Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki kysyy, missä isä? Ei ole kuviossa mukana ollenkaan, ei tiedä edes.
Jos tämä on aloittaja, niin nyt täytyy kyllä sanoa, että itse on soppansa keittänyt. Vahingossa raskaaksi jollekin random-tyypille, raskautta ei halunnut keskeyttää - ja nyt sitten vahinkovauva vain omalle äidilleen pois käsistä, kun ei kiinnostakaan hoitaa yksin.
Ei muuta kuin etsimään se isä, jos edes etunimi on tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Osa isovanhemmista ON kauheita. Esim omat vanhempani, toinen heistä aggressiivinen narsisti ja käy omien aikuisten lasten kimppuun. Sellaisten kanssako pitäisi olla tekemisissä? Ole onnellinen että olet voinut elää pumpulissa kohtaamatta pahuutta. Mä olen sen kohdannut jo pienenä lapsena ja kärsinyt vuosia.
Ja toden totta ihan itse lapset hoidettiin. Emme ole saaneet koskaan apua sekuntiakaan. Ja totta totisesti toivon että helvetissä on erityinen paikka lapsiaan hakkaaville vanhemille jonne mun vanhemmat joutuvat. Asia ei muuksi muutu ”kauniisti puhumalla”. Huomaa että olet naiivi ja suojellun elämän elänyt.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Ap
Näin se vaan on. Et voi muuttaa äitiäsi, etkä voi muuttaa näemmä itseäsi myöskään. Kaikki me ollaan vajavaisia.
Äitisikin on ihminen ,niinkuin sinäkin. Äideilläkin on tunteet. Syytät kaikesta vain äitiäsi. Ehkä sinunkin ap olisi syytä katsoa peiliin, minkälainen lapsi olet ja olet ollut äidillesi. Ei asiat ole mustavalkoisia.
Ehkä äitisi ei ole niitä tunteissa vellovia naisia jotka eivät osaa huolehtia omista velvollisuuksistaan. Et myöskään voi tietää mitä omia ongelmia äidilläsi on. Sä olet AP päättänyt perustaa oman perheesi ja nyt vetovastuu on sulla lapsen isän lisäksi, ei äidilläsi. Äidilläsi on täysi oikeus ottaa rusinat pullasta, se on isoäidin tehtävä. Häneltä myös ihan fiksua olla kommentoimatta lapsen terveyttä koska tietää varmasti sun olevan kuormittunut. Sulla on vaikka mitä kunnan tukimahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki kysyy, missä isä? Ei ole kuviossa mukana ollenkaan, ei tiedä edes.
Jos tämä on aloittaja, niin nyt täytyy kyllä sanoa, että itse on soppansa keittänyt. Vahingossa raskaaksi jollekin random-tyypille, raskautta ei halunnut keskeyttää - ja nyt sitten vahinkovauva vain omalle äidilleen pois käsistä, kun ei kiinnostakaan hoitaa yksin.
Ei muuta kuin etsimään se isä, jos edes etunimi on tiedossa.
En tunne lakipykäliä, mutta kyllä kai isälläkin on oikeus tietää, että hänellä on lapsi.
Biologisia vanhempia etsitään viimeistään perintöasioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on vauvan kanssa, etenkin ensimmäinen vuosi on raskain ja sitovin!
Mielestäni turhaa odottelet äidiltäsi apuja, koska hänen tehtävä ei ole auttaa. Mukava, että hän käy sentään katsomassa lastenlastaan ja tervehtimässä teitä niin lapsi oppii tuntemaan isovanhempansa.
Jos kysessä on 3kk koliikki niin vauvan vatsavaivat helpottavat onneksi parissa kuukaudessa. Aluksi vauvan tarvitsevuus ja sitovuus väsyttää. Ja tärkeintä on levätä aina kun se on mahdollista, vaikka keskellä päivää. Muista myös syödä monipuolisesti ja ota vitamiineja, että äidinmaito on ravinteikasta vauvallesi.
Sinuna ottaisin yhteyttä neuvolaan ja kysyisin sieltä neuvoja tai mahdollisuutta saada apuvoimia vauva-arkeen. Onko lapsella isää tai isän puolelta sukulaisia?
Mä en ap:n roolissa ANTAISI niitä rusinoita pullasta kylmälle ja välinpitämättömälle äidille.
Voin sanoa kokemuksesta että vuosia kun tuo sama jatkuu (eli äiti poimii rusinat muttei halua koskaan kuunnella ap:ta, auttaa koskaan tai ylipäätään myötäelää edes vähän) niin ap katkeroituu. Jos isovanhempi ottaa enemmän kuin antaa, ja kuormittaa eikä helpota elämää, ei sen kanssa pidä olla tekemisissä.
T. Yksi jolla välit poikki vanhempiin, annoin niiden vuosia kiusata ja talloa ja joka tapaamisen jälkeen itkin viikon niiden loukkauksia ja arvosteluita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Ap
Miksi syytä kaiken aikaa äitiäsi. Inhan sinulla se ihana isä, tehnyt kaikkensa sinun eteen , valvonut vaiåuvayöt, syöttänyt ,vaatettanut siut ap, laittanut synttärijuhlat, vienyt kouluun pienenä, hakenut sieltä. Valvonut ja odottanut sinua kotiin tei-iässä.
SINÄ VAAN HAUKUT ÄITIÄSI KAIKESTA TÄSTÄ. HÄPEÄ!!
Kai ymmärsit raskaaksi hankkiutuessasi että sinun täytyy ihan ITSE hoitaa lapsesi huolimatta siitä huvittaako vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pentu jo vuoden ikänen niin johan se ois aika laittaa uus tulille. Kyl joku sandaalimies käy tuikkaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä ap ihan suoraan kysynyt, että voisiko auttaa? Ei mitään vohjailuja, vaan suora kysymys. Nythän sinä oletat, että äitisi ei välitä, vaan haluaa vaan parhaat palat. Jos,kysyisit, niin tietäisit miten se oikeasti on. Monet isovanhemmat on tosi arkoja tarjoamaan apua, kun se helposti voidaan kokea tunkeutumiseksi ja tyrkyttämiseksi.
Itse varoin turhaan, odotin että pyydetään. Minusta tuoreiden vanhempien tontille ei saa tunkeutua, joten odotin suoraan pyyntöä. Pieleenhän se meni, minä olin sitten välinpitämätön. Siksi se suora puhe on vaan paras, niin ei tule väärinkäsityksiä.Typerys. Ihan kuin mun anoppi. Odotti 15 vuotta ja koskaan ei sitä hoitamista tapahtunut, eikä myöskään suhdetta lapsenlapsiin.
Miksi ette kysyneet? Olitte niin ylpeitä, ettette nähneet toisen arkuutta tarjoutua? Nyt anoppi ajattelee, että ei kelvannut, ette halunneet edes kysyä.
On kyllä ihan helkkarin mänttiä touhua tämä suomalainen puhumattomuus ja vihjailu.Juujuu, mutta ymmärräthän tämä luterilainen kulttuuri, jossa opetettiin, että puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen kultaa!
Tuo sananlasku "vaikeneminen on kultaa" on alunperin arabialainen sananlasku, joten sillä ei ole mitään tekemistä luterilaisuuden kanssa.
Hyvin oli kotiutunut tänne!
Kyllähän tämä sanonta on maailmanlaajuisesta Raamatusta eikä mistään muslimi-arabiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkäköhänlaiset välit ap:lla ja sen äidillä on? Tässä on nyt vaan kuumtu ap:n näkökulma. AP on saattanut olla vmäinen b i t c h omalle äidilleen, ja nyt odottaa saavansa hyödyn, kun tarvitsee sitä.
Nimenomaan, ap ei itse ymmärrä , kuinka veemäinen hän on ollut kaiken aikaa äidilleen. Kuvottavaa , että nyt valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki kysyy, missä isä? Ei ole kuviossa mukana ollenkaan, ei tiedä edes.
Jos tämä on aloittaja, niin nyt täytyy kyllä sanoa, että itse on soppansa keittänyt. Vahingossa raskaaksi jollekin random-tyypille, raskautta ei halunnut keskeyttää - ja nyt sitten vahinkovauva vain omalle äidilleen pois käsistä, kun ei kiinnostakaan hoitaa yksin.
Ei muuta kuin etsimään se isä, jos edes etunimi on tiedossa.
En tunne lakipykäliä, mutta kyllä kai isälläkin on oikeus tietää, että hänellä on lapsi.
Biologisia vanhempia etsitään viimeistään perintöasioissa.
Kyllä, tuokin pitää paikkansa. Tietysti on todennäköisempää, että miestä/poikaa ei voisi vähempää kiinnostaa siittämänsä vauva, etenkin jos kyseessä on "yhdenyönpysäkki". Mutta aina kannattaa yrittää, että aloittaja saisi toisen vanhemman huolehtimaan lapsestaan.
/224
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä ap ihan suoraan kysynyt, että voisiko auttaa? Ei mitään vohjailuja, vaan suora kysymys. Nythän sinä oletat, että äitisi ei välitä, vaan haluaa vaan parhaat palat. Jos,kysyisit, niin tietäisit miten se oikeasti on. Monet isovanhemmat on tosi arkoja tarjoamaan apua, kun se helposti voidaan kokea tunkeutumiseksi ja tyrkyttämiseksi.
Itse varoin turhaan, odotin että pyydetään. Minusta tuoreiden vanhempien tontille ei saa tunkeutua, joten odotin suoraan pyyntöä. Pieleenhän se meni, minä olin sitten välinpitämätön. Siksi se suora puhe on vaan paras, niin ei tule väärinkäsityksiä.Typerys. Ihan kuin mun anoppi. Odotti 15 vuotta ja koskaan ei sitä hoitamista tapahtunut, eikä myöskään suhdetta lapsenlapsiin.
Miksi ette kysyneet? Olitte niin ylpeitä, ettette nähneet toisen arkuutta tarjoutua? Nyt anoppi ajattelee, että ei kelvannut, ette halunneet edes kysyä.
On kyllä ihan helkkarin mänttiä touhua tämä suomalainen puhumattomuus ja vihjailu.Juujuu, mutta ymmärräthän tämä luterilainen kulttuuri, jossa opetettiin, että puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen kultaa!
Tuo sananlasku "vaikeneminen on kultaa" on alunperin arabialainen sananlasku, joten sillä ei ole mitään tekemistä luterilaisuuden kanssa.
Höpön Höpön ! Raamatussa on eli siis luterialaisuudessa on. Ei missään muslimi Arabian Koraanissa.
Äidilläsi voi olla myös omia vastoinkäymisiään vaikka ei niistä kerro.
Hoitakaa vaan itse omat lapsenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä ap ihan suoraan kysynyt, että voisiko auttaa? Ei mitään vohjailuja, vaan suora kysymys. Nythän sinä oletat, että äitisi ei välitä, vaan haluaa vaan parhaat palat. Jos,kysyisit, niin tietäisit miten se oikeasti on. Monet isovanhemmat on tosi arkoja tarjoamaan apua, kun se helposti voidaan kokea tunkeutumiseksi ja tyrkyttämiseksi.
Itse varoin turhaan, odotin että pyydetään. Minusta tuoreiden vanhempien tontille ei saa tunkeutua, joten odotin suoraan pyyntöä. Pieleenhän se meni, minä olin sitten välinpitämätön. Siksi se suora puhe on vaan paras, niin ei tule väärinkäsityksiä.Typerys. Ihan kuin mun anoppi. Odotti 15 vuotta ja koskaan ei sitä hoitamista tapahtunut, eikä myöskään suhdetta lapsenlapsiin.
Miksi ette kysyneet? Olitte niin ylpeitä, ettette nähneet toisen arkuutta tarjoutua? Nyt anoppi ajattelee, että ei kelvannut, ette halunneet edes kysyä.
On kyllä ihan helkkarin mänttiä touhua tämä suomalainen puhumattomuus ja vihjailu.Juujuu, mutta ymmärräthän tämä luterilainen kulttuuri, jossa opetettiin, että puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen kultaa!
Tuo sananlasku "vaikeneminen on kultaa" on alunperin arabialainen sananlasku, joten sillä ei ole mitään tekemistä luterilaisuuden kanssa.
Höpön Höpön ! Raamatussa on eli siis luterialaisuudessa on. Ei missään muslimi Arabian Koraanissa.
"Vaikeneminen on kultaa, puhuminen hopeaa" ei ole "luterilaisuudesta" tai mistään raamatusta, vaan n. 800-luvulta, Arabiasta. Sillä on tosin edeltäjänsä muinaisessa Egyptissä (joka ei sekään ollut mikään kristitty valtio, ja vieläpä Pohjois-Afrikkaa).
Tuossa historiaa: ""Speech is silver, silence is golden" is a proverb extolling the value of silence over speech. Its modern form most likely originated in Arabic culture, where it was used as early as the 9th century."
Jospa nyt inttäminen loppuisi.
Äiti- ja isovanhempi hullu taas asialla.
1. Äiti on pazka
2. Isovanhemmat ovat pazkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä ap ihan suoraan kysynyt, että voisiko auttaa? Ei mitään vohjailuja, vaan suora kysymys. Nythän sinä oletat, että äitisi ei välitä, vaan haluaa vaan parhaat palat. Jos,kysyisit, niin tietäisit miten se oikeasti on. Monet isovanhemmat on tosi arkoja tarjoamaan apua, kun se helposti voidaan kokea tunkeutumiseksi ja tyrkyttämiseksi.
Itse varoin turhaan, odotin että pyydetään. Minusta tuoreiden vanhempien tontille ei saa tunkeutua, joten odotin suoraan pyyntöä. Pieleenhän se meni, minä olin sitten välinpitämätön. Siksi se suora puhe on vaan paras, niin ei tule väärinkäsityksiä.Typerys. Ihan kuin mun anoppi. Odotti 15 vuotta ja koskaan ei sitä hoitamista tapahtunut, eikä myöskään suhdetta lapsenlapsiin.
Miksi ette kysyneet? Olitte niin ylpeitä, ettette nähneet toisen arkuutta tarjoutua? Nyt anoppi ajattelee, että ei kelvannut, ette halunneet edes kysyä.
On kyllä ihan helkkarin mänttiä touhua tämä suomalainen puhumattomuus ja vihjailu.Juujuu, mutta ymmärräthän tämä luterilainen kulttuuri, jossa opetettiin, että puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen kultaa!
Tuo sananlasku "vaikeneminen on kultaa" on alunperin arabialainen sananlasku, joten sillä ei ole mitään tekemistä luterilaisuuden kanssa.
Höpön Höpön ! Raamatussa on eli siis luterialaisuudessa on. Ei missään muslimi Arabian Koraanissa.
"Vaikeneminen on kultaa, puhuminen hopeaa" ei ole "luterilaisuudesta" tai mistään raamatusta, vaan n. 800-luvulta, Arabiasta. Sillä on tosin edeltäjänsä muinaisessa Egyptissä (joka ei sekään ollut mikään kristitty valtio, ja vieläpä Pohjois-Afrikkaa).
Tuossa historiaa: ""Speech is silver, silence is golden" is a proverb extolling the value of silence over speech. Its modern form most likely originated in Arabic culture, where it was used as early as the 9th century."
Jospa nyt inttäminen loppuisi.
Ovat sitten salaa lukeneet Raamattua.
Eikö omalle äidille voi sanoa katsotko poikaa/tyttöä hetken jos nukun/käyn kaupassa tms?
Neuvottelitko äitisi kanssa ennen raskautta että hankitaanko nyt vauva. Mitä hän sanoi?