oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Joka kerta.

Syön kyllä keskimääräistä suurempia annoksia, vaikka olenkin normaalipainoinen. Tästä saan kuulla usein juttua ja taivastelua.

Pelkkiä kasviksia menee n. 1-1.5kg päivässä.

Tyttäreni kutsuttiin kaverisynttäreille. Lapsen mummolla pitopalvelu joten luulin että tarjoilu olisi sen mukaista. Tyttö kertoi että tarjolla oli yksi sirtuunamuffinssi jokaiselle (niitä kaupan valmiita) koristeena tomusokeria ja nonprelleja. Suolakeksejä sekä karkkipussi josta jaettu kaikille kymmenelle lapselle. Lapsen äiti oli laihiksella ja keksinyt ettei herkut ole terveellisiä lapsillekaan. Ihmettelin kun lapsi ekana juoksee kotiin tullessaan keittiöön ruokaa kyselemään.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni kutsuttiin kaverisynttäreille. Lapsen mummolla pitopalvelu joten luulin että tarjoilu olisi sen mukaista. Tyttö kertoi että tarjolla oli yksi sirtuunamuffinssi jokaiselle (niitä kaupan valmiita) koristeena tomusokeria ja nonprelleja. Suolakeksejä sekä karkkipussi josta jaettu kaikille kymmenelle lapselle. Lapsen äiti oli laihiksella ja keksinyt ettei herkut ole terveellisiä lapsillekaan. Ihmettelin kun lapsi ekana juoksee kotiin tullessaan keittiöön ruokaa kyselemään.

Tyhmä oli äiti, olisi sitten laittanut tarjolle lisäksi vaikka vesimelonia, viinirypäleitä, muita hedelmiä jne jos halusi terveellisempää.

Mutta en ymmärrä sinuakaan, etkö ruokkinut lastasi ennen kuin veit synttäreille? Harvoinpa niissä ruokaa, pizzaslice tms kaikilla lasten synttäreillä tarjotaan. Enemmän keskitytään makeisiin herkkuihin. Eli ei lapsesi olisi ollut nälässä, jos olisi syönyt kotona ensin ruuan. Ja synttäreillä sit jälkkäri.

Ei pidä olettaa asioita, outoa kuvitella, että lasten synttäreillä tarjotaan pitopalveluruokaa...

Eukko Ruotsista. kirjoitti:

Herranjumala että ihmiset voivat olla yksinkertaisia, todella olen itsekkin karjalaisista sukujuurista, aina olen tarjonnut ruokaa, kun tulevat matkojen takaa ja vaikka tulisi naapurista, onhan sitä itsekkin syötävä. Koskaan ei 0le tarvinnut nälässä olla, olisihan viimmeinen kerta kun sellaiseen kyläpaikkaan menisin.

Nälkäisistä ihmisistä tulee vielä kiukkusia.

Niinpä, karjalaista sukuperää oleville tietyt kohteliaisuudet ja tavat ovat itsestään selvyyksiä. Tarjoavat lastensa kavereillekin ruokaa/välipalaa, että jaksavat leikkiä.

Mahtoi olla kylmää kyytiä kun tulivat tänne sodan jaloista.

Vieras vessassa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lokit kirkuu. 

Varsinkin nämä nykymaailman täysin käsittämättömät muka-allergioista kärsivät. "Koska olen _niin_ erikoinen, en voi syödä lihaa, kalaa, kanaa, gluteiinia, munaa, maitoa, laktoosia, pähkinöitä, sokeria, papuja, perunaa, sitrushedelmiä." Lista on loputon.

Olen joutunut järkkämään kokouksia tälle porukalle. Jossain vaiheessa teki mieli lyödä näiden tärkeilijöiden eteen ruuaksi kannullinen vettä. Siitäkin olisi varmaan löytynyt valittamisen aihetta.

En haluaisi olla misogyyni (olen itse nainen) mutta useimmiten tämä ruokahysteria ja sitä kautta itselle vaaditun palvelun ja tärkeyden tunne liittyy naisiin. On joukossa kyllä miehiäkin. Koko porukkaa yhdistää joku itsetuntovamma.

Ruoalla säätämisellä laitetaan toiset ihmiset palvelijoiksi. Tulee olo, että on tärkeä ja että on valtaa. 

Minäkin järjestän tilaisuuksia työni puolesta ja tämä on kyllä nykyään melkoinen ongelma. Parhaimmilla "allergiat" vaihtelevat viikoittain. Osa ei voi syödä muiden tarjoamana jotakin ruoka-ainetta, mutta sitten jakavat somessa kuvan ravontola-annoksestaan, jossa juuri tuota ainetta on.

En vaan voi käsittää.

Minä voin. Usko tai älä, olen allerginen säilöntäaineelle. On helpompi sanoa olevansa allerginen niille kasviksille joissa sitä käytetään kuin alkaa selittää säilöntäaineen nimeä ja esiintyvyyttä.

Luomussa ei käytetä kemiallisia säilöntäaineita, joten pystyn itse valmistamaan ko. kasviksista ruokaa kunhan käytän luomua.

Lisäksi joistain muista ruoka-aineista saan vähäisempää allergista reaktiota jota siedän vapaa-ajalla mutta en työpäivän aikana. Esim sitrukset aiheuttavat ihottumaa joka kutisee. Ei se raapiminen kotona haittaa, mutta työpaikalla se on kiusallista.

Juuri näitä "vapaalla voin syödä, mutta töissä en." Nuo allergiset reaktiot ei ole millään tasolla suuria, kun on varaa ajatella noin

Allergioita on eri tasoisia. Onko sitä niin vaikea ymmärtää?

Ei, sitä ei ole vaikea ymmärtää. Mutta pidän sitä peleillynä ja huomionhakuna, en allergiana, kun jotakin voi syödä vapaa-ajalla ravintolassa mutta ei millään työajalla ravintolassa.

Itsekin olen yliherkkä paprikalle. Siis en saa anafylaksiaa jos syön sitä, mutta en myöskään syö sitä koska esim työpäivä keskeytyisi infernaalisiin vatsavaivoihin ja ripuliin. Jos joskus tulee tapaamisia missä kysytään erityisruokavalioista (huom, ei allergioista) laitan surutta siihen paprikaton. Paprika on jostain syystä sellainen vihannes jota lyödään joka ruokaan ja salaatteihinkin sekaisin mukaan eli sitä on vaikeaa vältellä "tekemättä numeroa asiasta".

Ja siitä huolimatta, että miehen suvussa minut on tunnettu 20 vuotta, jokaisessa piiraassa ja pitsassa on pääsääntöisesti laitettu se paprika. Silloin en tietenkään tee numeroa asiasta vaan otan jotain muuta, jos tarjolla on tai jätän väliin. Sama koskee myös muita vierailuja. Etikettiin ei kuulu luetella allergioita pitopöydässä, mutta etukäteen voi (yrittää) sopia tarjoiluista.

Olet fiksu!

Lähdin pitseriaan tosin kerrpin että käyn kävelyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vieras vessassa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lokit kirkuu. 

Varsinkin nämä nykymaailman täysin käsittämättömät muka-allergioista kärsivät. "Koska olen _niin_ erikoinen, en voi syödä lihaa, kalaa, kanaa, gluteiinia, munaa, maitoa, laktoosia, pähkinöitä, sokeria, papuja, perunaa, sitrushedelmiä." Lista on loputon.

Olen joutunut järkkämään kokouksia tälle porukalle. Jossain vaiheessa teki mieli lyödä näiden tärkeilijöiden eteen ruuaksi kannullinen vettä. Siitäkin olisi varmaan löytynyt valittamisen aihetta.

En haluaisi olla misogyyni (olen itse nainen) mutta useimmiten tämä ruokahysteria ja sitä kautta itselle vaaditun palvelun ja tärkeyden tunne liittyy naisiin. On joukossa kyllä miehiäkin. Koko porukkaa yhdistää joku itsetuntovamma.

Ruoalla säätämisellä laitetaan toiset ihmiset palvelijoiksi. Tulee olo, että on tärkeä ja että on valtaa. 

Minäkin järjestän tilaisuuksia työni puolesta ja tämä on kyllä nykyään melkoinen ongelma. Parhaimmilla "allergiat" vaihtelevat viikoittain. Osa ei voi syödä muiden tarjoamana jotakin ruoka-ainetta, mutta sitten jakavat somessa kuvan ravontola-annoksestaan, jossa juuri tuota ainetta on.

En vaan voi käsittää.

Minä voin. Usko tai älä, olen allerginen säilöntäaineelle. On helpompi sanoa olevansa allerginen niille kasviksille joissa sitä käytetään kuin alkaa selittää säilöntäaineen nimeä ja esiintyvyyttä.

Luomussa ei käytetä kemiallisia säilöntäaineita, joten pystyn itse valmistamaan ko. kasviksista ruokaa kunhan käytän luomua.

Lisäksi joistain muista ruoka-aineista saan vähäisempää allergista reaktiota jota siedän vapaa-ajalla mutta en työpäivän aikana. Esim sitrukset aiheuttavat ihottumaa joka kutisee. Ei se raapiminen kotona haittaa, mutta työpaikalla se on kiusallista.

Juuri näitä "vapaalla voin syödä, mutta töissä en." Nuo allergiset reaktiot ei ole millään tasolla suuria, kun on varaa ajatella noin

Allergioita on eri tasoisia. Onko sitä niin vaikea ymmärtää?

Ei, sitä ei ole vaikea ymmärtää. Mutta pidän sitä peleillynä ja huomionhakuna, en allergiana, kun jotakin voi syödä vapaa-ajalla ravintolassa mutta ei millään työajalla ravintolassa.

Itsekin olen yliherkkä paprikalle. Siis en saa anafylaksiaa jos syön sitä, mutta en myöskään syö sitä koska esim työpäivä keskeytyisi infernaalisiin vatsavaivoihin ja ripuliin. Jos joskus tulee tapaamisia missä kysytään erityisruokavalioista (huom, ei allergioista) laitan surutta siihen paprikaton. Paprika on jostain syystä sellainen vihannes jota lyödään joka ruokaan ja salaatteihinkin sekaisin mukaan eli sitä on vaikeaa vältellä "tekemättä numeroa asiasta".

Ja siitä huolimatta, että miehen suvussa minut on tunnettu 20 vuotta, jokaisessa piiraassa ja pitsassa on pääsääntöisesti laitettu se paprika. Silloin en tietenkään tee numeroa asiasta vaan otan jotain muuta, jos tarjolla on tai jätän väliin. Sama koskee myös muita vierailuja. Etikettiin ei kuulu luetella allergioita pitopöydässä, mutta etukäteen voi (yrittää) sopia tarjoiluista.

Olet fiksu!

suku ei oo fiksu kun ei muista ettei paprikaa sulle. Itse sanon suoraan jos on jotain mitä ei voi syödä.

Olen! Olin kahden alakoululaisten kanssa vierailulle 4 tunnin matkan päästä meiltä. Syötiin aamupala ha oletin, että saamme lounaan kyläpaikassa. Ja paskat. Mitään ei tarjoiltu, muistaakseni ei edes kahvia.

Odoteltiin sitten iltapäivään, jolloin ystävän mies tuli kotiin grillaamaan. Oli aika erikoista.

Tytär kävi yhden kaverin luona, käskettiin lastenhuoneeseen menemään kun talon väki meni syömään. Meillä on lasten kaverit saanut ruokaa missä talon väkikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen monta kertaa, mm. juuri isäni luona lapsena, kun en uskalanut sanoa, että on nälkä, koska nähtiin kaksi kertaa vuodessa koulujen loma-aikana enkä todellakaan voinut nälkääni vinkua, koska en tuntenut koko miestä, jonka olisi pitänyt pitää minusta huoli.

-----------

Siitä viisastuneena mulla on aina (lämmin) ruoka valmiina, kun vieraita tulee, olivatpa kaukaa tai läheltä.

Teillä ei vissiin käy paljoa vieraita? Meillä ramppaa porukkaa tyyliin viitenä päivänä viikossa, joskus kolmekin henkilöä/ pariskuntaa/ perhettä saman päivän aikana. Osa viipyy tunnin-pari, osa pidempään, joskus joku jää yöksi.

En todellakaan ala väsäämään lämmintä ruokaa monta kertaa päivässä, vaan perheemme ruoka-aikaan. Toki tarjoan siitä vieraillekin jos sattuvat silloin olemaan kylässä. Muuten saa riittää kahvi/tee ja mahdollisesti sämpylää tai piirakkaa tai muffinssi tms. Leivon paljon, joten pakastimessa on aina jotakin.

Ja ohiksena, mikä tämä karjalainen vieraanvaraisuus-juttu on? Exä oli itärajalta ja harvemmin olen missään nähnyt niin surkeita tarjoiluja kuin ex-anopin tai muiden sukulaistensa ja ystäviensä juhlissa. Esim. parhaan kaverinsa häissä ruoka loppui kesken jne. Tuli vaan mieleen.

Miten ihmeessä edes ehdit kestitä vieraita viitenä päivänä viikossa ja joskus kolmekin erillistä kertaa saman päivän aikana? Käytkö töissä, harrastatko mitään?

Helposti ehdin. Ensinnäkään kaikki eivät viivy tuntikausia kuten sanoin. Toisekseen minulla on mies, joka on täysin kykenevä tekemään ruokaa tai keittämään kahvia. Olen yrittäjä, tällä hetkellä työskentelen kotoa.

Harrastan uintia ja potkunyrkkeilyä, mutta valitettavasti hallit ovat nyt kiinni. Tykkään myös tehdä ristikoita, kiitos kysymästä.

Ja niin, asuin itärajalla viisi vuotta enkä huomannut upeita, notkuvia pitopöytä, päinvastoin. Anteeksi nyt vaan.

Itärajalla on muitakin heimoja kuten savolaiset, jotka kokemukseni mukaan nuukailevat varsin taitavasti. Karjalaiset taas tunnetaan kaikkialla iloisina ja vieraanvaraisina. Ovat aikoinaan saaneet vaikutteita venäläisiltä, jotka myös erittäin vieraanvaraisia.

Tästä palstasta on tullut nähtävästi tullut valittajille pahan mielen purkautumisen kanava. Miksi yksinkertaisista asioista tehdään vaikeita? Jos sinulla on nälkä ja olet kylässä sellaisten ihmisten luona, joista välität niin mikset avaa suutasi? Yksinkertainen neuvo voisi auttaa: "Hei mulla on kamala nälkä, voisin käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Kuulostaako hyvältä?" 

Vierailija kirjoitti:

Olen. Siksi syön kotona tai matkalla jos menen kyläilemään tai vaikka syömään. Jos joudun yökylään otan laukkuun mukaan lipää ja vaikka kestomakkaraa tai juusto sekä hedelmiä, avokadoja ym. 

Tämä on raivostuttavaa, kun olet varannut tarjoiluja reippaasti. Tehnyt kunnon ruokaa ja mikään ei kelpaa "kun käytiin just syömässä" . Yhtä lailla on tylyä olla tarjoamatta vieraalle ollenkaan tai tosi niukasti kuin se että vieras ei ota mitään koska on jo itse tankannut.

Jos tarjottavaa on sen seitsemää sorttia, niin eihän niitä ole pakko kaikkia maistaa, mutta aika epäkohteliasta että istuu pelkän kahvin varassa kun emäntä / isäntä ovat panostaneet ja huomioineet vieraan ja erityisruokavalion ja riittävällä määrällä tarjottavaa.

Voikin sitten päätellä että vieraat ei pidä sua tarpeeksi vieraanvaraisena tai teet ihan p45kaa ruokaa kun se ei kelpaa. Inhoan tuollaista kursailua.

Ei ole nälkä vaivannut kun viedään niin paljon tavaraa ettei heidän pakkasiin ja jääkaappeihin edes kaikki mahdu. On vielä oma matkajääkaappikin täynnä. Jopa ruuanvalmistus välineet on mukana: Ja heti aletaan tekemään ruokaa pari kiloa esim. ulkopaistia niin piisaa koko sakille. Ei ole kukaan valittanut ettei saisi näin tehdä. Opin aikoinaan kun niin iso perhe eikä jollain pariskunnalla ole sellaisia ruokamääriä. Varsinkin maidot oli aina vähissä kun lapset joi sitä janoonsakin. Helppo oli tavarat kuljettaa kun matkailuvaunussa jääkaappi. Mutta kuitenkin helpompi oikeassa keittiössä kokata.

Vierailija kirjoitti:

Tästä palstasta on tullut nähtävästi tullut valittajille pahan mielen purkautumisen kanava. Miksi yksinkertaisista asioista tehdään vaikeita? Jos sinulla on nälkä ja olet kylässä sellaisten ihmisten luona, joista välität niin mikset avaa suutasi? Yksinkertainen neuvo voisi auttaa: "Hei mulla on kamala nälkä, voisin käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Kuulostaako hyvältä?" 

Luuletko olevasi jotenkin erityisen fiksu? Luin koko ketjun ja parin sivun välein joku tulee selittämään tuon saman itsestäänselvyyden. On myös keskusteltu useita kertoja miksi ruoan pyytäminen kylässä koetaan vaikeana. Lisäksi tämä ketju on nimenomaan tarkoitettu valittamiseen ja pahan mielen purkamiseen, mikä näkyy selkeästi otsikostakin. Miksi luet jos harmittaa?

Perherakkaus kirjoitti:

Tytär kävi yhden kaverin luona, käskettiin lastenhuoneeseen menemään kun talon väki meni syömään. Meillä on lasten kaverit saanut ruokaa missä talon väkikin.

Sama meillä eikä ole yhtään köyhdytty, vaikka lasten kaverit joskus söikin meillä. Leikit vaan jatkui ja kivaa oli.

Aikoinaan tuttava perhe ilmaantui kylään usein juuri ruoka-aikaan. Suoraan ruokapöytään nauttimaan taitavan äitini ruuista. Äitini koki ettei hänellä ollut varaa ruokkia vierasta perhettä jatkuvasti koska eivät osallistuneet kustannuksiin. Joten seuraavan kerran kun tulivat taas ruoka-aikaan kylään oli äitini tehnyt ainoastaan makaronia ja ruskeaa kastiketta. Olivat äimistyneet huonosta tarjonnasta ja kysyivät syytä. Äitini sanoi että rahat loppu (kaapissa oli lihapulla ainekset sun muut piilossa). Seuraavalla viikolla tuttavat toi meille sosiaalitoimen avustus ruokakassit. Oli siinä pokassa pitämistä. 😅 Vierailivat jatkossa ainoastaan kahviaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lokit kirkuu. 

Varsinkin nämä nykymaailman täysin käsittämättömät muka-allergioista kärsivät. "Koska olen _niin_ erikoinen, en voi syödä lihaa, kalaa, kanaa, gluteiinia, munaa, maitoa, laktoosia, pähkinöitä, sokeria, papuja, perunaa, sitrushedelmiä." Lista on loputon.

Olen joutunut järkkämään kokouksia tälle porukalle. Jossain vaiheessa teki mieli lyödä näiden tärkeilijöiden eteen ruuaksi kannullinen vettä. Siitäkin olisi varmaan löytynyt valittamisen aihetta.

En haluaisi olla misogyyni (olen itse nainen) mutta useimmiten tämä ruokahysteria ja sitä kautta itselle vaaditun palvelun ja tärkeyden tunne liittyy naisiin. On joukossa kyllä miehiäkin. Koko porukkaa yhdistää joku itsetuntovamma.

Ruoalla säätämisellä laitetaan toiset ihmiset palvelijoiksi. Tulee olo, että on tärkeä ja että on valtaa. 

Kun kerran järjestät noita kokouksia, tuo kuuluu työhösi. Säälittäviä tuollaiset ihmiset, jotka roikkuvat työssä jota vihaavat ja sitten purkavat sen asiakkaisiin ja työkavereihin. Uskomatonta että oletat vegaanin syövän lihaa ihan sinun mieliksesi ja allergisen syövän pähkinöitä.

Niinpä, ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun mun vaatimatonta kokoustilausta ”ei lihaa” ei ole kuultu/välitetty, vaan saan poimia kinkun juustosämpylän välistä jos viitsin, tai olla ilman. Suurin osa ihmisistä kun syö ihan ”normaalisti”. Vegaani en ole. Sitäpaitsi jos sinä vain järjestät, etkö voi laittaa ruokarajoitteet eteenpäin listana sinne mistä tilaat ruuan, antaa ravintola-alan ammattilaisten hoitaa osaamista vaativa menu?

Olen järjestänyt myös kokouksia ja asiakastilaisuuksia. Ei näissä ole mitään ongelmaa. Ilmoittaa kokille ruokarajoitteet tms. ja kaikki saa itselleen sopivaa ruokaa. Mukana yhtä lailla huomioitu allergiat, eri ruokavaliosuuntaukset tai eri uskontojen määrittelemät rajoitteet.

Kertaakaan ei tullut valituksia, että joku olisi jäänyt ilman ja palaute ollut erittäin hyvää. Minä en ole ruoan suhteen ammattilainen, joten en sooloilee asiassa josta en tarpeeksi tiedä, kokki on, joten hän päättää mitä tehdään, minä annoin korkeintaan budjetin rajoitteiden lisäksi, mutta ei sekään koskaan estänyt etteikö vieraat olisi saaneet maukasta tarjoilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2/2 Toinen kerta on toissa joululta, kun menimme nykyisen poikaystäväni kanssa anoppilaan joulun viettoon. Olen tottunut siihen että jouluna saa herkutella eikä ainakaan nälissään tarvitse olla. Anoppilassa kuitenkin jouluaattoni meni käytännössä pilalle nälän takia.

Heräiltiin kumppanin kanssa aamupäivällä ja riisipuuro oli keittymässä. Sitä söimme puolenpäivän aikaan. Ajattelin että varmaan parin tunnin päästä on sitten jouluruokailu, no eipä ollut. Pääsimme syömään vasta n. Klo 19 illalla. En muista oliko jotkut päiväkahvit välissä (kuten tuolla tapana useinkin juoda kahvia lounaaksi) mutta varsinainen ruokailu oli vasta illalla. Siinä vaiheessa jo kiristelin hampaitani, vitutti vain olla siellä kun sai nälässä kärvistellä. En kehdannut mennä hoputtelemaankaan ruoassa koska ajattelin että ruoka on sitten kun on.

Poikaystävälläkin oli varmasti jo nälkä, mutta eipä kysynyt ruoasta mitään eikä edes välipalaa tarjottu.

Aiemmin ennenkuin menimme sinne anoppilaan, ehdotin poikaystävälle että ostaisimme vaikka juustotarjottimeen ainekset, no eipä ostettu kun poikaystävän mukaan "siellä varmasti on" tai jos puhuin muiden juttujen ostamisesta niin hän vain totesi "on siellä ruokaa".

Lopulta, kun kuulin että ruoka on pian pöydässä, tuli poikaystävän sisko lapsineen anoppilaan ja he ryntäsivät ensimmäisenä pöytään. Siinä sai sitten puoli tuntia lisää odotella, että pöytään tulee tilaa.

Olisin toki voinut mennä kysymään jos tarvitsee apua, mutta luulenpa että tuota siskoa lapsineen vain odoteltiin vaikka ruoka olisi ollut aiemminkin valmiina. Ja anoppilassa ollut semmoinen tapa että aina vain odotetaan ruokaa, poikaystäväkään ei koskaan tarjoa apuaan tai kata pöytään lautasia tms.

Olin suurimman osan aatosta yksin huoneessa katsomassa jouluohjelmia ja välillä poikaystävä kävi huoneessa ja kun valittelin nälkääni, taisi sanoa vain "on se kohta valmista". Hirvein joulu muutenkin, niin pystyynkuollutta etten halua samaa kokea enää koskaan. Tuo kauheus ei päättynyt jouluaattoon tai joulun aikaan, vaan jouduin kärvistelemään anoppilassa jopa 5 yötä, kun kumppani ei halunnut lähteä aiemmin.

Juuri noinhan jouluna yleensä syödään. Joulupuuro puoliltapäivin ja jouluateria illalla saunan jälkeen.  Kuka syö jouluaterian keskellä päivää? Meillä tosin siinä välissä on koko ajan tarjolla hedelmiä, pipareita ym. ja voileipiä voi tehdä, jos huvittaa.

Teillähän oli juurikin runsaat välipalat lounaan ja jouluruoan välissä, ette joutuneet olemaan 12-19 täysin syömättä. Ihan eri tilanne. Meillä muuten joulupäivällinen syödään jo 16-17 aikaan, samoin kuin normaalistikin päivällinen. Illalla napostellaan sitten noita pipareita ja voileipiä.

Vierailija kirjoitti:

Eukko Ruotsista. kirjoitti:

Herranjumala että ihmiset voivat olla yksinkertaisia, todella olen itsekkin karjalaisista sukujuurista, aina olen tarjonnut ruokaa, kun tulevat matkojen takaa ja vaikka tulisi naapurista, onhan sitä itsekkin syötävä. Koskaan ei 0le tarvinnut nälässä olla, olisihan viimmeinen kerta kun sellaiseen kyläpaikkaan menisin.

Nälkäisistä ihmisistä tulee vielä kiukkusia.

Niinpä, karjalaista sukuperää oleville tietyt kohteliaisuudet ja tavat ovat itsestään selvyyksiä. Tarjoavat lastensa kavereillekin ruokaa/välipalaa, että jaksavat leikkiä.

Mahtoi olla kylmää kyytiä kun tulivat tänne sodan jaloista.

Itsellä kans sukujuuria Karjalasta. Nuukailu ruuassa olisi siinä kulttuurissa häpeällinen asia. Tapoihin kuuluu viedä aina jotakin kyläpaikkaan ja tarjota muillekin kaikkea mitä kaapista löytyy. Ja jos mitään ei löydy, mennään lähikauppaan ostamaan. Vieraat ovat siinä kulttuurissa iloinen asia, heidät kuuluu ottaa vastaan lämpimästi ja iloisesti. Heidän kanssaan keskustellaan ja vietetään pitkäkin aika yhdessä. Saatetaan tarjota majapaikkakin. Kauhistuttaa semmoset kyläpaikat, missä tuntee olevansa taakka ja jokin velvollisuudesta kutsuttu vieras. Kaikilla ihmisillä ei vaan näköjään oo emännöinnin lahjaa.

Että mitä että kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni kutsuttiin kaverisynttäreille. Lapsen mummolla pitopalvelu joten luulin että tarjoilu olisi sen mukaista. Tyttö kertoi että tarjolla oli yksi sirtuunamuffinssi jokaiselle (niitä kaupan valmiita) koristeena tomusokeria ja nonprelleja. Suolakeksejä sekä karkkipussi josta jaettu kaikille kymmenelle lapselle. Lapsen äiti oli laihiksella ja keksinyt ettei herkut ole terveellisiä lapsillekaan. Ihmettelin kun lapsi ekana juoksee kotiin tullessaan keittiöön ruokaa kyselemään.

Tyhmä oli äiti, olisi sitten laittanut tarjolle lisäksi vaikka vesimelonia, viinirypäleitä, muita hedelmiä jne jos halusi terveellisempää.

Mutta en ymmärrä sinuakaan, etkö ruokkinut lastasi ennen kuin veit synttäreille? Harvoinpa niissä ruokaa, pizzaslice tms kaikilla lasten synttäreillä tarjotaan. Enemmän keskitytään makeisiin herkkuihin. Eli ei lapsesi olisi ollut nälässä, jos olisi syönyt kotona ensin ruuan. Ja synttäreillä sit jälkkäri.

Ei pidä olettaa asioita, outoa kuvitella, että lasten synttäreillä tarjotaan pitopalveluruokaa...

Söi toki ruuan kotona mutta suurimman osan ajasta olivat ulkona ja synttärit oli merkitty kutsuu klo 12-17. Lapsi vielä käveli kotiin mutta oli kyllä lähtenyt vähän aiemmin nälän takia. Mummolle tai äidille piti ilmoittaa tulosta siksi oletin että mummo järjestämässä syntymäpäiviä ja juuri tarjoilun takia ilmoittaudutaan