Kuka on saanut piiskaa lapsena?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:00"]

Minusta kuulostaa tosi pahalta tuo yksi selkäsaunakuvaus. Siis että vanhemmat rakkauden ilmapiirissä harkiten piidkaavat lapsiaan paljaalle pyllylle. Sairasta. Toisaalta luulisin monen inhoavan piiskausta sen verran että muistaisi totella. Itseänikin piiskattiin joskus pienenä mutta en muista syitä. Niistä jäi vain sellainen käsitys että jos ei miellytä vanhempia niin voi tulla rangaistus. Auktoriteettipelko.

[/quote]

Tämä henkilöhän kuitenkin kertoi, että hänestä tämä rangaistustapa oli ihan hyvä. Pyllyhän on sen takia yleensä se rangaistuksen kohde, koska se on turvallisin paikka, eli remmi ei aiheuta vahinkoa kehoon.

Minä olen syntynyt 73, ja sain piiskaa. Kotona hyttyspiiskan metallipäällä, mökillä sillä tai risulla. Aina paljaalle pyllylle, joskus jaloille jos juoksin katkuun. Ei ole jäänyt traumoja.

78 jatkaa. En löisi itse ikinä lasta, en siis hyväksy missään nimessä. En ole kuitenkaan katkera, en oikeastaan ajattele koko asiaa, enkä koe, että minua pahoinpideltiin.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:59"]

Vähän absurdia, että ensin piiskataan ja sitten halataan ja annetaan voidetta piiskauskohtaan.

[/quote]

Onko se sinusta myös absurdia, että ensin lapsi laitetaan nurkkaan seisomaan tai jäähypenkille istumaan, mutta sitten rangaistuksen jälkeen halataan (ja asia on loppuun käsitelty)?

Minusta ainakin se on ihan normaalia toimintaa, kun kyse kumminkin on siitä, että halutaan ojentaan lasta jota rakastetaan jonkin tietyn ei-toivotun käytöksen suhteen, eikä mistään vahingoittamisenhalusta.

Olen saanut kerran selkäsaunan. Aiheesta. Lisäksi vanhalla hoitotädilläni oli tapana vihoviimeisenä kurinpitokeinona antaa luunappi, jos ei käskyt/kiellot menneet perille. Sain ainakin pari kertaa luunapin. Aiheesta. Olen tänä päivänä 29-vuotias työssäkäyvä henkisesti ja fyysisesti tasapainoinen perheenäiti, joten ei jättäneet nämä kurituskeinot traumoja enkä kanna kaunaa.

81 jatkaa: Siis äitini on antanut tuon selkäsaunan, ei hoitotäti. Selvennyksenä tämä. :D

Synnyin -93 ja olen saanut piiskaa lähinnä vyöllä. Meillä ilmapiiri ei ollut rauhallinen niin kuin jollain muulla oli ollut. Minä muistan ainakin kuinka juoksin karkuun ja kuinka pelotti jo etukäteen. En muista mitä pahaa olin tehnyt mutta ilmeisesti jotain joka oikeuttaa satuttamaan niin pahasti lasta. Itse en ikinä voisi tehdä samaa omalle lapselleni enkä hyväksy minkäänlaista fyysistä tai henkistä väkivaltaa varsinkaan aikuiselta lasta kohtaan.

Onko ketään kiihottanut piiskan saanti? Itse muistelen kiihottuneeni siitä jollain tavalla (olen mies).

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:23"]Synnyin -93 ja olen saanut piiskaa lähinnä vyöllä. Meillä ilmapiiri ei ollut rauhallinen niin kuin jollain muulla oli ollut. Minä muistan ainakin kuinka juoksin karkuun ja kuinka pelotti jo etukäteen. En muista mitä pahaa olin tehnyt mutta ilmeisesti jotain joka oikeuttaa satuttamaan niin pahasti lasta. Itse en ikinä voisi tehdä samaa omalle lapselleni enkä hyväksy minkäänlaista fyysistä tai henkistä väkivaltaa varsinkaan aikuiselta lasta kohtaan.
[/quote]

Olisi voinut olla minun itseni kirjoittama. Meillä läimittiin kyllä välillä myös "koivuniemen herralla". Ikuisia traumoja on jäänyt, kun kaikki sisarukset saatiin selkäämme kun ei haluttu syödä kaalikääryleitä. Meistä ei kukaan edelleenkään syö niitä. Syyt eivät olleet siis järin isoja, vanhempien mielestä olimme kiittämättömiä jne. Joskus tuli selkäsaunoja siitä, kun itkettiin eikä lopetettu käskystä.
En tule ikinä hyväksymään ruumiillista kuritusta "kasvatusmetodina" omien lasteni kohdalla.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:04"]

Sain ekan kerran piiskaa 2-vuotiaana. Paljaalle pyllylle. Vaikka olinkin vasta 2, muistan että sattui ja istuminen sattui pari päivää. En tiedä/muista sainko useamminkin piiskaa 2-vuotiaana, äitini ei suostu kertomaan. Mutta muistan että myöhemminkin sain. 6-vuotiaana kun pikkuveljeni oli 3, äitini paukautti aina päämme yhteen. Se sattui ja joskus oli pää kipeä pari päivää.

[/quote]

Ohhoh, päät yhteen on hullua, kuten tietenkin muukin rankaisuväkivalta, suorastaan mielipuolista iskeä päät yhteen.

2-vuotiaana piiskaa.Huh huh.Siis tosi pieni lapsi vielä.Ihan taapero.

Minä sain lapsena vyöstä takapuolelle useasti. Syitä en muista yhtäkään. Muistan kuinka huusin kun kävi niin kipeää ja pelkäsin. Olinkin tosi hankala käytöksinen murrosiässä. Itsesäätely oli huonoa ja olin vihainen ihminen. Myös paljon pelkoja.

Olen todellakin ja tukkapöllyä! Tuli avokämmenestä persiille niin pirusti ku oli tuhmana, kyllä se sattui mutta en siitä vanhemmille katkera ole. Muuten kasvatus tapa oli se että kaikki kiellettiin ja aina olin väärässä vaikka en oikeasti ollut. Omat lapseni kasvatan täysin erilailla...

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:01"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:13"]

Kuulostaa uskomattomalta nro:27.Ei kellään voi olla tollasta ollut!!!

[/quote]

Kyllä oli. Meillä oli voimassa periaate: "niin kauan, kuin vanhempien talossa asut, on vanhempien säännöt voimassa." Tuo vanhempieni käyttämä tapa, että housut jalassa joutui housut nilkoissa ja pylly paljaana hakemaan vitsan, kun taas hame päällä sai laskea helman alas, eikä kukaan nähnyt, oli vanhempieni tapa varmistaa, että me tyttäret käyttisimme mahdollisimman paljon hameita, jotka olivat heistä soveliaampia tyttöjen vaatteita kuin housut.

Minusta oli kyllä paljon nolompaa tuo nurkkaan joutuminen kuin piiskaan saaminen. Olisin enemmin ottanut vaikka tupla-annoksen piiskaa, jos sillä olisi voinut välttää nurkassa seisomisen.

[/quote]

Liittyykö tähän uskovaisuutta?

Oliko sinulla kurittamisesta huolimatta mielestäsi hyvä lapsuus? Koitko, että kurittaminen tehtiin rakkaudella, eli ei vihastuksissa vaan sinun parhaaksesi?

[/quote]

Ei liittynyt uskovaisuutta normaalia tapakristillisyyttä enempää. Minulla oli hyvä suhde vanhempiini ja kurittaminen aina perusteltiin ja oli oikein. Suurin tunne, jota tuo aiheutti oli julmettu nolouden tunne, mutta se nolous johtui nurkassa seisomisesta, ei piiskasta. Kun seisoin nurkassa, vanhemmat yleeensä pitivät samalla nuhdesaarnaa, mutta monesti sain myös vain koota ajatuksiani ja miettiä, miksi olin ko. tilanteeseen joutunut ja kannattiko.

Kun rangaistus oli kokonaisuutena ohi (siis nurkka-arestin jälkeen), vanhemmat aina ottivat ja halasivat minua ja olivat muutenkin helliä. Tiesin, että rikkeeni oli sovitettu ja asiasta ei enää puhuttaisi. Se puhdisti ilmaa ja toi turvallisen ilmapiirin.

[/quote]

Etkö siis tosiaan kokenut nolona ja nöyryyttävänä sitä, että 12-vuotiaana jouduit vanhempien edessä paljastamaan takapuolesi, johon lyötiin remmillä? Miltä se oikeasti tuntui? On niin vaikea kuvitella omalle kohdalle tilannetta. Oliko siinä molemmat vanhemmat mukana?

[/quote]

Molemmat vanhemmat oli mukana ja selkäsaunan antoi milloin kumpikin, ei siihen ollut mitään sääntöä. Se pyllyn paljastaminen ei tuntunut nololta, sillä meillä alastomuus oli aina lunnollinen asia (mm. saunottiin pitkään kaikki yhdessä), eikä mikään häpeilyn aihe.

Miltä se tuntui? No, aluksi ennen ensimmäistä iskua oli sellainen tietty jännitys vähän niinkuin ennen esitelmiä tms., kun odotti, milloin ensimmäinen isku osuu. Iskun jälkeen tuli kipu, on hankalaa kuvailla ihmisille, millainen, käyttäisin ehkä sanaa kuumottava. Se laski ja tuli kohta uudestaan. Jossakin vaiheessa tuli itku. Sitten piiskaus loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Vitsasta saaminen oli erilaista, sen kipu oli alueellisempaa ehkä lähin vertailukohta olisi, jos sormeen tulisi veitsestä haava (huom! Verta ei tullut koskaan, tarkoitan vain kivun tyyppiä).

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:21"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:01"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:13"]

Kuulostaa uskomattomalta nro:27.Ei kellään voi olla tollasta ollut!!!

[/quote]

Kyllä oli. Meillä oli voimassa periaate: "niin kauan, kuin vanhempien talossa asut, on vanhempien säännöt voimassa." Tuo vanhempieni käyttämä tapa, että housut jalassa joutui housut nilkoissa ja pylly paljaana hakemaan vitsan, kun taas hame päällä sai laskea helman alas, eikä kukaan nähnyt, oli vanhempieni tapa varmistaa, että me tyttäret käyttisimme mahdollisimman paljon hameita, jotka olivat heistä soveliaampia tyttöjen vaatteita kuin housut.

Minusta oli kyllä paljon nolompaa tuo nurkkaan joutuminen kuin piiskaan saaminen. Olisin enemmin ottanut vaikka tupla-annoksen piiskaa, jos sillä olisi voinut välttää nurkassa seisomisen.

[/quote]

Liittyykö tähän uskovaisuutta?

Oliko sinulla kurittamisesta huolimatta mielestäsi hyvä lapsuus? Koitko, että kurittaminen tehtiin rakkaudella, eli ei vihastuksissa vaan sinun parhaaksesi?

[/quote]

Ei liittynyt uskovaisuutta normaalia tapakristillisyyttä enempää. Minulla oli hyvä suhde vanhempiini ja kurittaminen aina perusteltiin ja oli oikein. Suurin tunne, jota tuo aiheutti oli julmettu nolouden tunne, mutta se nolous johtui nurkassa seisomisesta, ei piiskasta. Kun seisoin nurkassa, vanhemmat yleeensä pitivät samalla nuhdesaarnaa, mutta monesti sain myös vain koota ajatuksiani ja miettiä, miksi olin ko. tilanteeseen joutunut ja kannattiko.

Kun rangaistus oli kokonaisuutena ohi (siis nurkka-arestin jälkeen), vanhemmat aina ottivat ja halasivat minua ja olivat muutenkin helliä. Tiesin, että rikkeeni oli sovitettu ja asiasta ei enää puhuttaisi. Se puhdisti ilmaa ja toi turvallisen ilmapiirin.

[/quote]

Etkö siis tosiaan kokenut nolona ja nöyryyttävänä sitä, että 12-vuotiaana jouduit vanhempien edessä paljastamaan takapuolesi, johon lyötiin remmillä? Miltä se oikeasti tuntui? On niin vaikea kuvitella omalle kohdalle tilannetta. Oliko siinä molemmat vanhemmat mukana?

[/quote]

Molemmat vanhemmat oli mukana ja selkäsaunan antoi milloin kumpikin, ei siihen ollut mitään sääntöä. Se pyllyn paljastaminen ei tuntunut nololta, sillä meillä alastomuus oli aina lunnollinen asia (mm. saunottiin pitkään kaikki yhdessä), eikä mikään häpeilyn aihe.

Miltä se tuntui? No, aluksi ennen ensimmäistä iskua oli sellainen tietty jännitys vähän niinkuin ennen esitelmiä tms., kun odotti, milloin ensimmäinen isku osuu. Iskun jälkeen tuli kipu, on hankalaa kuvailla ihmisille, millainen, käyttäisin ehkä sanaa kuumottava. Se laski ja tuli kohta uudestaan. Jossakin vaiheessa tuli itku. Sitten piiskaus loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Vitsasta saaminen oli erilaista, sen kipu oli alueellisempaa ehkä lähin vertailukohta olisi, jos sormeen tulisi veitsestä haava (huom! Verta ei tullut koskaan, tarkoitan vain kivun tyyppiä).

[/quote]

Anteeksi että utelen, mutta en tunne ketään, jota olisi kuritettu, joten tämä on ihan uusi asia minulle ja siksi kiinnostaa. En tarkoita mitenkään pilkata sinua tai mitään sellaista.

Oliko tilanne ihan rauhallinen ja hillitty, vai oliko vanhemmat jotenkin raivoissaan ja yrititkö sinä vastustella? Pitikö toinen vanhempi sinusta kiinni ja toinen kuritti? Vai menitkö ihan vapaaehtoisesti johonkin sänkyä vasten odottamaan rangaistusta?

Minkälaisista asioista nuo rangaistukset tuli, erityisesti silloin kun olit jo 12v? 

Minä. Perinteisesti paljaalle pyllylle remmillä.

Ja jatkoa edelliseen.. Olin todella pieni, enkä edes muista mitä ilkeää olisin tehnyt.

Olen syntynyt -97 ja alle 5-vuotiaana sain "piiskaa" eli lyötiin paljaalle takapuolelle, mutta jossain viiden ikävuoden korvilla muistan kun aloin olemaan liian hankala kuritettava sillä tavalla ja pääsin aina karkuun. En kyllä pidä isästäni vieläkään.

Sain piiskaa, ihan remmillä paljaalle perseelle. Housut piti laskea itse ja itkeä ei saanut. 

Hirveitä juttuja. Sadistiset vanhemmat piiskaavat omia lapsiaan paljaalle pyllylle ja tälläistä seksuaalista hyväksikäyttöä pidetään luonnollisena! Kuvottavaa, että tällaista on harrastettu vielä 80-90-luvuilla. Miksei kukaan tehnyt rikosilmoitusta.