Opiskelijat kasvavista mielenterveysongelmista: "Sukupolven verran ihmisiä suoraan valmistumisesta työkyvyttömyyteen"

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nykyaikana on niin paljon virikkeitä, pinnallisuutta, ihanteita jotka houkuttelevat ansaitsemaan helpolla tavalla ja kun se idoli tai ystävä, tutun tuttu " näyttää" menestyvän ja itse ei jollain tavoin ylety niihin muotteihin mitä joka paikassa toitotetaan, masennutaan totaalisesti.

"Paskaduuni" ei kelpaa kun ollaan sentään korkealle kouluttautuneita. Koulutuksen selän taakse on sitten hyvä piiloutua. Siinä sitten aivan varmasti mt-ongelmat hiipii viimmeistään elämään. Tavallaan ihminen on koulutuksensa ja ylpeytensä vanki.

Ei kai niissä paskaduuneissakaan suurempaa vikaa olisi jos niistä saisi ihan oikeata palkkaakin.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nykyaikana on niin paljon virikkeitä, pinnallisuutta, ihanteita jotka houkuttelevat ansaitsemaan helpolla tavalla ja kun se idoli tai ystävä, tutun tuttu " näyttää" menestyvän ja itse ei jollain tavoin ylety niihin muotteihin mitä joka paikassa toitotetaan, masennutaan totaalisesti.

"Paskaduuni" ei kelpaa kun ollaan sentään korkealle kouluttautuneita. Koulutuksen selän taakse on sitten hyvä piiloutua. Siinä sitten aivan varmasti mt-ongelmat hiipii viimmeistään elämään. Tavallaan ihminen on koulutuksensa ja ylpeytensä vanki.

Nirsoilu kulkee kyllä ennemmin käsi kädessä matalan koulutuksen kanssa. Matalakoulutettu näkee olevansa jumissa työssä ikuisesti, koulutetulle työ on vain yksi porras ennen seuraavaa. Moni työnantaja ei vain siedä alaista, jonka arvelee pääsevän elämässä itseä pitemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaanhan ei tiedä, mistä on kyse eli mikä on sortanut hyvinvointivaltion runsaiden palvelujen keskellä elävät mielenterveysongelmiin. Sekö, että ei olevoinut bilettää 24/7?

Laitetaan ne kesäksi niittämään tienvarsia, siellä on kavereita, tarpeellisuudenkokemusta ja raitista ilmaa.

Missä vaiheessa suomi on ollut hyvinvointivaltio?

Nuorten ongelmat ovat alkaneet jo aikoja sitten korona hiukan nopeutti asioita, mutta suunta on ollut sama siitä asti kun naiset siirtyi työelämään ja kotona ei ollut yhtään vanhempaa, työntekijöitä oli liikaa tarjolla ja työntekijän arvo laski puolella. (en vastusta tasa-arvoa, mutta perheestä toisen pitäisi olla kotona mies tai nainen) psykiatreista oli ylitarjontaa nyt niitä ei löydy tarpeeksi, mutta se on ollut jo ainakin 5 vuotta.

"Eriarvoisuus jollaista ei ollut vielä kultaisella 80-luvulla aiheuttaa itsetunto-ongelmia ja pelkotiloja. Vaikka japanissa on kuuluisa hikikomor ilmiö niin suomessa syrjäytyminen on väkilukuun suhteutettuna yleisempää."

"Joka toinen suomalainen kokee elämänsä aikana jonkun mielenterveyden häiriön, kertoo Suomen Mielenterveysseura. Toisinaan mielenterveyden ongelmat ilmenevät itsetuhoisena ajatteluna."

"Jo ennen koronaa Suomessa oli yli 110 000 lasta, jotka elivät vähävaraisissa perheissä, kertoo Pelastakaa lapset ry:n Aino Sarkia."

"Yksinäisiä miehiä on suomessa samoin eniten maailmassa ja vaikka esim Japanissa on vahva Hikikomori kulttuuri niin suhteutettuna Japanin väkimäärään 126 660 000 on korkeinkin arvio 1 200 000 huomattavasti pienempi kuin suomessa ja suomessa nimeenomaan on yksinäisyys aikuisten miesten kohdalla yli 10 kertaa niin suuri kuin muissa maissa."

Nyt puhut soopaa. Tai no voi olla, että jossain perähikiällä ei ollut eriarvoisuutta, mutta pääkaupunkiseudulla kyllä oli. Juuri 1980-luku oli kuluttamisen kulta-aikaa. Osa ihmisistä vaurastui todella nopeasti ja myös näytti sen, osan jäädessä edelleen tekemään suorittavan portaan hommia, jossa vaurastumista alkoi ehkä näkyä vasta viiskymppisenä. Puhuttiinkin "jupeista ja junteista". 1970-luvun puolivälin jälkeen ja 1980-luvulla alkoi Helsinkiin tulla pelkästään nuorille suunnattuja merkkivaateliikkeitäkin. Samoin kasarilla alkoi tulla yhä monipuolisempaa viihde-elektroniikkaa, jotka tietenkin oli nuorten suosiossa. Samoin tuli ensimmäiset maksulliset tv-kanavat. Nekin oli enemmän nuorten kuin keski-ikäisten ja sitä iäkkäämpien suosiossa. Myös ulkomaanmatkailu alkoi lisääntyä valtavasti. Oli muitakin vaihtoehtoja kuin Seiväs-Matkat. Pääsin ylioppilaaksi 1980 ja oikein hyvässä muistissa vielä tuo vuosikymmen. 

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon, että yksi suurimmista tekijöistä on tulevaisuuden epävarmuus ja ennenkaikkea toivottomuus. Tällä tarkoitan sitä, että ennenkuin saat sellaisen työpaikan, että pankki suostuisi myöntämään edes pientä asuntolainaa kerrostaloyksiötä varten, saatat olla jo sen ikäinen, että esim perheen perustamisesta on turha enää haaveillakaan. Pätkätyöt, 0-tuntisopimukset, jatkuva jojoilu työssäkäynnin ja työttömyyden välissä....mitään et voi suunnitella viiden vuoden etkä monesti edes vuoden päähän. Koita siinä sitten rakentaa omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi, jos sulla ei ole edes toivoa siitä, että onnistuisit.

Hyvin pitkälle samat ongelmat meillä eri ikäryhmillä on ollut jo vuosikymmenet.

Vaatii motivaatiota ja yrittämistä pysyä pinnalla. Menestykseen pääsee ne parhaiten kyynärpäitä käyttävät sekä materialismin edelle laittavat. (Oma näkemykseni ja kokemukseni).

Myönnän että nykyaika on vaativaa nuorille, sillä odotukset ja vaatimukset tulee pitkälti ulkopuolelta.

Elämä kuitenkin kantaa, asiat tulee ajallaan ajankohtaiseksi, näin minullakin vaikka näitä samoja aikanaan murehdin.

Vierailija kirjoitti:

Osa ei ole ilm. tehnyt päivääkään töitä, osa on ratsastanut perheen tukemana, osaa ei kiinnosta mikään...ja saaduista ilmaisista eduista ei kuulemma kannata luopua.

Kaikki pitää saada ilmaiseksi. Tosin muualtamuuttaneethan tuetaan myös...

En kykene ymmärtämään tätä. Terv. lapsesta asti töitä tehnyt harmaa idiootti

Asia lähtee siitä, että alle 18-vuotiaita paimennetaan nykyään kuin lapsia.

Töissäkään kukaan ei ilmeisesti ole ollut päivääkään.

Sitten ollaan ykskaks aikuisia velvollisuuksineen ja oikeuksineen. Onko yllätys, jos "lapset" eivät pärjää, vaan kompastuvat ensimmäiseen vaikeuteen mitä vastaan tulee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nykyaikana on niin paljon virikkeitä, pinnallisuutta, ihanteita jotka houkuttelevat ansaitsemaan helpolla tavalla ja kun se idoli tai ystävä, tutun tuttu " näyttää" menestyvän ja itse ei jollain tavoin ylety niihin muotteihin mitä joka paikassa toitotetaan, masennutaan totaalisesti.

"Paskaduuni" ei kelpaa kun ollaan sentään korkealle kouluttautuneita. Koulutuksen selän taakse on sitten hyvä piiloutua. Siinä sitten aivan varmasti mt-ongelmat hiipii viimmeistään elämään. Tavallaan ihminen on koulutuksensa ja ylpeytensä vanki.

Nirsoilu kulkee kyllä ennemmin käsi kädessä matalan koulutuksen kanssa. Matalakoulutettu näkee olevansa jumissa työssä ikuisesti, koulutetulle työ on vain yksi porras ennen seuraavaa. Moni työnantaja ei vain siedä alaista, jonka arvelee pääsevän elämässä itseä pitemmälle.

"Jumissa työssä", kuullostaa houkuttelevalta näin pätkä/ -määräisaikatöitä enimmäkseen tehneelle. :D Onnea sinulle porras portaalta kiipeävälle!

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijat kasvavista mielenterveysongelmista: "Sukupolven verran ihmisiä suoraan valmistumisesta työkyvyttömyyteen".

Nykyajan intersektionaalinen fenimismi ja muu öyhötys tyhoaa nuorten naisten aivot.

Vierailija kirjoitti:

Kukaanhan ei tiedä, mistä on kyse eli mikä on sortanut hyvinvointivaltion runsaiden palvelujen keskellä elävät mielenterveysongelmiin. Sekö, että ei olevoinut bilettää 24/7?

Laitetaan ne kesäksi niittämään tienvarsia, siellä on kavereita, tarpeellisuudenkokemusta ja raitista ilmaa.

Miksi taukit pellet aina alkaa  ulisemaan umpityperiä bilettämisestä? Eihän tässä siitä ole kyse. Kyse on siitä, että meillä on valtava joukko opiskelijoita, jotka ovat joutuneet aloittamaan opintonsa rajoitusten takia ilman mitään fyysistä sosiaalista kanssaopiskelijoihinsa. Moni jopa uudella paikkakunnalla samalla, kun itsenäistyvät kotoaan. Sitä yhteisön muodostumista ei mikään etäyhteys korvaa ja sellaisen kuvittelemiseen, että se niin toimii pitäisi olla ihan tajuttoman typerä. 

Minua pistää inhottamaan hyvin syvästi sellaiset moskaihmiset, jotka ottavat asiakseen väheksyä näitä ongelmia ilman, että tajuavat koko asiasta yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nykyaikana on niin paljon virikkeitä, pinnallisuutta, ihanteita jotka houkuttelevat ansaitsemaan helpolla tavalla ja kun se idoli tai ystävä, tutun tuttu " näyttää" menestyvän ja itse ei jollain tavoin ylety niihin muotteihin mitä joka paikassa toitotetaan, masennutaan totaalisesti.

"Paskaduuni" ei kelpaa kun ollaan sentään korkealle kouluttautuneita. Koulutuksen selän taakse on sitten hyvä piiloutua. Siinä sitten aivan varmasti mt-ongelmat hiipii viimmeistään elämään. Tavallaan ihminen on koulutuksensa ja ylpeytensä vanki.

Nirsoilu kulkee kyllä ennemmin käsi kädessä matalan koulutuksen kanssa. Matalakoulutettu näkee olevansa jumissa työssä ikuisesti, koulutetulle työ on vain yksi porras ennen seuraavaa. Moni työnantaja ei vain siedä alaista, jonka arvelee pääsevän elämässä itseä pitemmälle.

"Jumissa työssä", kuullostaa houkuttelevalta näin pätkä/ -määräisaikatöitä enimmäkseen tehneelle. :D Onnea sinulle porras portaalta kiipeävälle!

Eihän se ura aina etene niinkuin toivoo. Pointti on, että vaikka työssä on pieni palkka, koulutettu näkee sen avaavan muitakin mahdollisuuksia. Ketjussa on nyt puhuttu ensisijaisesti opiskelevista ja valmistuvista nuorista.

Vierailija kirjoitti:

Eniten tässä huolestuttaa se että opiskelu paljon, siis todella paljon, helpompaa ja leppoisampaa kuin työelämä. Jos jo opiskelu aiheuttaa nykyisille opsikelijoille noin paljon henkisiä ongelmia, miten ihmeessä nämä koskaan tulevat pärjäämään työelämässä?

t. 2kpl tutkintoa ja kolmannen opinnot suorittanut yliopistotasolla

Opiskellessa joutuu periaatteessa omaksumaan jatkuvasti uutta tietoa, mutta töissä pärjää hyvin usein pelkällä rutiinisuorituksella. Toisin tuo ruikuttaminen taitaa johtua siitä että on totuttu liian helppoon elämään ja erilaisilla vaikeuksilla pitää keksiä joku hieno diagnoosi. Esimerkiksi nykyopiskelijoille tuntuu olevan kauhistus, jos joutuu asumaan soluhuoneistossa tai ottamaan opintolainaa.

Minun äitini lempisanontoja oli "tartu härkää sarvista" ja se pitää edelleen paikkansa.

Itse ainakin kaipaan takaisin lapsuuteen, vailla työnantajan ja yhteiskunnan vaatimuksia ja huolia.

Joku muu (äiti ja isä) hoiti silloin kaikki tylsät hommat kuten verot ja laskut. Haluan ikuiselle kesälomalle, Aku Ankkaa lukemaan ja irtokarkkia syömään.

Lomalle pääsen vasta haudasssa.