oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä minut kutsuttiin hyvän ystäväni vanhempien mökille, joka oli saaressa josta ei siis päässyt pois muuten kuin veneellä, jota ei tietenkään saa tai osaa muut ajaa kuin isäntäväki. Ystäväni on aina ollut isoruokainen kuten minäkin, syödään monta kertaa päivässä molemmat ja aika paljon kerralla vaikkei mitään ylipainoisia ollakaan. Tarkoitus oli viipyä 1-2 vuorokautta säästä riippuen.

Kysyin, mitä voin tuoda tullessani ja sain tehtäväkseni tuoda sipsit ja limsoja, he toisivat kaikki ruuat. Ostin 4 henkilölle 10 isoa pussia sipsejä ja 10 isoa pulloa limsaa.

Ajoin mökille 3 tunnin matkan päästä ja siihen päälle puolen tunnin veneily saareen, perillä ei tarjottu mitään. Onneksi minulla oli varalla myslipatukoita ja banaaneja laukussa.

Illalla klo 21 aikaan ”grillattiin” eli jokaiselle oli 2 ohutta olutnakkia, nälkä jäi mutta muuta ruokaa ei koko saarella ollut. Sen jälkeen söimme yhdet muffinsit ja pussillisen karkkia neljään pekkaan. Yöllä nakersin banaanejani. Juomakelpoista vettä oli neljää henkilöä varten varattu koko ajalle 5 litraa, itse juon normaalisti 3 litraa päivässä tai enemmän jos olen nauttinut alkoholia/harrastanut liikuntaa. Saarella ei ollut siis vesijohtoja ja merivettä ei oikein voi juoda. Janoon juotiin sitten tuomiani limsoja, kun vesi loppui.

Aamulla nousin noin tunnin muiden jälkeen pienessä krapulassa vieläpä (pyysin heitä herättämään minut kun herään itse, nukuttiin erillisissä mökeissä niin toisten ääniin ei herännyt). Eivät herättäneet. Menin mökkiin kahvinjanoisena ja hirmunälässä huonovointisena, kävi ilmi että muut olivat kahvinsa juoneet eivätkä tehneet elettäkään että keittäisivät minulle, varmaan kaikki loputkin vedet oli jo menneet. Mitään ruokaa ei ollut lähimaillakaan, nakersimme kilpaa tuomiani sipsejä jotka loppuivatkin sitten aamun aikana (huom. toin 10 PUSSIA, jotka vedimme 1 vrk aikana).

Enme todellakaan olisi selvinneet siellä kahta päivää, onneksi alkoi sataa kaatamalla ja lähdimme kaikki koteihimme. Kotimatkalla kävin hakemassa kaksi hampurilaisateriaa ja vedin ne autossa.

Toivon, että ystäväni olisi sanonut, että tuo omat ruuat jos heillä oli rahat niin tiukalla tms. En keksi muuta syytä kuin rahanpuute, sillä ystäväni on myös tosiaan ruuan perään kuten minäkin, ja miehensä on urheilullinen nuori mies joka tietääkseni syö 3 valtavaa lämmintä ateriaa päivässä normaalisti.

Tämä nyt kuulostaa epäuskottavalta. Jos tosiaan söit vajaassa vuorokaudessa 2,5 isoa sipsipussia, et ole taatusti nälkää nähnyt. Olet kiskonut siis vuorokaudessa 2500-3000 kcal pelkistä sipseistä ja siihen päälle alkoholit ja nakit, patukan ja banaanit. Ja kotimatkalla 2 hampurilaisateriaa.

Tää on just niin parasta tällä palstalla. Et jollain on oikeesti aikaa ja mielenkiintoa niin paljon, et vaivautuu tekemään tällasia laskelmia, joilla yrittää todistaa toisen olevan valehtelija 😁😁😁

Ei vaadi kummoistakaan matikkapäätä miettiä mitä 10 isoa sipsipussia jaettuna neljälle henkilölle käytännössä tarkoittaa. Aivan helvetisti energiaahan siitä tulee.

Yksi ystäväpariskunta kutsui meidät mökilleen viikonlopuksi. Lauantaina oltiin matkalla syöty lounasta n klo 11.30 ja puhelimessa oli puhetta, että mökillä juodaan sitten kahvit, joten ei enää pysähdytty välipalalle. Olimme ystäviemme mökillä noin klo 13 ja kahvit tuli pöytään lopulta viiden tienoilla, mihin mennessä meidän lapsi (silloin 5v) oli jo aivan kamalan nälissään (oikeastaan silloin olisi jo ollut hänen ruoka-aika). Välipalan jälkeen sitten pelattiin ja saunottiin pitkään ja illallinen oli lopulta tarjolla klo 22. Tällöin meidän lapsi oli jo niin väsynyt, että ei jaksanut enää syödä.

Olin siis nälissäni itsekin, mutta varsinkin lapsi oli aivan kamalan nälkiintynyt. Ei vaan tullut mieleen, että jollain perheellä on noin erilainen rytmi, kun molemmilla suurin piirtein saman ikäisiä lapsia. Sunnuntaina lähdimme sitten kotiin heti aamiaisen jälkeen (vaikka suunnitelmissa oli alunperin viettää sunnutaitakin yhdessä). Mutta kun keskusteluista kävi ilmi, että lounasta olisi tarjolla joskus myöhään iltapäivällä, niin totesimme, että meidän on parasta lähteä eteenpäin...

Olen kyllä ja monesti teini-aikoina. Meillä kun ei kotona ollut ruokaa kaapissa oikeastaan ikinä, eikä siellä kotona muutenkaan huvittanut/pystynyt olemaan, niin tuli notkuttua kavereiden nurkissa aika paljon.

Siellä ku kaverit söi koulun jälkeen, niin itellä maha kurisi ihan saatanasti, mutta eipä auttanut ku yrittää jaksaa seuraavaan kouluruokailuun asti.

Nuo lasten ruokailut ovat vähän eri juttu.

Itselläni on se nyrkkisääntö, että kun teen isolle vierasporukalle ruokaa, se on hyvää, ja sitä on riittävästi.

Se taas, jos kaikelle allerginen Pirkko-Eemeli tarvitsee gluteenitonta proteiiniliuosta suoraan suoneen klo 07:00, ei ole mun ongelma.

Vanhemmat ovat ensisijaisesti vastuussa lastensa pöperöistä. Ei ole isäntäväen velvollisuus hankkia mitään soseita tai maidonvastikkeita kenellekään. 

Olen laittanut vieraille ruokaa ja ruoka on monesti maistunut, vaikka kuinka hyvin. Nämä samat vieraat eivät ole monestikaan kutsuneet paljon vastavierailulle. Muutaman kerran olen käynyt vuosikymmenten aikana vastavierailulle ja aina se tarjoaminen on ollut niin pientä ja nuukaa. Näissä on muutaman kerran tullut oltua ja joskus käynyt kesken vierailun ostamassa koko porukalle ruokaa.

Olen niin jotenkin kyllästynyt koko juttuun, että en enää jaksa kutsua, kun suurimmaksi osaksi kaikki on niin yksipuolista. Tiedän että kyse ei ole edes rahasta, vaan hyvätuloisista ihmisistä, jotka ovat niin nuukia.Ottavat kyllä mielellään toiselta kaikki vastaan mutta eivät pysty itse mitään tarjoamaan toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut vieraille ruokaa ja ruoka on monesti maistunut, vaikka kuinka hyvin. Nämä samat vieraat eivät ole monestikaan kutsuneet paljon vastavierailulle. Muutaman kerran olen käynyt vuosikymmenten aikana vastavierailulle ja aina se tarjoaminen on ollut niin pientä ja nuukaa. Näissä on muutaman kerran tullut oltua ja joskus käynyt kesken vierailun ostamassa koko porukalle ruokaa.

Olen niin jotenkin kyllästynyt koko juttuun, että en enää jaksa kutsua, kun suurimmaksi osaksi kaikki on niin yksipuolista. Tiedän että kyse ei ole edes rahasta, vaan hyvätuloisista ihmisistä, jotka ovat niin nuukia.Ottavat kyllä mielellään toiselta kaikki vastaan mutta eivät pysty itse mitään tarjoamaan toiselle.

Korjaan.Siis kyse on tietenkin rahasta toki, kun eivät halua sitä käyttää tarjoamalla toiselle.Yritin tarkoittaa aiemmin että kyse ei ole rahanpuutteesta.Se on vaan sitä nuukuutta.

Yhden hyvän kaverin luona aina. Kumpikin pariskunnasta syö kolmasosan siitä, mitä minä ja tyttärensä yleensä rääppii vielä heidänkin osuudestaan vaikkei syökään. Usein tarjoudun tämän vuoksi nykyään itse käymään kaupassa ja laittamaan ruokaa. Oudosti eivät ole vieläkään tajunneet, vaikka tuon aina kolminkertaisen määrän ruokaa verrattuna siihen, mitä he laittaisivat. Huoh.

Virhearvioita on tullut puoleen ja toiseen. Joskus olen mennyt sellaiseen kyläpaikkaan, jossa ei yleensä tarjota ruokaa, ja olen syönyt oikein vahvasti ennen sitä. Sitten onkin ollut pöytä koreana ja on harmittanut, kun en ole pystynyt syömään yhtään mitään.

Senkin virheen olen tehnyt useammin kuin kerran, että olen mennyt kylään nälkäisenä, koska "siellä varmasti on ruoka valmiina, niin kuin yleensä". Eikä olekaan ollut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut vieraille ruokaa ja ruoka on monesti maistunut, vaikka kuinka hyvin. Nämä samat vieraat eivät ole monestikaan kutsuneet paljon vastavierailulle. Muutaman kerran olen käynyt vuosikymmenten aikana vastavierailulle ja aina se tarjoaminen on ollut niin pientä ja nuukaa. Näissä on muutaman kerran tullut oltua ja joskus käynyt kesken vierailun ostamassa koko porukalle ruokaa.

Olen niin jotenkin kyllästynyt koko juttuun, että en enää jaksa kutsua, kun suurimmaksi osaksi kaikki on niin yksipuolista. Tiedän että kyse ei ole edes rahasta, vaan hyvätuloisista ihmisistä, jotka ovat niin nuukia.Ottavat kyllä mielellään toiselta kaikki vastaan mutta eivät pysty itse mitään tarjoamaan toiselle.

Minä laitan myös lähes aina ruokaa ystäväpiirilleni, mutta harvoin olen heillä syönyt (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Johtunee myös siitä, että olen nainen ja ystäväpiirissäni on paljon miehiä, tosin naiskaverinikin ovat aika epäkiinnostuneita ruuanlaitosta (syövät paljon eineksiä, eivät osaa maustaa jne). Itse kokkailen vieraille tuoreista raaka-aineista alusta alkaen monipuoliset pääruuat ja lisukkeet, usein vielä tarjoan viinit, jälkkärisuklaat ja suolaiset tapakset, juustot yms. pöytään myöhemmin. Meille miehen kanssa puolestaan tarjotaan sipsejä, purkkihernekeittoa, kaupan kääretorttua jne. Meillä käy suht usein vieraita myös yllättäen, jos olen laittamassa ruokaa niin aina tarjoan vieraillekin vaikka ei olisi aineksia hankkiessa osannut laskea mukaan - sitten vain syödään kaikki vähemmän. 

Usein on käynyt noinkin, että kesken illanvieton olen todennut että ei täällä ole mitään syötävää ja kaikilla alkaa olla nälkä, jolloin olen käynyt joko kaupasta tai kaapista hakemassa ainekset joista olen vääntänyt tarjoilut koko porukalle. Pienilläkin aineksilla pystyy loihtimaan kivoja juttuja, Esim. pancakesit, hunajassa paahdettuja pähkinöitä, uunissa paahdettuja juuressipsejä, juustopizzetto jne.

Aina kaikki tekemäni ruoka uppoaa viimeistä murua myöden. Kivahan se on että maistuu ja mielelläni kavereilleni herkut tarjoan, mutta olisi tietenkin mukava kokea joskus toisinkinpäin tämä :D Toivossa on hyvä elää...

Olin miehen aikuisen pojan ja miniän mökillä. Poika soitti ennen lähtöämme ja pyysi tuomaan perunoita ja kalaa. No, lähtiessä yritin syödä jotain, niin mies sanoi että mitään ei tarvitse syödä, kun perillä on ruokaa. Perillä ei ollut ruokaa, vaan kaljaa tarjolla. Mitään alkoholitonta ei ollut (minä olin kuski). Porukka halusi lähteä veneilemään, siis mentiin. Kuinka ollakaan päädyttiin johonkin tuttavan mökille, lisää kaljaa (ei mitään alkoholitonta, eikä tietenkään mitään syötävää). Siellä oltiin tunteja. Koko muu porukka imi kaljaa, myös poika joka ajoi venettä. Paluumatkalla saareen päätettiinkin poiketa jonnekin rantakapakkaan, missä porukka tilasi kaljaa. Pitsaakin olisi saanut, mutta kuulemma ei kannata tilata, kun kohta lähdetään. Nälkäisenä haistelin pitsan hajua. Lähtiessä pyysin että minut voi viedä saman tien parkkipaikalle, koska olen lähdössä. Mies oli ihan ihmeissään että mikä tässä nyt oli pielessä. Totesin että olkoon koko mies, poikansa ja miniänsä: siinähän viettää keskenään vanhuuttaan.

Mentiin illanistujaisiin, mutta ruuan sijasta oli vain viinaksia ja sipsejä. Huh.

En kyllä pysty ymmärtmään näitä viestejä. Sen vielä tajuan jos ei ujona teininä/lapsena kehtaa ruokaa pyytää, mutta jotenkin säälittävää on aikuisena vaan kärsiä hiljaa ja valittaa nälkää jälkeenpäin. En ymmärrä millaiset suhteet näillä joillain kirjoittajilla on kavereihin/sukulaisiin, kun ei edes vatsan kurniessa kehta leipää pyytää. Aika huono itsetunto saa olla jos jonkun välipalaleivän takia pelkää, että pidetään jonain ahmattipossuna! :D Minä en ainakaan ikinä loukkaannu tai arvostele kun oma vieraani ehdottaa kahvinkeittoa tai jotain suuhunpantavaa, enkä usko että moni muukaan! Jos sellaisesta ehdotuksesta menee välit, niin sietää mennäkin...

Olen ollut entisen miesystävän kotona ennen kuutta navettaan hänen äitinsä oli tehnyt aamupalan puuroa ja muut pöperöt. Kävin navetalta tultua suihkussa olivat syömässä siis katettu pöytä kahdelle ei edes pyydetty syömään. Otin itse kahvin ja lähdin läppätuoheen ei siis edes ruokapalkalla. Aamulla ennen navettaan menoa tarjosi kuumaa vettä ei kiitos sanoin. Edellisenä iltana mies kysyi iltapalalla mitä juot sanoin voisin kupin kahvia juoda äitinsä siihen meillä ei illalla kahvia juoda tapana on kaakaota pojalle laittaa. Tämä on sitä Pohjois-karjalaista vieraanvaraisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut vieraille ruokaa ja ruoka on monesti maistunut, vaikka kuinka hyvin. Nämä samat vieraat eivät ole monestikaan kutsuneet paljon vastavierailulle. Muutaman kerran olen käynyt vuosikymmenten aikana vastavierailulle ja aina se tarjoaminen on ollut niin pientä ja nuukaa. Näissä on muutaman kerran tullut oltua ja joskus käynyt kesken vierailun ostamassa koko porukalle ruokaa.

Olen niin jotenkin kyllästynyt koko juttuun, että en enää jaksa kutsua, kun suurimmaksi osaksi kaikki on niin yksipuolista. Tiedän että kyse ei ole edes rahasta, vaan hyvätuloisista ihmisistä, jotka ovat niin nuukia.Ottavat kyllä mielellään toiselta kaikki vastaan mutta eivät pysty itse mitään tarjoamaan toiselle.

Erikoisinta todellakin on, että on jopa kokkitaitoja mutta tarjotaan pieni pizzapala kun itse on tehnyt alkuruuista jälkiruokiin ja samoin ettei ole rahasta kiinni vaan kaikki pitäisi saada ilmaiseksi. Tästä kuitenkin oppii, että parasta lopettaa tälläiset hyväksikäyttävät kaverisuhteet.

Jo vain, olin kaverilla ensimmäistä kertaa koko päivän kylässä ja syönyt aamulla aikaisin, kun oli kohtalaisen pitkä matka. Päivällä kun kaverilla alkoi olla ruoka-aika, tarjouduin tietenkin maksamaan meille syötävät, etten syö työttömän vähistä ruoista. Lähistöllä olisi ollut pizzeriaa ja hampurilaispaikkaa ja ruokakauppaa joka lähtöön. Noh, kaveri oli sitä mieltä, että ruokaa on kotona kaapit täynnä ja rupesimmekin laittamaan sitä yhdessä. Oikein hieno ravintoympyräannos siitä tulikin - kaverille. Itse sain vesilasin ja katsella vierestä, kun kaveri söi. Ruokaa olisi kyllä ollut siinä kahdelle, mutta loput pantiin jääkaappiin. (Olin siis sanonut selvästi, että alkaa se nälkä olla minullakin.)

En ollut ikinä törmännyt moiseen käytökseen aikuisen ihmisen taholta, joten siinä meni hetki ihmetellessä, tapahtuuko tässä nyt oikeasti näin. Sen jälkeen lähdin valitsemaan itselleni ruokapaikkaa alueen tarjonnasta. Muistin jälkeenpäin, että samoin oli tapahtunut joskus vuonna keppi, kun kaveri asui kotona eivätkä vanhempansa koulun jälkeen olleet vielä paikalla patistamassa tarjoamaan vieraallekin ruokaa. (Heiltä siis kyllä sai ruokaa, jos jäi pidemmäksi aikaa.) Sama meno näemmä vieläkin.

Joskus kaveripariskunnalla ilta venähti ja jouduttiin exän kaa jäämään yöksi. Mitään ei tarjottu eikä hekään syöneet! Se oli musta kummaa, kun itselleni tulee nälkä aika nopeaa.

Kehtasin kuitenkin pyytää pari leipää kun nälkä alkoi olla karmiva.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi silloin kun olet yöpynyt kyläpaikassa?

Omat eväät aina mukana, niin en ole kuollut nälkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut entisen miesystävän kotona ennen kuutta navettaan hänen äitinsä oli tehnyt aamupalan puuroa ja muut pöperöt. Kävin navetalta tultua suihkussa olivat syömässä siis katettu pöytä kahdelle ei edes pyydetty syömään. Otin itse kahvin ja lähdin läppätuoheen ei siis edes ruokapalkalla. Aamulla ennen navettaan menoa tarjosi kuumaa vettä ei kiitos sanoin. Edellisenä iltana mies kysyi iltapalalla mitä juot sanoin voisin kupin kahvia juoda äitinsä siihen meillä ei illalla kahvia juoda tapana on kaakaota pojalle laittaa. Tämä on sitä Pohjois-karjalaista vieraanvaraisuutta?

Kylläpä piti keskittyä, että sai tästä tolkkua. Hyvä esimerkki siitä, miksi pilkut ovat tärkeitä.

"juot sanoin voisin kupin kahvia juoda äitinsä"

Ai mitä??

Inhosin lapsena ja teininä yökyläilyä kavereiden luona, koska olen tosi aamuvirkku ja nälkäinen heti herättyäni. Oli inhottavaa herätä joskus ennen aamuseitsemää ja joutua odottamaan 3-4 tuntia ennen kuin kaveri herää. Yhden kaverin luona kuitenkin yökyläilin koska asuttiin tosi kaukana toisistamme niin päiväreissut ei onnistunut, mutta siellä kehtasin nousta kaverin vanhempien kanssa aamupalapöytään kun kuulin heidän olevan hereillä. Vähän kyllä aina nolotti tulla sieltä kaverin huoneesta itsekseni vatsa kurnien.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut entisen miesystävän kotona ennen kuutta navettaan hänen äitinsä oli tehnyt aamupalan puuroa ja muut pöperöt. Kävin navetalta tultua suihkussa olivat syömässä siis katettu pöytä kahdelle ei edes pyydetty syömään. Otin itse kahvin ja lähdin läppätuoheen ei siis edes ruokapalkalla. Aamulla ennen navettaan menoa tarjosi kuumaa vettä ei kiitos sanoin. Edellisenä iltana mies kysyi iltapalalla mitä juot sanoin voisin kupin kahvia juoda äitinsä siihen meillä ei illalla kahvia juoda tapana on kaakaota pojalle laittaa. Tämä on sitä Pohjois-karjalaista vieraanvaraisuutta?

Lähdin läppätuoheen? Mitä tarkoittaa?