ollut tietoakaan. Kyllä lähipiirissä oli sen verran perheellisiäkin että se oli helppo nähdä. Pikemminkin usein yllätti, miten leveästi vauvaperheet asuivat, heti isossa asunnossa ja auto piti tietysti olla, mieluummin kaksi. Varmaa on, että omilla ansioilla siihen kaikkeen ei olisi kyennyt.
Valtion rahahanat aukeaa heti kun vauva ilmaantuu. Lapsilisiä, ilmaista sitä ja tätä tulee. Myös niille jotka eivät sitä tarvitse.
Se on vain jatkunut Suomessa jo niin pitkään, että sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Lapsilisä o 90e/kk. Sillä ei paljoa lapsen aiheuttamia kuluja maksella. Jännä miten sossuelätin mielestä toiset ei saisi saada pienintäkään tukea. Ei ainakaan täällä ole mitään muita rahahanoja auennut kuin tuo lapsi lisää ja ihan kaiken hoidosta ja asumisesta lähtien on aina pitänyt kovimman mukaan omista tuloista maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Kerropa mikä laki määrää auttamaan vanhempiaan? EI MIKÄÄN. Sellaista lakia ei ole. Paskat vanhemmat saa ja voi ja jopa kannattaa jättää mätänemään kotiinsa. Sitä saavat mitä ovat tilanneet.
Saksa on edelläkävijä maa tässä suhteessa. Siellä aikuiset lapset ovat velvollisia joko maksamaan iäkkäiden vanhempiensa hoidon tai hoitamaan heidät itse. Näin vaikkei olisi edes samassa taloudessaa vanhempansa kanssa lapsena asunut.
Sama tulee tietenkin n Suomeen kun yhteiskunnan varat ei riitä massiivista vanhusväestöä hoitamaan.
Lakiin tulisi kyllä tietyt ehdot ettei tarvitse maksaa. Juuri siis väkivaltavanhemat/juopot/rikolliset poissuljettaisiin.
Mä meen ennemmin vankilaan kun autan väkivaltaisia narsistivanhempia. Mikään mahti maailmassa ei saa mua siihen.
No ensin sulta ulosmitattaisiin kaikki omaisuus sen vanhemman hoitoon. Hiljan oli oikeustapaus, jossa yksi mies yritti luikerrella juopon isänsä elatusvelvollusuud sta sillä verukkeella ,että oli kasvanut sijaisperheessä. Eikä ole ikinä itse saanut isältään elatusta. Tämä ei asiaa muuttanut oikeuden mukaan Nimet kun on syntymätodistuksessa niin elatusvelvollusuud on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Kerropa mikä laki määrää auttamaan vanhempiaan? EI MIKÄÄN. Sellaista lakia ei ole. Paskat vanhemmat saa ja voi ja jopa kannattaa jättää mätänemään kotiinsa. Sitä saavat mitä ovat tilanneet.
Saksa on edelläkävijä maa tässä suhteessa. Siellä aikuiset lapset ovat velvollisia joko maksamaan iäkkäiden vanhempiensa hoidon tai hoitamaan heidät itse. Näin vaikkei olisi edes samassa taloudessaa vanhempansa kanssa lapsena asunut.
Sama tulee tietenkin n Suomeen kun yhteiskunnan varat ei riitä massiivista vanhusväestöä hoitamaan.
Lakiin tulisi kyllä tietyt ehdot ettei tarvitse maksaa. Juuri siis väkivaltavanhemat/juopot/rikolliset poissuljettaisiin.
Mä meen ennemmin vankilaan kun autan väkivaltaisia narsistivanhempia. Mikään mahti maailmassa ei saa mua siihen.No ensin sulta ulosmitattaisiin kaikki omaisuus sen vanhemman hoitoon. Hiljan oli oikeustapaus, jossa yksi mies yritti luikerrella juopon isänsä elatusvelvollusuud sta sillä verukkeella ,että oli kasvanut sijaisperheessä. Eikä ole ikinä itse saanut isältään elatusta. Tämä ei asiaa muuttanut oikeuden mukaan Nimet kun on syntymätodistuksessa niin elatusvelvollusuud on.
Tuo laki ei tule IKINÄ suomeen. Olet häiriintynyt kun oikein toivot tuota! Siksi maksetaan veroja että vannhukset hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelman juurisyy on tässä:
Hyväosainen, rakastavan lapsuuden kokenut jolla vanhemmat rakastaa, tukee ja auttaa, ei voi KOSKAAN ymmärtää, siis pienimmässäkään määrin tai millään tasolla, millaista on sellaisen elämä jonka vanhemmat ei koskaan rakastaneet ja olivat kaltoinkohtelevia, väkivaltaisia, pelottavia ja julmia.
TÄMÄN takia kaikki puhuu ketjussa ohi toistensa ymmärtämättä mitä toinen kokee, vain omaan ihanaan elämäänsä ja rakastaviin vanhempiinsa asioita peilaten.
Kyllä! Ihan kuin jossain joukkopsykoosissa unohtuisi se että esim:
-juopot saa lapsia
-narkit saa lapsia
- narsisti ja psykot saa lapsia
- vakavasti mt-sairaat saa lapsia
- rikolliset saa lapsia
- elämänhallintaongelmaiset saa lapsia… jne jneJotenkin oletetaan naiivisti aina että kun mulla on hyvät vanhemmat, niin tietenkin kaikilla on. Ja kun mä saan vanhemmilta apua, niin jos joku muu ei saa niin syy on siinä itsessä koska tietenkin sillä on hyvät vanhemmat.
Hyvät vanhemmat on ehkä puolella ihmisistä.
Kyllä sitä "huonojen vanhempien" lapsista kasvaa kunnollisia myöskin.
Paljonhan ne olivat töissä, kun olin lapsi ja yksin. Oli kuusipäiväinen työviikkokin. Ja päiväkoteja ei juurikaan lapsilla. Mentiin leikkikentälle, "lekarille" ja touhuttiin muiden pentujen kanssa muulloin.
Nykyään kaikki tuollainen poikisi lasuja.
Kumma kun ikäpolveni ihmisistä suuri osa kuitenkin tuli täyspäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta olen tuntenut sen jo pitkään, että en jaksa enää hoitaa yhtään lasta, en yhtään minuuttia.
Myöskään minua ei kukaan koskaan auttanut, eikä kyllä tullut mieleenkään pyytää apua. Eikä olisi ollutkaan ketään, keneltä olisi silloin voinut saada apua.
Itsellä heräsi tästä teemasta sellainen kolkko fiilis, että eikö mikään riitä?
On se kumma, kun uusi äitisukupolvi kuvittelee, että just se heidän äitiytynsä on jotenkin erityisen rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelman juurisyy on tässä:
Hyväosainen, rakastavan lapsuuden kokenut jolla vanhemmat rakastaa, tukee ja auttaa, ei voi KOSKAAN ymmärtää, siis pienimmässäkään määrin tai millään tasolla, millaista on sellaisen elämä jonka vanhemmat ei koskaan rakastaneet ja olivat kaltoinkohtelevia, väkivaltaisia, pelottavia ja julmia.
TÄMÄN takia kaikki puhuu ketjussa ohi toistensa ymmärtämättä mitä toinen kokee, vain omaan ihanaan elämäänsä ja rakastaviin vanhempiinsa asioita peilaten.
Kyllä! Ihan kuin jossain joukkopsykoosissa unohtuisi se että esim:
-juopot saa lapsia
-narkit saa lapsia
- narsisti ja psykot saa lapsia
- vakavasti mt-sairaat saa lapsia
- rikolliset saa lapsia
- elämänhallintaongelmaiset saa lapsia… jne jneJotenkin oletetaan naiivisti aina että kun mulla on hyvät vanhemmat, niin tietenkin kaikilla on. Ja kun mä saan vanhemmilta apua, niin jos joku muu ei saa niin syy on siinä itsessä koska tietenkin sillä on hyvät vanhemmat.
Hyvät vanhemmat on ehkä puolella ihmisistä.
Kyllä sitä "huonojen vanhempien" lapsista kasvaa kunnollisia myöskin.
Paljonhan ne olivat töissä, kun olin lapsi ja yksin. Oli kuusipäiväinen työviikkokin. Ja päiväkoteja ei juurikaan lapsilla. Mentiin leikkikentälle, "lekarille" ja touhuttiin muiden pentujen kanssa muulloin.
Nykyään kaikki tuollainen poikisi lasuja.
Kumma kun ikäpolveni ihmisistä suuri osa kuitenkin tuli täyspäisiä.
Totta kai tulee, minäkin olen surkeasta kodista ja pärjännyt hyvin, edennyt uralla jne. Sitä en tarkoita.
Vaan sitä kun näissä ketjuissa oletetaan aina että KAIKILLA on hyvät vanhemmat. Ja jos sit ei olekaan niin syy on sen lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Kuuskymppisenä isoäitinä laskeskelin, minkä verran ole huolehtinut/hoitanut läheisiäni. Isäni sairasti syöpää 3 vuotta ja ja kävimme pienten lasten(3) vanhempina mahdollisimman usein tapaamassa ja viemässä sairaalaan herkkuja, kun ruoka ei maistunut. Isäni kuoleman jälkeen olin töissä, mutta samalla huolehdin ikääntyneen ja sairaan äitini asioita 10 vuotta. Sitten sairastui appiukko, työn ohessa avustin iäkästä anoppia matkoissa yms. pari vuotta. Seuraavana sairastui yksi lapsistamme ja hänen kanssaan vietin sairaalassa lähes vuoden. Ennen hautajaisia huomasin, että anopin muisti ja todellisuudentaju oli heikentynyt. Pari vuotta hoitoapuna mahdollisuuksien mukaan, tosin välissä taas muutama kuukausi sairaalassa läheisen kanssa. Lapsenlapsiakin olen kymmenkunta vuotta hoitanut aika lailla.
Minulle on aika turha tulla sanomaan, ettei aio hoitaa ikääntyneenä - sitä mahdollisuutta ei ole kenelläkään omaisista. Asun niin kauan kodissani kuin mahdollista ja sitten muutan palveluasuntoon. Ja luulen, että jos en dementoidu, muutostakaan ei kukaan tiedä ennen sitä.
Me emme tiedä ap:n äidistä muuta kuin ap:n kertoman. On surullista, että ap:n kokemus on, ettei hän saa apua, mutta olisiko taloudellisesti mahdollista palkata hoitoapua ja jos ei, niin onnistuisiko vaihtaa hoitotyötä toisen äidin kanssa?
Likimain 'normaalit' suvut toimivat niin. Sukupolvien jatkumossa autetaan puolin ja toisin.
Säälittävän paljon vaan on 'vähemmän normaaleja' sukuja, missä on oikeita tai väkisin pintaan nostettuja antipatioita ja traumoja ja heitteillejättöjä ja vakavaa henkistä/fyysistä väkivaltaa -- missä tuo 'normaali sukupolvien ketjun vastavuoroisuus' ei mitenkään toimi.
Osassa sukuja ihan aidosti hyvällä syyllä, mutta kyllä nykytrendi myös hieman houkuttaa siihen, että väkisin 'keksitään' puutteita toisista tikun nokkaan, jotta voi helpoiten vetäytyä vastuusta ja perustella mielestään hyvinkin, miksi lapsi/isovanhempi/tai kuka tahansa saattaisi mahdollisesti minun leppoisaa arkeani rasittaa, ei ansaitse minun vaivannäköäni.
Osassa tapauksissa toki ihan perusteltua ja ymmärrettävää, mutta jostain syystä tuntuu kyllä, että ympärillä ne, jotka aidosti voisivat 'heittää hanskat tiskiin' kuitenkin hoitavat velvollisuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta olen tuntenut sen jo pitkään, että en jaksa enää hoitaa yhtään lasta, en yhtään minuuttia.
Myöskään minua ei kukaan koskaan auttanut, eikä kyllä tullut mieleenkään pyytää apua. Eikä olisi ollutkaan ketään, keneltä olisi silloin voinut saada apua.
Itsellä heräsi tästä teemasta sellainen kolkko fiilis, että eikö mikään riitä?
Sä olet ihmistyyppi a. Eli ”en auta, koska en itse saanut koskaan apua”
Mä olen ihmistyyppi b. Eli ”autan juuri siksi, kun itse en saanut koskaan apua ja tiedän miten pahalta se tuntuu”
Huomaatko eron?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelman juurisyy on tässä:
Hyväosainen, rakastavan lapsuuden kokenut jolla vanhemmat rakastaa, tukee ja auttaa, ei voi KOSKAAN ymmärtää, siis pienimmässäkään määrin tai millään tasolla, millaista on sellaisen elämä jonka vanhemmat ei koskaan rakastaneet ja olivat kaltoinkohtelevia, väkivaltaisia, pelottavia ja julmia.
TÄMÄN takia kaikki puhuu ketjussa ohi toistensa ymmärtämättä mitä toinen kokee, vain omaan ihanaan elämäänsä ja rakastaviin vanhempiinsa asioita peilaten.
Kyllä! Ihan kuin jossain joukkopsykoosissa unohtuisi se että esim:
-juopot saa lapsia
-narkit saa lapsia
- narsisti ja psykot saa lapsia
- vakavasti mt-sairaat saa lapsia
- rikolliset saa lapsia
- elämänhallintaongelmaiset saa lapsia… jne jneJotenkin oletetaan naiivisti aina että kun mulla on hyvät vanhemmat, niin tietenkin kaikilla on. Ja kun mä saan vanhemmilta apua, niin jos joku muu ei saa niin syy on siinä itsessä koska tietenkin sillä on hyvät vanhemmat.
Hyvät vanhemmat on ehkä puolella ihmisistä.
Kyllä sitä "huonojen vanhempien" lapsista kasvaa kunnollisia myöskin.
Paljonhan ne olivat töissä, kun olin lapsi ja yksin. Oli kuusipäiväinen työviikkokin. Ja päiväkoteja ei juurikaan lapsilla. Mentiin leikkikentälle, "lekarille" ja touhuttiin muiden pentujen kanssa muulloin.
Nykyään kaikki tuollainen poikisi lasuja.
Kumma kun ikäpolveni ihmisistä suuri osa kuitenkin tuli täyspäisiä.
Totta kai tulee, minäkin olen surkeasta kodista ja pärjännyt hyvin, edennyt uralla jne. Sitä en tarkoita.
Vaan sitä kun näissä ketjuissa oletetaan aina että KAIKILLA on hyvät vanhemmat. Ja jos sit ei olekaan niin syy on sen lapsen.
Ei oleteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt miten sen ip:n saa selvitettyä?
mikä oli?
Kai nyt jokainen oman IP osoitteensa tietää tai käyttää salaus palvelua. Miten tiedät kenenkään anonyymin kirjoittajan oon. Toki poliisi sen voi selvittää, mutta tuskin siihen on resursseja tapauksessa, jossa vaan todetaan, että jokainen on itse vastuussa hankkimista kakaroista.
Mitään lakipakkoa ei tule koskaan vanhusten hoitoon. Ei sitä kukaan voi valvoa, ei poliisi ehdi jahtaamaan aikuisia lapsia, ei kukaan taluta niitä väkisin vanhuksen luo.
Käyttäkööt vanhukset säästönsä ja rahansa ja perintönsä omaan vanhuuden hoivaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta olen tuntenut sen jo pitkään, että en jaksa enää hoitaa yhtään lasta, en yhtään minuuttia.
Myöskään minua ei kukaan koskaan auttanut, eikä kyllä tullut mieleenkään pyytää apua. Eikä olisi ollutkaan ketään, keneltä olisi silloin voinut saada apua.
Itsellä heräsi tästä teemasta sellainen kolkko fiilis, että eikö mikään riitä?
Sä olet ihmistyyppi a. Eli ”en auta, koska en itse saanut koskaan apua”
Mä olen ihmistyyppi b. Eli ”autan juuri siksi, kun itse en saanut koskaan apua ja tiedän miten pahalta se tuntuu”
Huomaatko eron?
Ihmistyyppi C. "Autan resurssieni puitteessa, jotta jaksan pidemmälle."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuskymppisenä isoäitinä laskeskelin, minkä verran ole huolehtinut/hoitanut läheisiäni. Isäni sairasti syöpää 3 vuotta ja ja kävimme pienten lasten(3) vanhempina mahdollisimman usein tapaamassa ja viemässä sairaalaan herkkuja, kun ruoka ei maistunut. Isäni kuoleman jälkeen olin töissä, mutta samalla huolehdin ikääntyneen ja sairaan äitini asioita 10 vuotta. Sitten sairastui appiukko, työn ohessa avustin iäkästä anoppia matkoissa yms. pari vuotta. Seuraavana sairastui yksi lapsistamme ja hänen kanssaan vietin sairaalassa lähes vuoden. Ennen hautajaisia huomasin, että anopin muisti ja todellisuudentaju oli heikentynyt. Pari vuotta hoitoapuna mahdollisuuksien mukaan, tosin välissä taas muutama kuukausi sairaalassa läheisen kanssa. Lapsenlapsiakin olen kymmenkunta vuotta hoitanut aika lailla.
Minulle on aika turha tulla sanomaan, ettei aio hoitaa ikääntyneenä - sitä mahdollisuutta ei ole kenelläkään omaisista. Asun niin kauan kodissani kuin mahdollista ja sitten muutan palveluasuntoon. Ja luulen, että jos en dementoidu, muutostakaan ei kukaan tiedä ennen sitä.
Me emme tiedä ap:n äidistä muuta kuin ap:n kertoman. On surullista, että ap:n kokemus on, ettei hän saa apua, mutta olisiko taloudellisesti mahdollista palkata hoitoapua ja jos ei, niin onnistuisiko vaihtaa hoitotyötä toisen äidin kanssa?
Likimain 'normaalit' suvut toimivat niin. Sukupolvien jatkumossa autetaan puolin ja toisin.
Säälittävän paljon vaan on 'vähemmän normaaleja' sukuja, missä on oikeita tai väkisin pintaan nostettuja antipatioita ja traumoja ja heitteillejättöjä ja vakavaa henkistä/fyysistä väkivaltaa -- missä tuo 'normaali sukupolvien ketjun vastavuoroisuus' ei mitenkään toimi.
Osassa sukuja ihan aidosti hyvällä syyllä, mutta kyllä nykytrendi myös hieman houkuttaa siihen, että väkisin 'keksitään' puutteita toisista tikun nokkaan, jotta voi helpoiten vetäytyä vastuusta ja perustella mielestään hyvinkin, miksi lapsi/isovanhempi/tai kuka tahansa saattaisi mahdollisesti minun leppoisaa arkeani rasittaa, ei ansaitse minun vaivannäköäni.
Osassa tapauksissa toki ihan perusteltua ja ymmärrettävää, mutta jostain syystä tuntuu kyllä, että ympärillä ne, jotka aidosti voisivat 'heittää hanskat tiskiin' kuitenkin hoitavat velvollisuutensa.
Vau, olet varmaan eka joka tajusi mitä olen itse yrittänyt kirjoittaa tänne. Että on erilaisia sukuja. Ja ne joilla on NORMAALI suku ei tajua eikä osaa ymmärtää sitä että on myös EPÄNORMAALEJA sukuja joissa toimitaan aivan päinvastoin kuin hyvissä.
T. Huonon suvun lapsi (joka on eronnut suvustaan)
Kuuskymppisenä isoäitinä laskeskelin, minkä verran ole huolehtinut/hoitanut läheisiäni. Isäni sairasti syöpää 3 vuotta ja ja kävimme pienten lasten(3) vanhempina mahdollisimman usein tapaamassa ja viemässä sairaalaan herkkuja, kun ruoka ei maistunut. Isäni kuoleman jälkeen olin töissä, mutta samalla huolehdin ikääntyneen ja sairaan äitini asioita 10 vuotta. Sitten sairastui appiukko, työn ohessa avustin iäkästä anoppia matkoissa yms. pari vuotta. Seuraavana sairastui yksi lapsistamme ja hänen kanssaan vietin sairaalassa lähes vuoden. Ennen hautajaisia huomasin, että anopin muisti ja todellisuudentaju oli heikentynyt. Pari vuotta hoitoapuna mahdollisuuksien mukaan, tosin välissä taas muutama kuukausi sairaalassa läheisen kanssa. Lapsenlapsiakin olen kymmenkunta vuotta hoitanut aika lailla.
Minulle on aika turha tulla sanomaan, ettei aio hoitaa ikääntyneenä - sitä mahdollisuutta ei ole kenelläkään omaisista. Asun niin kauan kodissani kuin mahdollista ja sitten muutan palveluasuntoon. Ja luulen, että jos en dementoidu, muutostakaan ei kukaan tiedä ennen sitä.
Me emme tiedä ap:n äidistä muuta kuin ap:n kertoman. On surullista, että ap:n kokemus on, ettei hän saa apua, mutta olisiko taloudellisesti mahdollista palkata hoitoapua ja jos ei, niin onnistuisiko vaihtaa hoitotyötä toisen äidin kanssa?