Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei välitä yhtään, vaikka hajoan vaikean vauvavuoden alle
Hän ei koskaan soita tai tarjoa apuaan. Pahinta kuitenkin on, että kertoessani vauvan koliikki-itkuista, omasta uupumuksestani, huolestani ja univelastani hän ei kommentoi niitä mitenkään. Hän haluaa vaan suloisia kuvia vauvasta ja käydessään kylässä sylittelee ja kuvaa vauvaa eli ottaa vain "parhaat palat". Tuntuu niin pahalta kun oma äiti ei osoita mitään myötätuntoa tai totea, että "sinulla kuulostaa olevan rankkaa". Sekin jo auttaa kun joku huomaa ja myöntää, että nyt on rankkaa aikaa.
Kommentit (1209)
AP:n äiti on jo lapsen kanssa välillä, mutta on siis VÄÄRIN autettu. Palkkaa lastenhoitaja, mikäli tarvitset enemmän lepoa. Eikö lapsella ole isää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:n äiti on jo lapsen kanssa välillä, mutta on siis VÄÄRIN autettu. Palkkaa lastenhoitaja, mikäli tarvitset enemmän lepoa. Eikö lapsella ole isää?
On mutta kun ei tiedä kuka se niistä on. Kaikki niin samannäköisiä.
kysy jotain luotettavaa ystävää lapsenvahdiksi, että saisit vaikka nukkua hetken.muut luotettavat sukulaiset esim.katsoon vauvaa hetken, että voit nukkua esim.muutaman tunnin. ilmaise esim.miehelle levon tarve. kaikki ei ymmärrä vihjeitä, vaan sanot suoraan tarvin lastenhoito apua ja nukkumista.älä sotke viranomaisia asioihin. luulevat et oo vaan joku uusavuton tumpelo ja kohta on lapsi huostassa.
voit palkata jonkun lastenhoitajan jostain firmasta. muutama tunti viikossa vois olla ihan ok hinta.
on normaalia tuntea itsensä väsyneeksi ja avuttomaksi. pien lapsi aika varmaan yks raskainpia töitä.
Mitäs teet niitä. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro neuvolassa jaksamisongelmistasi. Voit myös tehdä oman kotikuntasi sosiaalitoimeen perheestäsi lastensuojeluilmoituksen. Tukea on helpompi saada, jos on sosiaalitoimen asiakkuus.
Tsemppiä!
Olisko pitänyt ajatella noita raskaita vauvauupumuksia ENNEN kuin hankkiutui raskaaksi ellei ollut raiskaus. Vielä mies rahat tietysti toki miehet syö naisten rahoilla ja asuu ilmaiseksi.LAPSIA EI OLE PAKKO TEHDÄ voit steriloitua syödä ehkäisyä. Toivottavasti huutaa vielä monta kuukautta.
Ei sitä uupumusta.voi etukäteen kuvitella eivätkä kaikki vauvat valvota paljoa ja huuda kaikki päivät.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Ap
Työssäkäynti voi kuormittaa häntä iän vuoksi. Nuorena ja terveenä ei välttämättä käsitä, miten rankkaa työssäkäynti voi olla vanhemmille ihmisille.
Pyydä häneltä apua. Ehkä hän ei hahmota, mitä haluat. Ethän sinäkään välttämättä hahmota hänen elämäänsä. Ihmiset eivät puhu kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vanhempien tai äidin pitäisi auttaa? Maailma on kova. Jos osaa tehdä lapsia, osaa ne hoitaa, vaikka muiden pienellä avulla. Ja saiko tämä isoäiti apua, kun tyttären teki. Eihän isovanhempien apu ole velvollisuus, vaan mukava lisä. Toiset valittaa, että isovanhemmat on liikaa apuna, ja kasvattamassa jopa ja sekään ei ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti näkee muita ihmisiltä, ilmeisesti muilta äideiltä, kovin vihamielistä vastausta. Ihmeellinen maa, jos jokaisen pitäisi vaikeissakin tilanteissa pärjätä vain yksinään. Halveksivasti todetaan vain, että mitäs lisäännyit tai älä sysää vastuuta muille. AP kertoi jo otsikossa hajoavansa vaikean vauvavuoden alle. Jos tällaisessa tilanteessa ei voi edes perheensä apuun luottaa, niin aika heikosti on asiat. Hän ei kaipaa syyttelyä tai vihamielisyyttä.
Kaikilla lapsilla ei ole myöskään isää kuvoissa, ja se ei monestikaan ole äidin oma vika. Ihmeellisiä kysymyksiä siis, että missä isä. Kaikkia isiä ei kiinnosta ja on epäinhimillisen kova työ tällä äidillä pärjätä yksinään koliikkivauvan kanssa.
Olen itse saanut oman lapseni yksin, isä oli väkivaltainen, tappouhkauksia ym. Lapsi oli koliikkivauva, huusi naama punaisena melkein ensimmäisen vuoden. Ja äitini on samanlainen kuin AP:n äiti. Hän ei ollut ikinä apuna, vaikka monesti pyysin. Kokemuksesta voin kertoa, että ei todellakaan mitään helppoa pärjätä yksin ilman tukiverkkoa. Useimmilla se läheisin olisi oma äiti, jota voi edes pyytää. Kyllä siinä käydään univajeineen niin äärirajoilla, kuin olla ja voi, jos arkea pyörittää yksin koliikkivauvan kanssa. En lähtisi siis tässä kritisöimään AP:n kaltaisessa tilanteessa olevaa. Monesti tilanne univajeineen saattaa olla niin paha, että ei siinä pysty huutavan vauvan kanssa edes käymään puhelinkeskustelua avun saamisesta.
Kovasti tsemppiä AP:lle.
Kyllä sinä saat myös ihan itse ottaa vastuun tekemisistäsi - mikä pakottaa hankkiutumaan raskaaksi väkivaltaiselle, tappouhkauksia latelevalle isälle???
En oikein jaksa sympata. Sorit siitä.
Eipä sitä tiedä, jos mies päättää alkaa väkivaltaiseksi ja alkaa uhkailla raskausaikana tai lapsen synnyttyä. Minun kohdalla 5. raskauskuulla sain ekaa kertaa turpaani ja se suhde päättyi sitten siihen. Aika myöhäistä raskauden keskeyttämisen kanssa siinä vaiheessa. Ja yksin pitää vastuu kantaa, koska isä ei ole huolehtinut mistään. Etukäteen ei voi myöskään tietää, tuleeko vauvalla olemaan koliikki tai jotain sairauksia. Eikä ole oma valinta. Eikä myöskään isän muuttunut käytös, se että isä ei ole apuna, tai se, että tukea ei edes omalta äidiltä saa.
Harvemmin lyönti tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Toinen juttu on se osaako lukea vaaran merkit ajoissa.
Sulla on ollut kurjaa, ap.lla on kurjaa. Tai ainakin raskasta juuri nyt.
Mutta tottakai ihmiset kysyvät lapsen isästä, kun ap ei sano hänestä mitään.
Vaikka kuinka ollaan olevinaan moderneja, niin vauvat ei edelleenkään putkahda puolukasta.
Joka iikalla on biologinen äiti ja isä.
Luontevampaa sen isän perään on kysellä kuin äidinäidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan paljon lapsettomien kirjoituksia täällä,kuulostaa siltä.Ja todella ilkeitä kirjoituksia.Olisi inhimillistä ja kohtuullista,että oma äiti auttaisi,kun apua tarvitsee.Onneksi pikkulapsiaika menee aika nopeasti,kaikki varmaan helpottaa ,kun lapsi kasvaa.Toivon,että kirjoittaja saa apua.Kannattaa yrittää nukkua silloin,kun vauva nukkuu.Kyllä neuvolassakin asioista voi puhua ja kysyä.
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole mitään muita velvollisuuksia kuin oma töissäkäyntinsä eli ei ole kuormittunut. Hän vain on henkisesti niin etäinen ja vaurioitunut ihminen, että ei pysty osoittamaan myötätuntoa. Sitä se on ollut koko minun elämän ajan, mutta silti otan nyt jotenkin tosi raskaasti hänen piittaamattomuuden kun olen itse tosi herkässä ja vaikeassa tilanteessa ensimmäisen lapseni kanssa, jolla on koliikki ja joka itkee lähes kaiken hereilläoloaikansa. Ja pelkään, että en saa omaan lapseeni luotua hyvää suhdetta vaan tulen olemaan samanlainen vaurioitunut ihminen hänelle.
Ap
Työssäkäynti voi kuormittaa häntä iän vuoksi. Nuorena ja terveenä ei välttämättä käsitä, miten rankkaa työssäkäynti voi olla vanhemmille ihmisille.
Pyydä häneltä apua. Ehkä hän ei hahmota, mitä haluat. Ethän sinäkään välttämättä hahmota hänen elämäänsä. Ihmiset eivät puhu kaikesta.
Mummi on varmaan 50+ vuotias, voi hyvinkin olla jotain perussairauksia ilmennyt joiden vaikutuksista ap ei ole ymmärtänyt kun on tottunut olemaan silmäterä
Kysy seurakunnalta millaisia äiti+ lapsi kerhoja on. Myös muut järjestöt ym ovat perustaneet erilaisia kerhoja joissa voi tavata toisia ja saada vertaistukea.
Yksin ei tarvi jäädä. Neuvola on myös sitä varten että neuvovat mistä saa tukea.
Pitäiskö sun miettiä sitäkin haluatko luopua lapsesta jos isä on " tuntematon" eikä sieltä tule apua? Lapsi sijoitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän hajoat! Tähän maahan ei syntyisi yhtään lasta ilman lapsilisiä!
Vierailija kirjoitti:
Varmaan paljon lapsettomien kirjoituksia täällä,kuulostaa siltä.Ja todella ilkeitä kirjoituksia.Olisi inhimillistä ja kohtuullista,että oma äiti auttaisi,kun apua tarvitsee.Onneksi pikkulapsiaika menee aika nopeasti,kaikki varmaan helpottaa ,kun lapsi kasvaa.Toivon,että kirjoittaja saa apua.Kannattaa yrittää nukkua silloin,kun vauva nukkuu.Kyllä neuvolassakin asioista voi puhua ja kysyä.
Ei minunkaan äitini auttanut.
Kun aikoinaan kerroin raskaudesta hän sanoi ennen, että hän ei sitten hoida sitä.
Ei kaikkien äidit ole niin lutusia. Apu pitää hakea silloin muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua täysin. Olen kokenut rankan vauvavuoteen kahdesti, ja kun satuin olemaan sillä kertaa kun anoppi oli kylässä, yliväsynyt enkä jaksanut olla seurana jne vaan menin nukkumaan ja jätin lapset hänen ja mieheni hoidettavaksi niin tilanne sitten kärjistyi siihen että sanoin suoraan olevani väsynyt jne. Se mitä sain vastaukseksi oli että minun pitäisi mennä hoitoon.
En ole sen jälkeen ollut väleissä anopin kanssa, selvisi se mikä on hänen näkökantansa. Ja apua ei ole tarjonnut ennen eikä jälkeen tapahtuman. Neuvoja toki niihin asioihin mitkä teen väärin. Olen päättänyt ulkoistaa hänet elämästäni. En tarvitse sellaisia ihmisiä elämääni.No menitkö hoitoon? Hylkäsit vauvasi kun ei enää huvittanut leikkiä kotia
Missä kohtaa lukee, että hän hylkäsi vauvansa?
Hylkäsi pahantahtoisen anopin ja sehän oli tasan oikea liike.
Väsynyt äiti ei kaipaa lisäriesakseen armotonta "kriitikkoa" lähelleen.
Vastuu lapsestahan kuuluu lapsen vanhemmille, eikä isovanhemmilla ole oikeasti mitään velvollisuuksiakaan tukea tai auttaa. Toki monet isovanhemmat auttavat silti, mutta mikään pakkohan ei ole, eli mielestäni isovanhemmille ei saisi ladata mitään odotuksia asian suhteen.
Muistan kun joskus oman esikoisen kanssa meinasi alussa olla vähän vaikeaa, kun jokin koliikki tai virus häneen iski. Oltiin aivan pihalla että mitähän nyt... Silti ei tullut mieleenkään vaivata omia vanhempia moisen takia, lapsemmehan on puhtasti meidän "projekti" eikä omien vanhempien. Apua kuitenkin saatiin neuvolan yms. tahon kautta ja vaiva saatiin nopeasti hallntaan ja sen muistan että se oli kuitenkin sitä sorttia ettei isovanhemmista olisi ollut apua. Meillä lapset myös opetettiin vauvasta asti nukkumaan omassa huoneessaan itsekseen, jolloin öiset heräilyt menivät nolliin aika nopeasti. Aivan pikku inahduksiin ei pidä reagoida, muuten on edessä loputon huomionhakemiskierre joka taatusti ajaa vanhemmat loppuun. Tuolla yöheräilyasialla on tosi iso merkitys omaan jaksamiseen. Toki lapsetkin on yksilöitä, toiset vaatii huomiota enemmän kuin toiset.
Muistakaa, että teitä on kuitenkin kaksi vanhempaa vs. ilmeisesti yksi vauva, eli ei pitäisi olla mikään mahdoton yhtälö.
Onkohan niin, että hän ei osoita "liikaa"myötätuntoa koska pelkää joutuvansa hoitamaan useinkin vauvaasi?
Onko äidilläsi millaiset voimavarat?
Toisaalta mietin yrittääkö äitisi opettaa sinulle " pesärajoja" niin, että ottaisit itse vastuuta päätöksistäsi ja elämästäsi? Miten Isäsi jakselee?onko hänellä sairauksia jotka vievät voimia? Entä onko äitisi hyvä kuntoinen?
Pohdin myös sitä saiko äitisi aikoinaan riittävästi apua vauva- aikaansa?
1. Kaikilla on rankkaa tuossa kohdassa.
2. Oletko sanonut äidillesi ääneen: "Voinko saada apua sinulta?"
3. Lapsen isä lienee olemassa
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole syyllinen. Vaan kulttuurinen narratiivi on, ja perhelehtien siloteltu isovanhemmus-kuvasto on. Joka helvetin paikka toitottaa ja näyttää miten on vaan lämpimiä avuliaita isovanhempia jotka auttaa ja hoitaa.
Tuo ei ole lainkaan totuus. Esim 10-15% on persoonallisushäiriöisiä kansasta, ja niistä ei ole vanhemmiksi tai isovanhemmiksi.
Erittäin monella on sysipaskat isovanhemmat lapsilleen. Meillä on kahdet surkeat ja jopa toiset on vaaralliset koska käyttää yhä väkivaltaa aikuisiin lapsiin.
Mäkin kun sain ekan lapsen jotenkin oletin että ne mun sekopäävanhemmat muuttuisi ja olisikin ihania isovanhempia. Tai että alkkis-appikset alkaisi kiinnostua lapsistamme. No arvatkaa kävikö niin - eipä tietenkään!
Mutta siis koin samaa stressiä ja hätää kuin ap nyt. Kun en ollutkaan perhelehtien perheidyllin mukainen.
Iso osa vanhemmista - siis 60-70-80 ikäisiä ovat nyt - ovat tunnevammaisia, mt-ongelmaisia, luonnevikaisia, kylmiä, ilkeitä ja pahansuopia. Näistä ei vaan puhuta. Vaan annetaan ymmärtää että on yhtä vaaleanpunaista hattaraa se kolmen sukupolven yhteiselo ja yhdessä vietetään aikaa. Ei se noin mene kuin vaan pienellä osalla.
Tää ei siis tarkoita etteikö hyviä isovanhempia olisi, niitäkin on. Mutta on myös pahoja. Ihan helvetin pahoja. Tietoisesti lapsilleen pahaa haluavia. Ja tää on kokonaan suljettu pois siitä narratiivista ja kuvastosta. Tästä se stressi syntyy kun ei kuulukaan kuvastoon.
Ahaa? No sitten varmaan hoidattekin lapsenne ilolla itse, eikä tarvitse itkeä vauvapalstalla miten isovanhemmat ei osallistu lainkaan. Ihan karmeaa puhetta kyllä isovanhempiakin kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Siinähän hajoat! Tähän maahan ei syntyisi yhtään lasta ilman lapsilisiä!
Jos olisit tilanteessa jossa tarvisit jotain apua niin tykkäsitkö, että saisit ilkeitä kommentteja.
On se olemista, kun on ihan lapsi huollettavana. Kun ei edes bisselle pääse kun janottaa. On se rankkaa, on se.