oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Whatsappien ja muiden viestimien aikakaudella on kyllä niin helppo vielä ennen lähtöä vaikka varmistaa että niin oliko suunnitelmissa ruokailua, voinko tuoda jälkkäriä/viiniä tms?

Jos sanotaan että ruokaa on, ja sitä ei sit olekaan niin aika outoa jos ei voi sanoa mitään? :D Kyllä mä kysyisin et nii mitäs tehään sen ruuan kanssa, tilattaisko vaikka pizzaa (jos on vaikka tullut joku kommunikaatiokatkos sit kuitenkin). Ja jos jotain yninää/outoilua tulis niin tilaisin tai hakisin sit ite sitä pizzaa.

Kyllä nyt kaikki normaalit aikuiset tajuaa että ainakin kerran päivässä tarttee ruokaa, herranjestas. :D

Olin muuttoapuna toiseen kaupunkiin kaverille joka eli riisikakuilla ja kevytkokiksella, kun muutto oli tehty ja maha kurni niin sain pelkän ison kupillisen kahvia ja yhden riisikakun.

Kauppaa en uskaltanut ruveta etsimään Helsingin Kalliosta iltapimeällä! Koko yö meni kylmissään ohuella patjalla lattialla sekä nälästä pahoinvoivana. Aamulla kun poistuin, syöksyin ensimmäiseen näkemääni ruokapaikkaan eikä ollut pitsa maistunut ikinä niin hyvältä!

En mene kylään tyhjin tuokkosin ja siksi uskaltaisin pyytää ruokaa jos nälkä.

Aivan uskomattomia juttuja täällä! Olen ihan hämmentynyt, itse en ole eläissäni kohdannut vastaavaa. Päinvastoin, meillä suvussa ja ystävien on ollut tapana ennemminkin tuputtaa ruokaa, joskus ihan ärsyttävyyteen asti, suvussa varsinkin.  Eikä olla mitään karjalaisia, asumme Pohjois-Pohjanmaalla ja suku ja ystäväpiiri on pääasiassa Pohjois-Suomesta. Itse en kyllä siitä tuputtamisestakaan pidä, joten vältän sitäkin tietoisesti. Meillä oli viime viikolla sukulaispariskunta yökylässä, olin varannut ruokaa että varmasti on tarpeeksi. Iso osa ruuista jäi tekemättä ja tarjoamatta, miten arvelinkin käyvän, mutta itselle on itsestään selvää että aina varaudutaan niin ettei varmasti lopu kesken, eivätkä vieraat joudu miettimään kehtaavatko ottaa ruokaa tai muita tarjottavia tarpeeksi kun on niin vähän, eivätkä missään nimessä joudu olemaan nälissään. Minulle se olisi aivan sietämättömän nolo tilanne jos niin kävisi. Mielummin siis liikaa kuin liian vähän. Tuossa ei sitä paitsi itse häviä mitään, vieraille ja itselle jää hyvä mieli ja itsellä ne ylimääräiset ruuat tulee myöhemmin syötyä, joten ei siinä taloudellisestikaan mitään menetä vaikka kerralla ostaakin isomman satsin ruokaa. Tuollainen nälässä pitäminen ja tarjoilujen kursailu osoittaa huonoja käytöstapoja ja sitä, ettei vieras ole tervetullut tai hänestä ei pidetä . Syöminenhän on ihmisen perustarve, herranjumala. Kyllä se pitää toiselle kylässä taata. Eri asia sitten jos vieraiden on todettu olevan loisia, kutsuvat itse itsensä kylään hienovaraisista kielloista huolimatta tai eivät tee samaa vastavuoroisesti, sillon pätee vähän eri säännöt. Mutta muuten, todella epäkohteliasta pitää vieraita nälässä tai olla tarjoamatta mitään.

Kyllä.

Minua ollaan pidetty nälissään gang stalkingilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole edes käynyt mielessä, että oletusarvo vieraillessa on saada ruokaa...

Meillä harvoin käy ketään ja jos käy, niin vain pyörähtämässä.

Illanistujaisia järjestäessäni kokkaan kyllä reilusti naposteltavia koko porukalle.

Jäin vain sellainen fiilis tästä ketjusta, että kuinkakohan monen ihmisen mielen olen pahoittanut tällä että tunnin parin piipahduskäynnillä ei ole ruokaa pöydässä.

Yksi yövieras on ollut tämänhetkisessä asunnossa festivaalien aikaan, mutta ilmeisesti söi tyytyväisenä siellä. Tein illaksi kasvis-sushia ja tarjosin kun palasi paikalle, mutta sanoi ettei tarvitse mitään.

Itse tottunut syömään ennen kuin lähden liikenteeseen, koska nälän iskiessä olen kiukkuinen ja huonovointinen.

Tuskinpa kenenkään, koska kukaan ei odota ruokaa muutaman tunnin kyläilyjen yhteydessä. Useamman päivän vierailut, joille toinen on varta vasten kutsuttu, onkin sitten vähän eri juttu.

Muutama tunti = 3-4 tuntia. Että ei tarjota ruokaa ihmiselle, joka on siinä tilanteessa täysin isäntäväestä riippuvainen!? En tarkoita kokonaista ateriaa, vaan yleensä syötävää: kahvia ja voileipää tms., tai pullaa edes. Kutsutaan ihminen kylään, eikä tarjota mitään? Toinen asia, jos yllätysvieraina tunkevat eivätkä itse tuo mitään. Sillonkin nolona änkyttäisin, jos ei olisi mitään tarjottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä minut kutsuttiin hyvän ystäväni vanhempien mökille, joka oli saaressa josta ei siis päässyt pois muuten kuin veneellä, jota ei tietenkään saa tai osaa muut ajaa kuin isäntäväki. Ystäväni on aina ollut isoruokainen kuten minäkin, syödään monta kertaa päivässä molemmat ja aika paljon kerralla vaikkei mitään ylipainoisia ollakaan. Tarkoitus oli viipyä 1-2 vuorokautta säästä riippuen.

Kysyin, mitä voin tuoda tullessani ja sain tehtäväkseni tuoda sipsit ja limsoja, he toisivat kaikki ruuat. Ostin 4 henkilölle 10 isoa pussia sipsejä ja 10 isoa pulloa limsaa.

Ajoin mökille 3 tunnin matkan päästä ja siihen päälle puolen tunnin veneily saareen, perillä ei tarjottu mitään. Onneksi minulla oli varalla myslipatukoita ja banaaneja laukussa.

Illalla klo 21 aikaan ”grillattiin” eli jokaiselle oli 2 ohutta olutnakkia, nälkä jäi mutta muuta ruokaa ei koko saarella ollut. Sen jälkeen söimme yhdet muffinsit ja pussillisen karkkia neljään pekkaan. Yöllä nakersin banaanejani. Juomakelpoista vettä oli neljää henkilöä varten varattu koko ajalle 5 litraa, itse juon normaalisti 3 litraa päivässä tai enemmän jos olen nauttinut alkoholia/harrastanut liikuntaa. Saarella ei ollut siis vesijohtoja ja merivettä ei oikein voi juoda. Janoon juotiin sitten tuomiani limsoja, kun vesi loppui.

Aamulla nousin noin tunnin muiden jälkeen pienessä krapulassa vieläpä (pyysin heitä herättämään minut kun herään itse, nukuttiin erillisissä mökeissä niin toisten ääniin ei herännyt). Eivät herättäneet. Menin mökkiin kahvinjanoisena ja hirmunälässä huonovointisena, kävi ilmi että muut olivat kahvinsa juoneet eivätkä tehneet elettäkään että keittäisivät minulle, varmaan kaikki loputkin vedet oli jo menneet. Mitään ruokaa ei ollut lähimaillakaan, nakersimme kilpaa tuomiani sipsejä jotka loppuivatkin sitten aamun aikana (huom. toin 10 PUSSIA, jotka vedimme 1 vrk aikana).

Enme todellakaan olisi selvinneet siellä kahta päivää, onneksi alkoi sataa kaatamalla ja lähdimme kaikki koteihimme. Kotimatkalla kävin hakemassa kaksi hampurilaisateriaa ja vedin ne autossa.

Toivon, että ystäväni olisi sanonut, että tuo omat ruuat jos heillä oli rahat niin tiukalla tms. En keksi muuta syytä kuin rahanpuute, sillä ystäväni on myös tosiaan ruuan perään kuten minäkin, ja miehensä on urheilullinen nuori mies joka tietääkseni syö 3 valtavaa lämmintä ateriaa päivässä normaalisti.

Tämä nyt kuulostaa epäuskottavalta. Jos tosiaan söit vajaassa vuorokaudessa 2,5 isoa sipsipussia, et ole taatusti nälkää nähnyt. Olet kiskonut siis vuorokaudessa 2500-3000 kcal pelkistä sipseistä ja siihen päälle alkoholit ja nakit, patukan ja banaanit. Ja kotimatkalla 2 hampurilaisateriaa.

Tottakai tuollaisessa voi nälkää nähdä, jotkut sipsit ja banaanit eivät todellakaan tyydytä ison, monipuolisesti syövän miehen eikä naisenkaan energiantarvetta. Ei se ruuan määrä, vaan laatu. Tuo on pelkkää välipalaruokaa, itselle ainakin tulee huono olo jos ei saa ravitsevaa ja lämmintä ruokaa. Eikä lämpimän ruuan tarvitse olla kirjaimellisesti lämmintä, ruokaisakin salaatti ajaa saman asian. Mutta pelkät sipsit ja banaanit ei, vaikka niitä kuinka söisi. 

Lapsuuden kaverini ei hahmota myöskään tätä ruokailun tarvetta. Oma teininsä ei kai syö mitään oikeaa ruokaa koulun jälkeen, napsii jääkaapista mitä milloinkin. Silti laitan aina ruokaa, kun he tulevat meille ja maistuu kaikille. Kerran erehdyin sopimaan vierailun hänen luo arki-iltana. Lupasin, että voin tuoda vaikka tortillajutut mukani, ja korostin että tullaan suoraan hoidosta (4v. lapsi) ja töistä. Tällä yhtälöllä voisi luulla ymmärtävän, että ruokaa aletaan tehdä kohtalaisen pian. Sen sijaan kaverillani oli massiivinen siivous kesken ja me lapsen kanssa odotettiin ja odotettiin. Lopulta molemmilla oli niin hirveä nälkä, että minä aloin tehdä ruokaa suht vieraassa keittiössä itse ja sain toki meille tortillat pöytään niistä tuomisistani. En tiedä ajatteliko kaveri, että kokkaillaan sitten illemmalla, mutta onhan se nyt selvää että varsinkin lapsi on nälkäinen hoitopäivän jälkeen, eikä päivällinen voi venyä minnekään klo 19.. Enää ei mennä sinne syömättä ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä minut kutsuttiin hyvän ystäväni vanhempien mökille, joka oli saaressa josta ei siis päässyt pois muuten kuin veneellä, jota ei tietenkään saa tai osaa muut ajaa kuin isäntäväki. Ystäväni on aina ollut isoruokainen kuten minäkin, syödään monta kertaa päivässä molemmat ja aika paljon kerralla vaikkei mitään ylipainoisia ollakaan. Tarkoitus oli viipyä 1-2 vuorokautta säästä riippuen.

Kysyin, mitä voin tuoda tullessani ja sain tehtäväkseni tuoda sipsit ja limsoja, he toisivat kaikki ruuat. Ostin 4 henkilölle 10 isoa pussia sipsejä ja 10 isoa pulloa limsaa.

Ajoin mökille 3 tunnin matkan päästä ja siihen päälle puolen tunnin veneily saareen, perillä ei tarjottu mitään. Onneksi minulla oli varalla myslipatukoita ja banaaneja laukussa.

Illalla klo 21 aikaan ”grillattiin” eli jokaiselle oli 2 ohutta olutnakkia, nälkä jäi mutta muuta ruokaa ei koko saarella ollut. Sen jälkeen söimme yhdet muffinsit ja pussillisen karkkia neljään pekkaan. Yöllä nakersin banaanejani. Juomakelpoista vettä oli neljää henkilöä varten varattu koko ajalle 5 litraa, itse juon normaalisti 3 litraa päivässä tai enemmän jos olen nauttinut alkoholia/harrastanut liikuntaa. Saarella ei ollut siis vesijohtoja ja merivettä ei oikein voi juoda. Janoon juotiin sitten tuomiani limsoja, kun vesi loppui.

Aamulla nousin noin tunnin muiden jälkeen pienessä krapulassa vieläpä (pyysin heitä herättämään minut kun herään itse, nukuttiin erillisissä mökeissä niin toisten ääniin ei herännyt). Eivät herättäneet. Menin mökkiin kahvinjanoisena ja hirmunälässä huonovointisena, kävi ilmi että muut olivat kahvinsa juoneet eivätkä tehneet elettäkään että keittäisivät minulle, varmaan kaikki loputkin vedet oli jo menneet. Mitään ruokaa ei ollut lähimaillakaan, nakersimme kilpaa tuomiani sipsejä jotka loppuivatkin sitten aamun aikana (huom. toin 10 PUSSIA, jotka vedimme 1 vrk aikana).

Enme todellakaan olisi selvinneet siellä kahta päivää, onneksi alkoi sataa kaatamalla ja lähdimme kaikki koteihimme. Kotimatkalla kävin hakemassa kaksi hampurilaisateriaa ja vedin ne autossa.

Toivon, että ystäväni olisi sanonut, että tuo omat ruuat jos heillä oli rahat niin tiukalla tms. En keksi muuta syytä kuin rahanpuute, sillä ystäväni on myös tosiaan ruuan perään kuten minäkin, ja miehensä on urheilullinen nuori mies joka tietääkseni syö 3 valtavaa lämmintä ateriaa päivässä normaalisti.

Tämä nyt kuulostaa epäuskottavalta. Jos tosiaan söit vajaassa vuorokaudessa 2,5 isoa sipsipussia, et ole taatusti nälkää nähnyt. Olet kiskonut siis vuorokaudessa 2500-3000 kcal pelkistä sipseistä ja siihen päälle alkoholit ja nakit, patukan ja banaanit. Ja kotimatkalla 2 hampurilaisateriaa.

Tottakai tuollaisessa voi nälkää nähdä, jotkut sipsit ja banaanit eivät todellakaan tyydytä

Kyllä banaani joskus tyydyttääkin, paremman puutteessa... Ja kurkkukin...

Tavallaan kyllä, omassa kodissa. :D Kaveripariskunta oli tulossa kylään pitkän matkan takaa ja tarkoitus oli istua iltaa yhdessä. He laittoivat viestiä, että jos tekisivät tullessaan ruokaisan salaatin sitten meillä. Usein syötiin yhdessä. No sehän sopi, me miehen kanssa ostettiin muuta tykötarvetta siihen kylkeen.

Olikin melkoinen yllätys, kun he alkoivat ruoanlaittoon keittiössämme ja selvisi, että kulhollinen kalasalaattia oli tarkoitettu vain heille kahdelle. Miehen kanssa seurattiin luultavasti monttu auki, kun ruokapöytään laitettiin kaapista kaksi lautasta ja he tyytyväisenä istuivat syömään kahdestaan. Me sitten siirryttiin olohuoneeseen nälkäisinä odottamaan ja miettimään, että mitä just tapahtuu? 😅

Se jäi kyllä mieleen ja on usein sen jälkeen naurettu asialle. Kahdestaan, ei yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

En mene kenellekään kylään tyhjin vatsoin, ellei ole sovittu ruokailusta (ja silloinkin syön kyllä aamupalan ja ajasta riippuen jotain pientä, enkä kasvata nälkääni sairaalloiseksi kuin joku id-ootti!!! 😂), saati sitten että menisin yöksi tai pidemmäksi aikaa jonnekin käymättä tarpeen mukaan kaupassa. En h-lvetissä kehtaisi mennä edes pyydettynä kyläilemään kenellekään ja odottaa jotain täysihoitoa?!?! Enkä edes tekeydy marttyyriksi, vaan ymmärrän, että ollaan vaan tavallisia ihmisiä tapoineen ja arkineen tosielämässä, eikä mitään ehtoisia emäntiä jossain kuvitelmissa.

Huhhuh, tää ketju on kyllä hyvä muistutus miksi suurilta osin pysyttelen itsekseni...

Ei sitten isä ja äiti opettanut, että vieraille tarjotaan?

Kaikkea sitä näkeekin!

Vierailija kirjoitti:

Tapailemani mies kutsui minut viikonlopuksi mökille,  kysyin mitä ostan ja mies vakuutti ostavansa kaikkea.  Päätin kuitenkin ostaa pullapitkon sekä kahvia ja siitä pullapitkosta tulikin sitten viikonlopun ruokani, sillä mies oli ostanut itselleen kaljaa sekä oikein chilisiä grillimakkaroita  2 pakettia, määrä ei riittänyt enkä edes pysty syömään tulista ruokaa. Minulle oli varattu siideriä sekä lightlimsaa , ei  syötävää! Kävi ilmi, että miehen ex oli elänyt tupakalla sekä lightlimsalla ja mies luuli  minun olevan samanlainen . Ei voinut lähteä kuskaamaan kauppaan, joten elin sillä perhanan pullalla sekä riisimuroilla. Sunnuntaina kun pääsin kotiin,  tein itselleni munakkaan ja ahmin kyytipojaksi pussin ruisleipää. 

Myöhemmin suhde sitten kaatukin siihen, että mies vertaili minua liikaa  siihen tupakalla eläneeseen exäänsä. Tuli aina sellainen olo, että on emämoka tuntea nälkää.

Tämä kuulostaa siltä, että mies halusi kontrolloida ruuan avulla, vallanhaluinen kontrollifriikki. Olisko edellinen tyttöystävä ollut anorektikko tms.? Tuollaisen ihmisen seurassa voi sairastua. :(

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui eräässä lähisuvun perheessä. Isovanhemmat tulivat muutaman sadan kilometrin päästä katsomaan lapsenlapsiaan lauantaina yhdeksi yöksi. Sunnuntaiaamuna lapset nukkuivat vielä, lasten isä oli koiran kanssa aamulenkillä ja miniä istui keittiön pöydän ääressä kinkkuvoileivällä ja kahvilla ja lukemassa lehteä kiinnittämättä mitään huomiota ympärilleen. Anoppi kysyi varovasti, olisiko appivanhemmillekin aamiaista, ja miniä huitaisi kädellään kaappeihin päin katsomatta silmiin ja sanomatta sanaakaan. Ilmeisesti oli huono päivä alkamassa ja miehen poissaollessa voi näyttää todelliset tunteensa.

Minusta tuo kuulostaa myös kamalan huonoille käytöstavoille. Ei vaan ole opetettu, että miten vieraita pitää kohdella. Ja itsekkyyttä myös, ei osata huomioida toisia ihmisiä.

Näitä juttu on ihan kamala lukea, siis miten jotkut voi olla niin moukkamaisia?

Vierailija kirjoitti:

Joskus lapsena parhaan ystäväni vanhemmat eivät koskaan tarjonneet minulle ruokaa kun olin yökylässä. Kaveri pyydettiin syömään ja minulle sanottiin "Odota sä vaan täällä yläkerrassa."

En kyllä vieläkään voi ymmärtää, miksi pieni ekaluokkalainen otettiin yökylään mutta ei tarjottu mitään ruokaa koko kyläilyaikana! Ei edes aamupalaa tai iltapalaa. Eikä puhuttu mitään että pitäisi omia eväitä ottaa. Ja kyse ei ollut mistään ettei heillä olisi ollut varaa ruokkia ylimääräistä lasta, asuivat hulppeassa omakotitalossa ja kaikki oli viimeisen päälle.

Tämä ystävä oli usein meillä yökylässä ja omat vanhempani kyllä ruokkivat hänetkin ihan mukisematta, vaikka vähävaraisia oltiinkin.

Minusta tällainen käytös on järkyttävää, kuka voi kohdella lasta näin? Miksi edes pyydetään toisten lapsia yökylään, jos ei ymmärretä tarjota mitään? Mitä ihmeen luolaihmisiä tällaiset ovat? Jollain tapaa henkisesti sairasta pitää lasta nälässä!

Lihhoo kirjoitti:

Olin polttareissa ja ajatuksena oli tehdä tortilloja. Lihansyöjiä oli porukassa 8-9 ja sanoin vielä ennen kun porukka lähti kauppaan että varatkaa ruokaa tarpeeksi. Noh tulihan sieltä 400g jauhelihaa. Siinä sitten vuorasin tortillan kasviksilla. En tiedä olenko jotenkin ylensyöjä, kun itse lasken aina niin että lihaa olisi väh. 150g/syöjä. Ja eipä tuossa muuten olisi ongelmaa ollut mutta se oli illan ainut ruoka ja ennen tuota syötiin 6-7 h ennen.

Oma äitini ja sisareni ovat myös sellaisia, että ruokaaa tehdään ains todella niukasti. Eli vaikka syöjiä olisi 6 niin ruokas tehdään saman verran kun olisi 3 niin kun yleensä. Siskoni saattsa tehdä ruokaa minulle, hänelle, kolmelle lapselle ja miehelle 250g lihaa. Häihimme jossa oli 100 vierasta äitini teki 3 pellillistä kinkkupiirakka josts riitti n. 50 vieraalle. Onneksi toki oli muutakin. Aina ennen kaikkia juhlia kauhea vauhkoominen että liikaa ruokaa liikaa ruokaa. Meiltä jäi hääkakkua yli ja edelleen 4 vuoden jälkern ainut asia minkä äiti muistaa on se että kakkua jäi niin harmillisen paljon yli... Noh itse teen aina paljon ruokaa jottei vaan jää nälkä vieraille tai lopu ruoka kesken.

Minun äitini on samanlainen. Hyvätuloinen eikä mitenkään pihi ihminen, mutta jotenkin hän tuntuu ajattelevan että on taitavan emännän merkki osata tehdä ruokaa juuri sopivasti. Tai niin olen päätellyt, muuta selitystä en ole keksinyt.

Aina ennen ruuanlaittoa hän kyselee montako perunaa kukin aikoo syödä, ja sitten jos jää yksikin yli, harmittelee sitä ääneen ja patistelee jotakuta syömään sen. Joskus lapsena oikein hävetti, kun äiti kyseli vierailta montako kuppia kukin haluaa kahvia, ja keitti sitten sen mukaan.

Ja tosiaan jouluisin ja juhlien aikaan ei muuta puhuttavaa ole kuin taivastella ruuan määrää ja että kuinka sitä ei varmana jakseta syödä kaikkia.

Tästä on nykyään riitaakin, ehkä vastapainoksi minusta on sitten tullut ylenpalttisen runsas emäntä. Suurin huoleni on aina että tarjottava loppuu kesken. Viime jouluna ostin suvun yhteiseen joulupöytään meille kotiin mm. kaksi suurehkoa rasiaa siianmätiä. Ihmettelin kun se loppui joulupöydässä kesken. Paljastui että äiti oli asettanut tarjolle vain puoli rasiaa ja laittanut loput pakkaseen. Ei sitä kuulemma kukaan niin paljoa syö.

lyhyesti, on se kumma jos ei selviä syömättä edes päivää. Taitaa olla voimaantuneet vaudissa tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä minut kutsuttiin hyvän ystäväni vanhempien mökille, joka oli saaressa josta ei siis päässyt pois muuten kuin veneellä, jota ei tietenkään saa tai osaa muut ajaa kuin isäntäväki. Ystäväni on aina ollut isoruokainen kuten minäkin, syödään monta kertaa päivässä molemmat ja aika paljon kerralla vaikkei mitään ylipainoisia ollakaan. Tarkoitus oli viipyä 1-2 vuorokautta säästä riippuen.

Kysyin, mitä voin tuoda tullessani ja sain tehtäväkseni tuoda sipsit ja limsoja, he toisivat kaikki ruuat. Ostin 4 henkilölle 10 isoa pussia sipsejä ja 10 isoa pulloa limsaa.

Ajoin mökille 3 tunnin matkan päästä ja siihen päälle puolen tunnin veneily saareen, perillä ei tarjottu mitään. Onneksi minulla oli varalla myslipatukoita ja banaaneja laukussa.

Illalla klo 21 aikaan ”grillattiin” eli jokaiselle oli 2 ohutta olutnakkia, nälkä jäi mutta muuta ruokaa ei koko saarella ollut. Sen jälkeen söimme yhdet muffinsit ja pussillisen karkkia neljään pekkaan. Yöllä nakersin banaanejani. Juomakelpoista vettä oli neljää henkilöä varten varattu koko ajalle 5 litraa, itse juon normaalisti 3 litraa päivässä tai enemmän jos olen nauttinut alkoholia/harrastanut liikuntaa. Saarella ei ollut siis vesijohtoja ja merivettä ei oikein voi juoda. Janoon juotiin sitten tuomiani limsoja, kun vesi loppui.

Aamulla nousin noin tunnin muiden jälkeen pienessä krapulassa vieläpä (pyysin heitä herättämään minut kun herään itse, nukuttiin erillisissä mökeissä niin toisten ääniin ei herännyt). Eivät herättäneet. Menin mökkiin kahvinjanoisena ja hirmunälässä huonovointisena, kävi ilmi että muut olivat kahvinsa juoneet eivätkä tehneet elettäkään että keittäisivät minulle, varmaan kaikki loputkin vedet oli jo menneet. Mitään ruokaa ei ollut lähimaillakaan, nakersimme kilpaa tuomiani sipsejä jotka loppuivatkin sitten aamun aikana (huom. toin 10 PUSSIA, jotka vedimme 1 vrk aikana).

Enme todellakaan olisi selvinneet siellä kahta päivää, onneksi alkoi sataa kaatamalla ja lähdimme kaikki koteihimme. Kotimatkalla kävin hakemassa kaksi hampurilaisateriaa ja vedin ne autossa.

Toivon, että ystäväni olisi sanonut, että tuo omat ruuat jos heillä oli rahat niin tiukalla tms. En keksi muuta syytä kuin rahanpuute, sillä ystäväni on myös tosiaan ruuan perään kuten minäkin, ja miehensä on urheilullinen nuori mies joka tietääkseni syö 3 valtavaa lämmintä ateriaa päivässä normaalisti.

Tämä nyt kuulostaa epäuskottavalta. Jos tosiaan söit vajaassa vuorokaudessa 2,5 isoa sipsipussia, et ole taatusti nälkää nähnyt. Olet kiskonut siis vuorokaudessa 2500-3000 kcal pelkistä sipseistä ja siihen päälle alkoholit ja nakit, patukan ja banaanit. Ja kotimatkalla 2 hampurilaisateriaa.

Tää on just niin parasta tällä palstalla. Et jollain on oikeesti aikaa ja mielenkiintoa niin paljon, et vaivautuu tekemään tällasia laskelmia, joilla yrittää todistaa toisen olevan valehtelija 😁😁😁

Minuakin kyllä ihmetytti (ihan laskelmia tekemättäkin) miten voi olla muka suunnilleen nälkäkuoleman partaalla, jos noin pieni porukka vetää noin lyhyessä ajassa noin hirveän määrän sipsejä ja limsaa. Veden loppuminen kesken kuulostaa kieltämättä hirveältä.

Niin, oleellinen asiahan tässä kommentissa oli se, ettei kylässä tarjottu ruokaa, joten kyläilijä eli tuomillaan sipseillä. Nyt meni taas ohi korkealta ja kovaa...

Meidät kutsuttiin sukulaisille syömään. Siis vierailun päätarkoitus oli tarjota päivällinen ja seurustella. Ruokaa oli todella vähän, joten minä annostelin meidän perheelle ruuat lautaselle, että sitä jäi sitten muillekin. Ruokaa riitti noin 5 ruokalusikallista / henkilö. 

Eihän me kaukana kotoa oltu, joten ei mitään ongelmaa. Mutta erikoista.

Olen. Pienet annokset syötävää, ja jälkiruoka tosi pieni.

Sen vuoksi minulla on aina suklaalevy mukana kylässä, siltävaralta että jälkkäri hedelmäsalaatti tai muuten pieni.