Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?

Kolmella pojalla on oma isäkin. Kai hänkin jotenkin osallistuu lasten menoihin..Sitä ei kerro tarina mikä hänen roolinsa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Kun ne luksukset ja nautinnot pitäisi rahoittaa ihan itse, eikä köydä muiden kukkarolla.

Velat pitäisi maksaa sen joka on ne ottanutkin, eikä lapsiakaan tarvitsisi tehdä ajatuksella, että muut loputtomiin elättää.

Et ilmeisesti tuossa katkeruuden vimmassa edes lukenut mitä edellinen kirjoitti, löysitpä sieltä vain sen hirmuisen nautinto-sanan. Miksi ensinnäkään puhut lapsista? Kyseisellä ihmisellä ei edes ole lapsia, minkä sinäkin olisit voinut todeta jos olisit vaivautunut lukemaan hänen kirjoituksensa kunnolla. Minkäänlaista luksusta hän ei myöskään ilmaissut haluavansa, tulipa nyt vain maininneeksi sen ilmeisen vihastuttavan seikan, että köyhäkin kaipaa elämäänsä joskus jotain mikä tuottaa iloa. Eivät ne kaivatut asiat useimmille köyhille ole mitään isoja ja kalliita, vaan varsin pieniä, mutta niidenkin kaipaaminen on hirveä synti tällä Suurten Maksajien palstalla. Kirjoituksesi osoitti juuri sen mitä edellinen kuvasi; köyhällä ei saisi olla yhtään mitään muuta kuin hengissäpysymiseen vaadittavat asiat. Mitään muuta, pienintäkään ei koskaan saisi toivoa.

Köyhän kannattaa mennä töihin. Silloin ei ole muillanokan koputtamista siinä mihin turhuuteen omat ansionsa lykkää.

Tiedätkös, että esimerkiksi asumistukea saa myös työtä tekeviä ihmisiä, varsinkin pääkaupunkiseudulla kun vuokrat ovat karanneet pienimpiä palkkoja saavien ulottumattomiin. Ja kyllä, myös huonommissa lähiöissä ja pienissä kopeissa, tämä ihan siihen kun yleensähän tähän vastataan että pitääkö asua isossa asunossa jossain kaupungin paraatipaikalla. Minä asun sukulaiseltani vuokratussa asunnossa jossa vuokra on kohtuullinen, ja mikäli en olisi näin onnekas vaan joutuisin vuokraamaan vapailta markkinoilta, joutuisin minäkin hakemaan asumistukea koska kympin tuntipalkalla ei makseta nykyisiä vuokria. Ja jos tosiaan aikoo töissä käydä eikä ole varaa autoon eikä välttämättä edes ajokorttiin, niin asunnon on sijaittava järjellisten joukkoliikenneyhteyksien varrella, eli ihan minne tahansa ei voi muuttaa.

Ja siihen, että töihin mielestäsi vain mennään en jaksaisi edes kommentoida, ties kuinka monennetta kertaa. Useimmat työttömät kyllä haluaisivat töitä, mutta kun sitä työtä ei vain saa. Varsinkin naisilla tulee jo nelikymppisenä ikäsyrjintä vastaan. Myös sellaisissa töissä joihin tämänkin palstan mukaan pääsee "kuka tahansa". Jos on jotain sairautta tai rajoitetta, ei kelpaa. Jos on pidempi työttömyysjakso takana, ei kelpaa. Eikä kuka tahansa myöskään pysty tekemään mitä tahansa työtä.

Minähän saisin todennäköisesti tuilla eläen saman mitä saan nyt matalapalkkatyöstäni, jäisi ehkä käteen enemmänkin kun ei tarvitsisi esimerkiksi maksaa kallista monen vyöhykkeen matkakorttia työmatkoihin. Tästä huolimatta en missään tapauksessa haluaisi elää ennemmin tuilla. En usko, että työttömät olisivat niin kovin eri tavalla ajattelevia kuin minä, kyllä useimmille ihmisille itse itsensä elättäminen on todella tärkeää. Aina se ei vain onnistu.

Moneen kertaan jankutettu että isän alalla kyllä työllistyy. Jos haluaa. Voi myös työskennellä kotona hyvin tyypillisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Sosiaalituet ovat tarkoitettu elämän välttämättömyyksiin. Tilapäisesti. Jokaisen pitäisi edes yrittää itsensä elättää. Itse ansaitulla rahalla saa tehdä mitä lystää

Entä jo on esim. työkyvytön, ei enää kuntoutettavissa työelämään? Miten monta vuosikymmentä tämän ihmisen tulisi elää niin, että saa vain välttämättömän? Entä työtön, jota kukaan ei vain yksinkertaisesti palkkaa töihin? Me ei eletä periaatteiden ja ihanteiden maailmassa, vaan ihan karussa todellisuudessa.

Ei juuri kenenkään psyyke kestä sellaista elämää, että vain kaikkein välttämättömin on mahdollista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen - varsinkaan, jos mitään muutosta ei ole näköpiirissä.

Nythän on monilla mt-häiriöitä jo koronan ja koronarajoitusten takia. Mulla on ollut vähän vaikeuksia ymmärtää tätä. Köyhän elämähän on tavallaan jatkuvaa "koronakaranteenia", kun ei ole rahaa mennä juuri mihinkään.

Työkyvytön pääsee työkyvyttömyys eläkkeelle. Tämä ei sosiaalituki vaan eläke. Monenlaista on mahdollisuus harrastaa aivan ilmaiseksi. Netti on täynnä viihdettä ilmaiseksi kun kerran on se nettiin pääsy ja laitteisto. Kaikilla ei nimittäin ole edes siihen varaa . Kirjoja ja muuta materiaalia saa lainata kirjastosta ilmaiseksi jne.

No kun ei aina pääse. Tutustu nyt ihmeessä faktoihin. OIKEASTI!

Ja sanon nyt sinullekin: Ihmiset harrastavat asioita, jotka niitä kiinnostavat ja joista he pitävät. Jos esim. inhoaa lukemista, niin mitä niillä kirjaston kirjoilla tekee? Itse kylläkin luen ja käytän paljonkin kirjastoa. Mutta ei ne ilmaiset harrastukset mullekaan ihan riitä, vaikka niitä on useita.

No sitten vaikka pureskelee varpaankynsiä ja piereskelee.

Köyhiä haukutaan tyhmiksi, mutta mitähän pitäisi ajatella sen keskustelijan henkisestä tasosta jonka anti keskusteluun oli tämä?

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Kun ne luksukset ja nautinnot pitäisi rahoittaa ihan itse, eikä köydä muiden kukkarolla.

Velat pitäisi maksaa sen joka on ne ottanutkin, eikä lapsiakaan tarvitsisi tehdä ajatuksella, että muut loputtomiin elättää.

Et ilmeisesti tuossa katkeruuden vimmassa edes lukenut mitä edellinen kirjoitti, löysitpä sieltä vain sen hirmuisen nautinto-sanan. Miksi ensinnäkään puhut lapsista? Kyseisellä ihmisellä ei edes ole lapsia, minkä sinäkin olisit voinut todeta jos olisit vaivautunut lukemaan hänen kirjoituksensa kunnolla. Minkäänlaista luksusta hän ei myöskään ilmaissut haluavansa, tulipa nyt vain maininneeksi sen ilmeisen vihastuttavan seikan, että köyhäkin kaipaa elämäänsä joskus jotain mikä tuottaa iloa. Eivät ne kaivatut asiat useimmille köyhille ole mitään isoja ja kalliita, vaan varsin pieniä, mutta niidenkin kaipaaminen on hirveä synti tällä Suurten Maksajien palstalla. Kirjoituksesi osoitti juuri sen mitä edellinen kuvasi; köyhällä ei saisi olla yhtään mitään muuta kuin hengissäpysymiseen vaadittavat asiat. Mitään muuta, pienintäkään ei koskaan saisi toivoa.

Köyhän kannattaa mennä töihin. Silloin ei ole muillanokan koputtamista siinä mihin turhuuteen omat ansionsa lykkää.

Tiedätkös, että esimerkiksi asumistukea saa myös työtä tekeviä ihmisiä, varsinkin pääkaupunkiseudulla kun vuokrat ovat karanneet pienimpiä palkkoja saavien ulottumattomiin. Ja kyllä, myös huonommissa lähiöissä ja pienissä kopeissa, tämä ihan siihen kun yleensähän tähän vastataan että pitääkö asua isossa asunossa jossain kaupungin paraatipaikalla. Minä asun sukulaiseltani vuokratussa asunnossa jossa vuokra on kohtuullinen, ja mikäli en olisi näin onnekas vaan joutuisin vuokraamaan vapailta markkinoilta, joutuisin minäkin hakemaan asumistukea koska kympin tuntipalkalla ei makseta nykyisiä vuokria. Ja jos tosiaan aikoo töissä käydä eikä ole varaa autoon eikä välttämättä edes ajokorttiin, niin asunnon on sijaittava järjellisten joukkoliikenneyhteyksien varrella, eli ihan minne tahansa ei voi muuttaa.

Ja siihen, että töihin mielestäsi vain mennään en jaksaisi edes kommentoida, ties kuinka monennetta kertaa. Useimmat työttömät kyllä haluaisivat töitä, mutta kun sitä työtä ei vain saa. Varsinkin naisilla tulee jo nelikymppisenä ikäsyrjintä vastaan. Myös sellaisissa töissä joihin tämänkin palstan mukaan pääsee "kuka tahansa". Jos on jotain sairautta tai rajoitetta, ei kelpaa. Jos on pidempi työttömyysjakso takana, ei kelpaa. Eikä kuka tahansa myöskään pysty tekemään mitä tahansa työtä.

Minähän saisin todennäköisesti tuilla eläen saman mitä saan nyt matalapalkkatyöstäni, jäisi ehkä käteen enemmänkin kun ei tarvitsisi esimerkiksi maksaa kallista monen vyöhykkeen matkakorttia työmatkoihin. Tästä huolimatta en missään tapauksessa haluaisi elää ennemmin tuilla. En usko, että työttömät olisivat niin kovin eri tavalla ajattelevia kuin minä, kyllä useimmille ihmisille itse itsensä elättäminen on todella tärkeää. Aina se ei vain onnistu.

Tämä pariskunta on kyllä ihan aitoja elämäntapalusmuja.

<br />

JoVierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Sosiaalituet ovat tarkoitettu elämän välttämättömyyksiin. Tilapäisesti. Jokaisen pitäisi edes yrittää itsensä elättää. Itse ansaitulla rahalla saa tehdä mitä lystää

Entä jo on esim. työkyvytön, ei enää kuntoutettavissa työelämään? Miten monta vuosikymmentä tämän ihmisen tulisi elää niin, että saa vain välttämättömän? Entä työtön, jota kukaan ei vain yksinkertaisesti palkkaa töihin? Me ei eletä periaatteiden ja ihanteiden maailmassa, vaan ihan karussa todellisuudessa.

Ei juuri kenenkään psyyke kestä sellaista elämää, että vain kaikkein välttämättömin on mahdollista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen - varsinkaan, jos mitään muutosta ei ole näköpiirissä.

Nythän on monilla mt-häiriöitä jo koronan ja koronarajoitusten takia. Mulla on ollut vähän vaikeuksia ymmärtää tätä. Köyhän elämähän on tavallaan jatkuvaa "koronakaranteenia", kun ei ole rahaa mennä juuri mihinkään.

Työkyvytön pääsee työkyvyttömyys eläkkeelle. Tämä ei sosiaalituki vaan eläke. Monenlaista on mahdollisuus harrastaa aivan ilmaiseksi. Netti on täynnä viihdettä ilmaiseksi kun kerran on se nettiin pääsy ja laitteisto. Kaikilla ei nimittäin ole edes siihen varaa . Kirjoja ja muuta materiaalia saa lainata kirjastosta ilmaiseksi jne.

No kun ei aina pääse. Tutustu nyt ihmeessä faktoihin. OIKEASTI!

Ja sanon nyt sinullekin: Ihmiset harrastavat asioita, jotka niitä kiinnostavat ja joista he pitävät. Jos esim. inhoaa lukemista, niin mitä niillä kirjaston kirjoilla tekee? Itse kylläkin luen ja käytän paljonkin kirjastoa. Mutta ei ne ilmaiset harrastukset mullekaan ihan riitä, vaikka niitä on useita.

No sitten vaikka pureskelee varpaankynsiä ja piereskelee.

Köyhiä haukutaan tyhmiksi, mutta mitähän pitäisi ajatella sen keskustelijan henkisestä tasosta jonka anti keskusteluun oli tämä?

eri

Jos mikäön ei käy ja kaikki on perseestä ja valivali niin tossa on se mitä jää jäljelle.

Useissa maissa on pienimuotoisesti kokeiltu Suomen tukisysteemiä viime vuosina parin vuoden ajan. Siis sama systeemi mutta muutamalle tuhannelle vain kohdistettuna. Tuloksena se, että ihmiset lopettivat työnteon, naiset irtisanoivat itsensä koska voivat jäädä kotiin vaikka tukea tuli vähemmän kuin palkkaa. "miksi menisin töihin kun nyt pystyn olemaan myös kotona". 

Miksi Suomessa ei tajuta tätä. Ihminen on ahne ja laiska ja ottaa aina sen helpoimman vaihtoehdon jos vaan voi. Suurimmalla osalla ihmiskuntaa ei ole minkään sortin kunnianhimoa. Riittää kun joku lykkää vähän rahaa kouraan, ainoa vaan että ajan kuluessa todellisuus himmenee ja aletaan vaatimaan lisää. Yhtäkkiä yhteiskunta onkin velkaa näille vapaasurffaajille.

Tällaisten perheiden esittely ei todellakaan herätä minkäänlaista myötätuntoa ja auttamisen halua, vaan sahaa kaikkien köyhien oksaa. Miksi ihmeessä veronmaksajien pitää elättää tällaisia työhaluttomia? Lapsia käy sääliksi, toivottavasti he saavat jostain muualta työtätekevän ihmisen mallin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Kun ne luksukset ja nautinnot pitäisi rahoittaa ihan itse, eikä köydä muiden kukkarolla.

Velat pitäisi maksaa sen joka on ne ottanutkin, eikä lapsiakaan tarvitsisi tehdä ajatuksella, että muut loputtomiin elättää.

Et ilmeisesti tuossa katkeruuden vimmassa edes lukenut mitä edellinen kirjoitti, löysitpä sieltä vain sen hirmuisen nautinto-sanan. Miksi ensinnäkään puhut lapsista? Kyseisellä ihmisellä ei edes ole lapsia, minkä sinäkin olisit voinut todeta jos olisit vaivautunut lukemaan hänen kirjoituksensa kunnolla. Minkäänlaista luksusta hän ei myöskään ilmaissut haluavansa, tulipa nyt vain maininneeksi sen ilmeisen vihastuttavan seikan, että köyhäkin kaipaa elämäänsä joskus jotain mikä tuottaa iloa. Eivät ne kaivatut asiat useimmille köyhille ole mitään isoja ja kalliita, vaan varsin pieniä, mutta niidenkin kaipaaminen on hirveä synti tällä Suurten Maksajien palstalla. Kirjoituksesi osoitti juuri sen mitä edellinen kuvasi; köyhällä ei saisi olla yhtään mitään muuta kuin hengissäpysymiseen vaadittavat asiat. Mitään muuta, pienintäkään ei koskaan saisi toivoa.

Köyhän kannattaa mennä töihin. Silloin ei ole muillanokan koputtamista siinä mihin turhuuteen omat ansionsa lykkää.

'

Mulla olisi ehdotus: Jokainen keskisuuri ja sitä isompi yritys velvoitetaan työllistämään pitkäaikaistyöttömiä ja osatyökykyisiä. Mitä suurempi yritys, sitä enemmän on ihmisiä työllistettävä. Samoin mitä enemmän liikevoittoa, sitä enemmän työllistettävä. Velvoitteen laiminlyömisestä tulisi tuntuvat sanktiot. Vain tappiollinen toiminta vapauttaa velvoitteesta.

Osatyökykyisille ja esim. huonosta stressinsietokyvystä kärsiville jotain helppoa ja leppoisaa hommaa ja/tai osa-aikaista työtä. Kaikille kokoaikaista työtä tekeville säällinen palkka, että tulee toimeen ilman yhteiskunnan tukia. Minimipalkaksi vähintään 15 €. Kaikenlaisesta ikä- ja muusta syrjinnästä huomattavat sakot yrityksille. Osakkeenomistajien isot voitot pois, rahat yrityksen toiminnan tukemiseen ja työntekijöiden palkkoihin. Toimitusjohtajille ja muulle johtoportaalle palkanalennukset, nekin rahat yhteiseen hyvään.

Köyhyys ja tukien varassa makaaminen on tämän jälkeen vähentynyt huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Kun ne luksukset ja nautinnot pitäisi rahoittaa ihan itse, eikä köydä muiden kukkarolla.

Velat pitäisi maksaa sen joka on ne ottanutkin, eikä lapsiakaan tarvitsisi tehdä ajatuksella, että muut loputtomiin elättää.

Et ilmeisesti tuossa katkeruuden vimmassa edes lukenut mitä edellinen kirjoitti, löysitpä sieltä vain sen hirmuisen nautinto-sanan. Miksi ensinnäkään puhut lapsista? Kyseisellä ihmisellä ei edes ole lapsia, minkä sinäkin olisit voinut todeta jos olisit vaivautunut lukemaan hänen kirjoituksensa kunnolla. Minkäänlaista luksusta hän ei myöskään ilmaissut haluavansa, tulipa nyt vain maininneeksi sen ilmeisen vihastuttavan seikan, että köyhäkin kaipaa elämäänsä joskus jotain mikä tuottaa iloa. Eivät ne kaivatut asiat useimmille köyhille ole mitään isoja ja kalliita, vaan varsin pieniä, mutta niidenkin kaipaaminen on hirveä synti tällä Suurten Maksajien palstalla. Kirjoituksesi osoitti juuri sen mitä edellinen kuvasi; köyhällä ei saisi olla yhtään mitään muuta kuin hengissäpysymiseen vaadittavat asiat. Mitään muuta, pienintäkään ei koskaan saisi toivoa.

Köyhän kannattaa mennä töihin. Silloin ei ole muillanokan koputtamista siinä mihin turhuuteen omat ansionsa lykkää.

'

Mulla olisi ehdotus: Jokainen keskisuuri ja sitä isompi yritys velvoitetaan työllistämään pitkäaikaistyöttömiä ja osatyökykyisiä. Mitä suurempi yritys, sitä enemmän on ihmisiä työllistettävä. Samoin mitä enemmän liikevoittoa, sitä enemmän työllistettävä. Velvoitteen laiminlyömisestä tulisi tuntuvat sanktiot. Vain tappiollinen toiminta vapauttaa velvoitteesta.

Osatyökykyisille ja esim. huonosta stressinsietokyvystä kärsiville jotain helppoa ja leppoisaa hommaa ja/tai osa-aikaista työtä. Kaikille kokoaikaista työtä tekeville säällinen palkka, että tulee toimeen ilman yhteiskunnan tukia. Minimipalkaksi vähintään 15 €. Kaikenlaisesta ikä- ja muusta syrjinnästä huomattavat sakot yrityksille. Osakkeenomistajien isot voitot pois, rahat yrityksen toiminnan tukemiseen ja työntekijöiden palkkoihin. Toimitusjohtajille ja muulle johtoportaalle palkanalennukset, nekin rahat yhteiseen hyvään.

Köyhyys ja tukien varassa makaaminen on tämän jälkeen vähentynyt huomattavasti.

KUKAAN yrittäjä ei halua tällaisia ihmisiä riesakseen.

Vierailija kirjoitti:

Useissa maissa on pienimuotoisesti kokeiltu Suomen tukisysteemiä viime vuosina parin vuoden ajan. Siis sama systeemi mutta muutamalle tuhannelle vain kohdistettuna. Tuloksena se, että ihmiset lopettivat työnteon, naiset irtisanoivat itsensä koska voivat jäädä kotiin vaikka tukea tuli vähemmän kuin palkkaa. "miksi menisin töihin kun nyt pystyn olemaan myös kotona". 

Miksi Suomessa ei tajuta tätä. Ihminen on ahne ja laiska ja ottaa aina sen helpoimman vaihtoehdon jos vaan voi. Suurimmalla osalla ihmiskuntaa ei ole minkään sortin kunnianhimoa. Riittää kun joku lykkää vähän rahaa kouraan, ainoa vaan että ajan kuluessa todellisuus himmenee ja aletaan vaatimaan lisää. Yhtäkkiä yhteiskunta onkin velkaa näille vapaasurffaajille.

Ja mitähän maita nämä olivat? Eikä siihen mitään erityistä kunnianhimoa tarvita että haluaa käydä töissä, useimmille on ihan itsekunnioituksen kannalta tärkeää, että elättää itse itsensä jos siihen on mahdollisuus. Ja toisin kuin moni luulee, ei tuilla niin leveästi pääse elämään, että se keskivertoihmiselle olisi riittäväksi koettu elintaso. Suurin osa haluaa jotain muutakin kuin tuilla eläen on mahdollista saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useissa maissa on pienimuotoisesti kokeiltu Suomen tukisysteemiä viime vuosina parin vuoden ajan. Siis sama systeemi mutta muutamalle tuhannelle vain kohdistettuna. Tuloksena se, että ihmiset lopettivat työnteon, naiset irtisanoivat itsensä koska voivat jäädä kotiin vaikka tukea tuli vähemmän kuin palkkaa. "miksi menisin töihin kun nyt pystyn olemaan myös kotona". 

Miksi Suomessa ei tajuta tätä. Ihminen on ahne ja laiska ja ottaa aina sen helpoimman vaihtoehdon jos vaan voi. Suurimmalla osalla ihmiskuntaa ei ole minkään sortin kunnianhimoa. Riittää kun joku lykkää vähän rahaa kouraan, ainoa vaan että ajan kuluessa todellisuus himmenee ja aletaan vaatimaan lisää. Yhtäkkiä yhteiskunta onkin velkaa näille vapaasurffaajille.

Ja mitähän maita nämä olivat? Eikä siihen mitään erityistä kunnianhimoa tarvita että haluaa käydä töissä, useimmille on ihan itsekunnioituksen kannalta tärkeää, että elättää itse itsensä jos siihen on mahdollisuus. Ja toisin kuin moni luulee, ei tuilla niin leveästi pääse elämään, että se keskivertoihmiselle olisi riittäväksi koettu elintaso. Suurin osa haluaa jotain muutakin kuin tuilla eläen on mahdollista saada.

Ja sitten on näitä valhelmiä jotka ei todellakaan halua töihin. Ja heitä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mä toivon että sairastut vakavaan masennukseen joka vetää sinut sängynpohjalle toimintakyvyttömäksi niin ettet suihkuun pääse. Katsotaan sitten muuttuuko näkökanta.

Minä olen kokenut kaamean lapsuuden, saanut siitä traumaperäisen stressireaktion, sairastunut toistuviin näköhermotulehduksiin ja näkö sumentunut toistuvasti, sairastunut vakavaan masennukseen.

Ja silti tehnyt graduni loppuun, tehnyt samaan aikaan töitä ja perustanut yrityksen. Opiskelin mm äänikirjoilla koska en edes nähnyt lukea.

Revi siitä.

Epäilemättä monilla on tässä maassa traumaattinen lapsuus. Sen näkee siitäkin, kuinka moni lapsi elää päihdeperheessä.

Mielestäni tämän äidin kokemukset on kuitenkin jo hyvin harvinaisia rankkuudeltaan. Harva suomalaislapsi asuu pienenä kadulla. Hänet on lisäksi adoptoitu toiseen maahan ja sitten vielä joutunut tai päässyt laitoksiin asumaan.

Se ei millään lailla oikeuta häntä heittäytymään elätiksi ja pukertamaan viittä lasta joita ei kykene elättämään, ei ole elättänyt eikä edes aio elättää.

Hänellä on sama oikeus olla äiti kuin muilllakin, mutta hönellä ei ole minkäänlaista oikeutta suoltaa lapsia ihan määrättä muiden elätettäväksi.

Mistä sinä tiedät, vaikka nettomaksajat mielellään heitäkin elättäisivät?

Miksi se sinua häiritsee itsekin loisena?

Itse ainakin elättäisin mielummin lapsia kuin syrjäytynyttä aikuista mt-tapausta. Älä siis puhu muiden puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mä toivon että sairastut vakavaan masennukseen joka vetää sinut sängynpohjalle toimintakyvyttömäksi niin ettet suihkuun pääse. Katsotaan sitten muuttuuko näkökanta.

Minä olen kokenut kaamean lapsuuden, saanut siitä traumaperäisen stressireaktion, sairastunut toistuviin näköhermotulehduksiin ja näkö sumentunut toistuvasti, sairastunut vakavaan masennukseen.

Ja silti tehnyt graduni loppuun, tehnyt samaan aikaan töitä ja perustanut yrityksen. Opiskelin mm äänikirjoilla koska en edes nähnyt lukea.

Revi siitä.

Epäilemättä monilla on tässä maassa traumaattinen lapsuus. Sen näkee siitäkin, kuinka moni lapsi elää päihdeperheessä.

Mielestäni tämän äidin kokemukset on kuitenkin jo hyvin harvinaisia rankkuudeltaan. Harva suomalaislapsi asuu pienenä kadulla. Hänet on lisäksi adoptoitu toiseen maahan ja sitten vielä joutunut tai päässyt laitoksiin asumaan.

Se ei millään lailla oikeuta häntä heittäytymään elätiksi ja pukertamaan viittä lasta joita ei kykene elättämään, ei ole elättänyt eikä edes aio elättää.

Hänellä on sama oikeus olla äiti kuin muilllakin, mutta hönellä ei ole minkäänlaista oikeutta suoltaa lapsia ihan määrättä muiden elätettäväksi.

Mistä sinä tiedät, vaikka nettomaksajat mielellään heitäkin elättäisivät?

Miksi se sinua häiritsee itsekin loisena?

Itse ainakin elättäisin mielummin lapsia kuin syrjäytynyttä aikuista mt-tapausta. Älä siis puhu muiden puolesta.

No nyt elätät molempia. Loputtomiin.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se äiti käyttäytyy kuni suomalaiset olisivat hänelle jotain velkaa?

Aivan kuin olisi meidän vika hänen lapsuus!

Totta kai, suomalaiset ovat syynä kolumbialaisten katulapsien kohtaloon:) Varsinkin silloin kun on saanut poikia täällä ison katraan kaikilla lisukkeilla;) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useissa maissa on pienimuotoisesti kokeiltu Suomen tukisysteemiä viime vuosina parin vuoden ajan. Siis sama systeemi mutta muutamalle tuhannelle vain kohdistettuna. Tuloksena se, että ihmiset lopettivat työnteon, naiset irtisanoivat itsensä koska voivat jäädä kotiin vaikka tukea tuli vähemmän kuin palkkaa. "miksi menisin töihin kun nyt pystyn olemaan myös kotona". 

Miksi Suomessa ei tajuta tätä. Ihminen on ahne ja laiska ja ottaa aina sen helpoimman vaihtoehdon jos vaan voi. Suurimmalla osalla ihmiskuntaa ei ole minkään sortin kunnianhimoa. Riittää kun joku lykkää vähän rahaa kouraan, ainoa vaan että ajan kuluessa todellisuus himmenee ja aletaan vaatimaan lisää. Yhtäkkiä yhteiskunta onkin velkaa näille vapaasurffaajille.

Ja mitähän maita nämä olivat? Eikä siihen mitään erityistä kunnianhimoa tarvita että haluaa käydä töissä, useimmille on ihan itsekunnioituksen kannalta tärkeää, että elättää itse itsensä jos siihen on mahdollisuus. Ja toisin kuin moni luulee, ei tuilla niin leveästi pääse elämään, että se keskivertoihmiselle olisi riittäväksi koettu elintaso. Suurin osa haluaa jotain muutakin kuin tuilla eläen on mahdollista saada.

Sellaista itsekunnioitusta ei tunnu suomalaisilta tukiloisilta löytyvän ja totuus löytyy ihan silmien alta. Kyllä se tukiraha näyttää riittävän HYVIN SUURELLE osalle suomalaisia. Työnhaun sijaan vaaditaan lisää tukia ja valitetaan. Totuus nyt vaan sattuu olemaan tuo. Suomessa on aika huonosti asiat kun katsoo kuinka pieni osa ihmisiä käy töissä ja pystyy itse maksamaan elämänsä ihan kokonaisuudessaan. Todellinen harvinaisuus Suomessa nykyään. Sori nyt vaan mutta suomalaiset eivät nykyvalossa ole työteliästä ja suoraselkäistä kansaa vaan niin sanotusti tilaisuus tekee varkaan myös suomalaisen kohdalla. Suomessa on menty jo niin syvälle epänormaalissa tilanteessa että ihmiset eivät edes tajua eivätkä usko että muualla maailmassa enemmistö ihmisistä pärjää todella hyvin ilman mitään tukia lapsineen. Suomessa luullaan että muualla ihmiset ovat hätää kärsimässä ilman tukia ja lehdistö tukee tätä kuvitelmaa tekemällä juttuja jotka eivät aina ole edes totta tai sitten jostakin marginaalisesta ryhmästä valehtelemalla että " tämä on tässä maassa suuuuuri ongelma, koska ei ole tukia kuten Suomessa:DDDD"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Kun ne luksukset ja nautinnot pitäisi rahoittaa ihan itse, eikä köydä muiden kukkarolla.

Velat pitäisi maksaa sen joka on ne ottanutkin, eikä lapsiakaan tarvitsisi tehdä ajatuksella, että muut loputtomiin elättää.

Et ilmeisesti tuossa katkeruuden vimmassa edes lukenut mitä edellinen kirjoitti, löysitpä sieltä vain sen hirmuisen nautinto-sanan. Miksi ensinnäkään puhut lapsista? Kyseisellä ihmisellä ei edes ole lapsia, minkä sinäkin olisit voinut todeta jos olisit vaivautunut lukemaan hänen kirjoituksensa kunnolla. Minkäänlaista luksusta hän ei myöskään ilmaissut haluavansa, tulipa nyt vain maininneeksi sen ilmeisen vihastuttavan seikan, että köyhäkin kaipaa elämäänsä joskus jotain mikä tuottaa iloa. Eivät ne kaivatut asiat useimmille köyhille ole mitään isoja ja kalliita, vaan varsin pieniä, mutta niidenkin kaipaaminen on hirveä synti tällä Suurten Maksajien palstalla. Kirjoituksesi osoitti juuri sen mitä edellinen kuvasi; köyhällä ei saisi olla yhtään mitään muuta kuin hengissäpysymiseen vaadittavat asiat. Mitään muuta, pienintäkään ei koskaan saisi toivoa.

Köyhän kannattaa mennä töihin. Silloin ei ole muillanokan koputtamista siinä mihin turhuuteen omat ansionsa lykkää.

'

Mulla olisi ehdotus: Jokainen keskisuuri ja sitä isompi yritys velvoitetaan työllistämään pitkäaikaistyöttömiä ja osatyökykyisiä. Mitä suurempi yritys, sitä enemmän on ihmisiä työllistettävä. Samoin mitä enemmän liikevoittoa, sitä enemmän työllistettävä. Velvoitteen laiminlyömisestä tulisi tuntuvat sanktiot. Vain tappiollinen toiminta vapauttaa velvoitteesta.

Osatyökykyisille ja esim. huonosta stressinsietokyvystä kärsiville jotain helppoa ja leppoisaa hommaa ja/tai osa-aikaista työtä. Kaikille kokoaikaista työtä tekeville säällinen palkka, että tulee toimeen ilman yhteiskunnan tukia. Minimipalkaksi vähintään 15 €. Kaikenlaisesta ikä- ja muusta syrjinnästä huomattavat sakot yrityksille. Osakkeenomistajien isot voitot pois, rahat yrityksen toiminnan tukemiseen ja työntekijöiden palkkoihin. Toimitusjohtajille ja muulle johtoportaalle palkanalennukset, nekin rahat yhteiseen hyvään.

Köyhyys ja tukien varassa makaaminen on tämän jälkeen vähentynyt huomattavasti.

KUKAAN yrittäjä ei halua tällaisia ihmisiä riesakseen.

Ei haluakaan, ja tästä päästäänkin sitten juuri siihen mitä minäkin olen täällä, huonolla menestyksellä, yrittänyt tolkuttaa: töihin ei erilaisten rajoitteiden tai ihan vain vähän korkeamman iän kanssa noin vain mennä vaikka olisi omaa motivaatiota kuinka paljon tahansa. Eli kuinka se työttömyys silloin on omaa laiskuutta ja piittaamattomuutta kuten täällä väitetään?

Työttömänä roikkuu vuodesta toiseen vaikka kuinka paljon ihmisiä, joilla ei käytännössä ole enää mitään asiaa työmarkkinoille, mutta eläkkeellekään he eivät pääse. Kirjoitin tästä jo aiemminkin, kuuluisin erilaisten oppimisvaikeuksieni kanssa itsekin tuohon joukkoon ellen olisi onnellisen sattuman kautta saanut töitä.

eri

Miksi ihmisiä päästetään tähän tukiputkeen , jossa vuosikymmeniä voi olla jouten tai hyvin lyhytkestoisia työsuhteita, kun ei "löydy" hyväpalkkaista ja helppoa eikä muutoin sopivaa työtä tempperamentille. Jotain työtä pitäisi tehdä pientä palkkaa vastaan yhteiskunnan velvoittamana vaikka vanhusten ulkoilutusta ettei irtaantuisi yhteiskunnasta ja tulisi ymmärrys, että ainoa keino päästä eroon köyhyydestä ja syrjäytymisestä on koulutus ja työnteko.

Meillä 5 hlö,kaksi aikuista ja lapset.

Me aikuiset käymme töissä.

Huomenna tipahtaa palkka verojen jälkeen tilille,1240€+loppukuusta lapsilisät 336€ ..

Miehen palkastan maksetaan asuminen,vakuutukset,sähköt ja yhden lapsen harrastuksen lisenssit ja siihen vielä vakuutukset(onneksi nämä ei ole kuitenkaan joka kuukausi maksettavana,vakuutukset meinaan)

Mun palkalla maksetaan ns.eläminen ja puhelinlaskut sekä lasten mahdolliset lääkekulut ja yhden lapsen jatkuva lääkitys.

Ennen seuraavaa palkkapäivää saa viimeisen viikon kituutella 20€...

Kyllä taas lyö vasten kasvoja..

Huomenna vihdosta viimein pääsee taas ruokakauppaan..kurkku meidän kylän kaupassa 6€ ja risat kilolta,tomaatit yli 7€ ...

Koronan takia jouduin vaihtamaan hyvä palkkaisen työni pois..työt loppui..otin heti töitä mistä sain ja nyt mennään näillä..

Henkisesti raskasta.

Ei olla toimeentulon asiakkaita..diakonista onneksi saa kuivamuona kasseja.

Miten tähän NS. Tukiputkeen pääsee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Kun ne luksukset ja nautinnot pitäisi rahoittaa ihan itse, eikä köydä muiden kukkarolla.

Velat pitäisi maksaa sen joka on ne ottanutkin, eikä lapsiakaan tarvitsisi tehdä ajatuksella, että muut loputtomiin elättää.

Et ilmeisesti tuossa katkeruuden vimmassa edes lukenut mitä edellinen kirjoitti, löysitpä sieltä vain sen hirmuisen nautinto-sanan. Miksi ensinnäkään puhut lapsista? Kyseisellä ihmisellä ei edes ole lapsia, minkä sinäkin olisit voinut todeta jos olisit vaivautunut lukemaan hänen kirjoituksensa kunnolla. Minkäänlaista luksusta hän ei myöskään ilmaissut haluavansa, tulipa nyt vain maininneeksi sen ilmeisen vihastuttavan seikan, että köyhäkin kaipaa elämäänsä joskus jotain mikä tuottaa iloa. Eivät ne kaivatut asiat useimmille köyhille ole mitään isoja ja kalliita, vaan varsin pieniä, mutta niidenkin kaipaaminen on hirveä synti tällä Suurten Maksajien palstalla. Kirjoituksesi osoitti juuri sen mitä edellinen kuvasi; köyhällä ei saisi olla yhtään mitään muuta kuin hengissäpysymiseen vaadittavat asiat. Mitään muuta, pienintäkään ei koskaan saisi toivoa.

Köyhän kannattaa mennä töihin. Silloin ei ole muillanokan koputtamista siinä mihin turhuuteen omat ansionsa lykkää.

'

Mulla olisi ehdotus: Jokainen keskisuuri ja sitä isompi yritys velvoitetaan työllistämään pitkäaikaistyöttömiä ja osatyökykyisiä. Mitä suurempi yritys, sitä enemmän on ihmisiä työllistettävä. Samoin mitä enemmän liikevoittoa, sitä enemmän työllistettävä. Velvoitteen laiminlyömisestä tulisi tuntuvat sanktiot. Vain tappiollinen toiminta vapauttaa velvoitteesta.

Osatyökykyisille ja esim. huonosta stressinsietokyvystä kärsiville jotain helppoa ja leppoisaa hommaa ja/tai osa-aikaista työtä. Kaikille kokoaikaista työtä tekeville säällinen palkka, että tulee toimeen ilman yhteiskunnan tukia. Minimipalkaksi vähintään 15 €. Kaikenlaisesta ikä- ja muusta syrjinnästä huomattavat sakot yrityksille. Osakkeenomistajien isot voitot pois, rahat yrityksen toiminnan tukemiseen ja työntekijöiden palkkoihin. Toimitusjohtajille ja muulle johtoportaalle palkanalennukset, nekin rahat yhteiseen hyvään.

Köyhyys ja tukien varassa makaaminen on tämän jälkeen vähentynyt huomattavasti.

KUKAAN yrittäjä ei halua tällaisia ihmisiä riesakseen.

Olet siis kaikki Suomen yrittäjätkin, kun puhut heidän suullaan? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu vahvistaa sitä ajatusta, että teen itsem*rhan sitten kun olen niin vanha etten enää pysty työhön. Minä nimittäin tiedän, että siinä vaiheessa joudun hakemaan tukia, koska saan vähän vajaa 10€ tuntipalkkaa ja siitä ei kerry sellaista eläkettä, että sillä elää. Koska olen sitten ison osan ihmisistä silmissä moskaa, jätettä, kuppaaja, elätti, tukirotta, mitä näitä nyt on tässäkin keskustelussa mainittu, niin en todellakaan halua elää.

Tai ehkä täällä kommentoivien mielestä pitäisi päästää itsensä päiviltä jo nyt, olenhan nytkin todella pienituloinen, rumakin olen ja myös tyhmä (oppimisvaikeudet), eli sellainen jolla ei ainakaan tämän palstan mukaan ole mitään ihmisarvoa.

Älä viitsi uhriutua. Sinun elämänvalintasi ja -tyylisi tuskin on sama kuin tällä perheellä. Sinä käyt kuitenkin töissä kun vielä pystyt etkä ole heti parikymppisenä heittäytynyt tukisysteemiin.

Minä käyn töissä tasan sen ansiosta, että satuin henkilökohtaisesti tuntemaan ihmisen joka viitsi ja uskalsi minut palkata. Jos en olisi tuntenut, niin tuskin olisin nyt töissä, koska ei lähes kehitysvammaisen kognitiivisilla kyvyillä varustettu ihminen kuten minä edes pysty tekemään moniakaan töitä, saati että tällainen ihminen uskallettaisiin palkata kun normaalejakin on saatavilla. Ei minulla ole mitään varaa ylentää itseäni jotenkin fiksummaksi kuin ne, joilla ei ole työtä. Työhön kun ei tosiaan noin vain mennä vaikka kuinka olisi motivaatiota, pitää löytyä myös se työnantaja joka haluaa palkata.

Ja mitä uhriutumista se on jos päättää tehdä sen ratkaisun mikä ilmeisesti olisi tänne kirjoittavien mielestä hyvä meille vähävaraisille?

Tuskin kukaan toivoo sinun tai dokkarin perheen kuolemaa. Ihmiset arvostelevat heidän asennettaan ja kykenemättömyyttään ottaa vastuuta tietyistä asioista. Ja toivovat että ottaisivat sen vastuun. Älä lue liikaa rivien välistä.

Olen eri vastaaja, mutta kyllä asenne köyhiä kohtaan on ollut aika hirveää viime vuosina, ei vain esim. somessa, vaan ihan yleisesti, tämä palsta kylläkin varmaan pahin kaikista. En olisi viime vuosituhannella osannut kuvitella, miten kovaksi ja armottomaksi asenteet voivat Suomessa mennä.

Itsestänikin on välillä tuntunut, että monet ihmiset varmaan olisivat mielissään, jos kuolisin pois. Näin siitä huolimatta, että olen varmaan monien mielestä "kunnollinen" köyhä siinä mielessä, että minulla ei ole lapsia, ei lemmikkejä, ei tatuointeja, en käytä päihteitä eikä ole muitakaan addiktioita, en osta merkkituotteita. Kodinkoneita on vähän ja nekin vanhoja, ei uusinta viihde-elektroniikkaa, vaatteet enimmäkseen kirpparilta. Syön terveellistä ruokaa, en osta eineksiä, sipsejä, limsoja jne... ollenkaan.

Mutta jos kertoisin, mihin pienet roposeni käytän, niin olen saletti, että porukka alkaisi valittaa ainakin tällä palstalla. Käyttäisin rahojani erittäin tyhmästi ja täysin turhiin asioihin. Pointti nimittäin on, että köyhällä ei saisi olla elämässä juuri mitään. Kaikkein vähiten sellaista, joka tuottaa sille köyhälle jotain iloa tai nautintoa. Kaikkein parasta olisi, jos köyhä kärsisi mahdollisimman paljon. Tämä tuntuu oikeasti olevan monen näkemys ja toive.  Enkä usko, että olisin kauhean yllättynyt, jos joku oikeasti toivoisi sitä kuolemaa köyhille.

Kun ne luksukset ja nautinnot pitäisi rahoittaa ihan itse, eikä köydä muiden kukkarolla.

Velat pitäisi maksaa sen joka on ne ottanutkin, eikä lapsiakaan tarvitsisi tehdä ajatuksella, että muut loputtomiin elättää.

Et ilmeisesti tuossa katkeruuden vimmassa edes lukenut mitä edellinen kirjoitti, löysitpä sieltä vain sen hirmuisen nautinto-sanan. Miksi ensinnäkään puhut lapsista? Kyseisellä ihmisellä ei edes ole lapsia, minkä sinäkin olisit voinut todeta jos olisit vaivautunut lukemaan hänen kirjoituksensa kunnolla. Minkäänlaista luksusta hän ei myöskään ilmaissut haluavansa, tulipa nyt vain maininneeksi sen ilmeisen vihastuttavan seikan, että köyhäkin kaipaa elämäänsä joskus jotain mikä tuottaa iloa. Eivät ne kaivatut asiat useimmille köyhille ole mitään isoja ja kalliita, vaan varsin pieniä, mutta niidenkin kaipaaminen on hirveä synti tällä Suurten Maksajien palstalla. Kirjoituksesi osoitti juuri sen mitä edellinen kuvasi; köyhällä ei saisi olla yhtään mitään muuta kuin hengissäpysymiseen vaadittavat asiat. Mitään muuta, pienintäkään ei koskaan saisi toivoa.

Köyhän kannattaa mennä töihin. Silloin ei ole muillanokan koputtamista siinä mihin turhuuteen omat ansionsa lykkää.

'

Mulla olisi ehdotus: Jokainen keskisuuri ja sitä isompi yritys velvoitetaan työllistämään pitkäaikaistyöttömiä ja osatyökykyisiä. Mitä suurempi yritys, sitä enemmän on ihmisiä työllistettävä. Samoin mitä enemmän liikevoittoa, sitä enemmän työllistettävä. Velvoitteen laiminlyömisestä tulisi tuntuvat sanktiot. Vain tappiollinen toiminta vapauttaa velvoitteesta.

Osatyökykyisille ja esim. huonosta stressinsietokyvystä kärsiville jotain helppoa ja leppoisaa hommaa ja/tai osa-aikaista työtä. Kaikille kokoaikaista työtä tekeville säällinen palkka, että tulee toimeen ilman yhteiskunnan tukia. Minimipalkaksi vähintään 15 €. Kaikenlaisesta ikä- ja muusta syrjinnästä huomattavat sakot yrityksille. Osakkeenomistajien isot voitot pois, rahat yrityksen toiminnan tukemiseen ja työntekijöiden palkkoihin. Toimitusjohtajille ja muulle johtoportaalle palkanalennukset, nekin rahat yhteiseen hyvään.

Köyhyys ja tukien varassa makaaminen on tämän jälkeen vähentynyt huomattavasti.

KUKAAN yrittäjä ei halua tällaisia ihmisiä riesakseen.

Ja töihin pitäisi silti näidenkin mennä eikä lusmuilla tukien varassa. Mikä siis ratkaisuksi?