Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Vierailija kirjoitti:
70-luvun sekopäät taas vauhdissaan, eivät osaa elää ilman lapsuuspornoaan, yäk!
Laskutaito olisi kova sana. Jos yhtään osaisit laskea (mitä et osaa) niin hoksaisit että 50-vuotiaat eivät valita vauva-ajan vaikeutta. Eiköhän ap ole jotain 90-luvulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Kerropa mikä laki määrää auttamaan vanhempiaan? EI MIKÄÄN. Sellaista lakia ei ole. Paskat vanhemmat saa ja voi ja jopa kannattaa jättää mätänemään kotiinsa. Sitä saavat mitä ovat tilanneet.
Koliikki on laiskan lääkärin diagnoosi. Onko vauvalta tutkittu allergiat? Oletteko käyneet osteopaatilla syntymän jälkeen, jumit on tosi yleisiä ja saa vauvan itkemään. Jaksamista sinulle! Äitiys on länsimaissa tosi yksinäistä, eikä meidän vanhemmat ole siihen sen enempää tukea saaneet. Ehkä osaamme olla omille lapsillemme se yhteisöllisempi sukupolvi ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisko hän vain, että sellaista se on, oli hänelläkin? Voitko kysyä pahimpiin tilanteisiin apua?
Juuri tätä minäkin ajattelin. Että äiti itse on kokenut samaa ap:n ollessa vauva ja tuo p-aska muisto karmeasta vauva-ajasta jotenkin aktivoituu isoäidin mielessä. Itselläni oli koko eka vauvavuosi aivan muuta kuin raskaana ollessa kuvittelin; pelkkää sumua ja synkkyyttä, kun sattui syntymään vaativa ja huonosti nukkuva, kitisevä vauva. Hammasta purren selvisin mottonani: haudassa saa sitten levätä. Apua en saanut, koska mies sai juuri vastavalmistuneena hyvän työpaikan ja painoi siellä pitkää päivää, isovanhemmat molemmin puolin päättivät mullistaa elämänsä juuri vauvavuonna, joten mitään apuja ei tullut sieltäkään.
Vieläkin, kun jossakin kuulen pikkuvauvan itkua, sisälläni kouraisee kalman koura.
Voi luoja näitä juttuja.
Kenen mies painaa pitkää päivää, kenen ukko oli kesätöissä ulkosaaristossa vai miten se meni. Ja kuinka ollakaan, just esikoisen vauvavuotena.
Mut kun asiaa ajattelen, niin näinhän se meni monella kaverillakin: miehet teki mielellään pitkiä työpäiviä, kun kotona oli niin tylsää. Huutava vauva ja tukka sojossa naama harmaana kuljeskeleva vaimo, joka ei saa edes siivottua. Ja viikonloppuna olikin aika mennä poikien kanssa kaljalle tai tekemään jotain kivaa.
Naiset jäivät yksi toisensa jälkeen pois myös pariskuntien riennoista (ei, lastenhoitajaa ei jostain kumman syystä voinut pyytää, saada, palkata, ei edes kerran vuodessa). Parissa vuodessa naiset muuttuivat tylsiksi ja happamiksi kuin maitotölkit. Sen kerran kun niitä näki, mitään sanottavaa niillä ei ollut mistään muusta kuin lapsista.
Luulisi että nämä jutut on 50-luvulta.
Eikös isän osallistumisesta ja vastuunjakamisesta ole jauhettu jo vuosikymmeniä? Miten se onkin yhä niin, että nainen uurastaa palkatta ja kiitoksetta kotona. Kun mies vaihtaa yhden kerran vaipan hän maailman paras isä.
Naisen sen kun vertailevat kauhukokemuksiaan ja surkeuttaan ja pilkkaavat toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Olen kohta 50. Ja vanhempieni 18v ajan hakkaama. Haista sinä paska bilettämistesi kanssa. Toivottavasti koet samaa mitä olen itse joutunut kokemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Kerropa mikä laki määrää auttamaan vanhempiaan? EI MIKÄÄN. Sellaista lakia ei ole. Paskat vanhemmat saa ja voi ja jopa kannattaa jättää mätänemään kotiinsa. Sitä saavat mitä ovat tilanneet.
Tuollaiselle lapselle en kyllä jättäisi perintöä tai ottaisi mitään yhteyttä. Ihan karmeaa puhetta aikuiselta ihmiseltä, vai voiko sinua aikuiseksi edes kutsua. Pitää nyt osata edes jollain tavalla hallita omaa kielenkäyttöään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Olen kohta 50. Ja vanhempieni 18v ajan hakkaama. Haista sinä paska bilettämistesi kanssa. Toivottavasti koet samaa mitä olen itse joutunut kokemaan.
Miksi kielenkäyttösi on 15-vuotiaan tasolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Kerropa mikä laki määrää auttamaan vanhempiaan? EI MIKÄÄN. Sellaista lakia ei ole. Paskat vanhemmat saa ja voi ja jopa kannattaa jättää mätänemään kotiinsa. Sitä saavat mitä ovat tilanneet.
Tuollaiselle lapselle en kyllä jättäisi perintöä tai ottaisi mitään yhteyttä. Ihan karmeaa puhetta aikuiselta ihmiseltä, vai voiko sinua aikuiseksi edes kutsua. Pitää nyt osata edes jollain tavalla hallita omaa kielenkäyttöään.
Kalikka osui hirviövanhempaan ja meni tunteisiin! Ahhahah!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Olen kohta 50. Ja vanhempieni 18v ajan hakkaama. Haista sinä paska bilettämistesi kanssa. Toivottavasti koet samaa mitä olen itse joutunut kokemaan.
Miksi kielenkäyttösi on 15-vuotiaan tasolla?
Mene nyt narsisti trollaamasta muualle. Aina tällaisiin ketjuihin tulee kärttyinen boomeri mäkättämään. Osuu niin omaan itseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Kerropa mikä laki määrää auttamaan vanhempiaan? EI MIKÄÄN. Sellaista lakia ei ole. Paskat vanhemmat saa ja voi ja jopa kannattaa jättää mätänemään kotiinsa. Sitä saavat mitä ovat tilanneet.
Tuollaiselle lapselle en kyllä jättäisi perintöä tai ottaisi mitään yhteyttä. Ihan karmeaa puhetta aikuiselta ihmiseltä, vai voiko sinua aikuiseksi edes kutsua. Pitää nyt osata edes jollain tavalla hallita omaa kielenkäyttöään.
Maailman noloin asia on perinnöllä kiristäminen. Omat vanhemmat tekee sitä myös. Kuppainen räähkä talo muuttotappiokunnassa, arvoton perintö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Kerropa mikä laki määrää auttamaan vanhempiaan? EI MIKÄÄN. Sellaista lakia ei ole. Paskat vanhemmat saa ja voi ja jopa kannattaa jättää mätänemään kotiinsa. Sitä saavat mitä ovat tilanneet.
Tuollaiselle lapselle en kyllä jättäisi perintöä tai ottaisi mitään yhteyttä. Ihan karmeaa puhetta aikuiselta ihmiseltä, vai voiko sinua aikuiseksi edes kutsua. Pitää nyt osata edes jollain tavalla hallita omaa kielenkäyttöään.
Kalikka osui hirviövanhempaan ja meni tunteisiin! Ahhahah!
Pitäisikö sinun mennä johonkin hoitoon? Taisit saada vähän liian kovan iskun päähän pienenä. Kuulostat lähinnä joltain nistiltä, luultavasti oletkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisko hän vain, että sellaista se on, oli hänelläkin? Voitko kysyä pahimpiin tilanteisiin apua?
Juuri tätä minäkin ajattelin. Että äiti itse on kokenut samaa ap:n ollessa vauva ja tuo p-aska muisto karmeasta vauva-ajasta jotenkin aktivoituu isoäidin mielessä. Itselläni oli koko eka vauvavuosi aivan muuta kuin raskaana ollessa kuvittelin; pelkkää sumua ja synkkyyttä, kun sattui syntymään vaativa ja huonosti nukkuva, kitisevä vauva. Hammasta purren selvisin mottonani: haudassa saa sitten levätä. Apua en saanut, koska mies sai juuri vastavalmistuneena hyvän työpaikan ja painoi siellä pitkää päivää, isovanhemmat molemmin puolin päättivät mullistaa elämänsä juuri vauvavuonna, joten mitään apuja ei tullut sieltäkään.
Vieläkin, kun jossakin kuulen pikkuvauvan itkua, sisälläni kouraisee kalman koura.
Voi luoja näitä juttuja.
Kenen mies painaa pitkää päivää, kenen ukko oli kesätöissä ulkosaaristossa vai miten se meni. Ja kuinka ollakaan, just esikoisen vauvavuotena.Mut kun asiaa ajattelen, niin näinhän se meni monella kaverillakin: miehet teki mielellään pitkiä työpäiviä, kun kotona oli niin tylsää. Huutava vauva ja tukka sojossa naama harmaana kuljeskeleva vaimo, joka ei saa edes siivottua. Ja viikonloppuna olikin aika mennä poikien kanssa kaljalle tai tekemään jotain kivaa.
Naiset jäivät yksi toisensa jälkeen pois myös pariskuntien riennoista (ei, lastenhoitajaa ei jostain kumman syystä voinut pyytää, saada, palkata, ei edes kerran vuodessa). Parissa vuodessa naiset muuttuivat tylsiksi ja happamiksi kuin maitotölkit. Sen kerran kun niitä näki, mitään sanottavaa niillä ei ollut mistään muusta kuin lapsista.Luulisi että nämä jutut on 50-luvulta.
Eikös isän osallistumisesta ja vastuunjakamisesta ole jauhettu jo vuosikymmeniä? Miten se onkin yhä niin, että nainen uurastaa palkatta ja kiitoksetta kotona. Kun mies vaihtaa yhden kerran vaipan hän maailman paras isä.Naisen sen kun vertailevat kauhukokemuksiaan ja surkeuttaan ja pilkkaavat toisiaan.
Pakko kommentoida, kun satuin tämän kommenttisi näkemään. Olen se jonka "ukko oli kesätöissä ulkosaaristossa" just vauvavuonna, 1988.
"Ukko" oli varsin rakastava ja osallistuva isä, kun pääsi taas syyskuun lopulla kotiin kesätöistä ja osallistumaan. Tietysti hän oli päivät yliopistolla (siihen maailman aikaan tarvittiin ihan läsnäoloakin siellä) ja minä olin vauvan kanssa kotona. Niin, miksi ihmeessä ukkoni oli siellä ulkosaaristossa? Ihan rahan takia. Siihen aikaan oli ihan itse tienattava rahansa, koska erilaiset avustukset olivat huomattavasti pienempiä kuin nykyään.
Silti olin onnellinen. Ehkä siksi, kun ei ollut tällaista vauvapalstaa, jossa kilvan valitetaan kuinka elämä on hirveää, jos ei joku koko ajan tue ja auta.
Täällä oli myös joku ketju missä oli että keski-ikäiset ei tajua mitään nykymaailman menosta. Siitä ei tunnu mitään tajuavan nuoremmatkaan, mutta nuoremmat eivät kyllä myöskään tajua mitään edes niistä ajoista kun ovat itse syntyneet tänne matoiseen maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Kerropa mikä laki määrää auttamaan vanhempiaan? EI MIKÄÄN. Sellaista lakia ei ole. Paskat vanhemmat saa ja voi ja jopa kannattaa jättää mätänemään kotiinsa. Sitä saavat mitä ovat tilanneet.
Tuollaiselle lapselle en kyllä jättäisi perintöä tai ottaisi mitään yhteyttä. Ihan karmeaa puhetta aikuiselta ihmiseltä, vai voiko sinua aikuiseksi edes kutsua. Pitää nyt osata edes jollain tavalla hallita omaa kielenkäyttöään.
Maailman noloin asia on perinnöllä kiristäminen. Omat vanhemmat tekee sitä myös. Kuppainen räähkä talo muuttotappiokunnassa, arvoton perintö.
Huomenna muuten MOT jossa on justiin noista arvottomista taloista juttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Kerropa mikä laki määrää auttamaan vanhempiaan? EI MIKÄÄN. Sellaista lakia ei ole. Paskat vanhemmat saa ja voi ja jopa kannattaa jättää mätänemään kotiinsa. Sitä saavat mitä ovat tilanneet.
Tuollaiselle lapselle en kyllä jättäisi perintöä tai ottaisi mitään yhteyttä. Ihan karmeaa puhetta aikuiselta ihmiseltä, vai voiko sinua aikuiseksi edes kutsua. Pitää nyt osata edes jollain tavalla hallita omaa kielenkäyttöään.
Kalikka osui hirviövanhempaan ja meni tunteisiin! Ahhahah!
Pitäisikö sinun mennä johonkin hoitoon? Taisit saada vähän liian kovan iskun päähän pienenä. Kuulostat lähinnä joltain nistiltä, luultavasti oletkin.
Ai että mä nauran kun vanhus vetää kilarit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun sekopäät taas vauhdissaan, eivät osaa elää ilman lapsuuspornoaan, yäk!
Laskutaito olisi kova sana. Jos yhtään osaisit laskea (mitä et osaa) niin hoksaisit että 50-vuotiaat eivät valita vauva-ajan vaikeutta. Eiköhän ap ole jotain 90-luvulta
Luepas jälkeesi tulleet kommentit. Laskutaito hukassa?
Kyllä nuo sekopäät tunnistaa. Nehän elää koston voimalla, kunnes huomaavatkin olevansa jo vanhuksia. Elämä mennyt valittamalla vanhempien piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Kerropa mikä laki määrää auttamaan vanhempiaan? EI MIKÄÄN. Sellaista lakia ei ole. Paskat vanhemmat saa ja voi ja jopa kannattaa jättää mätänemään kotiinsa. Sitä saavat mitä ovat tilanneet.
Tuollaiselle lapselle en kyllä jättäisi perintöä tai ottaisi mitään yhteyttä. Ihan karmeaa puhetta aikuiselta ihmiseltä, vai voiko sinua aikuiseksi edes kutsua. Pitää nyt osata edes jollain tavalla hallita omaa kielenkäyttöään.
Kalikka osui hirviövanhempaan ja meni tunteisiin! Ahhahah!
Pitäisikö sinun mennä johonkin hoitoon? Taisit saada vähän liian kovan iskun päähän pienenä. Kuulostat lähinnä joltain nistiltä, luultavasti oletkin.
Tää joka laittelee näitä ilkeitä viestejä on just tollanen äiti tai anoppi mikä ei auta lastaan. Ketju ottaa omantunnon päälle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun sekopäät taas vauhdissaan, eivät osaa elää ilman lapsuuspornoaan, yäk!
Laskutaito olisi kova sana. Jos yhtään osaisit laskea (mitä et osaa) niin hoksaisit että 50-vuotiaat eivät valita vauva-ajan vaikeutta. Eiköhän ap ole jotain 90-luvulta
Luepas jälkeesi tulleet kommentit. Laskutaito hukassa?
Kyllä nuo sekopäät tunnistaa. Nehän elää koston voimalla, kunnes huomaavatkin olevansa jo vanhuksia. Elämä mennyt valittamalla vanhempien piikkiin.
Olet selvä boomeri. Nyt viimeistään pljastuit.
Vierailija kirjoitti:
Näiden tunnekylmien äitien ja isoäitien ei tarvitse vanhaksi tullessaan olla odottamassa apuja lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan, jos eivät heidän kanssaan ole olleet läheisiä ja ole auttaneet. Jokainen on joskus lapsi, jokainen on joskus vaikeassa tilanteessa elämässään, useimmat sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä enemmän tai vähemmän vakavasti, jokainen vanhenee ja jokainen taatusti tarvitsee apua ja tukea toisilta ihmisiltä elämänsä eri vaiheissa. Se on turha vanhana tai sairastuneena sitten valittaa, jos kukaan ei auta, eikä kukaan tule käymään ja lopulta kuolee yksin.
Meillä on isoäiti auttanut aina, ihanat lapsuusmuistot. Ja oman lapsen ja tulevien lastenlasten elämässä aion olla myös mukana. Ja takaisin varmasti saan rakkautta ja apuja silloin kun sitä tulen itse joskus tarvitsemaan.
Moni näistä nuorista itsekkäistä valittajista on tehnyt sen, että kun kotoa on muutettu ei ole vanhemmista välitetty, ei ole käyty, ei ole muistettu kun omat menot olleet tärkeimpiä. Sitten tulee lapsia, muistetaankin, että äiti/anoppi se joutaakin hoitamaan lapsia kun on niin raskasta. Moni vanhus sanoo suoraan, ettei kauheasti tee mieli auttaa kun kylmästi on monta vuotta ohitettu. Näistä paljon puhutaan, vedän työkseni vanhuksille ja eläkeläisille kursseja ja teemme (ennen koronaa) oikku matkoja. Hyvin monella on pelko vaatimuksia kohtaan.
Ei se ole aina niin, että syy yksin vanhuksista on.
Näiden tunnekylmien äitien ja isoäitien ei tarvitse vanhaksi tullessaan olla odottamassa apuja lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan, jos eivät heidän kanssaan ole olleet läheisiä ja ole auttaneet. Jokainen on joskus lapsi, jokainen on joskus vaikeassa tilanteessa elämässään, useimmat sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä enemmän tai vähemmän vakavasti, jokainen vanhenee ja jokainen taatusti tarvitsee apua ja tukea toisilta ihmisiltä elämänsä eri vaiheissa. Se on turha vanhana tai sairastuneena sitten valittaa, jos kukaan ei auta, eikä kukaan tule käymään ja lopulta kuolee yksin.
Meillä on isoäiti auttanut aina, ihanat lapsuusmuistot. Ja oman lapsen ja tulevien lastenlasten elämässä aion olla myös mukana. Ja takaisin varmasti saan rakkautta ja apuja silloin kun sitä tulen itse joskus tarvitsemaan.