Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Sosiaalituet ovat tarkoitettu elämän välttämättömyyksiin. Tilapäisesti. Jokaisen pitäisi edes yrittää itsensä elättää. Itse ansaitulla rahalla saa tehdä mitä lystää

Tiedätkö, että ihan Kelan sivuilla on mainittu toimeentulotuen käyttötarkoituksissa sellainen asia kuin harrastus- ja virkistystoiminta? Hyvinvointivaltiossa ajatellaan, että myös yhteiskunnan tukia saavilla on oikeus johonkin muuhunkin kuin pelkkään hengissä pysymiseen.

Ja toisin kuin moni täällä luulee, hyvin harva _haluaa_ elää tuilla, "elämäntapatyöttömät" ovat ihan oikeasti vähemmistö. Useimmat ihmiset haluaisivat itse elättää itsensä.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Kun ne luksukset ja nautinnot pitäisi rahoittaa ihan itse, eikä köydä muiden kukkarolla.

Velat pitäisi maksaa sen joka on ne ottanutkin, eikä lapsiakaan tarvitsisi tehdä ajatuksella, että muut loputtomiin elättää.

Saanko kysyä, miksi asut Suomessa? Suomessa ei tulla koskaan ajamaan sosiaaliturvaa radikaalisti alas (ainakaan normaaliolosuhteissa). Oikeistohallitukset yleensä tekevät joitain heikennyksiä, mutta kovin dramaattisia ne eivät ole koskaan olleet, eivätkä todennäköisesti tule olemaan. Ja vasemmistohallitukset taas puolestaan tekevät pieniä viilauksia toiseen suuntaan.

Jopa Kokoomuksessa suurin osa on sen verran fiksua jengiä, että ymmärtävät kohtuullisen sosiaaliturvan olevan kaikkien etu. Jos et kannata hyvinvointivaltiota ja koet osasi liian rankaksi, niin mikset muuta pois jonnekin alkeellisen sosiaalipolitiikan maahan? Miten olisi vaikkapa Filippiinit? Tai joku Väli-Amerikan maa? Ja löytyyhän niitä Euroopastakin, vaikka Romania tai Moldova.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Sosiaalituet ovat tarkoitettu elämän välttämättömyyksiin. Tilapäisesti. Jokaisen pitäisi edes yrittää itsensä elättää. Itse ansaitulla rahalla saa tehdä mitä lystää

Tiedätkö, että ihan Kelan sivuilla on mainittu toimeentulotuen käyttötarkoituksissa sellainen asia kuin harrastus- ja virkistystoiminta? Hyvinvointivaltiossa ajatellaan, että myös yhteiskunnan tukia saavilla on oikeus johonkin muuhunkin kuin pelkkään hengissä pysymiseen.

Ja toisin kuin moni täällä luulee, hyvin harva _haluaa_ elää tuilla, "elämäntapatyöttömät" ovat ihan oikeasti vähemmistö. Useimmat ihmiset haluaisivat itse elättää itsensä.

Eri

Huomasitko että ne on tilapäiseen käyttöön?

Ei siihen että koko seitsenhenkisen perheen elämä lasketaan pelkästään tukien varaan?

Ja perheellä oli kesämökki käytössä, iso piha, tramppa, kaikilla pojilla älypuhelimet, näyttöjä ja telkkareita riitti.

Suomessa on ilmaiset kirjastot, loistavat leikkipuistot, ilmaisia harrastuksia, monenlaista tekemistä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Kun ne luksukset ja nautinnot pitäisi rahoittaa ihan itse, eikä köydä muiden kukkarolla.

Velat pitäisi maksaa sen joka on ne ottanutkin, eikä lapsiakaan tarvitsisi tehdä ajatuksella, että muut loputtomiin elättää.

Saanko kysyä, miksi asut Suomessa? Suomessa ei tulla koskaan ajamaan sosiaaliturvaa radikaalisti alas (ainakaan normaaliolosuhteissa). Oikeistohallitukset yleensä tekevät joitain heikennyksiä, mutta kovin dramaattisia ne eivät ole koskaan olleet, eivätkä todennäköisesti tule olemaan. Ja vasemmistohallitukset taas puolestaan tekevät pieniä viilauksia toiseen suuntaan.

Jopa Kokoomuksessa suurin osa on sen verran fiksua jengiä, että ymmärtävät kohtuullisen sosiaaliturvan olevan kaikkien etu. Jos et kannata hyvinvointivaltiota ja koet osasi liian rankaksi, niin mikset muuta pois jonnekin alkeellisen sosiaalipolitiikan maahan? Miten olisi vaikkapa Filippiinit? Tai joku Väli-Amerikan maa? Ja löytyyhän niitä Euroopastakin, vaikka Romania tai Moldova.

Kun tämä perhe nauttiikin kohtuutonta sosiaaliturvaa.

Vierailija kirjoitti:

Se pisti silmään, että oli kaksi isohkoa koiraa. Itse koiranomistajana tiedän kuinka paljon koiriin menee rahaa, kun koirat hoidetaan asianmukaisesti. Vaikka ei tulisi äkillisiä kuluja, niin ruoka ja säännöllisesti eläinlääkärin tarkastukset, rokotukset, punkkikarkoitus, hammaskivenpoisto jne. tulee todella kalliiksi. Miten tällainen perhe selviytyy näistä kuluista?

Kinuaa jostakin. Tai laiminlyö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Kyynel.

Tämä perhe oli totaalisesti sössinyt itse pitkäkestoisesti ja tahallaan asiansa.

Silti heillä on iso hyvä koti, viidellä lapsella vimpan päälle leikatut hiukset ja merkkivaatteet, älypuhelimet kaikilla eskarilaista myöten, isällä uudet merkkivaatteet, on auto ja jopa kesämökki käytössä.

Täällä on moneen kertaan kysytty että mitwn tämä perhe on köyhä kun elintaso on parempi kuin keskituloisella työssäkäyvällä kahden lapsen kanssa?

Kulaan ei ole vaatinut kärsimään tai kuolemaan vaan että viisi lasta tehtailleet ns aikuiset itse kantaisivat vastuun elämästään!

No kyynel itsellesi. Ei ole kyse nyt tästä ketjusta ja tästä ko perheestä pelkästään. Olen käynyt tällä palstalla vuosia, ja aina aika ajoin täältä löytyy näitä köyhien lyttäysketjuja. Aina sama valitus, köyhän ratkaisut ja valinnat ovat melkein aina vääriä.  Ja sitten tulee mukaan näitä alentuvasti itsestään selviä vinkkejä antavat pätijät. Jne..., aina sama juttu.

Muistan senkin ketjun, missä nousi valtava haloo siitä, että jollain köyhällä oli käytössään Netflix.  Siis 8 euroa kuussa viihteeseen on monien mielestä aivan liikaa, kun on kyse köyhästä.

Tätä nykyä Netfluxkin on kalliimpi. Mitä käki tekee rahasta tiukkaa niin turha viihde on helpoin tapa säästää. Netistä kun löytyy aivan ilmaiseksikin ihan vastaavaa viihdettä enemmän kuin ihmisen ennättää Ikinä katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Sosiaalituet ovat tarkoitettu elämän välttämättömyyksiin. Tilapäisesti. Jokaisen pitäisi edes yrittää itsensä elättää. Itse ansaitulla rahalla saa tehdä mitä lystää

Entä jo on esim. työkyvytön, ei enää kuntoutettavissa työelämään? Miten monta vuosikymmentä tämän ihmisen tulisi elää niin, että saa vain välttämättömän? Entä työtön, jota kukaan ei vain yksinkertaisesti palkkaa töihin? Me ei eletä periaatteiden ja ihanteiden maailmassa, vaan ihan karussa todellisuudessa.

Ei juuri kenenkään psyyke kestä sellaista elämää, että vain kaikkein välttämättömin on mahdollista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen - varsinkaan, jos mitään muutosta ei ole näköpiirissä.

Nythän on monilla mt-häiriöitä jo koronan ja koronarajoitusten takia. Mulla on ollut vähän vaikeuksia ymmärtää tätä. Köyhän elämähän on tavallaan jatkuvaa "koronakaranteenia", kun ei ole rahaa mennä juuri mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Kun ne luksukset ja nautinnot pitäisi rahoittaa ihan itse, eikä köydä muiden kukkarolla.

Velat pitäisi maksaa sen joka on ne ottanutkin, eikä lapsiakaan tarvitsisi tehdä ajatuksella, että muut loputtomiin elättää.

Et ilmeisesti tuossa katkeruuden vimmassa edes lukenut mitä edellinen kirjoitti, löysitpä sieltä vain sen hirmuisen nautinto-sanan. Miksi ensinnäkään puhut lapsista? Kyseisellä ihmisellä ei edes ole lapsia, minkä sinäkin olisit voinut todeta jos olisit vaivautunut lukemaan hänen kirjoituksensa kunnolla. Minkäänlaista luksusta hän ei myöskään ilmaissut haluavansa, tulipa nyt vain maininneeksi sen ilmeisen vihastuttavan seikan, että köyhäkin kaipaa elämäänsä joskus jotain mikä tuottaa iloa. Eivät ne kaivatut asiat useimmille köyhille ole mitään isoja ja kalliita, vaan varsin pieniä, mutta niidenkin kaipaaminen on hirveä synti tällä Suurten Maksajien palstalla. Kirjoituksesi osoitti juuri sen mitä edellinen kuvasi; köyhällä ei saisi olla yhtään mitään muuta kuin hengissäpysymiseen vaadittavat asiat. Mitään muuta, pienintäkään ei koskaan saisi toivoa.

Köyhän kannattaa mennä töihin. Silloin ei ole muillanokan koputtamista siinä mihin turhuuteen omat ansionsa lykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Sosiaalituet ovat tarkoitettu elämän välttämättömyyksiin. Tilapäisesti. Jokaisen pitäisi edes yrittää itsensä elättää. Itse ansaitulla rahalla saa tehdä mitä lystää

Entä jo on esim. työkyvytön, ei enää kuntoutettavissa työelämään? Miten monta vuosikymmentä tämän ihmisen tulisi elää niin, että saa vain välttämättömän? Entä työtön, jota kukaan ei vain yksinkertaisesti palkkaa töihin? Me ei eletä periaatteiden ja ihanteiden maailmassa, vaan ihan karussa todellisuudessa.

Ei juuri kenenkään psyyke kestä sellaista elämää, että vain kaikkein välttämättömin on mahdollista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen - varsinkaan, jos mitään muutosta ei ole näköpiirissä.

Nythän on monilla mt-häiriöitä jo koronan ja koronarajoitusten takia. Mulla on ollut vähän vaikeuksia ymmärtää tätä. Köyhän elämähän on tavallaan jatkuvaa "koronakaranteenia", kun ei ole rahaa mennä juuri mihinkään.

Minä harrastan ilmaisia asioita.

Haen pihaan ilmaisia taimia, kasvatan kaikenlaista.

Teen käsitöitä. Keräsin jämälsnkoja eri puoliltaja virkkasin kolme peittoa.

Opettelin ompelemaam ja tuunaan vaatteita.

Kirjoja saa ilmaiseksi joka puolelta.

Opettelem ruoanlaittoa. Ruokaa on pakko suödä joten miksen tekisi siitä hauskaa.

Kirjastossa on ilmaisia leffailtoja.

Teen Tori- ja Roskalavalöytöjä ja sisustan.

En käytä rahaa mihinkään, vaikka voisin.

Opettelin jopa leikkaaman teinityttöjeni hiukset.

Palapelit on mun ja kuopuksen uus harrastus. Niitäkin saa ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Kyynel.

Tämä perhe oli totaalisesti sössinyt itse pitkäkestoisesti ja tahallaan asiansa.

Silti heillä on iso hyvä koti, viidellä lapsella vimpan päälle leikatut hiukset ja merkkivaatteet, älypuhelimet kaikilla eskarilaista myöten, isällä uudet merkkivaatteet, on auto ja jopa kesämökki käytössä.

Täällä on moneen kertaan kysytty että mitwn tämä perhe on köyhä kun elintaso on parempi kuin keskituloisella työssäkäyvällä kahden lapsen kanssa?

Kulaan ei ole vaatinut kärsimään tai kuolemaan vaan että viisi lasta tehtailleet ns aikuiset itse kantaisivat vastuun elämästään!

No kyynel itsellesi. Ei ole kyse nyt tästä ketjusta ja tästä ko perheestä pelkästään. Olen käynyt tällä palstalla vuosia, ja aina aika ajoin täältä löytyy näitä köyhien lyttäysketjuja. Aina sama valitus, köyhän ratkaisut ja valinnat ovat melkein aina vääriä.  Ja sitten tulee mukaan näitä alentuvasti itsestään selviä vinkkejä antavat pätijät. Jne..., aina sama juttu.

Muistan senkin ketjun, missä nousi valtava haloo siitä, että jollain köyhällä oli käytössään Netflix.  Siis 8 euroa kuussa viihteeseen on monien mielestä aivan liikaa, kun on kyse köyhästä.

Tätä nykyä Netfluxkin on kalliimpi. Mitä käki tekee rahasta tiukkaa niin turha viihde on helpoin tapa säästää. Netistä kun löytyy aivan ilmaiseksikin ihan vastaavaa viihdettä enemmän kuin ihmisen ennättää Ikinä katsoa.

Kyllä se mulla on ainakin edelleen se 7,99 €, siis se perus. Ei ole yhtään kallistunut.

Katson paljon Yle Areenaa, mutta Netflixissä on muutama mun lempparisarja, joita katson aina aika ajoin uudelleen. Ja samalla sitten löytyy aina jotain uuttakin kiinnostavaa.

Ei mulle ainakaan ole ihan sama, millaista viihdettä katson. Olen itse asiassa sen suhteen aika valikoiva. Ja sen kahdeksan euroa voi pahimmassa tapauksessa tinkiä ruuastakin, jos siis oikein tiukaksi menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Sosiaalituet ovat tarkoitettu elämän välttämättömyyksiin. Tilapäisesti. Jokaisen pitäisi edes yrittää itsensä elättää. Itse ansaitulla rahalla saa tehdä mitä lystää

Entä jo on esim. työkyvytön, ei enää kuntoutettavissa työelämään? Miten monta vuosikymmentä tämän ihmisen tulisi elää niin, että saa vain välttämättömän? Entä työtön, jota kukaan ei vain yksinkertaisesti palkkaa töihin? Me ei eletä periaatteiden ja ihanteiden maailmassa, vaan ihan karussa todellisuudessa.

Ei juuri kenenkään psyyke kestä sellaista elämää, että vain kaikkein välttämättömin on mahdollista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen - varsinkaan, jos mitään muutosta ei ole näköpiirissä.

Nythän on monilla mt-häiriöitä jo koronan ja koronarajoitusten takia. Mulla on ollut vähän vaikeuksia ymmärtää tätä. Köyhän elämähän on tavallaan jatkuvaa "koronakaranteenia", kun ei ole rahaa mennä juuri mihinkään.

Työkyvytön pääsee työkyvyttömyys eläkkeelle. Tämä ei sosiaalituki vaan eläke. Monenlaista on mahdollisuus harrastaa aivan ilmaiseksi. Netti on täynnä viihdettä ilmaiseksi kun kerran on se nettiin pääsy ja laitteisto. Kaikilla ei nimittäin ole edes siihen varaa . Kirjoja ja muuta materiaalia saa lainata kirjastosta ilmaiseksi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Sosiaalituet ovat tarkoitettu elämän välttämättömyyksiin. Tilapäisesti. Jokaisen pitäisi edes yrittää itsensä elättää. Itse ansaitulla rahalla saa tehdä mitä lystää

Entä jo on esim. työkyvytön, ei enää kuntoutettavissa työelämään? Miten monta vuosikymmentä tämän ihmisen tulisi elää niin, että saa vain välttämättömän? Entä työtön, jota kukaan ei vain yksinkertaisesti palkkaa töihin? Me ei eletä periaatteiden ja ihanteiden maailmassa, vaan ihan karussa todellisuudessa.

Ei juuri kenenkään psyyke kestä sellaista elämää, että vain kaikkein välttämättömin on mahdollista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen - varsinkaan, jos mitään muutosta ei ole näköpiirissä.

Nythän on monilla mt-häiriöitä jo koronan ja koronarajoitusten takia. Mulla on ollut vähän vaikeuksia ymmärtää tätä. Köyhän elämähän on tavallaan jatkuvaa "koronakaranteenia", kun ei ole rahaa mennä juuri mihinkään.

Minä harrastan ilmaisia asioita.

Haen pihaan ilmaisia taimia, kasvatan kaikenlaista.

Teen käsitöitä. Keräsin jämälsnkoja eri puoliltaja virkkasin kolme peittoa.

Opettelin ompelemaam ja tuunaan vaatteita.

Kirjoja saa ilmaiseksi joka puolelta.

Opettelem ruoanlaittoa. Ruokaa on pakko suödä joten miksen tekisi siitä hauskaa.

Kirjastossa on ilmaisia leffailtoja.

Teen Tori- ja Roskalavalöytöjä ja sisustan.

En käytä rahaa mihinkään, vaikka voisin.

Opettelin jopa leikkaaman teinityttöjeni hiukset.

No niin harrastan minäkin paljon ilmaisia juttuja. Mutta harrastan myös asioita, jotka maksavat hiukan. Harrastusten kai on tarkoitus olla sellaisia, että niistä oikeasti tykkää. Ei siis sellaisia, että niitä tehdään pakosta tai muodon vuoksi.

Olet aika harvinainen ihminen, jos kaikki mitä haluat harrastaa, on ilmaista. En ainakaan minä tunne ketään toista. Niitä kylläkin, jotka eivät juuri rahan puutteen tai jonkin muun asian tai olosuhteen takia voi tehdä asioita, jotka kiinnostaisivat.

Aika onnekas taidat olla.

Ei isän kannata tehdä työtä, jos ulosotossa on mitä, kymmeniä tuhansia? Osa palkasta menisi velkojen maksuun, voi olla että kuntouttavan päivärahoista ei velkoja peritä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Sosiaalituet ovat tarkoitettu elämän välttämättömyyksiin. Tilapäisesti. Jokaisen pitäisi edes yrittää itsensä elättää. Itse ansaitulla rahalla saa tehdä mitä lystää

Entä jo on esim. työkyvytön, ei enää kuntoutettavissa työelämään? Miten monta vuosikymmentä tämän ihmisen tulisi elää niin, että saa vain välttämättömän? Entä työtön, jota kukaan ei vain yksinkertaisesti palkkaa töihin? Me ei eletä periaatteiden ja ihanteiden maailmassa, vaan ihan karussa todellisuudessa.

Ei juuri kenenkään psyyke kestä sellaista elämää, että vain kaikkein välttämättömin on mahdollista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen - varsinkaan, jos mitään muutosta ei ole näköpiirissä.

Nythän on monilla mt-häiriöitä jo koronan ja koronarajoitusten takia. Mulla on ollut vähän vaikeuksia ymmärtää tätä. Köyhän elämähän on tavallaan jatkuvaa "koronakaranteenia", kun ei ole rahaa mennä juuri mihinkään.

Työkyvytön pääsee työkyvyttömyys eläkkeelle. Tämä ei sosiaalituki vaan eläke. Monenlaista on mahdollisuus harrastaa aivan ilmaiseksi. Netti on täynnä viihdettä ilmaiseksi kun kerran on se nettiin pääsy ja laitteisto. Kaikilla ei nimittäin ole edes siihen varaa . Kirjoja ja muuta materiaalia saa lainata kirjastosta ilmaiseksi jne.

No kun ei aina pääse. Tutustu nyt ihmeessä faktoihin. OIKEASTI!

Ja sanon nyt sinullekin: Ihmiset harrastavat asioita, jotka niitä kiinnostavat ja joista he pitävät. Jos esim. inhoaa lukemista, niin mitä niillä kirjaston kirjoilla tekee? Itse kylläkin luen ja käytän paljonkin kirjastoa. Mutta ei ne ilmaiset harrastukset mullekaan ihan riitä, vaikka niitä on useita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullisena olen lukenut sivukaupalla mitä ilkeimpiä kommentteja. Mihin ihmeeseen on kadonnut ihmisyys ja inhimillisyys muita ihmisiä kohtaan.

Ihan kuin meidän suomalaisten henkinen evoluutio olisi ottanut reilusti takapakkia parina viime vuosikymmenenä kaikesta yhteiskunnan teknologisesta kehityksestä huolimatta, vai juuri sen takia?

Jokaisen kannattaisi muistaa viisaiden buddhalaisten munkkien ikiaikaiset opetukset, joiden mukaan Karman laki toimii aina ja erehtymättä. Lopussa jokainen äänen sanottu, kirjoitettu, ajateltu ja fyysisesti tehty teko ja sana puntaroidaan arvioitaessa seuraavaa sijoituspaikkaasi.

Tuolla logiikalla tarinan perhettä ei missään nimessä pidä auttaa vähääkään. Hehän vain hyvittävät menneiden elämien karmaa, jota on ilmeisen paljon. On tosi väärin, jos sekaannumme asiaan ja he joutuvat jatkamaan sen huonon  karman hyvittämistä vielä seuraavassakin elämässä.

Lisäksi auttamisessa kannattaa aina olla tarkkana siitä, että ei muutu auttajasta mahdollistajaksi. Se riski on erittäin todellinen. Esim. koko kehitysapu on surullinen esimerkki siitä, miten sillä annetulla "avulla" on ehkä ostettu auttajille hyvää mieltä, mutta se ei ole millään tavalla edistänyt kansakuntien kehitystä. Päinvastoin, pysyttänyt ne riippuvaisina länsimaista ja valtioina lasten tasolla.

Et tainnut aivan ymmärtää viestin ydintä.

Jos itse eläisit heidän asemassaan, niin tietäisit kyllä, että ei heidän elämänsä mitään ruusuilla tanssimista todellakaan voi olla, vaikka asuvatkin 1970-luvun rivitalossa ja omistavat muutaman tuhannen euron arvoisen auton.

Heidän koettelemuksensa ovat oletettavasti enemmänkin henkisiä, kuin materiaalisia:

- Moni katsoo heitä kieroon suhteellisen köyhyytensä ja yhteiskunnallisen asemansa takia.

- Vanhempia varmasti harmittaa harva se päivä, että he eivät voi tarjota omille lapsilleen samoja kokemuksia ja mahdollisuuksia kuin monien muiden lasten vanhemmat.

- He saattavat tuntea lohduttomuutta/turhautumista kykenemättömyydestään hankkia itse omaa toimeentuloaan ja näin parantaa nykyistä taloudellista tilaansa (jutussa ei avattu täysin, millaisia mahdollisia rajoitteita työssäkäyntiin vanhemmilla tällä hetkellä on)

- Luultavasti he myös katuvat menneisyydessä tekemiään ja huonoksi osoittautuneita valintojaan, vaikka eivät sitä tietenkään julkisuudessa maininneetkaan (miksi teimme vielä lisää lapsia, miksi hankimme aikoinaan koirat, miksi otin ne pikavipit jne).

He vaikuttivat kuitenkin kaikesta huolimatta kykeneviltä elämään tekojensa aiheuttamien seuraamusten kanssa, eivätkä olleet vaipuneet toivottomaan masennukseen, päihteisiin tai ottaneet avioeroa ja rakkauttahan perheessä näytti riittävän vähintäänkin keskiverto perheen tavoin.

Siinä on kyllä heille jo Karman opetusta ja mielestäni myös sen hyvitystä kerrakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullisena olen lukenut sivukaupalla mitä ilkeimpiä kommentteja. Mihin ihmeeseen on kadonnut ihmisyys ja inhimillisyys muita ihmisiä kohtaan.

Ihan kuin meidän suomalaisten henkinen evoluutio olisi ottanut reilusti takapakkia parina viime vuosikymmenenä kaikesta yhteiskunnan teknologisesta kehityksestä huolimatta, vai juuri sen takia?

Jokaisen kannattaisi muistaa viisaiden buddhalaisten munkkien ikiaikaiset opetukset, joiden mukaan Karman laki toimii aina ja erehtymättä. Lopussa jokainen äänen sanottu, kirjoitettu, ajateltu ja fyysisesti tehty teko ja sana puntaroidaan arvioitaessa seuraavaa sijoituspaikkaasi.

Tuolla logiikalla tarinan perhettä ei missään nimessä pidä auttaa vähääkään. Hehän vain hyvittävät menneiden elämien karmaa, jota on ilmeisen paljon. On tosi väärin, jos sekaannumme asiaan ja he joutuvat jatkamaan sen huonon  karman hyvittämistä vielä seuraavassakin elämässä.

Lisäksi auttamisessa kannattaa aina olla tarkkana siitä, että ei muutu auttajasta mahdollistajaksi. Se riski on erittäin todellinen. Esim. koko kehitysapu on surullinen esimerkki siitä, miten sillä annetulla "avulla" on ehkä ostettu auttajille hyvää mieltä, mutta se ei ole millään tavalla edistänyt kansakuntien kehitystä. Päinvastoin, pysyttänyt ne riippuvaisina länsimaista ja valtioina lasten tasolla.

Et tainnut aivan ymmärtää viestin ydintä.

Jos itse eläisit heidän asemassaan, niin tietäisit kyllä, että ei heidän elämänsä mitään ruusuilla tanssimista todellakaan voi olla, vaikka asuvatkin 1970-luvun rivitalossa ja omistavat muutaman tuhannen euron arvoisen auton.

Heidän koettelemuksensa ovat oletettavasti enemmänkin henkisiä, kuin materiaalisia:

- Moni katsoo heitä kieroon suhteellisen köyhyytensä ja yhteiskunnallisen asemansa takia.

- Vanhempia varmasti harmittaa harva se päivä, että he eivät voi tarjota omille lapsilleen samoja kokemuksia ja mahdollisuuksia kuin monien muiden lasten vanhemmat.

- He saattavat tuntea lohduttomuutta/turhautumista kykenemättömyydestään hankkia itse omaa toimeentuloaan ja näin parantaa nykyistä taloudellista tilaansa (jutussa ei avattu täysin, millaisia mahdollisia rajoitteita työssäkäyntiin vanhemmilla tällä hetkellä on)

- Luultavasti he myös katuvat menneisyydessä tekemiään ja huonoksi osoittautuneita valintojaan, vaikka eivät sitä tietenkään julkisuudessa maininneetkaan (miksi teimme vielä lisää lapsia, miksi hankimme aikoinaan koirat, miksi otin ne pikavipit jne).

He vaikuttivat kuitenkin kaikesta huolimatta kykeneviltä elämään tekojensa aiheuttamien seuraamusten kanssa, eivätkä olleet vaipuneet toivottomaan masennukseen, päihteisiin tai ottaneet avioeroa ja rakkauttahan perheessä näytti riittävän vähintäänkin keskiverto perheen tavoin.

Siinä on kyllä heille jo Karman opetusta ja mielestäni myös sen hyvitystä kerrakseen.

Voi hyvä luoja mitä sössötystä!

Menkööt töihin ja lopettakoot marinan niin jää muullekin kuin tunteissa vellomiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Sosiaalituet ovat tarkoitettu elämän välttämättömyyksiin. Tilapäisesti. Jokaisen pitäisi edes yrittää itsensä elättää. Itse ansaitulla rahalla saa tehdä mitä lystää

Entä jo on esim. työkyvytön, ei enää kuntoutettavissa työelämään? Miten monta vuosikymmentä tämän ihmisen tulisi elää niin, että saa vain välttämättömän? Entä työtön, jota kukaan ei vain yksinkertaisesti palkkaa töihin? Me ei eletä periaatteiden ja ihanteiden maailmassa, vaan ihan karussa todellisuudessa.

Ei juuri kenenkään psyyke kestä sellaista elämää, että vain kaikkein välttämättömin on mahdollista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen - varsinkaan, jos mitään muutosta ei ole näköpiirissä.

Nythän on monilla mt-häiriöitä jo koronan ja koronarajoitusten takia. Mulla on ollut vähän vaikeuksia ymmärtää tätä. Köyhän elämähän on tavallaan jatkuvaa "koronakaranteenia", kun ei ole rahaa mennä juuri mihinkään.

Työkyvytön pääsee työkyvyttömyys eläkkeelle. Tämä ei sosiaalituki vaan eläke. Monenlaista on mahdollisuus harrastaa aivan ilmaiseksi. Netti on täynnä viihdettä ilmaiseksi kun kerran on se nettiin pääsy ja laitteisto. Kaikilla ei nimittäin ole edes siihen varaa . Kirjoja ja muuta materiaalia saa lainata kirjastosta ilmaiseksi jne.

No kun ei aina pääse. Tutustu nyt ihmeessä faktoihin. OIKEASTI!

Ja sanon nyt sinullekin: Ihmiset harrastavat asioita, jotka niitä kiinnostavat ja joista he pitävät. Jos esim. inhoaa lukemista, niin mitä niillä kirjaston kirjoilla tekee? Itse kylläkin luen ja käytän paljonkin kirjastoa. Mutta ei ne ilmaiset harrastukset mullekaan ihan riitä, vaikka niitä on useita.

No sitten vaikka pureskelee varpaankynsiä ja piereskelee.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se äiti käyttäytyy kuni suomalaiset olisivat hänelle jotain velkaa?

Aivan kuin olisi meidän vika hänen lapsuus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Kun ne luksukset ja nautinnot pitäisi rahoittaa ihan itse, eikä köydä muiden kukkarolla.

Velat pitäisi maksaa sen joka on ne ottanutkin, eikä lapsiakaan tarvitsisi tehdä ajatuksella, että muut loputtomiin elättää.

Et ilmeisesti tuossa katkeruuden vimmassa edes lukenut mitä edellinen kirjoitti, löysitpä sieltä vain sen hirmuisen nautinto-sanan. Miksi ensinnäkään puhut lapsista? Kyseisellä ihmisellä ei edes ole lapsia, minkä sinäkin olisit voinut todeta jos olisit vaivautunut lukemaan hänen kirjoituksensa kunnolla. Minkäänlaista luksusta hän ei myöskään ilmaissut haluavansa, tulipa nyt vain maininneeksi sen ilmeisen vihastuttavan seikan, että köyhäkin kaipaa elämäänsä joskus jotain mikä tuottaa iloa. Eivät ne kaivatut asiat useimmille köyhille ole mitään isoja ja kalliita, vaan varsin pieniä, mutta niidenkin kaipaaminen on hirveä synti tällä Suurten Maksajien palstalla. Kirjoituksesi osoitti juuri sen mitä edellinen kuvasi; köyhällä ei saisi olla yhtään mitään muuta kuin hengissäpysymiseen vaadittavat asiat. Mitään muuta, pienintäkään ei koskaan saisi toivoa.

Köyhän kannattaa mennä töihin. Silloin ei ole muillanokan koputtamista siinä mihin turhuuteen omat ansionsa lykkää.

Tiedätkös, että esimerkiksi asumistukea saa myös työtä tekeviä ihmisiä, varsinkin pääkaupunkiseudulla kun vuokrat ovat karanneet pienimpiä palkkoja saavien ulottumattomiin. Ja kyllä, myös huonommissa lähiöissä ja pienissä kopeissa, tämä ihan siihen kun yleensähän tähän vastataan että pitääkö asua isossa asunossa jossain kaupungin paraatipaikalla. Minä asun sukulaiseltani vuokratussa asunnossa jossa vuokra on kohtuullinen, ja mikäli en olisi näin onnekas vaan joutuisin vuokraamaan vapailta markkinoilta, joutuisin minäkin hakemaan asumistukea koska kympin tuntipalkalla ei makseta nykyisiä vuokria. Ja jos tosiaan aikoo töissä käydä eikä ole varaa autoon eikä välttämättä edes ajokorttiin, niin asunnon on sijaittava järjellisten joukkoliikenneyhteyksien varrella, eli ihan minne tahansa ei voi muuttaa.

Ja siihen, että töihin mielestäsi vain mennään en jaksaisi edes kommentoida, ties kuinka monennetta kertaa. Useimmat työttömät kyllä haluaisivat töitä, mutta kun sitä työtä ei vain saa. Varsinkin naisilla tulee jo nelikymppisenä ikäsyrjintä vastaan. Myös sellaisissa töissä joihin tämänkin palstan mukaan pääsee "kuka tahansa". Jos on jotain sairautta tai rajoitetta, ei kelpaa. Jos on pidempi työttömyysjakso takana, ei kelpaa. Eikä kuka tahansa myöskään pysty tekemään mitä tahansa työtä.

Minähän saisin todennäköisesti tuilla eläen saman mitä saan nyt matalapalkkatyöstäni, jäisi ehkä käteen enemmänkin kun ei tarvitsisi esimerkiksi maksaa kallista monen vyöhykkeen matkakorttia työmatkoihin. Tästä huolimatta en missään tapauksessa haluaisi elää ennemmin tuilla. En usko, että työttömät olisivat niin kovin eri tavalla ajattelevia kuin minä, kyllä useimmille ihmisille itse itsensä elättäminen on todella tärkeää. Aina se ei vain onnistu.