Lue keskustelun säännöt.
Opiskelijat kasvavista mielenterveysongelmista: "Sukupolven verran ihmisiä suoraan valmistumisesta työkyvyttömyyteen"
10.02.2022 |
Ensin maksettiin verovaroista koulutus, sen jälkeen maksetaan verovaroista työkyvyttömyyseläkettä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/opiskelijat-kasvavista-mielentervey…
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan rehellisesti ymmärrä tätä nykyistä vouhotusta.
Kaikki tutkinnot ovat helpottuneet merkittävästi ajan myötä, eli oppimateriaalia on vähennetty. YO-kirjoituksetkin voi jakaa useammalle vuodelle, eikä kirjoittaa kaikkea kerralla. Olin erään nuoren miehen tukena tuolla polulla, ja se vaadittu taso ja oppimäärä oli romahtanut omasta 1990-luvun vastaavasta. Ihan vastaavasti oma oli romahtanut 1960-luvun tasosta ja oppimäärästä, kun selailin silloin isäni vastaavia oppikirjoja. Koulu helpottuu koko ajan valtavasti.
Nykyäänhän ei enää tule edes kotiläksyjä käytännössä. Itse tein joka päivä arkisin läksyjä ja viikonloppuna sunnuntaina. Nykyään ei edes saa kaikkia kirjoja kotiin, kuin ennen koeviikkoa, eli tehdään vain koulussa mitä tehdään. Tuo pelkkä läksyjen puuttumattomuus vähentää koulun viemää aikaa nuorilta satoja tunteja vuodessa.
Ehkä nuoria nimenomaan vaivaa se, ettei enää vaadita mitään? Ei ole enää mitään tavoitteita?
Puhut yksinkertaisesti potaskaa. Lukio varsinkin on paljon vaativampi nykyään, vaikka kirjoitukset voikin hajauttaa. Esim. englannista joskus 60-luvulla laudaturin kirjoittanut saisi varmaan hyvässä lykyssä M:n tämän päivän kirjoituksissa. Ja läksyjä tulee. Paljon. En tajua mitä selität ettei saisi kirjoja kotiin, omat kirjathan ne on ja niitä tarvitsee yhä edelleen läksyjä varten.
KOULUssa ei saa kirjoja kotiin. Eli ala- ja yläasteella.
Lukiossa ollaan jo opiskelijoita, ei enää koululaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tuota samaa valitusta. Aina jonkun muun (yhteiskunnan?) pitäisi kantaa vastuu ihmisen omasta elämästä. Mitään vastoinkäymisiä ei kestetä, uhriudutaan, vajotaan masennukseen ja itketään tiedotusvälineissä kun on taas niin rankkaa. Kuka tuollaisia haluaa töihin, tai edes kaveriksi?
Mitä muuta voi odottaa kuin mielenterveysongelmia, jos on kuunnellut kaltaisiasi paskanjauhajia koko ikänsä?
Sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan rehellisesti ymmärrä tätä nykyistä vouhotusta.
Kaikki tutkinnot ovat helpottuneet merkittävästi ajan myötä, eli oppimateriaalia on vähennetty. YO-kirjoituksetkin voi jakaa useammalle vuodelle, eikä kirjoittaa kaikkea kerralla. Olin erään nuoren miehen tukena tuolla polulla, ja se vaadittu taso ja oppimäärä oli romahtanut omasta 1990-luvun vastaavasta. Ihan vastaavasti oma oli romahtanut 1960-luvun tasosta ja oppimäärästä, kun selailin silloin isäni vastaavia oppikirjoja. Koulu helpottuu koko ajan valtavasti.
Nykyäänhän ei enää tule edes kotiläksyjä käytännössä. Itse tein joka päivä arkisin läksyjä ja viikonloppuna sunnuntaina. Nykyään ei edes saa kaikkia kirjoja kotiin, kuin ennen koeviikkoa, eli tehdään vain koulussa mitä tehdään. Tuo pelkkä läksyjen puuttumattomuus vähentää koulun viemää aikaa nuorilta satoja tunteja vuodessa.
Ehkä nuoria nimenomaan vaivaa se, ettei enää vaadita mitään? Ei ole enää mitään tavoitteita?
Puhut yksinkertaisesti potaskaa. Lukio varsinkin on paljon vaativampi nykyään, vaikka kirjoitukset voikin hajauttaa. Esim. englannista joskus 60-luvulla laudaturin kirjoittanut saisi varmaan hyvässä lykyssä M:n tämän päivän kirjoituksissa. Ja läksyjä tulee. Paljon. En tajua mitä selität ettei saisi kirjoja kotiin, omat kirjathan ne on ja niitä tarvitsee yhä edelleen läksyjä varten.
Suosittelen kovasti tutustumaan vanhempiesi ja isovanhempiesi koulukirjoihin. Lupaan, että hämmästyt suuresti, miten paljon kaikkea on supistettu.
Äläkä usko minua, vaan tarkasta ihan oikeasti. Minä olen nähnyt ne 1960-luvun kirjat, omat 1980-luvun kirjat ja 2010-luvun kirjat. Ero on VALTAVA jokaisessa noista väleistä, ja nimenomaan sisältöä on karsittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelun ja työnteon yhdistäminen voi olla rankkaa, mutta yhtä paljon mielenterveyttä voi koetella se jos töitä ei saa ja joutuu esimerkiksi olemaan kesät toimettomana. Yksi kesä menee helposti lomaillessa, mutta ei se anna kauheasti toivoa tulevaisuuden suhteen jos ei kelpaa mihinkään, sen enempää oman alan kuin muihinkaan paikkoihin. Aina voi kehittää niitä ominaisuuksia itsessään, joilla työpaikkoja näyttää irtoavan, mutta kehitti miten paljon vain, se on kuitenkin sama määrä hakijoita jotka eivät paikkaa saa. Luultavasti työn löytäminen välivuosiksikin on vaikeutunut, jos ei tiedä heti mitä opiskella, ja siksi sellaista nuorisoa jää lorvimaan joka ei olisi ennen jäänyt.
En oikein tiedä, miten tuohonkin työpaikan saannin vaikeuteen pitäisi suhtautua.
Läpipiirissä ei ole olllut mitään ongelmaa nuorilla löytää työpaikkoja. Kaikenlaisia myyjän hommia marketeista, motoneteista yms. on löytynyt ihan järkevillä palkoilla. Jos on ollut enemmän kirjaimia ajokortissa, kuorkin yms. ajoa on löytynyt myös aina (intistä saadulla kortilla siis).
Olisiko kyse enemmän kranttuudesta ja siitä, että sitä nuoruutta on kivempi viettää tehden kaikkea muuta kuin töitä, kun niinkin VOI tehdä.
Ne ongelmat löytää töitä ovat olleet vanhemmalla väellä, eivät nuorilla.
Jos opiskelet di:ksi niin tuskin haluat viettää kolmea kesää esim. siivoojana tai myyjänä ikeassa kun et muutakaan satu löytämään.
Miten niin? Mikä vaan duunipaikka, mistä saa rahaa ja työtodistuksen on plussaa. Ei nuo ylhäällä olevat esimerkit ole mitään lukiolaisia vaan AMK yms. opiskelijoita, jotka tekevät noita duuneja opiskelun ohella ja kesäisin.
Jos ei ole koskaan ollut töissä, kun mikään ei ole kelvannut, on tosi vaikea löytää vanhempana se eka duunipaikka, kun kaikilla muilla on vaikka siivoajana ja myyjänä olosta työtodistuksia. Ne todistukset kertoo, että on ihan oikeasti ollut töissä.
Mikä vaan työkokemus on parempaa, kuin ei työkokemusta. Mistä vaan työstä saa enemmän rahaa, kuin kotona olosta kesällä opiskelijana.
Vierailija kirjoitti:
Kukaanhan ei tiedä, mistä on kyse eli mikä on sortanut hyvinvointivaltion runsaiden palvelujen keskellä elävät mielenterveysongelmiin. Sekö, että ei olevoinut bilettää 24/7?
Laitetaan ne kesäksi niittämään tienvarsia, siellä on kavereita, tarpeellisuudenkokemusta ja raitista ilmaa.
Missä vaiheessa suomi on ollut hyvinvointivaltio?
Nuorten ongelmat ovat alkaneet jo aikoja sitten korona hiukan nopeutti asioita, mutta suunta on ollut sama siitä asti kun naiset siirtyi työelämään ja kotona ei ollut yhtään vanhempaa, työntekijöitä oli liikaa tarjolla ja työntekijän arvo laski puolella. (en vastusta tasa-arvoa, mutta perheestä toisen pitäisi olla kotona mies tai nainen) psykiatreista oli ylitarjontaa nyt niitä ei löydy tarpeeksi, mutta se on ollut jo ainakin 5 vuotta.
"Eriarvoisuus jollaista ei ollut vielä kultaisella 80-luvulla aiheuttaa itsetunto-ongelmia ja pelkotiloja. Vaikka japanissa on kuuluisa hikikomor ilmiö niin suomessa syrjäytyminen on väkilukuun suhteutettuna yleisempää."
"Joka toinen suomalainen kokee elämänsä aikana jonkun mielenterveyden häiriön, kertoo Suomen Mielenterveysseura. Toisinaan mielenterveyden ongelmat ilmenevät itsetuhoisena ajatteluna."
"Jo ennen koronaa Suomessa oli yli 110 000 lasta, jotka elivät vähävaraisissa perheissä, kertoo Pelastakaa lapset ry:n Aino Sarkia."
"Yksinäisiä miehiä on suomessa samoin eniten maailmassa ja vaikka esim Japanissa on vahva Hikikomori kulttuuri niin suhteutettuna Japanin väkimäärään 126 660 000 on korkeinkin arvio 1 200 000 huomattavasti pienempi kuin suomessa ja suomessa nimeenomaan on yksinäisyys aikuisten miesten kohdalla yli 10 kertaa niin suuri kuin muissa maissa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun nuo pullamösssöt jatkuvasti vaan valittavat
Kotoahan tuokin lähtee. Kasvatetaan uusavuttomiksi, ei ole kunnianhimoa eikä työmoraalia kuten ennen. Masennutaan kaikesta.
t 4:n kouluttautuneen työssäkäyvän aikuisen lapsen äiti
Kiva, että lapsillasi on työpaikat, mutta ovatko ne oman alan? Jos, niin onnittelut!
Kyllä tuntuu turhauttavalta hakea pari vuotta yliopistoon ja sitten, kun onnistuu pääsemään siihen 10% onnellisen sisäänpääsijän joukkoon ja valmistua hyvillä arvosanoilla, niin työelämä onkin ei-oota ja pitäisi tehdä jotain paskahommaa, johon olisin päässyt ilman korkeakoulutustakin.Kyllähän tämä vähän ahdistaa ja vtuttaa hakea oman alan työtä koko aikuisikänsä.
N42
Niin, etukäteenhän ei kannata selvittää työllistymismahdollisuuksia, ennenkuin tuhlaa puoli vuosikymmentä tutkintoon jolla ei työllisty?
Sitä ”omaa alaa” arvotaan ja sitten päätetään opiskella jotain marginaalista ”kun se on niin minun juttu”
Veit sanat suustani. Kuitenkin on hyvä asia, että nuori tai vanhempikin lähtee seuraamaan tavoitteitaan ja unelmiaan, sekä että ylipäätään jaksaa näyttää aktiivisuutta. On kuitenkin paremmat mahdollisuudet työllistyä. Omani ovat pitkälti alansa ja työnsä sekä opintonsa löytäneet, sillä olen antanut ensin heidän yrittää ja välillä epäonnistua. Olen kannustanut ja antanut kokeilla, littaamatta heidän itsetuntoa. Monesti olen helpotuksesta huokaissut kun asiat ovat loksahtaneet paikoilleen. Kannustusta me kaikki kaivataan ja välittämistä, niin mt-ongelmiakin olisi vähemmän. Kieltämättä ajat ovat muuttuneet ja se että mt-ongelmat ennen kiellettiin viimeiseen saakka ja hammasta purren edettiin, kun taas nyt mt-ongelmat näyttävät räjähtäneen, koska siitä saa päänsilityksen ja korvauksia.
Mä uskon, että yksi suurimmista tekijöistä on tulevaisuuden epävarmuus ja ennenkaikkea toivottomuus. Tällä tarkoitan sitä, että ennenkuin saat sellaisen työpaikan, että pankki suostuisi myöntämään edes pientä asuntolainaa kerrostaloyksiötä varten, saatat olla jo sen ikäinen, että esim perheen perustamisesta on turha enää haaveillakaan. Pätkätyöt, 0-tuntisopimukset, jatkuva jojoilu työssäkäynnin ja työttömyyden välissä....mitään et voi suunnitella viiden vuoden etkä monesti edes vuoden päähän. Koita siinä sitten rakentaa omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi, jos sulla ei ole edes toivoa siitä, että onnistuisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järjetön kilpailu opiskelu- ja työpaikoista, some, joka tuutista annetaan ymmärtää että elämän pitäisi olla pelkkää suffelia ja jos ei ole se on katastrofi, jos et näytä venezualaiselta huippumallilta se on katastrofi, huumeita tyrkyllä enemmän kuin koskaan, kaikki on mahdollista mutta mikään ei ole enää pysyvää. Tuohon päälle vähän ylisukupolvista traumaa. Joo, mikä prkl noita nuoria vaivaa, menisivät peltotöihin!!
Romahdutetaan tämä yhteiskuntamuoto Pol Potin malliin ja palataan kaskenpolttoyhteiskuntaan, niin nuorilla ei ole syytä eikä aikaa ahdistua hyvinvointiyhteiskunnan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan rehellisesti ymmärrä tätä nykyistä vouhotusta.
Kaikki tutkinnot ovat helpottuneet merkittävästi ajan myötä, eli oppimateriaalia on vähennetty. YO-kirjoituksetkin voi jakaa useammalle vuodelle, eikä kirjoittaa kaikkea kerralla. Olin erään nuoren miehen tukena tuolla polulla, ja se vaadittu taso ja oppimäärä oli romahtanut omasta 1990-luvun vastaavasta. Ihan vastaavasti oma oli romahtanut 1960-luvun tasosta ja oppimäärästä, kun selailin silloin isäni vastaavia oppikirjoja. Koulu helpottuu koko ajan valtavasti.
Nykyäänhän ei enää tule edes kotiläksyjä käytännössä. Itse tein joka päivä arkisin läksyjä ja viikonloppuna sunnuntaina. Nykyään ei edes saa kaikkia kirjoja kotiin, kuin ennen koeviikkoa, eli tehdään vain koulussa mitä tehdään. Tuo pelkkä läksyjen puuttumattomuus vähentää koulun viemää aikaa nuorilta satoja tunteja vuodessa.
Peruskoulun 7 keskiarvolla ei lukioon ollut asiaa 1990 luvulla nyt samat (2) ihmistä opiskelee ylioppilaaksi iltalukiossa juurikaan avaamatta yhtään kirjaa ja kompensoi aineita.
Oma koulu viikkoni oli 35 tuntia ja ammattikoulussa 38 tuntia eikä ollut hyppytunteja tai etätehtäviä tai itseopiskelua.
olen lasteni opiskelua yh-na kovasti seurannut ja sanoisin että... no en kehtaa edes sanoa.
Ehkä nuoria nimenomaan vaivaa se, ettei enää vaadita mitään? Ei ole enää mitään tavoitteita?
Puhut yksinkertaisesti potaskaa. Lukio varsinkin on paljon vaativampi nykyään, vaikka kirjoitukset voikin hajauttaa. Esim. englannista joskus 60-luvulla laudaturin kirjoittanut saisi varmaan hyvässä lykyssä M:n tämän päivän kirjoituksissa. Ja läksyjä tulee. Paljon. En tajua mitä selität ettei saisi kirjoja kotiin, omat kirjathan ne on ja niitä tarvitsee yhä edelleen läksyjä varten.
Suosittelen kovasti tutustumaan vanhempiesi ja isovanhempiesi koulukirjoihin. Lupaan, että hämmästyt suuresti, miten paljon kaikkea on supistettu.
Äläkä usko minua, vaan tarkasta ihan oikeasti. Minä olen nähnyt ne 1960-luvun kirjat, omat 1980-luvun kirjat ja 2010-luvun kirjat. Ero on VALTAVA jokaisessa noista väleistä, ja nimenomaan sisältöä on karsittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele maailma on ollu pari vuotta täysin sekasin ja vinksallaan luonnollisuudesta. Jossain helvetissä vissiin asutaan nyt ja ihmekään jos nuoret ja vanhemmatkin sairastuu mieleltä.
Ehkä muutama kuukausi jossain leirillä Syyriassa tai Jemenissä piristäisi mieltä, jos täällä Suomessa on niin kauheaa.
On kyllä nyt kunnon tutkimuksen ja selonteon paikka, eihän mitään voida ennen parantaa jos ei syyt ole tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelun ja työnteon yhdistäminen voi olla rankkaa, mutta yhtä paljon mielenterveyttä voi koetella se jos töitä ei saa ja joutuu esimerkiksi olemaan kesät toimettomana. Yksi kesä menee helposti lomaillessa, mutta ei se anna kauheasti toivoa tulevaisuuden suhteen jos ei kelpaa mihinkään, sen enempää oman alan kuin muihinkaan paikkoihin. Aina voi kehittää niitä ominaisuuksia itsessään, joilla työpaikkoja näyttää irtoavan, mutta kehitti miten paljon vain, se on kuitenkin sama määrä hakijoita jotka eivät paikkaa saa. Luultavasti työn löytäminen välivuosiksikin on vaikeutunut, jos ei tiedä heti mitä opiskella, ja siksi sellaista nuorisoa jää lorvimaan joka ei olisi ennen jäänyt.
En oikein tiedä, miten tuohonkin työpaikan saannin vaikeuteen pitäisi suhtautua.
Läpipiirissä ei ole olllut mitään ongelmaa nuorilla löytää työpaikkoja. Kaikenlaisia myyjän hommia marketeista, motoneteista yms. on löytynyt ihan järkevillä palkoilla. Jos on ollut enemmän kirjaimia ajokortissa, kuorkin yms. ajoa on löytynyt myös aina (intistä saadulla kortilla siis).
Olisiko kyse enemmän kranttuudesta ja siitä, että sitä nuoruutta on kivempi viettää tehden kaikkea muuta kuin töitä, kun niinkin VOI tehdä.
Ne ongelmat löytää töitä ovat olleet vanhemmalla väellä, eivät nuorilla.
Jos opiskelet di:ksi niin tuskin haluat viettää kolmea kesää esim. siivoojana tai myyjänä ikeassa kun et muutakaan satu löytämään.
Miten niin? Mikä vaan duunipaikka, mistä saa rahaa ja työtodistuksen on plussaa. Ei nuo ylhäällä olevat esimerkit ole mitään lukiolaisia vaan AMK yms. opiskelijoita, jotka tekevät noita duuneja opiskelun ohella ja kesäisin.
Jos ei ole koskaan ollut töissä, kun mikään ei ole kelvannut, on tosi vaikea löytää vanhempana se eka duunipaikka, kun kaikilla muilla on vaikka siivoajana ja myyjänä olosta työtodistuksia. Ne todistukset kertoo, että on ihan oikeasti ollut töissä.
Mikä vaan työkokemus on parempaa, kuin ei työkokemusta. Mistä vaan työstä saa enemmän rahaa, kuin kotona olosta kesällä opiskelijana.
Sivusta, minulle ainakin on täysin vieras ilmiö että yliopisto-opiskelijat nirsoilisivat töistä. Kaikki ymmärtävät sen mitä yllä on sanottu. Opiskelijoiden työnhakuoppaissakin korostetaan, että kaikkea kokemusta voi hyödyntää ja jopa sen mansikanpoiminnankin voi mainita kun muuta ei vielä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan rehellisesti ymmärrä tätä nykyistä vouhotusta.
Kaikki tutkinnot ovat helpottuneet merkittävästi ajan myötä, eli oppimateriaalia on vähennetty. YO-kirjoituksetkin voi jakaa useammalle vuodelle, eikä kirjoittaa kaikkea kerralla. Olin erään nuoren miehen tukena tuolla polulla, ja se vaadittu taso ja oppimäärä oli romahtanut omasta 1990-luvun vastaavasta. Ihan vastaavasti oma oli romahtanut 1960-luvun tasosta ja oppimäärästä, kun selailin silloin isäni vastaavia oppikirjoja. Koulu helpottuu koko ajan valtavasti.
Nykyäänhän ei enää tule edes kotiläksyjä käytännössä. Itse tein joka päivä arkisin läksyjä ja viikonloppuna sunnuntaina. Nykyään ei edes saa kaikkia kirjoja kotiin, kuin ennen koeviikkoa, eli tehdään vain koulussa mitä tehdään. Tuo pelkkä läksyjen puuttumattomuus vähentää koulun viemää aikaa nuorilta satoja tunteja vuodessa.
Peruskoulun 7 keskiarvolla ei lukioon ollut asiaa 1990 luvulla nyt samat (2) ihmistä opiskelee ylioppilaaksi iltalukiossa juurikaan avaamatta yhtään kirjaa ja kompensoi aineita.
Oma koulu viikkoni oli 35 tuntia ja ammattikoulussa 38 tuntia eikä ollut hyppytunteja tai etätehtäviä tai itseopiskelua.
olen lasteni opiskelua yh-na kovasti seurannut ja sanoisin että... no en kehtaa edes sanoa.
Ehkä nuoria nimenomaan vaivaa se, ettei enää vaadita mitään? Ei ole enää mitään tavoitteita?
Puhut yksinkertaisesti potaskaa. Lukio varsinkin on paljon vaativampi nykyään, vaikka kirjoitukset voikin hajauttaa. Esim. englannista joskus 60-luvulla laudaturin kirjoittanut saisi varmaan hyvässä lykyssä M:n tämän päivän kirjoituksissa. Ja läksyjä tulee. Paljon. En tajua mitä selität ettei saisi kirjoja kotiin, omat kirjathan ne on ja niitä tarvitsee yhä edelleen läksyjä varten.
Suosittelen kovasti tutustumaan vanhempiesi ja isovanhempiesi koulukirjoihin. Lupaan, että hämmästyt suuresti, miten paljon kaikkea on supistettu.
Äläkä usko minua, vaan tarkasta ihan oikeasti. Minä olen nähnyt ne 1960-luvun kirjat, omat 1980-luvun kirjat ja 2010-luvun kirjat. Ero on VALTAVA jokaisessa noista väleistä, ja nimenomaan sisältöä on karsittu.
Korkeakouluissa on tehty ihan samaa: lukemista ja tenttejä on vähennetty, opintokokonaisuuksien sisältöjä kevennetty ja viihdyttäviä elementtejä lisätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä nyt kunnon tutkimuksen ja selonteon paikka, eihän mitään voida ennen parantaa jos ei syyt ole tiedossa.
Totta puhut. Syyt pitäisi selvittää kattavasti eikä vain jostain ennalta päätetystä näkökulmasta.
Hmm, nuorisolaiset jotka elävät elämäänsä digitaalisena kännykän kautta, suuntaavat eläkkeelle kun ei päässyt opiskelijabileisiin eikä koulun kahvioon istuskelemaan.
Voi olla että elämä yleensäkin on liian vaativaa ja raskasta näille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaanhan ei tiedä, mistä on kyse eli mikä on sortanut hyvinvointivaltion runsaiden palvelujen keskellä elävät mielenterveysongelmiin. Sekö, että ei olevoinut bilettää 24/7?
Laitetaan ne kesäksi niittämään tienvarsia, siellä on kavereita, tarpeellisuudenkokemusta ja raitista ilmaa.
Missä vaiheessa suomi on ollut hyvinvointivaltio?
Nuorten ongelmat ovat alkaneet jo aikoja sitten korona hiukan nopeutti asioita, mutta suunta on ollut sama siitä asti kun naiset siirtyi työelämään ja kotona ei ollut yhtään vanhempaa, työntekijöitä oli liikaa tarjolla ja työntekijän arvo laski puolella. (en vastusta tasa-arvoa, mutta perheestä toisen pitäisi olla kotona mies tai nainen) psykiatreista oli ylitarjontaa nyt niitä ei löydy tarpeeksi, mutta se on ollut jo ainakin 5 vuotta.
"Eriarvoisuus jollaista ei ollut vielä kultaisella 80-luvulla aiheuttaa itsetunto-ongelmia ja pelkotiloja. Vaikka japanissa on kuuluisa hikikomor ilmiö niin suomessa syrjäytyminen on väkilukuun suhteutettuna yleisempää."
"Joka toinen suomalainen kokee elämänsä aikana jonkun mielenterveyden häiriön, kertoo Suomen Mielenterveysseura. Toisinaan mielenterveyden ongelmat ilmenevät itsetuhoisena ajatteluna."
"Jo ennen koronaa Suomessa oli yli 110 000 lasta, jotka elivät vähävaraisissa perheissä, kertoo Pelastakaa lapset ry:n Aino Sarkia."
"Yksinäisiä miehiä on suomessa samoin eniten maailmassa ja vaikka esim Japanissa on vahva Hikikomori kulttuuri niin suhteutettuna Japanin väkimäärään 126 660 000 on korkeinkin arvio 1 200 000 huomattavasti pienempi kuin suomessa ja suomessa nimeenomaan on yksinäisyys aikuisten miesten kohdalla yli 10 kertaa niin suuri kuin muissa maissa."
Meillä on jokaiselle koulutus, jos vaan viitsii opiskella.
Meillä on jokaiselle asunto, jos ei itse sitä pysty hankkimaan.
Meillä on jokaiselle terveydenhuolto, jos sairastuu.
Meiltä saa yhteiskunnalta rahaa, jos ei itse sitä pysty ansaitsemaan.
Meidän ongelmat on 3. maailman ongelmia, missä valitetaan asioista, joita joku oikeasti köyhä (alle 2usd/päivä) ei osaa edes kaivata. Meillä asiat on kaikilla TODELLA hyvin. Moni asia on ON mennyt huonompaan 1990-luvun alun huippuvuosista, mutta yhä meillä on silti todella hyvä systeemi, joka pitää kaikista huolta. Meillä on yhteiskunta, jossa ei tarvi käydä töissä, jos ei halua, ja saa silti ihan sen koulutuksen mitä haluaa. Moni ei ymmärrä, kuinka harvinaista tuo on. Moni valittaja asuisi jossain toisessa maassa sillan alla ja etsisi roskiksista syötävää.
Se "vähävaraisuus" on suhteellista köyhyyttä eli alle 1600e/kk tulot per ihminen. Sitä ei voi mitenkään verrata absoluuttiseen köyhyyteen, eli alle 2 usd/päivä tuloihin. Meillä EI OLE oikeita köyhiä, jotka ansaitsevat alle 70e kuukaudessa (KAIKKIIN ELÄMÄN KULUIHIN, YK määritelmä). Meidän "köyhä" asuu sossun kämpässä, saa sossulta rahaa elämiseen yms. yms. taas kerran niin, että oikeasti köyhä ei osaa kuvitellakaan sitä yltäkylläisyyttä, jossa meidän "vähävaraiset" elää.
Laiskoille kakaroille vitsaa kintuille!
Mielestäni nykyaikana on niin paljon virikkeitä, pinnallisuutta, ihanteita jotka houkuttelevat ansaitsemaan helpolla tavalla ja kun se idoli tai ystävä, tutun tuttu " näyttää" menestyvän ja itse ei jollain tavoin ylety niihin muotteihin mitä joka paikassa toitotetaan, masennutaan totaalisesti.
"Paskaduuni" ei kelpaa kun ollaan sentään korkealle kouluttautuneita. Koulutuksen selän taakse on sitten hyvä piiloutua. Siinä sitten aivan varmasti mt-ongelmat hiipii viimmeistään elämään. Tavallaan ihminen on koulutuksensa ja ylpeytensä vanki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä nyt kunnon tutkimuksen ja selonteon paikka, eihän mitään voida ennen parantaa jos ei syyt ole tiedossa.
Totta puhut. Syyt pitäisi selvittää kattavasti eikä vain jostain ennalta päätetystä näkökulmasta.
Pelkään ettei näin kyllä tapahdu. Sellainen inhorealistisuuteen saakka paneutuva tutkiminen on nykyään pannassa kaikilla rintamilla - pitää vaan olla jotain kivaratkaisuja, jotka on kehitetty jossain kiva-kiva-maailmassa.
Siis eiköhän tuossa viitata siihen, että ala-asteelta tuleva ei osaa lukea eikä laskea, niin on vaikea enää korjata tilannetta ylä-asteella tai sen jälkeen. Tuosta on uutisoitukin että merkittävä osa ei osaa laskea yli 10 olevilla luvuilla ala-asteen jälkeen. Koko peruskoulun jälkeen 15% ei osaa lukea.
Meidän ala-aste on jotenkin saatu siihen kuntoon, että siellä ei opita enää perusjuttuja. Niitä perusjuttuja, joita me 1970-luvulla syntyneet opittiin ala-asteen 1-3 luokilla käytännössä, ja kaikki opittiin ne. Nykyään peruskoulun päättävä ei ole välttämättä sillä tasolla, kuin me oltiin 3. luokalla ala-asteella, osaamisen suhteen.
Itse uskon, että kyse on ihan opetussuunnitelmista (ilmiöoppimiset yms.) ja toisaalta siitä, että ei ole enää tarkkiksia, mihin selkeimmät yhteiskuntaan sopeutumattomat laitettiin pois. Luokkakoot ovat pienemmät kuin 1970-luvulla syntyneillä oli koulussa, joten siitä ei ole kyse. Varmasti kyse on myös siitä, että kirjat ovat pitkään käytössä, joten oppilaat eivät saa ottaa niitä kotiin, eikä siksi tule ollenkaan kotiläksyjä, joten pelkkä koulussa tapahtuvat opiskelu ei vaan riitä. Numero-arvostelukin on poistettu, joten kukaan ei seuraa oppiiko kukaan oppilaista mitään koko ala-asteen 6 vuoden aikana. Ala-asteesta on tullut lastentarha, jossa lapsia säilötään, ja kaikki muu on satunnaista plussaa.