Lue keskustelun säännöt.
oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?
Esimerkiksi silloin kun olet yöpynyt kyläpaikassa?
Kommentit (2544)
Vierailija kirjoitti:
Ruoka ei ole maailman tärkein asia. Kukaan ei kuole nälkään parissa päivässä.
Eihän tässä nyt siitä ole kysymys. Jos kylään tullaan, varsinkin kutsuttuna, on päivänselvää ja vieraanvaraista, että vieraille on tarjottavaa, se kuuluu hyviin tapoihin. Minusta on tosi noloa, jos ei tarjota mitään. Kyse ei siis ole nälkään kuolemisesta tai siitä, että "pitää olla koko ajan mussuttamassa jotakin", vaan hyvistä tavoista. Minusta hyvin yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistin sen nälän tunteen äsken miltä se tuntuu.
Onneksi löysin syötävää omasta huushollista.
Oon valvonut melkein aamuyöhön joskus nälän takia kylässä.Joskus 80-luku.Oli perjantai työstä kotia.Ukkokin työmatkalta.Oli viikot pois. Perunat kiehumassa,soossi valmiina.Ukko katto ikkunasta.Taas sun ystäväs tulee kakaroiden kanssa syömään ruoka aikana. Nyt häivytään.Puhelimet olemassa,miksi hän tulee soittamatta aina ruoka aikaan?Niin siitä lennosta,omat lapset mukaan.Eteisessä vaateet päällä lähdössä.Hän oven takana.Sanoimme meillä on sovittu meno,olen pahoillamme ,sitä ei voi perua. Niin lähdetiin ukon autolla.Hän sanoi menee sit kylään naapuri talo.OK.( siellä ei ruokaa koskaan,henkilö haki lout ruokamme minulta aina.mitä jäi) Mentiin kylään.Siellä oltiin siihen asti kun alaovet sulkeutuu ja alaovita ei talon rappuun pääse.Kahvia,kahvia kahvia.Suolet kurni nälkää.Eväs leivät töissä syöty kello 11. Kotona olitiin kello 21.30 vihdoin ruokaa.
Ilmeisesti et vieläkään ole saanut mitään ruokaa, sillä tekstisi on käsittämätöntä horinaa.
Edelleen se ex-appivanhempien 7 vuoden jaffakeksitarjoilu. Jäi traumat.
Vierailija kirjoitti:
2/2 Toinen kerta on toissa joululta, kun menimme nykyisen poikaystäväni kanssa anoppilaan joulun viettoon. Olen tottunut siihen että jouluna saa herkutella eikä ainakaan nälissään tarvitse olla. Anoppilassa kuitenkin jouluaattoni meni käytännössä pilalle nälän takia.
Heräiltiin kumppanin kanssa aamupäivällä ja riisipuuro oli keittymässä. Sitä söimme puolenpäivän aikaan. Ajattelin että varmaan parin tunnin päästä on sitten jouluruokailu, no eipä ollut. Pääsimme syömään vasta n. Klo 19 illalla. En muista oliko jotkut päiväkahvit välissä (kuten tuolla tapana useinkin juoda kahvia lounaaksi) mutta varsinainen ruokailu oli vasta illalla. Siinä vaiheessa jo kiristelin hampaitani, vitutti vain olla siellä kun sai nälässä kärvistellä. En kehdannut mennä hoputtelemaankaan ruoassa koska ajattelin että ruoka on sitten kun on.
Poikaystävälläkin oli varmasti jo nälkä, mutta eipä kysynyt ruoasta mitään eikä edes välipalaa tarjottu.
Aiemmin ennenkuin menimme sinne anoppilaan, ehdotin poikaystävälle että ostaisimme vaikka juustotarjottimeen ainekset, no eipä ostettu kun poikaystävän mukaan "siellä varmasti on" tai jos puhuin muiden juttujen ostamisesta niin hän vain totesi "on siellä ruokaa".
Lopulta, kun kuulin että ruoka on pian pöydässä, tuli poikaystävän sisko lapsineen anoppilaan ja he ryntäsivät ensimmäisenä pöytään. Siinä sai sitten puoli tuntia lisää odotella, että pöytään tulee tilaa.
Olisin toki voinut mennä kysymään jos tarvitsee apua, mutta luulenpa että tuota siskoa lapsineen vain odoteltiin vaikka ruoka olisi ollut aiemminkin valmiina. Ja anoppilassa ollut semmoinen tapa että aina vain odotetaan ruokaa, poikaystäväkään ei koskaan tarjoa apuaan tai kata pöytään lautasia tms.Olin suurimman osan aatosta yksin huoneessa katsomassa jouluohjelmia ja välillä poikaystävä kävi huoneessa ja kun valittelin nälkääni, taisi sanoa vain "on se kohta valmista". Hirvein joulu muutenkin, niin pystyynkuollutta etten halua samaa kokea enää koskaan. Tuo kauheus ei päättynyt jouluaattoon tai joulun aikaan, vaan jouduin kärvistelemään anoppilassa jopa 5 yötä, kun kumppani ei halunnut lähteä aiemmin.
Juuri noinhan jouluna yleensä syödään. Joulupuuro puoliltapäivin ja jouluateria illalla saunan jälkeen. Kuka syö jouluaterian keskellä päivää? Meillä tosin siinä välissä on koko ajan tarjolla hedelmiä, pipareita ym. ja voileipiä voi tehdä, jos huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeellä olevat vanhempani ovat alkaneet vanhemmiten syömään ja yleensäkin elämään ihme aikataulussa.
Aamukahvi jonkun korpun tai pullan kanssa on viideltä aamulla. Yökylässä ollessani tämän luonnollisestikin aina missaan. Lounas on siinä joskus klo 9 maissa, eli silloin herätetään syömään jotain perunoita ja kastiketta, jotka ensimmäisenä aamulla maistuvatkin hienosti. Päiväkahvi kaikkine höystöineen on puolen päivän aikaan ja iltaruoka neljältä. Sen jälkeen ei ole oikein mitään, jonkun voileivän saattavat syödä ennen nukkumaanmenoa, joka on ysiltä illalla.
Jotenkin nyt vielä kehtaan itse mennä kaivamaan illalla kaapeista jotain syötävää, mutta voin kuvitella, kuinka jotkut satunnaisesti kyläilevät vieraammat sukulaiset kärvistelevät siellä nälissään - varsinkin jos ei uni tule heti puoli yhdeksän uutisten jälkeen. Ruokaa on kyllä riittävästi - silloin kun sitä tarjotaan. Tosin saattavat jälkikäteen kauhistella, kuinka se Pirkko-serkkukin on niin kamalan lihava, että söi oikein kaksi lautasellista kaalikeittoa.
Siis aamupala, lounas, päiväkahvi ja päivällinen ja vielä iltaleivät eivät ole riittävästi? Me syödään aamupala ja yksi lämmin ruoka päivässä. Ehkä joku leipä vielä illalla. Tuohan on siis moninkertainen ruoka.
Kaverin luona kylässä. Samat aamupalatarjoamiset veti esiin myös päivällä ja illalla. Muuta ei sitte ollukaan. Ite joi jotain tököttilitkuja, mitä jemmaili jääkaapissaan. Outo tyyppi. Syöpään sairastui. Lienee jo kuopattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikonloppuisin kotona ollessani en välttämättä yhtään lämmintä ateriaa. Ei vain ole nälkä. Mutta jos liikun jossain, maha kurnii ja kunnollinen ruoka tulee tarpeeseen. Ei siis riitä mikään vähän broilerinroippeita sisältävä liemi, vaan pitää saada perunaa ja ruisleipää ruoaksi. Rasvaa tai yletöntä lihamäärää en kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeellä olevat vanhempani ovat alkaneet vanhemmiten syömään ja yleensäkin elämään ihme aikataulussa.
Aamukahvi jonkun korpun tai pullan kanssa on viideltä aamulla. Yökylässä ollessani tämän luonnollisestikin aina missaan. Lounas on siinä joskus klo 9 maissa, eli silloin herätetään syömään jotain perunoita ja kastiketta, jotka ensimmäisenä aamulla maistuvatkin hienosti. Päiväkahvi kaikkine höystöineen on puolen päivän aikaan ja iltaruoka neljältä. Sen jälkeen ei ole oikein mitään, jonkun voileivän saattavat syödä ennen nukkumaanmenoa, joka on ysiltä illalla.
Jotenkin nyt vielä kehtaan itse mennä kaivamaan illalla kaapeista jotain syötävää, mutta voin kuvitella, kuinka jotkut satunnaisesti kyläilevät vieraammat sukulaiset kärvistelevät siellä nälissään - varsinkin jos ei uni tule heti puoli yhdeksän uutisten jälkeen. Ruokaa on kyllä riittävästi - silloin kun sitä tarjotaan. Tosin saattavat jälkikäteen kauhistella, kuinka se Pirkko-serkkukin on niin kamalan lihava, että söi oikein kaksi lautasellista kaalikeittoa.
Siis aamupala, lounas, päiväkahvi ja päivällinen ja vielä iltaleivät eivät ole riittävästi? Me syödään aamupala ja yksi lämmin ruoka päivässä. Ehkä joku leipä vielä illalla. Tuohan on siis moninkertainen ruoka.
Arvasin, että tähän joku tarttuu. Ei nyt sinänsä ollut ruoan puutteesta kyse, vaan aamupainotteisuudesta, johon pitäisi olla itsekin tottunut. Yleensä siellä siis joutuu olemaan klo 16-05 ilman mitään syötävää. Eihän siihen kukaan kuole, itsekin tässä vielä asiasta olen kirjoittamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-miesystävä ei ollut mikään keittiöihminen. Ruoanlaitto lähinnä pakastepitsaosastoa. Saattoi myös tehdä sen pizzansa vain itselleen, vaikka kumpikaan ei oltu syöty koko päivänä mitään.
Aika nopeasti opin, että ei kannata odottaa kutsua, vaan käydä vaan ruokaan kiinni, jos sellaista harvinaisuutta siellä näki. Tai tilata Woltista. Lempi ei niin kovin kukoistanut, että olisin itse mitään viitsinyt alkaa kokkailla ja siellä keittiössä ei edes ollut mitään välineitä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Ex-miesystävä ei ollut mikään keittiöihminen. Ruoanlaitto lähinnä pakastepitsaosastoa. Saattoi myös tehdä sen pizzansa vain itselleen, vaikka kumpikaan ei oltu syöty koko päivänä mitään.
Aika nopeasti opin, että ei kannata odottaa kutsua, vaan käydä vaan ruokaan kiinni, jos sellaista harvinaisuutta siellä näki. Tai tilata Woltista. Lempi ei niin kovin kukoistanut, että olisin itse mitään viitsinyt alkaa kokkailla ja siellä keittiössä ei edes ollut mitään välineitä siihen.
No oliko se edes hyvä sängyssä? Miksi sä olit sen kaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-miesystävä ei ollut mikään keittiöihminen. Ruoanlaitto lähinnä pakastepitsaosastoa. Saattoi myös tehdä sen pizzansa vain itselleen, vaikka kumpikaan ei oltu syöty koko päivänä mitään.
Aika nopeasti opin, että ei kannata odottaa kutsua, vaan käydä vaan ruokaan kiinni, jos sellaista harvinaisuutta siellä näki. Tai tilata Woltista. Lempi ei niin kovin kukoistanut, että olisin itse mitään viitsinyt alkaa kokkailla ja siellä keittiössä ei edes ollut mitään välineitä siihen.
No oliko se edes hyvä sängyssä? Miksi sä olit sen kaa?
No en ainakaan ruuan takia :D Yleensä oltiin aiemmin oltu mun luona, silloin se oli ihan normaali ihminen. Sitten noita outouksia alkoi myöhemmin paljastua, varsinkin sen omassa elinpiirissä, kun ilmeisesti oli sitten enemmän oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Ruoka ei ole maailman tärkein asia. Kukaan ei kuole nälkään parissa päivässä.
Kyllä se on. Ei ole kiva vierailla kun nälästä tulee päänsärky, menee yöunet ja olo on kiukkuinen ja huono. Mua ei ainakaan kiinnostaisi pätkääkään pitää siinä tilassa seuraa kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri noinhan jouluna yleensä syödään. Joulupuuro puoliltapäivin ja jouluateria illalla saunan jälkeen. Kuka syö jouluaterian keskellä päivää?
Esim. omassa ja puolisoni lapsuudenkodeissa on aina syöty joulupuuro aamupalaksi ja jouluaterian pöydän kattaminen siinä klo 12:30-13 kieppeillä. Ja ollaan aivan eri puolilta Suomea, ettei tartte edes "kulttuurieroja" miettiä.
Poikaystäväni luona suhteen alkuaikoina. Mies syö valtavan aamiaisen ja seuravan kerran illalla. Hän oli ihmeissään, kun minulla oli nälkä päivällä - etenkin kun olen häntä paljon pienempi nainen.
Kutsuttiin kylään. Soitin ennakkoon ja sanoin että mulla keliakia. Kysyin otanko omat eväät mukaan. Ei kuulemma tarvinnut. No kahvipöydässä oli sitten muille piirakoita pasteijoita ja valmiita leipiä, lisäksi makeita kahvileipiä. Mulle kuivia riisikakkuja ja tavallisia digestivekeksejä(!) Eivät ilmeisesti emännän mielestä olleet vehnästä tehty. Onneksi olivat pakkauksessaan. En varsinaisesti nähnyt nälkää, mutta olisin kyllä jos en olisi kotona lähtiessä syönyt. Kuitenkin ajomatkaa oli kolmisen tuntia joten oletin, että jotain muuta olisi tarjolla minullekin
Seurustelin toisella paikkakunnalla asuvan miehen kanssa. Molemmat jo keski-iässä. Kun olin hänen luonaan yökylässä olin tosi nälissäni. Pieni leipäpala ja kahvi. Kuna ajoin kotiin sunnuntaisin olin aivan raivonälässä, jo matkalla pysähdyin ostamaan ruokaa.
Hän oli myös luonani yökylässä ja söi kaiken mitä näki. Ihan hävetti kun fiksujen, aikuisten lasteni kanssa istuimme aterialla, tämä mies tyhjensi tarjoilut kiireellä.
Olen 50 kg, hän 90 kg. Eli en tosiaankaan tarkoita että minua olisi pitänyt kalliisti syöttää. Mutta tämä epätasapaino. Hän lapsettomana varakkaana miehenä otti vastaan kaiken minulta, suurperheen yksinhuoltajalta, mutta itse ei antanut mitään.
Ylipainoinen naapuri kutsui lapsensa kaverin yökylään. Kuulin myöhemmin että lapsille oli tarjottu näkkileipää, kun tää mamma oli vetänyt itsekseen kaksi pakastepizzaa. Oli vielä sanonut tytölle että ens kerralla kannattaa ottaa omat eväät mukaan kun heillä ei välttämättä niin paljon ruokaa ole että siitä riittäisi vieraille lapsille :(
olen ollut useastikin eri paikoissa nälässä, mutta johtunee siitä että olen niin ujo ja tietoinen syömisestä, etten kehtaa pyytää mitään. olen siis hieman lihava niin aina syödessäni ajattelen että joku katsoo ja miettii että "siinä se läski mussusttaa". typerää, tiedän. mutta pärjään nälän kanssa hyvin, en näytä sitä, enkä tee siitä numeroa. ei isännät ja emännät edes tiedä että nälkä on, ja vaikka joskus kysyvätkin että "onko nälkä" niin en vain tohdi sanoa että on, jos kukaan muu ei osoita mielenkiintoa syömistä kohtaan. mielessäni on ohje että "talossa talon tavoilla" ja jos ruokaa ei tarjota, sitä ei myöskään pyydetä.
minulla on myös kaveri, jonka kanssa on äärimmäisen helppo olla, kun hän tulee kylään. olen sanonut että sen saa syödä minkä kiinni saa, ja hän käyttää jääkaappia ja kahvin-/vedenkeitintä kuin kotonaan. on ihanaa kun hän ei kainostele, oisi kiva oppia tuohon.
Joskus 80-luku.Oli perjantai työstä kotia.Ukkokin työmatkalta.Oli viikot pois. Perunat kiehumassa,soossi valmiina.Ukko katto ikkunasta.Taas sun ystäväs tulee kakaroiden kanssa syömään ruoka aikana. Nyt häivytään.Puhelimet olemassa,miksi hän tulee soittamatta aina ruoka aikaan?Niin siitä lennosta,omat lapset mukaan.Eteisessä vaateet päällä lähdössä.Hän oven takana.Sanoimme meillä on sovittu meno,olen pahoillamme ,sitä ei voi perua. Niin lähdetiin ukon autolla.Hän sanoi menee sit kylään naapuri talo.OK.( siellä ei ruokaa koskaan,henkilö haki lout ruokamme minulta aina.mitä jäi) Mentiin kylään.Siellä oltiin siihen asti kun alaovet sulkeutuu ja alaovita ei talon rappuun pääse.Kahvia,kahvia kahvia.Suolet kurni nälkää.Eväs leivät töissä syöty kello 11. Kotona olitiin kello 21.30 vihdoin ruokaa.