Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät tunnu elävän realiteeteissa? Ovat jääneet osittain lapsen tasolle?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, koko eloapinaporukka ja äärivasemmisto, minja koskela etunenässä.

Koko persu porukka romahti kolmessa vaaleissa peräkkäin kaksikolmasosaa ja tippuu edelleen pohjamutiin kuin vanhan äijän yrpä.  Etunenässä Halla-ahon kannatus romahti  69%    ja Purran kannatus tippui peräti 40%.   😆😆😆😆😆😆

"Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät tunnu elävän realiteeteissa? Ovat jääneet osittain lapsen tasolle?"

Juu, lähes kaikki kokoomusta ja persuja ym. oikeistoa kannattavat lapsen asteelle jääneet luonnevikaiset narsistit. Huutavat "mun, mun", "mulle, mulle", "lisää, lisää", "muilta pois, muilta pois". Äärimmäisen lapsellisia omaan napaan tuijottavia lapsen tasolle jääneitä kakaroita.

Vierailija kirjoitti:

"Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät tunnu elävän realiteeteissa? Ovat jääneet osittain lapsen tasolle?"

Juu, lähes kaikki kokoomusta ja persuja ym. oikeistoa kannattavat lapsen asteelle jääneet luonnevikaiset narsistit. Huutavat "mun, mun", "mulle, mulle", "lisää, lisää", "muilta pois, muilta pois". Äärimmäisen lapsellisia omaan napaan tuijottavia lapsen tasolle jääneitä kakaroita.

Hauskinta tässä on se,  että he eivät edes itse sitä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

"Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät tunnu elävän realiteeteissa? Ovat jääneet osittain lapsen tasolle?"

Juu, lähes kaikki kokoomusta ja persuja ym. oikeistoa kannattavat lapsen asteelle jääneet luonnevikaiset narsistit. Huutavat "mun, mun", "mulle, mulle", "lisää, lisää", "muilta pois, muilta pois". Äärimmäisen lapsellisia omaan napaan tuijottavia lapsen tasolle jääneitä kakaroita.

Heitä myös pelätään ja koetaan turvallisuus uhkana.

Osa ihmisistä pelkää lähes lapsenkaltaisia tapauksia polvet tutisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät tunnu elävän realiteeteissa? Ovat jääneet osittain lapsen tasolle?"

Juu, lähes kaikki kokoomusta ja persuja ym. oikeistoa kannattavat lapsen asteelle jääneet luonnevikaiset narsistit. Huutavat "mun, mun", "mulle, mulle", "lisää, lisää", "muilta pois, muilta pois". Äärimmäisen lapsellisia omaan napaan tuijottavia lapsen tasolle jääneitä kakaroita.

Heitä myös pelätään ja koetaan turvallisuus uhkana.

Osa ihmisistä pelkää lähes lapsenkaltaisia tapauksia polvet tutisten.

On syytäkin pelätä,  koska kaikki ja kaikenlainen oikeistolaisuus on Saatanasta ja toimii Saatanan työkaluna maan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät tunnu elävän realiteeteissa? Ovat jääneet osittain lapsen tasolle?"

Juu, lähes kaikki kokoomusta ja persuja ym. oikeistoa kannattavat lapsen asteelle jääneet luonnevikaiset narsistit. Huutavat "mun, mun", "mulle, mulle", "lisää, lisää", "muilta pois, muilta pois". Äärimmäisen lapsellisia omaan napaan tuijottavia lapsen tasolle jääneitä kakaroita.

Heitä myös pelätään ja koetaan turvallisuus uhkana.

Osa ihmisistä pelkää lähes lapsenkaltaisia tapauksia polvet tutisten.

On syytäkin pelätä,  koska kaikki ja kaikenlainen oikeistolaisuus on Saatanasta ja toimii Saatanan työkaluna maan päällä.

Antikristillisen mammonan epäjumalan palvonta on Saatanasta kuten myös rahan laittaminen ihmisen eli lähimmäisen edelle ja ahneus sekä riisto, joka on rahanpalvojilla verissä ja verirahoissa.

Eiköhän kaikki elä ihan realiteeteissa.

"Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät tunnu elävän realiteeteissa? Ovat jääneet osittain lapsen tasolle?"

Niitä kutsutaan vuosina 2023 - 2025 ministereiksi.

Vierailija kirjoitti:

No, tuommoinen noin 80 prosenttia ihmisistä vain. Nielivät kaiken mitä Big Pharma kusetti ihmepiikistä.

Tää. Olivat lynkkaamassa jo "My Body, My Choice" väkeä siis jopa abortinkannattajat olivat tekemässä sitä omilla aivoilla ajatteleville, ja kulkutaudin levitysluvalla eli k-passilla olit parempi tartuttaja. 

Anorektisen laiha Eugenia Cooney, joka tunnetaan somesta. Mitähän joutunut elämässää kokemaan anoreksian lisäksi kun kolmekymppisenäkin pukeutuu kuin yläastelaiset tytöt ja huone on kuin 10-12-vuotiaalla tytöllä... Ihan outo kuvio. 

Minä. Olen vakavien traumojen takia hieman hidas joskus. Asioiden ymmärtäminen on hidasta. Yritän kuitenkin. Ja minä onneton työskentelen päiväkodissa. Ja nyt on pakko sanoa rumasti: päiväkodeissa on AINA myrkynkeittäjiä jotka liittoutuvat keskenään. Heille iso osa arkea on nautinnolliset pahansuopaisuus- keskustelut. Jos minä teen jonkun virheen (ei vakavaa) niin sitä puuskutellaan ja pyöritellään silmiä ja tietty kivitetään juoruamaan. Jos tällainen ilkeä ihminen tekee virheen ja sen vaikka näkee, niin vetää sellaiset raivokilarit "tää nyt ei ollut yhtään mitään, syy oli siinä, tossa ja tässä"

Tunnen, 53-vuotiaan, joka on 8-vuotiaan tasolla. Muuta, ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolenkorjaus selkeästi taannuttaa lapsen tasolle, mitä olen katsonut "translapsesta", Jazz Jenningista, kertovaa sarjaa. On ihan esiteinin asteella merenneitojuttuineen, vaikka on parikymppinen. Saman taantumisen huomaa suomalaisesta Mona Blingistä, joka kolmekymppisenäkin puhuu "pimppajutuista" kuin pikku lapset. 

 

Vai oliko kuitenkin toisin päin? Ensin lapsen tasolla ja sitten ajatteli "korjaamalla" saavansa elämänsä palikat kuntoon?

 

Kun aloittaa blokkerit liian varhain, siinä jää lapselta välistä tärkeä vaihe (murrosikä). Jos lopettaa ne blokkerit yläkoulun jälkeen, onkin ihan kehittymätön kroppa ja mikropenis. Kyllä tuollainen vaikuttaa kognitioon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heimopukukansassa paljonkin näitä. Tuntemani sosiaalialalla työskentelevät ihmiset ovat kohdanneet heitä paljon ja kertoneet, kuinka tunteet ovat heillä samalla tasolla kuin pienillä lapsilla.

Heillä olisi kyllä älyllistä kapasiteettia mutta kulttuuri kieltää kaiken tunteilun ja ihmissuhteiden syvenemisen, jäykät tavat ja pakotettu rooli pitävät heitä ikuisina lapsina. Se on sääli. 

On varmasti niitä huippuälykkäitä yksilöitä joukossa, mutta eipä tuo serkkuliittojen suosiminen mikään salaisuus ole. Serkun kanssa kuksiminen kun tunnetusti aiheuttaa erilaisia sairauksia, impulsiivisuutta, älyllistä heikkolahjaisuutta yms. mikä selittää alttiuden rikollisuuteen ja työttömyyteen.

Vielä hankalampi porukka ovat Somaliasta yms. serkkuliittojen tuotokset, joiden lapsista tulee heti koulun jälkeen lääkäreitä ja siitä suututaan, kun opot ehdottavat lähihoitajaa. Näillehän hyvä koulumenestys tarkoittaa sitä, että on päässyt peruskoulusta vaikka todistus olisi täynnä vitosia. 

Vierailija kirjoitti:

Olen rupenut pohtimaan, että mitä jos oikeasti olen jämähtänyt vähintään teinin tasolle. Olen sellaisena pitänyt itseäni aiemminkin ja nyt tuntuu, että mitä jos epäilykseni osuvat oikeaan. Varsinkin mitä tuli nähtyä Youtubesta videoita Michael Jacksonista, joissa hänen lapsenomainen puoli tulee esiin, niin niitä katsoessa on herännyt kysymyksiä että mitä jos minäkin olen samanlainen vaikkei minua sentään näe leikkimässä vesipyssyleikkejä lasten kanssa tai kiipeämässä puuhun. Enkä ole myöskään menossa ostoskeskukselle perseilemään ja haistattelemaan vartijoille tehtyäni jotain todella typerää tai nuorisotalolle hengailemaan. Ei siitä mitään pelkoa ole, että olisin muita vaatimassa minua kohtelemaan nuorempana. Korkeintaan pukeutumisessa ja olemuksessani nuorekkuuteni näkyy kantaessani vieläkin EMP:stä ostettua kissalaukkua ja pukeutuessani tyttömäisesti sekä olemalla tarkka siitä, että en rusketu ja käytän aina aurinkosuojaa ja p

Kommentit nro. 94-95 ja 96 kirjoittaneena mietityttää, että voisikohan tuo minun "teinimäisyys" kieliä jostain mielenterveyden haasteesta, jota ei ole koskaan otettu edes puheeksi saati ajateltu. Autismin kirjoon uskon muistaessani ja tunnistaessani tilanteet ollessani koululainen, joissa oireet tulivat konkreettisesti esiin, ja joita vielä on edelleen on olemassa, mikä näkyy sosiaalisen vuorovaikutuksen taidoissa, vaikken nyt sentään kiroile, haistattele tai sano jollekin ääneen jotain epäsopivaa. Osa näistä on lieventynyt, eikä kukaan oivalla kuinka nykyisin monien mielestä selkeästi puhuva aikuinen oli saanut pienenä diagnoosin vaikea-asteinen semanttis-pragmaattinen dysfasia (huh, mikä sanahirviö, mutta tapanani on eritellä tarkkaan kun näköjään tuollakin, nykyisellä kehityksellisellä kielihäiriöllä on oma alakategoriansa) autistisin piirtein. Joko olen vanhoin termein epätyypillinen autisti, autismipiirteinen tai asperger-henkilö, kuitenkin lieväoireinen kyetessäni kuitenkin asumaan vuokra-asunnossa, tietäessäni miten koti siivotaan vaikka nuorempana en ollut innokas siivoamaan edes omaa huonetta ja nyt fyysisen sairauden tuomien väsymysoireiden takia siivous helposti lykkääntyy ja suunnittelen ostoslistan avulla seuraavan ruoan, jonka teen. 

Ala-asteaikaisia lausuntoja lukiessa tuli ilmi terapeuttien huoli (kävin samanaikaisesti puhe- sekä toimintaterapeutilla) huoli mielenterveyteni järkkymisestä ollessani neljännellä ja viidennellä luokalla. Oli mainittu ahdistusta sekä pelkoja siitä, kuinka pelkäsin muiden näkevän meneväni terapiaan kesken koulupäivän, minkä halusin pitää salaisuutena - kiitos vain yhden sijaisopettajan, joka lipsautti suustaan minun menevän terapiaan yhden luokkatoverin, jolle asia ei mielestäni kuulunut koska ei oltu missään tekemisissä kuin ehkä koulun merkeissä. Noina aikoina tuli useasti kysyttyä toimintaterapeutilta "Miksi olen täällä?", minkä näen näin aikuisen minän silmin identiteettikriisinä. Tiedä sitten, viittaisiko osa oireista paniiikkihäiriöön, mistä ei ole koskaan tehty mitään diagnoosia, löysin vain ahdistuneisuushäiriö-diagnoosin lievän kehitysvamman, joka kumottiin yläasteella, lisäksi lastenpsykiatrin lausunnosta.

Jatkan vielä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen rupenut pohtimaan, että mitä jos oikeasti olen jämähtänyt vähintään teinin tasolle. Olen sellaisena pitänyt itseäni aiemminkin ja nyt tuntuu, että mitä jos epäilykseni osuvat oikeaan. Varsinkin mitä tuli nähtyä Youtubesta videoita Michael Jacksonista, joissa hänen lapsenomainen puoli tulee esiin, niin niitä katsoessa on herännyt kysymyksiä että mitä jos minäkin olen samanlainen vaikkei minua sentään näe leikkimässä vesipyssyleikkejä lasten kanssa tai kiipeämässä puuhun. Enkä ole myöskään menossa ostoskeskukselle perseilemään ja haistattelemaan vartijoille tehtyäni jotain todella typerää tai nuorisotalolle hengailemaan. Ei siitä mitään pelkoa ole, että olisin muita vaatimassa minua kohtelemaan nuorempana. Korkeintaan pukeutumisessa ja olemuksessani nuorekkuuteni näkyy kantaessani vieläkin EMP:stä ostettua kissalaukkua ja pukeutuessani tyttömäisesti sekä olemalla tarkka siitä,

Yläasteella epäilin itselläni lievää masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa koulukiusaamisen takia, mutten koskaan päässyt edes tutkimuksiin asti vaikka miten koulupsykologille puhuin masennusepäilyistä, ja tuli itsekin sössittyä viimeinen tilaisuus koulupsykologin järjestäessä tapaamisen kuraattorin ja psykiatrin kanssa, jonne en päässytkään lintsatessani kiusaamisen takia. Se, minkä takia epäilin sosiaalisten tilanteiden pelkoa masennuksen lisäksi, oli se, että aloin pelätä kaupassa käymistä pienellä paikkakunnalla - vielä peruskoulun jälkeenkin. Myös kylällä liikkuminen ja bussipysäkille meneminen pelotti törmätessäni aina johonkin kiusaajaan, joka aukoi päätä siitä yhdestä asiasta. Oli jopa käynyt niinkin elämässäni, että en saanut kuudennalla luokalla bussipaikkaa muiden estäessä, sillä olinhan "saastunut". Kerran ruokalassa kävi niin, että pari nimeltä tuttua koululaista oli aikeissa istua samalle paikalle, missä minäkin istuin kunnes yksi niistä totesi "En tiedä, uskaltaako tähän istua". Ihan näiden kokemusten takia on tullut todettua, että joku vaatteista tai musiikkimausta ilkkuilu on hyttysenpisto tai jopa palovamman tekeminen kaulaan, joista jälkimmäisen sen kerran kokea. 

Myönnettäköön, että nytkin tunnen ja vielä voimakkaammin tunnen olevani kahden maailman välissä sekä ristiriitaa oman identiteettini kanssa joutuessani keskeyttämään itseäni kiinnostavat ammattikouluopinnot autismin tuomien hankaluuksien takia, ainoastaan teoriatasolla olin ok ja sain hyvää palautetta kirjallisesta työstä sekä riittävästä tiedonhaustani. Siinä tuli pettymyksen tunne, vaikka samalla tiedostin että sosiaalinen ala ei ole paikkani, mutta pidin asiapitoisesta sisällöstä, kun taas joku työelämään valmentava lyhytkoulutus, jonne päädyin keskeyttämisen jälkeen, aiheutti minulle turhautumisen tunteita kristallinkirkkaine juttuineen ja tunnelässytysjuttuineen. Ennen ammattikouluopintojen keskeyttämistä kävin koulupsykologilla testattavana, mikä myös vain sai aikaan tunteen, etten mitään voi opiskella mitä haluaisin kognitiivisten testien mukaan osaamiseni ollessa heikon ja heikon keskitason välimaastossa epätasaisine kykyprofiileineen, mutta silti on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, jonka tiedän tarkoittavan samaa kuin heikkolahjaisuus, minkä totesin koulupsykologille äänen, mihin hän vastasi ettei sellaisesta nykyään puhuta. 

Jatkan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen rupenut pohtimaan, että mitä jos oikeasti olen jämähtänyt vähintään teinin tasolle. Olen sellaisena pitänyt itseäni aiemminkin ja nyt tuntuu, että mitä jos epäilykseni osuvat oikeaan. Varsinkin mitä tuli nähtyä Youtubesta videoita Michael Jacksonista, joissa hänen lapsenomainen puoli tulee esiin, niin niitä katsoessa on herännyt kysymyksiä että mitä jos minäkin olen samanlainen vaikkei minua sentään näe leikkimässä vesipyssyleikkejä lasten kanssa tai kiipeämässä puuhun. Enkä ole myöskään menossa ostoskeskukselle perseilemään ja haistattelemaan vartijoille tehtyäni jotain todella typerää tai nuorisotalolle hengailemaan. Ei siitä mitään pelkoa ole, että olisin muita vaatimassa minua kohtelemaan nuorempana. Korkeintaan pukeutumisessa ja olemuksessani nuorekkuuteni näkyy kantaessani vieläkin EMP:stä ostettua kissalaukkua ja pukeutue

Olen kyllä niin ristiriitainen henkilö, kun toisille näyttäydyn toisenlaisena ja toisille toisenlaisena. Viime vuonna merkonomiksi opiskellessa ja valmistuessa annoin koulun kuraattorille itsestäni analyyttisen, syvällisen ja fiksun kuvan, ja saman kuvan annoin noin 2 kk mielenterveystyötä tekevän diakoniatyöntekijän kanssa, missä olin pohtimassa psykoterapiaan pääsyä. En tiedä, mitä pitäisi uskoa itsestään. Kuraattorille kun kerroin laaja-alaisista oppimisvaikeuksistani, hän ei ollut mitenkään uskoa sanojani. Hän luonnehti minua kriittiseksi. Jos minut laittaisi kehitysvammaisten tai heikkolahjaisten seuraan, kokisin turhautuneisuutta odottaessani asiapitoista keskustelua ja jopa rationaalisuuteen perustuvaa keskustelua, joista jälkimmäisen takia minun onkin helpompi samaistua miehiin ja ymmärtää miehiä paremmin. Huumorintajuni on aika musta, ja ymmärrän mustaa huumoria ja satiiria, joille nauran helposti. Silti koen olevani jotenkin jälkeenjäänyt ollessani pihalla monista asioista ja näin ollen ihan teinin tasolla. En osaa mitään korjata, rakentaa tai asentaa, eikä ole edes mielenkiintoa moiseen - kunhan vain nyt nautin ja olen vastaanottava avatessani netin ja katsoessani videoita, välillä sarjoja, joiden hahmoihin välillä eläytyä kuvitellen olevansa muu - joku, jolla on sosiaalista elämää, tai joku, joka on menestyneempi kuin minä. Tai joku kauniimpi. Helppoahan se on vaan avata energiajuomatölkki ja selata nettiä, siinä ei mitään suurempia ponnistuksia vaadita.

Jatkan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen rupenut pohtimaan, että mitä jos oikeasti olen jämähtänyt vähintään teinin tasolle. Olen sellaisena pitänyt itseäni aiemminkin ja nyt tuntuu, että mitä jos epäilykseni osuvat oikeaan. Varsinkin mitä tuli nähtyä Youtubesta videoita Michael Jacksonista, joissa hänen lapsenomainen puoli tulee esiin, niin niitä katsoessa on herännyt kysymyksiä että mitä jos minäkin olen samanlainen vaikkei minua sentään näe leikkimässä vesipyssyleikkejä lasten kanssa tai kiipeämässä puuhun. Enkä ole myöskään menossa ostoskeskukselle perseilemään ja haistattelemaan vartijoille tehtyäni jotain todella typerää tai nuorisotalolle hengailemaan. Ei siitä mitään pelkoa ole, että olisin muita vaatimassa minua kohtelemaan nuorempana. Korkeintaan pukeutumisessa ja olemuksessani nuorekkuuteni näkyy kantaessani

Tiedä mikä on sitten totuus minusta. Onko äo:ni oikeasti 80-85, minkä näin karkeasti arvioin, vai voiko tuo jälkeenjääneisyyteni selittyä omasta halusta eristäytymisellä koululaisesta alkaen, rohkeuden puutteesta (erityisesti yläkoululaisena en uskaltanut viitata alkaessani pelkäämään minulle nauramista) ja huonosta itsetunnosta. Jopa arkijärkikin on heikko, mikä tuli ilmi psykologin testeistä: en osannut kertoa miksi ja ympäröivään kulttuuriin liittyvä tietämys oli ikätason alarajalla. Sanavarasto oli selvästi alle ikätason. Ns. arkijärkeä ja syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä kysyvä yleinen käsityskyvyn tehtävä sujui erittäin heikosti. Näönvarainen päättely vähän alle ikätason alarajalla kokonaisuudessaan. Sen sijaan taas matriisi-tehtävä oli vahvaa keskitasoa. Oli siinä vaikka mitä testattavia asioita, mutta niistä testeistä oli tultu siihen päätökseen, että prosessointinopeus vähän alle keskitason. Ja nämä ovat ihan tuoreimpia testituloksia yli viiden vuoden takaa. Mistään vastahakoisuudesta ei ollut kyse, joten sen voi poissulkea, mikä voi vaikuttaa testituloksiin mutta itse olin yhteistyöhaluinen. Tosin vaikeista asioista en halunnut saati uskaltanut puhua kuten kiusaamisesta ja perheestäni pelätessäni olevani vain joku "kiusatturaukka", minkälaista käytöstä olen pitänyt tyypillisenä naisille kun itse taas haluan puhua jopa viileän rationaaliseen sävyyn. Tiedän kuitenkin, ettei niitä terapeutteja tai psykologeja tilata mistään kuvastosta. 

Pyydän anteeksi näitä päiväkirjamerkintöjäni, ja ymmärrän, jos jotakin sapettaa. 

Itseni. Olen normaaliälyinen tai vähän sen yläpuolella testauksien mukaan. Verbaalinen osio oli selvästi keskitasoa parempi. Silti elän välillä joissakin tilanteissa ihan huuhaassa... Minkä sitten hoksaan jälkikäteen usein. Tuttavat ja tuntemattomatkin yleensä keskusteluissa sanovat minua fiksuksi, joko päin naamaa tai selän takana myöhemmin ja ihmettelevät sitten miten noin fiksulla voi olla tuollaisia vaikeuksia? Voi olla sen verbaliikan ansiota, että pidetään fiksumpana, kuin onkaan.

Miesystäväni taas on saanut psykologin testauksista tuloksen, että olisi heikkolahjainen ja etenkin verbaalinen osio kuulemma heikkoa. Hän on kuitenkin hyvä päässälaskuissa ja muistaa hyvin ulkoa juna- ja bussiaikataulut. Hän osaa suunnistaa tosi hyvin, mitä minä taas en osaa yhtään. Silti hän antaa aika höpsön vaikutelman. Varmaankin johtuu siitä kielellisen osaamisen heikkoudesta. Olen tullut huomaamaan, että se johtuu monesti siitä, että hän sekoittaa eri sanojen merkityksiä. Tästä seuraa, että hän vaikuttaa joko munchausenin syndroomaiselta tai harhaiselta skitsofreenikolta. Esimerkiksi hän kertoo isovanhemmillaan olleen koiran, joka oli vinttikoiran ja preeriakoiran risteytys. Oho! Huomautin, että preeriakoira on jyrsijä, että aika erikoista olisi koiran lisääntyä jyrsijän kanssa... Ilmeisesti sekoitti vaikkapa faaraokoiraan, joka on koirarotu? Toisena päivänä kertoili kohtaamisestaan puuman kanssa ja siinä silmiä pyörittelin, että "Taas se satuilu alkaa...". Joitakin tunteja myöhemmin kertoi sekoittaneensa sanat puuma ja ahma ja tarkoittaneensa ahmaa.

Meitä on monneen junnaan ja osa jää vielä asemallekin.

Mä oon itse sellainen. Peter Pan tai Puer Aeterna, ikuinen lapsi. Ei minkäänlaista itsekuria missään, ei sitoutumiskykyä, ei sinnikkyyttä. Haluaisin vaan koko ajan vaivattomasti nautintoa ja että minusta pidettäisiin huoli ilman että tarvii tehdä itse mitään. Olen keski-ikäinen nainen.