En tule koskaan ymmärtämään tämän palstan totaalista vihaa sitä kohtaan jos mies toivoo naisen joka tykkää laittaa ruokaa ja hoitaa kotia

Paavali kirjoitti:

Niin, näinhän se menee, kotityöt jotka ennen on olleet ns naisten töitä kuuluu nykyään jakaa tasan sukupuolten välillä, mutta missä on ne naiset jotka ilomielin tekevät pakolliset remontit, paskaviemäreiden putsaukset, lumenluonnit ym raskaammat ja ikävämmät miesten työt? Itse en enää jaksa katsoa sekuntiakaan naista joka vaatii että kotityöt jaetaan tasan, mutta jota ei näy maisemissa silloin kun täytyy kiivetä katolle putsaamaan rännejä tai kun pitää levittää 10t soraa pihalle. Ja ei sillä että nuo naisten työt olisi jotenkin vaikeita tai vaivalloisia, imuroinnin hoitaa robotti, tiskikone pesee astiat ja kuivaava pyykkikone pesee ne kalsarit, joten lähinnä ihmetyttää että mistä ne naiset valittaa kun väittävät että kotityöt on raskaita?

Noita ei ole kerrostalossa. Ja nykyään naiset ne tekevät remontit, mies ei edes huomaa että pitäisi tehdä jotakin.

Ei noissa ole mitään merkittävää vaivaa, kerran vuoteen putsata rännit.

Miksi se imurointi, pyykit ja ruuanlaitto on miehelle niin mahdotonta, jos kerran koneet hoitaa kaiken? Eikö mies saata vaivautua painamaan nappia, jos kerran kaikki hoituu itsekkseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen nainen joka on tämmönen ”kodin hengetär”. Olen 34 vuotias. 3 lasta. Käyn kokopäivätyössä. Hoidan pääasiassa kotityöt, siivoan, pyykkään, kokkaan, leivon, sisustan ja nautin jokaisesta hetkestä. Mies huoltaa autot, tekee lumityöt, nurmikonleikkuut, vaihtaa lamput, korjaa, nikkaroi, remontoi. Ja nauttii siitä. Itse osaisin kyllä vaihtaa renkaat ja pilkkoa takkapuut mutta se on mun miehen hommaa lähes aina. Toki autan jos on aikaa, kuten hänkin auttaa kotihommissa jos tarvetta. Ei meillä kaaosta synny jos toinen sairastuu. Tästä ei tosin ääneen saa sanoa, kun heti on joku kertomassa miten sairasta meidän elämä on 😂

Aina löytyy niin tyhmiä naisia, että oikein hävettää. Vaikka toi lista kuulostaa niin tutulta palstalla asuvan vanhan ukon listalta, etten usko että kirjoittaja on oikeasti edes nainen.

Hop hop! Lueppas tästä taaksepäin muutama kommentti. Sinä tai KUKAAN ei ikinä koskaan milloinkaan saa noin sanoa, vaan se on minun (tämä ”ei varmaan edes nainen”) kuvitelmaani.

Haluatko kertoa miksi olen tyhmä? Onko se, että tykkään ruuanlaitosta, siivoamisesta ja sisustamisesta mielestäsi tyhmää? Pitäisikö vaihtaa tykkäyksen kohteita johonkin toiseen? Mikä sun mielestä olisi hyvä? Sopisiko kirjojen luku? Entä kun ihan hirveästi haluaisin leipoa nuorimman lapseni kanssa ystävänpäiväksi muffineja mutta mieheni ei yhtään pidä leivonnasta niin leivonko hänellekin vai haistattelenko ja käsken hankkimaan oman kahvipullansa kaupasta? Entäpä kun hän lähti lumitöihin ja lupasi skrapata auton ikkunat ja lisätä pissapojan nesteet, että pääsen kauppaan ostamaan leivontatarpeita ni saako hän siitä syystä edes nuolla taikinakulhoa?

"Sinä tai KUKAAN ei ikinä koskaan milloinkaan saa noin sanoa, vaan se on minun (tämä ”ei varmaan edes nainen”) kuvitelmaani." Täällä ei ole sanottu sinulle noin. Opettele lukemaan.

Buahhahhaa! 😂😂😂 täriseekö hennalla punakaksi värjätyt rastasi kun aamulla nappaat kierrätyskeskuksesta hankkimasi jopon ja painelet uffin vakosamettihousut viuhuten humanistisen alan työpaikallesi passaamaan tästä palsasta pakuriteetauolla?

Eiköhän tämä kannattaisi mieluummin kohdistaa tuolle, joka ei omasta mielestään saa sanoa mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen nainen joka on tämmönen ”kodin hengetär”. Olen 34 vuotias. 3 lasta. Käyn kokopäivätyössä. Hoidan pääasiassa kotityöt, siivoan, pyykkään, kokkaan, leivon, sisustan ja nautin jokaisesta hetkestä. Mies huoltaa autot, tekee lumityöt, nurmikonleikkuut, vaihtaa lamput, korjaa, nikkaroi, remontoi. Ja nauttii siitä. Itse osaisin kyllä vaihtaa renkaat ja pilkkoa takkapuut mutta se on mun miehen hommaa lähes aina. Toki autan jos on aikaa, kuten hänkin auttaa kotihommissa jos tarvetta. Ei meillä kaaosta synny jos toinen sairastuu. Tästä ei tosin ääneen saa sanoa, kun heti on joku kertomassa miten sairasta meidän elämä on 😂

Kyllä jokainen nainen erottaa milloin viesti ei ole naisen kirjoittama. Tämä ei selkeästi ole.

Koska ei vastannut sun ajattelua, niin tietysti ei voi olla nainen.

No ei ole naisen tekstiä, kyllä sen erottaa. Pistä nyt se hilkka ja korkkarit ja ala siivoamaan, kyllä nykyään mieskin voi niin tehdä, fetissejä ymmärretään.

Paavali kirjoitti:

Niin, näinhän se menee, kotityöt jotka ennen on olleet ns naisten töitä kuuluu nykyään jakaa tasan sukupuolten välillä, mutta missä on ne naiset jotka ilomielin tekevät pakolliset remontit, paskaviemäreiden putsaukset, lumenluonnit ym raskaammat ja ikävämmät miesten työt? Itse en enää jaksa katsoa sekuntiakaan naista joka vaatii että kotityöt jaetaan tasan, mutta jota ei näy maisemissa silloin kun täytyy kiivetä katolle putsaamaan rännejä tai kun pitää levittää 10t soraa pihalle. Ja ei sillä että nuo naisten työt olisi jotenkin vaikeita tai vaivalloisia, imuroinnin hoitaa robotti, tiskikone pesee astiat ja kuivaava pyykkikone pesee ne kalsarit, joten lähinnä ihmetyttää että mistä ne naiset valittaa kun väittävät että kotityöt on raskaita?

Paavali kuulepas, oletko koskaan elänyt perhe-elämää vanhemman roolissa? Sitä imurointia, tiskiä, pyykkiä ja ruoanlaittoa riittää ihan joka jumalan päivälle, se on toistuvaa, aikaavievää, uusiutuvaa eikä sitä myöskään voi jättää tekemättä, tai edessä on vain enemmän hommaa, tiski- ja pyykkivuori, nälkäänsä ulvovat lapset ja likainen ja sotkuinen koti.

Jatkuvuus tekee siitä raskasta, ja jos kirsikkana kotityökakun päällä on laiska ja omanapainen mies, joka kehtaa vetää esille kerran vuodessa putsattavat rännit ja kahdesti vaihdettavat renkaat, on se mies kyllä ansainnut ulkoistuksensa perheestä. Ihan täsmälleen niin makaa kuin petaa.

Jos olet pariutumaton poikamies, et tietenkään hahmota missä ongelma on. Voit hoitaa oman kotisi kuten haluat, lapsiperhe ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun on viha meininki päällä niin arvostelkaapa meidän parisuhde, kumpi hyötyy enemmän kummasta.

Mies on tohtori, korkeassa vaativassa asemassa. Tekee pitkää työpäivää. Maksaa laskut, tekee lumityöt ja pienet askareet pihalla. 4 lasta 6-15v. Ei ole koskaan vaippoja vaihtanut, yötä valvonut, käynyt lääkäreillä tai palavereissa koululla. Kysyy joskus millä luokalla se Olli on.

Minä teen kaikki kotityöt sekä hoidan kasvipuutarhan. Lapset on 100% mun hoidossa aina olleet. Käyn töissä sekalaisesti milloin kodin/lastenhoidolta kykenen. Pidän näistä saamani rahat itselläni. Ostan lapsille jotain jos tarvitsee mutta en esim osallistu kodinkoneen hankintaan. Maksan ulkomaanmatkoja minulle ja lapsille. Se on meidän yhteinen harrastus. Mies jää silloin kotiin hoitamaan eläimiä.

No lähtökohtaisesti tuo kuulostaa hyvältä tasapainolta. Tosin sitä ihmettelen, että miehesi ei ole kiinnostunut lasten koulun käynnistä. Usein tohtoreiden asemat eivät ole niin kovin vaativia, mutta siellä tarvitaan korkeaa älykkyyttä. Tällöin käy niin, että miehet ovat sosiaalisesti hieman introvertteja ja nätisti sanottuna, hieman erikoisia. Mutta siis tärkeintä on juuri tuo tasapaino, ei mikään tasa-arvo ja se tuntuu toteutuvan hyvin suhteessanne.

Hänellä on autisminkirjo, jonka selkeästi huomaa jos on pidempään tekemisissä.

T.vaimo

No jos tuo on se tärkein tai ensimmäinen lähtökohta, niin kyllähän siitä saa kuvan laiskasta miehestä, joka haluaa elää jonkun 60-luvun kodinhengettären kanssa.

Suurin osa naisista käy nykyään töissä, eikä siksi jaksa joka päivä laittaa isotöistä ruokaa ja hoitaa kaikkia kotitöitä. Mies ja nainen ovat siis samalla viivalla siinä, ettei ole aikaa ja jaksamista tehdä kaikkea. 

Minusta toivomus on hyväksytty vain silloin, jos mies aikoo elättää naisen ja lapset, eikä naisen tarvitse mennä töihin. Silloin on aikaa hoitaa kaikki kotiaskareet ja taikoa hienoja luomuksia keittiössä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä arvostan paljon enemmän miestä, joka hoitaa lapsiaan tasa-arvoisena vanhempana, laittaa ruokaa ja imuroi, mutta vaihdattaa renkaat liikkeessä, kuin miestä joka vaihtaa itse auton renkaansa mutta ei tee noita muita juttuja. Minulle on oikeastaan aika sama kuka ne auton renkaat vaihtaa, kunhan se ei ole joku tuntikausien projekti josta mies odottaa saavansa kehuja ja suitsutusta jälkeenpäin.

Niin, sinulle se voi olla sama. Mutta miehen omatunnolle sen ei pitäisi olla sama kuka ne renkaat vaihtaa, itse vai joku ulkoistettu firma.

Ja jokainen voi onneksi ihan itse valita, ottaako puolison jonka oma- ja itsetunto on noin heikoissa kantimissa. Minä en ottaisi, minun on vaikea nähdä tuollaista ruikuttajaa edes miehekkäänä. Minulle miehekäs on sellainen, joka ymmärtää mikä on perheen kokonaistilanteen kannalta fiksuinta. Jos se on "miesten töiden" ulkoistaminen ja kotitöiden jakaminen, niin hänen maskuliinisuutensa on riittävän vahva kestääkseen sen tiskivuoron ja vaipanvaihdon. Jos se mieheys on yhdestä renkaanvaihdosta kiinni, niin aika kitukasvuinen se oli alunperinkin. Oikealla miehellä se ei noin pienestä horju.

-eri

Oikeasti vahvalle miehelle ei ole mikään ongelma hoitaa omaa lasta, kovin on hauras se miehuus jos se kaatuu vaipanvaihtoon.

Juuri näin minäkin ajattelen. Vahvalla, miehekkäällä miehellä se miehisyys on jotain niin syvää ja voimakasta ettei se hajoa vaipanvaihtoon tai imurointiin. Mieheys ei ole heille ulkoisia tekijöitä vaan vahva sisäinen voima. Näille renkaanvaihtojankkareille mieheys tuntuu olevan kuin joku hauras saviastia, joka murenee heti kun joku sanoo "böö!".

Olin juuri tulossa sanomaan samaa. Pidän omaa miestäni hyvin miehekkäänä, ja hänellä se miehekkyys on jotakin täysin sanallisen käsityskyvyn ulkopuolelle jäävää, täysin myötäsyntyistä ja vakaata järkähtämättömyyttä. Tasaista omanarvontuntoa. Olemisen tyyli, joka tietää oman arvonsa, ilman että tätä arvoa pitäisi kenenkään ulkopuolisen millään tavoin vahvistella tai varmistella.

Tällaisen ihmisen seurassa on myös hyvin pakotonta olla, ikään kuin saisi levätä toisen läsnäolossa. Jostain syystä myös hänen työpaikkansa vanhemmat naiskollegat ovat häneen kovin ihastuneita...

Millään renkaiden- tai vaipanvaihdoilla ei ainakaan oman mieheni miehekkyyden kanssa ole mitään tekemistä. Ne on vain asioita, jotka pitää tehdä, eikä niihin kannata ulkopuolelta liittää mitään sukupuolimarkkereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se riippuu ihan siitä millainen mies tuollaista toivoo. Kun ollaan palstalla, herää heti mielikuva elämäntapatyöttömästä, kouluttamattomasta ja vielä fyysisesti epämiellyttävästä miehestä, jolla ei ole itsellään mitään tarjottavaa naiselle. Yleensä siihen on hyvä syy, miksi mies ei ole etsimäänsä naista löytänyt. Realiteetit ovat pikkasen hakusessa.

Kaikki naiset ei etsi rikasta miestä vaan miestä jonka kanssa on hyvä olla.

Hyvä mies ei hermostu helposti, kuuntelee naista niin, että ei selaa samalla kännykkää tai tee muuta, auttaa kotitöissä, huomioi naista esim. kehumalla kauniiksi, keittämällä naiselle kahvia jne. Hyvä mies ei juo alkoa liikaa ja huolehtii hygieniasta.

Itse olen hyvä tekemään ruokaa, se ei ole ongelma. Minulle riittää myös 10 euron hopeakorvikset ja saan ne kyllä kaupasta itsekin, en niitä montaa vuodessa osta.

Tekemistä voi keksiä halvallakin ja jos on ihana mies niin sen kanssa asuu vuokrallakin.

Niin, jokaisella on omanlaisensa käsityksensä siitä millainen on hyvä mies. Tiedän kyllä että on naisia, jotka ovat valmiita passaamaan jopa sitä elämäntapatyöntäkin. Itse en kuitenkaan tähän porukkaan kuulu.

Kyllä työssäkäyvissä miehissä löytyy paljon passattavia miehiä, eivät jaksa työn lisäksi tehdä vapaa-ajalla muuta kuin harrastaa omia juttuja.

Puhutaan uusavuttomista työssäkäyvistä, he käyvät syömässä maksullisen lounaan, kotona pesevät vain muutaman koneellisen viikossa pyykkiä ja muuten kutsuu soffa ja saattavat käydä lisäksi kuntosalilla.

Vähän ohis, mutta mikä tuo lounasongelma muka on? Monilla työpaikoilla ulkona tai ruokalassa syöty lounas on nimenomaan sosiaalinen tapahtuma. Joissakin töissä jopa päivän ainut tilaisuus nähdä työkavereita ja päästä ylös sieltä omasta työhuoneesta tapaamaan ihmisiä. Ei sillä ole avuttomuuden kanssa mitään tekemistä.

Minulla oli edellisessä työpaikassani lounasetu ja  lähes joka päivä käytiin työkavereiden kanssa ulkona syömässä. Mikä sen parempi vaihtoehto taloudenkin kannalta?! Samoin se, että keskituloiset ja vauraammat käyttävät muutenkin palveluita; siivooja, remontit, renkaanvaihdot, puutarhatyöt jne. Raha kiertää, ihmiset työllistyvät ja maksavat veroja. Ja oma aika säästyy siihen, mikä on itselle taloudellisesti kannattavampaa tai mieluisampaa ajankäyttöä. Meillä käy siivooja, renkaat vaihtaa liike, ja tulevana kesänä aion ensimmäistä kertaa ostaa myös raskaimpiin ja tylsimpiin puutarhatöihin ammattilaisen, joka käy koneella tekemässä kuopat nopeasti ja tehokkaasti.

Minä luulen, että täällä on pienituloiset duunarit halveksumassa tätä töiden ulkoistamista tajuamatta koulutettujen uraihmisten realiteetteja. On elämäntilanteita, joissa kaikkea ei yksinkertaisesti kannata tehdä itse jos haluaa vapaa-aikaakin edes joskus.

Mikä sinällään on aika harmi, jos näin on, sillä itse ainakin uraihmisenä ostaisin niin paljon palveluita kuin vain suinkin, ja käsitykseni mukaan ainakin osan näistä palveluista tuottaisivat nimenomaan duunarit.

Ja, toisaalta, jos duunari on kovin tekeväinen, kunnianhimoinen ja ammatillisen arvonsa tunteva, niin eikö hänkin ole tavallaan uraihminen? Jos se ura luo mielekkyyttä elämään ja vie x tuntia vuorokaudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tää on ihan yhtä käänteinen täällä palstalla. Ei nainen saa haluta olevansa kotiäiti, kotirouva, kodintekijä... paskaa tulee niskaan anyway.

Eihän nää toiveet vie sitä totuutta pois, että mieskin osallistuu ja tekee.

Kateelliset haukkuu, kun eivät itse saada sellaista harmoniaa. On niin monesti nähty ja koettu.

On kuitenkin vähän eri asia haluta passata ja palvella kuin olla se joka etsii passaajaa ja palvelijaa, joka oli tämän aloituksen aihe.

Niinpä. Kaikkea saa haluta.

Minä saan haluta Kuun taivaalta, mutta en voi olettaa, että kukaan sitä minulle lähtisi hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan sitä toivoa saa, mutta nykyisin on naisella muutakin kuin kodinhoito.

Vielä 50- ja 60-luvuilla oli joka jätkälläkin varaa pitää kotirouvaa ja rouvan oli pakko olla kotona, kun niitä lapsia putkahteli. Ei ollut päivähoitoa.

Silloin toi mies palkkapussin kotiin vaimolleen, joka hoiti talouden. Mies sai tupakkarahaa tms. omiin pieniin kuluihinsa. Jos miehellä ryyppy hirtti kiinni, oli palkkapussi pahasti vajaa.... 😢

Rouva teki täyden työpäivän: koti kiilsi, lapset ja koirat kurissa, ruoat ajallaan, ompeli vaatteet, paikkasi, parsi, hoiti hyötypuutarhan, leipoi pullat, leivät, säilöi, hillosi, mehusti jne. jne. Viihdytti vielä miehenkin, halusi tai ei.

Tähän "idylliin" ei ole paluuta. Esimerkin kotirouva on nyt 90-vuotias ja saa muutaman satasen kuussa takuueläkettä.

Minä tiesin jo nuorena, että minun naisenelämäni tulee olemaan toisenlainen, opinnot, keskipalkkainen sopivasti vaativa työ, matkustelua, harrastuksia, ei lapsia, ei elikoita. Mies, joka osaa myös imuroida eikä kuole nälkään täyden jääkaapin eteen.

Anteeksi, mutta ei Suomessa koskaan ole ollut mitää " kotirouva"- kunttuuria, koska siihen ei ollut varaa. Itse olen 60- luvulla syntynyt, enkä muista ketään tuttava-, ystävä-,tai sukulaispiiristä, joja olisi ollut kotirouva. Kyllä naisten piti käydä töissä. Ja kyllä sodan käynyt, 20- luvulla käynyt isänikin teki kotitöitä. Jotenihmettelen tätä ap:ta- trollihan se on, mutta sitä, että miten tuommoisia nössyköitä löytyy, että naisen pitäisi olla kotiorja.

Mummo oli kotirouva. Ukki optikko. Kun ukki pääsi eläkkeelle, mummon 24/7/365 päivystys jatkui. Heräsi yölläkin valvomaan ukin vessareissuja ja tarjoamaan juomaa. Kun molemmat oli 70, mummo kuori perunat ja pilkkoi pihvit, teki ruuat ja tarjoili pöytään. Kaiken. Kun dementia iski, alkoi paljastua miten katkeraksi tämä oli mummon tehnyt. Kun mummo kuoli, ukki oli ihan kädetön. Ei osannut pestä pyykkiä, käyttää tiskikonetta tai tiskata käsin, keittää kahvia jne.

Kamalaa seurattavaa. Toisaalta mummo rakasti kruununsa kiillottelua ja sitä että sai valittaa miten paljon uhrautuu ja tekee. Jospa nää passaajat kuolisi sukupuuttoon.

Minun pahin pelkoni olisi se, että eläisin koko elämäni itseni kieltäen ja vasta muistin hapertuminen toisi pidäkkeettömästi esiin sen, kuinka ankarasti itseäni vastaan toimin.

Yritän joka päivä elää omien luontaisten arvojeni ka valintojen mukaan. Kuolemaakin enemmän minua pelottaa elämätön elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen nainen joka on tämmönen ”kodin hengetär”. Olen 34 vuotias. 3 lasta. Käyn kokopäivätyössä. Hoidan pääasiassa kotityöt, siivoan, pyykkään, kokkaan, leivon, sisustan ja nautin jokaisesta hetkestä. Mies huoltaa autot, tekee lumityöt, nurmikonleikkuut, vaihtaa lamput, korjaa, nikkaroi, remontoi. Ja nauttii siitä. Itse osaisin kyllä vaihtaa renkaat ja pilkkoa takkapuut mutta se on mun miehen hommaa lähes aina. Toki autan jos on aikaa, kuten hänkin auttaa kotihommissa jos tarvetta. Ei meillä kaaosta synny jos toinen sairastuu. Tästä ei tosin ääneen saa sanoa, kun heti on joku kertomassa miten sairasta meidän elämä on 😂

Kyllä jokainen nainen erottaa milloin viesti ei ole naisen kirjoittama. Tämä ei selkeästi ole.

Koska ei vastannut sun ajattelua, niin tietysti ei voi olla nainen.

Yläpeukutin koska periaatteessa samaa mieltä ja ärsyttää kun mielipiteistä yritetään suoraan päätellä sukupuolta. Sama toisinpäin, jos tänne tulee joku mies kertomaan hoitavansa mielellään lapsia ja kotia niin heti kuorossa huudetaan ettei se voi olla mies.

Mutta kuitenkin, kyllä tuossa vähän alkaa sellainen palstamieshenkinen trollaus maistua. Harvemmin täällä naisoletetut kirjoittavat yhtä ivallisesti ja rumasti. Toki tässäkin ketjussa on useita kotiäitejä tai muuten vaan enemmän kotitöitä tekeviä, mutta muut ovat osanneet keskustella suunnilleen normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

On naisia, joille on ihan okei olla näennäisen alisteisessa asemassa ja tehdä huomattavasti puolisoa enemmän yhteisen kodin eteen. Periaatteessa epätasainen työnjako ei kuulu kenellekään, jos se on molemmille okei. Mutta on myös ihmisiä, joille on ihan okei tulla suoranaisesti hyväksikäytetyksi. Toisin sanoen se, että joku järjestely käy molemmille ei tee siitä automaattisesti reilua. Se tarkoittaa vaan sitä, että molemmat hyväksyvät epäreilun työnjaon koska toinen ei halua tehdä omaa osuuttaan ja toista ei haittaa tehdä enemmän.

Ja tässä päästään aloituksen kysymykseen. Sitä tupataan pitämään itsekkäänä ja jopa hieman hälyyttävänä, että etsimällä etsitään kumppania joka ihan itse haluaa tulla kohdelluksi epäreilusti. Eikä tämän toiveen paheksuttavuus täysin poistu sillä, että toden totta on olemassa myös ihmisiä jotka hyväksyvät epäreilun kohtelun.

Tätä ei kai saisi sanoa ääneen, mutta - joskus ihminen pitäisi pelastaa omalta itseltään, ja ainakin osa laeistammekin on olemassa sitä varten, että vaikka ihminen haluaisi toimia itseään vastaan, käsitetään ettei hänen sittenkään kannata.

Samaten voi miettiä, että iso osa ahdingosta elävistä ihmisistä jää tilanteeseensa, koska eivät osaa edes kuvitella, että tilanne voisi parantua. Näin perheidenkin pahoinvointi siirtyy seuraaville sukupolville, aivot eivät edes rekisteröi sitä, että asiat voisivat olla paremmin.

Jos joku haluaa tulla huonosti kohdelluksi, ei häneen kohdistettu huono kohtelu muutu silti yhtään hyväksyttävämmäksi.

Olen mies ja meillä minä olen se joka tekee ruuan. Nautin todella paljon kokkaamisesta. Ehkä tämä johtuu osittain siitä, että ruuanlaitto on perinteisesti ollut naisten työ. Jos olisin nainen ja joutuisin parisuhteessa tekemään puoliväkisin ruuat perinteisiin vedoten, en minäkään siitä tykkäisi.

Paavali kirjoitti:

Niin, näinhän se menee, kotityöt jotka ennen on olleet ns naisten töitä kuuluu nykyään jakaa tasan sukupuolten välillä, mutta missä on ne naiset jotka ilomielin tekevät pakolliset remontit, paskaviemäreiden putsaukset, lumenluonnit ym raskaammat ja ikävämmät miesten työt? Itse en enää jaksa katsoa sekuntiakaan naista joka vaatii että kotityöt jaetaan tasan, mutta jota ei näy maisemissa silloin kun täytyy kiivetä katolle putsaamaan rännejä tai kun pitää levittää 10t soraa pihalle. Ja ei sillä että nuo naisten työt olisi jotenkin vaikeita tai vaivalloisia, imuroinnin hoitaa robotti, tiskikone pesee astiat ja kuivaava pyykkikone pesee ne kalsarit, joten lähinnä ihmetyttää että mistä ne naiset valittaa kun väittävät että kotityöt on raskaita?

Pakkohan ei kenenkään ole seurustella. Mutta jos parisuhdetta mielii ja sellaiseen ryhtyy, niin jäykkiä roolien sijaan kannattaisi tarkastella sitä omaa yksilöllistä tilannetta. Missä me ollaan hyviä, mitkä on meidän vahvuudet, mistä tykätään ja mitkä on niitä inhokkitöitä? Mitä töitä on päivittäin ja mitä vain harvoin? Mitkä työt on meidän tilanteessa järkevä ulkoistaa ja mitkä tehdä itse? Miten paljon kummallakin on vapaa-aikaa niiden kotitöiden tekemiseen? Ja näillä lähtökohdilla voi erilaiset parit päätyä hyvin monennäköisiin reiluihin tai epäreiluihin työnjakoihin. Esim. ns. miesten työt on ihan eri juttu kerrostalossa, lähiörivarissa ja maalaistalossa. Ja ns. naisten työt on eri juttu kahden aikuisen perheessä kuin nelilapsisessa perheessä. Ja sen nelilapsisen perheen kotitöiden sälyttäminen vain naiselle on eri juttu silloin, kun mies tekee pitkää päivää hyväpalkkaisessa työssä ja rouva on yhteisestä sopimuksesta kotiäitinä vs molemmat käy töissä vs mies on työttömänä eikä silti tee mitään.

Ihan ymmärrettävästi aika monet naiset kokee epäreiluksi sellaisen perinteisten roolien mukaisen työnjaon, jossa miehen tehtävät on lähinnä renkaiden vaihto, auton kuskaus huoltoon ja lamppujen vaihto ja rouvan hommana on kaikki muu. Tätähän se helposti on kerrostalossa. Eri juttu jos asutaan vanhassa omakotitalossa ja mies osaa oikeasti tehdä kaikki rempat ja huoltaa autot Itse. Joku rännien putsaus ja soran levittely nyt ei ole millään tavalla verrannollinen päivittäisiin kotitöihin.

Paavali kirjoitti:

Niin, näinhän se menee, kotityöt jotka ennen on olleet ns naisten töitä kuuluu nykyään jakaa tasan sukupuolten välillä, mutta missä on ne naiset jotka ilomielin tekevät pakolliset remontit, paskaviemäreiden putsaukset, lumenluonnit ym raskaammat ja ikävämmät miesten työt? Itse en enää jaksa katsoa sekuntiakaan naista joka vaatii että kotityöt jaetaan tasan, mutta jota ei näy maisemissa silloin kun täytyy kiivetä katolle putsaamaan rännejä tai kun pitää levittää 10t soraa pihalle. Ja ei sillä että nuo naisten työt olisi jotenkin vaikeita tai vaivalloisia, imuroinnin hoitaa robotti, tiskikone pesee astiat ja kuivaava pyykkikone pesee ne kalsarit, joten lähinnä ihmetyttää että mistä ne naiset valittaa kun väittävät että kotityöt on raskaita?

Vähän ohiksena, mutta esimerkiksi kuivaava pyykkikone ja robotti-imuri saattavat olla ongelmallisia juuri niissä elämäntilanteissa, joissa sitä kotityötä on kaikkein eniten. Pikkulapsivaihe ja etenkin jos kotona on lemmikkejä. Pyykkiä tulee niin paljon, ettei ole mahdollista pyörittää yhtä konetta 6-7 tuntia, vaan kyllä se on viikonloput laulatettava sarjatulella pesukonetta ja erillistä kuivuria. Ja robotti-imuri on hiton kallis lelu, kun taapero pistää sen parissa päivässä säpäleiksi. Tai se levittää vauvan lattialle nakkaaman puuron pitkin mattoa. Jne.

Monilla naisilla on jokin ihmeellinen käsitys, että naiset luokkana omistaisivat kaikki naiset ja heidän pitäisi käyttäytyä jonkin modernin yhdenmukaisuuden mukaan konformisesti. Auta armias tai Luoja ( kumpi nyt sattuu olemaan työvuorossa), jos nainen piut paut välittää tai peräti rikkoo näitä sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Yritän joka päivä elää omien luontaisten arvojeni ka valintojen mukaan. Kuolemaakin enemmän minua pelottaa elämätön elämä.

Tämä on aina niin raskasta kun naiset lähtevät tälle filosofiselle linjalle. Mistä sinä tiedät, mitkä arvot ja valinnat ovat luontaisia eli ns. liskoaivoista tulevia ja mitkä ovat vain joidenkin meitä älykkäämpien setien agendan kautta meille opetettuja? Koko tuo termi "luontainen arvo" on täysin ristiriitainen. Luontainen, tarkoitat ilmeisesti luonnollista tai sisäsyntyistä, kun taas arvot ovat opittuja. Jos ihmiset elävät täysin vapaasti pelkästään luonnollisten himojen vietävänä, ilman velvollisuuksia ja rajoja, meillä on kaaos yhteiskunnassa. Ja sitä sinun nätti perseesi ei kestä, ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän joka päivä elää omien luontaisten arvojeni ka valintojen mukaan. Kuolemaakin enemmän minua pelottaa elämätön elämä.

Tämä on aina niin raskasta kun naiset lähtevät tälle filosofiselle linjalle. Mistä sinä tiedät, mitkä arvot ja valinnat ovat luontaisia eli ns. liskoaivoista tulevia ja mitkä ovat vain joidenkin meitä älykkäämpien setien agendan kautta meille opetettuja? Koko tuo termi "luontainen arvo" on täysin ristiriitainen. Luontainen, tarkoitat ilmeisesti luonnollista tai sisäsyntyistä, kun taas arvot ovat opittuja. Jos ihmiset elävät täysin vapaasti pelkästään luonnollisten himojen vietävänä, ilman velvollisuuksia ja rajoja, meillä on kaaos yhteiskunnassa. Ja sitä sinun nätti perseesi ei kestä, ikävä kyllä.

Niinhän se on, raskasta, kun et ymmärrä, vaan teet tuollaisia heittoja, vieläpä hyvin provosoituneena. Koita kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän joka päivä elää omien luontaisten arvojeni ka valintojen mukaan. Kuolemaakin enemmän minua pelottaa elämätön elämä.

Tämä on aina niin raskasta kun naiset lähtevät tälle filosofiselle linjalle. Mistä sinä tiedät, mitkä arvot ja valinnat ovat luontaisia eli ns. liskoaivoista tulevia ja mitkä ovat vain joidenkin meitä älykkäämpien setien agendan kautta meille opetettuja? Koko tuo termi "luontainen arvo" on täysin ristiriitainen. Luontainen, tarkoitat ilmeisesti luonnollista tai sisäsyntyistä, kun taas arvot ovat opittuja. Jos ihmiset elävät täysin vapaasti pelkästään luonnollisten himojen vietävänä, ilman velvollisuuksia ja rajoja, meillä on kaaos yhteiskunnassa. Ja sitä sinun nätti perseesi ei kestä, ikävä kyllä.

Mutta ethän sinä tiedä tuosta kommentoijasta yhtään mitään, et sitä millaiset arvot hänellä on ja mitä valintoja hän tekee. 

Miksi sun pitää lähteä valittamaan jostain liskonaivoista ja luonnollisista himoista? Onhan se raskasta, jos lähdet itse tuolla "filosofiselle linjalle". Olipa päätön kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Monilla naisilla on jokin ihmeellinen käsitys, että naiset luokkana omistaisivat kaikki naiset ja heidän pitäisi käyttäytyä jonkin modernin yhdenmukaisuuden mukaan konformisesti. Auta armias tai Luoja ( kumpi nyt sattuu olemaan työvuorossa), jos nainen piut paut välittää tai peräti rikkoo näitä sääntöjä.

Tuo ensimmäinen lauseesi on vaikea käsittää. Naisilla on käsitys, että naiset luokkana omistavat kaikki naiset? Täh?