Kuinka moneksi vuodeksi kannattaa jäädä harmittelemaan pakkeja ja elättelemään toiveita?
Olen saanut viimeisimmät pakit noin viisi vuotta sitten. Vieläkin mietin, jos se ihastukseni sittenkin muuttaisikin mielipidettään minusta. Toinen harmittelun aihe on se, kun haluaisin jommankumman existäni takaisin (otin itse eron exien raivopäisen käytöksen ja väkivallan takia). Kumpikaan existäni ei enää halua minua. Ensimmäisestä erosin 10 vuotta sitten ja toisesta reilut 5 vuotta sitten. Mikä avuksi? Olen ihmissuhdeasioissa vähän umpikujassa.
Kommentit (18)
En tiiä, ite aattelin odottaa sellasen 7 vuotta jos tyyppi muuttais mielipidettään.
Miten te voitte haluta roikkua tuollaisissa? Itseltä häviäis kiinnostus välittömästi jos mies ei pitäisi minusta.
Vakoilen, seuraan ja varjostan kunnes hän ymmärtää minkä timantin menetti. Sitten tarjoudun palaamaan ja antamaan hänelle toisen mahdollisuuden.
"Moneksi vuodeksi"?!?! Siis mitä?
Seuraavana päivänä uutta matoa koukkuun!
Jos kaadun pyörällä, en kai minä jää tuntikausiksi siihen makaamaan ja itkemään. Ylös ja matka jatkuu!
Vierailija kirjoitti:
Ootko läheisriippuvainen?
En ole, mutten ihastu kovinkaan helposti. Exäni ovat myös sen verran tuttuja, että voisin skipata raskaan tutustumisvaiheen uuteen ihmiseen ja samalla riskinotonkin.
Ap
Ei liene kenkään heistä sinkkukaan.
Uuteen ihmiseen tutustuminen on niin uuvuttavan raskasta, etten vain jaksaisi vaivautua. Lisäksi olen viiden vuoden takaiseen ihastukseeni ihastunut mielessäni edelleenkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko läheisriippuvainen?
En ole, mutten ihastu kovinkaan helposti. Exäni ovat myös sen verran tuttuja, että voisin skipata raskaan tutustumisvaiheen uuteen ihmiseen ja samalla riskinotonkin.
Ap
Huokaus. Se mite avausksessasi ex-kummpaneitasi saa kysymään, miksi niin kovasti haluat jomman kumman heistä kanssa yhteen. - Vai haluatko oikeasti itsellesi kumppanin joka on mahd. väkivaltaine ja raivopäinen? Pelkkä ajatuskin tuntuu tympeältä. Tai sitten olen vain heille kateelline kun itse en ole kumpaanaa mutta sinkku olen ja mielestäni ihan tutustumisen arvoinen.
0 päivää. Saman tien Tinderiin tiliä päivittämään. Ehkä jo vähän ennen eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko läheisriippuvainen?
En ole, mutten ihastu kovinkaan helposti. Exäni ovat myös sen verran tuttuja, että voisin skipata raskaan tutustumisvaiheen uuteen ihmiseen ja samalla riskinotonkin.
Ap
Huokaus. Se mite avausksessasi ex-kummpaneitasi saa kysymään, miksi niin kovasti haluat jomman kumman heistä kanssa yhteen. - Vai haluatko oikeasti itsellesi kumppanin joka on mahd. väkivaltaine ja raivopäinen? Pelkkä ajatuskin tuntuu tympeältä. Tai sitten olen vain heille kateelline kun itse en ole kumpaanaa mutta sinkku olen ja mielestäni ihan tutustumisen arvoinen.
Tavallaan pidin heistä molemmista, poislukien se väkivaltaisuus ja toisella kieroutunut luonne. En usko, että muut miehet ovat heitä parempiakaan. Tai en ainakaan itse pysty löytämään parempaakaan.
Ap
Et voi mitään sille jos ihminen ei halua olla sun kanssa. Sitten vaan kehittämään sitä omaa elämää, jossain vaiheessa tulee joku joka haluaa jakaa elämänsä kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko läheisriippuvainen?
En ole, mutten ihastu kovinkaan helposti. Exäni ovat myös sen verran tuttuja, että voisin skipata raskaan tutustumisvaiheen uuteen ihmiseen ja samalla riskinotonkin.
Ap
Et todellakaan ota heihin yhteyttä. Se olisi tosi itsekästä.
Mikset anna muiden jatkaa elämäänsä?? Herätys.
Keskity omaan elämääsi ja unohda parisuhteet. Oikeasti. Sussa on joku vika kun tollasia mietit ja se tuskin korjaantuu itsekseen. Kukaan tervejärkinen ei kelaa noin. Ala elää omaa elämää ilman parisuhteita. Kaikkea ei voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko läheisriippuvainen?
En ole, mutten ihastu kovinkaan helposti. Exäni ovat myös sen verran tuttuja, että voisin skipata raskaan tutustumisvaiheen uuteen ihmiseen ja samalla riskinotonkin.
Ap
Huokaus. Se mite avausksessasi ex-kummpaneitasi saa kysymään, miksi niin kovasti haluat jomman kumman heistä kanssa yhteen. - Vai haluatko oikeasti itsellesi kumppanin joka on mahd. väkivaltaine ja raivopäinen? Pelkkä ajatuskin tuntuu tympeältä. Tai sitten olen vain heille kateelline kun itse en ole kumpaanaa mutta sinkku olen ja mielestäni ihan tutustumisen arvoinen.
Tavallaan pidin heistä molemmista, poislukien se väkivaltaisuus ja toisella kieroutunut luonne. En usko, että muut miehet ovat heitä parempiakaan. Tai en ainakaan itse pysty löytämään parempaakaan.
Ap
No et ainakaan sillä asenteella, että suhtaudut jokaiseen enemmän ja vähemmän potenttiaaliseen kumppaniin, että onkohan hän varmasti yhtä ihania kuin ex. kumppanini kaikessa raivopäisyydessään ja väkivaltaisuudessaan, haikaillen halua ja toivoen heidän muuttavan mieltään viekä viisivuotta myöhemmin.
Sen sijaan, että suhtaustisit miehiin avoimesti ja kysyen, että mitä oikeasti haluan, Ja kannattasiiko elää vaikka mieluummin sinkkuna kuin suhteessa raivopäisen ja mahd. väkivaltaisen miehen kanssa.
Oman kokemukseni mukaan sinkkuna voi elää monin tavoin hyvää ja tyydyttävää elämää. En vaijtaisi sinkkuutani eloon raivopäine ja mahd. väkivaltaisen kumppnin kanssa.
Ideoita?