Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?

Vierailija kirjoitti:

EnTunnistaKärpässientäTatista kirjoitti:

En voi ymmärtää tätä kommentointia.

Olen itse köyhän kuusihenkisen perheen kasvatti. Kellään suvustamme ei ollut rahaa laman takia, mutta jokaisesti pidettiin huolta ja omista jaettiin muille. Tästä perheestä huokuu rakkaus ja toisesta huolehtiminen, joten olen aivan varma, että näistä pojista tulee kunnianhimoisia ja eteenpäin pyrkiviä ihmisiä, vielä terveellä itsetunnolla varustettuna. Sellaista ihmistä on vaikea pysäyttää tai kaataa. Heistä tulee veronmaksajia, jotka maksavat teidän elämisen vanhainkodissa.

Eivät vanhemmat olleet dokumentissä kitisemässä, vaan kertomassa köyhästä perheestään. Tällaiselle dokumentille selkeästi on tarvetta, kun ihmisten mielipiteet ovat näin alhaisia, kuin tällä keskustelupalstalla. Kuvitellaan, että he olivat almujen perään. Minä näin äidin ja isän, jotka rakkaudella kasvattivat poikiaan ja antavat heille kaiken minkä voivat, vaikka eteen on tullut sairauksia ja itsetehtyjä virheitä. Ei kukaan meistä ole täydellinen ja tee aina oikeita ratkaisuja.

Minä olin köyhä lapsi, köyhästä perheestä. Nyt olen varakas itse rahani tienannut kolmikymppinen nainen. Ja niin ovat sisaruksenikin ja äitinikin, joka on onnekseen pysynyt terveenä elämänsä. Teemme kaikki hyväntekeväisyyttä. Köyhyys ei ole periytyvää, vaan asenteet.

Noista pojista jo se kuusivuotias oli oppinut kerjäämään ja uhriutumaan.

Kitinä, marina ja uhriutuminen on äidin päätyö. Missään ansiotyössä se ei käsiään likaa.

Ohjelmaan mentiin jotta joku kaltaisesi uuno uskoo tuon potaskan. Nöemmä aina joku tollo löytyy.

Köyhä saa olla muttei tyhmä. Älä ole tyhmä.

Siinä jutussa kertoi että oli saamassa jo koulukavereiltaankin jotain leluja, mutta opettaja oli mennyt väliin. Oliko vetänyt sielläkin tuota mamman opettamaa nyyhkytarinaa? Onneksi opettaja oli kartalla!

Vierailija kirjoitti:

Rahankäytössä ja elämänhallinnassa muutenkin on kyllä jotain pahasti pielessä, jos isä on joskus syömättä. Tuo perhe saa tukia niin paljon, että kenenkään heistä ei nälkää tarvitse nähdä, jos yhtään on suunnitelmallisuutta eikä tuhlata rahaa impulsiivisesti. No, pointti taitaa olla se, että suunnitelmallisuutta ei ole. En voi myöskään olla pohtimatta, että mitä kaikkea he olisivat saaneet ostettua noiden tatuointien hinnalla. Mikä siinä onkin, että tatuointeja tuntuvat ottavan tosi usein ne, joilla rahaa ei todellakaan ole? Taitavat olla lähinnä tietynlaisen porukan juttu. Minulla on tuttava, joka elelee tuilla ja käytti viimeiset rahansa tatuoimalla lastensa nimet käsivarteensa. Niitä sitten ylpeänä esitteli.

No niinhän tämäkin on tehnyt.

Ulosottoon jouduttu 11 vuotta sitten mutta käsivarressa on 10-vuotiaan, 6-vuotiaan ja 4-vuotiaan nimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahankäytössä ja elämänhallinnassa muutenkin on kyllä jotain pahasti pielessä, jos isä on joskus syömättä. Tuo perhe saa tukia niin paljon, että kenenkään heistä ei nälkää tarvitse nähdä, jos yhtään on suunnitelmallisuutta eikä tuhlata rahaa impulsiivisesti. No, pointti taitaa olla se, että suunnitelmallisuutta ei ole. En voi myöskään olla pohtimatta, että mitä kaikkea he olisivat saaneet ostettua noiden tatuointien hinnalla. Mikä siinä onkin, että tatuointeja tuntuvat ottavan tosi usein ne, joilla rahaa ei todellakaan ole? Taitavat olla lähinnä tietynlaisen porukan juttu. Minulla on tuttava, joka elelee tuilla ja käytti viimeiset rahansa tatuoimalla lastensa nimet käsivarteensa. Niitä sitten ylpeänä esitteli.

No niinhän tämäkin on tehnyt.

Ulosottoon jouduttu 11 vuotta sitten mutta käsivarressa on 10-vuotiaan, 6-vuotiaan ja 4-vuotiaan nimet.

Niin kyllä, siihen vähän viittasinkin. Unohtui mainita.

Laskenkohan mä nyt jotain väärin? Tuossa videossa on 2 vaaleaa poikaa ja 4 tummaa?? Oliko tuo yksi vain joku kaveri?

En kyllä pitänyt noita köyhinä ainakaan jos materialla mittaa. On tramppaa, kotieläimiä, ruoka on maistunut jne. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä että lapsen pitää odottaa jotain pokemon  kortteja, ei meillä lapset koskaan saaneet niitä vain koska teki mieli silloin kun olimme oikeasti köyhiä. Niitä sai ehkä syntymäpäivänä tai jouluna tai jos sai säästettyä jostain rahaa esim pulloja keräämällä

Vierailija kirjoitti:

Äitini kavalsi jopa orvoneläkkeeni.

Miksi sait orvoneläkettä, jos sinulla oli äiti elossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kavalsi jopa orvoneläkkeeni.

Miksi sait orvoneläkettä, jos sinulla oli äiti elossa?

Sitä saa kun toinen vanhempi kuolee. Isä kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan se on juuri niinpäin että köyhällä ei ole varaa syödä terveellisesti. Halvinta on makaronit, yleensäkin kaikki jauhosonta, sokerinen jne. Kasvikset, kala ja kana maksaa. Epäterveellinen ravinneköyhä ruoka näkyy kehossa.

Moni luulee noin, se on yleinen harhaluulo

Mutta kasviksista saa halvalla ravintorikasta ruokaa. Pitää vain opetella käyttämään esim. linssejä, soijarouhetta ja vaikka soijasuikaleita. Paketti soijasuikaleita saattaa maksaa enemmän, kuin paketti kanasuikaleita, mutta paketista soijasuikaleita saa monta eri ateriaa vs. kanasuikalepakettiin ja proteiinia huomattavasti enemmän

Juurekset ja kasvikset (esim. kaali, peruna, porkkana, kukkakaali, parsakaali, lanttu) eivät paljon maksa ja niistä saa ravintorikasta ruokaa. Täyttävyyden saa vaikka linsseillä tai soijarouheella

Ihan turha vetää pastaa ja sokeria ja väittää ettei ole varaa syödä terveellisesti

Juuri näin.

Tein just ison kaalilaatikon: kaalia, lihaliemikuutio (voi jättää poiskin), jauhelihaa, sipulia, puuroriisiä, siirappia (voi jättää poiskin jos ei ole). Hintaa n 10 annokselle tuli 6,50€. EI paha. Siihen pari siivua ruisleipää kylkeen niin kyllä pärjää taas

LIhapullat sika-naudasta tomaattikastikkeessa ja perunamuussi 8€ tuolle porukalle (tarjousliha 6,99€/kilo). Halvemmaksi tulee tehdä kastike ja muussi, säilyy puolet lihasta seuraavaan kertaan

Linssikeittoon tomaattimurskaa, kasvislientä, linssejä, sipulia, pari porkkanaa, olisko 4€ saavillinen? Hyvin pitää nälkää nuo linssit

Ulosoton asiakkaan voi olla hankala työllistyä, siis jos häpeää paljastua. Kyllä ulosoton asiakkaisiin, myös Kelan pitkäaikaisasiakkaisiin sekä pitkäaikaistyöttömiin suhtaudutaan epäluottamuksella ja se voi vaikeuttaa työnsaantia. Yrittäjäksi voi olla hankalaa ryhtyä, kun on luottotiedoton uo-asiakas, ei saa yrityslainaa, sijoittajia ym. 

Vierailija kirjoitti:

Ulosoton asiakkaan voi olla hankala työllistyä, siis jos häpeää paljastua. Kyllä ulosoton asiakkaisiin, myös Kelan pitkäaikaisasiakkaisiin sekä pitkäaikaistyöttömiin suhtaudutaan epäluottamuksella ja se voi vaikeuttaa työnsaantia. Yrittäjäksi voi olla hankalaa ryhtyä, kun on luottotiedoton uo-asiakas, ei saa yrityslainaa, sijoittajia ym. 

Se ei estä vaimoa menemästä töihin tai oakota tehtailemaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Tässä tilanteessa oli tosiaan lapsia, lapsilla isä, koulut ja päiväkodit. Ero oli myös yllättävä. Ei siis tavallinen opiskelijaelämäkuvio. Kerroin vain perspektiiviksi että on helppo päästä ylös kun on kykyjä, mutta silti vaan jankataan että tuo ei ole köyhyyttä. Mikä kelpaa köyhyydeksi palstan ihmisille? Ja miksi ei nähdä, että esim koulutettuja terveenä on hyvät lähtökohdat päästä köyhyydestä. Jos olet lähtökohtaisesti heikosta taustasta, niin kaikki on vaikeaa. Näen tätä töissä ja toimin monesti tukena tälläisille elämänhallintaisille aikuisille.

Mun mielestä on köyhyyttä jakaa kouluikäisenä ja päiväkoti-ikäisen kanssa levitettävä sänky ja elää lainarahalla. Enpä voi sanoa, että sitä esim perhetyö olisi katsonut hyvällä. Ilmoitin vaan ykskantaan, että muuhun ei ole nyt rahaa että en tarvitse kommentteja.

Koska nuo ei olleet köyhiä. Heillä oli erittäin hyvä keskiluokkainen elintaso ja tulot on hyvät.

He ei vaan osaa käyttää rahaa, eikä edes yritä töihin. Kun on helpompi kököttää kotona ja vinkua.

Isällä on koulutus ja he on terveitä. Äiti jaksaa ihan kaiken mitä haluaa, muttei mitään mitä ei halua.

Ja tuota sossujen horinaa en jaksa edes lukea. Teidän takianne tää maa hukkuu paskaan, kun hyysäätte tällaisia.

Mitä keskiluokkaiseen elämään ja elintasoon sitten oikeasti kuuluu? Minä en miellä keskiluokkaista elämää sellaiseksi, että esim.

1) tarvitsee hyvin tarkkaan laskea, mitä ruokaa on varaa kaupasta ostaa (olettaen tietenkin, että on kyse suht "normiruoasta" eikä ylellisyyksistä tyyliin kaviaari ja hanhenmaksa),

2) jos joku kodinkone tai auto hajoaa, niin sen korjaaminen tai uuden hankkiminen aiheuttaa huomattavaa taloudellista stressiä tai ongelmaa tai

3) on paljon velkaa ulosotossa eikä ole varaa niitä maksaa tai ei kannata maksaa taloudellisen tilanteen takia.

Onko tämä oikeasti keskiluokkaista elämää tämän päivän Suomessa? Vai onko niin, että moni kuvittelee olevansa keskiluokkainen, vaikka on itse asiassa köyhä?

Mitä keskiluokkaiseen elämään ja elintasoon sitten oikeasti kuuluu? Minä en miellä keskiluokkaista elämää sellaiseksi, että esim.

1) tarvitsee hyvin tarkkaan laskea, mitä ruokaa on varaa kaupasta ostaa (olettaen tietenkin, että on kyse suht "normiruoasta" eikä ylellisyyksistä tyyliin kaviaari ja hanhenmaksa),

He tienaa tukia ainakin 4 000 euroa kuussa ja molemmat vanhemmat on kotona. Se että he näytteli kaupassa ja jääkaapilla ettei ruokaan ole rahaa, johtuu pelkästään kädettömyydestä. Noilla tuloilla saa koko katraan ruokittua hyvin ja laadukkaasti, jos ei hassaa rahojaan turhuuksiin ja suunnittelee ruoanlaiton.

2) jos joku kodinkone tai auto hajoaa, niin sen korjaaminen tai uuden hankkiminen aiheuttaa huomattavaa taloudellista stressiä tai ongelmaa tai

hehän pani surutta tonnin auton korjaamiseen, kodin viihde-elektroniikka oli uutta ja kallista, eikä näyttänyt kodinkoneitakaan puuttuvan

3) on paljon velkaa ulosotossa eikä ole varaa niitä maksaa tai ei kannata maksaa taloudellisen tilanteen takia.

sitä velkaa on ulosotossa, kun ei osa hoitaa raha-asioita, vaan otetaan pikavippejä ja sitten se ulosottosumma paisuu kun ei 11 vuoteen kumpikaan mene töihin, mutta tehdään kolme lasta lisää

Vai onko niin, että moni kuvittelee olevansa keskiluokkainen, vaikka on itse asiassa köyhä?[/quote]

Nämä kuvittelee olevansa köyhiä, mutta eivät sitä ole. He ovat vain edesvastuuttomia ja röyhkeitä. Sitä en hahmota, miten nämä Ylen toimittajan mielestä on köyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä keskiluokkaiseen elämään ja elintasoon sitten oikeasti kuuluu? Minä en miellä keskiluokkaista elämää sellaiseksi, että esim.

1) tarvitsee hyvin tarkkaan laskea, mitä ruokaa on varaa kaupasta ostaa (olettaen tietenkin, että on kyse suht "normiruoasta" eikä ylellisyyksistä tyyliin kaviaari ja hanhenmaksa),

He tienaa tukia ainakin 4 000 euroa kuussa ja molemmat vanhemmat on kotona. Se että he näytteli kaupassa ja jääkaapilla ettei ruokaan ole rahaa, johtuu pelkästään kädettömyydestä. Noilla tuloilla saa koko katraan ruokittua hyvin ja laadukkaasti, jos ei hassaa rahojaan turhuuksiin ja suunnittelee ruoanlaiton.

2) jos joku kodinkone tai auto hajoaa, niin sen korjaaminen tai uuden hankkiminen aiheuttaa huomattavaa taloudellista stressiä tai ongelmaa tai

hehän pani surutta tonnin auton korjaamiseen, kodin viihde-elektroniikka oli uutta ja kallista, eikä näyttänyt kodinkoneitakaan puuttuvan

3) on paljon velkaa ulosotossa eikä ole varaa niitä maksaa tai ei kannata maksaa taloudellisen tilanteen takia.

sitä velkaa on ulosotossa, kun ei osa hoitaa raha-asioita, vaan otetaan pikavippejä ja sitten se ulosottosumma paisuu kun ei 11 vuoteen kumpikaan mene töihin, mutta tehdään kolme lasta lisää

Vai onko niin, että moni kuvittelee olevansa keskiluokkainen, vaikka on itse asiassa köyhä?

Nämä kuvittelee olevansa köyhiä, mutta eivät sitä ole. He ovat vain edesvastuuttomia ja röyhkeitä. Sitä en hahmota, miten nämä Ylen toimittajan mielestä on köyhiä.

Hyvin kirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Tässä tilanteessa oli tosiaan lapsia, lapsilla isä, koulut ja päiväkodit. Ero oli myös yllättävä. Ei siis tavallinen opiskelijaelämäkuvio. Kerroin vain perspektiiviksi että on helppo päästä ylös kun on kykyjä, mutta silti vaan jankataan että tuo ei ole köyhyyttä. Mikä kelpaa köyhyydeksi palstan ihmisille? Ja miksi ei nähdä, että esim koulutettuja terveenä on hyvät lähtökohdat päästä köyhyydestä. Jos olet lähtökohtaisesti heikosta taustasta, niin kaikki on vaikeaa. Näen tätä töissä ja toimin monesti tukena tälläisille elämänhallintaisille aikuisille.

Mun mielestä on köyhyyttä jakaa kouluikäisenä ja päiväkoti-ikäisen kanssa levitettävä sänky ja elää lainarahalla. Enpä voi sanoa, että sitä esim perhetyö olisi katsonut hyvällä. Ilmoitin vaan ykskantaan, että muuhun ei ole nyt rahaa että en tarvitse kommentteja.

Koska nuo ei olleet köyhiä. Heillä oli erittäin hyvä keskiluokkainen elintaso ja tulot on hyvät.

He ei vaan osaa käyttää rahaa, eikä edes yritä töihin. Kun on helpompi kököttää kotona ja vinkua.

Isällä on koulutus ja he on terveitä. Äiti jaksaa ihan kaiken mitä haluaa, muttei mitään mitä ei halua.

Ja tuota sossujen horinaa en jaksa edes lukea. Teidän takianne tää maa hukkuu paskaan, kun hyysäätte tällaisia.

Mitä keskiluokkaiseen elämään ja elintasoon sitten oikeasti kuuluu? Minä en miellä keskiluokkaista elämää sellaiseksi, että esim.

1) tarvitsee hyvin tarkkaan laskea, mitä ruokaa on varaa kaupasta ostaa (olettaen tietenkin, että on kyse suht "normiruoasta" eikä ylellisyyksistä tyyliin kaviaari ja hanhenmaksa),

2) jos joku kodinkone tai auto hajoaa, niin sen korjaaminen tai uuden hankkiminen aiheuttaa huomattavaa taloudellista stressiä tai ongelmaa tai

3) on paljon velkaa ulosotossa eikä ole varaa niitä maksaa tai ei kannata maksaa taloudellisen tilanteen takia.

Onko tämä oikeasti keskiluokkaista elämää tämän päivän Suomessa? Vai onko niin, että moni kuvittelee olevansa keskiluokkainen, vaikka on itse asiassa köyhä?

Tähän joutuu ihan keskituloiset ihmiset.

1) progressiivinen verotus

2) tulot liian suuret ,että saisi mitään tukia

3)asumisen kalleus

Keskiluokka on se, jonka selkänahasta revitään hyvinvointivaltion pyöritys ja joka kurjistuu kurjistumistaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Tässä tilanteessa oli tosiaan lapsia, lapsilla isä, koulut ja päiväkodit. Ero oli myös yllättävä. Ei siis tavallinen opiskelijaelämäkuvio. Kerroin vain perspektiiviksi että on helppo päästä ylös kun on kykyjä, mutta silti vaan jankataan että tuo ei ole köyhyyttä. Mikä kelpaa köyhyydeksi palstan ihmisille? Ja miksi ei nähdä, että esim koulutettuja terveenä on hyvät lähtökohdat päästä köyhyydestä. Jos olet lähtökohtaisesti heikosta taustasta, niin kaikki on vaikeaa. Näen tätä töissä ja toimin monesti tukena tälläisille elämänhallintaisille aikuisille.

Mun mielestä on köyhyyttä jakaa kouluikäisenä ja päiväkoti-ikäisen kanssa levitettävä sänky ja elää lainarahalla. Enpä voi sanoa, että sitä esim perhetyö olisi katsonut hyvällä. Ilmoitin vaan ykskantaan, että muuhun ei ole nyt rahaa että en tarvitse kommentteja.

Koska nuo ei olleet köyhiä. Heillä oli erittäin hyvä keskiluokkainen elintaso ja tulot on hyvät.

He ei vaan osaa käyttää rahaa, eikä edes yritä töihin. Kun on helpompi kököttää kotona ja vinkua.

Isällä on koulutus ja he on terveitä. Äiti jaksaa ihan kaiken mitä haluaa, muttei mitään mitä ei halua.

Ja tuota sossujen horinaa en jaksa edes lukea. Teidän takianne tää maa hukkuu paskaan, kun hyysäätte tällaisia.

Mitä keskiluokkaiseen elämään ja elintasoon sitten oikeasti kuuluu? Minä en miellä keskiluokkaista elämää sellaiseksi, että esim.

1) tarvitsee hyvin tarkkaan laskea, mitä ruokaa on varaa kaupasta ostaa (olettaen tietenkin, että on kyse suht "normiruoasta" eikä ylellisyyksistä tyyliin kaviaari ja hanhenmaksa),

2) jos joku kodinkone tai auto hajoaa, niin sen korjaaminen tai uuden hankkiminen aiheuttaa huomattavaa taloudellista stressiä tai ongelmaa tai

3) on paljon velkaa ulosotossa eikä ole varaa niitä maksaa tai ei kannata maksaa taloudellisen tilanteen takia.

Onko tämä oikeasti keskiluokkaista elämää tämän päivän Suomessa? Vai onko niin, että moni kuvittelee olevansa keskiluokkainen, vaikka on itse asiassa köyhä?

Tähän joutuu ihan keskituloiset ihmiset.

1) progressiivinen verotus

2) tulot liian suuret ,että saisi mitään tukia

3)asumisen kalleus

Keskiluokka on se, jonka selkänahasta revitään hyvinvointivaltion pyöritys ja joka kurjistuu kurjistumistaan

Ja sitten kun on lapsiperhe ja molemmat vanhemmat töissä, ei edes pysty säästämään samalla tavoin kuin kotona oleva, joka voi metsästää tarjouksia, kokata kaiken itse jne.

Eikä ole mahdollisuuksia kytätä Toria ja kirppiksiä jne.

Nuo voisi säästää pelkällä tolla kotona könnäämisellä ihan älyttömästi!

Mietin miten sitä autoa ei mitata ulosottoon ja kodinkoneita. Ruotsissa viedään tapetitkin ja kalsarit jalasta jos on vähänkin velkaa. 

Minun tosi sairas velipoika joutui myymään auton ,kun alkoi saada sairaskorvauksia. 400 euroa ja siitä poikki.Hän ei voinut enään liikkua vapaasti ,koska ei voinut käyttää bussia tulehdusvaarojen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Tässä tilanteessa oli tosiaan lapsia, lapsilla isä, koulut ja päiväkodit. Ero oli myös yllättävä. Ei siis tavallinen opiskelijaelämäkuvio. Kerroin vain perspektiiviksi että on helppo päästä ylös kun on kykyjä, mutta silti vaan jankataan että tuo ei ole köyhyyttä. Mikä kelpaa köyhyydeksi palstan ihmisille? Ja miksi ei nähdä, että esim koulutettuja terveenä on hyvät lähtökohdat päästä köyhyydestä. Jos olet lähtökohtaisesti heikosta taustasta, niin kaikki on vaikeaa. Näen tätä töissä ja toimin monesti tukena tälläisille elämänhallintaisille aikuisille.

Mun mielestä on köyhyyttä jakaa kouluikäisenä ja päiväkoti-ikäisen kanssa levitettävä sänky ja elää lainarahalla. Enpä voi sanoa, että sitä esim perhetyö olisi katsonut hyvällä. Ilmoitin vaan ykskantaan, että muuhun ei ole nyt rahaa että en tarvitse kommentteja.

Koska nuo ei olleet köyhiä. Heillä oli erittäin hyvä keskiluokkainen elintaso ja tulot on hyvät.

He ei vaan osaa käyttää rahaa, eikä edes yritä töihin. Kun on helpompi kököttää kotona ja vinkua.

Isällä on koulutus ja he on terveitä. Äiti jaksaa ihan kaiken mitä haluaa, muttei mitään mitä ei halua.

Ja tuota sossujen horinaa en jaksa edes lukea. Teidän takianne tää maa hukkuu paskaan, kun hyysäätte tällaisia.

Mitä keskiluokkaiseen elämään ja elintasoon sitten oikeasti kuuluu? Minä en miellä keskiluokkaista elämää sellaiseksi, että esim.

1) tarvitsee hyvin tarkkaan laskea, mitä ruokaa on varaa kaupasta ostaa (olettaen tietenkin, että on kyse suht "normiruoasta" eikä ylellisyyksistä tyyliin kaviaari ja hanhenmaksa),

2) jos joku kodinkone tai auto hajoaa, niin sen korjaaminen tai uuden hankkiminen aiheuttaa huomattavaa taloudellista stressiä tai ongelmaa tai

3) on paljon velkaa ulosotossa eikä ole varaa niitä maksaa tai ei kannata maksaa taloudellisen tilanteen takia.

Onko tämä oikeasti keskiluokkaista elämää tämän päivän Suomessa? Vai onko niin, että moni kuvittelee olevansa keskiluokkainen, vaikka on itse asiassa köyhä?

Tähän joutuu ihan keskituloiset ihmiset.

1) progressiivinen verotus

2) tulot liian suuret ,että saisi mitään tukia

3)asumisen kalleus

Keskiluokka on se, jonka selkänahasta revitään hyvinvointivaltion pyöritys ja joka kurjistuu kurjistumistaan

Ja sitten kun on lapsiperhe ja molemmat vanhemmat töissä, ei edes pysty säästämään samalla tavoin kuin kotona oleva, joka voi metsästää tarjouksia, kokata kaiken itse jne.

Eikä ole mahdollisuuksia kytätä Toria ja kirppiksiä jne.

Nuo voisi säästää pelkällä tolla kotona könnäämisellä ihan älyttömästi!

Auto pois ainakin, sitä ei tarvitse kun ei ole tarkoituskaan mennä töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EnTunnistaKärpässientäTatista kirjoitti:

En voi ymmärtää tätä kommentointia.

Olen itse köyhän kuusihenkisen perheen kasvatti. Kellään suvustamme ei ollut rahaa laman takia, mutta jokaisesti pidettiin huolta ja omista jaettiin muille. Tästä perheestä huokuu rakkaus ja toisesta huolehtiminen, joten olen aivan varma, että näistä pojista tulee kunnianhimoisia ja eteenpäin pyrkiviä ihmisiä, vielä terveellä itsetunnolla varustettuna. Sellaista ihmistä on vaikea pysäyttää tai kaataa. Heistä tulee veronmaksajia, jotka maksavat teidän elämisen vanhainkodissa.

Eivät vanhemmat olleet dokumentissä kitisemässä, vaan kertomassa köyhästä perheestään. Tällaiselle dokumentille selkeästi on tarvetta, kun ihmisten mielipiteet ovat näin alhaisia, kuin tällä keskustelupalstalla. Kuvitellaan, että he olivat almujen perään. Minä näin äidin ja isän, jotka rakkaudella kasvattivat poikiaan ja antavat heille kaiken minkä voivat, vaikka eteen on tullut sairauksia ja itsetehtyjä virheitä. Ei kukaan meistä ole täydellinen ja tee aina oikeita ratkaisuja.

Minä olin köyhä lapsi, köyhästä perheestä. Nyt olen varakas itse rahani tienannut kolmikymppinen nainen. Ja niin ovat sisaruksenikin ja äitinikin, joka on onnekseen pysynyt terveenä elämänsä. Teemme kaikki hyväntekeväisyyttä. Köyhyys ei ole periytyvää, vaan asenteet.

Noista pojista jo se kuusivuotias oli oppinut kerjäämään ja uhriutumaan.

Kitinä, marina ja uhriutuminen on äidin päätyö. Missään ansiotyössä se ei käsiään likaa.

Ohjelmaan mentiin jotta joku kaltaisesi uuno uskoo tuon potaskan. Nöemmä aina joku tollo löytyy.

Köyhä saa olla muttei tyhmä. Älä ole tyhmä.

Siinä jutussa kertoi että oli saamassa jo koulukavereiltaankin jotain leluja, mutta opettaja oli mennyt väliin. Oliko vetänyt sielläkin tuota mamman opettamaa nyyhkytarinaa? Onneksi opettaja oli kartalla!

Noteerasin saman ja sama mielipide!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Toisaalta sitten esim yliopistolle sieltä tulee matkaa ja suoraa yhteyttä julkisilla ei ole. Matkustamiseen kuluu aikaa ja rahaa. Toisaalta taas täytyy huomioida myös lasten hoitopaikat ja koulu sekä se missä Lasten isä asuu.

Sieltä kulkee juna ja yliopistolle pääsee jopa nopeammin kuin esimerkiksi Ullanlinnasta tai Munkkiniemestä.

Siellä on päivähoito ja koulu ja se lasten isäkin voi muuttaa lähemmäs.

Aivan. Ensiksi on päästävä sinne juna-asemalle. Sitten junalla keskustaan ja siitä sitten kolmannella yhteydellä eteenpäin. Mitä reittiä duosittelisit esim. Martinlaakso -viikin kampus tai Martinlaakso-Otaniemi.

Siinäpä visainen kysymys mammoille:)

Vielä kun ottaa huomioon sen että matkaan saattaa mennä 1,5h suuntaansa, siihen 8h opiskelua ja päivähoito on kuitenkin useimmissa tarhoissa vain 7-17. Itse sain joka päivä haukut kun ehdin päiväkotiin vasta 17.15, uhattiin huostaanotolla yms (siihen aikaan päiväkodista saatettiin em syystä viedä lapsi lastenkotiin ja viikon kuluttua sai kotiin takaisin)

Kyseiseen matkaan ei mitenkään pysty käyttämään 1,5 tuntia suuntaansa, kun sieltä Martinlaaksosta pääsee Otaniemeen suoralla bussilla ja vaikka jostain syystä haluaisi mennä junalla, sekään ei vie kuin 50 minsaa, mikä on erittäin vähän pk-seudulla työmatkaan.

Ja hyvin hyvin harvoin ne korkeakouluopiskelijoiden lähiopinnot on luokkaa 8-16, varsinkaan jossain Aalto-yliopistossa.

Ette viitsisi lässyttää hölmöjä.

Tyttäreni ei ole Aalto-yliopistossa vaan muualla AMKssa ja kyllä hänellä on paljonkin täysiä päiviä, jopa ilta- ja viikonloppuprojekteja. Ehkä yiiopistossa on kevyempää

Onko Otaniemessä joku AMK?

Yliopistoissa ja korkeakouluissa on runsaasti itsenäistä opiskelua. Tentteihin luetaan itse ja kirjoitelmat kirjoitetaan itse.

Ne ei ole kouluja kuten AMK.

MUUALLA lukee tuossa, ei Otaniemessä.

Ihan samaa on AMKssa, ei kukaan lue sinun puolestasi tentteihin tai tee esseitä. Mutta on paljon enemmän ryhmätöitä ja käytännön projekteja. 

Niin lukee, mutta kun siinä lukee että muualla AMKssa eli väitetään että Otaniemessäkin olisi AMK.

Ne tentit, esseet ja tutkielmat on korkeakouluissa kyllä ihan eri tasoa kuin AMK:ssa.

Amk on korkeakoulu. Taidat olla aika yksinkertainen? Esseet, tehtävät ja työmäärä eivät eroa yliopistosta. Yliopistossa on enemmän opetusta, mutta myös laajemmat tentit. Sisältö on kuitenkin lähes sama ja samoja kirjoja käytetään, olipa kyseessä esim. tradenomi tai ktm.

Se on entinen opisto ja kuten täälläkin selvisi, opetustyyli on erilainen kuin korkeakouluissa.

Otaniemessä opiskeleva ei opiskele 8-16 päiviä lähinä.

t. DIn vaimo ja kahden teekkarin äiti

Ei ne päivät mitään säännöllisiä 8-16 ole vaan luentoja saattaa olla täyden päivän verran. Sehän riippuu päivästä. Joinain päivinä vaikka 11-19 välillä

Kiva jos yliopistossa pääsee vähemmällä

En tiedä mistä puhut, mutta toistan nyt vielä 15. kerran. Otaniemessä ei opiskella joka päivä 8-16 päiviä, eikä sinne kuljeta Martinlaaksosta matkoja 3 tuntia päivässä.

Opiskelu on vaativaa, mitään koulunkäyntiä se ei ole.

Menisit muualle jankkaamaan sitä amistasi. 

Kiitos ihanasta kommentista.Päivän naurut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä köyhyys keskustelussa merkittävintä on se näköalattomuus ja kykyjen puute päästä pois pohjalta. Myös mielenterveys ja turvaverkot näyttelevät isoa osaa.

Minä olin kerran tosi pohjalla, mutta mielenterveys ja muu terveys tallella. Oli myös toive paremmasta tulevasta, koska minulla oli hyvä opiskelupaikka. Mutta voin sanoa että olimme absoluuttisesti köyhiä, kun asuin eron jälkeen kahden lapseni kanssa 21m2 neliön yksiössä. Se oli ainoa, mihin mulla oli varaa. Tuloni olivat asumistuki 570e, palkka 800e ja opintolaina 650e sekä yksi lapsilisä. Koska olin valinnut sen yhden huoneen meille kodiksi, jäi rahaa vähän yli ja parissa vuodessa määrätietoisella työllä olin päässyt siitä koulusta pois. Minulla oli kuitenkin paljon suojaavia tekijöitä, kuten välittävä perhe ja ystäviä, opiskelupaikka sekä kyky tehdä mitä vaan töitä. Kaikilla ei näitä ole! Voin kuvitella, että tuossa olisi aika nopeaan luovuttanut mikäli tulevassa ei olisi ollut mitään valoa.

2020e/kk on kyllä tosi kaukana absoluuttisesta köyhyydestä, itseasiassa itse saan tuon verran käteen kuukaudessa ja koen olevani keskituloinen.

Ei kannattaisi asua niin kalliilla paikkakunnalla, että tuolla summalla on varaa vain yksiöön.

Jokainen voi ottaa elämiseensä opiskelijoiden tavoin lainaa jos tulot jää muuten 1350 euroon kuukaudessa. Kirjoittajalla oli hyvä opiskelupaikka eli pakko asua opiskelupaikka kunnalla. Eikä petämetsissä halvalla. Etua tästä tietysti on siinä, että yleensä myös näillä isommissa opiskelukaupungeissa on myös tilapäisiä töitä tarjolla opiskelun oheen.

Hyvin moni on ottanutkin, meilläkin on maksettu molempien vanhempien asuntovelat - eikä ole ollut myöskään mitään "suojaavaa lapsuudenperhettä" kummallakaan.

Pk-seudullakin on kyllä mahdollisuus valita kalliin ja halvan asunnon välillä. Muuttaa vaikka Martinlaaksoon tms niin on halvempi asunto.

Tässä tilanteessa oli tosiaan lapsia, lapsilla isä, koulut ja päiväkodit. Ero oli myös yllättävä. Ei siis tavallinen opiskelijaelämäkuvio. Kerroin vain perspektiiviksi että on helppo päästä ylös kun on kykyjä, mutta silti vaan jankataan että tuo ei ole köyhyyttä. Mikä kelpaa köyhyydeksi palstan ihmisille? Ja miksi ei nähdä, että esim koulutettuja terveenä on hyvät lähtökohdat päästä köyhyydestä. Jos olet lähtökohtaisesti heikosta taustasta, niin kaikki on vaikeaa. Näen tätä töissä ja toimin monesti tukena tälläisille elämänhallintaisille aikuisille.

Mun mielestä on köyhyyttä jakaa kouluikäisenä ja päiväkoti-ikäisen kanssa levitettävä sänky ja elää lainarahalla. Enpä voi sanoa, että sitä esim perhetyö olisi katsonut hyvällä. Ilmoitin vaan ykskantaan, että muuhun ei ole nyt rahaa että en tarvitse kommentteja.

Koska nuo ei olleet köyhiä. Heillä oli erittäin hyvä keskiluokkainen elintaso ja tulot on hyvät.

He ei vaan osaa käyttää rahaa, eikä edes yritä töihin. Kun on helpompi kököttää kotona ja vinkua.

Isällä on koulutus ja he on terveitä. Äiti jaksaa ihan kaiken mitä haluaa, muttei mitään mitä ei halua.

Ja tuota sossujen horinaa en jaksa edes lukea. Teidän takianne tää maa hukkuu paskaan, kun hyysäätte tällaisia.

Mitä keskiluokkaiseen elämään ja elintasoon sitten oikeasti kuuluu? Minä en miellä keskiluokkaista elämää sellaiseksi, että esim.

1) tarvitsee hyvin tarkkaan laskea, mitä ruokaa on varaa kaupasta ostaa (olettaen tietenkin, että on kyse suht "normiruoasta" eikä ylellisyyksistä tyyliin kaviaari ja hanhenmaksa),

2) jos joku kodinkone tai auto hajoaa, niin sen korjaaminen tai uuden hankkiminen aiheuttaa huomattavaa taloudellista stressiä tai ongelmaa tai

3) on paljon velkaa ulosotossa eikä ole varaa niitä maksaa tai ei kannata maksaa taloudellisen tilanteen takia.

Onko tämä oikeasti keskiluokkaista elämää tämän päivän Suomessa? Vai onko niin, että moni kuvittelee olevansa keskiluokkainen, vaikka on itse asiassa köyhä?

Tähän joutuu ihan keskituloiset ihmiset.

1) progressiivinen verotus

2) tulot liian suuret ,että saisi mitään tukia

3)asumisen kalleus

Keskiluokka on se, jonka selkänahasta revitään hyvinvointivaltion pyöritys ja joka kurjistuu kurjistumistaan

PROGRESSIIVINEN avustus . Jos on tehnyt omansa kantamalla veromarkkoja kekoon, sitä suurempi avustus ja päinvastoin. Laiskat pois avustusverkostosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaksi voisi olla vaikka perheen äiti syömättä jos ei ruokaa riitä. Jo linkkiä avaamatta kun pystyi ennustamaan miltä "nälässä elävän" perheen, tai ainakin sen äidin, ruumiinrakenteet näyttää. Syömättömyydellä kun ei tuonmuotoiseksi pääse.

SYDÄNSAIRAUS,kerryttää nestettä joka puolelle. Hänellä vieläpä paha sydänsairaus. Lue juttu uudelleen ja googlaa se sydänsairaus ja ole hiljaa sen jälkeen!

Älä tuomitse tietämättä asioita.

Sydämen vajaatoimintaa syödään nesteenpoistolääkettä.  Itsellä on sama sairaus ja eka hoito oli laihdutus. Tämä nyt mikään paha sairaus ole nuoremmalla ihmisillä, tähän kuolee vanhempana ja ne jotka eivät hoida itseään. Jos tuolla naisella olisi paha sydänsairaus, ei hän olisi kestänyt noin monia raskauksia.

Puhkesi vasta raskauksien jälkeen. Kyllä,mutta monille kertyy silti nestettä. Mistä sinä tiedät, kuinka vakava tämän naisen sairaus on? Et mistään.

eri

Kumma kun nuo venakot taistelevat kultamitaleista Os ssä sydäntautisina.