Opiskelijat kasvavista mielenterveysongelmista: "Sukupolven verran ihmisiä suoraan valmistumisesta työkyvyttömyyteen"

Kova kilpailu halutuista opiskelupaikoista, myös kilpailua käydään työpaikoista. Järkevistä nuorista harvat haluavat hakeutua lähihoitajiksi. He haluavat hyvän ja mukavan elämän. Myös some tuo omat paineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkyvyttömyyseläkkeelle ei kyllä hevillä pääse

Kannattaisi uskoa ennemmin tilastoihin, kuin keskustelupalstoilla esitettyihin mielipiteisiin.

Meinasi unohtua:

T: tk-eläkeläinen

Joo tuntuu että nuoret pääsee heti kun vähän käyvät itkemässä huonoa oloa.

Omalla kohdalla useita sairauksia ja silti kesti 6v, viimeisen vuoden aikana 60 hoitokäyntiä. Joka viikko tentattiin pysyykö tarina samana vai huijaanko. Nöyryyttämistä, sairaan radittamista ja juoksuttamista. 61v pääsin eläkkeelle

Ulkonäkökeskeisyys ja some syinä. Lopettakaa kaikki somettaminen, niin löydätte tervettä pohjaa elämälle.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun nuo pullamösssöt jatkuvasti vaan valittavat

Kotoahan tuokin lähtee. Kasvatetaan uusavuttomiksi, ei ole kunnianhimoa eikä työmoraalia kuten ennen. Masennutaan kaikesta.

t 4:n kouluttautuneen työssäkäyvän aikuisen lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Kukaanhan ei tiedä, mistä on kyse eli mikä on sortanut hyvinvointivaltion runsaiden palvelujen keskellä elävät mielenterveysongelmiin. Sekö, että ei olevoinut bilettää 24/7?

Laitetaan ne kesäksi niittämään tienvarsia, siellä on kavereita, tarpeellisuudenkokemusta ja raitista ilmaa.

Mikä pakkomielle sinulla on tienvarren pusikoista? Kannattaako opiskella, jotta pääsee viikatteen varteen? Saadaanko yhteiskunta nousuun niittämisellä? Koneetkin on siihen keksitty, koneurakoijat tahkoaa erittäin hyvin. Toisekseen, ihmisistä ei käytetä pronominia "ne".

Kolmanneksi, tienvarren pusikot elättävät pölyttäjähyönteisiä. Pölyttäjät pitävät huolen mm. ravintokasvien pölyttämisestä. Pölyttäjät ovat häviämässä. Pahin ongelma taitaa olla luutuneet asenteet, joista kommenttisi on vain yksi esimerkki. Eiköhän nuoret ole etusijalla yhteiskunnassa ja ansaitsevat mt-palveluita siinä kuin omahyväisyyteen tikahtuvat boomeritkin. "Ne" tulevat vaihtamaan "niitten vanhempien" vaipat vai mitä. Vai tulevatko?

Vierailija kirjoitti:

Osa ei ole ilm. tehnyt päivääkään töitä, osa on ratsastanut perheen tukemana, osaa ei kiinnosta mikään...ja saaduista ilmaisista eduista ei kuulemma kannata luopua.

Kaikki pitää saada ilmaiseksi. Tosin muualtamuuttaneethan tuetaan myös...

En kykene ymmärtämään tätä. Terv. lapsesta asti töitä tehnyt harmaa idiootti

Miten muuten voisitkaan asian nähdä kuin omalta kannaltasi. Nyt on menossa kaikenlaista vihreää siirtymää ja muuta epävarmuustekijää, jotka eivät anna mahdollisuutta ihmisille suunnitella paria vuotta enempää tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkökeskeisyys ja some syinä. Lopettakaa kaikki somettaminen, niin löydätte tervettä pohjaa elämälle.

Just näin! Some on saatanan keksintö. Siellä on miljoonia ihmisiä, jotka kehuu itseään, liioittelee, valehtelee ja muokkaa kuviaan. Esittää koko ajan parempaa kuin ovat.

Siinä ei kauaa tarvitse selailla, kun tulee alemmuuskompleksi ja fiilis, että oma elo on tylsää. Kai nyt, kun vertailee elämäänsä miljoonan muun elämään.

Toisekseen: miksi pitäisi olla kuin joku pumpattu Barbara Venezuelasta? Jokainen elää omaa elämäänsä. Keskittyy siihen omaan juttuun ja lopettaa negatiivisten asioiden seuraamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun nuo pullamösssöt jatkuvasti vaan valittavat

Kotoahan tuokin lähtee. Kasvatetaan uusavuttomiksi, ei ole kunnianhimoa eikä työmoraalia kuten ennen. Masennutaan kaikesta.

t 4:n kouluttautuneen työssäkäyvän aikuisen lapsen äiti

Hmm. Minä olen korkeakoulutettu ja kolmen korkeakoulutetun, ylemmän keskiluokan edustajan sisar sekä akateemikkojen tytär ja fil.tri puoliso. Perheessämme on terveydenhuollon ammattilaisia, mm yksi tutkija (itse tosin olen aivan toisella alalla). Ehkä juuri siksi tunnistan perustavanluontoisen virheen toisen lauseesi teoriassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun nuo pullamösssöt jatkuvasti vaan valittavat

Kotoahan tuokin lähtee. Kasvatetaan uusavuttomiksi, ei ole kunnianhimoa eikä työmoraalia kuten ennen. Masennutaan kaikesta.

t 4:n kouluttautuneen työssäkäyvän aikuisen lapsen äiti

Kiva, että lapsillasi on työpaikat, mutta ovatko ne oman alan? Jos, niin onnittelut!

Kyllä tuntuu turhauttavalta hakea pari vuotta yliopistoon ja sitten, kun onnistuu pääsemään siihen 10% onnellisen sisäänpääsijän joukkoon ja valmistua hyvillä arvosanoilla, niin työelämä onkin ei-oota ja pitäisi tehdä jotain paskahommaa, johon olisin päässyt ilman korkeakoulutustakin.

Kyllähän tämä vähän ahdistaa ja vtuttaa hakea oman alan työtä koko aikuisikänsä.

N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tuota samaa valitusta. Aina jonkun muun (yhteiskunnan?) pitäisi kantaa vastuu ihmisen omasta elämästä. Mitään vastoinkäymisiä ei kestetä, uhriudutaan, vajotaan masennukseen ja itketään tiedotusvälineissä kun on taas niin rankkaa. Kuka tuollaisia haluaa töihin, tai edes kaveriksi?

Entäpä kuka haluaa kaltaisesi toksisen empatiakyvyttömän kiusaajan työkaveriksi tai kaveriksi? Ei varmaan kovin moni.

Uhriutumisen Suomen mestari.

Jos kokonainen sukupolvi jää työkyvyttömyyseläkkeelle valmistuttuaan, niin jokin oikeasti on vialla, mutta enpä usko oikean muutoksen tapahtuneen koko sukupolven mielenterveydessä, vaan asenteissa. Lorviminen on ok, miukumaukumalla lääkärille saa eläkkeen, ei ole vastuuntuntoa vaan on totuttu että joku muu huolehtii ja itsellä on pelkkiä oikeuksia jne. Kukaan ei uskalla sanoa vastaan tällaiselle, vaan aina pari kyyneltä tirauttamalla aikuislapsi saa tahtonsa läpi.

Kyllä mä ymmärrän nuoria. Kun katsoo näitä työpaikkailmoituksia vaatimuksineen, alkaa tuntua siltä, että ei jaksa eikä kykene tuohon.

Monta tehtävää on lyöty yhteen (ennen useampi teki nuo tehtävät) yhden hoidettavaksi ja pitäisi olla kaikesta mahdollisesta osaamista ja vielä soveltua siihen ja tähänkin, olla valmis joustamaan, matkustamaan ja viettämään työssä illat ja viikonloput sekä olla tyyppinä kaikkea hyvää ja kaunista.

Palkasta ei mainintaa, palkkatoiveessa alin voittaa. Palkka on useimmiten surkea työn koviin vaatimuksiin nähden. Kuka oikeasti enää haluaa päästä pienellä palkalla jatkuvaan stressiin ja pakkokehittymiseen 24/7?

Nythän tässä keskustelussa on täysin ajauduttu harhaan siitä, keitä nämä mielenterveyssyistä työkyvyttömiksi päätyneet ovat. He ovat pääasiassa koulupudokkaita, usein päihderiippuvaisia ja käytännössä aina todella rikkinäisestä taustasta. Moni mm sellaiseen sosiaaliseen taustaan liittyviä, missä puuttuu vakituiset osoitteet, varhaiskasvatukseen osallistuminen, säännöllinen koulunkäynti ym. 

Nyt kai on pelko, että tähän joukkoon on vajunut entistä useampi sellainen, jonka lapsuus ei ole aivan niin hajallinen, mutta joille koulu on säännöllisesti edustanut kuitenkin sitä ehjintä ja strukturoituneinta osaa arjessa, siis ennen koronaa on.

Tuossa artikkelissa sanotaan oikein "suoraan valmistumisesta työkyvyttömyyteen".

Mutta sinä ap kirjoitit väärin "Ensin maksettiin verovaroista koulutus, sen jälkeen maksetaan verovaroista työkyvyttömyyseläkettä."

Ei, ei makseta työkyvyttömyyseläkettä. Koska tottahan se on että monet on työkyvyttömiä, mutta ei niitä päästetä työkyvyttömyyseläkkeelle, vaan ne jätetään vain "roikkumaan" palveluihin, pompoteltaviksi, pitkäaikaistyöttömiksi,... lisää palveluita palveluita palveluita. Väliinputoajia, syrjäytyneitä, järjestelmän uhreja, köyhiä sairaita heikkoja puolustuskyvyttömiä orjia.

Ja on kyllä omituisen myöhässä tuo artikkeli, vasta nyt vuonna 2022 ne on huolissaan tuosta, että meille mukamas saattaa "tulla" tuollainen sukupolvi. Hah! Meillähän on jo tuollainen sukupolvi: 80-luvulla syntyneet / sukupolvi X.

Globalisaation ja somen myötä nuoret eivät enää kilpaile ainoastaan "oman kylän" viiteryhmää vastaan, vaan koko maailmaa vastaan. Teit mitä hyvänsä, niin muutamalla klikkausella löytyy tusinoittain sinua kauniimpia, menestyneempiä ja lahjakkaampia. Kilpailet niiden muiden kanssa huomiosta, opiskelupaikoista, työstä ja kumppaneista. Mikän ei riitä, vaikka tekisit kaiken "oikein", riskisi jäädä yksinäiseksi köyhäksi työttömäksi on järkyttävän korkea. Et tule koskaan saavuttamaan peruskoulu/amis/opisto-pohjaisten vanhempiensi elintasoa. Koko ikäsi sinulle on toitotettu, että maailma lipuu hirvittävästä katastrofista toiseen ja sen on sinun syysi, koska käyt lämpimissä suihkuissa ja syöt joskus lihaa. Ja tämän hetkinen keskuseluilmapiiri oikein lietsoo ahdistuksen ja loukkaantumisen kokemuksia. Sinut on heteronormatiivisoitu ja kohdeltu mikroaggressiiisesti, elämä on pilalla ellet laukkaa viisi vuotta terapiassa!

Vierailija kirjoitti:

Nythän tässä keskustelussa on täysin ajauduttu harhaan siitä, keitä nämä mielenterveyssyistä työkyvyttömiksi päätyneet ovat. He ovat pääasiassa koulupudokkaita, usein päihderiippuvaisia ja käytännössä aina todella rikkinäisestä taustasta. Moni mm sellaiseen sosiaaliseen taustaan liittyviä, missä puuttuu vakituiset osoitteet, varhaiskasvatukseen osallistuminen, säännöllinen koulunkäynti ym. 

Nyt kai on pelko, että tähän joukkoon on vajunut entistä useampi sellainen, jonka lapsuus ei ole aivan niin hajallinen, mutta joille koulu on säännöllisesti edustanut kuitenkin sitä ehjintä ja strukturoituneinta osaa arjessa, siis ennen koronaa on.

Ei tuo ole pelkkä pelko, että ihan hyvin koulussa pärjänneet, eivätkä ennen rikki olevat nuoret alkavat hajota, vaan todella yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkyvyttömyyseläkkeelle ei kyllä hevillä pääse

Kannattaisi uskoa ennemmin tilastoihin, kuin keskustelupalstoilla esitettyihin mielipiteisiin.

Meinasi unohtua:

T: tk-eläkeläinen

Joo tuntuu että nuoret pääsee heti kun vähän käyvät itkemässä huonoa oloa.

Omalla kohdalla useita sairauksia ja silti kesti 6v, viimeisen vuoden aikana 60 hoitokäyntiä. Joka viikko tentattiin pysyykö tarina samana vai huijaanko. Nöyryyttämistä, sairaan radittamista ja juoksuttamista. 61v pääsin eläkkeelle

Ei siis tuo elämänkokemuksesi edes tuonut hitusta myötätuntoa? Sairauksista huolimatta voi monikin elää kohtuullista arkea, mielenterveysongelma pahimmillaan saa jokaisen päivän tuntumaan helvetiltä ja elämänhalua ei ole edes, että jaksaisi haaveilla eläkepäivistä, kuten kohdallasi tuntuu olevan. Jos nuorten terveys saataisiin kuntoon, onko se siis iäkkäiltä pois?

Aikuiset palstalla ovat "minä, minä". Mistä lapset ja nuoret saisivat parempaa mallia?

Ja hei, mehän ollaan maailman onnellisin kansa. MUKA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän tässä keskustelussa on täysin ajauduttu harhaan siitä, keitä nämä mielenterveyssyistä työkyvyttömiksi päätyneet ovat. He ovat pääasiassa koulupudokkaita, usein päihderiippuvaisia ja käytännössä aina todella rikkinäisestä taustasta. Moni mm sellaiseen sosiaaliseen taustaan liittyviä, missä puuttuu vakituiset osoitteet, varhaiskasvatukseen osallistuminen, säännöllinen koulunkäynti ym. 

Nyt kai on pelko, että tähän joukkoon on vajunut entistä useampi sellainen, jonka lapsuus ei ole aivan niin hajallinen, mutta joille koulu on säännöllisesti edustanut kuitenkin sitä ehjintä ja strukturoituneinta osaa arjessa, siis ennen koronaa on.

Ei tuo ole pelkkä pelko, että ihan hyvin koulussa pärjänneet, eivätkä ennen rikki olevat nuoret alkavat hajota, vaan todella yleistä.

kuinka yleistä on todella yleistä? Oikeasti.

Jos puhutaan taas nuorista työkyvyttömyyseläkeläisistä niin he koostuvat mainitsemistani ryhmistä käytännössä niin täysin, että poikkeamat mahtuvat virhemarginaaliin.

En ihan rehellisesti ymmärrä tätä nykyistä vouhotusta.

Kaikki tutkinnot ovat helpottuneet merkittävästi ajan myötä, eli oppimateriaalia on vähennetty. YO-kirjoituksetkin voi jakaa useammalle vuodelle, eikä kirjoittaa kaikkea kerralla. Olin erään nuoren miehen tukena tuolla polulla, ja se vaadittu taso ja oppimäärä oli romahtanut omasta 1990-luvun vastaavasta. Ihan vastaavasti oma oli romahtanut 1960-luvun tasosta ja oppimäärästä, kun selailin silloin isäni vastaavia oppikirjoja. Koulu helpottuu koko ajan valtavasti.

Nykyäänhän ei enää tule edes kotiläksyjä käytännössä. Itse tein joka päivä arkisin läksyjä ja viikonloppuna sunnuntaina. Nykyään ei edes saa kaikkia kirjoja kotiin, kuin ennen koeviikkoa, eli tehdään vain koulussa mitä tehdään. Tuo pelkkä läksyjen puuttumattomuus vähentää koulun viemää aikaa nuorilta satoja tunteja vuodessa.

Ehkä nuoria nimenomaan vaivaa se, ettei enää vaadita mitään? Ei ole enää mitään tavoitteita?

Kova kilpailu koulutukseen pääsystä ja työpaikan saamisesta ajaa nuoria ahdinkoon. Itseluottamus vajoaa ja katoaa toistuviin tappioihin.

Tätä ei pullamössösukupolvet ole kokeneet, kyllä työtä tekevälle riittää. Pah, senkin k-pää pullamössöt, jolloin tyhmille saappaillekin töitä löytyi. Nyt jeesustelevat nykynuorten laiskuutta ja jauhavat shaissea. Kivaahan se on hyvien eläkkeiden turvin mässytä ja ylistää itsekehua ansaitsemattomista saavutuksistaan. Yhtiä yhteiskunnan loisia koko sakki. Tänä päivänä eivät pärjäisi tässä maassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LadyLuck kirjoitti:

Ongelmaksi muodostuu se, että mikään ei riitä. Suomessa aloitetaan jo pieniltä lapsilta se kysely "mikä susta tulee isona?" ja yläkoulussa painotetaan käytännössä "loppuelämän valintaa" (ja tästä pitäisi luopua, koska se valinta ei ole koko loppuelämän valinta). Teet koulussa töitä sen, eteen että pääset jatko-opiskelemaan. Kova kilpailu kuitenkin voi jättää ilman paikkaa tai ainakin ilman yhtään kiinnostavaa paikkaa.

Oli se sitten lukio tai ammattikoulu, teet paljon ja kovasti töitä, että saat hyvät arvosanat. Lukiosta on vaikea työllistyä, joten sen jälkeen tarvitaan todennäköisesti vielä joku tutkinto. Ammattikoulustahan selviää helposti - paitsi ettei selviäkään. Läpi pääsee pienemmällä vaivalla, korkeammat arvosanat vaatii jo paljon. Harjoittelupaikoista kova kilpailu, ja opiskelija saattaa kokea ettei oma osaaminen kuitenkaan ole riittävän korkealla tasolla. Sitä paitsi niillä arvosanoilla on merkitystä, jos haluaa vielä jatko-opintoja ja siltikin saat tehdä töitä pääsykokeisiin.

Tässä kohtaa voitaisiin mainita nuoriso-opiskelijoiden olevan nuoria, osa saattaa vaihtaa paikkakuntaa kokonaan. Kun kasvokkain järjestettyjä tunteja ei ole, jää kontaktien kehittyminen todella paljon vajavaisemmaksi (tutkimusten mukaan kuitenkin kahden ihmisen välisessä kontaktoitumisessa kuitenkin jo pelkkä läppäri välissä luo esteen, joten mitähän mahtaa koko etäily tehdä). Sosiaalisten kontaktien puute altistaa syrjäytymiselle ja mielenterveysongelmille.

No mutta, siirrytään työnhakuun. Etenkin koronan aikana monella alalla on ollut todella kova kilpailu työpaikoista. Edelleen etenkin nuorten kohdalla, ne sosiaaliset kontaktit! Sitten on toki aloja, joille pääsee helpommin, kuten terveydenhuolto, mutta siinä onkin omat ongelmansa (toki joka alalla) ja teit mitä vain niin jonkun mielestä se menee väärin. Jonkun mielestä työ on vain työtä ja mitä tahansa paskaa voi tehdä. Sitten kannattaakin laskea, että kuinka ison osan elämästä se 40 tuntia viikossa syö. Haluaako joku oikeasti tuhlata sen ajan työhön, jota inhoaa?

Kolmannen asteen tutkinnot noudattaa aika hyvin tätä kilpailun ja koronan aikaisten kontaktien puutteen linjaa. Pääsykokeisiin kova työ ja silti saatat jäädä useamman vuoden ilman paikkaa. Vaikka korkeakoulutuksen painotus onkin jäänyt vähemmälle, arvostaa osa vain sitä. Paine meidän nuorille siis kasvaa tässäkin.

Lisäksi on mahtavaa, että nykyisin ihmiset alkaa nähdä niitä puutteita omassa työssään ja sen ympäristössään. Niitä pitää tuoda esille ja omasta hyvinvoinnistaan on pidettävä huolta.

Ja niille, jotka valittavat että ennen kestettiin sama paine paljon paremmin: kestettiinkö, vai siirrettiinkö ne ongelmat kasvatuksessa yms. perittynä trauman seuraaville sukupolville, joista nyt viimeisin älähtää ja pysäyttää sen kulun?

Mietin, että onkohan iso syy tämän korona-ajan mt-ongelmien kasvulle se, että media toitottaa kokoajan maailmanloppua ja tulevaisuuden usko loistaa poissaolollaan ihan kaikessa keskustelussa? Sitten lisätään soppaan se, että etäillessä on isolla osalla opiskelijoista puuttunut vertaistuki käytännössä kokonaan, niin ongelmia ja tulevaisuudenuhkia ei ole saanut oikein laitettua perspektiiviin vertaistensa kanssa.

Liian monelle yhteydenpito muihin typistyy someen ja käsi sydämelle: koska näit viimeksi somessa jotain mieltä lämmittävää, joka loi toivoa ja uskoa kaikille lukijoilleen, eikä vaan maalaillut uhkakuvia tai korostanut sitä kuinka juuri julkaisijalla pyyhkii mahtavasti?

Kylmän sodan aikaan uhkana oli ydinpommit, amerikassa kommunistit jotka 90-luvulla vaihtui terroristeiksi. Aiemmin oli maailmansotia parikin eikä niiden välillä hirveän rauhallista ollut. 1800 luvulla sodittiin eri puolilla pienempiä sotia, oli nälkävuosia ja suomessa varsinkin venäjän hallinto koitti pakottaa niskuroivaa kansaa ruotuun väkisin.

Ei tässä ajassa ole muuta erilaista kuin se, että tietoa välitetään nopeammin ja enemmän. Nykyään voi uutismassasta poimia haluamansa uutiset eli jos haluaa synkistellä toivottomuuden keskellä niin se onnistuu. Toiveikkaampaakin uutisointia kyllä löytää jos sitä haluaa löytää.

Tässä ajassa erilaista on se että ihmiset ovat enemmän yksin kuin koskaan ja elävät netin fantasiamaailmassa. Kaikista on tullut seinäpaperia tuijottavia neuroottisia viktoriaanisia kotirouvia, mutta nyt se seinäpaperi tuijottaa takaisin.

Ei sitä tunnuta edes tajuavan vielä että on syntymässä kokonaan uudenlainen maailma. Ilman muuta ihmiset sekoavat siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LadyLuck kirjoitti:

Ongelmaksi muodostuu se, että mikään ei riitä. Suomessa aloitetaan jo pieniltä lapsilta se kysely "mikä susta tulee isona?" ja yläkoulussa painotetaan käytännössä "loppuelämän valintaa" (ja tästä pitäisi luopua, koska se valinta ei ole koko loppuelämän valinta). Teet koulussa töitä sen, eteen että pääset jatko-opiskelemaan. Kova kilpailu kuitenkin voi jättää ilman paikkaa tai ainakin ilman yhtään kiinnostavaa paikkaa.

Oli se sitten lukio tai ammattikoulu, teet paljon ja kovasti töitä, että saat hyvät arvosanat. Lukiosta on vaikea työllistyä, joten sen jälkeen tarvitaan todennäköisesti vielä joku tutkinto. Ammattikoulustahan selviää helposti - paitsi ettei selviäkään. Läpi pääsee pienemmällä vaivalla, korkeammat arvosanat vaatii jo paljon. Harjoittelupaikoista kova kilpailu, ja opiskelija saattaa kokea ettei oma osaaminen kuitenkaan ole riittävän korkealla tasolla. Sitä paitsi niillä arvosanoilla on merkitystä, jos haluaa vielä jatko-opintoja ja siltikin saat tehdä töitä pääsykokeisiin.

Tässä kohtaa voitaisiin mainita nuoriso-opiskelijoiden olevan nuoria, osa saattaa vaihtaa paikkakuntaa kokonaan. Kun kasvokkain järjestettyjä tunteja ei ole, jää kontaktien kehittyminen todella paljon vajavaisemmaksi (tutkimusten mukaan kuitenkin kahden ihmisen välisessä kontaktoitumisessa kuitenkin jo pelkkä läppäri välissä luo esteen, joten mitähän mahtaa koko etäily tehdä). Sosiaalisten kontaktien puute altistaa syrjäytymiselle ja mielenterveysongelmille.

No mutta, siirrytään työnhakuun. Etenkin koronan aikana monella alalla on ollut todella kova kilpailu työpaikoista. Edelleen etenkin nuorten kohdalla, ne sosiaaliset kontaktit! Sitten on toki aloja, joille pääsee helpommin, kuten terveydenhuolto, mutta siinä onkin omat ongelmansa (toki joka alalla) ja teit mitä vain niin jonkun mielestä se menee väärin. Jonkun mielestä työ on vain työtä ja mitä tahansa paskaa voi tehdä. Sitten kannattaakin laskea, että kuinka ison osan elämästä se 40 tuntia viikossa syö. Haluaako joku oikeasti tuhlata sen ajan työhön, jota inhoaa?

Kolmannen asteen tutkinnot noudattaa aika hyvin tätä kilpailun ja koronan aikaisten kontaktien puutteen linjaa. Pääsykokeisiin kova työ ja silti saatat jäädä useamman vuoden ilman paikkaa. Vaikka korkeakoulutuksen painotus onkin jäänyt vähemmälle, arvostaa osa vain sitä. Paine meidän nuorille siis kasvaa tässäkin.

Lisäksi on mahtavaa, että nykyisin ihmiset alkaa nähdä niitä puutteita omassa työssään ja sen ympäristössään. Niitä pitää tuoda esille ja omasta hyvinvoinnistaan on pidettävä huolta.

Ja niille, jotka valittavat että ennen kestettiin sama paine paljon paremmin: kestettiinkö, vai siirrettiinkö ne ongelmat kasvatuksessa yms. perittynä trauman seuraaville sukupolville, joista nyt viimeisin älähtää ja pysäyttää sen kulun?

Mietin, että onkohan iso syy tämän korona-ajan mt-ongelmien kasvulle se, että media toitottaa kokoajan maailmanloppua ja tulevaisuuden usko loistaa poissaolollaan ihan kaikessa keskustelussa? Sitten lisätään soppaan se, että etäillessä on isolla osalla opiskelijoista puuttunut vertaistuki käytännössä kokonaan, niin ongelmia ja tulevaisuudenuhkia ei ole saanut oikein laitettua perspektiiviin vertaistensa kanssa.

Liian monelle yhteydenpito muihin typistyy someen ja käsi sydämelle: koska näit viimeksi somessa jotain mieltä lämmittävää, joka loi toivoa ja uskoa kaikille lukijoilleen, eikä vaan maalaillut uhkakuvia tai korostanut sitä kuinka juuri julkaisijalla pyyhkii mahtavasti?

Kylmän sodan aikaan uhkana oli ydinpommit, amerikassa kommunistit jotka 90-luvulla vaihtui terroristeiksi. Aiemmin oli maailmansotia parikin eikä niiden välillä hirveän rauhallista ollut. 1800 luvulla sodittiin eri puolilla pienempiä sotia, oli nälkävuosia ja suomessa varsinkin venäjän hallinto koitti pakottaa niskuroivaa kansaa ruotuun väkisin.

Ei tässä ajassa ole muuta erilaista kuin se, että tietoa välitetään nopeammin ja enemmän. Nykyään voi uutismassasta poimia haluamansa uutiset eli jos haluaa synkistellä toivottomuuden keskellä niin se onnistuu. Toiveikkaampaakin uutisointia kyllä löytää jos sitä haluaa löytää.

Tässä ajassa erilaista on se että ihmiset ovat enemmän yksin kuin koskaan ja elävät netin fantasiamaailmassa. Kaikista on tullut seinäpaperia tuijottavia neuroottisia viktoriaanisia kotirouvia, mutta nyt se seinäpaperi tuijottaa takaisin.

Ei sitä tunnuta edes tajuavan vielä että on syntymässä kokonaan uudenlainen maailma. Ilman muuta ihmiset sekoavat siihen.

Lopulta suuret visionäärit kirjoittivat tuon kehityksen kirjoihin. Uljas uusi maailma. 1984. Fahrenheit 451.

Meidän "soma" ovat erilaisia SSRI yms. mielialalääkkeet. Meidän valvonta on somen yms. valvontaa. Meidän kirjojen poltto on kirjastoista aineiston poistoa, nettisensuuria yms.

Meillä on jo vaikka kuinka uussanoja, jotka tarkoittavat eri asiaa. Esimerkiksi rasismi ei tarkoita enää rotusortoa, vaan ihan hovioikeus on tuominnut rasistisena rikoksena valkoihoisen toista valkoihoista kohtaan tekemän pahoinpitelyn. Sanoja sensuroidaa ja muutetaan, niinkuin kafferikiitäjä on nykyään häätökiitäjä. Poliisi käyttää valtavan määrän voimavaroja somen seurantaan, niin että perinteisten omaisuus yms. rikosten tutkinta jää tekemättä.

Mutta, tasavallassa me saamme juuri sellaisen yhteiskunnan kuin äänestäjinä ansaitsemme. Tämä on hyvä kaikkien muistaa.