Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?
Hyviä pointteja
Kommentit (4664)
Vierailija kirjoitti:
Perheen äiti on taitava manipuloija. Nyyhkytarinat käynnistyy kuin napista painamalla.
Isä vaikuttaa riutuneelta ja enemmän palvelijalta kuin aviomieheltä.
Minä en ihmettelisi vaikka isä joku kaunis päivä lähtisi kälppimään. Kun joku raja ylittyy peruuttamattomasti, ei sen yli palata taaksepäin enää koskaan
Äiti puolestaan elää traumaansa uusiksi joka päivä, joka päivä hän on se samainen avuton pikkutyttö joka ei itse voi vaikuttaa siihen, mitä hänelle tapahtuu. Trauma usein lukitsee osia ihmisen psyykeestä siihen hetkeen ja siihen ikään kun se ensimmäisen kerran tapahtui. Patricia ei ole vastuussa siitä, mitä hänelle tapahtui, mutta on vastuussa itse tekemistään valinnoista. Tämän sanon itsekin traumataustaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen äiti on taitava manipuloija. Nyyhkytarinat käynnistyy kuin napista painamalla.
Isä vaikuttaa riutuneelta ja enemmän palvelijalta kuin aviomieheltä.
Minä en ihmettelisi vaikka isä joku kaunis päivä lähtisi kälppimään. Kun joku raja ylittyy peruuttamattomasti, ei sen yli palata taaksepäin enää koskaan
Äiti puolestaan elää traumaansa uusiksi joka päivä, joka päivä hän on se samainen avuton pikkutyttö joka ei itse voi vaikuttaa siihen, mitä hänelle tapahtuu. Trauma usein lukitsee osia ihmisen psyykeestä siihen hetkeen ja siihen ikään kun se ensimmäisen kerran tapahtui. Patricia ei ole vastuussa siitä, mitä hänelle tapahtui, mutta on vastuussa itse tekemistään valinnoista. Tämän sanon itsekin traumataustaisena.
Hän on vastuussa lapsistaan.
Ettekö te idiootit voi lakata kasaamasta noita kymmenien kommenttien pyramideja! Mun puhelin ei niitä pysty piilottamaan vaan näyttää koko hirviöketjun.
Poistakaa muut ja jättäkää vain se mihin vastaatte. Pilaatte koko ketjun muilta :(
Ymmärrän että moni ihan fiksu nainen ihmettelee miten eivät löydä mieskaveria, kun tämä keijukainen hännän kanssa onnistui nappaamaan siistin miehen. Ja missä lasten isä?
Mistä on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te idiootit voi lakata kasaamasta noita kymmenien kommenttien pyramideja! Mun puhelin ei niitä pysty piilottamaan vaan näyttää koko hirviöketjun.
Poistakaa muut ja jättäkää vain se mihin vastaatte. Pilaatte koko ketjun muilta :(
Ihana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen äiti on taitava manipuloija. Nyyhkytarinat käynnistyy kuin napista painamalla.
Isä vaikuttaa riutuneelta ja enemmän palvelijalta kuin aviomieheltä.
Minä en ihmettelisi vaikka isä joku kaunis päivä lähtisi kälppimään. Kun joku raja ylittyy peruuttamattomasti, ei sen yli palata taaksepäin enää koskaan
Äiti puolestaan elää traumaansa uusiksi joka päivä, joka päivä hän on se samainen avuton pikkutyttö joka ei itse voi vaikuttaa siihen, mitä hänelle tapahtuu. Trauma usein lukitsee osia ihmisen psyykeestä siihen hetkeen ja siihen ikään kun se ensimmäisen kerran tapahtui. Patricia ei ole vastuussa siitä, mitä hänelle tapahtui, mutta on vastuussa itse tekemistään valinnoista. Tämän sanon itsekin traumataustaisena.
Hän on vastuussa lapsistaan.
Kahdesta lapsestaan jos ei ole adoptoinut noita kolmea vanhempaa. Jännä nähdä miten sitten rouva selviää.
Sillä mutsilla ei kyllä ollut taatusi jäänyt yhtään ateriaa syömättä. Olihan sillä toki sydämen vajaatoimintakin, mutta johtuiko sekin siitä ylipainosta vai mistä sitten....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen äiti on taitava manipuloija. Nyyhkytarinat käynnistyy kuin napista painamalla.
Isä vaikuttaa riutuneelta ja enemmän palvelijalta kuin aviomieheltä.
Minä en ihmettelisi vaikka isä joku kaunis päivä lähtisi kälppimään. Kun joku raja ylittyy peruuttamattomasti, ei sen yli palata taaksepäin enää koskaan
Äiti puolestaan elää traumaansa uusiksi joka päivä, joka päivä hän on se samainen avuton pikkutyttö joka ei itse voi vaikuttaa siihen, mitä hänelle tapahtuu. Trauma usein lukitsee osia ihmisen psyykeestä siihen hetkeen ja siihen ikään kun se ensimmäisen kerran tapahtui. Patricia ei ole vastuussa siitä, mitä hänelle tapahtui, mutta on vastuussa itse tekemistään valinnoista. Tämän sanon itsekin traumataustaisena.
Hän on vastuussa lapsistaan.
Kahdesta lapsestaan jos ei ole adoptoinut noita kolmea vanhempaa. Jännä nähdä miten sitten rouva selviää.
Kenen lapsia noi siis on?
Onko ne rouvan näköiset teinit tuon miehen? Kun täällä ketjussa perheen tunteva sanoi, että kaikki viisi on naisen, mutta vain kaksi vikaa miehen. Ja että noilla vanhemmilla lapsilla on elossa oleva työssä käyvä isä, vaikka nainen netissä onkin selittänyt, että se isä olisi kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen äiti on taitava manipuloija. Nyyhkytarinat käynnistyy kuin napista painamalla.
Isä vaikuttaa riutuneelta ja enemmän palvelijalta kuin aviomieheltä.
Minä en ihmettelisi vaikka isä joku kaunis päivä lähtisi kälppimään. Kun joku raja ylittyy peruuttamattomasti, ei sen yli palata taaksepäin enää koskaan
Äiti puolestaan elää traumaansa uusiksi joka päivä, joka päivä hän on se samainen avuton pikkutyttö joka ei itse voi vaikuttaa siihen, mitä hänelle tapahtuu. Trauma usein lukitsee osia ihmisen psyykeestä siihen hetkeen ja siihen ikään kun se ensimmäisen kerran tapahtui. Patricia ei ole vastuussa siitä, mitä hänelle tapahtui, mutta on vastuussa itse tekemistään valinnoista. Tämän sanon itsekin traumataustaisena.
Mietin että onkohan perheen äiti saanut koskaan todellista apua traumojensa hoitoon. Suomessa psykiatrinen hoito ei ole vieläkään riittävää ja laadukasta. Traumojen hoitoon ei riitä se että käy pari kertaa kuussa juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, tarvittaisiin osaava traumaterapeutti ja riittävän tiheä ja pitkä hoitosuhde. Muuten ongelmat pitkittyy ja kroonistuu. Se näkyy sitten monenlaisina elämänhallinnan ongelmina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen äiti on taitava manipuloija. Nyyhkytarinat käynnistyy kuin napista painamalla.
Isä vaikuttaa riutuneelta ja enemmän palvelijalta kuin aviomieheltä.
Minä en ihmettelisi vaikka isä joku kaunis päivä lähtisi kälppimään. Kun joku raja ylittyy peruuttamattomasti, ei sen yli palata taaksepäin enää koskaan
Äiti puolestaan elää traumaansa uusiksi joka päivä, joka päivä hän on se samainen avuton pikkutyttö joka ei itse voi vaikuttaa siihen, mitä hänelle tapahtuu. Trauma usein lukitsee osia ihmisen psyykeestä siihen hetkeen ja siihen ikään kun se ensimmäisen kerran tapahtui. Patricia ei ole vastuussa siitä, mitä hänelle tapahtui, mutta on vastuussa itse tekemistään valinnoista. Tämän sanon itsekin traumataustaisena.
Mietin että onkohan perheen äiti saanut koskaan todellista apua traumojensa hoitoon. Suomessa psykiatrinen hoito ei ole vieläkään riittävää ja laadukasta. Traumojen hoitoon ei riitä se että käy pari kertaa kuussa juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, tarvittaisiin osaava traumaterapeutti ja riittävän tiheä ja pitkä hoitosuhde. Muuten ongelmat pitkittyy ja kroonistuu. Se näkyy sitten monenlaisina elämänhallinnan ongelmina.
Hän on edelleen vastuussa ihan itse. Nyt vastuunkantajiksi joutuu nuo lapset.
Vierailija kirjoitti:
Voi toi perheen rahatillanekin lyödä semmoisen stressin että ei kykene aina syömään. Isä tuntee enemmän vastuuta tilanteesta koska ollut se joka hoitanut perheen laskut jne. Myös vammasen lapsen saanti lisää riskiä masentua.
Paikkakunnan kirkko, seurakunta vois hyvinkin auttaa ruoka avulla.
Ei pidä myöskään unohtaa että työttömäksi joutuminen, syystä tai toisessa, voi lyödä päälle kriisireaktion.
Voihan ton perheen varmasti löytää googlettamallakin, ja itse privaatisti, anonyymista laittaa apua.
No en taatusti auta enää yhtään enempää kuin noille veroista jo kupataan. Menkööt töihin, ei siellä kotona kahta tarvita. Omat ulosotot ei ole mikään syy jättäytyä kotiin, töitä pääkaupunkiseudulla kyllä saa (ennen kuin joku huomauttaa, asumme itsekin Kirkkonummella ja käymme töissä Helsingissä, se on ihan mahdollista).
Lapset tuolta pitäisi viedä jonnekin kuntoutukseen oppimaan vastuunkantoa ja normaalia elämää, ettei heistä kasva samanlaisia.
Minulla on traumaperäinen stressihäiriö, enkä ole siihen saanut koskaan mitään apua.
Ja silti osasin laskea sen verran, että lapsia on vain kaksi. Koira on, mutta alle kymmenkiloinen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on traumaperäinen stressihäiriö, enkä ole siihen saanut koskaan mitään apua.
Ja silti osasin laskea sen verran, että lapsia on vain kaksi. Koira on, mutta alle kymmenkiloinen.
Se että sinä osaat ei tarkoita että kaikki osaisivat. Traumat näkyy eri ihmisillä eri tavalla. Eräs kaltoinkohtelun ja hylkäämisen seuraus on se että ihmisestä tulee kova ja empatiakyvytön. Se on lapsuuden selviytymiskeino joka näkyy aikuisuudessa heikkouden halveksuntana ja tuomitsemisena. Moni kuvittelee olevansa vahva vaikka todellisuudessa on vain kova. Todellinen vahvuus on sitä että myöntää heikkoutensa ja uskaltaa olla tarvitseva. Ja antaa muidenkin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on traumaperäinen stressihäiriö, enkä ole siihen saanut koskaan mitään apua.
Ja silti osasin laskea sen verran, että lapsia on vain kaksi. Koira on, mutta alle kymmenkiloinen.
Se että sinä osaat ei tarkoita että kaikki osaisivat. Traumat näkyy eri ihmisillä eri tavalla. Eräs kaltoinkohtelun ja hylkäämisen seuraus on se että ihmisestä tulee kova ja empatiakyvytön. Se on lapsuuden selviytymiskeino joka näkyy aikuisuudessa heikkouden halveksuntana ja tuomitsemisena. Moni kuvittelee olevansa vahva vaikka todellisuudessa on vain kova. Todellinen vahvuus on sitä että myöntää heikkoutensa ja uskaltaa olla tarvitseva. Ja antaa muidenkin olla.
En minä ole kova tai empatiakyvytön. Tunnen syvää empatiaa noita lapsia kohtaan.
Mutta tuo ns äiti on edesvastuuton paska. Ja hän ei muuta teekään kuin uskalla olla tarvitseva.
Traumataustainen ihminen tarvitsisi tuekseen moniammatillista osaamista. Ensin tietenkin traumaterapiaa ja vähitellen siihen rinnalle ammatillista kuntoutusta ja tukea arjenhallintaan.
Vierailija kirjoitti:
Traumataustainen ihminen tarvitsisi tuekseen moniammatillista osaamista. Ensin tietenkin traumaterapiaa ja vähitellen siihen rinnalle ammatillista kuntoutusta ja tukea arjenhallintaan.
Potkun persuuksiin ja tuet pois.
Ja kaiken tuon hömpän suoltajat pois veronmaksajien kustantamilta palkkalistoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on traumaperäinen stressihäiriö, enkä ole siihen saanut koskaan mitään apua.
Ja silti osasin laskea sen verran, että lapsia on vain kaksi. Koira on, mutta alle kymmenkiloinen.
Se että sinä osaat ei tarkoita että kaikki osaisivat. Traumat näkyy eri ihmisillä eri tavalla. Eräs kaltoinkohtelun ja hylkäämisen seuraus on se että ihmisestä tulee kova ja empatiakyvytön. Se on lapsuuden selviytymiskeino joka näkyy aikuisuudessa heikkouden halveksuntana ja tuomitsemisena. Moni kuvittelee olevansa vahva vaikka todellisuudessa on vain kova. Todellinen vahvuus on sitä että myöntää heikkoutensa ja uskaltaa olla tarvitseva. Ja antaa muidenkin olla.
Lässyn lässyn. Ei tuo ole heikko, vaan vaativa ja kuulemma aika aggressiivinenkin nainen, joka on heittäytynyt passattavaksi ja elätettäväksi. Veronmaksajat maksavat hänelle kaiken, eikä mikään riitä. Mies on vätys joka välttelee omien velkojiensa maksua, eikä uskalla sanoa sille naiselle, että nyt riittää.
Lapsia minä säälin, hyvin oli opetettu se vaatiminen ja uhriutuminen jo ihan pienelle. Tuosta kodista on lähes mahdotonta kasvaa sen enempää onnelliseksi ihmiseksi kuin minkäänlaiseksi veronmaksajaksi.
Tämä yhteiskunta tulee kaatumaan näihin vapaamatkustajiin. Ja siinä kärsivät eniten ne oikeasti heikot, jotka ei oikeasti pysty menemään töihin.
Vierailija kirjoitti:
Traumataustainen ihminen tarvitsisi tuekseen moniammatillista osaamista. Ensin tietenkin traumaterapiaa ja vähitellen siihen rinnalle ammatillista kuntoutusta ja tukea arjenhallintaan.
Tämä ja sitten vielä se että joku koordinoi kaikkia yhteistyötahoja niin että jollain on kokonaiskuva sen ihmisen tilanteesta. Liikaa pompotellaan virkailijalta ja luukulta toiselle. Ihminen jää kiinni traumaansa ja sen seurauksiin jos ei saa ajoissa riittävää apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on traumaperäinen stressihäiriö, enkä ole siihen saanut koskaan mitään apua.
Ja silti osasin laskea sen verran, että lapsia on vain kaksi. Koira on, mutta alle kymmenkiloinen.
Se että sinä osaat ei tarkoita että kaikki osaisivat. Traumat näkyy eri ihmisillä eri tavalla. Eräs kaltoinkohtelun ja hylkäämisen seuraus on se että ihmisestä tulee kova ja empatiakyvytön. Se on lapsuuden selviytymiskeino joka näkyy aikuisuudessa heikkouden halveksuntana ja tuomitsemisena. Moni kuvittelee olevansa vahva vaikka todellisuudessa on vain kova. Todellinen vahvuus on sitä että myöntää heikkoutensa ja uskaltaa olla tarvitseva. Ja antaa muidenkin olla.
Lässyn lässyn. Ei tuo ole heikko, vaan vaativa ja kuulemma aika aggressiivinenkin nainen, joka on heittäytynyt passattavaksi ja elätettäväksi. Veronmaksajat maksavat hänelle kaiken, eikä mikään riitä. Mies on vätys joka välttelee omien velkojiensa maksua, eikä uskalla sanoa sille naiselle, että nyt riittää.
Lapsia minä säälin, hyvin oli opetettu se vaatiminen ja uhriutuminen jo ihan pienelle. Tuosta kodista on lähes mahdotonta kasvaa sen enempää onnelliseksi ihmiseksi kuin minkäänlaiseksi veronmaksajaksi.
Tämä yhteiskunta tulee kaatumaan näihin vapaamatkustajiin. Ja siinä kärsivät eniten ne oikeasti heikot, jotka ei oikeasti pysty menemään töihin.
Miten niin "kuulemma aika aggressiivinenkin"?
Tai lisää. Ja lisää.