Pienin asia, mistä kumppanisi/eksäsi on hermostunut?

Olimme lähdössä kalaan. Kävin ennen lähtöä siivoamassa koirien tarhoista p*skat pois.

Suuttui, mökötti ja piti mykkäkoulua koko kalareissun.

Kyllästyin  katselemaan ja jätin sen koskelle yksin kalaan puoliltaöin ja ilmoitin, että soittaa sitte kun herran saa hakea.

Vierailija kirjoitti:

Ex-mieheni ajoi pakettiauton parkkiin ja kävimme markkinoilla. Lähtiessämme perutti samaisen auton parkkiruudusta niin, että auton kylki osui viereiseen sähkötolppaa koko pituudeltaan. Kiukusta kihisten väitti, että syy oli tottakai minun kun en ollut sanonut, että siinä on tuo tolppa. Autossa hyvät sivupeilit ja tolppa ei ollut kasvanut siihen markkinoiden aikana!!

Mun äidillä oli myös samanlaisia juttuja: kun hän itse teki jonkun virheen, syy oli lasten koska he eivät olleet hoksanneet asiaa/huomauttaneet tämän virheen mahdollisuudesta/korjanneet virhettä vaivihkaa.

Lähdin poikien kanssa Tallinnaan viikonlopun "poikien reissulle" ja kun muut pojat palasivat sunnuntaina Länsisatamaan, niin allekirjoittanut jäi vielä vähäksi aikaa nauttimaan laatuajasta.

Kun tulin sitten viikon päästä sitten kotiin, jäätävän krapulan siivittämänä - vaimo oli vihainen, etenkin koska en ennen ollut tuolla tavalla toilaillut.

Miksi kotiintulo kesti niin kauan, en itsekään oikein vielä tiedä. Toki alkuviikosta piti yrittää siirtää kankkusta, samalla kun piti keksiä, miksi en tullut muiden mukana - ja tilanne paheni päivä päivältä ja samaan aikaan päivät muuttuivat vain yhä kauheammaksi ja olo.

Samalla tuhraantui iso osa yhteisestä kesälomasta ja seuraukset sen mukaisia. Ei ole ennen ollut ryyppyputkia tms. vaikka aina on toki maistunut (Jethron sanoin, "maistuu maistuu")

12 vuotta aikaa tästä tapauksesta - edelleen ollaan yhdessä kuitenkin. Rakkaus antaa anteeksi pikku töppäilyt, kunhan ei tule tavaksi sentään. Mutta zsiisus kraist sitä mökötystä silloin....uuuh!

Odotettavissa loppukuusta:

Tuuli helemoja heilutttaa, ja vinkka lyöp lunta persiiseen.

Väärä keskustelu. Piti olla sanontoja syysiltain ratoksi.

Exä suuttui usein, kun erehdyin hymyilemään jollekin asialle ja hän huomasi sen, rupesi huutamaan miksi olen naama virneessä, kenelle hymyilen vai nauranko hänelle päin naamaa. 

Vaikea sanoa mikä on pienin kun niitä on lukuisia pieniä asioita, mitkä on hermostuttanut. Ehkä joku tyyliin leivänmurusia pöydällä tai yritys puhua jostain missä hän esiintyy negatiivisessa mielessä.

Täällä myös nuorempana (siis reilu parikymppisenä) ex mies suutahti selvästi jos hävisi jossain pelissä minulle. Hän oli itse urheilija ja tietty tottunut siihen että kaikki on aina kilpailua. Ei edes lasten kanssa muistipeliä tms voinut pelata siten että ei ollut tosissaan.

Joskus kun sitten hävisi, saatto heittää kortit lattialle ja tiuskasi votain muka huumorilla, että pitäähän hänen antaa muidenki voittaa joskus.

Jos kyseessä oli joku urheilulaji, kuten sulkapallo, keilailu tai vaikka vaan tikanheitto ja minä olin voitolla, hän keksi joka ikisen kerran jonku tekosyyn ja lopetti kesken, koskee selkään tai päähän tms. Kun tilanne oli ohi ja oltiin jo muualla, saatto yrittää selittää vielä että muuten ois voinu jatkaa ja kyllähän mä oisin sut päihittäny, mut ku ei viiti selkää nyt rasittää ku ens vk loppuna on se oman lajinsa turmaus.

Tajusin tämän yhtälön melko nopsasti. Hän oli muutenkin vähän sellainen huonolla itsetunnolla varustettu ja tyttöystävälle tällaisessa asiassa häviäminen olisi ollut katastrofi.

Tästähän seurasi se että annoin hänen voittaa koska itse en ole ollenkaan kilpailuhenkinen eikä minun itsetuntoa liikuta mihinkään suuntaan jos häviän, pääasia että oli kivaa tekemistä, sekä kun anto hänen voittaa hän oli tosi hyväntuulinen aina loppupäivän....

Ah niitä aikoja, teininä silloinen poikaystävä suuttui, kun valvoin liian myöhään. Siis katsoi whatsapista, että oon ollu yöllä paikalla ja tuli vihaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mies suuttui siitä kun annoin yhden hänen protskuvanukkaista lapsellemme välipalaksi. Kauhea pauhaaminen ja lopuksi haukkui vielä huonoksi äidiksi ja lähti ostamaan toisen läjän protskuvanukkaita kaappiimme..

Yleensähän mies syö lasten vanukkaat eikä päinvastoin.