Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
En voi tajuta miten tätä ketjua ei poisteta vaikka on aivan törkeää kiusaamista ja suoranaista kunnianloukkausta. Sen sijaan julkkisketjut sara siepistä katoaa sekunneissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsia tehdään, jos niitä ei jaksa hoitaa. Netistä saa ostetuksi pumpattavan ukon ja todella aidon näköisen vauvanuken.
Jokainen reipas ihminen ottaa ihan oman äitinsä JA ISÄNSÄ kanssa puheeksi, jos haluaa apua vauvavuoden aikana. Täällä asia ei korjaannu. Jos ei halua eroa perusperheestään, pitää asua samassa vaikka omakotitalossa koko ikänsä. Toki hoitovastuu on sitten vastavuoroista, kun vanhukset tarvitsevat apua. Voi sopia, jos ei halua napanuoraansa irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti näkee muita ihmisiltä, ilmeisesti muilta äideiltä, kovin vihamielistä vastausta. Ihmeellinen maa, jos jokaisen pitäisi vaikeissakin tilanteissa pärjätä vain yksinään. Halveksivasti todetaan vain, että mitäs lisäännyit tai älä sysää vastuuta muille. AP kertoi jo otsikossa hajoavansa vaikean vauvavuoden alle. Jos tällaisessa tilanteessa ei voi edes perheensä apuun luottaa, niin aika heikosti on asiat. Hän ei kaipaa syyttelyä tai vihamielisyyttä.
Kaikilla lapsilla ei ole myöskään isää kuvoissa, ja se ei monestikaan ole äidin oma vika. Ihmeellisiä kysymyksiä siis, että missä isä. Kaikkia isiä ei kiinnosta ja on epäinhimillisen kova työ tällä äidillä pärjätä yksinään koliikkivauvan kanssa.
Olen itse saanut oman lapseni yksin, isä oli väkivaltainen, tappouhkauksia ym. Lapsi oli koliikkivauva, huusi naama punaisena melkein ensimmäisen vuoden. Ja äitini on samanlainen kuin AP:n äiti. Hän ei ollut ikinä apuna, vaikka monesti pyysin. Kokemuksesta voin kertoa, että ei todellakaan mitään helppoa pärjätä yksin ilman tukiverkkoa. Useimmilla se läheisin olisi oma äiti, jota voi edes pyytää. Kyllä siinä käydään univajeineen niin äärirajoilla, kuin olla ja voi, jos arkea pyörittää yksin koliikkivauvan kanssa. En lähtisi siis tässä kritisöimään AP:n kaltaisessa tilanteessa olevaa. Monesti tilanne univajeineen saattaa olla niin paha, että ei siinä pysty huutavan vauvan kanssa edes käymään puhelinkeskustelua avun saamisesta.
Kovasti tsemppiä AP:lle.
Kyllä sinä saat myös ihan itse ottaa vastuun tekemisistäsi - mikä pakottaa hankkiutumaan raskaaksi väkivaltaiselle, tappouhkauksia latelevalle isälle???
En oikein jaksa sympata. Sorit siitä.
Eipä sitä tiedä, jos mies päättää alkaa väkivaltaiseksi ja alkaa uhkailla raskausaikana tai lapsen synnyttyä. Minun kohdalla 5. raskauskuulla sain ekaa kertaa turpaani ja se suhde päättyi sitten siihen. Aika myöhäistä raskauden keskeyttämisen kanssa siinä vaiheessa. Ja yksin pitää vastuu kantaa, koska isä ei ole huolehtinut mistään. Etukäteen ei voi myöskään tietää, tuleeko vauvalla olemaan koliikki tai jotain sairauksia. Eikä ole oma valinta. Eikä myöskään isän muuttunut käytös, se että isä ei ole apuna, tai se, että tukea ei edes omalta äidiltä saa.
Harvemmin lyönti tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Toinen juttu on se osaako lukea vaaran merkit ajoissa.
Sulla on ollut kurjaa, ap.lla on kurjaa. Tai ainakin raskasta juuri nyt.Mutta tottakai ihmiset kysyvät lapsen isästä, kun ap ei sano hänestä mitään.
Vaikka kuinka ollaan olevinaan moderneja, niin vauvat ei edelleenkään putkahda puolukasta.
Joka iikalla on biologinen äiti ja isä.Luontevampaa sen isän perään on kysellä kuin äidinäidin.
Sinulla ei näemmä ole omaa kokemusta väkivaltaisesta suhteesta. Se eka lyönti voi tulla täysin puskista ilman ennakkovaroituksia. Ei sellaiseksi muuttuneeseen suhteeseen jäädä maha pystyssä.
Monella lapsella ei ole isää elämässään, syystä tai toisesta. Moni isä on vain biologinen isä. Ero kun tulee, niin kyllä se on useimmiten äiti, joka yksin lasten kanssa jää. Eron syynä voi olla mikä vaan... pettäminen, jättäminen, kyllästyminen, välinpitämättömyys, väkivalta, viina, kuolema. Ei ole kenenkään toisen asia, miksi isä ei ole kuvioissa. Syitä voi olla monia. Jos isä on vaikka ollut väkivaltainen tai muuten vain on poissa, niin eikös se ole sen isän vastuu tekemisistään, eikä äidin syy. Äidin sitä pitää sitten jokaiselle uteliaalle olla selittelemässä?
Pitänee muistuttaa sinulle, että ap itse omasta halustaan ja avuntarpeestaan lähti kirjoittamaan ja kysymään neuvoa.
Tuskinpa ketään kiinnostaa tuntemattomien ihmisten yksityiselämä.
Ei mua ainakaan. Mutta onhan se paikallaan hahmottaa tilanne, jotta pystyy neuvomaan.
Vai mitä arvelet?
Ei liene vaikea sanoa, että olen eronnut, yksinäinen, mies on uraohjus, sairas ym ym. Tämän koko tarinan ydin on se että vauvan äiti on väsynyt. Kuka hyvänsä kysyy silloin ensimmäiseksi miten miehesi suhtautuu tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Ap
Missä on miehet? Lapsen isä ja isoisät?
Vai eikö he osaa hoitaa lasta, vaan se on naisten hommia?
Vierailija kirjoitti:
Paljon puhutaan tässäkin ketjussa, miten pitää opetella pyytämään apua. Minä opettelin, jostain syysta en osannut ollenkaan. Äitini alkoi nauraa ja sanoi, että päiväkodissakin hoitaja pärjää neljän taaperon kanssa, ja minä en yhden. Äiti kertoi miten aikoo nauraa asiaa myös kaverilleen, joka on lastenhoitaja. Tunsin niin syvää nöyryytystä ja häpeää, etten koskaan pyytänyt enää mitään.
Mutta aika on kääntänyt osat. Nyt äiti on vailla lumenluontiapua, siivousapua, kaupassakäyntiapua. On vaatinut itseltäni henkistä kylmyyttä, mutta minä en häntä auta. Naurahdan, miten naapurin Sirkka tekee ihan itse lumityönsä, vaikka on jo 90-v., ja äiti 15 vuotta nuorempi. Enkä mene, naurahtelen vain.
Tästä voi nyt saada aika monenlaisen mielikuvan. Tottahan se on, että jos lapsia päättää tehdä, niin ne pitää myös hoitaa. Se on raskasta, mutta tosiasia ja arkea. Kommentoija äitikin on aikanaan selvinnyt siitä. Hyvin moni äiti hoitaa kunnialla ja rakastavasti lapsensa, mutta sitten on niitä lumihiutaleita, joiden elämä on vaan aina niin niin vaikeaa ja lapsen kanssa rankkaa, kun omaa aikaa ei ole yms yms. No ei ole juu kellään. Sitä se elämä on! Joskus tuntuu, että jonkinlainen herätys ja selkärangan kasvatus olisi osalle paikallaan, että heidän elämänsä on oikeasti hyvää ja monella on kyllä monin verroin vaikeampaa.
Jos kommentoijan äiti on tätä raakaa rakkautta ja herätystä nyt yrittänyt, niin ymmärrän häntä. Ja anteeksi kommentoijalle, jos tämä osuu arkaan paikkaan. En tosiaan tiedä tilannettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti näkee muita ihmisiltä, ilmeisesti muilta äideiltä, kovin vihamielistä vastausta. Ihmeellinen maa, jos jokaisen pitäisi vaikeissakin tilanteissa pärjätä vain yksinään. Halveksivasti todetaan vain, että mitäs lisäännyit tai älä sysää vastuuta muille. AP kertoi jo otsikossa hajoavansa vaikean vauvavuoden alle. Jos tällaisessa tilanteessa ei voi edes perheensä apuun luottaa, niin aika heikosti on asiat. Hän ei kaipaa syyttelyä tai vihamielisyyttä.
Kaikilla lapsilla ei ole myöskään isää kuvoissa, ja se ei monestikaan ole äidin oma vika. Ihmeellisiä kysymyksiä siis, että missä isä. Kaikkia isiä ei kiinnosta ja on epäinhimillisen kova työ tällä äidillä pärjätä yksinään koliikkivauvan kanssa.
Olen itse saanut oman lapseni yksin, isä oli väkivaltainen, tappouhkauksia ym. Lapsi oli koliikkivauva, huusi naama punaisena melkein ensimmäisen vuoden. Ja äitini on samanlainen kuin AP:n äiti. Hän ei ollut ikinä apuna, vaikka monesti pyysin. Kokemuksesta voin kertoa, että ei todellakaan mitään helppoa pärjätä yksin ilman tukiverkkoa. Useimmilla se läheisin olisi oma äiti, jota voi edes pyytää. Kyllä siinä käydään univajeineen niin äärirajoilla, kuin olla ja voi, jos arkea pyörittää yksin koliikkivauvan kanssa. En lähtisi siis tässä kritisöimään AP:n kaltaisessa tilanteessa olevaa. Monesti tilanne univajeineen saattaa olla niin paha, että ei siinä pysty huutavan vauvan kanssa edes käymään puhelinkeskustelua avun saamisesta.
Kovasti tsemppiä AP:lle.
Kyllä sinä saat myös ihan itse ottaa vastuun tekemisistäsi - mikä pakottaa hankkiutumaan raskaaksi väkivaltaiselle, tappouhkauksia latelevalle isälle???
En oikein jaksa sympata. Sorit siitä.
Eipä sitä tiedä, jos mies päättää alkaa väkivaltaiseksi ja alkaa uhkailla raskausaikana tai lapsen synnyttyä. Minun kohdalla 5. raskauskuulla sain ekaa kertaa turpaani ja se suhde päättyi sitten siihen. Aika myöhäistä raskauden keskeyttämisen kanssa siinä vaiheessa. Ja yksin pitää vastuu kantaa, koska isä ei ole huolehtinut mistään. Etukäteen ei voi myöskään tietää, tuleeko vauvalla olemaan koliikki tai jotain sairauksia. Eikä ole oma valinta. Eikä myöskään isän muuttunut käytös, se että isä ei ole apuna, tai se, että tukea ei edes omalta äidiltä saa.
Harvemmin lyönti tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Toinen juttu on se osaako lukea vaaran merkit ajoissa.
Sulla on ollut kurjaa, ap.lla on kurjaa. Tai ainakin raskasta juuri nyt.Mutta tottakai ihmiset kysyvät lapsen isästä, kun ap ei sano hänestä mitään.
Vaikka kuinka ollaan olevinaan moderneja, niin vauvat ei edelleenkään putkahda puolukasta.
Joka iikalla on biologinen äiti ja isä.Luontevampaa sen isän perään on kysellä kuin äidinäidin.
Sinulla ei näemmä ole omaa kokemusta väkivaltaisesta suhteesta. Se eka lyönti voi tulla täysin puskista ilman ennakkovaroituksia. Ei sellaiseksi muuttuneeseen suhteeseen jäädä maha pystyssä.
Monella lapsella ei ole isää elämässään, syystä tai toisesta. Moni isä on vain biologinen isä. Ero kun tulee, niin kyllä se on useimmiten äiti, joka yksin lasten kanssa jää. Eron syynä voi olla mikä vaan... pettäminen, jättäminen, kyllästyminen, välinpitämättömyys, väkivalta, viina, kuolema. Ei ole kenenkään toisen asia, miksi isä ei ole kuvioissa. Syitä voi olla monia. Jos isä on vaikka ollut väkivaltainen tai muuten vain on poissa, niin eikös se ole sen isän vastuu tekemisistään, eikä äidin syy. Äidin sitä pitää sitten jokaiselle uteliaalle olla selittelemässä?
Pitänee muistuttaa sinulle, että ap itse omasta halustaan ja avuntarpeestaan lähti kirjoittamaan ja kysymään neuvoa.
Tuskinpa ketään kiinnostaa tuntemattomien ihmisten yksityiselämä.
Ei mua ainakaan. Mutta onhan se paikallaan hahmottaa tilanne, jotta pystyy neuvomaan.
Vai mitä arvelet?Ei liene vaikea sanoa, että olen eronnut, yksinäinen, mies on uraohjus, sairas ym ym. Tämän koko tarinan ydin on se että vauvan äiti on väsynyt. Kuka hyvänsä kysyy silloin ensimmäiseksi miten miehesi suhtautuu tilanteeseen.
Huomaatko ollenkaan että ketjussa on valtava määrä kunnianloukkauksen ylittäviä elementtejä näissä viesteissä? Nimenomaan ap:ta kohtaan?
Harmi ettei taida saada ip osotteita talteen. Jos olisin ap niin ainakin tekisi mieli tehdä niin.
Kertokaa nyt miten sen ip:n saa selvitettyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän itsekin tuon, että jo pelkkä se asia, että toinen ymmärtää ja sanoo vaikka jotain kannustavaa ja sillä tavalla en kartalla missä mennään voi jo auttaa. Tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Minäkin voin kyllä kuvitella tilanteen, vaikka ei lapsia olekaan. Oma äitini ei auttanut esim kun kiusattiin mitenkään ja en voinut edes puhua hänelle, kun olin jo valmiiksi hänestä niin "heikko", kun välitin siitä. Tosin sama isäni kanssa. Sori ohiskin mutta tuttuja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sen äidin pitäisi auttaa, jos se on siihen haluton ja kykenemätön?
Ettekö voi hakea apua sieltä mistä sitä saa? Neuvolasta vaikka kysyä. Mll:sta.
Antakaa sellaisten ihmisten olla, joista ei apua ole. Oli ne sukulaisia tai ei.
Tämä ketju on aika ikävää luettevaa. Tietysti jokaisen pitäisi pärjätä itse, mutta onko se sitten niin paha asia jos joku tarvitsee apua. Onko häpeä olla "heikompi" kuin joku muu vai pitäisikö kaikkien mennä hammasta purren vaikka lopputulos olisi mikä vaan. Ei tämäkään ole oikein minusta. Onhan meillä silti kulttuuri jossa pitää pärjätä aina itse ja omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti näkee muita ihmisiltä, ilmeisesti muilta äideiltä, kovin vihamielistä vastausta. Ihmeellinen maa, jos jokaisen pitäisi vaikeissakin tilanteissa pärjätä vain yksinään. Halveksivasti todetaan vain, että mitäs lisäännyit tai älä sysää vastuuta muille. AP kertoi jo otsikossa hajoavansa vaikean vauvavuoden alle. Jos tällaisessa tilanteessa ei voi edes perheensä apuun luottaa, niin aika heikosti on asiat. Hän ei kaipaa syyttelyä tai vihamielisyyttä.
Kaikilla lapsilla ei ole myöskään isää kuvoissa, ja se ei monestikaan ole äidin oma vika. Ihmeellisiä kysymyksiä siis, että missä isä. Kaikkia isiä ei kiinnosta ja on epäinhimillisen kova työ tällä äidillä pärjätä yksinään koliikkivauvan kanssa.
Olen itse saanut oman lapseni yksin, isä oli väkivaltainen, tappouhkauksia ym. Lapsi oli koliikkivauva, huusi naama punaisena melkein ensimmäisen vuoden. Ja äitini on samanlainen kuin AP:n äiti. Hän ei ollut ikinä apuna, vaikka monesti pyysin. Kokemuksesta voin kertoa, että ei todellakaan mitään helppoa pärjätä yksin ilman tukiverkkoa. Useimmilla se läheisin olisi oma äiti, jota voi edes pyytää. Kyllä siinä käydään univajeineen niin äärirajoilla, kuin olla ja voi, jos arkea pyörittää yksin koliikkivauvan kanssa. En lähtisi siis tässä kritisöimään AP:n kaltaisessa tilanteessa olevaa. Monesti tilanne univajeineen saattaa olla niin paha, että ei siinä pysty huutavan vauvan kanssa edes käymään puhelinkeskustelua avun saamisesta.
Kovasti tsemppiä AP:lle.
Kyllä sinä saat myös ihan itse ottaa vastuun tekemisistäsi - mikä pakottaa hankkiutumaan raskaaksi väkivaltaiselle, tappouhkauksia latelevalle isälle???
En oikein jaksa sympata. Sorit siitä.
Eipä sitä tiedä, jos mies päättää alkaa väkivaltaiseksi ja alkaa uhkailla raskausaikana tai lapsen synnyttyä. Minun kohdalla 5. raskauskuulla sain ekaa kertaa turpaani ja se suhde päättyi sitten siihen. Aika myöhäistä raskauden keskeyttämisen kanssa siinä vaiheessa. Ja yksin pitää vastuu kantaa, koska isä ei ole huolehtinut mistään. Etukäteen ei voi myöskään tietää, tuleeko vauvalla olemaan koliikki tai jotain sairauksia. Eikä ole oma valinta. Eikä myöskään isän muuttunut käytös, se että isä ei ole apuna, tai se, että tukea ei edes omalta äidiltä saa.
Harvemmin lyönti tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Toinen juttu on se osaako lukea vaaran merkit ajoissa.
Sulla on ollut kurjaa, ap.lla on kurjaa. Tai ainakin raskasta juuri nyt.Mutta tottakai ihmiset kysyvät lapsen isästä, kun ap ei sano hänestä mitään.
Vaikka kuinka ollaan olevinaan moderneja, niin vauvat ei edelleenkään putkahda puolukasta.
Joka iikalla on biologinen äiti ja isä.Luontevampaa sen isän perään on kysellä kuin äidinäidin.
Sinulla ei näemmä ole omaa kokemusta väkivaltaisesta suhteesta. Se eka lyönti voi tulla täysin puskista ilman ennakkovaroituksia. Ei sellaiseksi muuttuneeseen suhteeseen jäädä maha pystyssä.
Monella lapsella ei ole isää elämässään, syystä tai toisesta. Moni isä on vain biologinen isä. Ero kun tulee, niin kyllä se on useimmiten äiti, joka yksin lasten kanssa jää. Eron syynä voi olla mikä vaan... pettäminen, jättäminen, kyllästyminen, välinpitämättömyys, väkivalta, viina, kuolema. Ei ole kenenkään toisen asia, miksi isä ei ole kuvioissa. Syitä voi olla monia. Jos isä on vaikka ollut väkivaltainen tai muuten vain on poissa, niin eikös se ole sen isän vastuu tekemisistään, eikä äidin syy. Äidin sitä pitää sitten jokaiselle uteliaalle olla selittelemässä?
Se on totta että ei voi kuin arvailla: perhehelvetti, jatkuva nalkutus, seksillä kiristäminen, hysteria, isä ei puhu suomea, ei asu suomessa, ei ole suomalainen, eri kulttuurista/uskonnosta, hankkiutuminen salaa raskaaksi, lapsi salattu, isä ajettu pois suhteesta jne... Mistä näistä tosiaan tietää, eikä kuulu meille. Jaksamista vaan aplle.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt miten sen ip:n saa selvitettyä?
Ai ipanan hoidon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen niin surulliseksi kun luen näitä kommentteja. "Yksin on pärjättävä, mitäs läskit, lällällää!" Ihminen ei ole saari, eikä kukaan meistä voi hyvin yksin. AP tarvitsee tukea, ja hassua on ettei sitä monen mielestä saa pyytää siltä ihmiseltä joka on APlle elämän antanut! Mieluummin yhteiskunta hoitaa, neuvola neuvoo. Ei ihme että Suomi on täynnä yksinäisiä syrjäytyneitä. Toivon todella että AP on trolli, kenenkään aidon ihmisen en haluaisi lukevan tällaista sontaa.
APlle haluan sanoa, että siinä että tarvitsee apua ei ole mitään väärää. Vauvasi kiittää myöhemmin jos nyt uskallat pyytää apua. Tiedät itse kannattaako sitä pyytää äidiltä vai neuvolasta. Voi olla ettei äiti ole se henkilö, kenen puoleen kannattaa kääntyä, mutta se on hänen häpeänsä ettei tytärtään auta. Auta sinä lastasi tulevaisuudessa jos hän on samassa tilanteessa. Katkaise kierre. Kun hoidat vauvaasi hoidat samalla lasta itsessäsi. Anna vauvalle kaikki se huolenpito mitä ilman olet jäänyt
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Isovanhemmat eivät ole tasapuolisia. Isovanhemmat kohtelevat eriarvoisesti sekä omia lapsiaan että aikuisten lastensa perheitä. Lasten eriarvoinen ja syrjivä kohtelu on alkanut jo lapsuudessa eli omissa lapsissa on suosikki ja musta lammas.
Isovanhemmat auttavat auliisti tytärtä ja tyttären perhettä. Tytär elää läheisriippuvaisessa symbioosissa vanhempiensa kanssa.
Vastaavasti pojan perhe ei saa isovanhemmilta mitään apua. Pojan perhe on pärjännyt omatoimisesti omin avuin ja ilman isovanhempien apua ja avustuksia. Tilanne on jatkunut yli 30 vuotta.
Otetaanko perinnönjaossa ennakkoperintönä huomioon tyttären yli 30 vuoden aikana vanhemmiltaan saamat rahat, muut lahjoitukset, taloudellinen apu ja jatkuva ilmainen lastenhoitoapu ja kotiapu?
Olen päättänyt, että en aio osallistua mitenkään appivanhempien hoitoon lähivuosina. Minulla ei ole mitään moraalista vastuuta ja velvollisuutta auttaa appivanhempia. He ovat ihmisiä, joilta perheemme ei ole saanut pienintäkään apua mihinkään asiaan. Appivanhemmat saavat pyytää apua tyttäreltään ja ostaa rahalla palveluja. Tytär on ollut apua vailla taukoamatta ja hänelle on myös annettu apua taukoamatta. Me emme ole kiitollisuudenvelassa. Oma apu on paras apu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Kerropa mikä laki määrää auttamaan vanhempiaan? EI MIKÄÄN. Sellaista lakia ei ole. Paskat vanhemmat saa ja voi ja jopa kannattaa jättää mätänemään kotiinsa. Sitä saavat mitä ovat tilanneet.
Tuollaiselle lapselle en kyllä jättäisi perintöä tai ottaisi mitään yhteyttä. Ihan karmeaa puhetta aikuiselta ihmiseltä, vai voiko sinua aikuiseksi edes kutsua. Pitää nyt osata edes jollain tavalla hallita omaa kielenkäyttöään.
Kalikka osui hirviövanhempaan ja meni tunteisiin! Ahhahah!
Pitäisikö sinun mennä johonkin hoitoon? Taisit saada vähän liian kovan iskun päähän pienenä. Kuulostat lähinnä joltain nistiltä, luultavasti oletkin.
Tää joka laittelee näitä ilkeitä viestejä on just tollanen äiti tai anoppi mikä ei auta lastaan. Ketju ottaa omantunnon päälle
Vierailija kirjoitti:
Tulen niin surulliseksi kun luen näitä kommentteja. "Yksin on pärjättävä, mitäs läskit, lällällää!" Ihminen ei ole saari, eikä kukaan meistä voi hyvin yksin. AP tarvitsee tukea, ja hassua on ettei sitä monen mielestä saa pyytää siltä ihmiseltä joka on APlle elämän antanut! Mieluummin yhteiskunta hoitaa, neuvola neuvoo. Ei ihme että Suomi on täynnä yksinäisiä syrjäytyneitä. Toivon todella että AP on trolli, kenenkään aidon ihmisen en haluaisi lukevan tällaista sontaa.
APlle haluan sanoa, että siinä että tarvitsee apua ei ole mitään väärää. Vauvasi kiittää myöhemmin jos nyt uskallat pyytää apua. Tiedät itse kannattaako sitä pyytää äidiltä vai neuvolasta. Voi olla ettei äiti ole se henkilö, kenen puoleen kannattaa kääntyä, mutta se on hänen häpeänsä ettei tytärtään auta. Auta sinä lastasi tulevaisuudessa jos hän on samassa tilanteessa. Katkaise kierre. Kun hoidat vauvaasi hoidat samalla lasta itsessäsi. Anna vauvalle kaikki se huolenpito mitä ilman olet jäänyt
Onko ap antanut tukea äidilleen? Jossakin hän sanoi, että äidin pitää hoitaa vain työnsä. Ikäihmiselle työelämä voi olla jo rankkaa kun se tuntuu olevan nuorillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on aika ikävää luettevaa. Tietysti jokaisen pitäisi pärjätä itse, mutta onko se sitten niin paha asia jos joku tarvitsee apua. Onko häpeä olla "heikompi" kuin joku muu vai pitäisikö kaikkien mennä hammasta purren vaikka lopputulos olisi mikä vaan. Ei tämäkään ole oikein minusta. Onhan meillä silti kulttuuri jossa pitää pärjätä aina itse ja omillaan.
Me emme tiedä miten kurjasti ap on äitiään kohdellutnja toisekseen miks ihmeessä hän hankkiutuu raskaaks ilman puolisoa? Jo se voi olla äidille kova paikka kun tytär osoittautuu tuommoiseksi. Kaikki eivät AU-lasten hankkimista katso hyvällä.
Minulle tulee apstä kuva leväperäisestä homssusta joka ei kanssa vastuutaan.
Joka noin ikävästi puhuu äidistään ei taatusti ole koskaan ollut kiva tytär.
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Isovanhemmat eivät ole tasapuolisia. Isovanhemmat kohtelevat eriarvoisesti sekä omia lapsiaan että aikuisten lastensa perheitä. Lasten eriarvoinen ja syrjivä kohtelu on alkanut jo lapsuudessa eli omissa lapsissa on suosikki ja musta lammas.
Isovanhemmat auttavat auliisti tytärtä ja tyttären perhettä. Tytär elää läheisriippuvaisessa symbioosissa vanhempiensa kanssa.
Vastaavasti pojan perhe ei saa isovanhemmilta mitään apua. Pojan perhe on pärjännyt omatoimisesti omin avuin ja ilman isovanhempien apua ja avustuksia. Tilanne on jatkunut yli 30 vuotta.
Otetaanko perinnönjaossa ennakkoperintönä huomioon tyttären yli 30 vuoden aikana vanhemmiltaan saamat rahat, muut lahjoitukset, taloudellinen apu ja jatkuva ilmainen lastenhoitoapu ja kotiapu?
Olen päättänyt, että en aio osallistua mitenkään appivanhempien hoitoon lähivuosina. Minulla ei ole mitään moraalista vastuuta ja velvollisuutta auttaa appivanhempia. He ovat ihmisiä, joilta perheemme ei ole saanut pienintäkään apua mihinkään asiaan. Appivanhemmat saavat pyytää apua tyttäreltään ja ostaa rahalla palveluja. Tytär on ollut apua vailla taukoamatta ja hänelle on myös annettu apua taukoamatta. Me emme ole kiitollisuudenvelassa. Oma apu on paras apu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Kerropa mikä laki määrää auttamaan vanhempiaan? EI MIKÄÄN. Sellaista lakia ei ole. Paskat vanhemmat saa ja voi ja jopa kannattaa jättää mätänemään kotiinsa. Sitä saavat mitä ovat tilanneet.
Tuollaiselle lapselle en kyllä jättäisi perintöä tai ottaisi mitään yhteyttä. Ihan karmeaa puhetta aikuiselta ihmiseltä, vai voiko sinua aikuiseksi edes kutsua. Pitää nyt osata edes jollain tavalla hallita omaa kielenkäyttöään.
Kalikka osui hirviövanhempaan ja meni tunteisiin! Ahhahah!
Pitäisikö sinun mennä johonkin hoitoon? Taisit saada vähän liian kovan iskun päähän pienenä. Kuulostat lähinnä joltain nistiltä, luultavasti oletkin.
Tää joka laittelee näitä ilkeitä viestejä on just tollanen äiti tai anoppi mikä ei auta lastaan. Ketju ottaa omantunnon päälle
Todellakin on kokemusta suosivista isovanhemmista. Tänne ei vaan kannata kirjoittaa asiasta sillä palsta-kotkat keksii sinusta ilkeyksiä millä perustella ja oikeuttaa tuo epäreiluus. Ihan kuin apstakin moni on keksinyt vaikka mitä paskaa.
No sentään sinulla on äiti edes jossain muodossa mukana lapsen elämässä. Itse olen raskaana ja äitini on kuollut, muitakaan tukiverkostoja ei ole. Kun ja jos apua tarvitsen, se on kunnan palveluiden puoleen käännyttävä. Eikö tämä oo ihan perus Suomessa, ”pärjää ite”.
Lisäys 309: Siis jos nuoria ei opeta kotitöihin, heidän oman perheensä kanssa tulee ongelmia. Vauvan kanssa kituutetaan, mutta vanhemmat lapset viedään vauvavuodeksi laitoshoitoon yms.