Lue keskustelun säännöt.
En tule koskaan ymmärtämään tämän palstan totaalista vihaa sitä kohtaan jos mies toivoo naisen joka tykkää laittaa ruokaa ja hoitaa kotia
12.02.2022 |
Heti ollaan sanomassa että kyökkipiikaa, äidinkorviketta ja s*ksi*rjaa vain himoitsee tuollainen sika ja että itse laiskottelee tai huvittelee kun toinen raataa eikä osallistu mitenkään.
Kommentit (1292)
Nuo ns. naisten työt on vuosikymmenten saatossa miesten ja yhteiskunnan toimesta leimattu arvottomiksi hommiksi. Miesten hommat on taas ylistetty samanaikaisesti. Naiset ovat omaksuneet sen aivopesun, joka nyt tapahtuisi vähän jokaiselle. Niinpä naiset haluavat siitä, joka alunperin oli arvostettua eli ns. naisten työt, näihin miesten hommiin, koska heille kerrottiin vuosikymmenet, kuinka ne miesten hommat on parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki. Minä haluan miehen, joka arvostaa juuri minua, sellaisena kuin olen, sarvineni ja hampaineni. Olen parisuhde- ja perhekeskeinen, käsistäni kätevä, herkkä, hajamielinen, helposti kuormittuva, jokseenkin epäsosiaalinen ja umpihippi, joten luonnollisesti tarvitsen rinnalleni toisen kummajaisen, joka haluaa asua kuukausia autossa pohjoisen meren rannalla ja keittelee kanssani noitaliemiä kaikkiin vaivoihin.
Löysin. On ihan sama, mitä muut miehet arvostavat.
Ja kun kysyt joltakin toiselta, saat erilaisen vastauksen. Sitä tarkoittaa persoona.Kiva kun vastasit. Mutta ymmärrät varmasti, että on olemassa piirteitä, mitä ihmiset kollektiivisesti arvostavat. Sekä miehissä että naisissa, fyysisiä ja mentaalisia. Sitten on niitä ryhmän sisällä olevia preferenssejä joista yksilöt pitävät.
Mihin pyrit? On ehkä syytä tarkentaa, että vastasin kysymykseesi vain omasta näkökulmastani, en pyri puhumaan kaikkien naisten suulla, enkä ymmärrä mitä merkitystä on kollektiivisilla arvostuksilla. Tarvitset ehkä jonkun muun kuin marginaaliporukan edustajan siihen keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Jos on pakko asua jonkun miehen kanssa samassa asunnossa toivon että hän on niin varakas että voi palkata siivoojan ja syödään ulkona.
Jos tähän ei ole varaa asun mielelläni yksin kerrostalo asunnossani. Syön ulkona, teen mitä lystää vapaa-ajalla. Siivoojaa siivoaa asuntoni. Itse toki pidän paikat järjestyksessä.
Jos voi esim. Ratsastaa, opiskella, lumilautailla, lukea kirjoja yms. Mukavaa vapaa-ajalla niin miksi käyttäisi aikaa sellaiseen mistä ei pidä(=ruuanlaitto ja siivous)?
Tämä on ensimmäinen viesti koko 30 sivun aikana, jolloin en yksinkertaisesti tiedä yhtään miten vastata :D. Riisut minut täysin aseista tuolla uskomattomalla vapautumisella ja ylimielisyydellä velvollisuuksia ja ihmisen perimmäistä funktiota kohtaan. Miksi et pidä ruoanlaitosta ja siivouksesta? Mikä niissä on, että koet ne niin vastenmielisenä että et halua niitä tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suoraan sinulle pitää v t t uilla ennen kuin huomaat sen -ttuiluksi? Missä vaiheessa lakkaat ruokkimasta n a i s v i h a a j a a?
En minä vihaa naisia, päinvastoin arvostan naista lähtökohtaisesti enemmän kuin moni nainen arvostaa itseään. Tuo on vähän soijaista, mutta minkäs teet. Sen sijaan kyse on siitä, että vaikka yhteiskunta on täysin gynosentrinen, eli naisia pitäisi arvostaa ja pitää prinsessoina kaikilla mahdollisilla tavoilla vain siksi että he ovat naisia, niin tuohon ei tarvitse lähteä niiden naisten kohdalla, jotka eivät edes vaivaudu olemaan naisia. Mikään muu ei ole kohdannut niin suurta inflaatiota kuin nainen. Ja se on täysin hänen oma syynsä, sekä sen, että ovat niin helposti altistuneet kaikille amerikkalaisille mädätystrendeille joilla on vain ja ainoastaan huonoja vaikutuksia ihmisille ja yhteiskunnalle. Ei, minä en vihaa naisia millään tavalla, miksi ihmeessä vihaisin? Miehet ne ovat, jotka ovat tämän nykykehityksen antaneet tapahtua. Mutta mieluusti näkisin hieman useammin ja enemmän todellisia naisellisia oman arvon tuntevia naisia isoilla N:nnillä ;)
Nainen tuntee oman arvonsa silloin, kun on sellainen kuin itse haluaa. Pakonomainen pyrkimys koko toisen sukupuolen miellyttämiseen on tuskin kenenkään prioriteetti muuten kuin niiden pariutumattomien miesten fantasioissa, jotka eivät tunne naisia lainkaan.
Ja monelle naiselle se mitä itse haluaa on nimenomaan kotiäitiys ja kodin hoitaminen
Mutta tätä ei saa sanoa ääneen. Suurin osa naisista jäisi kotiin, jos se olisi mahdollista, mutta feministit älähtää heti, jos sen myöntää.
Moni jäisikin, jos rahaa olisi varmuudella reilusti elämän loppuun asti. Silloin ison osan kotitöistä voisi ulkoistaa ja voisi tehdä mitä mieleen juolahtaa missä päin maailmaa tahansa. Harva mies on niin rikas, että tuo olisi mahdollista.
Jaa, kummasti vaan meitä riittää. Eikä ole kuse miehen rahoista vaan ihan molempien rahoista. Tällä hetkellä asumme maassa, jossa suomalaisista naapureita 100% kuuluu samaan ryhmään kuin me.
Tilanteesi on vertaillunen meihin suomirouviin?
Ootko ihan hassu?
Minä lähdin miehen mukana expatiksi ja olin osana suomirouvien yhteisöä. Olin nuorempi, ei ollut lapsia ja olen hyvin itsenäinen. Onneksi pääsin paikalliseen yliopistoon vaihtoon. Mies maksoi lukukausimaksut. Sain omat rahat vaihdon vuoksi. Ne kertyi Suomen tilille. Siiviosin, laitoin ruokaa ja opiskelin. Istuin altaalla ja vietin helppoa elämää aiempaan verrattuna.
Mutten ollut kuten muut rouvan, joiden elämä oli se mies ja koti. Heistä moni oli ollut monessa maassa miehensä kanssa.
Kesti pari vuotta ja näin jälkikäteen oli hienoa aikaa. Muttei pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Mihin pyrit? On ehkä syytä tarkentaa, että vastasin kysymykseesi vain omasta näkökulmastani, en pyri puhumaan kaikkien naisten suulla, enkä ymmärrä mitä merkitystä on kollektiivisilla arvostuksilla. Tarvitset ehkä jonkun muun kuin marginaaliporukan edustajan siihen keskusteluun.
Kyllähän yksilökin voi ajatella tai kuvitella, mitä ryhmä haluaa. Kollektiivisella arvostuksella on sellainen merkitys, että yhteiskunta ja sivilisaatio kuitenkin koostuu ryhmästä. Kollektiivisella arvostuksella ei ole ulkonäön suhteen merkitystä, vaikka varmasti tälläkin palstalla on ihmisiä jotka haluaisivat kovasti tietää millaisia ovat ne naiset, joista ylivoimaisesti suurin osa ympäri maailmaa pitävät. Jos ihmiset eivät ajattele kollektiivista massaa, vaan toimivat täysin yksilöinä, niin silloin asiat ovat kyllä aika huonolla tolalla. Yhteiskuntaa pitää pystyssä normit, käsitykset, arvot, moraali, käyttäytyminen jne. Ei niinkään se, mitä teet omassa kotona tai siellä pakussa, vaan se miten toimit osana yhteisöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aloitan. Siivous on hallussa jo ammatin puolesta, kokkaaminen harrastuksen. Kaksi aviomiestä on näitä taitojani arvostanut, mutta vain jälkimmäinen on arvostanut minua ihmisenä ja elämänkumppanina, ensimmäinen otti itsestäänselvyytenä. Se liitto loppui lyhyeen, minun aloitteestani. Tämä toinen on onnellinen vielä perhe-elämän jälkeenkin, eli jotain on mennyt oikein.
Tästä näkökulmasta vastaan, että miehen tulee arvostaa naisessa ensisijaisesti persoonaa, jos haluaa suhteen kestävän. Nykyiselle miehelle kokkaan mielelläni lopun ikääni, eikä hänellä varmaankaan ole mitään sitä vastaan.
Mikä on tämä "persoona"?? Pystyt varmasti parempaan, kerro nyt mikä ja millainen on se persoona, jota mielestäsi miehen pitäisi arvostaa? Ethän toki kuvittele, että mikä tahansa käy? Silloinhan kyse olisi siitä, että naista pitää arvostaa vain siksi että hän on nainen. Tästä juuri totesin että näinhän se on gynosentrisessä yhteiskunnassa...
Toki. Minä haluan miehen, joka arvostaa juuri minua, sellaisena kuin olen, sarvineni ja hampaineni. Olen parisuhde- ja perhekeskeinen, käsistäni kätevä, herkkä, hajamielinen, helposti kuormittuva, jokseenkin epäsosiaalinen ja umpihippi, joten luonnollisesti tarvitsen rinnalleni toisen kummajaisen, joka haluaa asua kuukausia autossa pohjoisen meren rannalla ja keittelee kanssani noitaliemiä kaikkiin vaivoihin.
Löysin. On ihan sama, mitä muut miehet arvostavat.
Ja kun kysyt joltakin toiselta, saat erilaisen vastauksen. Sitä tarkoittaa persoona.Oi, luin tämän ihan niin että kaksi nuuskamuikkusta on löytänyt toisensa ❤️ Ihana lopputulos!
Siltä se tuntuukin, ja jokseenkin noilla sanoilla meidän nuori aikuinenkin tätä kuvailee. Nykyään jo ilman silmienpyörittelyä. :D Kai joka vakalle lienee kantensa, jossakin.
En minä sellaisia vihaa. On minullakin toiveita kumppanin suhteen. Toivoin esimerkiksi, että mies olisi minua pidempi, mukava, hyvä seksissä, haluaisi vaikka joka päivä panna, suutelisi niin että maailma pysähtyisi, osaisi korjata auton ja tekisi lumityöt.
No, kaikki muut rastit hoituvat, mutta ei se pussaa eikä pane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien heikommassa asemassa olevien eduksi, tietenkin ja erittäin toivottavasti.
Minusta miestä ei määritä se mitä hän osaa. Miehen ei tarvitse osata mitään taitoa ollakseen mies. Eikä tarvitse naisenkaan ollekseen nainen.
Kenenkään arvoa ei määritä tuollaiset tekijät. Kaikki olemme yhtä arvokkaita sellaisinaan, se on itseisarvo, joka ei ole riippuvainen mistään.
Taidat määrittää tässä vain itse itsesi kovin ankarasti. Hellitä ja anna itsellesi vähän armoa.
Olet pahasti väärässä jos uskot tuohon mitä kirjoitat. Ei ole olemassa sellaista asiaa, että kaikki olisivat yhtä arvokkaita ja että se arvo olisi vain tuosta noin syntynyt tuulen tuomana. Totta kai määritän itseni ankarasti ja tietoisesti, tiedän heikkouteni ja vahvuuteni. Miehen on aina historiassa ja evoluution aikana tarvinnut osata jotain kädentaitoja, strategiaa tai muuta josta on hyötyä yhteiskunnalle. Se on yksi tekijä, joka määrittää miehen. Sama pätee edelleen, eivät nämä kymmeniä ja jopa satoja tuhansia vuosia vanhat ilmiöt lähde millään parinkymmenen vuoden kulttuurirelativismilla pois. Elämme ensimmäistä kertaa sellaista aikaa historiassa, jossa miehen on mahdollista elää koko elämänsä tekemättä yhtään töitä tai osaamatta mitään. Tuo on yhteiskunnallisesti sairas tila. Aivan samoin kuten on se, että nainen voi elättää itsensä only fansilla. Tosin nainen on tämän pystynyt tekemään jo aikojen alusta asti, ja silloinkaan sitä ei olla yleisellä tasolla arvostettu yhtään minkään vertaa...
Ei, en oikeastaan ole. Jokaisella ihmisellä (kuten kaikilla muillakin eläimillä) on arvo, jota ei mitata osaamisella, koulutuksella, taidoilla, ulkonäöllä tai millään muullakaan ominaisuudella, jota kykenisi jollakin mittarilla arvioimaan. Tämä ei ole mikään uskon asia.
Mutta taidamme tässä puhua vähän ristiin kahdesta eri asiasta; puhuin ihmisarvosta ja jokaisen itseisarvosta, en siitä miten eri ihmisiä, eri ominaisuuksineen arvotetaan ulkopuolelta sanellun mitta-asteikon mukaan.
Totta hemmetissä yhteiskunnan rakenteissa olevat kultuurilliset ja sosiaaliset normit ja käsitykset vaikuttavat siihen, minkä ihmiset luulevat olevan "oikean" miehen tai naisen malli. Tietynlaisia käytöstä ja ominaisuuksia odotetaan jo ihan pieniltä lapsilta, tyttöjä ohjataan tietynlaista käyttäytymistä kohti ja poikia taas toisenlaista. Ihan päiväkotien varhaiskasvattajien ja vanhempien toimesta. Tyttöjä ja poikia kohdellaan hyvin eri tavoin. Ja tämä tapahtuu ihan "huomaamatta". Muka. Se jos jokin on sairasta.
Mies on aina tarvinnut jotain taitoja selvitäkseen hengissä. Mutta hei, niin on kuule tarvinnut ihan yhtälailla nainenkin ja jokainen elossa selvinnyt. Yrityksesi asemoida miessukupuoli suurtakin vääryyttä kokeneen asemaan on melko huvittava.
Mutta siinä olet ihan oikeassa, ettei mikään mikä on ollut pitkään isona vaikuttajana yhteiskunnan jäsenten asemoitumisessa ympäristöissään poistu sormia napauttamalla. Mikään muutos ei tapahdu noin. Se vaatii tietoista työtä. Jo se, että ongelman tunnistaa, vie kehitystä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo otsikon "totaalinen viha" on aika huvittava. Jos herkkätunteinen ap kokee erimielisyyden totaalisena vihana, miten ihmeessä hän pärjää tässä maailmassa? Anteeksi ot.
No mitä sä tässäkin ketjussa näet?
Näen erimielisyyttä, en vihaa. Lisäksi näen lukuisia esimerkkejä klassisesta manspleinaamisesta: mies selittää mitä kuvittelee naisen haluavan, eikä suostu kuuntelemaan, saati edes yrittämään ymmärtää, mitä nainen itse oikeasti haluaa tai kokee.
Ha, ei kuule pelkkä spleinaaminenkaan riitä, vaan mitä tekee orastava miesasiamies?
No ensinnäkin järkkää nelipäiväisen tilaisuuden, jossa miehet kertovat naisille, millaisia näiden tulee olla - ja sitten vieläpä veloittaa näiltä naisilta hävyttömän suuren osallistumismaksun!!!
Ja sivuhuomiona kaikki trasselit ja muut aktivistit hoi: kyseinen tapahtuma on rajattu nimenomaan biologisille ihmisnaaraille. Kai annoitte järjestäjämiesten kuulla kunniansa sukupuolibinäärin ylläpitämisestä? Vai tyydyittekö jälleen uhkailemaan naisia Twitterissä, tällä kertaa Adelea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu.. Nainen saa toivoa nikkaroivaa ja korjailevaa miestä kuitenkin.
Nikkarointi on harrastus siinä kuin muutkin käsityöt. Vähän vaikea verrata jokapäiväiseen ruuanlaittoon, pyykkäämiseen ja siivoamiseen.
Pakollinen kuitenkin, jos asut vanhemmassa omakotitalossa. Aika kalliiksi tulee tilata aina ammattimiehet, jos ei ite osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on pakko asua jonkun miehen kanssa samassa asunnossa toivon että hän on niin varakas että voi palkata siivoojan ja syödään ulkona.
Jos tähän ei ole varaa asun mielelläni yksin kerrostalo asunnossani. Syön ulkona, teen mitä lystää vapaa-ajalla. Siivoojaa siivoaa asuntoni. Itse toki pidän paikat järjestyksessä.
Jos voi esim. Ratsastaa, opiskella, lumilautailla, lukea kirjoja yms. Mukavaa vapaa-ajalla niin miksi käyttäisi aikaa sellaiseen mistä ei pidä(=ruuanlaitto ja siivous)?
Tämä on ensimmäinen viesti koko 30 sivun aikana, jolloin en yksinkertaisesti tiedä yhtään miten vastata :D. Riisut minut täysin aseista tuolla uskomattomalla vapautumisella ja ylimielisyydellä velvollisuuksia ja ihmisen perimmäistä funktiota kohtaan. Miksi et pidä ruoanlaitosta ja siivouksesta? Mikä niissä on, että koet ne niin vastenmielisenä että et halua niitä tehdä?
Samasta syystä kuin miksi nämä eräät herrat eivät halua siivota eikä laittaa ruokaa vaan etsivät naista niitä varten. Kaikki ihmiset ei tykkää samoista asioista.
-Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on pakko asua jonkun miehen kanssa samassa asunnossa toivon että hän on niin varakas että voi palkata siivoojan ja syödään ulkona.
Jos tähän ei ole varaa asun mielelläni yksin kerrostalo asunnossani. Syön ulkona, teen mitä lystää vapaa-ajalla. Siivoojaa siivoaa asuntoni. Itse toki pidän paikat järjestyksessä.
Jos voi esim. Ratsastaa, opiskella, lumilautailla, lukea kirjoja yms. Mukavaa vapaa-ajalla niin miksi käyttäisi aikaa sellaiseen mistä ei pidä(=ruuanlaitto ja siivous)?
Tämä on ensimmäinen viesti koko 30 sivun aikana, jolloin en yksinkertaisesti tiedä yhtään miten vastata :D. Riisut minut täysin aseista tuolla uskomattomalla vapautumisella ja ylimielisyydellä velvollisuuksia ja ihmisen perimmäistä funktiota kohtaan. Miksi et pidä ruoanlaitosta ja siivouksesta? Mikä niissä on, että koet ne niin vastenmielisenä että et halua niitä tehdä?
Jos pitäisin ruuanlaitosta olisin kokki. Jos tykkäisin siivota olisin siivooja. Teen mielekästä työtä että on rahaa ulkoistaa kaikki mistä ei tykkää/ei osaa. Auton renkaat vaihdatan vaikka osaisin itse. Marjat ostan torilta vaikka voisin poimia itse jne. Otan aina esim. Siivouksen Lapin mökille koska en jaksa lähtiessäni siivota mökkiä.
Siivoojaan palkkaus on niin edullista että aivan turha itse mopin varressa heilua.
Miehen kanssa ihan turha asua kun kaikki ovat vailla jotain pullan leipojaa. En tykkää pullasta saati leipomisesta.
Ps. Sorry kirjoitusvirheet, olen ottanut viiniä 🙈
Vierailija kirjoitti:
Eli esim. minä en olisi kovin houkutteleva aviomies: korjailen kodinkoneet, teen lumityöt, leikkaan nurmikon, hakkaan halot, putsaan rännit, tsekkailen talon yleiskuntoa ja korjaan tarvittaessa, huollan, korjaan ja pesen autot itse, teen ruokaa, maksan laskut ja käyn töissä.
Harrastuksiahan nämä vain ovat, kyllä miehen pitäisi osallistua kotihommiinkin.
Kotitöitä ne on, ja pitää laskea mukaan kun mietitään tasapuolista työnjakoa. Jos on iso piha ja ei lapsia niin voi ollakin ihan suht reilu jos vaimo hoitaa loput jutut. Mutta jos on tämmöinen pieni kaupunkilaispiha niinkuin meillä ja pieniä lapsia, niin kyllähän noiden lueteltujen hommien lisäksi vaan pitää tehdä muutakin, jos meinaa että molemmille jää yhtä lailla vapaa-aikaa. Olettaen ettei kumpikaan ole kotona "tyhjän panttina" vaan joko käy töissä tai hoitaa pieniä lapsia kokoaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suoraan sinulle pitää v t t uilla ennen kuin huomaat sen -ttuiluksi? Missä vaiheessa lakkaat ruokkimasta n a i s v i h a a j a a?
En minä vihaa naisia, päinvastoin arvostan naista lähtökohtaisesti enemmän kuin moni nainen arvostaa itseään. Tuo on vähän soijaista, mutta minkäs teet. Sen sijaan kyse on siitä, että vaikka yhteiskunta on täysin gynosentrinen, eli naisia pitäisi arvostaa ja pitää prinsessoina kaikilla mahdollisilla tavoilla vain siksi että he ovat naisia, niin tuohon ei tarvitse lähteä niiden naisten kohdalla, jotka eivät edes vaivaudu olemaan naisia. Mikään muu ei ole kohdannut niin suurta inflaatiota kuin nainen. Ja se on täysin hänen oma syynsä, sekä sen, että ovat niin helposti altistuneet kaikille amerikkalaisille mädätystrendeille joilla on vain ja ainoastaan huonoja vaikutuksia ihmisille ja yhteiskunnalle. Ei, minä en vihaa naisia millään tavalla, miksi ihmeessä vihaisin? Miehet ne ovat, jotka ovat tämän nykykehityksen antaneet tapahtua. Mutta mieluusti näkisin hieman useammin ja enemmän todellisia naisellisia oman arvon tuntevia naisia isoilla N:nnillä ;)
Nainen tuntee oman arvonsa silloin, kun on sellainen kuin itse haluaa. Pakonomainen pyrkimys koko toisen sukupuolen miellyttämiseen on tuskin kenenkään prioriteetti muuten kuin niiden pariutumattomien miesten fantasioissa, jotka eivät tunne naisia lainkaan.
Ja monelle naiselle se mitä itse haluaa on nimenomaan kotiäitiys ja kodin hoitaminen
Mutta tätä ei saa sanoa ääneen. Suurin osa naisista jäisi kotiin, jos se olisi mahdollista, mutta feministit älähtää heti, jos sen myöntää.
Moni jäisikin, jos rahaa olisi varmuudella reilusti elämän loppuun asti. Silloin ison osan kotitöistä voisi ulkoistaa ja voisi tehdä mitä mieleen juolahtaa missä päin maailmaa tahansa. Harva mies on niin rikas, että tuo olisi mahdollista.
Jaa, kummasti vaan meitä riittää. Eikä ole kuse miehen rahoista vaan ihan molempien rahoista. Tällä hetkellä asumme maassa, jossa suomalaisista naapureita 100% kuuluu samaan ryhmään kuin me.
Tilanteesi on vertaillunen meihin suomirouviin?
Ootko ihan hassu?
Mikä muu olen kuin suomirouva? Kyllä, asun nyt ulkomailla, mutta ihan suomalainen olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki. Minä haluan miehen, joka arvostaa juuri minua, sellaisena kuin olen, sarvineni ja hampaineni. Olen parisuhde- ja perhekeskeinen, käsistäni kätevä, herkkä, hajamielinen, helposti kuormittuva, jokseenkin epäsosiaalinen ja umpihippi, joten luonnollisesti tarvitsen rinnalleni toisen kummajaisen, joka haluaa asua kuukausia autossa pohjoisen meren rannalla ja keittelee kanssani noitaliemiä kaikkiin vaivoihin.
Löysin. On ihan sama, mitä muut miehet arvostavat.
Ja kun kysyt joltakin toiselta, saat erilaisen vastauksen. Sitä tarkoittaa persoona.Kiva kun vastasit. Mutta ymmärrät varmasti, että on olemassa piirteitä, mitä ihmiset kollektiivisesti arvostavat. Sekä miehissä että naisissa, fyysisiä ja mentaalisia. Sitten on niitä ryhmän sisällä olevia preferenssejä joista yksilöt pitävät.
Ihmiset tykkää kollektiivisesti toisen ihmisen itsearvostuksesta, joka heijastuu koko elämässä. Mieti jotain vaikka fyysisesti vammaista ihmistä, joka on tasapainoinen, on löytänyt oman tiensä. Häntä arvostetaan kollektiivisesti.
Ne kollektiivisesti arvostetut piirteet liittyy aina mielenterveyteen ja ne on saatu aikaan tasapainosta ja rakkaudesta.
Myös meillä vähemmän onnekkailla on kollektiivisesti arvostettuja piirteitä. Esim onnellisuus, tyytyväisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin pyrit? On ehkä syytä tarkentaa, että vastasin kysymykseesi vain omasta näkökulmastani, en pyri puhumaan kaikkien naisten suulla, enkä ymmärrä mitä merkitystä on kollektiivisilla arvostuksilla. Tarvitset ehkä jonkun muun kuin marginaaliporukan edustajan siihen keskusteluun.
Kyllähän yksilökin voi ajatella tai kuvitella, mitä ryhmä haluaa. Kollektiivisella arvostuksella on sellainen merkitys, että yhteiskunta ja sivilisaatio kuitenkin koostuu ryhmästä. Kollektiivisella arvostuksella ei ole ulkonäön suhteen merkitystä, vaikka varmasti tälläkin palstalla on ihmisiä jotka haluaisivat kovasti tietää millaisia ovat ne naiset, joista ylivoimaisesti suurin osa ympäri maailmaa pitävät. Jos ihmiset eivät ajattele kollektiivista massaa, vaan toimivat täysin yksilöinä, niin silloin asiat ovat kyllä aika huonolla tolalla. Yhteiskuntaa pitää pystyssä normit, käsitykset, arvot, moraali, käyttäytyminen jne. Ei niinkään se, mitä teet omassa kotona tai siellä pakussa, vaan se miten toimit osana yhteisöä.
Ok. Minä olen erottanut parinhaun ja yhteiskunnallisen roolin toisistaan, lähtenyt soitellen sotaan täysin itsekkäistä lähtökohdista, ja tähän keskusteluun parisuhdetta ajatellen. Siihen liittyen väittäisin, että muutkin joskus rakastuneet tietävät, mikä merkitys on ryhmän haluamisella, kun niillä omillakin ihanteilla saa heittää vesilintua. (Me ilmeisesti puhutaan aidasta ja aidanseipäästä, mutta viihdettähän tämä on.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suoraan sinulle pitää v t t uilla ennen kuin huomaat sen -ttuiluksi? Missä vaiheessa lakkaat ruokkimasta n a i s v i h a a j a a?
En minä vihaa naisia, päinvastoin arvostan naista lähtökohtaisesti enemmän kuin moni nainen arvostaa itseään. Tuo on vähän soijaista, mutta minkäs teet. Sen sijaan kyse on siitä, että vaikka yhteiskunta on täysin gynosentrinen, eli naisia pitäisi arvostaa ja pitää prinsessoina kaikilla mahdollisilla tavoilla vain siksi että he ovat naisia, niin tuohon ei tarvitse lähteä niiden naisten kohdalla, jotka eivät edes vaivaudu olemaan naisia. Mikään muu ei ole kohdannut niin suurta inflaatiota kuin nainen. Ja se on täysin hänen oma syynsä, sekä sen, että ovat niin helposti altistuneet kaikille amerikkalaisille mädätystrendeille joilla on vain ja ainoastaan huonoja vaikutuksia ihmisille ja yhteiskunnalle. Ei, minä en vihaa naisia millään tavalla, miksi ihmeessä vihaisin? Miehet ne ovat, jotka ovat tämän nykykehityksen antaneet tapahtua. Mutta mieluusti näkisin hieman useammin ja enemmän todellisia naisellisia oman arvon tuntevia naisia isoilla N:nnillä ;)
Nainen tuntee oman arvonsa silloin, kun on sellainen kuin itse haluaa. Pakonomainen pyrkimys koko toisen sukupuolen miellyttämiseen on tuskin kenenkään prioriteetti muuten kuin niiden pariutumattomien miesten fantasioissa, jotka eivät tunne naisia lainkaan.
Ja monelle naiselle se mitä itse haluaa on nimenomaan kotiäitiys ja kodin hoitaminen
Mutta tätä ei saa sanoa ääneen. Suurin osa naisista jäisi kotiin, jos se olisi mahdollista, mutta feministit älähtää heti, jos sen myöntää.
Moni jäisikin, jos rahaa olisi varmuudella reilusti elämän loppuun asti. Silloin ison osan kotitöistä voisi ulkoistaa ja voisi tehdä mitä mieleen juolahtaa missä päin maailmaa tahansa. Harva mies on niin rikas, että tuo olisi mahdollista.
Jaa, kummasti vaan meitä riittää. Eikä ole kuse miehen rahoista vaan ihan molempien rahoista. Tällä hetkellä asumme maassa, jossa suomalaisista naapureita 100% kuuluu samaan ryhmään kuin me.
Tilanteesi on vertaillunen meihin suomirouviin?
Ootko ihan hassu?
Minä lähdin miehen mukana expatiksi ja olin osana suomirouvien yhteisöä. Olin nuorempi, ei ollut lapsia ja olen hyvin itsenäinen. Onneksi pääsin paikalliseen yliopistoon vaihtoon. Mies maksoi lukukausimaksut. Sain omat rahat vaihdon vuoksi. Ne kertyi Suomen tilille. Siiviosin, laitoin ruokaa ja opiskelin. Istuin altaalla ja vietin helppoa elämää aiempaan verrattuna.
Mutten ollut kuten muut rouvan, joiden elämä oli se mies ja koti. Heistä moni oli ollut monessa maassa miehensä kanssa.
Kesti pari vuotta ja näin jälkikäteen oli hienoa aikaa. Muttei pysyvästi.
Ei mekään pusyvästi täällä olla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki. Minä haluan miehen, joka arvostaa juuri minua, sellaisena kuin olen, sarvineni ja hampaineni. Olen parisuhde- ja perhekeskeinen, käsistäni kätevä, herkkä, hajamielinen, helposti kuormittuva, jokseenkin epäsosiaalinen ja umpihippi, joten luonnollisesti tarvitsen rinnalleni toisen kummajaisen, joka haluaa asua kuukausia autossa pohjoisen meren rannalla ja keittelee kanssani noitaliemiä kaikkiin vaivoihin.
Löysin. On ihan sama, mitä muut miehet arvostavat.
Ja kun kysyt joltakin toiselta, saat erilaisen vastauksen. Sitä tarkoittaa persoona.Kiva kun vastasit. Mutta ymmärrät varmasti, että on olemassa piirteitä, mitä ihmiset kollektiivisesti arvostavat. Sekä miehissä että naisissa, fyysisiä ja mentaalisia. Sitten on niitä ryhmän sisällä olevia preferenssejä joista yksilöt pitävät.
Ihmiset tykkää kollektiivisesti toisen ihmisen itsearvostuksesta, joka heijastuu koko elämässä. Mieti jotain vaikka fyysisesti vammaista ihmistä, joka on tasapainoinen, on löytänyt oman tiensä. Häntä arvostetaan kollektiivisesti.
Ne kollektiivisesti arvostetut piirteet liittyy aina mielenterveyteen ja ne on saatu aikaan tasapainosta ja rakkaudesta.
Myös meillä vähemmän onnekkailla on kollektiivisesti arvostettuja piirteitä. Esim onnellisuus, tyytyväisyys.
Lisään vielä. Ei kannata pyrkiä olemaan jotain mitä ei ole. Se on aina tuomittu epäonnistumaan, jos teeskentelee olevansa jotain mitä.ei ole. Eli unohda nuo kollektiivisesti miellyttävät piirteet. Se tie on tuomittu epäonnistumaan. Jäät onnettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on pakko asua jonkun miehen kanssa samassa asunnossa toivon että hän on niin varakas että voi palkata siivoojan ja syödään ulkona.
Jos tähän ei ole varaa asun mielelläni yksin kerrostalo asunnossani. Syön ulkona, teen mitä lystää vapaa-ajalla. Siivoojaa siivoaa asuntoni. Itse toki pidän paikat järjestyksessä.
Jos voi esim. Ratsastaa, opiskella, lumilautailla, lukea kirjoja yms. Mukavaa vapaa-ajalla niin miksi käyttäisi aikaa sellaiseen mistä ei pidä(=ruuanlaitto ja siivous)?
Tämä on ensimmäinen viesti koko 30 sivun aikana, jolloin en yksinkertaisesti tiedä yhtään miten vastata :D. Riisut minut täysin aseista tuolla uskomattomalla vapautumisella ja ylimielisyydellä velvollisuuksia ja ihmisen perimmäistä funktiota kohtaan. Miksi et pidä ruoanlaitosta ja siivouksesta? Mikä niissä on, että koet ne niin vastenmielisenä että et halua niitä tehdä?
Ihan oikeasti kysyisikö tätä samaa mieheltä???? Sitäpaitsi, ihmisen "perimmäinen funktio" ei ole siivoaminen! Tai mikään sun yksin määrittämä juttu.
Amerikassa näkee perheitä, joissa nainen on kotona, synnyttänyt lapset, mies tuonut rahan talouteen. Kotona käy siivousfirma siivoamassa, ja pihatyöntekijä hoitaa pihan ja uima-altaan huoltaa firma. Nainen, ja myös mies,kuljettavat lapsia kouluun ja harrastuksiin. Naisella jää aikaa panostaa itseensä. Kynsihuollot, jooga, kampaaja jne.