Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät tunnu elävän realiteeteissa? Ovat jääneet osittain lapsen tasolle?

Ei ihminen voi sille mitään,, millanen on.

Kaikki, aivan kaikki vasemmistolaiset täyttävät tuon AP:n määritelmän.

Totuudesta viis koska sitä ei ole olemassakaan, on ainoastaan valheita ja vääryyksiä joita nuo sairaat ihmiset kuvittelevat totuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuushäiriöt (traumatausta) tekevät ihmisestä itsekeskeisen ja ajattelussaan hyvin jäykän. Ja sitten ovat syrjäytyneet ihmiset, joiden taustalla on älyllinen vamma, mikä on jäänyt huomaamatta. 

Siis väität että kaikilla syrjäytyneillä on älyllinen vamma ? Eikö tuo nyt sitten ole jäykkää ajattelua?

En väitä, kirjoitin huonosti. Joskus syrjäytyneen taustalla voi olla älyllinen vamma, mikä löydetään vasta aikuisena, jos hyvin käy. Silloin hän saa tukea. Nykyään lievän kehitysvamman kanssa on hyvin vaikea pärkätä ja voi jäädä ilman välttämättömiäkin palveluita, koska niihin ei ole pääsyä (ei osaa täyttää lomakkeita jne.).

Iiris Suomela

Kyllä. Yli kolmekymppinen, kohta keski-ikäinen. Uskomattoman hyväuskoinen ja lapsenmielinen. Ottaa kaiken kirjaimellisesti. Kuluttaa lapsille suunnattua viihdettä ja myös vaikeuksia raha-asioissa. Hämmentävän lapsellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat sillä, ettei ole kiinni realiteeteissa? Musta tuntuu, että valtaosa ihmisistä ei ole kiinni niissä... Esimerkkinä vaikka ympäristökato ja kulutustottumukset, mutta muitakin esimerkkejä löytyy vaikka tätä keskustelupalstaa lueskelemalla...

Ja sitten on ihmisiä, jotka saattaa vaikuttaa oudoilta tai lapsellisilta, koska eivät mahdu johonkin "normaalin" muottiin, mutta ovat oikeasti hyvinkin älykkäitä. Älykkäät ja luovat ihmiset pystyvät elämään omannäköistä elämää kuluttamatta energiaansa siihen mitä joku naapurin Tarja heistä ajattelee.

Ei mitään elämänhallintaa jne.

Elämänhallinnasta puhutaan paljon, mutta oikeasti se on pelkkä illuusio. Elämää on täysin mahdotonta hallita. Mutta itsensä pitäminen edes jonkinlaisessa tasapainossa olisi tietysti toivottavaa, koska silloin pystyy luovimaan paremmin ja toimimaan tarkoituksenmukaisemmmin siinä hallitsemattomassa kaaoksessa, jota siis elämäksi kutsutaan.

Tunnen. Itseni. 

Vierailija kirjoitti:

"Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people."

And even lesser minds discuss what kind of stuff is the bestest stuff.

Mullakin sama kokemus kuin monella, että nuoruudesta asti päihderiippuvaiset ovat taaperon asteella psyykeltään. Esim. jos kokevat vääryyttä, "kostavat" sillä että vetävät kamaa vaikka olivat aiemmin päättäneet olla vetämättä. No puolisollehan tämä voi oikeasti ollakin kosto mutta yksi alkkis kosti tällä lailla kassaneidille, joka ei myynyt kaljaa. Uskomattoman itsekeskeisiä eivätkä osaa nähdä itseään aktiivisina oman hyvinvoinnin edistäjinä. Asioivat lääkärissä, sossussa ja kelassa passiivisina kädet ojossa että tässä nää mun ongelmat, tehkää jotain. 

Nyt ajatellen pystyn kyllä näkemään kaikissa inhoamissani ihmisissä tavalla tai toisella lapsen tasolle jääneen psyyken. Esim. yksi tuilla elävä ja muutenkin julkisia palveluita paljon käyttävä ex-kaveri kitisee kaikista verovaroilla tuotetuista palveluista että niiden pitäisi olla hienompia ja runsaampia. Esim. kuulemma lapsiperheiden vanhemmille pitäisi hänen mielestään taata loppumaton elatus yhteiskunnalta. Synnytyssairaalassa jokaisella synnyttäjällä pitäisi olla oma kätilö koko ajan vieressä. Kaikkinainen julkiseen terveydenhuoltoon kuuluva odottaminen (siis ei mikään että päivystyksessä odotetaan 10 tuntia vaan että kiireetön leikkausjono on pituudeltaan muutaman kuukauden), 70-luvulla rakennetut sairaalat jne on perseestä ja pitäisi olla luksusta.  Haukkuu myös Suomea paskavaltioksi julkisten palveluiden suhteen... Mitään konkreettista suunnitelmaa, mistä verorahat hänen haluamiinsa lisäpalveluihin saataisiin, ei ole koskaan esittänyt. Onhan tuokin lapsellista ja kielii, että haluaisi ehdotonta, vastikkeetonta hoivaa eikä ole valmis ottamaan vastuuta hyvinvoinnistaan.

Vierailija kirjoitti:

"Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people."

Sitaatti, tuo älyn näppärä korvike!

Vierailija kirjoitti:

Mullakin sama kokemus kuin monella, että nuoruudesta asti päihderiippuvaiset ovat taaperon asteella psyykeltään. Esim. jos kokevat vääryyttä, "kostavat" sillä että vetävät kamaa vaikka olivat aiemmin päättäneet olla vetämättä. No puolisollehan tämä voi oikeasti ollakin kosto mutta yksi alkkis kosti tällä lailla kassaneidille, joka ei myynyt kaljaa. Uskomattoman itsekeskeisiä eivätkä osaa nähdä itseään aktiivisina oman hyvinvoinnin edistäjinä. Asioivat lääkärissä, sossussa ja kelassa passiivisina kädet ojossa että tässä nää mun ongelmat, tehkää jotain. 

Nyt ajatellen pystyn kyllä näkemään kaikissa inhoamissani ihmisissä tavalla tai toisella lapsen tasolle jääneen psyyken. Esim. yksi tuilla elävä ja muutenkin julkisia palveluita paljon käyttävä ex-kaveri kitisee kaikista verovaroilla tuotetuista palveluista että niiden pitäisi olla hienompia ja runsaampia. Esim. kuulemma lapsiperheiden vanhemmille pitäisi hänen mielestään taata loppumaton elatus yhteiskunnalta. Synnytyssairaalassa jokaisella synnyttäjällä pitäisi olla oma kätilö koko ajan vieressä. Kaikkinainen julkiseen terveydenhuoltoon kuuluva odottaminen (siis ei mikään että päivystyksessä odotetaan 10 tuntia vaan että kiireetön leikkausjono on pituudeltaan muutaman kuukauden), 70-luvulla rakennetut sairaalat jne on perseestä ja pitäisi olla luksusta.  Haukkuu myös Suomea paskavaltioksi julkisten palveluiden suhteen... Mitään konkreettista suunnitelmaa, mistä verorahat hänen haluamiinsa lisäpalveluihin saataisiin, ei ole koskaan esittänyt. Onhan tuokin lapsellista ja kielii, että haluaisi ehdotonta, vastikkeetonta hoivaa eikä ole valmis ottamaan vastuuta hyvinvoinnistaan.

Jos ihminen on tajunnut ja hahmottanut a) julkisen terveydenhuollon merkityksen ja tärkeyden ja b) sen, että se on tällä hetkellä todella huonossa jamassa, kyseisellä henkilöllä on kyllä tosielämän realiteetit ainakin tältä osin hyvin hallussa.

Dorothy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people."

Sitaatti, tuo älyn näppärä korvike!

"Täh?"

Ongelma on se, että tarkoitetaan ja määritellään asiat ihan eri lailla. Toisin sanoen, joku viittaa "lapsen tasoisuudella" mittaviin elämänhallintaongelmiin, toinen taas siihen, että joku on hänen mielestä liian lapsenmielinen/naiivi, kolmas siihen että ei ymmärrä toista ihmistä ja haluaa häpäistä tämän esim. luovuuden ja mielikuvituksellisuuden, neljäs taas projisoi omaa käytöstä kohteeseen ja kääntää asiat mieleisekseen. 

Vikojen etsintä ja leimaaminen ja diagnosointi on ankeaa. Nykyään on sellaista, että heti mietitään termejä, kun voitaisiin vaan antaa olla, itse ei kukaan kuitenkaan sellaista puimista halua osakseen. Kun ei tiedä, eikä ole toisen kengissä kulkenut, niin kypsää on rauhan antaminen. Nähdä enemmän.

Niitä kutsutaan ministereiksi.

Haluan myös tehdä selväksi, että traumat eivät tarkoita samaa kuin lapsentasoisuus, ketjusta saa sellaisen käsityksen, että traumatisoituneita ihmisiä sheimataan. Joillekin voi käydä regressiota traumojen takia, mutta regressiot eivät välttämättä jää loputtomiin päälle vaan voivat olla väliaikaisia vaiheitakin. Ja toisaalta kaikille traumatisoituneille ei tule sellaista ja niillekin joille tulee, se tulee yksilöllisesti ja eri asteisena - joillekin enemmän, joillekin vähemmän. Annetaan traumatisoituneille ääni, eikä niin että puhutaan heidän/meidän puolesta. Muistetaan erilaisuus. Eikä häpäistä ja leimata ja puida halki poikki pinoon. Annetaan tilaa, ei heti tiedetä, ollaan kypsästi - ei ylimielisesti vaan niin että tarve lokerointiin ei ylitä ihmisyyttä.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseni, paljon hauskempaa näin.

Mikä siinä on hauskaa? En nyt tarkoita vain sitä, että halutessasi voit lähteä aikuisena laskemaan pulkkamäkeä tai syödä karkkia.

Tunnen yhden, ja hänellä valitettavasti on pahoja mielenterveysongelmia. Hän ei ole mikään pikkulapset tasolle jäänyt, mutta tuntuu olevan ikuinen teini. Ei osaa ottaa vastuuta omasta elämästään. Aina on rahat loppu. Töissä yrittää silloin tällöin käydä, mutta se innostus lopahtaa nopeasti ja aina syyttää muita. Muuttaa hyvin usein, kaupungin vuokrakämpästä toiseen. Tuollainen elämä vaikuttaa hirvittävän raskaalta.

Puhutaan vähän eri asioista. Itse pidän lapsuudesta kiinni pitämisessä esimerkiksi siitä, että saan edelleen uskoa vähän satuihin. Minun ei tarvitse tosikkomaisesti hokea ihmisille mitä kaikkea on tai ei ole olemassa. Jos haluan että keijuja on olemassa, voin ajatella niin ja se tekee omasta elämästäni vähän enemmän salaperäistä, vähän hauskempaa ja iloisempaa.

Minäkin käyn töissä, maksan laskuja, siivoan… mutta kaiken ympärillä leijuu pieni tähtipölypilvi, joka tekee elämästäni suloista.

Nimenomaan.

Tästä päästään yhdenlaiseen määritelmään siitä, mitä lapsenmielisyydellä voidaan myönteisessä mielessä tarkoittaa, eikä niin, että se tarkoittaisi elämänhallinnan ja henkisen kypsyyden puuttumista. Ei ihmisten tarvitse olla jonkun mielen mukaan, eikä niin, että jos joku ei heitä ymmärrä, niin heti olisi jotain vialla ja pitää leimakirveitä heittää ja alentaa ihmisiä.

 Kivaa kuulla että samanmielisiä  tähtipölytyyppejä on, minullakin noin! Persoonakohtainen juttu, ollut aina. Ei siis liity siihen, jos ihmisellä on myös traumoja. Eikä selity niiden kautta. Luovuus on sisäsyntyistä ja hyvä vaan, että näkee maailmassa enemmän kuin mitä siinä hetsiltään on. 

Ihmiset eivät ole samasta muotista. Vapaus olemiseen.

Lähes jokaisella työpaikalla on kiusaaj(i)a.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat sillä, ettei ole kiinni realiteeteissa? Musta tuntuu, että valtaosa ihmisistä ei ole kiinni niissä... Esimerkkinä vaikka ympäristökato ja kulutustottumukset, mutta muitakin esimerkkejä löytyy vaikka tätä keskustelupalstaa lueskelemalla...

Ja sitten on ihmisiä, jotka saattaa vaikuttaa oudoilta tai lapsellisilta, koska eivät mahdu johonkin "normaalin" muottiin, mutta ovat oikeasti hyvinkin älykkäitä. Älykkäät ja luovat ihmiset pystyvät elämään omannäköistä elämää kuluttamatta energiaansa siihen mitä joku naapurin Tarja heistä ajattelee.

Tästä tulee mieleen edesmennyt laulaja Michael Jackson, joka oli emotionaalisesti lapsen tasolla, mutta puheissaan suht. normaalin oloinen mies. MJ:sta löytyy videoita, joissa hän käyttäytyy kuin pieni lapsi kiipeämällä puuhun, laskemalla vesiliukumäkeä lasten kanssa jne. 

Mitä ovat nämä realiteetit, missä pitäisi elää? 

Tunnen ja tiedän heitä myös valtavan määrän;   koko vihervasemmisto niin poliitikoista kannattajiin ovat heitä.

Hauskinta tässä on se,  että he eivät edes itse sitä ymmärrä.