En tule koskaan ymmärtämään tämän palstan totaalista vihaa sitä kohtaan jos mies toivoo naisen joka tykkää laittaa ruokaa ja hoitaa kotia

Saa toivoa ja varmasti löytyy niitä ihmisiä jotka HALUAA tehdä niitä. Mutta eri asia on erittäin inhottava ilmiö että naiset sorretaan pikkuvaimoiksi ja pidetään yllä jotain ihmeellistä asennetta että muuhun ei naisista olekaan. Pahinta muotoa edustaa että haetaan jostain kolmannen maailman kiva vaimo itselleen ja ollaan ylpeitä kun "näiden kulttuurissa ymmärretään miesten ja naisten roolit", vaikka todellisuudessa näillä naisilla ei usein ole muuta vaihtoehtoa ja kaikki haaveilevat paremmasta elämästä keinolla millä hyvänsä. Kyllä sitä voi kukin kotonaan leikkiä sellaisia alistusleikkejä kun itse haluaa mutta ei tarvitse niitä vetää siihen jotka ei tahdo. Itse en järjestelmällisenä ja siistinä naisena mitään miestä edes katselisi joka ei siivoa omia jälkiään ja onneksi oman kodin siisteyden hoitaa kodinkoneet ja kun joka päivä vähän lakaisee ja pyyhkäisee ei tarvitse elämää kuluttaa tekemällä kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

On kyse naisen kapinasta Jumalaa vastaan. Nainen on jättänyt paikkansa miehen auttajana ja haluaa miehen paikalle. Eikä enää kunnioita miestään vaikka Raamattu niin käskeekin.

Yhtä lailla miehen pitää rakastaa vaimoaan.

Naista ei muuten luotu kylkiluusta, vaan kyseessä on käännösvirhe. Kylkiluuksi käännetty sana tarkoittaa 'täydellistä puolikasta kokonaisuudesta', ja myöhemmin samaisessa tekstissä Aatami kiljahtaakin jotain siihen suuntaan että tässä se on, luu minun luustani, liha minun lihastani jne.

Kunnioitus taas on sellainen vekkuli, että se pitää ansaita, ei se tule annettuna. Minä en kunnioita ketään käskettynäkään, jos hän ei ole osoittanut olevansa sen arvoinen.

Muistutan myös siitä, miten esim. ensimmäinen lähetyskäsky annettiin naisille (jotka välittivät sen opetuslapsille), miten Jeesus antoi seksuaalimoraalisääntöjä nimenomaan miehille koskien näiden hävytöntä käytöstä naisia kohtaan, ja miten Jeesus toistuvasti puhutteli naisia siten, miten hän puhutteli sen ajan yhteiskunnan miehiäkin, siis suurta kunnioitusta osoittaen (mikä siis oli aivan ennenkuulumatonta siihen aikaan).

Jos aiot uskonnolla neppailla niin opettelepa siitä ensin edes perusasiat.

Minä tekisin ruokaa ja leipoisin oikein mielelläni, jos mies olisi järjestänyt sellaisen kodin, jossa keittiössä oli kunnolla tilaa. Toki kaikkien kodinkoneiden ja välineiden pitää myös olla laadukkaita. Nyt minulla on ruuanlaittotilaa 60 sentin pätkä tiskipöytää altaan ja hellan välillä. Ahtaaksi menee.

Vierailija kirjoitti:

Saa toivoa ja varmasti löytyy niitä ihmisiä jotka HALUAA tehdä niitä. Mutta eri asia on erittäin inhottava ilmiö että naiset sorretaan pikkuvaimoiksi ja pidetään yllä jotain ihmeellistä asennetta että muuhun ei naisista olekaan. Pahinta muotoa edustaa että haetaan jostain kolmannen maailman kiva vaimo itselleen ja ollaan ylpeitä kun "näiden kulttuurissa ymmärretään miesten ja naisten roolit", vaikka todellisuudessa näillä naisilla ei usein ole muuta vaihtoehtoa ja kaikki haaveilevat paremmasta elämästä keinolla millä hyvänsä. Kyllä sitä voi kukin kotonaan leikkiä sellaisia alistusleikkejä kun itse haluaa mutta ei tarvitse niitä vetää siihen jotka ei tahdo. Itse en järjestelmällisenä ja siistinä naisena mitään miestä edes katselisi joka ei siivoa omia jälkiään ja onneksi oman kodin siisteyden hoitaa kodinkoneet ja kun joka päivä vähän lakaisee ja pyyhkäisee ei tarvitse elämää kuluttaa tekemällä kotitöitä.

Milloin Suomessa on viimeeksi yhtäkään naista sorrettu pikkuvaimoksi? Ihan konkreettisesti? Ainoat ketkä tulevat mieleen on maisa torppa ja jääkiekkoilijoiden missivaimot, eikä heitäkään kukaan ole sortanut vaan itse kiimapäissään haluavat oikein kotirouviksi. Nyt jotain tolkkua näihin kirjoituksiin kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyse naisen kapinasta Jumalaa vastaan. Nainen on jättänyt paikkansa miehen auttajana ja haluaa miehen paikalle. Eikä enää kunnioita miestään vaikka Raamattu niin käskeekin.

Yhtä lailla miehen pitää rakastaa vaimoaan.

Naista ei muuten luotu kylkiluusta, vaan kyseessä on käännösvirhe. Kylkiluuksi käännetty sana tarkoittaa 'täydellistä puolikasta kokonaisuudesta', ja myöhemmin samaisessa tekstissä Aatami kiljahtaakin jotain siihen suuntaan että tässä se on, luu minun luustani, liha minun lihastani jne.

Kunnioitus taas on sellainen vekkuli, että se pitää ansaita, ei se tule annettuna. Minä en kunnioita ketään käskettynäkään, jos hän ei ole osoittanut olevansa sen arvoinen.

Muistutan myös siitä, miten esim. ensimmäinen lähetyskäsky annettiin naisille (jotka välittivät sen opetuslapsille), miten Jeesus antoi seksuaalimoraalisääntöjä nimenomaan miehille koskien näiden hävytöntä käytöstä naisia kohtaan, ja miten Jeesus toistuvasti puhutteli naisia siten, miten hän puhutteli sen ajan yhteiskunnan miehiäkin, siis suurta kunnioitusta osoittaen (mikä siis oli aivan ennenkuulumatonta siihen aikaan).

Jos aiot uskonnolla neppailla niin opettelepa siitä ensin edes perusasiat.

Kiitos tästä, ja jos olet se joka saattoi mies54:n ikuiseen häpeään, siitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos piirtäisi Vennin diagrammin miehistä, jotka 1. ovat sietämättömän epävarmoja omasta maskuliinisuudestaan tai ylipäätään pystyvyydestään, 2. rutkuttavat päivät pääksytysten jostain tyytymisestä, ja 3. lällättelevät suominaisille näiden epänaisellisuudesta ja haikailevat tottelevaa ja kaunista kodinkonetta Kaukoidästä, niin ne kolme ympyrää olisivat kyllä lähes 100-prosenttisen päällekkäiset.

Vain äärimmäisen huteramaskuliininen mies provosoituu siitä, jos häntä ympäröivä naisväestö ei stereotyyppisellä "perinteisellä" naisellisuudellaan (lue: kauniilla ulkonäöllä ja kainon tottelevaisella käytöksellä) pönkitä tätä maskuliinisuutta.

Vahvasti maskuliininen mies ei edes mieti moisia, ei hänellä ole siihen aikaa.

Ai hyvänen aika kuinka vulgaarista tekstiä ja miesvihaa :D. Entä jos piirtää diagrammin naisten voimaantumisesta, twerkkaamisesta ja body countista niin kuinkahan päällekkäin ne ympyrät olisivat....

No siinähän piirrät, mikä estää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen ja naisen roolien erot eivät ole peräisin mistään liskoaivoista vaan tapakulttuurista, joka osoittaa kullekin sukupuolelle kuuluvat roolit.

Esimerkki enoni perheestä: eno on maatilallinen joka ottaa aamuisin traktorin kyytiin pellolle poikansa. Samaan aikaa perheen tytärtä opetetaan kuorimaan ja keittämään perunat siiheksi kun miesväki palaa syömään.

Maaseudulla asiat ovat todellakin edelleen näin ellei tietoisesti tee asialle jotain. Eli siis vaikkapa vuorotella siinä kumpi lapsista on missäkin asiassa kulloinkin apuna. Minua on tuo kuvio ottanut niin paljon aivoon etten enää ole halunnut olla tekemisissä kun otettiin kerran yhteen oikein kunnolla. Olen itse korkeasti koulutettu ja esimiesasemassa oleva nainen, puolisoni taas on erittäin hoivaava ja lasten kanssa touhuava mies.

Kyllä siihen on myös vaikuttanut miesten ja naisten fyysiset erot. Ennen koneita maaseudulla piti tehdä paljon käsin töitä ja miehillä oli tätä fyysistä voimaa luonnollisesti enemmän. Toki nyt koneiden aikaan tuo ei enää ole niin merkittävässä asemassa.

Totta. Kannattaa myös muistaa, että vaikka naisten on tänä päivänä entistä helpompi tehdä fyysisesti raskaampia töitä koneiden ansiosta, niin koneet on edelleen suunniteltu pitkälti vain miesten tarpeet huomioiden. Esim. koneet sopivat paremmin isompaan käteen, napit on sijoiteltu isomman käden käytettäväksi, koneiden hihnat/valjaat istuvat paremmin tietyn muotoisen kehon päälle jne.

Sivuhuomio vain, mutta joka kannattaa pitää mielessä, kun puhe on siitä mitä töitä naiset ja miehet ylipäätään päätyvät nykypäivänä tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen ja naisen roolien erot eivät ole peräisin mistään liskoaivoista vaan tapakulttuurista, joka osoittaa kullekin sukupuolelle kuuluvat roolit.

Esimerkki enoni perheestä: eno on maatilallinen joka ottaa aamuisin traktorin kyytiin pellolle poikansa. Samaan aikaa perheen tytärtä opetetaan kuorimaan ja keittämään perunat siiheksi kun miesväki palaa syömään.

Maaseudulla asiat ovat todellakin edelleen näin ellei tietoisesti tee asialle jotain. Eli siis vaikkapa vuorotella siinä kumpi lapsista on missäkin asiassa kulloinkin apuna. Minua on tuo kuvio ottanut niin paljon aivoon etten enää ole halunnut olla tekemisissä kun otettiin kerran yhteen oikein kunnolla. Olen itse korkeasti koulutettu ja esimiesasemassa oleva nainen, puolisoni taas on erittäin hoivaava ja lasten kanssa touhuava mies.

En nyt jaksa lähteä vääntämään tästä, joku muu voi jos jaksaa. Mistä luulet, että tapakulttuuri on syntynyt? Ihan vaan randomilla että laitetaas miehille nämä hommat ja naisille nämä? Ei, vaan ne ovat syntyneet ajan vallitsevasta tilasta ja siitä, kumpi sukupuoli on soveltuvampi ja sopivampi mihinkäkin tehtävään ja rooliin, olosuhteiden pakosta. Silloin mikään ei ole ollut turhaa vaan kaikki on jouduttu optimoimaan. Eivät tietenkään iso osa enää ole suoraan sovellettavissa tähän päivään vaan osa on jäänyt päälle. Mutta ei se tarkoita, että ne ovat silti irrallisia tai "randomia", vaan nimenomaan juontavat juurensa jostain. Tästä sitten päästään siihen, että millä tavoin yhteiskunnat ovat muuttuneet ja millä tavoin mikäkin asia on menettänyt merkityksensä. Ja onko se hyvä vai huono asia jne jne., mitä vaikutuksia sillä on eri sukupuolten psyykeeseen yms.

Vähän samoin kuten yhteiskunnat ovat syntyneet. Ne perustuvat rajoille, hierarkialle, vallalle, kehitykselle jne. Ja vain muutamassa vuosikymmenessä tuhotaan kaikki ne prinsiipit jotka ovat ylläpitäneet hyvinvointia ja järjestystä. Ei tämä tapahdu satunnaisesti ja aivan tyhjästä, vaan se on ulkoapäin ohjattua toimintaa.

Se on kuule jaksettava vääntää jos aiot edelleen suoltaa tuollaista täysin pureskelematonta ja suodattamatonta puppua.

Ylläpitäneet kenen hyvinvointia ja järjestystä, nimenomaisesti? Sen pienen hallitsevan luokan, joka sitten jakoi kurjuutta muille?

Entä oletko kuullut Humen giljotiinistä, eli että tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä? Eli se, miten jotkut asiat (nyt) ovat tai ovat olleet, ei ole peruste sille, miten niiden pitäisi olla?

Suosittelen kuluttamaan enemmän suomenkielistä filosofista kirjallisuutta, tuo jenkkischeisse ei oikein jaksa vakuuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kotiäitiys maailman tärkein työ! Yhteiskunta vaan on hyvin poistanut tämän vanhan hyvän perinteen kun ennenvanhaan suurin osa naisista oli kotona hoitamassa lapsia. Nykyään naiset hoitavat useasti työn, kodin ja lapset. Ei ihme, että moni väsyy. Kotiäitiys pitäisi olla palkallinen vaihtoehto.

Ennenvanhaan milloin? Onko "ennenvanhaan" sinulle sama kuin käytäntö 50-luvulla jenkkilässä?

Oikeasti läpi historian niin miehet kuin naisetkin ovat Suomessa joutuneet tekemään ansiotyötä/maataloustyötä, osan kotona ja osan muualla. Lapset ja koti hoidettiin sitten siinä ohessa miten ehdittiin, vanhemmat lapset huolehti nuoremmista tai isovanhemmat paimensivat lapsia ja pilkkoivat klapeja syytinkinsä eteen. Ei Suomessa ole koskaan ollut mitään kotirouvaperinnettä muutakuin joissakin kaupunkien keski- tai yläluokkaisissa perheissä. Työväestössä ja maalla lähes järjestään kaikki olivat töissä. Oli pakko jos meinasi syödä.

Sellaista kokonaisvaltaista kotirouvamenneisyyttä jota haikailet ei oikeasti ole olemassa Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen ja naisen roolien erot eivät ole peräisin mistään liskoaivoista vaan tapakulttuurista, joka osoittaa kullekin sukupuolelle kuuluvat roolit.

Esimerkki enoni perheestä: eno on maatilallinen joka ottaa aamuisin traktorin kyytiin pellolle poikansa. Samaan aikaa perheen tytärtä opetetaan kuorimaan ja keittämään perunat siiheksi kun miesväki palaa syömään.

Maaseudulla asiat ovat todellakin edelleen näin ellei tietoisesti tee asialle jotain. Eli siis vaikkapa vuorotella siinä kumpi lapsista on missäkin asiassa kulloinkin apuna. Minua on tuo kuvio ottanut niin paljon aivoon etten enää ole halunnut olla tekemisissä kun otettiin kerran yhteen oikein kunnolla. Olen itse korkeasti koulutettu ja esimiesasemassa oleva nainen, puolisoni taas on erittäin hoivaava ja lasten kanssa touhuava mies.

Ja sille on PAKKO tehdä jotain vaikka esim poika olisi kiinnostunut tilaa jatkamaan, mutta tytär ei? Onko tyttären siis pakko opetella myös isänsä työt jos ei halua? Vai onko kyse siitä ettei tytärtä saisi opettaa äidin töissä avustamisessa? Pitäisikö isän ja pojan keskeyttää työt ja tulla välillä kotiin, että voidaan yhdessä tehdä ruoka tasapuolisuuden nimissä? Käyvät koulua kuitenkin vai ovatko muutoin vajaita jos äiti ja tytär kuorivat koko aamupäivän neljän hengen lounaan perunoita? Ihan hyvä varmasti, että et mene sinne enää..saavat olla rauhassa.

Ei kukaan vaadi pakottamaan tyttöjä traktorin rattiin. Ongelma on se, ettei tytölle edes tarjota sitä mahdollisuutta. En ole ikinä tavannut pientä tyttölasta, joka ei olisi vähääkään kiinnostunut koneista, mutta jostain syystä se ei edelleenkään kaikille käy. Vielä huonompi tilanne on niillä pojilla, jotka oikeasti mieluummin jäisivät äidin kanssa kuorimaan perunoita.

Tuntuu kyllä uskomattomalta, mutta edelleen vuonna 2018 kun poikani syntyi, jotkut sukulaissedät oli innoissaan että nyt sai isi kalakaveri. Lapsen isä yritti siinä sanoa, että no katsotaan nyt, enköhän minä ensin pääse kalalle tuon kolme vuotta vanhemman isosiskon kanssa. Vaikka jo 90-luvulla oma isäni otti tyttärensä mukaan hirvijahtiin ja kalareissuille, se oli vissiin unohtunut kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiäitiys maailman tärkein työ! Yhteiskunta vaan on hyvin poistanut tämän vanhan hyvän perinteen kun ennenvanhaan suurin osa naisista oli kotona hoitamassa lapsia. Nykyään naiset hoitavat useasti työn, kodin ja lapset. Ei ihme, että moni väsyy. Kotiäitiys pitäisi olla palkallinen vaihtoehto.

Ennenvanhaan milloin? Onko "ennenvanhaan" sinulle sama kuin käytäntö 50-luvulla jenkkilässä?

Oikeasti läpi historian niin miehet kuin naisetkin ovat Suomessa joutuneet tekemään ansiotyötä/maataloustyötä, osan kotona ja osan muualla. Lapset ja koti hoidettiin sitten siinä ohessa miten ehdittiin, vanhemmat lapset huolehti nuoremmista tai isovanhemmat paimensivat lapsia ja pilkkoivat klapeja syytinkinsä eteen. Ei Suomessa ole koskaan ollut mitään kotirouvaperinnettä muutakuin joissakin kaupunkien keski- tai yläluokkaisissa perheissä. Työväestössä ja maalla lähes järjestään kaikki olivat töissä. Oli pakko jos meinasi syödä.

Sellaista kokonaisvaltaista kotirouvamenneisyyttä jota haikailet ei oikeasti ole olemassa Suomessa.

Minä plen kasvanut 80-luvulla perheessä, jossa äitini oli kotiäiti vaikka meillä oli maalaistila töineen. Äitini jäi peltohommista ja navetasta pois heti ensimmäisen lapsen saatuaan. Palasi lomittajaksi vasta kun pieninkin oli koulussa. Ja näin toimittiin jokaisessa perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Kannattaa myös muistaa, että vaikka naisten on tänä päivänä entistä helpompi tehdä fyysisesti raskaampia töitä koneiden ansiosta, niin koneet on edelleen suunniteltu pitkälti vain miesten tarpeet huomioiden. Esim. koneet sopivat paremmin isompaan käteen, napit on sijoiteltu isomman käden käytettäväksi, koneiden hihnat/valjaat istuvat paremmin tietyn muotoisen kehon päälle jne.

Sivuhuomio vain, mutta joka kannattaa pitää mielessä, kun puhe on siitä mitä töitä naiset ja miehet ylipäätään päätyvät nykypäivänä tekemään.

Tuo on ihan totta. Aivan kuten insinöörit suunnittelevat tuotteet hieman liikaa insinööreille ja webdesignerit tekevät firmojen tai laitosten nettisivuista maallikkokäyttäjän kannalta huonosti käytettäviä, erityisesti verotoimiston sivut.

Mutta se, että naiset hakeutuvat tietyille aloille, ei johdu siitä että miehet olisivat suunnitelleet koneet miehille, vaan siitä että naisia vetää puoleensa nämä alat enemmän kuin koneelliset alat. Mitä vapaampia ja tasa-arvoisempia yhteiskunnat ovat, sitä enemmän tätä eroa miesten ja naisten alojen välillä on. Tämä jos joku on huippumielenkiintoista ja luulisi puhuttelevan erityisesti palstan sosiologeja.

Vierailija kirjoitti:

Hear, hear!

Jos nainen ei osaa PERUS elämäntaitoja, eli siivousta ja ruuan laittoa, niin se on sitten--

NEEEEEEEEEEEXT!

Sorry ihan kauheasti, arvon neidit, mutta minä osaan huolehtia huushollista ja asetan saman kriteerin naisille. Vastalauseenne ovat turhia. M27

Mikä estää avaamasta Viron puolen Tinderiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen ja naisen roolien erot eivät ole peräisin mistään liskoaivoista vaan tapakulttuurista, joka osoittaa kullekin sukupuolelle kuuluvat roolit.

Esimerkki enoni perheestä: eno on maatilallinen joka ottaa aamuisin traktorin kyytiin pellolle poikansa. Samaan aikaa perheen tytärtä opetetaan kuorimaan ja keittämään perunat siiheksi kun miesväki palaa syömään.

Maaseudulla asiat ovat todellakin edelleen näin ellei tietoisesti tee asialle jotain. Eli siis vaikkapa vuorotella siinä kumpi lapsista on missäkin asiassa kulloinkin apuna. Minua on tuo kuvio ottanut niin paljon aivoon etten enää ole halunnut olla tekemisissä kun otettiin kerran yhteen oikein kunnolla. Olen itse korkeasti koulutettu ja esimiesasemassa oleva nainen, puolisoni taas on erittäin hoivaava ja lasten kanssa touhuava mies.

En nyt jaksa lähteä vääntämään tästä, joku muu voi jos jaksaa. Mistä luulet, että tapakulttuuri on syntynyt? Ihan vaan randomilla että laitetaas miehille nämä hommat ja naisille nämä? Ei, vaan ne ovat syntyneet ajan vallitsevasta tilasta ja siitä, kumpi sukupuoli on soveltuvampi ja sopivampi mihinkäkin tehtävään ja rooliin, olosuhteiden pakosta. Silloin mikään ei ole ollut turhaa vaan kaikki on jouduttu optimoimaan. Eivät tietenkään iso osa enää ole suoraan sovellettavissa tähän päivään vaan osa on jäänyt päälle. Mutta ei se tarkoita, että ne ovat silti irrallisia tai "randomia", vaan nimenomaan juontavat juurensa jostain. Tästä sitten päästään siihen, että millä tavoin yhteiskunnat ovat muuttuneet ja millä tavoin mikäkin asia on menettänyt merkityksensä. Ja onko se hyvä vai huono asia jne jne., mitä vaikutuksia sillä on eri sukupuolten psyykeeseen yms.

Vähän samoin kuten yhteiskunnat ovat syntyneet. Ne perustuvat rajoille, hierarkialle, vallalle, kehitykselle jne. Ja vain muutamassa vuosikymmenessä tuhotaan kaikki ne prinsiipit jotka ovat ylläpitäneet hyvinvointia ja järjestystä. Ei tämä tapahdu satunnaisesti ja aivan tyhjästä, vaan se on ulkoapäin ohjattua toimintaa.

Ihan totta, entisaikaan jokaisella oli oma tietty roolinsa yhteisen hyvän ylläpitämisen kannalta. Harmillista vain, että valmiiseen rooliin asetetun yksilön sopivuus olisikin aivan jossain muussa toiminnassa kuin siinä lokerossa, johon hänet on asetettu, usein pelkän sukupuolensa perusteella.

Kuten totesit yhteiskunnat perustuvat mm. rajoille ja kehitykselle. Juuri sitä maailmassa koko ajan tapahtuu tässä mies-nais-asetelmassa.

Asiat, jotka ennen olivat hyvinvoinnin ja järjestyksen ylläpitämisen kannalta elintärkeitä, eivät yksinkertaisesti ole sitä enää tänä päivänä. Tämä seikka tuntuu olevan sinulle hyvin vaikea pala nieltäväksi?

En tiedä mitä on tämä "ulkoapäin ohjattu toiminta", johon viittaat, mutta minä näkisin sen tavoitteellisena toimintana edistää ihmisten välillä toteutuvaa yhteiskunnallista tasa-arvoa, jossa mm. sukupuoli ei enää määritä sitä, millaisia vaikutusmahdollisuuksia yksilöllä on yhteiskunnan toimintaan ja oman elämänsä valintoihin.

Minusta vanhojen asetelmien merkityksen vähentyminen on pelkästään hyvä asia.

Tiukkojen roolien ja normien höllentämiseen pyrkiminen hyödyttää jokaisen yksilön mahdollisuutta mielekkääseen ja tämän omien arvojen mukaiseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paavali kirjoitti:

Niin, näinhän se menee, kotityöt jotka ennen on olleet ns naisten töitä kuuluu nykyään jakaa tasan sukupuolten välillä, mutta missä on ne naiset jotka ilomielin tekevät pakolliset remontit, paskaviemäreiden putsaukset, lumenluonnit ym raskaammat ja ikävämmät miesten työt? Itse en enää jaksa katsoa sekuntiakaan naista joka vaatii että kotityöt jaetaan tasan, mutta jota ei näy maisemissa silloin kun täytyy kiivetä katolle putsaamaan rännejä tai kun pitää levittää 10t soraa pihalle. Ja ei sillä että nuo naisten työt olisi jotenkin vaikeita tai vaivalloisia, imuroinnin hoitaa robotti, tiskikone pesee astiat ja kuivaava pyykkikone pesee ne kalsarit, joten lähinnä ihmetyttää että mistä ne naiset valittaa kun väittävät että kotityöt on raskaita?

Ei rännejä tarvitse enää nousta katolle putsaamaan, vaan siihen on jo kehitetty sellainen varrellinen harja. Ei meillä ainakaan ole koskaan rännejä putsattu katolta käsin. Ehkä sen voi niinkin tehdä?

Eikä siihen kyllä kauaa aikaa vuodessa mene, tuohon rännien putsaukseen, joten mies ehtii oikein hyvin laittaa sen robotti-imurinkin liikkeelle ja koska pyykit hoituu itsekseen, ihan vain nappia painamalla, mies ehtii varmaan painamaan sitäkin nappia, siihen ei montaa sekuntia mene.Luultavasti se kone vie ne kalsarit itsekseen kaappiinkin sieltä koneesta?  Niin ja tuo tiskikone, sekin toimii itsekseen nappia painamalla, joten näppärä mies painaa äkkiä sitäkin nappia, eikö niin? Ja konehan siirtää astiat myös kaappeihin paikoilleen. 

Ja tuo soran levitys.... no siinä on kyllä jonkin verran hommaa, jos sen lapoilla tekee, mutta kuinka monta kertaa vuodessa se pitää tehdä?  

Meillä kuormaauto tuo soran pihaan ja liuttaa sen suunnilleen oikeisiin paikkoihin ja tämä tapahtuu hyvin hyvin harvoin, ehkä 2x  sinä aikana kun on tässä talossa vuosikymmeniä asuttu.

Ps. tekeekö teillä joku kone ruuatkin vain nappia painamalla? Ja hoitaa lapset?

No siinä tapauksessa sinulta hoituu nuo kaikki näppärästi, et varmaankaan tarvitse miestä/naista riesaksesi? 

Ja mikä tuo ruuanlaiton hehkuttaminen on? Muutama minuutti ja ruoka on valmis tai valmistumassa.

Ööö, siis meillähän ei mikään asia, ei pyykit, ei tiskit, ei imurointi suju vain nappia painamalla. Mutta tuo jolle vastasin, niin hänen kotonaan ne hoitui pelkkää nappia painamalla. 

Tuli vaan mieleeni, että valmistuuko hänellä ruuatkin vain nappia painamalla, kun kaikki muutkin kodin työt hänelle oli vain napin painelemista.

Ja meillä lattiat jopa pestään, eikä vain imuroida ja joten sekään ei meillä onnistu vain nappia painamalla ja imurin edellä on pakko koko ajan kulkea, ei se yksinään mihinkään osaa mennä.  Vajaa 200 neliö vaatii aika pitkän ajan, ennen kuin joka nurkka on koluttu.

kai meillä sitten on vanhan malliset kodinkoneet, kun ei ne osaa itsekseen toimia. 

Pyykkikonekkaan ei ,perhana vie, osaa hakea  sänkyvaatteita sängystä ja pestä niitä omia aikojaan, aina joutuu ne sille viemään. Ja ei puhettakaan, että se niitä kuivailisi ja viikkailisi takaisin kaappiin. Aina joutuu itse laittamaan kuivumaan ja viikkailemaan kaappeihin.

Jollekin se kodinhoito on pelkkää nappien painelua, mutta ei kyllä meillä.

Vierailija kirjoitti:

Se on kuule jaksettava vääntää jos aiot edelleen suoltaa tuollaista täysin pureskelematonta ja suodattamatonta puppua.

Ylläpitäneet kenen hyvinvointia ja järjestystä, nimenomaisesti? Sen pienen hallitsevan luokan, joka sitten jakoi kurjuutta muille?

Entä oletko kuullut Humen giljotiinistä, eli että tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä? Eli se, miten jotkut asiat (nyt) ovat tai ovat olleet, ei ole peruste sille, miten niiden pitäisi olla?

Suosittelen kuluttamaan enemmän suomenkielistä filosofista kirjallisuutta, tuo jenkkischeisse ei oikein jaksa vakuuttaa.

Suosittelen sinua tutustumaan historiaan ja oikeaan elämään. Kaikki maailmanluokan tutkimuslaitokset ovat todenneet, että Suomi ja pohjoismaat (lisäksi muutama muu maa) ovat olleet parhaita maita naisille jo vuosikymmeniä. Yksinkertaisesti missään muualla maailmassa asiat eivät ole olleet paremmin valtaväestölle kuin Suomessa tai Ruotsissa, massatasoa ajatellen. Ja kaikki varmaan tietävät, missä jamassa Ruotsi on nykyään, kiitos sosialismin. Ne muut maat, joissa asiat ovat olleet paremmin, ne koskevat juuri tuota pientä eliittiä.

Tuletko pokkana väittämään kaiken kansan edessä, että Suomessa naisilla tai vähemmistöllä olisi ollut viimeisen 100 vuoden aikana jotenkin huonot oltavat? Millä helvetin tavalla Suomessa joku pieni eliitti on jakanut kurjuutta valtaväestölle viimeisen 100 vuoden aikana? Voiko ihmiset olla näin järkyttävän pihalla todellisuudesta tänä päivänä vai mitä siellä kouluissa oikein opetetaan? Uhriutumista?

Suomi on kaikilla mittareilla menestystarina ja sitä ihmetellään edelleen, erityisesti sota-aikaa sekä sodan jälkeistä kasvutarinaa yhdeksi maailman kärkimaista hyvinvoinnin, tasa-arvon, turvallisuuden, vapauden jn. mittareilla. En kommentoi enää yhteenkään näin naurettavaan kirjoitukseen missä ei ole yhtään mitään järkeä. Täällä asiat ovat olleet viimeisen 30 vuoden aikana niin hyvin, että ihmisille on tullut pakkomielle kehittää turhia ongelmia. Totta kai yksittäisiä ihmisiä kohtaan on tapahtunut ja tehty vääryyksiä valtion toimesta, sekä sitten muutama suurempi maanpetturuus, mutta edelleen massatasolla asiat ovat olleet hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän se sopii vallan että kokkaan ja pyykkään ja siivoan huushollia ja mies käy ansiotyössä. Mutta miehen on sitten huolehdittava minunkin taloudellisesta turvallisuudestani ja eläkeajan toimeentulosta, koska luovun paljosta sen takia että otan vastuun huushollin pyörittämisestä eikä miehen tarvitse sitä tehdä. Sadoista tuhansista euroista nyt puhutaan menetettynä ansiona, joten tottakai ansaitsen rahallisen korvauksen siitä. Miksi en muka olisi oikeutettu kunnon korvaukseen tästä? Ei kai kukaan nyt ilmaiseksi hommia tee, sehän olisi ihan hullua.

Jos mies olettaa että käyn kokopäivähommissa ja maksan kaikesta puolet ja silti hoidan kaiken huushollaamisen ja mies vaan makaa sohvalla tai pelaa pleikkaa, niin älä unta nää. En mä niin tyhmä ole. 

2200 bruttopalkalla saat eläkettä 1000 netto, kun yksin asuva kotiäitinä ollut saa kansaneläkkeen + takuueläkkeen 836 + eläkeläisen asumistuen.

Eli lapset kannattaa tehdä itseellisenä? Sepä hyvä!

Vierailija kirjoitti:

En minä näe tuossa mitään pahaa. Edelleen on naisia, jotka oikeasti haaveilevat kotiäitiydestä, tykkäävät olla kodinhengettäriä ja nauttivat siitä oikeasti. Mutta silloin se vaatii sen, että mies käy töissä eikä nainen joudu kokopäivätyön lisäksi hoitamaan kotia. Minusta jokaisella saa olla toiveita eikä mielestäni perinteisen parisuhteen toivomisessa ole mitään pahaa. Se on jotenkin hassua, miten se herättää vihaa, jos joku kehtaa sellaisesta haaveilla. Totta kai sen pitää silloin olla molemmille täysin okei. Silloin vain pitää löytää sopiva kumppani, joka haaveilee kotiäitiydestä.

Ja en siis itse ole naisena mikään kodinhengetär, inhoan kotitöitä enkä ole erityisen kiinnostunut kodin laittamisesta, mutta minusta jokainen sukupuolesta riippumatta saa valita ja unelmoida just sellaisesta arjesta kuin haluaa.

Samaa mieltä, minulle on ihan sama miten muut työnsä jakavat ja millaisia toiveita puolison suhteen on, vaikka itse en missään nimessä suostuisi "perinteiseen työnjakoon". Tuttavapiirissä on muutamia tämmöisiä kodinhengettäriä ja ihan tuntuvat olevan tyytyväisiä osaansa. Jos joku mies sanoo haluavansa semmoisen naisen, toivotan vaan onnea etsintöihin. Ja toivon että hän on sitten myös valmis maksamaan enemmän, koska vapaamatkustajaa tuskin kukaan haluaa.

Se, mikä herättää vihaa, tai no ainakin ärtymystä, on ne miehet jotka lupaa ensin ummet ja lammet, ja yrittää sitten käytännössä vierittää vastuun naiselle, viimeistään kun tulee lapsia. Ap:n kaltainen on sentään rehellinen jo heti valmiiksi. Ainakin kunhan tosissaan sitten myös ilman kitinöitä suostuu myös tarvittaessa maksajan rooliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyse naisen kapinasta Jumalaa vastaan. Nainen on jättänyt paikkansa miehen auttajana ja haluaa miehen paikalle. Eikä enää kunnioita miestään vaikka Raamattu niin käskeekin.

Yhtä lailla miehen pitää rakastaa vaimoaan.

Naista ei muuten luotu kylkiluusta, vaan kyseessä on käännösvirhe. Kylkiluuksi käännetty sana tarkoittaa 'täydellistä puolikasta kokonaisuudesta', ja myöhemmin samaisessa tekstissä Aatami kiljahtaakin jotain siihen suuntaan että tässä se on, luu minun luustani, liha minun lihastani jne.

Kunnioitus taas on sellainen vekkuli, että se pitää ansaita, ei se tule annettuna. Minä en kunnioita ketään käskettynäkään, jos hän ei ole osoittanut olevansa sen arvoinen.

Muistutan myös siitä, miten esim. ensimmäinen lähetyskäsky annettiin naisille (jotka välittivät sen opetuslapsille), miten Jeesus antoi seksuaalimoraalisääntöjä nimenomaan miehille koskien näiden hävytöntä käytöstä naisia kohtaan, ja miten Jeesus toistuvasti puhutteli naisia siten, miten hän puhutteli sen ajan yhteiskunnan miehiäkin, siis suurta kunnioitusta osoittaen (mikä siis oli aivan ennenkuulumatonta siihen aikaan).

Jos aiot uskonnolla neppailla niin opettelepa siitä ensin edes perusasiat.

Jeesus näki naiset henkilöinä, ei vain miesten halun kohteena. Jeesus ei ollut niinkään huolissaan kohtaamiensa naisten sukupuolesta, iästä tai aviosuhteesta, vaan heidän jumalasuhteestaan (tai sen puuttumisesta).

Jeesus kohteli naisia niin kuin tosi mies, maskuliinisuuden ruumiillistuma, kohtelisi heitä. Jeesus rakasti naisia, eikä tämä rakkaus ole sitä romanttista siirappirakkautta, joka tulee yleensä mieleemme, kun käytämme verbiä rakastaa. Hänen rakkautensa oli jumalallista, puhdasta, elämää antavaa rakkautta. Siinä ei ollut hiukkaakaan itsekkyyttä. Jeesus näki jokaisen naisen Jumalan silmillä: nainen on rakas, arvokas, kuninkaallinen tytär.

Jeesus ei flirttaillut, vihjaillut sanoillaan, puhunut yhdellekään naiselle törkeyksiä tai antanut katseensa vaeltaa. Hän ei etsinyt naisten suosiota tai yrittänyt pönkittää omaa arvoaan naisten ihailun kautta. Hän ei myöskään alistanut, uhkaillut tai pelotellut naisia käytöksellään tai sanoillaan. Tosi miehen halu on kunnioittaa ja suojella naisia, ei käyttäytyä niin, että naiset tarvitsisivat suojelua häneltä.

Tosi miehen halu on kunnioittaa ja suojella naisia, ei käyttäytyä niin, että naiset tarvitsisivat suojelua häneltä.

Jeesus puuttui naisten huonoon kohteluun ja suojeli heidän oikeuksiaan. Miehen oli siihen aikaan helppo saada avioero: piti vain ojentaa eropaperi ja vaimo joutui kadulle. Naisen oikeudet eivät olleet paljoakaan kotieläinten oikeuksia suurempia. Miehiä tämä miellytti: Mooses oli antanut heille kätevän tavan hoitaa aviovaikeudet hylkäämällä vaimo. Mutta kun Jeesus saapuu, hän sanoo suoraan: ”Tämä ei enää onnistu. Ette voi heittää vaimojanne kadulle paperinpalan kanssa.” Jeesus tiesi, miten Jumala vihaa hylkäämistä ja hän seurauksia pelkäämättä paljasti miesten tekopyhyyden avioliiton suhteen.

mies54v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiäitiys maailman tärkein työ! Yhteiskunta vaan on hyvin poistanut tämän vanhan hyvän perinteen kun ennenvanhaan suurin osa naisista oli kotona hoitamassa lapsia. Nykyään naiset hoitavat useasti työn, kodin ja lapset. Ei ihme, että moni väsyy. Kotiäitiys pitäisi olla palkallinen vaihtoehto.

Ennenvanhaan milloin? Onko "ennenvanhaan" sinulle sama kuin käytäntö 50-luvulla jenkkilässä?

Oikeasti läpi historian niin miehet kuin naisetkin ovat Suomessa joutuneet tekemään ansiotyötä/maataloustyötä, osan kotona ja osan muualla. Lapset ja koti hoidettiin sitten siinä ohessa miten ehdittiin, vanhemmat lapset huolehti nuoremmista tai isovanhemmat paimensivat lapsia ja pilkkoivat klapeja syytinkinsä eteen. Ei Suomessa ole koskaan ollut mitään kotirouvaperinnettä muutakuin joissakin kaupunkien keski- tai yläluokkaisissa perheissä. Työväestössä ja maalla lähes järjestään kaikki olivat töissä. Oli pakko jos meinasi syödä.

Sellaista kokonaisvaltaista kotirouvamenneisyyttä jota haikailet ei oikeasti ole olemassa Suomessa.

Minä plen kasvanut 80-luvulla perheessä, jossa äitini oli kotiäiti vaikka meillä oli maalaistila töineen. Äitini jäi peltohommista ja navetasta pois heti ensimmäisen lapsen saatuaan. Palasi lomittajaksi vasta kun pieninkin oli koulussa. Ja näin toimittiin jokaisessa perheessä.

80-luku olikin varmaan kotiäitiyden kulta-aikaa, silloin oli nousukausi ja vaurautta. Mutta jos yhtään osaisit katsoa oman kuplasi ulkopuolelle niin huomaisit että ei se silti ollut kaikkialla niin tavallista, ja historiaa laajemmin tarkastellen ei varsinkaan. Minä kasarilapsi menin hoitoon 9kk ikäisenä, ja niin meni moni muukin tuttu. Olen korkeakoulutetusta perheestä vaikkakin maaseudulta, liekö sillä vaikutusta asiaan.