Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Olen kohta 50. Ja vanhempieni 18v ajan hakkaama. Haista sinä paska bilettämistesi kanssa. Toivottavasti koet samaa mitä olen itse joutunut kokemaan.
Miksi kielenkäyttösi on 15-vuotiaan tasolla?
Mene nyt narsisti trollaamasta muualle. Aina tällaisiin ketjuihin tulee kärttyinen boomeri mäkättämään. Osuu niin omaan itseen.
Vaihdevuosivaivainen siellä hikoilee kaunaisena, sattuuko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro neuvolassa jaksamisongelmistasi. Voit myös tehdä oman kotikuntasi sosiaalitoimeen perheestäsi lastensuojeluilmoituksen. Tukea on helpompi saada, jos on sosiaalitoimen asiakkuus.
Tsemppiä!
Hullumpaa ohjetta ei voisi tapaukseesi kuvitella - mutta jos haluat elämästäsi tehdä painajaista, niin sitten tuo "avunhaku" reitti ilman muuta avoimeksi, vaikka omalla ilmoituksella ! Huh heijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun sekopäät taas vauhdissaan, eivät osaa elää ilman lapsuuspornoaan, yäk!
Laskutaito olisi kova sana. Jos yhtään osaisit laskea (mitä et osaa) niin hoksaisit että 50-vuotiaat eivät valita vauva-ajan vaikeutta. Eiköhän ap ole jotain 90-luvulta
Luepas jälkeesi tulleet kommentit. Laskutaito hukassa?
Kyllä nuo sekopäät tunnistaa. Nehän elää koston voimalla, kunnes huomaavatkin olevansa jo vanhuksia. Elämä mennyt valittamalla vanhempien piikkiin.
Olet selvä boomeri. Nyt viimeistään pljastuit.
Mieluummin boomeri, kun looseri!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.Voi kuule, en ole naiivi enkä elänyt pullossa. Mutta yksi asia kumminkin, niistä "hirviövanhemmista" pitäisi osata päästää aikuisena irti, elää omaa elämää eikä velloa siinä mitä on joskus lapsuudessa tapahtunut. Itseasiassa roolit kääntyy jossain vaiheessa myös toisinpäin niin, että lapsen tulisi kyetä jossain määrin auttamaan vanhenevaa vanhempaakin, olipa tämä nyt ollut millainen tahansa.
Älä puhu paskaa. En tule auttamaan mitenkään hirviövanhempiani. Mitään en ole velkaa niille. En siitä ”lapsuushoivasta” (phoinpitelyä, kaltoinkohtelua) varsinkaan. Et käy kyllä täysillä jos olet sitä mieltä että tällaisen lapsen pitäisi auttaa vanhoja lapsenhakkaajia!
Kyllä käyn ihan "täysillä", ja kirjoituksestasi huomaa, että sinä olet lähinnä teini-ikäinen. Yhteiskunta ei kykene kuitenkaan auttamaan vanhuksia, joten kyllä niiden lasten täytyy vaan nöyrtyä auttamaan sitä hirviövanhempaa edes jossain määrin, valitettavasti - tai huolehtia vanhuksen hoidosta jollain muulla tavalla. Hoitamatta ei saa jättää sitä "hirviövanhempaakaan", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan - sitäkö ettei hirviövanhempi maksakaan aikuisten lasten laskuja tai lomia, tai ryntää auttamaan aina kun nuoren tekee mieli päästä bilettämään?
Olen kohta 50. Ja vanhempieni 18v ajan hakkaama. Haista sinä paska bilettämistesi kanssa. Toivottavasti koet samaa mitä olen itse joutunut kokemaan.
Sinä et ole terve, riehut kuin mielisairas tuntemattomalle. Ei ihme, että vanhempasi ovat sinuun väsyneet.
Kauheaa jos sinulla on lapsia, hakkaat niitä taatusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden tunnekylmien äitien ja isoäitien ei tarvitse vanhaksi tullessaan olla odottamassa apuja lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan, jos eivät heidän kanssaan ole olleet läheisiä ja ole auttaneet. Jokainen on joskus lapsi, jokainen on joskus vaikeassa tilanteessa elämässään, useimmat sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä enemmän tai vähemmän vakavasti, jokainen vanhenee ja jokainen taatusti tarvitsee apua ja tukea toisilta ihmisiltä elämänsä eri vaiheissa. Se on turha vanhana tai sairastuneena sitten valittaa, jos kukaan ei auta, eikä kukaan tule käymään ja lopulta kuolee yksin.
Meillä on isoäiti auttanut aina, ihanat lapsuusmuistot. Ja oman lapsen ja tulevien lastenlasten elämässä aion olla myös mukana. Ja takaisin varmasti saan rakkautta ja apuja silloin kun sitä tulen itse joskus tarvitsemaan.
Moni näistä nuorista itsekkäistä valittajista on tehnyt sen, että kun kotoa on muutettu ei ole vanhemmista välitetty, ei ole käyty, ei ole muistettu kun omat menot olleet tärkeimpiä. Sitten tulee lapsia, muistetaankin, että äiti/anoppi se joutaakin hoitamaan lapsia kun on niin raskasta. Moni vanhus sanoo suoraan, ettei kauheasti tee mieli auttaa kun kylmästi on monta vuotta ohitettu. Näistä paljon puhutaan, vedän työkseni vanhuksille ja eläkeläisille kursseja ja teemme (ennen koronaa) oikku matkoja. Hyvin monella on pelko vaatimuksia kohtaan.
Ei se ole aina niin, että syy yksin vanhuksista on.
Mitä tarkoitat? Siis tuolla vanhuksilla pelko vaatimuksia kohtaan? Mitä vaatimuksia? Eihän ne auta ketään eikä missään. Kuka niiltä nyt jotain vaatii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomien ja tunteettomien, itsekeskeisten ja katkeroituneiden vanhempien naisten kirjoittelua.
Sympatiat AP:lle. Näköjään maailma on kovin empatiakyvytöntä sakkia täynnä. Kuka on sanonut, että AP hoidattaisi lapsensa jatkuvasti äidillään? Jos edes joskus jotain apua häneltä saisi vaikean vauva-ajan pyöritykseen. Ei mitenkään liikaa pyydetty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju on menossa poistoon, ei tarvitse enää kommentoida.
Ja syystä. Tollanen 70+ boomeri tuli pilaamaan ketjun ja haukkumaan asiallisesti vastanneita
Kyllä olisi hirveää jos minulla olisi noin huonosti käyttäytyviä lapsia. Se, mihin perintöni annan on oma asiani, tuollaiset ei saa penniäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun sekopäät taas vauhdissaan, eivät osaa elää ilman lapsuuspornoaan, yäk!
Laskutaito olisi kova sana. Jos yhtään osaisit laskea (mitä et osaa) niin hoksaisit että 50-vuotiaat eivät valita vauva-ajan vaikeutta. Eiköhän ap ole jotain 90-luvulta
Luepas jälkeesi tulleet kommentit. Laskutaito hukassa?
Kyllä nuo sekopäät tunnistaa. Nehän elää koston voimalla, kunnes huomaavatkin olevansa jo vanhuksia. Elämä mennyt valittamalla vanhempien piikkiin.
Olet selvä boomeri. Nyt viimeistään pljastuit.
Kakarat oppineet uuden sanan, nyt sitä hoetaan joka lauseessa.
Säälittävää.
No niin, hyvä ketju pilalla kun narsisti-mummot löysi sen. AINA käy näin. Ihan aina. On se perkele kun teidän eläkeläismummojen pitää tulla pilaamaan vauva palsta. Menkää sinne omalle ET palstalle ja kiusatkaa siellä. Tässä olisi ap tarvinnut apua eikä typerien eläkeläisten riehumista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohta Karen tukehtuu vanhaan kuukautisrättiinsä ;p
☝️ Tuossa näkee näitten valittaja-äitien sivistyksen tason.
Ei minulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
No niin, hyvä ketju pilalla kun narsisti-mummot löysi sen. AINA käy näin. Ihan aina. On se perkele kun teidän eläkeläismummojen pitää tulla pilaamaan vauva palsta. Menkää sinne omalle ET palstalle ja kiusatkaa siellä. Tässä olisi ap tarvinnut apua eikä typerien eläkeläisten riehumista
Mees nyt keski-ikäinen hurskastelija sinne omaan ketjuus sekoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomien ja tunteettomien, itsekeskeisten ja katkeroituneiden vanhempien naisten kirjoittelua.
Sympatiat AP:lle. Näköjään maailma on kovin empatiakyvytöntä sakkia täynnä. Kuka on sanonut, että AP hoidattaisi lapsensa jatkuvasti äidillään? Jos edes joskus jotain apua häneltä saisi vaikean vauva-ajan pyöritykseen. Ei mitenkään liikaa pyydetty?
Ei vaan vanhoja miehiä, vakiohörhöt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, hyvä ketju pilalla kun narsisti-mummot löysi sen. AINA käy näin. Ihan aina. On se perkele kun teidän eläkeläismummojen pitää tulla pilaamaan vauva palsta. Menkää sinne omalle ET palstalle ja kiusatkaa siellä. Tässä olisi ap tarvinnut apua eikä typerien eläkeläisten riehumista
Sivistynyt äiti-ihminen siellä raivoaa.
Voi luoja, toivottavasti sinulla ei ole lapsia, väkivaltaisella ihmisellä.
Otin osoitteesi, ilmoitan poliisille, pyydän tarkistamaan minkälaista elämä vietät.
Ja minä olen 28 v, että ihan en vielävanhus ole, teen lastensuojelyötä, ja olen todella huolissani. Et sovi pitkiksi kun raivosi takia.
Samaa ajattelin, huh mikä hirveä ihminen on tuo jolle kirjoitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa nykyäideillä kamalat äidit, isät anopit, apet ja Miehet.
Kerrassaan kauheat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, hyvä ketju pilalla kun narsisti-mummot löysi sen. AINA käy näin. Ihan aina. On se perkele kun teidän eläkeläismummojen pitää tulla pilaamaan vauva palsta. Menkää sinne omalle ET palstalle ja kiusatkaa siellä. Tässä olisi ap tarvinnut apua eikä typerien eläkeläisten riehumista
Sivistynyt äiti-ihminen siellä raivoaa.
Voi luoja, toivottavasti sinulla ei ole lapsia, väkivaltaisella ihmisellä.
Otin osoitteesi, ilmoitan poliisille, pyydän tarkistamaan minkälaista elämä vietät.
Ja minä olen 28 v, että ihan en vielävanhus ole, teen lastensuojelyötä, ja olen todella huolissani. Et sovi pitkiksi kun raivosi takia.
Mä otin SUN osoitteen, lakimieheni ottaa yhteyttä kunnianloukkausen tiimoilta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisko hän vain, että sellaista se on, oli hänelläkin? Voitko kysyä pahimpiin tilanteisiin apua?
Juuri tätä minäkin ajattelin. Että äiti itse on kokenut samaa ap:n ollessa vauva ja tuo p-aska muisto karmeasta vauva-ajasta jotenkin aktivoituu isoäidin mielessä. Itselläni oli koko eka vauvavuosi aivan muuta kuin raskaana ollessa kuvittelin; pelkkää sumua ja synkkyyttä, kun sattui syntymään vaativa ja huonosti nukkuva, kitisevä vauva. Hammasta purren selvisin mottonani: haudassa saa sitten levätä. Apua en saanut, koska mies sai juuri vastavalmistuneena hyvän työpaikan ja painoi siellä pitkää päivää, isovanhemmat molemmin puolin päättivät mullistaa elämänsä juuri vauvavuonna, joten mitään apuja ei tullut sieltäkään.
Vieläkin, kun jossakin kuulen pikkuvauvan itkua, sisälläni kouraisee kalman koura.
Voi luoja näitä juttuja.
Kenen mies painaa pitkää päivää, kenen ukko oli kesätöissä ulkosaaristossa vai miten se meni. Ja kuinka ollakaan, just esikoisen vauvavuotena.Mut kun asiaa ajattelen, niin näinhän se meni monella kaverillakin: miehet teki mielellään pitkiä työpäiviä, kun kotona oli niin tylsää. Huutava vauva ja tukka sojossa naama harmaana kuljeskeleva vaimo, joka ei saa edes siivottua. Ja viikonloppuna olikin aika mennä poikien kanssa kaljalle tai tekemään jotain kivaa.
Naiset jäivät yksi toisensa jälkeen pois myös pariskuntien riennoista (ei, lastenhoitajaa ei jostain kumman syystä voinut pyytää, saada, palkata, ei edes kerran vuodessa). Parissa vuodessa naiset muuttuivat tylsiksi ja happamiksi kuin maitotölkit. Sen kerran kun niitä näki, mitään sanottavaa niillä ei ollut mistään muusta kuin lapsista.Luulisi että nämä jutut on 50-luvulta.
Eikös isän osallistumisesta ja vastuunjakamisesta ole jauhettu jo vuosikymmeniä? Miten se onkin yhä niin, että nainen uurastaa palkatta ja kiitoksetta kotona. Kun mies vaihtaa yhden kerran vaipan hän maailman paras isä.Naisen sen kun vertailevat kauhukokemuksiaan ja surkeuttaan ja pilkkaavat toisiaan.
Pakko kommentoida, kun satuin tämän kommenttisi näkemään. Olen se jonka "ukko oli kesätöissä ulkosaaristossa" just vauvavuonna, 1988.
"Ukko" oli varsin rakastava ja osallistuva isä, kun pääsi taas syyskuun lopulla kotiin kesätöistä ja osallistumaan. Tietysti hän oli päivät yliopistolla (siihen maailman aikaan tarvittiin ihan läsnäoloakin siellä) ja minä olin vauvan kanssa kotona. Niin, miksi ihmeessä ukkoni oli siellä ulkosaaristossa? Ihan rahan takia. Siihen aikaan oli ihan itse tienattava rahansa, koska erilaiset avustukset olivat huomattavasti pienempiä kuin nykyään.
Silti olin onnellinen. Ehkä siksi, kun ei ollut tällaista vauvapalstaa, jossa kilvan valitetaan kuinka elämä on hirveää, jos ei joku koko ajan tue ja auta.
Täällä oli myös joku ketju missä oli että keski-ikäiset ei tajua mitään nykymaailman menosta. Siitä ei tunnu mitään tajuavan nuoremmatkaan, mutta nuoremmat eivät kyllä myöskään tajua mitään edes niistä ajoista kun ovat itse syntyneet tänne matoiseen maailmaan.
Kuinka ollakaan, olin itsekin yliopistossa tuohon aikaan. Aloitin v. 87. Riippuu siitä mitä opiskeli, mutta missään tiedekunnassa ei oltu läsnä täysiä työpäiviä, ei läheskään. Opiskelun ohella oli täysin mahdollista tehdä palkkatyötä, harrastaa ja tavata kavereita.
Noihin aikoihin sai halpaa opintolainaa opintorahan ja asumistuen ohella. Töitä riitti jokaiselle joka vain viitsi tehdä.
Niin että turha paasata avustuksien pienuudesta. Moni hankki tarkoituksella lapsen juuri opiskeluaikana, koska siitä sai niin hyvin tukia. Perheelliset saivat halvan perheasunnon yliopistokaupungeista.
Mutta te valitsitte niin kuin valitsitte, oma asia. 80-luvulla ei köyhyydestä ollut tietoakaan. Kyllä lähipiirissä oli sen verran perheellisiäkin että se oli helppo nähdä. Pikemminkin usein yllätti, miten leveästi vauvaperheet asuivat, heti isossa asunnossa ja auto piti tietysti olla, mieluummin kaksi. Varmaa on, että omilla ansioilla siihen kaikkeen ei olisi kyennyt.
Valtion rahahanat aukeaa heti kun vauva ilmaantuu. Lapsilisiä, ilmaista sitä ja tätä tulee. Myös niille jotka eivät sitä tarvitse.
Se on vain jatkunut Suomessa jo niin pitkään, että sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Vanhemmat eivät opeta lapsiaan edes tekemään kotitöitä kuvitellesaaan olevansa hyviä vanhempia, mutta sehän se vasta on karhunpalvelus. Kun ei osata elää tavallista arkea, lapsi siihen päälle on jo liikaa. Minulla oli vaativa työ, joten äitiysloma välillä oli helppoa aikaa. Ykkönen oli lapsi, joka nukkui hyvin, mutta annoin valveillaoloaikana tarpeeksi huomiota hänelle. Tosin opetin myös viihtymään yksinkin.
Jos ei tule univelkaa, yksi lapsi on helppo hoitaa. Kodin jynssäämistä ei tarvitse tehdä monta tuntia päivässä. Viikkosiivous yhdessä perheen kanssa.
Ai niin. Isovanhemmat asuivat 650 kilometrin päässä, joten ihan itse piti hoitaa lapsensa. Maksullisia hoitajia sai jos joskus tarvitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti näkee muita ihmisiltä, ilmeisesti muilta äideiltä, kovin vihamielistä vastausta. Ihmeellinen maa, jos jokaisen pitäisi vaikeissakin tilanteissa pärjätä vain yksinään. Halveksivasti todetaan vain, että mitäs lisäännyit tai älä sysää vastuuta muille. AP kertoi jo otsikossa hajoavansa vaikean vauvavuoden alle. Jos tällaisessa tilanteessa ei voi edes perheensä apuun luottaa, niin aika heikosti on asiat. Hän ei kaipaa syyttelyä tai vihamielisyyttä.
Kaikilla lapsilla ei ole myöskään isää kuvoissa, ja se ei monestikaan ole äidin oma vika. Ihmeellisiä kysymyksiä siis, että missä isä. Kaikkia isiä ei kiinnosta ja on epäinhimillisen kova työ tällä äidillä pärjätä yksinään koliikkivauvan kanssa.
Olen itse saanut oman lapseni yksin, isä oli väkivaltainen, tappouhkauksia ym. Lapsi oli koliikkivauva, huusi naama punaisena melkein ensimmäisen vuoden. Ja äitini on samanlainen kuin AP:n äiti. Hän ei ollut ikinä apuna, vaikka monesti pyysin. Kokemuksesta voin kertoa, että ei todellakaan mitään helppoa pärjätä yksin ilman tukiverkkoa. Useimmilla se läheisin olisi oma äiti, jota voi edes pyytää. Kyllä siinä käydään univajeineen niin äärirajoilla, kuin olla ja voi, jos arkea pyörittää yksin koliikkivauvan kanssa. En lähtisi siis tässä kritisöimään AP:n kaltaisessa tilanteessa olevaa. Monesti tilanne univajeineen saattaa olla niin paha, että ei siinä pysty huutavan vauvan kanssa edes käymään puhelinkeskustelua avun saamisesta.
Kovasti tsemppiä AP:lle.
Kyllä sinä saat myös ihan itse ottaa vastuun tekemisistäsi - mikä pakottaa hankkiutumaan raskaaksi väkivaltaiselle, tappouhkauksia latelevalle isälle???
En oikein jaksa sympata. Sorit siitä.
Eipä sitä tiedä, jos mies päättää alkaa väkivaltaiseksi ja alkaa uhkailla raskausaikana tai lapsen synnyttyä. Minun kohdalla 5. raskauskuulla sain ekaa kertaa turpaani ja se suhde päättyi sitten siihen. Aika myöhäistä raskauden keskeyttämisen kanssa siinä vaiheessa. Ja yksin pitää vastuu kantaa, koska isä ei ole huolehtinut mistään. Etukäteen ei voi myöskään tietää, tuleeko vauvalla olemaan koliikki tai jotain sairauksia. Eikä ole oma valinta. Eikä myöskään isän muuttunut käytös, se että isä ei ole apuna, tai se, että tukea ei edes omalta äidiltä saa.
Harvemmin lyönti tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Toinen juttu on se osaako lukea vaaran merkit ajoissa.
Sulla on ollut kurjaa, ap.lla on kurjaa. Tai ainakin raskasta juuri nyt.Mutta tottakai ihmiset kysyvät lapsen isästä, kun ap ei sano hänestä mitään.
Vaikka kuinka ollaan olevinaan moderneja, niin vauvat ei edelleenkään putkahda puolukasta.
Joka iikalla on biologinen äiti ja isä.Luontevampaa sen isän perään on kysellä kuin äidinäidin.
Sinulla ei näemmä ole omaa kokemusta väkivaltaisesta suhteesta. Se eka lyönti voi tulla täysin puskista ilman ennakkovaroituksia. Ei sellaiseksi muuttuneeseen suhteeseen jäädä maha pystyssä.
Monella lapsella ei ole isää elämässään, syystä tai toisesta. Moni isä on vain biologinen isä. Ero kun tulee, niin kyllä se on useimmiten äiti, joka yksin lasten kanssa jää. Eron syynä voi olla mikä vaan... pettäminen, jättäminen, kyllästyminen, välinpitämättömyys, väkivalta, viina, kuolema. Ei ole kenenkään toisen asia, miksi isä ei ole kuvioissa. Syitä voi olla monia. Jos isä on vaikka ollut väkivaltainen tai muuten vain on poissa, niin eikös se ole sen isän vastuu tekemisistään, eikä äidin syy. Äidin sitä pitää sitten jokaiselle uteliaalle olla selittelemässä?
Ketju on menossa poistoon, ei tarvitse enää kommentoida.