Mies ei jaksa tehdä enää mitään

Jos on alussa harrastanut toisen mieliksi eikä siihen ole omaa intohimoa niin ajan kanssa kyllästyy. 

Meillä on alusta asti ollut erilaiset harrastukset eikä niihin tarvitse puolisoa pakottaa mukaan jos ei kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä epäilen, että miehesi on masentunut. Nopeasti lääkäriin!

Miksi olisi masentunut? Ap ja miehensä ovat olleet jo 8 vuotta yhdessä, niin onhan tuossa ajassa jo ehtineet tehdä yhdessä ja erikseen kaikenlaista, eikä enää ole mitään jännää ja uutta koettavana. Ikää tullut lisää, niin toisilla meistä aktivisuustaso laskee ja muunlainen tekeminen, mm. pelkkä tv:n katsominen, kiinnostaa enemmän. Ei tämän tarvitse tarkoittaa mitään sen vakavempaa.

Ap on sellainen, joka jaksaa vuodesta toiseen tehdä ja mennä, mutta miehellään on kelkka kääntynyt toiseen suuntaan ja siinä ei ole mitään vikaa. Ihminen, sekä aivot tarvitsevat myös tylsyyttä, tylsää ja leppoisaa tekemistä ja olemista, näin keho ja mieli jaksavat taas enemmän muunlaista tekemistä myöhemmin. 

Eivät kaikki ihmiset jaksa olla aina ja ikuisesti samanlaisia ja yhtä aktiivisia. Johan sen huomaa siitä, että monet syksystä kevääseen "hautautuvat peiton alle", kun taas kevään koittaessa ja valon lisääntyessä, aktiivisuus ja tekeminen lisääntyy. Itse olen just tällainen. Nyt huomaa kuinka alkaa taas ulkoilma kiinnostaa enemmän ja kotona haluaa puuhailla kaikkea pientä mm. sisutuksen parissa. Koko talvi on ollut yhtä hampaiden kiristelyä ja mielen synkkyyttä, mutta nyt taas huomaa olemuksen piristyneen.

Masennus on silti yksi mahdollinen selitys. Helposti ajatellaan, että masentunut henkilö itkee ja näyttää murheelliselta, mutta ei se niin mene. Sairautena masennus aiheuttaa nimenomaan saamattomuutta.  Henkilö ei myöskään pysty  ajattelemaan tulevaa aikaa kuten seuraavaa kesää. Pitkäaikaista masennusta potenut nainen kertoi, että hän ei kyennyt kävelemään keittiöön ja lämmittämään valmista ruoka-annosta. Oli ollut täysin aloitekyvytön.

Täällä yksi saamaton. Saatan mieluummin olla syömättä, kuin jaksaisin hakea keittiöstä yhtään mitään. En oikeastaan itke. Töissä olen iloinen. Joskus ruoka ällöttää, ja olen mieluummin syömättä kuin syön pakolla mitään. Laskujen maksaminen jää viime tinkaan. Unohtelen asioita ja välillä pitää kirjoittaa ylös, että milloin pitää tehdä mitäkin.

Niin onhan tässä vielä sitäkin, että mies saattaa suuttua jopa jos ehdotan, että lähdetäänkö jonnekin. "Aina pitää olla jonnekin menossa, ei saa hetkeäkään olla rauhassa" Niin en uskalla mitään enää edes ehdottaa.. Tai sitten tekee sitä, että saattaa heittää ilmaan, että pitäisikö mennä sinne. Mutta lopulta ei kuitenkaan laita tiukkuakaan ristiin, että oikeasti mentäisiin tai tehtäisiin.. Ap

Voi taustalla olla jokin fyysinenkin sairaus, kilpirauhasen vajaatoiminta, anemia... tai masennus joka on valitettavan yleistä.

Juoko hän?

Näinhän se kävi minunkin ex-miehelle ja lasten isälle. On siis erottu. Mies laiskistui täysin aloitekyvyttömäksi laiskimukseksi. Laiskistuminen alkoi noin 40 vuoden iässä. Kävi päivät toimistotöissä, eli ei ollut edes fyysisesti raskasta työtä mikä aiheuttaisi sen että vapaa-ajalla ei jaksa tehdä mitään.

Mies oli kaiken ajan kotona. Kun tuli töistä, laittoi kahvin tippumaan ja avasi läppärin kannen. Istui keittiön pöydän ääressä arki-illat ja viikonloput läppäriään naputellen. Minä hoidin omakotitalon sisä- ja ulkotyöt sekä lapset. Yritin pyytää mieheltä apua kotihommiin, esimerkiksi että ajaisi ruohon tai haravoisi yhdessä minun kanssa. Vastauksena oli huutoraivo "Älä sä kuule ala ohjelmoimaan mua, tee itse kerrankin jotain ja aja se ruoho". Niin, siis minähän se kaiken tein jo. Mies ei suostunut harrastamaan kanssani mitään, ei urheilua eikä mitään muutakaan. Mies oli täysin passivoitunut 45-vuotiaana ja kärsi mm. korkeasta verenpaineesta.

Miehen mielestä hän oli kiireinen sen läppärinsä kanssa, kun teki kuulemma tärkeitä hommia. No ne hänen tärkeät hommat oli laskujen maksu verkkopankissa, siinä se.

Meillä ei siis ollut mitään yhteistä enää. Minäkin aloin sitten kulkemaan harrastuksissani yksin ja lasten kanssa. Välillä mies raivosi väliin että ei saa tarpeeksi seksiä.

Lopulta mies hankki nettipalstalta salaa uuden naisen ja potkaisin miehen pellolle. En ole nähnyt miestä eron jälkeen. Lasten kertoman mukaan isä istuu edelleen kotona läppärin ääressä ja uusi nainen häärää samoja kotihommia mitä minä tein avioliittomme aikana. Eli vaikuttaa, että mikään muu ei muuttunut miehen elämässä kuin nainen. Onneksi pääsin eroon siitä.

Vierailija kirjoitti:

Juoko hän?

Ei juo.. Sehän se tästä vielä puuttuisikin.. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulle tapahtui noin. Olin ennen aktiivinen ja nautin urheilusta ja jatkuvasta touhuamisesta. Nyt jotenkin.. en tiedä. Olo p aska, ei kiinnosta edes lähteä kävelylle. Urheiluvaatteet näyttävät tyhmältä päällä ja tuntuu että olen aivan pellennäköinen tuolla ulkona. Ei ole mitään energiaa puskea itseä mihinkään. Hiihtoa yritin tänä talvena kerran ja 2km matkassa meni yli 40minuuttia. En tiedä mikä on. Sekoaisin jos mies painostaisi liikkumaan.. olo muutenkin huono. Ja ei, en ole läski. Painan n. 55kg ja olen aina ollut urheilullinen.

Satsaa itseesi ja tilaa Puhdin kattava verikoepaketti: PVK, ferritiini, D-vitamiinitaso, kolesterolit. Ei tartte vääntää lääkärin kanssa esim. ferritiinimittauksen tarpeellisuudesta. Tuolla arvolla on suuri merkitys hyvinvoinnille. Hemoglobiini voi olla ok, mut rautavarasto tyhjä. Oireilee monin tavoin. Alle 30 arvo = tyhjä rautavarasto.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei voi nykymaailmassa toteuttaa ikiaikaista viettiään voittaa ja valloittaa. Vähempikin pistää masentamaan. Pahinta tuossa on, ettei itsekään ymmärrä syytä.

:)! Tää on kuin suoraan sarjasta Kumman kaa, "psykologi" Ellulta. 

Vierailija kirjoitti:

Niin onhan tässä vielä sitäkin, että mies saattaa suuttua jopa jos ehdotan, että lähdetäänkö jonnekin. "Aina pitää olla jonnekin menossa, ei saa hetkeäkään olla rauhassa" Niin en uskalla mitään enää edes ehdottaa.. Tai sitten tekee sitä, että saattaa heittää ilmaan, että pitäisikö mennä sinne. Mutta lopulta ei kuitenkaan laita tiukkuakaan ristiin, että oikeasti mentäisiin tai tehtäisiin.. Ap

Anna hänen olla. Hän ei selvästikään jaksa ja tuonut sen selkeästi ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tapahtui noin. Olin ennen aktiivinen ja nautin urheilusta ja jatkuvasta touhuamisesta. Nyt jotenkin.. en tiedä. Olo p aska, ei kiinnosta edes lähteä kävelylle. Urheiluvaatteet näyttävät tyhmältä päällä ja tuntuu että olen aivan pellennäköinen tuolla ulkona. Ei ole mitään energiaa puskea itseä mihinkään. Hiihtoa yritin tänä talvena kerran ja 2km matkassa meni yli 40minuuttia. En tiedä mikä on. Sekoaisin jos mies painostaisi liikkumaan.. olo muutenkin huono. Ja ei, en ole läski. Painan n. 55kg ja olen aina ollut urheilullinen.

Satsaa itseesi ja tilaa Puhdin kattava verikoepaketti: PVK, ferritiini, D-vitamiinitaso, kolesterolit. Ei tartte vääntää lääkärin kanssa esim. ferritiinimittauksen tarpeellisuudesta. Tuolla arvolla on suuri merkitys hyvinvoinnille. Hemoglobiini voi olla ok, mut rautavarasto tyhjä. Oireilee monin tavoin. Alle 30 arvo = tyhjä rautavarasto.

Hohhoi. Että ärsyttää nämä trendit. Nyt trendinä on ferritiiniarvot. Itse kärsin masennuksesta ja työterveyslääkäri teetti kaikenlaisia testejä, kun kärsin sydämen rytmihäiriöistä. Fyysisesti olen täysin terve, ja masennuksesta kärsin täysin henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin onhan tässä vielä sitäkin, että mies saattaa suuttua jopa jos ehdotan, että lähdetäänkö jonnekin. "Aina pitää olla jonnekin menossa, ei saa hetkeäkään olla rauhassa" Niin en uskalla mitään enää edes ehdottaa.. Tai sitten tekee sitä, että saattaa heittää ilmaan, että pitäisikö mennä sinne. Mutta lopulta ei kuitenkaan laita tiukkuakaan ristiin, että oikeasti mentäisiin tai tehtäisiin.. Ap

Anna hänen olla. Hän ei selvästikään jaksa ja tuonut sen selkeästi ilmi.

Niin olen antanut ollakin. Tosin pelkään, että etäännytään entistä enemmän toisistamme tämän takia. Mikä parisuhde se sekin on, että kumpikin puuhaa vaan omiaan aina? Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä samat ongelmat, tosin ikää enemmän. Mies on koneella tai selaa nettiä puhelimella. On välillä ihan raivona kun on lukenut koko päivän huonoja uutisia. Ei muista syödä, liikkua eikä peseytyä. Tuijottaa vaan jotain tuuttia koko ajan.

Eikä ymmärrä miksi pyydän että pidettäisi taukoa koneista päivä tai kaksi.

Meillä taas vaimo on passivoitunut tietokoneelle ja suoratoistopalveluihin. Eikä oikein hyväksy, että tekisin jotakin itseäni kiinnostavaa yksin. Keksii aina jotakin tärkeämpää, kuten koiran ulkoilutus tai kaupassa käynti,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä just näin myös! Meillä on myös kaksi lasta. Juuri tulossa uimahallista lasten kanssa. Mies pelannut pleikkaa kotona. Huomenna kuskaan lapset synttäreille, taas mies vaan sohvalla luultavasti. En ymmärrä, miten tässä näin kävi.

Ap, tosiaan ainakaan tee lapsia tuon pelaamiseen keskittyvän laiskurin kanssa. Vauva-aikaan ja ihan pienten lasten kanssa tulet olemaan ihan vankilassa, kun mies ei osallistu ja vasta isompien lasten kanssa voit sitten yhdessä harrastaa. Kaikki lasten asiat tulee joka tapauksessa kasautumaan sinulle ja lasten aktiviteetit tulee olemaan vain sinun varassasi. Itse erosin tällaisesta miehestä, vaikka olikin lapset. Nyt yhteishuoltajuudessa mies on sentään sopimusperusteisesti edes joka toinen viikonloppu lasten kanssa.

Jatkan vielä, että meilläkin seurustellessa mies oli aktiivinen ja oli sitä jo ennen minua. Kun oli sormus sormessa ja lapset, niin lopetti panostamisen, alkoi pelata enemmän ja passivoitui.

Ennen vanhaan miehet jäivät sohvalla makaamaan, tuijottamaan telkkaria olutta juoden. Siihen nähden pelaaminen askel parempaan suuntaan. Pelaaminenhan on aktiivista toimintaa. Kuten toki myös oluen lipittäminen, mutta toinen näistä on toista terveellisempää.

Joo, ei tuollaista sohvalla istujaakaan kattelis, mutta pelaaminen on koukuttavaa ja aika itsekästä lapsiperheessä vetäytyä omaan pelimaailmaansa ja jättää toinen yksin hoitamaan sitä todellista elämää, huushollia ja lapsia.

Niin. Naiset elävät omassa fantasiamaailmassaan, jossa aviomiehet osallistuvat. Sitten, kun reaalimaailma lyö märällä rätillä kasvoihin, tullaan avautumaan vauva-palstalle.

Tää on se elämän lotto. Osalle käy hyvin ja saavat osallistuvan miehen. Toiset ei. Etukäteen ei voi tietää, kun ennen lapsia mies on aktiivinen ja haluaa lapsia ja tietysti kysyttäessä sanoo osallistuvansa. Arpaonni tai sen puute selviää vasta, kun on liian myöhäistä.

Ap:n tilanne on sikäli hyvä, että sai tietää totuuden jo ilmeisesti ennen lasten syntymää.

No, kyllä nyt dramaattisesti kaikki elämän käänteet projisoitiin tuohon, mies joko passivoituu tai ei....

Sen vuoksi ihmisethän seurustelevat, että tutustuttaisiin ja nähtäisiin onko edellytyksiä yhteiselle perhe-elämälle. Mitkä ovat elämän arvot ja tavoitteet elämässä. Yhdessä koettu arki, myös puolison perheen kanssa, kertoo myös paljon toisesta. Eihän mikään tietenkään takaa, etteikö toinen tai molemmat voisi silti muuttua, mutta edellytykset ovat paremmat.

Varmasti jokainen pidempi parisuhde vaatii yhteen sovittautumista uudelleen, mutta jokainen tietysti itse päättää minkälaisiin sopeutumisiin on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä samat ongelmat, tosin ikää enemmän. Mies on koneella tai selaa nettiä puhelimella. On välillä ihan raivona kun on lukenut koko päivän huonoja uutisia. Ei muista syödä, liikkua eikä peseytyä. Tuijottaa vaan jotain tuuttia koko ajan.

Eikä ymmärrä miksi pyydän että pidettäisi taukoa koneista päivä tai kaksi.

Meillä taas vaimo on passivoitunut tietokoneelle ja suoratoistopalveluihin. Eikä oikein hyväksy, että tekisin jotakin itseäni kiinnostavaa yksin. Keksii aina jotakin tärkeämpää, kuten koiran ulkoilutus tai kaupassa käynti,

Eihän vaimolla ole oikeutta rajoittaa sun menoja, jos itse haluat tehdä aktiviteetteja. Mitä hän sitten sanoo, jos haluat mennä tekemään itse jotain? Ap

Laita Facebookin kaveripalstalle ilmoitus, ja otat sieltä jonkun parikymppisen miehen seuraksi rientoihin.

Nytkin mies nukkuu.. Menee helposti puoleen päivään. No saa sitä viikonloppuna nukkua, mutta kertoo taas jotain..Ainoa asia mitä nykyään tehdään yhdessä on katotaan lätkää televisiosta. No tykkään itsekin penkkiurheilusta, mutta kuulostaa vähän surulliselta näin kirjoitettuna.. Toki joskus urheillaan yhdessä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin onhan tässä vielä sitäkin, että mies saattaa suuttua jopa jos ehdotan, että lähdetäänkö jonnekin. "Aina pitää olla jonnekin menossa, ei saa hetkeäkään olla rauhassa" Niin en uskalla mitään enää edes ehdottaa.. Tai sitten tekee sitä, että saattaa heittää ilmaan, että pitäisikö mennä sinne. Mutta lopulta ei kuitenkaan laita tiukkuakaan ristiin, että oikeasti mentäisiin tai tehtäisiin.. Ap

Anna hänen olla. Hän ei selvästikään jaksa ja tuonut sen selkeästi ilmi.

Niin olen antanut ollakin. Tosin pelkään, että etäännytään entistä enemmän toisistamme tämän takia. Mikä parisuhde se sekin on, että kumpikin puuhaa vaan omiaan aina? Ap

Ettekös te juuri käyneet hiihtämässä? Vai oliko se joku toinen kommentoija?

Vierailija kirjoitti:

Nytkin mies nukkuu.. Menee helposti puoleen päivään. No saa sitä viikonloppuna nukkua, mutta kertoo taas jotain..Ainoa asia mitä nykyään tehdään yhdessä on katotaan lätkää televisiosta. No tykkään itsekin penkkiurheilusta, mutta kuulostaa vähän surulliselta näin kirjoitettuna.. Toki joskus urheillaan yhdessä. Ap

Tuossa ylempänä sanot: "Mikä parisuhde se sekin on, että kumpikin puuhaa vaan omiaan aina? Ap". Ihme riitelijä olet. Ette puuhaa omianne AINA, kun kuitenkin katsotte televisiota yhdessä. Ja sitten joskus urheilette yhdessä. Miehesi on selvästi väsynyt, kenties masentunut, ja sinulle ei riitä edes se vähä, mitä hän sinulle antaa. Joko tyydyt siihen, tai eroat. Voi olla, että jossain vaiheessa miehesi taas aktivoituu, mutta kommenttiesi perusteella teette kuitenkin asioita yhdessä. Ja silti väität, ettei miehesi jaksa enää tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ennen riekuin kissanristiäissäkin.

Nykyään en, sairastuin vaikeaan masennukseen. En kykene tekemään mitään, ajattelen vain mite täältä pääsis pois.

Ikävä kuulla. Itselläni tilanne ei ole ainakaan vielä noin paha. Omat oireeni konkretisoituvat väsymyksenä. Seilaan arjen aivan unessa. Öisin saan unta vaihtelevalla menestyksellä. Viime yönkin käytännössä valvoin kokonaan. Alkuillasta nukuin muutaman tunnin.