Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Toisaalta sitten esim yliopistolle sieltä tulee matkaa ja suoraa yhteyttä julkisilla ei ole. Matkustamiseen kuluu aikaa ja rahaa. Toisaalta taas täytyy huomioida myös lasten hoitopaikat ja koulu sekä se missä Lasten isä asuu.

Sieltä kulkee juna ja yliopistolle pääsee jopa nopeammin kuin esimerkiksi Ullanlinnasta tai Munkkiniemestä.

Siellä on päivähoito ja koulu ja se lasten isäkin voi muuttaa lähemmäs.

Aivan. Ensiksi on päästävä sinne juna-asemalle. Sitten junalla keskustaan ja siitä sitten kolmannella yhteydellä eteenpäin. Mitä reittiä duosittelisit esim. Martinlaakso -viikin kampus tai Martinlaakso-Otaniemi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Toisaalta sitten esim yliopistolle sieltä tulee matkaa ja suoraa yhteyttä julkisilla ei ole. Matkustamiseen kuluu aikaa ja rahaa. Toisaalta taas täytyy huomioida myös lasten hoitopaikat ja koulu sekä se missä Lasten isä asuu.

Sieltä kulkee juna ja yliopistolle pääsee jopa nopeammin kuin esimerkiksi Ullanlinnasta tai Munkkiniemestä.

Siellä on päivähoito ja koulu ja se lasten isäkin voi muuttaa lähemmäs.

Aivan. Ensiksi on päästävä sinne juna-asemalle. Sitten junalla keskustaan ja siitä sitten kolmannella yhteydellä eteenpäin. Mitä reittiä duosittelisit esim. Martinlaakso -viikin kampus tai Martinlaakso-Otaniemi.

Martinlaaksossa ei ole sellaista kolkkaa, etteikö sieltä kävelisi helposti asemalle.

Jos opiskelee Viikissä, kannattaa etsiä ne halvat asunnot esimerkiksi Mellunmäestä tai Puotinharjusta. Moelmmista on fillarimatka Viikkiin.

Jos opiskelee Otaniemessä, halpoja asuntoja löytyy esimerkiksi Espoon keskuksesta tai Kivenlahdesta.

Martinlaakso-Viikki:

noin 40 minsaa

Martinlaakso-Otaniemi:

noin 50 minsaa

Lähde: HSL.

Asuimme Martinlaaksossa kun mieheni opiskeli Otaniemessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia jota nyt kritisoin, on se että pariskunta hankkii tietoisesti lisää lapsia, vaikka rahatilanne on erittäin huono. Vaikka kukaan ei voi kieltää keneltäkään lisääntymistä, niin kyllähän oman järjenkin pitäisi kertoa että milloin se ei ole kannattavaa. Moni työssäkäyväkin pari jättää lapsimäärän toivomaansa pienemmäksi, että olisi varaa elättää perhe kohtuullisesti.

Tällä perheellä ei ilmeisesti ole varaa edes perusasioihin, jos kerran isä jättää jopa useiden päivien ajan syömättä että muille riittää ruokaa. Siksi onkin aika outo asenne heillä perhekoon suhteen, ikään kuin perheen elatus ei olisi heidän omalla vastuullaan ihan ensisijaisesti. Siksi olen vahvasti eri mieltä heidän kanssaan siitä, että lapsia pitää hankkia haluamansa määrä vain siksi että siihen on oikeus.

Mikäli taloudellinen tilanne on yhtä huolestuttava kuin mitä isä ja äiti kertovat, niin toivon että lastensuojelu jollain tavalla ainakin seuraa perheen tilannetta. Lasten ei kuuluisi joutua miettimään, että riittääkö ruoka tai saankohan tänä vuonna uusia ehjiä vaatteita.

On sinulla kyllä valtava viha perheen nuorimmaisia kohtaan. 🥶

Mikä saa ihmisen vihaamaan pieniä lapsia noin suurella antaumuksella?

Paasaatko muuten samalla hurmoksella muualta tulleita jättiperheen kasvattajia vastaan? Vai onko eri asia?

Miatä ihmeestä sinä puhut?

Eri

Siitä että monen kirjoittajan mielestä perheen nuorimmaiset eivät olisi saaneet syntyä. Minusta he ovat aivan ihania ja maailma olisi ankeampi ilman heitä. Mieluummin olisivat nämä palstan ruttunaamat saaneet jäädä syntymättä.

Kenenkään ei pidä tehdä enempää lapsia kuin pystyy ITSE elättämään.

Ja koskeeko tämä myös niitä jotka tarvitsevat tulkkipalveluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia jota nyt kritisoin, on se että pariskunta hankkii tietoisesti lisää lapsia, vaikka rahatilanne on erittäin huono. Vaikka kukaan ei voi kieltää keneltäkään lisääntymistä, niin kyllähän oman järjenkin pitäisi kertoa että milloin se ei ole kannattavaa. Moni työssäkäyväkin pari jättää lapsimäärän toivomaansa pienemmäksi, että olisi varaa elättää perhe kohtuullisesti.

Tällä perheellä ei ilmeisesti ole varaa edes perusasioihin, jos kerran isä jättää jopa useiden päivien ajan syömättä että muille riittää ruokaa. Siksi onkin aika outo asenne heillä perhekoon suhteen, ikään kuin perheen elatus ei olisi heidän omalla vastuullaan ihan ensisijaisesti. Siksi olen vahvasti eri mieltä heidän kanssaan siitä, että lapsia pitää hankkia haluamansa määrä vain siksi että siihen on oikeus.

Mikäli taloudellinen tilanne on yhtä huolestuttava kuin mitä isä ja äiti kertovat, niin toivon että lastensuojelu jollain tavalla ainakin seuraa perheen tilannetta. Lasten ei kuuluisi joutua miettimään, että riittääkö ruoka tai saankohan tänä vuonna uusia ehjiä vaatteita.

On sinulla kyllä valtava viha perheen nuorimmaisia kohtaan. 🥶

Mikä saa ihmisen vihaamaan pieniä lapsia noin suurella antaumuksella?

Paasaatko muuten samalla hurmoksella muualta tulleita jättiperheen kasvattajia vastaan? Vai onko eri asia?

Miatä ihmeestä sinä puhut?

Eri

Siitä että monen kirjoittajan mielestä perheen nuorimmaiset eivät olisi saaneet syntyä. Minusta he ovat aivan ihania ja maailma olisi ankeampi ilman heitä. Mieluummin olisivat nämä palstan ruttunaamat saaneet jäädä syntymättä.

Kenenkään ei pidä tehdä enempää lapsia kuin pystyy ITSE elättämään.

Ja koskeeko tämä myös niitä jotka tarvitsevat tulkkipalveluja?

Koskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Kummallista huutelua. Kuten sanottu, tilanne oli väliaikainen ja itse pääsin ylös suojaavien tekijöiden vuoksi. Mikäli olisi ollut mielenterveys- tai terveysongelmia, niin voin kuvitella miten vaikeaa olisi ollut tehdä se duuni päästä ylös sieltä. Olisiko ollut voimia? Epäilen.

Ja koska kyse oli tosiaan lapsiperheestä ja erosta, niin kummallisia kommentteja että pitäisi muualle muuttaa. Olisiko mun pitänyt jättää lapset perästä? Toisella oli päiväkoti ja toisella koulu, ja lapsilla tosiaan isä. Lapset olisivat tälläisessä tilanteessa jääneet tosiaan isälleen, mutta itse en ollut sellaiseen valmis joten asuttiin yksiössä. En mä siitä valittanut, tiesin että joskus x vuoden päästä asiat on toisin.

Mun mielestä on huono huudella jos ei ole oikeasti jäänyt ikinä ilman mitään. Kaikilla ei ole voimia ja kykyjä päästä ylös. Olen samaa mieltä, että huonoa elämänhallinta, liikaa lapsia jne. Kun on lusikalla annettu niin voiko kauhalla vaatia? Huono-osaisuus periytyy. Samoin hyväosaisuus.

Itse olen hyväosainen ja silloin se vasta selvisi tarkemmin, kun jäi todella huonoon taloudelliseen tilanteeseen. Sinähän voi joutua myös keskiluokka työttömyyden, sairastelun, talouskriisin ym takia.

Mistähän ihmeestä sinä kuvittelet että muut ei olisi kokeneet ikinä mitään.

Ethän sinä ole kokenut yhtään mitään, päätit opiskella lasten kanssa, vanhemmat tukiverkkona ja asiat todella todella todella hyvin.

Ja mitä tulee noihin ruikutuksiin kuinka lapset jakaa sängyn (tilapäisesti) niin mun lapset HALUSI nukkua yhdessä lapsina. Toinen nukkui sängyssään, toinen vuodevaatelaatikossa.

Martinlaaksosta on suora bussiyhteys Otaniemeen 555 vuorolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Kummallista huutelua. Kuten sanottu, tilanne oli väliaikainen ja itse pääsin ylös suojaavien tekijöiden vuoksi. Mikäli olisi ollut mielenterveys- tai terveysongelmia, niin voin kuvitella miten vaikeaa olisi ollut tehdä se duuni päästä ylös sieltä. Olisiko ollut voimia? Epäilen.

Ja koska kyse oli tosiaan lapsiperheestä ja erosta, niin kummallisia kommentteja että pitäisi muualle muuttaa. Olisiko mun pitänyt jättää lapset perästä? Toisella oli päiväkoti ja toisella koulu, ja lapsilla tosiaan isä. Lapset olisivat tälläisessä tilanteessa jääneet tosiaan isälleen, mutta itse en ollut sellaiseen valmis joten asuttiin yksiössä. En mä siitä valittanut, tiesin että joskus x vuoden päästä asiat on toisin.

Mun mielestä on huono huudella jos ei ole oikeasti jäänyt ikinä ilman mitään. Kaikilla ei ole voimia ja kykyjä päästä ylös. Olen samaa mieltä, että huonoa elämänhallinta, liikaa lapsia jne. Kun on lusikalla annettu niin voiko kauhalla vaatia? Huono-osaisuus periytyy. Samoin hyväosaisuus.

Itse olen hyväosainen ja silloin se vasta selvisi tarkemmin, kun jäi todella huonoon taloudelliseen tilanteeseen. Sinähän voi joutua myös keskiluokka työttömyyden, sairastelun, talouskriisin ym takia.

Niin meillä on 2000e tulot ja sillä on eletty monta vuotta, välillä tulot oli 1500e.

Ei tulis mieleenkään itkeä telkkarissa köyhyyttä koska ei meillä rahat ole ikinä loppu.

Jotenkin tämä ylisukupolvinen tyhmyys, avuttomuus ja vetelyys pitäisi pystyä katkaisemaan. Mutta miten?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tämä ylisukupolvinen tyhmyys, avuttomuus ja vetelyys pitäisi pystyä katkaisemaan. Mutta miten?

No eipä se mihinkään katkea ikinä, kun niitä apuja ja tukia on jakamassa tuollaiset idiootit kuin tuo tähänkin ketjuun kirjoittanut tyhmyri, jonka mielestä oli kovaosaisuutta asua yksiössä kalliilla alueella kun opiskelee, joka jauhaa "suojaavista tekijöistä" ja lässynlässyn.

Siis oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Toisaalta sitten esim yliopistolle sieltä tulee matkaa ja suoraa yhteyttä julkisilla ei ole. Matkustamiseen kuluu aikaa ja rahaa. Toisaalta taas täytyy huomioida myös lasten hoitopaikat ja koulu sekä se missä Lasten isä asuu.

Sieltä kulkee juna ja yliopistolle pääsee jopa nopeammin kuin esimerkiksi Ullanlinnasta tai Munkkiniemestä.

Siellä on päivähoito ja koulu ja se lasten isäkin voi muuttaa lähemmäs.

Aivan. Ensiksi on päästävä sinne juna-asemalle. Sitten junalla keskustaan ja siitä sitten kolmannella yhteydellä eteenpäin. Mitä reittiä duosittelisit esim. Martinlaakso -viikin kampus tai Martinlaakso-Otaniemi.

Siinäpä visainen kysymys mammoille:)

Vielä kun ottaa huomioon sen että matkaan saattaa mennä 1,5h suuntaansa, siihen 8h opiskelua ja päivähoito on kuitenkin useimmissa tarhoissa vain 7-17. Itse sain joka päivä haukut kun ehdin päiväkotiin vasta 17.15, uhattiin huostaanotolla yms (siihen aikaan päiväkodista saatettiin em syystä viedä lapsi lastenkotiin ja viikon kuluttua sai kotiin takaisin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Toisaalta sitten esim yliopistolle sieltä tulee matkaa ja suoraa yhteyttä julkisilla ei ole. Matkustamiseen kuluu aikaa ja rahaa. Toisaalta taas täytyy huomioida myös lasten hoitopaikat ja koulu sekä se missä Lasten isä asuu.

Sieltä kulkee juna ja yliopistolle pääsee jopa nopeammin kuin esimerkiksi Ullanlinnasta tai Munkkiniemestä.

Siellä on päivähoito ja koulu ja se lasten isäkin voi muuttaa lähemmäs.

Aivan. Ensiksi on päästävä sinne juna-asemalle. Sitten junalla keskustaan ja siitä sitten kolmannella yhteydellä eteenpäin. Mitä reittiä duosittelisit esim. Martinlaakso -viikin kampus tai Martinlaakso-Otaniemi.

Siinäpä visainen kysymys mammoille:)

Vielä kun ottaa huomioon sen että matkaan saattaa mennä 1,5h suuntaansa, siihen 8h opiskelua ja päivähoito on kuitenkin useimmissa tarhoissa vain 7-17. Itse sain joka päivä haukut kun ehdin päiväkotiin vasta 17.15, uhattiin huostaanotolla yms (siihen aikaan päiväkodista saatettiin em syystä viedä lapsi lastenkotiin ja viikon kuluttua sai kotiin takaisin)

Kyseiseen matkaan ei mitenkään pysty käyttämään 1,5 tuntia suuntaansa, kun sieltä Martinlaaksosta pääsee Otaniemeen suoralla bussilla ja vaikka jostain syystä haluaisi mennä junalla, sekään ei vie kuin 50 minsaa, mikä on erittäin vähän pk-seudulla työmatkaan.

Ja hyvin hyvin harvoin ne korkeakouluopiskelijoiden lähiopinnot on luokkaa 8-16, varsinkaan jossain Aalto-yliopistossa.

Ette viitsisi lässyttää hölmöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Toisaalta sitten esim yliopistolle sieltä tulee matkaa ja suoraa yhteyttä julkisilla ei ole. Matkustamiseen kuluu aikaa ja rahaa. Toisaalta taas täytyy huomioida myös lasten hoitopaikat ja koulu sekä se missä Lasten isä asuu.

Sieltä kulkee juna ja yliopistolle pääsee jopa nopeammin kuin esimerkiksi Ullanlinnasta tai Munkkiniemestä.

Siellä on päivähoito ja koulu ja se lasten isäkin voi muuttaa lähemmäs.

Aivan. Ensiksi on päästävä sinne juna-asemalle. Sitten junalla keskustaan ja siitä sitten kolmannella yhteydellä eteenpäin. Mitä reittiä duosittelisit esim. Martinlaakso -viikin kampus tai Martinlaakso-Otaniemi.

Siinäpä visainen kysymys mammoille:)

Vielä kun ottaa huomioon sen että matkaan saattaa mennä 1,5h suuntaansa, siihen 8h opiskelua ja päivähoito on kuitenkin useimmissa tarhoissa vain 7-17. Itse sain joka päivä haukut kun ehdin päiväkotiin vasta 17.15, uhattiin huostaanotolla yms (siihen aikaan päiväkodista saatettiin em syystä viedä lapsi lastenkotiin ja viikon kuluttua sai kotiin takaisin)

Kyseiseen matkaan ei mitenkään pysty käyttämään 1,5 tuntia suuntaansa, kun sieltä Martinlaaksosta pääsee Otaniemeen suoralla bussilla ja vaikka jostain syystä haluaisi mennä junalla, sekään ei vie kuin 50 minsaa, mikä on erittäin vähän pk-seudulla työmatkaan.

Ja hyvin hyvin harvoin ne korkeakouluopiskelijoiden lähiopinnot on luokkaa 8-16, varsinkaan jossain Aalto-yliopistossa.

Ette viitsisi lässyttää hölmöjä.

Tyttäreni ei ole Aalto-yliopistossa vaan muualla AMKssa ja kyllä hänellä on paljonkin täysiä päiviä, jopa ilta- ja viikonloppuprojekteja. Ehkä yiiopistossa on kevyempää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Toisaalta sitten esim yliopistolle sieltä tulee matkaa ja suoraa yhteyttä julkisilla ei ole. Matkustamiseen kuluu aikaa ja rahaa. Toisaalta taas täytyy huomioida myös lasten hoitopaikat ja koulu sekä se missä Lasten isä asuu.

Sieltä kulkee juna ja yliopistolle pääsee jopa nopeammin kuin esimerkiksi Ullanlinnasta tai Munkkiniemestä.

Siellä on päivähoito ja koulu ja se lasten isäkin voi muuttaa lähemmäs.

Aivan. Ensiksi on päästävä sinne juna-asemalle. Sitten junalla keskustaan ja siitä sitten kolmannella yhteydellä eteenpäin. Mitä reittiä duosittelisit esim. Martinlaakso -viikin kampus tai Martinlaakso-Otaniemi.

Siinäpä visainen kysymys mammoille:)

Vielä kun ottaa huomioon sen että matkaan saattaa mennä 1,5h suuntaansa, siihen 8h opiskelua ja päivähoito on kuitenkin useimmissa tarhoissa vain 7-17. Itse sain joka päivä haukut kun ehdin päiväkotiin vasta 17.15, uhattiin huostaanotolla yms (siihen aikaan päiväkodista saatettiin em syystä viedä lapsi lastenkotiin ja viikon kuluttua sai kotiin takaisin)

Kyseiseen matkaan ei mitenkään pysty käyttämään 1,5 tuntia suuntaansa, kun sieltä Martinlaaksosta pääsee Otaniemeen suoralla bussilla ja vaikka jostain syystä haluaisi mennä junalla, sekään ei vie kuin 50 minsaa, mikä on erittäin vähän pk-seudulla työmatkaan.

Ja hyvin hyvin harvoin ne korkeakouluopiskelijoiden lähiopinnot on luokkaa 8-16, varsinkaan jossain Aalto-yliopistossa.

Ette viitsisi lässyttää hölmöjä.

Tyttäreni ei ole Aalto-yliopistossa vaan muualla AMKssa ja kyllä hänellä on paljonkin täysiä päiviä, jopa ilta- ja viikonloppuprojekteja. Ehkä yiiopistossa on kevyempää

Aalto-yliopisto ei ole AMK.

Ja tässä puhuttiin opiskelijoista, joten oletus on että ovat opiskelijoita, siis yliopisto-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Toisaalta sitten esim yliopistolle sieltä tulee matkaa ja suoraa yhteyttä julkisilla ei ole. Matkustamiseen kuluu aikaa ja rahaa. Toisaalta taas täytyy huomioida myös lasten hoitopaikat ja koulu sekä se missä Lasten isä asuu.

Sieltä kulkee juna ja yliopistolle pääsee jopa nopeammin kuin esimerkiksi Ullanlinnasta tai Munkkiniemestä.

Siellä on päivähoito ja koulu ja se lasten isäkin voi muuttaa lähemmäs.

Aivan. Ensiksi on päästävä sinne juna-asemalle. Sitten junalla keskustaan ja siitä sitten kolmannella yhteydellä eteenpäin. Mitä reittiä duosittelisit esim. Martinlaakso -viikin kampus tai Martinlaakso-Otaniemi.

Siinäpä visainen kysymys mammoille:)

Vielä kun ottaa huomioon sen että matkaan saattaa mennä 1,5h suuntaansa, siihen 8h opiskelua ja päivähoito on kuitenkin useimmissa tarhoissa vain 7-17. Itse sain joka päivä haukut kun ehdin päiväkotiin vasta 17.15, uhattiin huostaanotolla yms (siihen aikaan päiväkodista saatettiin em syystä viedä lapsi lastenkotiin ja viikon kuluttua sai kotiin takaisin)

Kyseiseen matkaan ei mitenkään pysty käyttämään 1,5 tuntia suuntaansa, kun sieltä Martinlaaksosta pääsee Otaniemeen suoralla bussilla ja vaikka jostain syystä haluaisi mennä junalla, sekään ei vie kuin 50 minsaa, mikä on erittäin vähän pk-seudulla työmatkaan.

Ja hyvin hyvin harvoin ne korkeakouluopiskelijoiden lähiopinnot on luokkaa 8-16, varsinkaan jossain Aalto-yliopistossa.

Ette viitsisi lässyttää hölmöjä.

Tyttäreni ei ole Aalto-yliopistossa vaan muualla AMKssa ja kyllä hänellä on paljonkin täysiä päiviä, jopa ilta- ja viikonloppuprojekteja. Ehkä yiiopistossa on kevyempää

Onko Otaniemessä joku AMK?

Yliopistoissa ja korkeakouluissa on runsaasti itsenäistä opiskelua. Tentteihin luetaan itse ja kirjoitelmat kirjoitetaan itse.

Ne ei ole kouluja kuten AMK.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Toisaalta sitten esim yliopistolle sieltä tulee matkaa ja suoraa yhteyttä julkisilla ei ole. Matkustamiseen kuluu aikaa ja rahaa. Toisaalta taas täytyy huomioida myös lasten hoitopaikat ja koulu sekä se missä Lasten isä asuu.

Sieltä kulkee juna ja yliopistolle pääsee jopa nopeammin kuin esimerkiksi Ullanlinnasta tai Munkkiniemestä.

Siellä on päivähoito ja koulu ja se lasten isäkin voi muuttaa lähemmäs.

Aivan. Ensiksi on päästävä sinne juna-asemalle. Sitten junalla keskustaan ja siitä sitten kolmannella yhteydellä eteenpäin. Mitä reittiä duosittelisit esim. Martinlaakso -viikin kampus tai Martinlaakso-Otaniemi.

Siinäpä visainen kysymys mammoille:)

Vielä kun ottaa huomioon sen että matkaan saattaa mennä 1,5h suuntaansa, siihen 8h opiskelua ja päivähoito on kuitenkin useimmissa tarhoissa vain 7-17. Itse sain joka päivä haukut kun ehdin päiväkotiin vasta 17.15, uhattiin huostaanotolla yms (siihen aikaan päiväkodista saatettiin em syystä viedä lapsi lastenkotiin ja viikon kuluttua sai kotiin takaisin)

Kyseiseen matkaan ei mitenkään pysty käyttämään 1,5 tuntia suuntaansa, kun sieltä Martinlaaksosta pääsee Otaniemeen suoralla bussilla ja vaikka jostain syystä haluaisi mennä junalla, sekään ei vie kuin 50 minsaa, mikä on erittäin vähän pk-seudulla työmatkaan.

Ja hyvin hyvin harvoin ne korkeakouluopiskelijoiden lähiopinnot on luokkaa 8-16, varsinkaan jossain Aalto-yliopistossa.

Ette viitsisi lässyttää hölmöjä.

Tyttäreni ei ole Aalto-yliopistossa vaan muualla AMKssa ja kyllä hänellä on paljonkin täysiä päiviä, jopa ilta- ja viikonloppuprojekteja. Ehkä yiiopistossa on kevyempää

Onko Otaniemessä joku AMK?

Yliopistoissa ja korkeakouluissa on runsaasti itsenäistä opiskelua. Tentteihin luetaan itse ja kirjoitelmat kirjoitetaan itse.

Ne ei ole kouluja kuten AMK.

MUUALLA lukee tuossa, ei Otaniemessä.

Ihan samaa on AMKssa, ei kukaan lue sinun puolestasi tentteihin tai tee esseitä. Mutta on paljon enemmän ryhmätöitä ja käytännön projekteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Toisaalta sitten esim yliopistolle sieltä tulee matkaa ja suoraa yhteyttä julkisilla ei ole. Matkustamiseen kuluu aikaa ja rahaa. Toisaalta taas täytyy huomioida myös lasten hoitopaikat ja koulu sekä se missä Lasten isä asuu.

Sieltä kulkee juna ja yliopistolle pääsee jopa nopeammin kuin esimerkiksi Ullanlinnasta tai Munkkiniemestä.

Siellä on päivähoito ja koulu ja se lasten isäkin voi muuttaa lähemmäs.

Aivan. Ensiksi on päästävä sinne juna-asemalle. Sitten junalla keskustaan ja siitä sitten kolmannella yhteydellä eteenpäin. Mitä reittiä duosittelisit esim. Martinlaakso -viikin kampus tai Martinlaakso-Otaniemi.

Siinäpä visainen kysymys mammoille:)

Vielä kun ottaa huomioon sen että matkaan saattaa mennä 1,5h suuntaansa, siihen 8h opiskelua ja päivähoito on kuitenkin useimmissa tarhoissa vain 7-17. Itse sain joka päivä haukut kun ehdin päiväkotiin vasta 17.15, uhattiin huostaanotolla yms (siihen aikaan päiväkodista saatettiin em syystä viedä lapsi lastenkotiin ja viikon kuluttua sai kotiin takaisin)

Kyseiseen matkaan ei mitenkään pysty käyttämään 1,5 tuntia suuntaansa, kun sieltä Martinlaaksosta pääsee Otaniemeen suoralla bussilla ja vaikka jostain syystä haluaisi mennä junalla, sekään ei vie kuin 50 minsaa, mikä on erittäin vähän pk-seudulla työmatkaan.

Ja hyvin hyvin harvoin ne korkeakouluopiskelijoiden lähiopinnot on luokkaa 8-16, varsinkaan jossain Aalto-yliopistossa.

Ette viitsisi lässyttää hölmöjä.

Tyttäreni ei ole Aalto-yliopistossa vaan muualla AMKssa ja kyllä hänellä on paljonkin täysiä päiviä, jopa ilta- ja viikonloppuprojekteja. Ehkä yiiopistossa on kevyempää

Onko Otaniemessä joku AMK?

Yliopistoissa ja korkeakouluissa on runsaasti itsenäistä opiskelua. Tentteihin luetaan itse ja kirjoitelmat kirjoitetaan itse.

Ne ei ole kouluja kuten AMK.

MUUALLA lukee tuossa, ei Otaniemessä.

Ihan samaa on AMKssa, ei kukaan lue sinun puolestasi tentteihin tai tee esseitä. Mutta on paljon enemmän ryhmätöitä ja käytännön projekteja. 

Niin lukee, mutta kun siinä lukee että muualla AMKssa eli väitetään että Otaniemessäkin olisi AMK.

Ne tentit, esseet ja tutkielmat on korkeakouluissa kyllä ihan eri tasoa kuin AMK:ssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Toisaalta sitten esim yliopistolle sieltä tulee matkaa ja suoraa yhteyttä julkisilla ei ole. Matkustamiseen kuluu aikaa ja rahaa. Toisaalta taas täytyy huomioida myös lasten hoitopaikat ja koulu sekä se missä Lasten isä asuu.

Sieltä kulkee juna ja yliopistolle pääsee jopa nopeammin kuin esimerkiksi Ullanlinnasta tai Munkkiniemestä.

Siellä on päivähoito ja koulu ja se lasten isäkin voi muuttaa lähemmäs.

Aivan. Ensiksi on päästävä sinne juna-asemalle. Sitten junalla keskustaan ja siitä sitten kolmannella yhteydellä eteenpäin. Mitä reittiä duosittelisit esim. Martinlaakso -viikin kampus tai Martinlaakso-Otaniemi.

Siinäpä visainen kysymys mammoille:)

Vielä kun ottaa huomioon sen että matkaan saattaa mennä 1,5h suuntaansa, siihen 8h opiskelua ja päivähoito on kuitenkin useimmissa tarhoissa vain 7-17. Itse sain joka päivä haukut kun ehdin päiväkotiin vasta 17.15, uhattiin huostaanotolla yms (siihen aikaan päiväkodista saatettiin em syystä viedä lapsi lastenkotiin ja viikon kuluttua sai kotiin takaisin)

Kyseiseen matkaan ei mitenkään pysty käyttämään 1,5 tuntia suuntaansa, kun sieltä Martinlaaksosta pääsee Otaniemeen suoralla bussilla ja vaikka jostain syystä haluaisi mennä junalla, sekään ei vie kuin 50 minsaa, mikä on erittäin vähän pk-seudulla työmatkaan.

Ja hyvin hyvin harvoin ne korkeakouluopiskelijoiden lähiopinnot on luokkaa 8-16, varsinkaan jossain Aalto-yliopistossa.

Ette viitsisi lässyttää hölmöjä.

Tyttäreni ei ole Aalto-yliopistossa vaan muualla AMKssa ja kyllä hänellä on paljonkin täysiä päiviä, jopa ilta- ja viikonloppuprojekteja. Ehkä yiiopistossa on kevyempää

Onko Otaniemessä joku AMK?

Yliopistoissa ja korkeakouluissa on runsaasti itsenäistä opiskelua. Tentteihin luetaan itse ja kirjoitelmat kirjoitetaan itse.

Ne ei ole kouluja kuten AMK.

MUUALLA lukee tuossa, ei Otaniemessä.

Ihan samaa on AMKssa, ei kukaan lue sinun puolestasi tentteihin tai tee esseitä. Mutta on paljon enemmän ryhmätöitä ja käytännön projekteja. 

Niin lukee, mutta kun siinä lukee että muualla AMKssa eli väitetään että Otaniemessäkin olisi AMK.

Ne tentit, esseet ja tutkielmat on korkeakouluissa kyllä ihan eri tasoa kuin AMK:ssa.

Muualla voi tarkoittaa myös Oulua, Jyväskylää, Lappeenrantaa, Helsinkiä jne. Ei vain Otaniemeä:D Idiootti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Toisaalta sitten esim yliopistolle sieltä tulee matkaa ja suoraa yhteyttä julkisilla ei ole. Matkustamiseen kuluu aikaa ja rahaa. Toisaalta taas täytyy huomioida myös lasten hoitopaikat ja koulu sekä se missä Lasten isä asuu.

Sieltä kulkee juna ja yliopistolle pääsee jopa nopeammin kuin esimerkiksi Ullanlinnasta tai Munkkiniemestä.

Siellä on päivähoito ja koulu ja se lasten isäkin voi muuttaa lähemmäs.

Aivan. Ensiksi on päästävä sinne juna-asemalle. Sitten junalla keskustaan ja siitä sitten kolmannella yhteydellä eteenpäin. Mitä reittiä duosittelisit esim. Martinlaakso -viikin kampus tai Martinlaakso-Otaniemi.

Siinäpä visainen kysymys mammoille:)

Vielä kun ottaa huomioon sen että matkaan saattaa mennä 1,5h suuntaansa, siihen 8h opiskelua ja päivähoito on kuitenkin useimmissa tarhoissa vain 7-17. Itse sain joka päivä haukut kun ehdin päiväkotiin vasta 17.15, uhattiin huostaanotolla yms (siihen aikaan päiväkodista saatettiin em syystä viedä lapsi lastenkotiin ja viikon kuluttua sai kotiin takaisin)

Kyseiseen matkaan ei mitenkään pysty käyttämään 1,5 tuntia suuntaansa, kun sieltä Martinlaaksosta pääsee Otaniemeen suoralla bussilla ja vaikka jostain syystä haluaisi mennä junalla, sekään ei vie kuin 50 minsaa, mikä on erittäin vähän pk-seudulla työmatkaan.

Ja hyvin hyvin harvoin ne korkeakouluopiskelijoiden lähiopinnot on luokkaa 8-16, varsinkaan jossain Aalto-yliopistossa.

Ette viitsisi lässyttää hölmöjä.

Tyttäreni ei ole Aalto-yliopistossa vaan muualla AMKssa ja kyllä hänellä on paljonkin täysiä päiviä, jopa ilta- ja viikonloppuprojekteja. Ehkä yiiopistossa on kevyempää

Onko Otaniemessä joku AMK?

Yliopistoissa ja korkeakouluissa on runsaasti itsenäistä opiskelua. Tentteihin luetaan itse ja kirjoitelmat kirjoitetaan itse.

Ne ei ole kouluja kuten AMK.

MUUALLA lukee tuossa, ei Otaniemessä.

Ihan samaa on AMKssa, ei kukaan lue sinun puolestasi tentteihin tai tee esseitä. Mutta on paljon enemmän ryhmätöitä ja käytännön projekteja. 

Niin lukee, mutta kun siinä lukee että muualla AMKssa eli väitetään että Otaniemessäkin olisi AMK.

Ne tentit, esseet ja tutkielmat on korkeakouluissa kyllä ihan eri tasoa kuin AMK:ssa.

Muualla voi tarkoittaa myös Oulua, Jyväskylää, Lappeenrantaa, Helsinkiä jne. Ei vain Otaniemeä:D Idiootti

Kuka tässä on idiootti?

Jos kirjoitat että "muualla AMK:ssa", kirjoitat että myös Otaniemessä olisi AMK. Onko siellä?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tämä ylisukupolvinen tyhmyys, avuttomuus ja vetelyys pitäisi pystyä katkaisemaan. Mutta miten?

Ei mitenkään. Se näissä eniten harmittaakin, että lapset opetetaan samanlaisiksi vastuuttomiksi ja avuttomiksi. Ehkä se sijoitus toimivaan perheeseen edes puoleksi vuodeksi olisi ratkaisu.