Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät tunnu elävän realiteeteissa? Ovat jääneet osittain lapsen tasolle?

Minä, en tajua, että laskut on maksettava eräpäivinä. En mitenkään tajua, että niin vain on.Vaikka  jotsin ulosotossa hummaan  vain matkoilla ja syön karkkia. En harrasta liikuntaa. 

Useimmat vastaan tulleet. Ikään katsomatta. Oma perse aina tärkein. Ei minkäänlaista kykyä ottaa muita ihmisiä huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen rupenut pohtimaan, että mitä jos oikeasti olen jämähtänyt vähintään teinin tasolle. Olen sellaisena pitänyt itseäni aiemminkin ja nyt tuntuu, että mitä jos epäilykseni osuvat oikeaan. Varsinkin mitä tuli nähtyä Youtubesta videoita Michael Jacksonista, joissa hänen lapsenomainen puoli tulee esiin, niin niitä katsoessa on herännyt kysymyksiä että mitä jos minäkin olen samanlainen vaikkei minua sentään näe leikkimässä vesipyssyleikkejä lasten kanssa tai kiipeämässä puuhun. Enkä ole myöskään menossa ostoskeskukselle perseilemään ja haistattelemaan vartijoille tehtyäni jotain todella typerää tai nuorisotalolle hengailemaan. Ei siitä mitään pelkoa ole, että olisin muita vaatimassa minua kohtelemaan nuorempana. Korkeintaan pukeutumisessa ja olemuksessani nuorekkuuteni näkyy kantaessani vieläkin EMP:stä ostettua kissalaukkua ja pukeutue

Trauma? Masennus? Äkkiseltään nämä tulee mieleen kuin ikäregressio tai Peter Pan-syndrooma. Kuulostat aika analysoivalta ja useita näkökulmia käsittelevältä syy-seuraussuhteineen. Ei sellaiseen lapsen tai edes teinin tasoinen pysty.

Valitettavasti iso osa aikuisista on lapsen tasolla ollessaan täysin vastuuttomia, jotka eivät ota aikuisen roolia. Eivät halua toimia kasvattajina, jotka asettavat rajoja. Ollaan ikuisia parikymppisiä, halutaan vaan bilettää ja olla ottamatta aikuisen vastuuta. Ihan kuin ei huomista olisikaan. Tämä sitten näkyy vanhemmuudessa kun halutaan olla omalle lapselle kaveri.

Vierailija kirjoitti:

"Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät tunnu elävän realiteeteissa? Ovat jääneet osittain lapsen tasolle?"

Juu, lähes kaikki kokoomusta ja persuja ym. oikeistoa kannattavat lapsen asteelle jääneet luonnevikaiset narsistit. Huutavat "mun, mun", "mulle, mulle", "lisää, lisää", "muilta pois, muilta pois". Äärimmäisen lapsellisia omaan napaan tuijottavia lapsen tasolle jääneitä kakaroita.

Siinä kirjoittaa itse lapsen tasolle jäänyt. Tuota mantraa hokemalla luullaan olevansa ite niitä aikuisia, todellisuudessa kiusaajateinejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät tunnu elävän realiteeteissa? Ovat jääneet osittain lapsen tasolle?"

Juu, lähes kaikki kokoomusta ja persuja ym. oikeistoa kannattavat lapsen asteelle jääneet luonnevikaiset narsistit. Huutavat "mun, mun", "mulle, mulle", "lisää, lisää", "muilta pois, muilta pois". Äärimmäisen lapsellisia omaan napaan tuijottavia lapsen tasolle jääneitä kakaroita.

 

Siinä kirjoittaa itse lapsen tasolle jäänyt. Tuota mantraa hokemalla luullaan olevansa ite niitä aikuisia, todellisuudessa kiusaajateinejä. 

Terveisin kiusaajateini...

Itse koen olevani tälläinen, olen aina ollut, ei oikeastaan ole sosiaalisia kontakteja eikä kavereita, en myöskään koskaan ole osannut juurtua mihinkään, käyn töissä, maksan laskut ja osaan olla "aikuinen". Vapaa-ajalla fanitan anime juttuja mm dragon ball z sarjaa, Inuyashaa yms. Tykkään myös Lapsenomaisista fantasiajutuista, jaottelen suurimman osan töistä myös miesten/naisten juttuihin ( miehet vaihtaa lamput, remontoi,auto jutut yms) , tykkään värikkäistä tavaroista ja koriste esineistä. En ole kuitenkaan ns lapsilapsi että menisin liukumäkeen, keinuisin kiikussa tai hassuttelisin lapsen tavoin, koen enemmänkin olevani lapsenmielinen kuin lapsekas 35 vuotias, en ole myöskään kiinnostunut poliittisista asioista ja musta tulee ihan "aivoton" Eläinten erityisesti koirien ja pikkulasten/vauvojen seurassa ett alan lässyttämään jos mitenkään mahdollista vauva äänellä:3

Vierailija kirjoitti:

Itse koen olevani tälläinen, olen aina ollut, ei oikeastaan ole sosiaalisia kontakteja eikä kavereita, en myöskään koskaan ole osannut juurtua mihinkään, käyn töissä, maksan laskut ja osaan olla "aikuinen". Vapaa-ajalla fanitan anime juttuja mm dragon ball z sarjaa, Inuyashaa yms. Tykkään myös Lapsenomaisista fantasiajutuista, jaottelen suurimman osan töistä myös miesten/naisten juttuihin ( miehet vaihtaa lamput, remontoi,auto jutut yms) , tykkään värikkäistä tavaroista ja koriste esineistä. En ole kuitenkaan ns lapsilapsi että menisin liukumäkeen, keinuisin kiikussa tai hassuttelisin lapsen tavoin, koen enemmänkin olevani lapsenmielinen kuin lapsekas 35 vuotias, en ole myöskään kiinnostunut poliittisista asioista ja musta tulee ihan "aivoton" Eläinten erityisesti koirien ja pikkulasten/vauvojen seurassa ett alan lässyttämään jos mitenkään mahdollista vauva äänellä:3

Ei hitto, tunnistan jotain samoja juttuja itsestäni. Ei se tosin näy siten, että sisustaisin omaa vuokra-asuntoa prinsessa- tai autojutuilla kuin pikku tytöt tai pojat, vaan sisustustyylini on "aikuisille tyypillinen" Vallilan verhoineen ja mattoineen (nytkin olin onnekas löytäessäni tori.fistä kauniin, Kalevalaan pohjautuvan Vallilan Kuulintu-maton, millaista ei taida ihan pikku lapsen huoneessa näkyä) ja keittiössä on pinkkien ja Barbie-aiheisten astioiden sijaan kaunista Pentikin Vaniljaa sekä väreillä ilottelevaa Arabian Kokoa. Sellainen elegantti tyyli makuu- ja olohuoneen sisustuksessa miellyttää suosiessani viininpunaista, violettia, (smaragdin)vihreää ja mustaa koristeellisine yksityiskohtineen, ja timantteja ja pitsiä pitää myös löytyä sisustuksesta. Tämä sama korostuu pukeutumisessa söpöyden lisäksi olemalla silti aika tyttömäinen johtuen lumikkimaisesta ihostani ja pienestä koosta. Pukeutumiseni voi olla peruja kouluajan animen ja mangan fanituksesta, tyyli vain muuttanut muotoaan olemalla silti erilainen verrattuna muihin. Omasta pukeutumisesta ajattelen, että olen juuri nyt sitä, mitä halusin olla yläastelaisena, minkälaista ajattelua olen pitänyt välillä huolestuttavana miettiessäni omaa, mahdollista ikäregressiotani vaikka tiedän, ettei mitään Mikä-Mikä -maata ole olemassakaan. Näen tässä samoja sävyjä kuin Saara Aallon lapsuudessa, joka oli köyhyyden varjostamaa, mikä voi selittää tuon pukeutumiseni. Ei se kuitenkaan näy silleen, että alkaisin vaatia muita kohtelemaan minua teiniä tai niin, että todellisuudentajuni olisi hämärtynyt omasta iästä ja alkaisin jopa valelapseksi, mikä oli kyllä kieltämättä ihan pimeä juttu.

Lapsenomaisia asioita, joita näen itsessäni edelleen, on juurikin tuo söpöyden korostaminen pukeutumisessa ja laittautumisessa ja nauran vielä kuin yläasteikäinen tyttö. Viimeksi minulle tuli pieni naurun virne nähdessäni Michael Jacksonista ne videot, joissa hän oli kuin lapsi aikuisen kehossa. Näin siinä vaan jotain söpöä. Ehkä hänestä on aivan syystäkin tullut suosikkilaulajani mitä olen lukenut hänen lapsuudestaan ja kun häneltä oli kysytty lapsuudesta, niin hän ei halunnut niihin vastata kuten en minäkään ole halunnut avautua. Toisaalta pidän itseäni ihan outona, jos jonkun tuntemattoman ihmisen näen kohtalotoverina. 

1/2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen olevani tälläinen, olen aina ollut, ei oikeastaan ole sosiaalisia kontakteja eikä kavereita, en myöskään koskaan ole osannut juurtua mihinkään, käyn töissä, maksan laskut ja osaan olla "aikuinen". Vapaa-ajalla fanitan anime juttuja mm dragon ball z sarjaa, Inuyashaa yms. Tykkään myös Lapsenomaisista fantasiajutuista, jaottelen suurimman osan töistä myös miesten/naisten juttuihin ( miehet vaihtaa lamput, remontoi,auto jutut yms) , tykkään värikkäistä tavaroista ja koriste esineistä. En ole kuitenkaan ns lapsilapsi että menisin liukumäkeen, keinuisin kiikussa tai hassuttelisin lapsen tavoin, koen enemmänkin olevani lapsenmielinen kuin lapsekas 35 vuotias, en ole myöskään kiinnostunut poliittisista asioista ja musta tulee ihan "aivoton" Eläinten erityisesti koirien ja pikkulasten/vauvojen seurassa ett alan lässyttämään jos mitenkään mahdollista vauva äänellä:3

E

2/2

On minussa muutakin lapsenomaista, kun seuraan somessa fanidubbausta harrastavia ihmisiä ja joskus tämä oli hartain haaveeni, mutta pienellä paikkakunnalla asuvana ei vanhemmillani ollut mitään resursseja tukea itseäni kiinnostavaa asiaa, ja sairauden myötä tulleiden ääniongelmien takia en tosin yrittäisikään äänen ollessa käheä ja välillä jopa madaltunut. Tiedä sitten, olisiko tuo näyttelystä tavalla tai toisella ollut minulle joku keino "olla hetken toinen", kun nyt aikuisena mietin asiaa syvemmin. Muuten minua ei näy katsomassa piirrettyjä lukuun ottamatta mustaa huumoria ja satiiria sisältäviä, aikuisille suunnattuja piirrettyjä. Sarjakuvia, joita luen ovat mm. Kari Suomalaisen sarjakuvat, joiden sanoman ymmärrän, ja nyt kiinnostaisi saada käsiin Marjane Satrapin Persepolis-sarjakuva, joka perustuu sarjakuvapiirtäjän tosielämän tapahtumiin ja näin ollen hänen lapsuuden kokemuksiin Iranissa vallankumouksen aikana - kerrankin jotain, joka perustuu faktoihin, joita minun on helpompi ymmärtää kuin tarinallisia juttuja. 

Voi toki olla, että taide- ja kulttuuripiirien vetoavuus saa minut pukeutumaan kuten pukeudun ottamatta itse osaa ko. porukkaan. Niissä piireissä kun on kaikenlaista hiihtäjää. 

- se, jolla on autismi-diagnoosi ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja joka kirjoitti päiväkirjan verran kommenttejaan tänne

Vierailija kirjoitti:

Minä, en tajua, että laskut on maksettava eräpäivinä. En mitenkään tajua, että niin vain on.Vaikka  jotsin ulosotossa hummaan  vain matkoilla ja syön karkkia. En harrasta liikuntaa. 

Tällä logiikalla lähes 370 000 ihmisellä on lapsenomainen jälkeenjääneisyys heidän menettäessä luottotietonsa tavalla tai toisella. Osasyynä voi olla välinpitämättömyys, mutta uskon noiden luottotietojen menettämiseen syynä olevan nykyinen taloudellinen tilanne, jota hankaloittaa sairaus tai opintolainan lyhentäminen. Siinäpä sitten päätät ostatko lääkkeitä vai lyhennetkö opintolainaa. 

Joiltakin puuttuu kyky abstraktiin ajatteluun. Tunnistaa työelämässä kaikenlaisesta mouhkaamisesta ja uhoamisesta.

Juu, minä. Ihan omissa maailmoissani...

Tunnen ja ne ovat vegaaneja. Niillä on selvästi alkanut kognitiiviset taidot heikkenemään, jopa oman äidinkielen hallitseminen mitä nähnyt palstalla vegaaniaiheisia keskusteluja: puhutaan lihapäistä, tisumaidosta yms. Ihan kuin olisivat taantuneet lapsen tasolle kielenkäytössä. No äkkiähän ne aivot surkastuvat, kun ei saa aivoilla välttämättömiä pitkäketjusia omegoja ja b12:aa luonnollisemmassa muodossa. 

Määritä realiteetti

Tunnen ihan selkeästi peräkammarin pojan, jota äiti passannut kun poika tietokoneen äärellä istui. Koulussa ihan kohtalainen menestys, seiskan tasoinen oppilas, ei tosin sosiaalisia kontakteja. Olisi varmasti ollut potentiaalia työhön. Naisiin lähestyminen tullut selvästi pornon kautta sen sijaan että olisi yrittänyt pyytää jotain tyttöä kahville. Aikuisena on ihan kuin joku iso lapsi, jolle äiti tekee ruoan. Ei siinä jos taustalla on mm. pitkäaikainen kodittomuus mutta tuo ettei aikuinen mitään kotitöitä tee vaan on vain omien juttujensa parissa. Ihan kuin luulisi elävän jossain palvelutalossa.

Siivousfriikit, jotka haluaa että asiat ja tavarat on just niinkuin he haluavat

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihan selkeästi peräkammarin pojan, jota äiti passannut kun poika tietokoneen äärellä istui. Koulussa ihan kohtalainen menestys, seiskan tasoinen oppilas, ei tosin sosiaalisia kontakteja. Olisi varmasti ollut potentiaalia työhön. Naisiin lähestyminen tullut selvästi pornon kautta sen sijaan että olisi yrittänyt pyytää jotain tyttöä kahville. Aikuisena on ihan kuin joku iso lapsi, jolle äiti tekee ruoan. Ei siinä jos taustalla on mm. pitkäaikainen kodittomuus mutta tuo ettei aikuinen mitään kotitöitä tee vaan on vain omien juttujensa parissa. Ihan kuin luulisi elävän jossain palvelutalossa.

Mitä tarkoittaa "ihan kuin luulisi elävän"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihan selkeästi peräkammarin pojan, jota äiti passannut kun poika tietokoneen äärellä istui. Koulussa ihan kohtalainen menestys, seiskan tasoinen oppilas, ei tosin sosiaalisia kontakteja. Olisi varmasti ollut potentiaalia työhön. Naisiin lähestyminen tullut selvästi pornon kautta sen sijaan että olisi yrittänyt pyytää jotain tyttöä kahville. Aikuisena on ihan kuin joku iso lapsi, jolle äiti tekee ruoan. Ei siinä jos taustalla on mm. pitkäaikainen kodittomuus mutta tuo ettei aikuinen mitään kotitöitä tee vaan on vain omien juttujensa parissa. Ihan kuin luulisi elävän jossain palvelutalossa.

Mitä tarkoittaa "ihan kuin luulisi elävän"?

Anteeksi jos meni vaikeasti ymmärrettäviksi lauseeni. Voi johtua lukihäiriöstäni (joo, voisin käyttää oikolukua palstaillessa töiden lisäksi :D). Tosiaan tuohon tuttuun ilman että mainitsin hänestä kolmannessa persoonassa eli "ihan kuin hän/"Matti" luulisi elävän kuin jossain palvelutalossa". Sanajärjestyskin voi mennä vituralleen tämän häiriön takia.