Mies ei jaksa tehdä enää mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä just näin myös! Meillä on myös kaksi lasta. Juuri tulossa uimahallista lasten kanssa. Mies pelannut pleikkaa kotona. Huomenna kuskaan lapset synttäreille, taas mies vaan sohvalla luultavasti. En ymmärrä, miten tässä näin kävi.

Ap, tosiaan ainakaan tee lapsia tuon pelaamiseen keskittyvän laiskurin kanssa. Vauva-aikaan ja ihan pienten lasten kanssa tulet olemaan ihan vankilassa, kun mies ei osallistu ja vasta isompien lasten kanssa voit sitten yhdessä harrastaa. Kaikki lasten asiat tulee joka tapauksessa kasautumaan sinulle ja lasten aktiviteetit tulee olemaan vain sinun varassasi. Itse erosin tällaisesta miehestä, vaikka olikin lapset. Nyt yhteishuoltajuudessa mies on sentään sopimusperusteisesti edes joka toinen viikonloppu lasten kanssa.

Jatkan vielä, että meilläkin seurustellessa mies oli aktiivinen ja oli sitä jo ennen minua. Kun oli sormus sormessa ja lapset, niin lopetti panostamisen, alkoi pelata enemmän ja passivoitui.

Ennen vanhaan miehet jäivät sohvalla makaamaan, tuijottamaan telkkaria olutta juoden. Siihen nähden pelaaminen askel parempaan suuntaan. Pelaaminenhan on aktiivista toimintaa. Kuten toki myös oluen lipittäminen, mutta toinen näistä on toista terveellisempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä just näin myös! Meillä on myös kaksi lasta. Juuri tulossa uimahallista lasten kanssa. Mies pelannut pleikkaa kotona. Huomenna kuskaan lapset synttäreille, taas mies vaan sohvalla luultavasti. En ymmärrä, miten tässä näin kävi.

Ap, tosiaan ainakaan tee lapsia tuon pelaamiseen keskittyvän laiskurin kanssa. Vauva-aikaan ja ihan pienten lasten kanssa tulet olemaan ihan vankilassa, kun mies ei osallistu ja vasta isompien lasten kanssa voit sitten yhdessä harrastaa. Kaikki lasten asiat tulee joka tapauksessa kasautumaan sinulle ja lasten aktiviteetit tulee olemaan vain sinun varassasi. Itse erosin tällaisesta miehestä, vaikka olikin lapset. Nyt yhteishuoltajuudessa mies on sentään sopimusperusteisesti edes joka toinen viikonloppu lasten kanssa.

Jatkan vielä, että meilläkin seurustellessa mies oli aktiivinen ja oli sitä jo ennen minua. Kun oli sormus sormessa ja lapset, niin lopetti panostamisen, alkoi pelata enemmän ja passivoitui.

Ennen vanhaan miehet jäivät sohvalla makaamaan, tuijottamaan telkkaria olutta juoden. Siihen nähden pelaaminen askel parempaan suuntaan. Pelaaminenhan on aktiivista toimintaa. Kuten toki myös oluen lipittäminen, mutta toinen näistä on toista terveellisempää.

Joo, ei tuollaista sohvalla istujaakaan kattelis, mutta pelaaminen on koukuttavaa ja aika itsekästä lapsiperheessä vetäytyä omaan pelimaailmaansa ja jättää toinen yksin hoitamaan sitä todellista elämää, huushollia ja lapsia.

Pikkuhiljaa hiipivän jatkuvan väsymyksen ja passivoitumisen taustalla oli itselläni jäätävän alhaiset ferritiini arvot. Itse siis nainen ja aina ollut runsas kuukautis vuoto. Miehillä ei tietenkään niin yleistä kuin naisilla. Mutta olisiko mahdollista, että miehelläsi taustalla jotain fyysistä vaivaa jos on haluttomuus vasta vuoden aikana tullut. Olisiko halukas lähtemään penkomaan syytä? Istu alas ja keskustele vakavasti aiheesta. Kerro suoraan olevasi huolissasi miehestäsi ja tilanteesta.

Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:

Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Vaapukat ovat mieheni anopin olin käsin poimimia. Olemme tehneet näin jo 18 vuotta.

Alkoholia emme käytä.

Ai jaa, kiitos tiedosta. Tulikohan tää väärään ketjuun?

Ja mistä olet löytänyt kaurakermaa 18 vuotta sitten.

Meillä samat ongelmat, tosin ikää enemmän. Mies on koneella tai selaa nettiä puhelimella. On välillä ihan raivona kun on lukenut koko päivän huonoja uutisia. Ei muista syödä, liikkua eikä peseytyä. Tuijottaa vaan jotain tuuttia koko ajan.

Eikä ymmärrä miksi pyydän että pidettäisi taukoa koneista päivä tai kaksi.

Yäk, ei peseydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä just näin myös! Meillä on myös kaksi lasta. Juuri tulossa uimahallista lasten kanssa. Mies pelannut pleikkaa kotona. Huomenna kuskaan lapset synttäreille, taas mies vaan sohvalla luultavasti. En ymmärrä, miten tässä näin kävi.

Ap, tosiaan ainakaan tee lapsia tuon pelaamiseen keskittyvän laiskurin kanssa. Vauva-aikaan ja ihan pienten lasten kanssa tulet olemaan ihan vankilassa, kun mies ei osallistu ja vasta isompien lasten kanssa voit sitten yhdessä harrastaa. Kaikki lasten asiat tulee joka tapauksessa kasautumaan sinulle ja lasten aktiviteetit tulee olemaan vain sinun varassasi. Itse erosin tällaisesta miehestä, vaikka olikin lapset. Nyt yhteishuoltajuudessa mies on sentään sopimusperusteisesti edes joka toinen viikonloppu lasten kanssa.

Jatkan vielä, että meilläkin seurustellessa mies oli aktiivinen ja oli sitä jo ennen minua. Kun oli sormus sormessa ja lapset, niin lopetti panostamisen, alkoi pelata enemmän ja passivoitui.

Ennen vanhaan miehet jäivät sohvalla makaamaan, tuijottamaan telkkaria olutta juoden. Siihen nähden pelaaminen askel parempaan suuntaan. Pelaaminenhan on aktiivista toimintaa. Kuten toki myös oluen lipittäminen, mutta toinen näistä on toista terveellisempää.

Joo, ei tuollaista sohvalla istujaakaan kattelis, mutta pelaaminen on koukuttavaa ja aika itsekästä lapsiperheessä vetäytyä omaan pelimaailmaansa ja jättää toinen yksin hoitamaan sitä todellista elämää, huushollia ja lapsia.

Niin. Naiset elävät omassa fantasiamaailmassaan, jossa aviomiehet osallistuvat. Sitten, kun reaalimaailma lyö märällä rätillä kasvoihin, tullaan avautumaan vauva-palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä just näin myös! Meillä on myös kaksi lasta. Juuri tulossa uimahallista lasten kanssa. Mies pelannut pleikkaa kotona. Huomenna kuskaan lapset synttäreille, taas mies vaan sohvalla luultavasti. En ymmärrä, miten tässä näin kävi.

Ap, tosiaan ainakaan tee lapsia tuon pelaamiseen keskittyvän laiskurin kanssa. Vauva-aikaan ja ihan pienten lasten kanssa tulet olemaan ihan vankilassa, kun mies ei osallistu ja vasta isompien lasten kanssa voit sitten yhdessä harrastaa. Kaikki lasten asiat tulee joka tapauksessa kasautumaan sinulle ja lasten aktiviteetit tulee olemaan vain sinun varassasi. Itse erosin tällaisesta miehestä, vaikka olikin lapset. Nyt yhteishuoltajuudessa mies on sentään sopimusperusteisesti edes joka toinen viikonloppu lasten kanssa.

Jatkan vielä, että meilläkin seurustellessa mies oli aktiivinen ja oli sitä jo ennen minua. Kun oli sormus sormessa ja lapset, niin lopetti panostamisen, alkoi pelata enemmän ja passivoitui.

Ennen vanhaan miehet jäivät sohvalla makaamaan, tuijottamaan telkkaria olutta juoden. Siihen nähden pelaaminen askel parempaan suuntaan. Pelaaminenhan on aktiivista toimintaa. Kuten toki myös oluen lipittäminen, mutta toinen näistä on toista terveellisempää.

Joo, ei tuollaista sohvalla istujaakaan kattelis, mutta pelaaminen on koukuttavaa ja aika itsekästä lapsiperheessä vetäytyä omaan pelimaailmaansa ja jättää toinen yksin hoitamaan sitä todellista elämää, huushollia ja lapsia.

Niin. Naiset elävät omassa fantasiamaailmassaan, jossa aviomiehet osallistuvat. Sitten, kun reaalimaailma lyö märällä rätillä kasvoihin, tullaan avautumaan vauva-palstalle.

Tää on se elämän lotto. Osalle käy hyvin ja saavat osallistuvan miehen. Toiset ei. Etukäteen ei voi tietää, kun ennen lapsia mies on aktiivinen ja haluaa lapsia ja tietysti kysyttäessä sanoo osallistuvansa. Arpaonni tai sen puute selviää vasta, kun on liian myöhäistä.

Ap:n tilanne on sikäli hyvä, että sai tietää totuuden jo ilmeisesti ennen lasten syntymää.

Ennen riekuin kissanristiäissäkin.

Nykyään en, sairastuin vaikeaan masennukseen. En kykene tekemään mitään, ajattelen vain mite täältä pääsis pois.

Vierailija kirjoitti:

Meillä samat ongelmat, tosin ikää enemmän. Mies on koneella tai selaa nettiä puhelimella. On välillä ihan raivona kun on lukenut koko päivän huonoja uutisia. Ei muista syödä, liikkua eikä peseytyä. Tuijottaa vaan jotain tuuttia koko ajan.

Eikä ymmärrä miksi pyydän että pidettäisi taukoa koneista päivä tai kaksi.

Vaikea-asteinen riippuvuus.  Ikävä kyllä. Kiinasta on ollut dokkareita, miten vanhemmat eivät saa teinejä kuriin, kun nämä pelaavat ympäri vuorokauden. Uutisten tuijottaminen tuntikausia on varmaan sama ilmiö. Kiinassa eräs poika oli lyönyt vanhempiaan, kun nämä halusivat pojan pois laitteiden äärestä.  Jossakin maassa pidettiin leirejä, joissa lapsille oli kova kuri, siellä noustiin aikaisin aamulla ja pelaaminen oli ehdottomasti kielletty. Ihminen ei helpolla saa toista ihmistä irti riippuvuuvesta. Mutta aiheesta on silti hyvä keskustella neutraalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kävi itselläkin. Aloin tekemään asioita itsekseni enkä enää kysellyt miestä mukaan ja lopulta tämä johti eroon.

Löysin uuden miehen, oli kiva tehdä asiota yhdessä, mies vaikutti aktiiviselta. Kunnes parin vuoden päästä hän ei enää jaksanut tehdä yhdessä mitään edes kerran kuukauteen. Ei asuttu yhdessä missään vaiheessa joten suhde hiipui pois.

Tässä just mietinkin, että onko jotenkin yleistä, että käy näin. Outoa vaan, että yht äkkiä miestä ei kiinnosta enää vaan tuntuu, että mielummin haluaa olla sohvalla tai koneella.. Nytkin olen lähdössä yksin hiihtämään. Ehdotin jo urheilumatsiin lähtöä, mutta kuulemma painostan heti aamusta..Aamu on hänelle siis kello 12..kun nukkuu pitkään vkloppuna. Ap

Katsooko hän edes kisoja?

Ex jäi kiinni salasuhteesta, kun oli ensin muuttunut muka yksinään leffoja tietokoneelta katsovaksi jääräksi, jota ei saanut enää ikinä mihinkään. Viestitteli lomamatkalla tapaamalleen naiselle, joka muutti lopulta Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Minä epäilen, että miehesi on masentunut. Nopeasti lääkäriin![/quote

Useat naiset "kuohitsevat " miehensä henkisellä tasolla saadakseen käyttää valtaa perheessä enemmän. Sitten kun ovat onnistuneet, ihmetellään kuten ap, että miksi sitä miestä ei enään kiinnosta mikään yhteinen.

Mies haluaa olla mies ja miehekäs, jota nainen arvostaa ja tukee sellaisena, joten naisen tulisi pysytellä myös naisena ja naisellisena.

Peliriippuvuus (tai vastaava älylaitteisiin hurahtaminen) on ihan yhtä paheksuttavaa kuin alkoholismi tai huumeriippuvuus. Ei kuuluisi perheellisen miehen, eikä mielellään edes parisuhteessa olevien, päästää itseään sille tielle. Vastuulliset ihmiset osaavat käyttää kohtuudella ja ymmärtävät, että elämässä kuuluu olla muutakin sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä epäilen, että miehesi on masentunut. Nopeasti lääkäriin!

Miksi olisi masentunut? Ap ja miehensä ovat olleet jo 8 vuotta yhdessä, niin onhan tuossa ajassa jo ehtineet tehdä yhdessä ja erikseen kaikenlaista, eikä enää ole mitään jännää ja uutta koettavana. Ikää tullut lisää, niin toisilla meistä aktivisuustaso laskee ja muunlainen tekeminen, mm. pelkkä tv:n katsominen, kiinnostaa enemmän. Ei tämän tarvitse tarkoittaa mitään sen vakavempaa.

Ap on sellainen, joka jaksaa vuodesta toiseen tehdä ja mennä, mutta miehellään on kelkka kääntynyt toiseen suuntaan ja siinä ei ole mitään vikaa. Ihminen, sekä aivot tarvitsevat myös tylsyyttä, tylsää ja leppoisaa tekemistä ja olemista, näin keho ja mieli jaksavat taas enemmän muunlaista tekemistä myöhemmin. 

Eivät kaikki ihmiset jaksa olla aina ja ikuisesti samanlaisia ja yhtä aktiivisia. Johan sen huomaa siitä, että monet syksystä kevääseen "hautautuvat peiton alle", kun taas kevään koittaessa ja valon lisääntyessä, aktiivisuus ja tekeminen lisääntyy. Itse olen just tällainen. Nyt huomaa kuinka alkaa taas ulkoilma kiinnostaa enemmän ja kotona haluaa puuhailla kaikkea pientä mm. sisutuksen parissa. Koko talvi on ollut yhtä hampaiden kiristelyä ja mielen synkkyyttä, mutta nyt taas huomaa olemuksen piristyneen.

Masennus on silti yksi mahdollinen selitys. Helposti ajatellaan, että masentunut henkilö itkee ja näyttää murheelliselta, mutta ei se niin mene. Sairautena masennus aiheuttaa nimenomaan saamattomuutta.  Henkilö ei myöskään pysty  ajattelemaan tulevaa aikaa kuten seuraavaa kesää. Pitkäaikaista masennusta potenut nainen kertoi, että hän ei kyennyt kävelemään keittiöön ja lämmittämään valmista ruoka-annosta. Oli ollut täysin aloitekyvytön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian tuttua. Ahdistus tuntuu jo ihan fyysisenä, kun parisuhteessa olevana pitää kaikki tehdä yksin enkä minä ole koskaan ollut mikään yksinäinen susi, joka selviytyisi tai jopa nauttisi yksin tekemisestä.

Niin väsynyt tappelemaan siitä, että tehdäänkö jotain kivaa vai istutaanko kotona niin kuin joka ikinen päivä. En ajatellut elämäni loppuvan näin aikaisin. Ja tuntuu hölmöltä valittaa, kun omalla puolisolla ei ollut se aktiivisin elämäntapa edes tavatessa.

Ei kai tässä auta muu kuin etsiä muuta seuraa, mutta kun kuitenkin kumppanini olisi se seura, jota eniten kaipaisin ja kenen kanssa haluaisin nähdä ja kokea kaiken

Joo en ymmärrä miten yht äkkiä miehen elämä on sitä, että istuu kotona. Joo ihan ok se on välillä, mutta että melkein aina.. Mies tekee vielä etänä kotona töitäkin.. Ap

Viime aikoina onkin todettu, että etätyö ei ole ihmisille hyväksi. Totta, monilta säästyy työmatkaan menevä aika eikä tarvitse liukastella ulkona talvella, mutta kyllähän se passivoi. Eikä näe muita ihmisiä. Jotain voi varmaan panna pandemian syyksi.

Oletko yrittänyt keskustella miehesi kanssa asiasta? Mitä mieltä hän on tilanteesta? Onko todella niin, että mies on tietoisesti päättänyt, että hän ei enää halua osallistua. Vai onko niin, että hän ei osallistu, koska hänen fysiikassaan/henkisessä tilassaan on meneillään jotakin tavallisesta poikkeavaa? Mahdollisia syitä tilanteeseen esim. liiallinen henkinen kuormittuminen töissä, masennus, alentunut mieshormonien taso, kilpirauhasen vajaatoiminta, anemia tai vitamiinien puute.... Puhukaa toisillenne, ilman etukäteistuomitsemista. Jos kumppanin käytös muuttuu, se ei aina tarkoita sitä, että hän haluaa olla sinulle ikävä/ei enää ole sinusta kiinnostunut!

Olen nainen, naimisissa, yhdessä 6v. Itselläni on todella rankkoja vuosia takana. Erityisesti korona-aikana, koska tuli lomautukset, vaihdoin työpaikkaa ja edelleen koko ajan opin jotain uutta. Sulut ovat vaikuttaneet myös työhöni. En toki ennenkään ole ollut hirveän aktiivinen, vaan viihdyn hyvin kotona, vaikkakin puolisoni on lisännyt aktiivisuuttani. En nuku hyvin, en ehdi palautua. Tarvitsen joka päivä omaa aikaa, koska olen introvertti, mutta työssäni joudun olemaan todella sosiaalinen. Rakastan työtäni, mutta en jaksa kotona enää olla sosiaalinen. Teen kyllä puolisoni kanssa asioita, saatamme käydä vaikka päivittäin kävelyllä, mutta tarvitsen kuitenkin hetkeni tietokoneella katsoen täysin hömppäohjelmia. Aina ei jaksa olla aktiivinen. Vaikka joskus ajattelenkin: "Anna minun olla", niin en koskaan sano sitä puolisolleni ääneen. Saatan sanoa: "Anna minulle vielä 30 minuuttia", ja valmistaudun henkisesti hänen ehdottamaansa aktiviteettiin. Tai jos hän lähtee kävelylle heti ja kysyy haluanko lähteä mukaan, en välttämättä lähde. Todennäköisesti puolisosi on jollain tapaa väsynyt.

Mulle kävi avioliitossa noin. 19v yhdessä ja miehen käytös ajoi siihen, että yhdessä ei huvittanut tehdä enää mitään. Ero siitä onneksi lopuksi tuli.

Tässä on tullut paljon ajateltavaa kommenteistanne..

Olen miettinyt onko korona-aika ja etätyö osaltaan passivoinut miestä. Myös se, että asumme maalla, joten pitää lähteä erikseen kauemmas, jos haluaa jotain erityistä tehdä.

Olen myös miettinyt, kun olemme viime aikoina jotenkin etääntyneet (myös siksi kun emme tee mitään yhdessä) toisistamme ja riidelleet myös. Ehkä mies ei vain halua tehdä kanssani enää mitään?

Mies ei myöskään tapaa ystäviään eikä käy enää pelaamassa mitään joukkuelajia. Onko yksinäinen?

Tuntuu hieman epäreilulta, kun aikoinaan muutin paikkakunnalle missä mies asui ja itsellä jäi ystävät ja perhe muualle. Nyt asumme jo muualla, jossa kummallakaan ei ole lähellä läheisiä.. Minä toki reissaan aika ajoin ystäviä ja läheisiä tapaamaan.

Tuntuu että en jaksa itsekään enää ehdottaa tai järjestää mitään yhteistä, koska miehelle tuntuu niin ylivoimaiselta lähteä mihinkään. Mitä tässä kannattaisi siis tehdä?

Ap