oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

No eihän keskiverto suomalainen nainen selviä edes tuntia ilman välipalaa tai paria lautasellista ruokaa.

jossain oli se välipalalaiduntajat-ketjukin.

Pakko jakaa tänne..

Yllätysvieraista en itse niin välitä. Silloin meillä ei välttämättä edes ole kunnon tarjottavia..

Eri asia on sovitut yökyläilyt ym.. kyläilyt..

Itse asiassa mä tykkään laittaa ruoan, kattaukset ym. Ku oon saanu ne rauhassa miettiä ja suunnitella 😊

Tää oli siis ihan sovittu juttu et tulevat kylään ja syödään ja vaihdetaan kuulumisia..

Sovittiin että tulevat kello 17.00

Tervetulijaismaljat nostettiin heti kun saapuivat. (5 minuutin sisään heidän saapumisestaan)

sohvapöydällä tarjolla sipsit, suklaat ym..

Hieman kuulumisten vaihtamista.

Siitä melkein heti pöytään.

Pata (naudanpaahtopaisti) oli jo valmis ja nostettu pöytään ”vetäytymään”

Perunat kypsiä

(tein niistä muusin maljan jälkeen)

Salaatit tehty valmiiksi ym..

Aikaa välissä noin 30 min.

Ruokana pata ja muusi

Lisukkeet

Ruoan jälkeen seurustelua (itse korjasin astiat pois ym..) kello oli noin 18.40 kun he tuumasivat että voisivat lähteä kotiin..

kahvi oli siis tässä vaiheessa jo tippumassa..

No mikäpä siinä, minä en ketään ala kahville ja jälkiruoalle kerjäämään..

niinpä sanottiin heipat..

tässä yks kerta ku nähtiin toisen sukulaisen juhlissa kysyivät että milloin sopisi kylään tulla? Kyllä silloin jouduin pikkasen nieleskelemään etten avautunut..

jos emme olisi olleet toisten ihmisten juhlissa niin olisin antanutkin tulla tuutin täydeltä.

mutta meillä he eivät enää saa ku korkeintaan kahvia jos kylään tulevat.. pappilan hätävaratkin kauhon ennemmin omaan suuhuni 😂😂

Mä matkustan työkseni paljon, ja eri kulttuureissa. Usein käy niin, että lähden kotoa klo 05, pääsen kohteeseen klo 10 ja lähden sieltä klo 16. Ja paikalliset menevät syömään vasta silloin. Eli saan ruokaa vasta kentällä klo 17-18, jos silloinkaan ehdin jotain sämpylää jostain hakemaan. Kotona klo 22. 

Nykyään otan mukaani jonkun Elovena-patukan, jonka syön salaa vessassa. Siistiä tämä työssä matkustaminen, eikö?

IlmasiaLounaitaEiOle kirjoitti:

Pakko jakaa tänne..

Yllätysvieraista en itse niin välitä. Silloin meillä ei välttämättä edes ole kunnon tarjottavia..

Eri asia on sovitut yökyläilyt ym.. kyläilyt..

Itse asiassa mä tykkään laittaa ruoan, kattaukset ym. Ku oon saanu ne rauhassa miettiä ja suunnitella 😊

Tää oli siis ihan sovittu juttu et tulevat kylään ja syödään ja vaihdetaan kuulumisia..

Sovittiin että tulevat kello 17.00

Tervetulijaismaljat nostettiin heti kun saapuivat. (5 minuutin sisään heidän saapumisestaan)

sohvapöydällä tarjolla sipsit, suklaat ym..

Hieman kuulumisten vaihtamista.

Siitä melkein heti pöytään.

Pata (naudanpaahtopaisti) oli jo valmis ja nostettu pöytään ”vetäytymään”

Perunat kypsiä

(tein niistä muusin maljan jälkeen)

Salaatit tehty valmiiksi ym..

Aikaa välissä noin 30 min.

Ruokana pata ja muusi

Lisukkeet

Ruoan jälkeen seurustelua (itse korjasin astiat pois ym..) kello oli noin 18.40 kun he tuumasivat että voisivat lähteä kotiin..

kahvi oli siis tässä vaiheessa jo tippumassa..

No mikäpä siinä, minä en ketään ala kahville ja jälkiruoalle kerjäämään..

niinpä sanottiin heipat..

tässä yks kerta ku nähtiin toisen sukulaisen juhlissa kysyivät että milloin sopisi kylään tulla? Kyllä silloin jouduin pikkasen nieleskelemään etten avautunut..

jos emme olisi olleet toisten ihmisten juhlissa niin olisin antanutkin tulla tuutin täydeltä.

mutta meillä he eivät enää saa ku korkeintaan kahvia jos kylään tulevat.. pappilan hätävaratkin kauhon ennemmin omaan suuhuni 😂😂

Nyt mulla meni ohi. Voisitko kertoa tyhmälle?

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kyllä, omassa kodissa. :D Kaveripariskunta oli tulossa kylään pitkän matkan takaa ja tarkoitus oli istua iltaa yhdessä. He laittoivat viestiä, että jos tekisivät tullessaan ruokaisan salaatin sitten meillä. Usein syötiin yhdessä. No sehän sopi, me miehen kanssa ostettiin muuta tykötarvetta siihen kylkeen.

Olikin melkoinen yllätys, kun he alkoivat ruoanlaittoon keittiössämme ja selvisi, että kulhollinen kalasalaattia oli tarkoitettu vain heille kahdelle. Miehen kanssa seurattiin luultavasti monttu auki, kun ruokapöytään laitettiin kaapista kaksi lautasta ja he tyytyväisenä istuivat syömään kahdestaan. Me sitten siirryttiin olohuoneeseen nälkäisinä odottamaan ja miettimään, että mitä just tapahtuu? 😅

Se jäi kyllä mieleen ja on usein sen jälkeen naurettu asialle. Kahdestaan, ei yhdessä.

Teillä ei ollut kotona mitään ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Olin entisen miniän luona siivoamassa koko päivän aamusta kello seitsemästä alkaen.En koko päivänä saanut mitään muuta kuin vettä juoda.Illalla kello kahdeksalta sain työn valmiiksi ja sanoin,että nyt ruokaa.Silmiään pyöritellen sanoi,ettei ole nyt mitään annettavaa.Itse oli päivällä käynyt pitseriassa syömässä.

Isäni auttoi serkkuani muutossa. Muuttoapuna oli myös serkkuni kaveri. Useamman tunnin vanha isäni huhki hommia kantaen painavia huonekaluja. Kun oli homma hoidettu, niin serkkuni totesi isälleni, että joo me tästä Sakun kanssa lähdetäänkin pitsalle, moikka.

Kylla. Ollessani Aupairina Englannissa. Olin Intialaisessa perheessa. He olivat hirveän paljon pienikokoisempia ja sirorakenteisempia kuin mina. Ja he olivat kasvissyojia. Kahden vilkkaan pojan perassa juokseminenkin oli melkoisen naannyttavaa. Ruokaa varattiin hirvean vahan. Olin siis loppupaivasta viela paivallisen jalkeenkin nalissani ja menin lasten nukkumaan mentya kauppaan ja ostin itselleni kinkkua ja sampylaa. Soin salaa koska en tiennyt paheksuivatko he lihansyontia. Kiitin onnea kun perhe ilmoitti etten ollut oikea henkilo meille. Taman jalkeen loysin uuden paljon paremmin maksavan pestin samasta kaupungista, joka on edelleenkin ollut mukavin tyo joka minulla on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kyllä, omassa kodissa. :D Kaveripariskunta oli tulossa kylään pitkän matkan takaa ja tarkoitus oli istua iltaa yhdessä. He laittoivat viestiä, että jos tekisivät tullessaan ruokaisan salaatin sitten meillä. Usein syötiin yhdessä. No sehän sopi, me miehen kanssa ostettiin muuta tykötarvetta siihen kylkeen.

Olikin melkoinen yllätys, kun he alkoivat ruoanlaittoon keittiössämme ja selvisi, että kulhollinen kalasalaattia oli tarkoitettu vain heille kahdelle. Miehen kanssa seurattiin luultavasti monttu auki, kun ruokapöytään laitettiin kaapista kaksi lautasta ja he tyytyväisenä istuivat syömään kahdestaan. Me sitten siirryttiin olohuoneeseen nälkäisinä odottamaan ja miettimään, että mitä just tapahtuu? 😅

Se jäi kyllä mieleen ja on usein sen jälkeen naurettu asialle. Kahdestaan, ei yhdessä.

Teillä ei ollut kotona mitään ruokaa?

Pysähdy nyt oikein hetkeksi miettimään. Pinnistät. Voisiko olla, että ehtoon ruoka oli se ruokaisa salaatti tykötarpeineen, kun juttukin vähän niinku siihen liittyi? Voisko mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

En kyllä pysty ymmärtmään näitä viestejä. Sen vielä tajuan jos ei ujona teininä/lapsena kehtaa ruokaa pyytää, mutta jotenkin säälittävää on aikuisena vaan kärsiä hiljaa ja valittaa nälkää jälkeenpäin. En ymmärrä millaiset suhteet näillä joillain kirjoittajilla on kavereihin/sukulaisiin, kun ei edes vatsan kurniessa kehta leipää pyytää. Aika huono itsetunto saa olla jos jonkun välipalaleivän takia pelkää, että pidetään jonain ahmattipossuna! :D Minä en ainakaan ikinä loukkaannu tai arvostele kun oma vieraani ehdottaa kahvinkeittoa tai jotain suuhunpantavaa, enkä usko että moni muukaan! Jos sellaisesta ehdotuksesta menee välit, niin sietää mennäkin...

Se nyt vaan rikkoo todella paljon sosiaalisia käytössääntöjä huomauttaa toiselle joistakin asioista. Ei ole helppoa sanoa toiselle päin naamaa nyt vaikka että miehelläsi on alkoholiongelma. Tai että olette mielenterveysongelmaisia, kun kutsuitte meidät ja pienen lapsemme yökylään ja oletatte, ettemme tarvitse mitään syötävää koko vuorokauden aikana.

Laukku kirjoitti:

Kylla. Ollessani Aupairina Englannissa. Olin Intialaisessa perheessa. He olivat hirveän paljon pienikokoisempia ja sirorakenteisempia kuin mina. Ja he olivat kasvissyojia. Kahden vilkkaan pojan perassa juokseminenkin oli melkoisen naannyttavaa. Ruokaa varattiin hirvean vahan. Olin siis loppupaivasta viela paivallisen jalkeenkin nalissani ja menin lasten nukkumaan mentya kauppaan ja ostin itselleni kinkkua ja sampylaa. Soin salaa koska en tiennyt paheksuivatko he lihansyontia. Kiitin onnea kun perhe ilmoitti etten ollut oikea henkilo meille. Taman jalkeen loysin uuden paljon paremmin maksavan pestin samasta kaupungista, joka on edelleenkin ollut mukavin tyo joka minulla on ollut.

Ois varmaan syöny perheen vararikkoon .  Eli sai hyvää ravitsevaa intialaista ruokaa muttei tarpeeksi lihoakseen. ehkä olivat huolissaan ja tarjosivat dieettiä

Vierailija kirjoitti:

Mä matkustan työkseni paljon, ja eri kulttuureissa. Usein käy niin, että lähden kotoa klo 05, pääsen kohteeseen klo 10 ja lähden sieltä klo 16. Ja paikalliset menevät syömään vasta silloin. Eli saan ruokaa vasta kentällä klo 17-18, jos silloinkaan ehdin jotain sämpylää jostain hakemaan. Kotona klo 22. 

Nykyään otan mukaani jonkun Elovena-patukan, jonka syön salaa vessassa. Siistiä tämä työssä matkustaminen, eikö?

Sama juttu! Harvassa maassa saa ruokaa päivällä. Ja jos lounasta saa, se on pikkuruinen voileipä.

Meidät oli exäni kanssa pyydetty kyläilemään erään pariskunnan luo. Välit olivat hieman tulehtuneet, mutta ajattelin naispuolisen kaverin haluavan lämmitellä niitä. Heille oli tulossa lapsi.

Menimme bussilla keskustan kautta. Edellisenä päivänä nainen oli soittanut että voimmeko käydä tullessamme Alkossa, antoi listaa. Suostuimme siihen ja ostimme vielä jotain ohi listan tuliaisiksi. He kuulemma maksaisivat sitten heillä. Ostettiin myös kukkakimppu meiltä.

Mentiin ja olimme olettaneet että ruoka olisi jo valmista. Joo eivät he ole ehtineet kauppaan vielä, mutta mennään me naiset nyt yhdessä. En muista mitä piti ostaa, mutta melko suuria määriä siksi ettei heidän tarvitse taas heti lähteä huomenissa ostoksille, kun nainen on raskaana. Kassalla nainen sanoi että hänen lompsansa jäikin kotiin että jos minä voisin maksaa. Oliko vaihtoehtoa?

Tehtiin sitten yhdessä ruokaa. Meillä oli jo kova nälkä koska oletimme ruuan olevan valmis tullessamme, meidät hän oli pyydetty syömään heille.

Ruokaa laittaessa huomasin että nainen pisti tarpeita sivuun, ei tarvittukaan tuota eikä tuota, takaisin kaappiin. Saatiin vihdoin ruokaa pöytään eikä sitä ollut riittävästi neljälle hengelle.

Sitten juomien kimppuun. Nainen ei juonut kuin pari lasillista, mutta itseäni ja exääni nyppi siinä vaiheessa jo niin paljon että tuli tempaistua.

Mies halusi kuunteluttaa jotain omia lempilevyjään. Tuli vaikutelma, että meitä katsellaan vain sen vuoksi että hekin saavat ruokaa ja juomaa.

Exä oli jo melko jurrissa ja olin itsekin kyllä. Lopuksi he viimein suostuivat tilaamaan meille taksin että pääsemme kotiin. Mitään eivät maksaneet meille takaisin. Puoli iltaa nälässä ja saatiin tarjota heille ruokatarpeet ja juomat. Kaikki jäivät heidän käyttöönsä. Tuli kallis ja nälkäinen ilta. Taksi, ruokakassit ja juomat maksoivat aika paljon meille. Tietenkin tuliaisviinit ja kukat, joita emme olisi panneet kimppaa..

Exä sanoi taksissa että hän ei sitten ikinä enää mene näille kylään. Minunkin osaltani kaveruus loppui.

Kun nainen oli menossa erään toisen miehen kanssa naimisiin, sain kutsun häihin vain huomatakseen että olin täyteporukkaa, jolta piti saada lahjoja/rahaa. Minulta jäi juhlapaikalle eräs koru, jota kyselin naiselta puhelimitse. Se kuulemma löytyi ja hän laittaa sen postissa minulle. Kirje ei koskaan saapunut perille. Minkäs sille sitten voi ....

Nyt jos soittaisi kaikkien vuosien jälkeen niin olisin luurin kiinni välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kyllä, omassa kodissa. :D Kaveripariskunta oli tulossa kylään pitkän matkan takaa ja tarkoitus oli istua iltaa yhdessä. He laittoivat viestiä, että jos tekisivät tullessaan ruokaisan salaatin sitten meillä. Usein syötiin yhdessä. No sehän sopi, me miehen kanssa ostettiin muuta tykötarvetta siihen kylkeen.

Olikin melkoinen yllätys, kun he alkoivat ruoanlaittoon keittiössämme ja selvisi, että kulhollinen kalasalaattia oli tarkoitettu vain heille kahdelle. Miehen kanssa seurattiin luultavasti monttu auki, kun ruokapöytään laitettiin kaapista kaksi lautasta ja he tyytyväisenä istuivat syömään kahdestaan. Me sitten siirryttiin olohuoneeseen nälkäisinä odottamaan ja miettimään, että mitä just tapahtuu? 😅

Se jäi kyllä mieleen ja on usein sen jälkeen naurettu asialle. Kahdestaan, ei yhdessä.

Teillä ei ollut kotona mitään ruokaa?

Pysähdy nyt oikein hetkeksi miettimään. Pinnistät. Voisiko olla, että ehtoon ruoka oli se ruokaisa salaatti tykötarpeineen, kun juttukin vähän niinku siihen liittyi? Voisko mitenkään?

Vieraiden tuoma ruoka. Eikä kotona ole muuta. Ei voisi tapahtua meillä. Eikä se että menisin nälissäni olohuonooseen omassa kodissani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kyllä, omassa kodissa. :D Kaveripariskunta oli tulossa kylään pitkän matkan takaa ja tarkoitus oli istua iltaa yhdessä. He laittoivat viestiä, että jos tekisivät tullessaan ruokaisan salaatin sitten meillä. Usein syötiin yhdessä. No sehän sopi, me miehen kanssa ostettiin muuta tykötarvetta siihen kylkeen.

Olikin melkoinen yllätys, kun he alkoivat ruoanlaittoon keittiössämme ja selvisi, että kulhollinen kalasalaattia oli tarkoitettu vain heille kahdelle. Miehen kanssa seurattiin luultavasti monttu auki, kun ruokapöytään laitettiin kaapista kaksi lautasta ja he tyytyväisenä istuivat syömään kahdestaan. Me sitten siirryttiin olohuoneeseen nälkäisinä odottamaan ja miettimään, että mitä just tapahtuu? 😅

Se jäi kyllä mieleen ja on usein sen jälkeen naurettu asialle. Kahdestaan, ei yhdessä.

Teillä ei ollut kotona mitään ruokaa?

Pysähdy nyt oikein hetkeksi miettimään. Pinnistät. Voisiko olla, että ehtoon ruoka oli se ruokaisa salaatti tykötarpeineen, kun juttukin vähän niinku siihen liittyi? Voisko mitenkään?

Vieraiden tuoma ruoka. Eikä kotona ole muuta. Ei voisi tapahtua meillä. Eikä se että menisin nälissäni olohuonooseen omassa kodissani

Et taida olla se penaalin terävin kynä?

Vierailija kirjoitti:

lyhyesti, on se kumma jos ei selviä syömättä edes päivää. Taitaa olla voimaantuneet vaudissa tässä ketjussa.

Ei ole tavanomaista eikä suositeltavaa olla päivää syömättä. Oikeasti, silloin on syömishäiriöstä tai muusta sairaudesta kyse, jos ei tunne nälkää eikä tarvetta syödä koko päivänä. Mitä järkeä on olla hirveässä nälässä ja yrittää seurustella samaan aikaan vieraiden tai isäntäväen kanssa? Mua ei vois vähempää muitten asiat kiinnostaa siinä vaiheessa kun itse tai lapseni on nälässä. Eikö ihmisten välisessä kanssakäymisessä tulisi normaaliolosuhteissa olla kyse muustakin kuin pelkästä hengissä selviytymisestä?

Vierailija kirjoitti:

Laukku kirjoitti:

Kylla. Ollessani Aupairina Englannissa. Olin Intialaisessa perheessa. He olivat hirveän paljon pienikokoisempia ja sirorakenteisempia kuin mina. Ja he olivat kasvissyojia. Kahden vilkkaan pojan perassa juokseminenkin oli melkoisen naannyttavaa. Ruokaa varattiin hirvean vahan. Olin siis loppupaivasta viela paivallisen jalkeenkin nalissani ja menin lasten nukkumaan mentya kauppaan ja ostin itselleni kinkkua ja sampylaa. Soin salaa koska en tiennyt paheksuivatko he lihansyontia. Kiitin onnea kun perhe ilmoitti etten ollut oikea henkilo meille. Taman jalkeen loysin uuden paljon paremmin maksavan pestin samasta kaupungista, joka on edelleenkin ollut mukavin tyo joka minulla on ollut.

Ois varmaan syöny perheen vararikkoon .  Eli sai hyvää ravitsevaa intialaista ruokaa muttei tarpeeksi lihoakseen. ehkä olivat huolissaan ja tarjosivat dieettiä

Niin. No en kylla ollut mitenkaan ylipainoinen. Eikai sita millaan dieetilla minusta 20 cm lyhyempaa ja sirompaa saa.

Aikoinaan tapailin toisessa kaupungissa asuvaa miestä. Kerran olin menossa yökylään, mies sanoi että hoitaa ruokapuolen. No illalla syötiinkin ihan maukkaita tortilloja, mutta seuraavana päivänä aamiaiseksi tai lounaaksi mies ei oma-aloitteisesti tarjonnut yhtään mitään, itse korkkasi heti aamutuimaan energiajuoman. Kaappi hänellä kuitenkin oli ruokaa täynnä, joten puolen päivän aikoihin kysyin, että pitäisikö meidän syödä jotain. Siihen mies totesi, että hän syö vasta illalla, ja että minä voin syödä mitä eiliseltä jäi yli. Jauhelihaa oli jäljellä noin kaksi ruokalusikallista sekä muutama salaatinlehti.

Bussi kotiin lähti vasta neljän aikoihin, mutta häivyin kämpiltä kahden maissa ja painelin paikalliseen pikaruokapaikkaan. Otti oikeesti päähän, sillä minulla oli aina jotain viemisiä, usein vein ruokatarvikkeet ja välillä esim viinipullon. Tämän jälkeen tapasin miestä vielä kerran ja totesin että antaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Mä matkustan työkseni paljon, ja eri kulttuureissa. Usein käy niin, että lähden kotoa klo 05, pääsen kohteeseen klo 10 ja lähden sieltä klo 16. Ja paikalliset menevät syömään vasta silloin. Eli saan ruokaa vasta kentällä klo 17-18, jos silloinkaan ehdin jotain sämpylää jostain hakemaan. Kotona klo 22. 

Nykyään otan mukaani jonkun Elovena-patukan, jonka syön salaa vessassa. Siistiä tämä työssä matkustaminen, eikö?

Nälissään vaeltaa, ja peräpukamat vaan palakaks saa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä matkustan työkseni paljon, ja eri kulttuureissa. Usein käy niin, että lähden kotoa klo 05, pääsen kohteeseen klo 10 ja lähden sieltä klo 16. Ja paikalliset menevät syömään vasta silloin. Eli saan ruokaa vasta kentällä klo 17-18, jos silloinkaan ehdin jotain sämpylää jostain hakemaan. Kotona klo 22. 

Nykyään otan mukaani jonkun Elovena-patukan, jonka syön salaa vessassa. Siistiä tämä työssä matkustaminen, eikö?

Nälissään vaeltaa, ja peräpukamat vaan palakaks saa!

Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan… Jos mua hiukkasen onnistaa niin Elovena-patukan saan...

Minä en tarjoa kohta enää mitään.

Ei ihmisillä ole mitään kunnioitusta toisten tarjoamalle, valitetaan en syö sitä ja tätä.

On ideologiat ja kaikki

Tai meidän tapauksessa olen keskittynyt tarjoamaan laadukasta ja terveellistä ruokaa, eivät monet ole tottunut syömään sitäkään.

Ensikerralla lämmitän maksalaatikon se on vissi!